Kivut synnytyksen jälkeen

Kauanko on luvassa kipua vielä?
Synnytin ison vauvan imukuppiavusteisesti 4 viikkoa sitten alateitse ja repesin aika pahasti (emätin repesi koko matkan pituussuunnassa vasemmalta puolelta, "2. asteen repeämä") tikkejä kai on aika paljon, kuulemma syvimmät kestää liueta 6 viikkoa. Mutta kun vieläkin on niin kamala kipu, että en ilman särkylääkkeitä pysty suurin piirtein edes seisomaan, saati sitten kävelemään. Osaako kukaan sanoa, kuinka kauan tällainen mahdollisesti kestää parantua? Mietin, että eikö sektiosta olisi jo toipunut paremmin... Vie niin voimat tällainen ja onko särkylääkkeidenkään popsiminen viikkotolkulla terveellistä?
Ilmianna
Jaa

16 Vastausta



mä synnytin esikoisen ja repesin TOSI pahasti... mut en tarvinnu yhden yhtäkään särkylääkettä! Mutta voimia sulle... kyllä se vielä helpottaa!!!
Ilmianna
Jaa
Synnytin 2kg700g painoisen pojan ja sain kanssa 2 asteen repeämän, vaikka tehtiin välilihanleikkaus. Ihme, että imukuppisynnytyksissäkin voi tulla repeämiä, luulisi että tehdään sellainen viilto, että repeämiä ei tulisi. Sillä jostain luin, että repeämät paranevat huonommin kuin välilihanleikkaushaava. Kyllä se kipu ajan kanssa helpottaa..
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
välilihan leikkaus kestää parantua kauemmin kun "luonnollinen" repeämä ja on kipeämpi. sen takia epparia ei enää tehdä automaattisesti.

tietysti kun vertaa vaikka komannen asteen repeämää ja epparia, paranee viimeksi mainittu nopeammin, koska on pienempi, mutta muuten epparia ei tehdä kuin juuri imukuppi ja pihtisynnytyksen yhteydessä ja jos näyttää siltä, että paikat repee pahasti.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
marina kirjoitti:
välilihan leikkaus kestää parantua kauemmin kun "luonnollinen" repeämä ja on kipeämpi. sen takia epparia ei enää tehdä automaattisesti.

tietysti kun vertaa vaikka komannen asteen repeämää ja epparia, paranee viimeksi mainittu nopeammin, koska on pienempi, mutta muuten epparia ei tehdä kuin juuri imukuppi ja pihtisynnytyksen yhteydessä ja jos näyttää siltä, että paikat repee pahasti.
Mulle tehtiin eppari, mutta silti tuli pahat repeämät. Eli ei eppari näköjään estä repeämiä...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
muumi kirjoitti:
Mulle tehtiin eppari, mutta silti tuli pahat repeämät. Eli ei eppari näköjään estä repeämiä...
mitä siitä, vaikka se estäisikin repeämiä. kun sehän on itsekin jo iso haava. että mitä ideaa on mainita, että 'tehtiin eppari muttei tullut repeämiä' kun se epparihan vastaa jo itsessään repeämää?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Tässäpä syy miksi haluan sektion, kiitos taas muistutuksesta ettei ns. normaali synnytyskään ole "helppo"nakki ja tuskaton. Sektiosta paraneekin nopeammin, mikäli ei tulehduksia yms. ongelmia.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
et sektio ois paljon helpompi,mulla ei oo ollut sektioitten jälkeen tulehduksia,mut silti oon ollu aivan mielettömän kipee(enkä yhtään liiottele).Oli aivan järkyttävää se kipu leikkauksen jälkeen,en voinu hetkeekään olla ilman särkylääkkeitten vaikutusta.En voinu ekaan viikkoon käyttää alushousuja leikkauksen jälkeen,koska ne paino arpeen ja sattu mielettömästi.SAin vahvimpia särkylääkkeitä mitä sieltä oli saatavilla,mut silti kivut oli kovat. Mulla on todella kivuliaat muistot leikkauksista,en halua enää ikinä leikkaukseen! Mulle viilto tehtiin pystyyn navasta alaspäin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
synnytys meni todella hyvin, kesti n.12 tuntia yhteensä, ponnistus vaihe n. vajaa 20 min. en revennyt pahemmin, pari pientä juovaa ja kipu oli paljon "heikompaa" kuin olin ajatellut ja olettanut.
Tietysti on paljon kiinni siitä onko korkea vai matala kipu kynnys, ajatteilin että itselläni on kohtalainen.
Enkä paljoa ennaltakäsin suunnitellut synnytystä, kokeilin vesiallasta ja se oli todella hyvä (suosittelen=)), siellä lilluin reilut 2 tuntia. Ja varmasti parannuin nopeammin kuin sektiosta moni nainnen ja seksikin on hyvää!!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
aina niin mee kirjoitti:
et sektio ois paljon helpompi,mulla ei oo ollut sektioitten jälkeen tulehduksia,mut silti oon ollu aivan mielettömän kipee(enkä yhtään liiottele).Oli aivan järkyttävää se kipu leikkauksen jälkeen,en voinu hetkeekään olla ilman särkylääkkeitten vaikutusta.En voinu ekaan viikkoon käyttää alushousuja leikkauksen jälkeen,koska ne paino arpeen ja sattu mielettömästi.SAin vahvimpia särkylääkkeitä mitä sieltä oli saatavilla,mut silti kivut oli kovat. Mulla on todella kivuliaat muistot leikkauksista,en halua enää ikinä leikkaukseen! Mulle viilto tehtiin pystyyn navasta alaspäin.
Hei!
Oliko sinulle tehty sektio kiireellinen tai hätäsektio? Ne painivat ihan eri sarjassa kuin suunniteltu sektio, eli niiden jälkeen voi olla ongelmia, pahojakin, kun leikkaukseen ei ole voitu valmistautua kunnolla. Suunniteltuun sektioon kun mennään, on paastottu, tehty suolentyhjennykset ja muut valmistautumiset jo hyvissä ajoin ja kaikessa rauhassa. Lisäksi siinä on äiti ehtinyt hakea itselleen kaiken mahdollisen tiedon ja ennen kaikkea asennoitua tilanteeseen, että vauva syntyy leikkaamalla. Lisäksi äiti ei ole väsynyt supistuksista ja kivuista, eikä hirveästä huolesta, että 'mitä nyt tapahtuu, eikö vauva synnykään alakautta, apua, nyt vauvalle voi tapahtua jotain kamalaa'.

Eli kun nämä asiat ottaa huomioon, niin varmasti jokainen ymmärtää, että ei voi yleisesti vain puhua sektioista, vaan on eriteltävä mikä sektio on ollut kyseessä. On selvää, että jos komplikaatioita (ovat todella harvinaisia) ei tule, on suunnitellusta sektiosta toipuminen huomattavasti nopeampaa ja helpompaa kuin kiireellisestä ja hätäsektiosta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
mullakin oli imukuppisynnytys ja repesin myös tosi pahasti. ekaan kahteen viikkoon en voinut istua lainkaan ja kävelykin tuntu mahdottomalta, juili ja viilsi jokapaikkaa lonkkia myöten. mulle todettiin myös kohtutulehdus joka saatto olla kipujen syynä. mulla meni ehkä noin kuus viikkoo kaiken kaikkiaan että olin ns. normaali olotilassa. kyllä se sullakin kohta helpottaa ja kivut on muistoja vain.
sektio haava on todella kipeä ja toipuu hitaasti myös sektiossa on paljon suuremmat riskit kuin alatiesynnytyksessä.
voin sanoa että aika kultaa muistot, niin kävi mullekkin vaikka vannoin että ei ikinä enää alatiesynnytystä, nyt kuumeilen jo toista vauvaa!=)
Ilmianna
Jaa
Omana kokemuksena ja nyt muita rauhoitellakseni kerron oman kokemukseni, jottei tuota imukuppia kauhisteltaisi.
Eka oli isokoinen ja autettiin imukupilla ulos, koska supistukset heikkeni ja omat voimat väheni. Väliliha tietenkin leikattiin mutta myös 2-asteen repeämä tuli. Kovia jälkisärkyjä ei ollut, alapää mustelmilla ja kesän ollessa lämmöstä johtuen turvotusta, piti siis muistaa tarpeeksi levätä makuullaan. Tikkejä tuli niin paljon ettei mitään tietoa, puudutettakin lisättiin välillä ompeluvaiheessa. Toisessa synnytyksessä ei tehty epparia, ja taas repesi, sekin muistaakseni 2-asteen repeämä. Hieman nopeammin taisin tuosta parantua, johtuen että ensimmäisen kanssa jo pelkästään yleiskunto oli niin romahtanut ja suuren verenhukan takia kovasti alikuntoinen. Toisesta synnytyksestä toivuin paljon nopeammin. Tällä tarkoitan sellaista yleistä toipumista, kyllä se alapään normalisoituminen kesti varmasti yhtä kauan molemmilla kerroilla.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
Kuulostaa eka synnytyksesi aika samanlaiselta kuin omani. Erikoisesti mulle ei tehty epparia vaikka imukupilla vedettiin vauva ulos koko matka. Jossain kohtaa vauva jäi jumiin ja ilmeisesti sen kiskomisen tuloksena emätin repes niin pahasti. Verenhukka varmaan tähän toipumisen hitauteen kanssa vaikuttaa ja kai yleiskuntonikin olisi voinut olla parempi alkujaan.
Mutta kauanko siis kesti, että olosi oli taas ihmismäinen?
Kiitos kaikille teille muillekin jo vastanneille!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
auts auts kirjoitti:
Kuulostaa eka synnytyksesi aika samanlaiselta kuin omani. Erikoisesti mulle ei tehty epparia vaikka imukupilla vedettiin vauva ulos koko matka. Jossain kohtaa vauva jäi jumiin ja ilmeisesti sen kiskomisen tuloksena emätin repes niin pahasti. Verenhukka varmaan tähän toipumisen hitauteen kanssa vaikuttaa ja kai yleiskuntonikin olisi voinut olla parempi alkujaan.
Mutta kauanko siis kesti, että olosi oli taas ihmismäinen?
Kiitos kaikille teille muillekin jo vastanneille!
On se kumma miten ne asiat tahtoo unohtua ja jälkeenpäin menettää merkityksensä... tuosta on aikaa jo yli 6 vuotta ja en toden totta muista miten kauan aikaa se vei. Jos heittäisin "lonkalta" että n. 3-4 kk meni aikaa että olin suurin pirtein entiselläni.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
auts auts kirjoitti:
Kuulostaa eka synnytyksesi aika samanlaiselta kuin omani. Erikoisesti mulle ei tehty epparia vaikka imukupilla vedettiin vauva ulos koko matka. Jossain kohtaa vauva jäi jumiin ja ilmeisesti sen kiskomisen tuloksena emätin repes niin pahasti. Verenhukka varmaan tähän toipumisen hitauteen kanssa vaikuttaa ja kai yleiskuntonikin olisi voinut olla parempi alkujaan.
Mutta kauanko siis kesti, että olosi oli taas ihmismäinen?
Kiitos kaikille teille muillekin jo vastanneille!
Kokemuksesi kuulostaa ihan tutulta... samantapainen repeämä pitkittäissuunnassa ym.

3 viikkoon en voinut istua ollenkaan edes toisella kankulla, 2 kuukauteen en voinut istua tavallisesti, ja viimeiset vihlonnat emättimessä hävisivät 9 kuukauden kuluttua synnytyksestä.

Lihaskuntoa olisi pitänyt treenata enemmän (lantionpohjan), mutta se tuntui niin hankalalta, kun kaikki lihakset vaikuttivat aivan heikoilta. Entiselleen en ehtinyt, kun tulin uudestaan raskaaksi. Siitä tehtiinkin pelkosektio, koska tämä synnytykseni oli ollut niin vaikea. Sain sen lääkärin myötämielisellä suhtautumisella, oli itse asiassa sektion kannalla hänkin.

Sektio oli synnytykseen verrattuna ihan helppo nakki, kipuja oli ja haavan sisäpuolikin tulehtui, mutta kaikkineen oli paljon helpompi. Toisaalta jos eka synnytys olisi ollut edes tavallinen, en sektioon olisi lähtenyt, koska siinä on ekan vuorokauden melko kipeä. Minulle se oli helpotus, koska eka oli 100 kertaa kivuliaampi karmeine polttoineen ja 2 tunnin ponnistusvaiheineen ja sitten imukuppirepeämiseen. Iso lapsi 4,5 kg ja 56 cm...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Mä synnytin alateitse, tehtiin välilihanleikkaus ja repesin erittäin vähän. Olin tosi kauan kipeä, vasta n.8 viikon päästä kävely tuntui hyvältä. Jälkitarkastuksessa mainitsin asiasta, mutta lääkäri totesi, että kyllä se ihan muutaman viikon päästä loppuu. Lapsi on nyt 6kk ja yhä edelleen menkkojen aikana alapäätä särkee ja yhden päivän joudun olemaan melkein sängyn pohjalla ja syömään särkylääkkeitä.Kannattaa jossain vaiheessa jos ei lähe helpottamaan niin käydä lääkärissä.
Ilmianna
Jaa
Itse en (kuulemma) revennyt edes pahasti, mutta popsin särkylääkkeitä pari viikkoa, ja melkein täysin alapää parantui vasta noin vuoden kuluttua (tähän asti siis mm. seksi oli tuskaa).

TSEMPPIÄ SINULLE!!
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Kivut synnytyksen jälkeen

Kauanko on luvassa kipua vielä?
Synnytin ison vauvan imukuppiavusteisesti 4 viikkoa sitten alateitse ja repesin aika pahasti (emätin repesi koko matkan pituussuunnassa vasemmalta puolelta, "2. asteen repeämä") tikkejä kai on aika paljon, kuulemma syvimmät kestää liueta 6 viikkoa. Mutta kun vieläkin on niin kamala kipu, että en ilman särkylääkkeitä pysty suurin piirtein edes seisomaan, saati sitten kävelemään. Osaako kukaan sanoa, kuinka kauan tällainen mahdollisesti kestää parantua? Mietin, että eikö sektiosta olisi jo toipunut paremmin... Vie niin voimat tällainen ja onko särkylääkkeidenkään popsiminen viikkotolkulla terveellistä?

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta