Kyrillos Jerusalemilainen ja kaste

J. Seppälä on suomentanut Kyrillos Jerusalemilaisen elämää ja oppia kuvaavan kirjan. Kyrilloshan oli Jerusalemin piispana v 348-386 jKr joten hänen johtamansa kirkko oli jatkumoa alkuseurakunnalle. Kyrillos kirjoitti useita katekeettisia opetuspuheita, joissa hän selitti kirkon oppia ja käytäntöjä.
Tuohon aikaan käytiin Katolisessa kirkossa rajua taistelua vallasta ja piispat julistivat toisiaan kirkonkiroukseen kun koettivat saada lisää vaikutusvaltaa kirkon sisällä. Kyrillos kävi rajua taistelua varsinkin Kesarean piispaa vastaan, kun hän halusi tehdä virastaan Jerusalemin piispana toisia korkeamman ja vaikutusvaltaisemman viran.
Kyrillos oli ensimmäisiä kirkon johtajia, joka kehitti jumalanpalveluskäytäntöjä ja valikoi Raamatun tekstejä eri tilanteisiin.
Kyrillos antoi myös tarkkoja ohjeita mm kirkon kastekäytännön suorittamiseksi, vaikkakin jo ennen häntä oli ns Hippolytoksen Apostolinen traditio 300-luvulta, jonka pohjalle myös Kyrillos laati oppinsa.
Erikoista on, että vielä tuohon aikaan ei Jerusalemissa tunnettu lapsikastekäytäntöä. Kyrilloksella ei ole mitään mainintaa lasten kastamisesta, vaan hänen ohjeensa koskivat vain aikuistuvia tai aikuisia kaste-oppilaita. Kyrillos oli itsekin uskovaisen kodin lapsi, eikä edes häntä oltu kastettu vauvana.
Kaste suoritettiin pääsääntöisesti upottamalla, vaikkakin poikkeustapauksisssa kaste voitiin suoritta valelemalla juoksevassa vedessä Didakheen ohjeen mukaan. Kasteellepyrkiville oli tarkat ohjeet, miten heidän tuli käyttäytyä.
Hänen ohjeensa katekumeeneille eli kaste-oppilaille oli:
1.Kaste pyrittiin ajoittamaan pääsiäiseen . Sitä edelsi 40-päiväinen paasto ja
valmistumisaika päivittäisine opetuksineen.
2.Suulliset kuulustelut ja toistuva eksorkismi ennen kastetoimitusta
3. Kiusaajasta luopuminen ja Kristukseen liittymisen toimitus ennen kastetta.
4. Uskontunnustuksen julkinen lausuminen
5. Kastettavan voitelu ilmentämään Hengen yhteyttä
6. Upotuskastekäytännön selittäminen Room 6. luvun mukaan
7. Kasteen jälkeinen voitelu Pyhän Hengen vastaanottamiseksi
8. Pääsiäisen jälkeinen mysteereitä koskeva opetus.

Mutta Kyrillos ei ollut ainoa joka antoi tarkkoja ohjeita kastekäytännön suorittamiseksi. Samanlaisia ohjeita antoivat mm hänen edeltäjänsä, Jerusalemin piispa Makarios,sekä monet kirkko-isät, kuten Ambrosius,(k v 397) Krysostomus,(k v 407), ja Teodoros (k. v 428), joista kukaan ei puhunut mitään vauvojen kastamisesta. Siksi onkin ihmeellistä, että vauvojen kastaminen yleistyi Katolisessa kirkossa, vaikka nämä varhaisimmat kirkko-isät eivät sitä opettaneet eivätkä puolustaneet.Kasvava kirkkolaitos alkoi vähitellen luopua apostolisesta perinnöstään ja pyrki muodostumaan maalliseksi valtarakennelmaksi, joka kilpaili maallisten valtiaitten kanssa, ja onnistui siinä erittäin hyvin.