puolet väestä burn outin kynsissä

Älä vaihda työpaikkaa, uutta et nimittäin tuolla asenteella enää alalta saa.

Jos olet yli 40v, et saa muutenkaan...

Mikä asenteessa on vikana?

Jos tarkoitat asenteella sitä, että opiskelu tapahtuu työajalla, ja työaika on työaikaa, ja vapaa-aika vapaa-aikaa, niin mikä siinä on vikana?

Loppuunpalaminen johtuu usein siitä, että ei osata erottaa noita kahta asiaa toisistaan. Tehdään vapaa-ajallakin työhön liittyviä asioita, vaikka se tuntuisikin harrastukselta. Tähän nuoret usein sortuu.
Kun niin tekee, niin silloin ei tavallaan koskaan pääse todellisuudessa irti töistä.
Innostus alaa kohtaan on tietysti hyvä asia, mutta se ei saa mennä yli.

Ja olen muuten 56-vuotias, enkä aio vaihtaa työpaikkaa. Onneksi tälläkin hetkellä on niin viisas työnantaja, että haluaa työntekijöiden panostavan vapaa-aikaan.
a vaihdoin muuten työnantajaa 5 vuotta sitten, eli yli viisikymppisenä, joten se siitä, ettei yli 40-vuotias saisi töitä. Osaaminen, ja ennen kaikkea asenne ratkaisee.

Voin kertoa, että esim. Microsoftilla ei edes sallita sitä, että ihmiset tekevät pahemmin ylitöitä, vaan työnantajan "käsky" on se, että vapaa-aika pidetään todella vapaa-aikana.
Samoin nykyinen työnantaja, monikansallinen IT-talo, pitää huolen siitä, että kenellekään ei tule sellaista työkuormaa, että se häiritsisi normaalia vapaa-aikaa ja perhe-elämää. Jos työkuorma tuntuu liian isolta, niin siitä saa, ja pitääkin kertoa. Silloin työt järjestellään uudelleen. Ja näin on monen kohdalla tehtykin.

Piruako se työnantajalle kuuluu mitä teen vapaa-ajallani!

Mahdollisimman pienellä miehityksellä hoidetaan mahdollisimman monet asiat. Tottahan toki siinä työntekijä rasittuu, mutta toisaalta työnantaja säästää mukavasti palkkakuluissa.

Työntekijät ovat hoitaneet huonosti edunajamisen, mutta toisaalta kun 99% äänestää kokoomusta, keskustaa ja vihreitä, niin eipä sitä muuta kannata odottaakaan. Kaikki ovat wannabe-porvareita.

Kun vielä lisätään samaan soppaan pyrkyryys, niin siinähän sitä sitten ollaan kunnon liemessä. Jokainen päivä työntekijät kilpailevat siitä, kuka on paras työnantajan silmissä. Jokainen yrittää tehdä itsestään korvaamattoman suhteessa toisiin työntekijöihin. Jenkkiläisittäin ilmaistuna race to the bottom, eli työntekijät kilpailuttavat itsensä pohjalle palkkoineen, työehtoineen ja kaikkineen. Työnantaja lyö tahtia säännöllisillä YT-neuvotteluilla.

Jossain perusduunissa palkka on määrätty varsin tarkkaan sen suhteen, paljonko kuluu aikaa muttereiden vääntämiseen ja paljonko tuotetaan muttereita. Ammattiliitto on myös luonut jonkinlaisen laskentakaavan edelliseen. Aineettomassa tietotyössä tuo on paljon vaikeampaa. Sitä työnantaja myös käyttää hyväkseen, eli voidaan luoda keinotekoisia deadlineja, jotka voidaan vetää vaikka kuinka tiukalle, ja näin samalla maksaa vain siitä ajasta, minkä työnantaja näkee parhaaksi maksaa. Aina eivät nämä raukat edes tiedä, mitä ja mistä työnantaja maksaa työkaverille, eli palkat ovat täysin keksittyjä monille akateemisilla aloilla.

Osa tekee työt vielä ilmatteeksi vapaa-ajallaan. Pitäähän sitä olla tehokkaampi kuin toiset, eli lohkaistaan sitten vapaa-ajastakin. Siitä on sitten aikaa myöten muodostunut "uusi normaali", eli kun muutama tomppeli tekee ilmaiseksi työt, niin työnantaja on sitä alkanut vaatimaan kaikilta. Iltaisella saa sitten kouluttaa itse itsensä ilmaiseksi.

Ilmankos työnantaja nimenomaan hakee niitä nuoria, kokemattomia työntekijöitä, jotka eivät osaa valvoa oikeuksiaan. Asialle omistautuminen tarkoittaa varsinkin IT-alalla sitä, että ei osaa vaatia ja tykkää tehdä ihan ilmatteeksi työtä. Työnantaja ottaa manit parempaan käyttöön ja suomalainen tomppeli tekee ilmatteeksi ja hymyissä suin, koska onhan se työnteko jo itsessään ilon lähde... Ain laulain työtäs tee.

Mikään ei tule muuttumaan, jos suomalaiset eivät muutu ja varsinkin asenne työhön ei muutu. Siksi on myös turhaa valittaa ja voivotella työelämän rujoutta, koska sehän on selvää, että suomalaiset ovat ihan itse keittäneet tämän keittonsa.

Lusikka.Kiltisti.Käteen kirjoitti:

Mahdollisimman pienellä miehityksellä hoidetaan mahdollisimman monet asiat. Tottahan toki siinä työntekijä rasittuu, mutta toisaalta työnantaja säästää mukavasti palkkakuluissa.

Työntekijät ovat hoitaneet huonosti edunajamisen, mutta toisaalta kun 99% äänestää kokoomusta, keskustaa ja vihreitä, niin eipä sitä muuta kannata odottaakaan. Kaikki ovat wannabe-porvareita.

Kun vielä lisätään samaan soppaan pyrkyryys, niin siinähän sitä sitten ollaan kunnon liemessä. Jokainen päivä työntekijät kilpailevat siitä, kuka on paras työnantajan silmissä. Jokainen yrittää tehdä itsestään korvaamattoman suhteessa toisiin työntekijöihin. Jenkkiläisittäin ilmaistuna race to the bottom, eli työntekijät kilpailuttavat itsensä pohjalle palkkoineen, työehtoineen ja kaikkineen. Työnantaja lyö tahtia säännöllisillä YT-neuvotteluilla.

Jossain perusduunissa palkka on määrätty varsin tarkkaan sen suhteen, paljonko kuluu aikaa muttereiden vääntämiseen ja paljonko tuotetaan muttereita. Ammattiliitto on myös luonut jonkinlaisen laskentakaavan edelliseen. Aineettomassa tietotyössä tuo on paljon vaikeampaa. Sitä työnantaja myös käyttää hyväkseen, eli voidaan luoda keinotekoisia deadlineja, jotka voidaan vetää vaikka kuinka tiukalle, ja näin samalla maksaa vain siitä ajasta, minkä työnantaja näkee parhaaksi maksaa. Aina eivät nämä raukat edes tiedä, mitä ja mistä työnantaja maksaa työkaverille, eli palkat ovat täysin keksittyjä monille akateemisilla aloilla.

Osa tekee työt vielä ilmatteeksi vapaa-ajallaan. Pitäähän sitä olla tehokkaampi kuin toiset, eli lohkaistaan sitten vapaa-ajastakin. Siitä on sitten aikaa myöten muodostunut "uusi normaali", eli kun muutama tomppeli tekee ilmaiseksi työt, niin työnantaja on sitä alkanut vaatimaan kaikilta. Iltaisella saa sitten kouluttaa itse itsensä ilmaiseksi.

Ilmankos työnantaja nimenomaan hakee niitä nuoria, kokemattomia työntekijöitä, jotka eivät osaa valvoa oikeuksiaan. Asialle omistautuminen tarkoittaa varsinkin IT-alalla sitä, että ei osaa vaatia ja tykkää tehdä ihan ilmatteeksi työtä. Työnantaja ottaa manit parempaan käyttöön ja suomalainen tomppeli tekee ilmatteeksi ja hymyissä suin, koska onhan se työnteko jo itsessään ilon lähde... Ain laulain työtäs tee.

Mikään ei tule muuttumaan, jos suomalaiset eivät muutu ja varsinkin asenne työhön ei muutu. Siksi on myös turhaa valittaa ja voivotella työelämän rujoutta, koska sehän on selvää, että suomalaiset ovat ihan itse keittäneet tämän keittonsa.

Lue lisää

Vaatis joukkovoimaa eli koko porukka puhaltaisi yhteen hiileen ja ei suostuisi ihan mihin vaan ilmaiseksi

Niinpä.

Olen huomannut varsinkin nuorten joukossa sitä, että tehdään hommia vaikka vapaa-ajalla, kun se on niin "kivaa". Siksi työnantajat monesti palkkaavat kokemattomia nuoria, koska he sinisilmäisesti suostuvat kaikkeen, ja vielä pienellä palkalla.

Kokeneemmat tietävät, että ei pidä suostua mihin tahansa, vaan pitää se vapaa-aika vapaa-aikana.

Eli tässä pitäisi nuoret saada ymmärtämään, että työnantaja kyllä repii selkänahasta kaikki, mitä pystyy. Ja myös sen, että ei se ura kehity siitä, että suostuu kaikkeen, mitä työnantaja pyytää. Joustava tietysti pitää olla, mutta jousto pitää olla molemmin puolista.

Onneksi on työnantajia, jotka tajuavat työntekijöiden hyvinvoinnin merkityksen.

Kun työntekijä olipa nuori tai kokeneempi, suostuu tekemään aina kaikki mitä eteen lyödään niin itse olen huomannut, että työnantaja/työnantajan edustajat huomaavat sen ja jatkavat sitä loputtomiin. He eivät ajattele pätkääkään miten ne kaikki hommat pystytään tekemään ja kerääntyykö töitä niin paljon ettei niistä pysty enää suoriutumaan. Se ei lopu ennenkuin alkaa sanomaan 'nyt ei ehdi tai ne muut hommat seisovat'.
It-alalla työt kasaantuvat yleensä tiettyjen henkilöiden niskaan kun taas osa jengistä pääsee 'lutvimalla' helpommalla.
Ja ahkerin työntekijä ei todellakaan ole se arvostetuin vaan nuoleskelijat ja muut vastaavat.

Olen asettanut nuorella iällä tapahtuneen loppuunpalamisen johdosta työnantajan oikeuteen. Lääkintäkulujen maksaminen - ja korvaukset pysyvästä haitasta. Burn out tapahtui parikymppisenä ja nyt nelikymppisenä, ei näytä siltä että enää tästä voisi toipua. Tähän mennessä korvattavaa on muodostunut toista miljoonaa euroa - oikeuden kuluineen. Eiköhän tässä vielä eläkeikään mennessä tulla menemään yli kahdesta miljoonasta. Eläkkeen kun on vastattava DI:n palkkakehitystä ja oltava kestoltaan poikkeuksellisen pitkä..
Mitäkö se burn out sitten aiheuttaa? Pysyvä muistin heikkeneminen. Univaikeudet, toistuvia pelkotiloja, toistuvia laitosjaksoja hermostollisten ongelmien johdosta. Aistiharhoja(virheellinen lääkitys). Paniikkikohtauksia, joita ei aikaisemmin koskaan ollut. Luottamuksen täydellinen romahtaminen yhteiskuntaa kohtaan.
20-vuotias ei välttämättä pysty itse suojautumaan tällaiselta - se on täysin työnantajan vastuulla!

harkitkaa_mitä_teette kirjoitti:

Olen asettanut nuorella iällä tapahtuneen loppuunpalamisen johdosta työnantajan oikeuteen. Lääkintäkulujen maksaminen - ja korvaukset pysyvästä haitasta. Burn out tapahtui parikymppisenä ja nyt nelikymppisenä, ei näytä siltä että enää tästä voisi toipua. Tähän mennessä korvattavaa on muodostunut toista miljoonaa euroa - oikeuden kuluineen. Eiköhän tässä vielä eläkeikään mennessä tulla menemään yli kahdesta miljoonasta. Eläkkeen kun on vastattava DI:n palkkakehitystä ja oltava kestoltaan poikkeuksellisen pitkä..
Mitäkö se burn out sitten aiheuttaa? Pysyvä muistin heikkeneminen. Univaikeudet, toistuvia pelkotiloja, toistuvia laitosjaksoja hermostollisten ongelmien johdosta. Aistiharhoja(virheellinen lääkitys). Paniikkikohtauksia, joita ei aikaisemmin koskaan ollut. Luottamuksen täydellinen romahtaminen yhteiskuntaa kohtaan.
20-vuotias ei välttämättä pysty itse suojautumaan tällaiselta - se on täysin työnantajan vastuulla!

Lue lisää

So? Pikkufirmassa tuon teet, niin menee konkurssiin, omistajat riskirahoittajia kärsivät muutaman kympin tappion konkurssissa. Vaatimuksesi velkojana on iso, mutta IT alan yrityksessä ei ole validia omaisuutta myytäväksi. Et saa mitään, haet valtiokonttorilta saamisia, saat ehkä 20-30 tuhatta, jotka menevät omiin oikeudenkäyntikuluihin (valtiokonttori ei korvaa välillisiä kuluja).

Eli olet veronmaksajien taskulla koko ajan. Mokomakin, osta köyttä ja hoida asiasi kuntoon kuten mies tekisi.

harkitkaa_mitä_teette kirjoitti:

Olen asettanut nuorella iällä tapahtuneen loppuunpalamisen johdosta työnantajan oikeuteen. Lääkintäkulujen maksaminen - ja korvaukset pysyvästä haitasta. Burn out tapahtui parikymppisenä ja nyt nelikymppisenä, ei näytä siltä että enää tästä voisi toipua. Tähän mennessä korvattavaa on muodostunut toista miljoonaa euroa - oikeuden kuluineen. Eiköhän tässä vielä eläkeikään mennessä tulla menemään yli kahdesta miljoonasta. Eläkkeen kun on vastattava DI:n palkkakehitystä ja oltava kestoltaan poikkeuksellisen pitkä..
Mitäkö se burn out sitten aiheuttaa? Pysyvä muistin heikkeneminen. Univaikeudet, toistuvia pelkotiloja, toistuvia laitosjaksoja hermostollisten ongelmien johdosta. Aistiharhoja(virheellinen lääkitys). Paniikkikohtauksia, joita ei aikaisemmin koskaan ollut. Luottamuksen täydellinen romahtaminen yhteiskuntaa kohtaan.
20-vuotias ei välttämättä pysty itse suojautumaan tällaiselta - se on täysin työnantajan vastuulla!

Lue lisää

En usko jos nyt totta kirjoitat, että tuollainen menee missään oikedessa läpi "takautuvasti" ja kattaen koko työikäsi.

Suomessa työnantajan vahingonkorvausvelvollisuus noissa asioissa on lähestulkoon nolla.

Yhteiskuntaan ja koko tähän järjestelmään on luottamus mennyt kyllä minultakin jo vuosikausia sitten.

Jännämiesrules kirjoitti:

So? Pikkufirmassa tuon teet, niin menee konkurssiin, omistajat riskirahoittajia kärsivät muutaman kympin tappion konkurssissa. Vaatimuksesi velkojana on iso, mutta IT alan yrityksessä ei ole validia omaisuutta myytäväksi. Et saa mitään, haet valtiokonttorilta saamisia, saat ehkä 20-30 tuhatta, jotka menevät omiin oikeudenkäyntikuluihin (valtiokonttori ei korvaa välillisiä kuluja).

Eli olet veronmaksajien taskulla koko ajan. Mokomakin, osta köyttä ja hoida asiasi kuntoon kuten mies tekisi.

Lue lisää

Ei tässä nyt ketään kehoiteta "köyttä ostamaan", hitto vieköön! Mutta jossain vaiheessa ehkä lähtö ulkomaille tekisi tai olisi jo tehnyt hyvää eli jättää tämän maan paskat jaloista ja aloittaa ihan jostain muusta muualla.

Itellä vahvasti se tuntuma, että jossain vaiheessa lähden ulkomaille ja jätän lopullisesti nämä hommat. Työnantajat voivat sitten potea sitä "työvoimapulaa" ihan keskenään :) :)