Tarottarelle

Korujenystävät kiittää!

Kommentoin vastaustasi.

Suhteemme aiemmin:
Kyllä minä rakastuin, mutta pidin silti jalat maassa. En mielestäni
ajatellut alttarille menoa (enkä
ajattele siis nytkään). En koe
niin, että haluaisin sitoutua
loppuelämäkseni ja olen jo kauan
sitten päättänyt, etten mene
koskaan naimisiin. Tottakai tämä
mies oli ihana ja vei jalat altani,
mutta en silti usko, että hän olisi
halunnut avioitua kanssani. Ei
hän ilmeisesti rakastanut minua
niin paljon, että olisi halunnut
jatkaa edes tutustumista.

En minä uskaltanut hänelle
suoraan sanoa, että olen
rakastunut, koska pelkäsin
pelästyttäväni hänet. En ollut
koskaan aiemmin rakastanut
ketään, enkä myöskään hänen
jälkeensä. Tuollaista rakkautta
ei oletettavasti yksi ihminen
(siis minä tässä tapauksessa)
kohtaa kuin kerran elämässään.
Ei sellaista ole helppo unohtaa,
eikä kai tarvitsekaan. Hän tulee
ajatuksiini silloin tällöin ja siksi
vastaavasti kysyin sinulta, jos
minä olisin joskus hänen mielessään. En siksi kysynyt,
muisteleeko hän minua, jotta
toivoisin stoorin jatkuvan.
Kysyin, koska halusin tietää,
olenko minä ollut hänelle
jotenkin merkityksellinen
ihminen.

Minä ajattelin silloin vuosia sitten,
etten ole riittävä hänelle ja hän
pettyy. Sekin tuli myöhemmin
mieleen, jos hän fantasioi vähän
liikaa ja olettikin minun olevan
toisenlainen kuin olen. Hän on
luonteeltaan nopea ja minä olen
hidas. Hän kysyi, että haittaako
vauhti minua. Sanoin, ettei haittaa.
Aika lyhyessä ajassa ehti tapahtua
monenlaista ihanaa juttua. Mieleeni
tuli jostakin: Jos tuleekin jokin
takapakki. Mutta ajattelin, etten
saa ajatella sellaista, vaan pitää
nauttia. (Takapakki-ajatus saattoi
olla viite siitä, että kaikki ei ole
sitä miltä näyttää eli stoori on
liian hyvää ollakseen totta. Ehkä
oma vaistoni yritti tiedottaa asiasta.)

Minusta tuntui siltä, että hän
eteni aikamoista vauhtia. Hän
teki kaikki aloitteet.

Kyllä minulla valitettavasti se
olo oli jätetyksi tultuani, että
hän johti minua harhaan. Hän
ei sanonut suoraan, ettei enää
halua jatkaa tutustumista. Ei
tuo ole hyvä tapa ja oikein jättää
toinen yksin pohtimaan, että mitä
on tehnyt väärin ja miksi toinen
häipyi tilanteesta. Oma vikani
tietysti, kun rakastuin - se oli
virhe ja typerää särkeä sydämensä.

Vetovoima voi olla hänelle lahja,
mutta yhtään naista en kyllä
kimpussaan nähnyt silloin, kun
me tutustuimme. Olin muutaman
kerran hänen yhden työnsä tiimoilta
tilaisuuksissa, jotka olivat julkisia.

Minä puolestani en ole vetovoimainen, joten ei ole kokemusta siitä.


Suhde tänään katsottuna:
En minä voi ottaa häneen millään tavalla yhteyttä. Hän on käsittääkseni naimisissa, enkä halua koskaan sotkeentua naimisissa oleviin miehiin.
Kyllähän tuo kuulostaa hienolta,
että hänellä on minua kohtaan
tunteita ja lämpöä; mutta miten
se on mahdollista, koska hän on
aviossa?? Eikö hänen pitäisi olla
todella rakastunut vaimoonsa??

Sen jälkeen, kun hän oli jo minut
jättänyt, olen muutamia kertoja
lähettänyt hänelle tekstiviestin
sekä yhden kirjeen ja vielä myöhemmin ystävänpäiväksi
kortin. Ei hän niihin koskaan
mitenkään reagoinut eli siitä
päätellen, ei hän halua olla
kanssani tekemisissä.

Tämä herra oli kuin elokuvasta
tai jostakin romaanista. Sitä olen
miettinyt moneen kertaan, että
mikä tarkoitus tällä stoorilla oli?
Aivan kuin minulle näytettiin
kuinka ihanaa voi olla miehen kanssa, jonka kanssa synkkaa,
mutta sitten hänet otettiinkin
pois eli juttu ei jatkunutkaan.
Eli sitten näytettiin myös se
miten kurjaa on menettää
rakastamansa ihminen.

Minä en enää voi rakastua eli
ei tule uutta miestä. En tosiaan
halua rikkoa sydäntäni toista
kertaa. Yksi sydänsuru riittää!

Voin sanoa sinulle nyt naisena että kyllä se menee ohi mutta se ottaa aikansa ja sitä ei tiedä miten kauan...kokemusta on!
Nyt halaan sinua voimahalauksella ja toivon toipumista sinulle tästä asiasta!!!
hyvää yötä terveisin Tarotar🌹🌹🌹