Istuskelin aamukahvilla kauan ja ajatuksia virtasi joka suunnalta päähän, naapurimummo leikkii lapsen lapsen lanssa tekevät kukkaseppelettä keskustellen kovasti mitä värejä kukissa on. Kauniisti siinä pieni n 2-3v poika kerää kukkasia mummolleen, on 'hengessä mukana' rupatellen kauniisti mehiäisellekin, toivottavasti tuo pitää pistimensä pois pojan iholta!
Pienessä korissa taitaa olla jotain makeaa kun noilla pörisijöillä herää mielen kiinto.
Omaa pihaani ihailen olen saanut pidettyä kurissa rikkaruohot ja kukkineet kukat, uusia nuppuja aukeaa joka päivä on tullut sadettakin kiitettävästi joten kastelua ei ole tarvinnut harrastaa. Niin se vaan on että luonto on kauneimmillaan ja sadot metsissä kypsyy vauhdilla. Puolukatkin alkavat punertaa aurinkloisilla paikoilla.
Kanttarelli rinne oli ajettu jollain helkkarin koneella ja isot koivut viety ties minne.
Paljon on metsiä siistitty ja myös puista poistetut oksistot käytetään hyväksi lämpökeskuksissa sinne ne tutun rinteen ylijäämät varmaan oli viety, no hyvä näin.
Tämän hetken ongelma on se ettei herneetkään ole sen makuisia kuin ennen?
Palot ovat jättikokoa ja herneet minikokoa? Kenpä ratkaisee miksi?
Ajatuksia sieltä täältä
9
96
Vastaukset
- on.arveluni
Myöhäisempi laatu.
- pahaa-en-toivo
Kiva aloitus "kurasaapas".
Minun ajatukseni lennähti tuonne "henki ja kummitus" osastolle, kun luin paikallislehdestä Mauri Karvosen määritelmän näistä oudoista ilmiöistä, joita oli kuvailtu vanhoista kartanoista.
Kyllä ihmismieli on omituinen, kun joku näkee, kokee ja toinen vierellä ei näe mitään? Olihan siinä selostettu, että toiset ovat vain herkistyneet aistimaan toisen maailman, joka on mukamas näkymätön meille, mutta myös vahva usko saa näkemään "olemattomia"?
Sen (katoamisen) olen kyllä itse karvaasti/naurettavasti todennut omakohtaisesti, kuten vahvan toivoni/uskoni, että niin tapahtui, kuin toivoin. - Kurasaapas
Kiitos sanoistasi pahaa-en-toivo!
Oudoista kokemuksista äänistä ja vaikka unista, varmaan kaikilla jotain kokemuksia vaikka muutamat ihmiset siitä vain puhuvat ääneen.
Harvoin näen unia eikä ne mitään enne- tai painajaisia ole olleet, läheisistä joskus jotka ovat jo poistuneet keskuudestamme, niitä jään miettimään herättyäni muttei mitään 'viestiä' mielestäni ole ollut.
Luonnossa liikkuessa tulee jonkun yhteydessä mieleen tapahtuma tai ihminen, kai siellä on niin hyvin tilaa ottaa vastaan jotain jo elettyä ja nyt on aikaa liikkua muistoja keräämässä.
Monesti kyllä tulee mieleen myös ikäviä tapahtumia joiden 'muoto' on muuttunut voi jo hymähtää huoletta, miksi se silloin oli niin ikäväntuntuinen ja nyt hymyilyttää koko tapahtuma. Sanotaanhan että aika parantaa pahatkin haavat. Nämä sanonnat eivät paljon lohduttaneet silloin nyt niillä on aivan uusi merkitys. - Kurasaapas
Näyttää olevan paljon kirjoituksia joissa ei kuitenkaan paljoa asiaa, siksi tulin tänne takaisin jotain raapustelemaan että edes sormet saa liikuntaa. Kunhan aamutoivet tässä huushollissa saan loppumaan on vapaan toiminan vuoro ;-)), kukkaset sitten illan hämärässä voi saada juotavaa ja voi heittää kehonsa riippukeinuun, itikat kyllä herättää ja pääsen vielä illaksi tuttuun vuoteeseen,
Kaunista on aamu pilvetön taivas 22 mittarissa, johonkin suuntaan lähden tervehtimään 'maailmaa', ja toteamaan miten maailmalla eletään, se voi olla tuo lähin tori.
Omenapuut ovat kasvattaneet hedelmiään valtavasti suuria ovat jo hiukan puhertavat ja niitä on todella runsaasti, oksat taipuvat toivon vain etteivät taitu ja joku lapsista tulee tukemaan kai? En välitä juuri lainkaan omenoista, vaan naapurit saavat hakea mitä tarvitsevat, aina joku ohikulkijakin poikkeaa kyselemään ja jotain saa kun itse 'poimii'.
Kaunista ja lämmintä päivää kaikille!Samoin kiitos :D Onpa ilo lukea kesäisen leppeää tekstiä, elämä kun näin aamup.tuoreeltaan on kuin vasta-avattu ikkuna. Ainahan kaunista aamua katselee mielellään, ai että onkin nyt paljon silmäniloa luonnossa.
Eilen ihailin/ihmettelin kaislan korkeutta merenlahdessa. Yli pääni se ulottuu rannalta katsoen, punaruskean värisävyn kaislojen latvoissa kun kiinnitti huomioni.
Pitänee zoomata valokuvat rannalta, upea kukinta on sekin. Omista puutarhoista olen luopunut, viimeisestäkin vuos'sitten asunnon ollessa liian suuri. En samalla lailla viitsisikään näillä voimilla rehkiä kasvullisuuden aisoissa pitämiseksi, villiviini vallaton oli hurjan hyvä kasvussaan:D Kyllähän se rehevöitti petsattua lankkuaitausta vehreydellään :D minä vaan halusin ikkuna & oviaukon siihen yks'toikkoiseen viherseinään.
Toki muistelen hymyillen pieniä somia kevätairueita, miten ne herättikään innostuksen kuopimaan, istuttamaan ja suunnittelemaan :D
Tulihan koettua tuo rivitalo vaihekin tässä asumisen riemussa, nyt voi jo laulaa Veskun tavoin:
On vapautta valvoa kesäisiä öitä,
ja katsella hiljaisia haavan värinöitä.
Ja elää elämäänsä,
ja elää elämäänsä,...
- Ramoona_
Kukkaseppeleiden sitomistaidon olen minäkin siirtänyt nuoremmille polville, muutenkin aina tilaisuuden tullen opastan kasvien tuntemuksessa ja puutarhan hoidossa. Nykykoululaiset keräävät herbaarionsa kännykkäkuviin opettajan antaman listan mukaan, mutta kyllä ne entiset prässätyt kasvit kartongeile liimattuina ja nimilapuin olivat hienompia.
Kukkaseppele syntyy helposti pitkävartisista kukista, joiden varret kieputellaan , voikukista ja valkoapilasta aina teen niin. Herkänkauniin ja runsaan seppeleen saa, kun sitoo rihmalla tai ohuella metallilangalla pienet kukkaniput rauralangasta tehtyyn ja vihreällä teipillä päällystettyyn renkaaseen. Luonnonkukista saa ihanan, puutarhasta juhlavamman ja kestävämmän, varsinkin kun suihkuttelee kukat ensin. Pienistä maanpeittoruusuista ja hajuherneistä sidoin naistenviikon teini-ikäiselle tyttärentyttärelle , mukaan harsokukkaa. Meillä on tapana seppelöidä merkkipäivän sankaritar vauvasta isomummoon asti.
Mitenkähän osaisin olla ilman puutarhaa, se on aina niin lähellä sydäntä ja multasormia, työtä se teettää, mutta en työleirinä ota vaan kivana puuhasteluna ja kuntoiluna. En osaa siveltimellä maalata, mutta kukkaistutusten ja lehdistöjen värit ja muodot ovat taidettani, ikivihreät antavat syvyyttä taustoina. Valokuvaan paljon luontoa ja puutarhoja, varsinkin omaani. Punaherukoiden ja vadelmien poiminta on tänäänkin ohjelmassa, mehumaija on jo käytössä. Helteellä mehustan ulkona sähkölevyllä, leviää makeat tuoksut pihapiiriin. En kauhean monta maijallista pohuuttele, itse ei makeita mehuja juoda, lasten perheisiin ovat tervetulleita. Mustarastaat saavat syödä loput viinimarjoista. Pakastin on oiva säilöntäapu, ei tarvitse sokeria eikä keittämisiä. Omenoista Huvitus punertaa jo, viimeisenä kypsyy talviomena Lobo, jonka pölytys ei oikein onnistunut tänä vuonna. Leppäkerttuja on valtavasti, tervetulleita ovat puutarhaan kirvoja syömään . Merellä käydessä näimme saaren rantaan huuhtoutuneina niitä massoittain. Kuulemma Venäjältä pakenevat kuumuutta ja ruokapulaa.
Suloista hellepäivää ! Hei vaan:D
Ihania muistoja tuo mieleen tuo kukkaseppeleiden sidonta! Juuri ohut metallilanka on niin omiaan pikkukimppuihin. Eilen katselin rannalla komean korkeita pietaryrttejä keltaisine nappikukkineen, miten kauniita värisinfonioita niistäkin syntyi vihreän taustalta. Erään kesäisen näyttelyni Sipoon pääkirjastossa koristelin sekä seppelein että pikkukimpuin.
Vanhojen kaappien ylätasolle on kaunista asetella kukkia kuivumaan, valkea talonpoikaisvitriinini on saanut täälläkin tuliaisruusuja kantaakseen:D Vanhoilla vinteillä on usein saunavihtojakin kuivumassa, niitä olen itsekin asetellut hämäriin seinänvierustoihin.
Tuoksu vintille kivutessa kuumina kesäpäivinä on ihana, kuumuus tosin saa nopsaan toimittamaan asiansa, mutta ihmeesti nuo lautaseinät illaksi jo viilenevät.
Nyt täytyy alkaa varustaua loppupäivän seikkailuretkeilyyn.- Kurasaapas
Metsästä tultua söin pienen suolasen voileivän, voi miten kuuma ja hiottava onkaan ilma ainakin metsässä, ei tuulen virettä ja aurinko pilvettömällä taivaalla. Oikea kesäpäivä kuitenkin tällainen, mustikanvarpuja keräsin käteeni ja siinä marjoja syödessäni nautin kesäisen metsän kauneudesta, perhosten lepattava lento tarttui katseeseen,mistä ne tulevat tänne? Kaunis rauhallinen kesähellepäivä ei kiirettä vesipullo mukana, ilman vettä ei kannata lähteä juuri minnekään.
Kaunis siisti avara metsä suurine koivuineen, lintujen lentoharjoituksia siinä seuraten aika kului nopeaan, kameran unohtuessa autoon ja sinne se jäikin kun lämpö oli melkein käsin kosketeltavaa siinä pelkkä katselukin riitti odotella sienestäjää.
Kaiken hiljaisuuden ja luonnon helmassa liikkui muitakin.
Pienen pieni hiiri kurkisti pyörein silmin koivun juuren alta sujahti yhtä nopesti piiloon kuin ilmestyikin, hetken päästä kurkisti taas kadotakseen taas koloihinsa, kauan odotin liikkumatta sen uutta ilmestymistä, turhaan.
Sienestäjästä aloin olemaan jo huolestunut vaikka ajan seurantaa ei ollut kun kelloja ei juurikaan pidetä mukana, kipeän selän takia en alkanut edes yrittää nousta seisomaan
pieni jännitys alkoi kasvamaan, jospa jotain on tapahtunut, puhelinkin jäi autoon kun pelkään että pudotan sen.
Pakko oli vihdoin yrittää...ensin mahalleen sitten polvilleen ja vaihe vaiheelta pääsin oikaisemaan jo jalkani sain itseni ylläen seisomaan
Valtavat aplodit raikuivat jossain rinteellä ja mehevä nauru kuin jälkisoitto!
No se sienestäjä siellä oli jo palaamassa...kaikki hyvin ja jos ilta tuo viileyttä alkaa kanttarellien käsittely pakastusta varten. - Kurasaapas
Piti hiukan nukahtaa.
Luin kauniit kirjoituksenne olette taitavia kertojia melkein näin teidän kertomanne kukkaset ja maiset kiitos !
Pysytään virkeänä edelleen ja kirjoitellaan
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
eerikäinen novassa sanoi ei kukaan enää aja manuaalivaihteilla
meillä on 3 autoa talissa ja kaikissa manuaalilaatikot, on meillä vielä tämmöiset vaikka toisin puhutaan.2412559Ilo, joka nousee silmiisi saakka
kun katseemme kohtaavat. Olet energinen, aito, ihana. Välillä tuijotat suoraan silmiini - enkä hämmenny, katson takaisin691796Jokaisella on omat syntinsä
Minä olisin niin mielelläni sinun. Ehkä joskus viittasitkin siihen. Olet nainen ajatuksissani jatkuvasti ja taidat tietä881640- 581614
En oikeasti
Tiennyt että sinulla on ollut vaikeuksia ja huonoja aikoja. Olen oikeasti pahoillani, ja olisin myös toiminut eritavoin172158890-luvulla maa syöksyi lamaan, ja silloinkin oli syypäinä samat tahot kuin nyt
Laman aiheuttajat olivat demarivetoinen virheellinen finanssipolitiikka, sekä ay-liikkeen taipumattomuus tilanteessa mik1491289Vakava varoitus perussuomalaisista!
Keskustan Annika Saarikolta veret seisauttavaa tekstiä, lukekaa uutinen kokonaisuudessaan, tässä siitä maistiainen: ”Ke2601258- 1731007
Olisitko ihminen minulle. Ihan ihminen vain.
Tiedätkö, että saan kyyneleet silmiini, niin syvästi sinua kaipaan. Meidän välillä on jotain todella syvää, kaunista ja56949Mä olisin niin iloinen
Jos vielä joskus nähtäis.. Ollaanko tulkittu mies toisiamme väärin?. Kumpikin luuli ettei toinen tykkää, vaikka molemmat62857