Arvostelevatko muut eroanne?

En tajua yleensäkään miksi kahden ihmisen pitäisi väkisinkin olla yhdessä--ei edes lasten takia. Jos se kumppani on käynyt sellaiseksi ettei yhteiselämä enää ole elämisen arvoista, niin ei muuta kuin erota vaan. Ero ei tietenkään ole kenellekkään helppoa, mutta parempi sekin kuin kituuttaa siinä onnettomana.

Minä kituutin lasten takia ja mikä minä nyt olen..vanha ja elämänsä menettänyt katkera ihminen.
Tuntuu olevan paljon ihmisiä jotka eivät ymmärrä, että se ero on parempi ja jokainen tietää mikä on itselle parasta.

Eipä ole kukaan tullut neuvomaan kun en ole henkilökohtaisista asioistani huudellut enkä tykännyt jauhaa koskaan, en seurusteluistani, en avioliitostani, en lapsistani enkä erostanikaan.

Mitä ne kenellekään sivulliselle kuuluu, riittää kun mies ja minä tiedämme miksi erosimme. Lapsille olemme selittäneet kaunistellun version asiasta, emme todellista syytä.

Lopeta sinäkin oman napasi ympärillä pyöriminen ja omien asioittesi selittely. Jos joku kyselee erosi syitä tai ryhtyy opastastamaan, riittää kun vastaat, pahoittelen mutta asia ei kuulu sinulle, vaihdetaan jo puheenaihetta.

No ei, todellakaan. Jotkut ovat osuvasti kysyneet "onko se hyvä vai huono juttu?" Tai pari faktaa kuunneltuaan "ero oli siis käsittääkseni ihan toivottu?".

Kenenkään ei pitäisi ryhtyä kenenkään muun parisuhdeneuvojaksi ellei asianosainen joko kysy neuvoa tai ole alan ammattilaisen juttusilla koska emme voi tietää mistä syystä ihmiset ovat eronneet jne. Toki usein ihmisillä on joko halu auttaa taikka sitten tuntea olonsa jotenkin tarpeelliseksi neuvoineen mutta olisi tosiaan hyvä miettiä haluaako toinen neuvoja vai vain kuuntelijan.

minä olen lopen väsynyt muiden terapeuttina olemiseen. En viitsi enkä halua enää kuunnella kenenkään parisuhdetilityksiä enkä etenkään erotilityksiä.
En ikinä kysele keneltäkään mitä sinulle kuuluu tms. Puhun niitä näitä.
Jos joku alkaa tilittämään minulle elämäänsä, tai ongelmiaan, minä olen että juu, joo, ai niinkö, juu, joo, ai niinkö ja viimeistään 10 minuutin päästä pyrin liukenemaan tilanteesta kokonaan pois mukavampien ihmisten pariin.

Ei arvostele tutut, tuntemattomat eikä puolitututkaan. Vaikka uskoiduin erostani muutamalle parhaalle ystävälle, lähimmille sukulaisille ym. niin eivät hekään kaikkea tiedä erostani. Hyvä kun nyt tiedän jotenkin oman kantani asiaan.

Eivätpä ole arvostelleet. Ettei vaan olisi niin, että on jopa jotain syytä hieman heittää kommenttia erostasi?

Olen äskettäin eronnut. Sovimme puolisoni kanssa, ettemme kommentoi ulkopuolislle eromme syitä.(tämä koskee omia vanhempia, sukulaisia) Omat läheiset ystävät ovat asia erikseen. Kumpikin kertoo mitä katsoo asiakseen kertoa. Miksi niin pitäisi edes tehdä? Kyseessähän on kahden ihmisen välisestä liitosta, joihin ei muilla ole osaa eikä asiaa. Taitaa olla vain niin, että useissa meissä asuu se utelias puoli. Mitä kukaan niistä tiedoista , jotka eroon johtivat, lopuksi hyötyy? Ei kukaan. Silkkaa uteliaisuutta, ei mitään muuta.

Joku viime vuosituhannella kertoi aviokriiseistään ja sanoi miehensä suostuneen avioliittoleirille lähtöön. En sitten kysellyt kuka leirillä rahasti. Muistin työpaikallani keskustelun, jossa joku eronnut kertoi "sovittelussa" vahvistuneen käsityksen siitä, että ero on paras ratkaisu. En kertonut siitä "leirillemenijälle". Heillä oli pitkä liitto takana, muijalla ainakin vaihdevuodet ja taisi olla muutakin terveysongelmaa. Saattoi olla äijän rinnakkaissuhde se pahin juttu.

Minulla on/oli yksi ystävä, joka ei meinannut mitenkään päästä yli erostani. Olimme päättäneet exän kanssa ettemme puhu eromme yksityiskohdista muille. Koska ero on aina raskas kokemus, laitoin ystäilleni tiedon erostamme kertoen samalla etten asiasta ole valmis syvemmin puhumaan.

Mutta entäs tämä yksi? Utelulle ei ollut rajaa. En kommentoinut mitään vaan ohitin hänen utelunsa ja neuvonsa kyselemällä hänen kuulumisiaan. Ystäväni suuttui eikä voinut mitenkään ymmärtää ettei noin raskaassa elämäntilanteessa todellakaan halua tyydyttää toisen juoruilun tarvetta. Emme ole enää tekemisissä. En jaksa selitellä hänelle sitä miksi en asiasta hänelle enempää kerro.

Muut ystäväni kunnioittivat rajojani ja käyttäytyivät asiallisesti.

Turha olla huolissaan vanhan naisen yksinäisyydestä eron jälkeen. Juuri sitä yksinäisyyttä haluaakin elämäänsä, jos on ollut juoppo,uskoton tai väkivaltainen mies.

Eron jälkeen elämään tulee rauha ja oma koti on turvallinen ja rakas paikka.

Usein ei edes halua jäädä tämän tapaisen miehen kanssa yhteen vanhempana, sillä eihän mies ole välittänyt vaimosta ja siksi vaimo ei halua ainakaan omaishoitajaksi, jos käy niin et mies tarvii ensin hoivaa, mutta eipä tämmönen mies vaimon omaishoitajaksi ala vaan pilkkaa ja hakee nuorempaa naista.

Eivät ole arvostelleet. Jos olisi, ajattelisin vain heillä olevan omia ongelmia asian suhteen.

Joskin myös ihminen herkästi lipsauttaa suustaan erostaan kertovalle ystävälleen "ajattele vielä kaksi kertaa ennen kuin eroat?" "sääli, olette niin hyvä pari". Vaikka esim. a) ystävän puoliso olisi jättänyt b) tietää hyvin ystävän miettineen eroa jo todella pitkään. Ihminen vastustaa eroa periaatteessa aina, vaikkei tietäisi taustoista mitään. Tai silloinkin, kun tietää. Hankalaa :D.