Lahjakirjan maininnan 100-pros. pitävyys

Nyt menee taas käsitteet hieman sekaisin.

Lakimääräiselle perilliselle annettu lahja on aina ennakkoperintöä, ellei sitä ole erikseen kielletty lahjakirjassa tai esim lahjanantajan testamentissa. Jos lahja ei ole ennakkoperintöä, se on aina suosiolahjaa.

Ennakkoperintö lasketaan perillisen perintöosaan. Ennakkoperintö ja suosiolahja lasketaan molemmat, jos selvitetään täyttyykö perillisen lakiosa.

Lakiosa on puolet perintöosasta, eli riittääkö muuta varallisuutta, näiden lahjan ulkopuolelle jääneille? Kannattaisiko metsät ja talo myydä?
Tietenkin tuossa täytyy jonkun vaatia ja tuoda ilmi mutta kuten sanoit aina joku

Kukaan ei varsinaisesti halua myydäkään, tai ehkä jotkut, mutta paikka on muuten rakas, ja halutaan pitää suvussa. On ainoastaan väärällä paikkakunnalla niille, jotka siitä muutoin olisi kiinnostuneet omana tulevaisuuden kotinaan, ja siksi ei voida ajatella, että tila ja maat todella vastaavat rahallista arvoa. Edelleen, kukapa ei ottaisi rahaa ennemmin kuin maata ja remontoitavaa taloa.

En nyt tiedä mitkä käsitteet olisvat sekaisin - en toki tuosta suosiolahja-termiä käyttänyt, mutta yhtä kaikki, jos kerta käsitellään samanlailla kuin ennakkoperintöä lakiosa-asioita selvitettäessä, ei voi muuta todeta, kun että vaikeaksi on tehty kotipaikan pitäminen suvussa. Se nyt vain on niin, että sen päälle, että ottaa "ristikseen" talon kunnossapidon ja mahdollisen muuton paikkakunnalta vähemmän mieluiseen paikkakuntaan, pitäisi vielä "luovuttaa" käteistä rahaa kaikille sisaruksilleen, jotka saavat jäädä asumaan sille paikkakunnalle, missä todella haluavat asua, ja nautiskelevat perintörahoistaan kuka mitenkin huvitellen, lahjansaajien laittaessa rahansa perintötilan vaalimiseen.

Tilan, metsien ja talon arvo lienee n. 100 000 e ja olemassa on myös kaupunkiasunto, jonka arvo on toinen mokoma. Ensimmäinen 100 000 e menisi siis vain muutamalle lahjaksi. Mutta näin tämän ymmärsin, että käytännössä kun asioita oikein pohjamutia myöten arvotetaan, tappiolle jäisivät ne, jotka haluavat tilasta huolehtia pitkälle eteen päin. Ja ajattelen niin, että jos toisesta 100 000 eurosta lahjan saajat saisivat yhtään vähemmän kuin ei lahjan saaneet, niin asia on näin. Myönnän, että lakiosan hahmottaminen on minulle hankala asia. Totesin jo internetiä läpi käydessäni. Mutta koko idea oli siis siinä, että euroakaan vähempää ei saisi lahjan saajien saada toisesta 100 000 eurosta.

Se, että lahjotettaisiin kaikille tasapuolisesti, tarkottaisi sitä, ettei mitään päätöksiä taloa ajatellen saisi koskaan aikaiseksi. Olisi liian monta kokkia keittiössä. Ja toki osa myös luultavasti haluaisi oman osansa käyttää muuhun kuin talon kunnossapitoon. Ei siis ole vaihtoehto. Näillä tiedoilla on turha haaveilla, että ainakaan talo tulee kunnossapidetyksi. Sääli. Ja myyntiin tuskin menee.

No nyt tulikin enemmän vastausta näkyviin. Joo, vähän jäi sellainen vaikutelma, ettei ole kovin yksiselitteistä, ja lakimiehen luo olisi tarkoitus mennäkin - mitään ei sattuman varaan olla jättämässä. Ajattelin,e ttä josko ei olisi jäänyt mitään epäselvää, kun kysyy täältä. Mutta asia selvä. x)

Jonkin verran aloituksen ja vastauksen jälkeen tulin itsekin siihen tulokseen, että lakiosa jää todennäköisesti pienemmäksi kuin perintäosa.

Mitä tulee suvun kanssa kahnauksiin, niin en ole peitellyt mitään keneltäkään, vaan kaikki faktat (tai oletettavat faktat) ja laskelmat on jo kerrottu kaikille. Kuten myös se, että vanhempien tahto nimenomaan on, että meille muutamalle ei tule perintöosasta vähennystä suosiolahjan takia.

Tokikaan se ei tarkoita sitä, etteikö joku sitten aikanaan lakimiehen kanssa ala tarkemmin lasketuttamaan osuuttaan, mutta tällä hetkellä tilanne on neutraali ja välit ovat kunnossa, vaikkakin osa kuvitteli jo välissä, että pääsemme pärjäämään. Hän ehdotti jo, miten tilit tasattaisiin, mutta vanhempani torppasivat idean heti alas. Sen jälkeen on oltu hiljaa enimmäkseen. Osa asian kanssa hyvin ok.

Kovastikin keskustellaan ja joskus volyymikin nousee, mutta tähän asti ei ole pysyvää vaikutusta ollut normaaliin kanssakäymiseen.