Hei sinä KKR!

En ole kkr mutta vastaan silti. Laki sanoo että elatusapua on pakko ottaa vastaan lapsen isältä. Vasta jos hän on tuloton voi elatustuen saada kokonaan kelalta. Mieluumminhan välit exään katkaisisi kaikin osin. Mutta toimeentulotukeakin saat vasta kun ns muut rahoitusmuodot on käytetty ml elatustuki. On tilanteita joissa tukea tarvitsee.
Yleensä lapset tehdään yhdessä! Silloin ne myös molemmat hoitavat yhdessä, myös eron jälkeen. Tilanteessa kuin tilanteessa. Tuskin kukaan lapsia tekee saadakseen raha tai kiusaakseen lapsen isää. Joskus rakkaus vain loppuu, mutta lapset säilyvät:)

Se rkk X 2 <3....

Nyt nolottaa minnuu. Ymmärsin siis väärin sittenkin (ihmisten juttujen perusteella) sen lyhyen viestisi. Tai siis se vaihtoehto ei ollut mielessäni ensimmäisenä.

Sinä siis seurustelet tai ehkä kenties jo asut jonkun kanssa yhdessä? Harmittaa, mutta kai minun silti pitää toivottaa sinulle onnea hyvien tapojen mukaisesti.

Ja kun mie hölmö vielä avauduin enemmänkin (lomajuttusi)... Miten voinkin olla näin naiivi. Voi itku!

Ja syy, miksen vastannut suoraan lyhyeen viestiisi, oli se, kun rajallinen tekstimäärä..

Antaa nyt jotakin painoarvoa ihmisten jutuille, pitkä lista painokelvottomia sanoja arrrrrrgh. Niin kyllä minä kuulemma seurustelen vaikken sitä itse tiennytkään. Pitäisi kait minunkin alkaa ottamaan todesta kylän puheet. Eiiiiiiiiiiiih minulla on oma elämä.
Lopettaisit jo vanhojen selittelyn, minulla ei ole pieniä punaisia sarvia. Tietääkseni en ole aiheettomasti pettänyt luottamustasi. Tiedän ettet koskaan tule muuttamaan kantaasi mutta silti kaikella kunnioituksella.

Huomenta!

Usko nyt minua: Enhän minä ole koskaan tehnyt valintaa teidän välillä!! Totta kai olisin valinnut sinut, jos vain olisin saanut siihen tilaisuuden. Valitsisin vieläkin.

En oikein tiedä, miten minun olisi pitänyt suhtautua sinun vakituisiin tai satunnaisiin valintoihisi. En voi mitään sille, että minusta rakkaus ja seksi kuuluu yhteen, ja ajatus seksistä ilman rakkautta tuntuu tosi kylmältä. Ja ota nyt huomioon, että ajattelen näin naisena!! Enkä hyväksy pettämistä. Miehet taitaa pystyä paremmin pitämään nuo kaksi asiaa erillään.

Ja voihan olla, ettet kenties ollutkaan läheinen jonkun kanssa niin kuin oletin aikoinaan. Mutta pahaltahan se tuntui esim., kun ollessasi tällä suunnalla suukotit jotakuta niskaan, kuka hän sitten olikaan. (Muistan, kun tarkoitukseni oli ennen tuota hipaista kättäsi seisoessasi edessäni enkä sitten uskaltanut kuitenkaan). Olin yllättynyt ja pettynytkin eikä siihen ihmisten puheita tarvittu.

Kyllä mie osaan ihan omilla aivoillanikin ajatella. Itse asiassa en ole tainnut koskaan olevani oikein joukkosielu minkään suhteen.

Hei nyt on minunkin aloitettava työhommat! Ajathan varovasti!!

Kiitos muuten, kun vastasit tuossa yllä.

Taidettiin aikoinaan molemmat tulkita toistemme käytöstä ja sanoja väärin. Sinusta en tiedä, mutta ainakin omalta osaltani voin sanoa, että olen todella pahoillani ja surullinen siitä. Tiedäthän, että mie rakastan sinnuu.

Taisit kotiutua hetkeksi sieltä mualimalta:). Muistahan välillä vaan olla ja levätä!

Anteeksi jo näin heti alkuun taas kerran näin perjantai-iltana, mutta eihän sinun ole pakko lukea näitä jutttujani. Ei, en ole ottanut siideriä!! Mietoa valkoviiniä vain!!

Tiedän kyllä, ettet haluaisi minun kirjoittavan yhtään mitään, mutta kun en vaan millään pysty hyväksymään sitä, että kaikki vika olisi ollut minussa. Siis sen hyväksyn, jos ulkonäköni ei miellytä, koska maailmahan on täynnä minua kauniimpia. Mutta sitä en, että oma käytökseni olisi ollut se ratkaiseva tekijä. Rakas, yritä ymmärtää, että minä olen vaan hirveän ujo ja varovainen.Enkä ole aina tiennyt, onko ne viestit ollut sinulta vai joltain muulta. Kerrankin erehdyin, ja sain vastaukseksi: valitettavasti en ole .....si jne. Ja minä kun olin ihan varma, että se viesti olisi ollut sinulta.

Olen vaan aina niin kovasti toivonut kasvotusten nähdessämme, että sanoisit "juteltaisko myöhemmin lisää" tms. Itse en pysty moista ehdottamaan. Ja ihan siitä syystä, että minun mielestä aloitteen pitää tulla mieheltä. Siis ainakin ensin.

Toivon, etten ole vaikuttanut kovin sinua syyllistävältä kirjoituksissani, koska se ei ole ollut koskaan tarkoitukseni. Ja olen kyllä koko ajan ymmärtänyt realiteetit sinun kannaltasi, vaikka toisaalta tunneihmisenä en itse halua niitä liikaakaan ajatella.

Niin, mitä elämän realiteetteihin tulee, niin kärsin aikaisemmin 4-5 vuoden ajan hermokivusta päivittäin. Niinä aikoina ajattelin, etten halua olla taakaksi kenellekään ja viimeisenä sinulle.

Rakastan sinua. Ja vain sinua. Voin sen kirjoittaa murteella tai ilman murretta, mutta en koskaan sano tai kirjoita "mä" tai "mää", koska se ei ole minua. Enkä osaa sanoa, miksi juuri sinua tai miksi ylipäätään kävi näin. Se on vaan näin.
Myönnän toki, että mietin aikoinaan kuukausia tai ainakin viikkoja sinun näkemisen jälkeen sitä, mitä helkkaria oikein teen eli yritänkö saada jotenkin sinuun yhteyden.

Ja sitten vielä sekin mietitytti, onko meillä edes suurinpiirtein samanlaiset elämänarvot, kun sinulla kalliit autot, talot jne... Minä puolestani en ole ikinä ollut kovin materialistisen perään. Siis tietysti tykkään kaikesta mielestäni kauniista, mutta rahan kanssa sillä ei tarvitse olla juurikaan tekemistä. Ja tarvitseeko asuntoakaan omistaa, enpä usko. Maailmassa on niin paljon ihmisiä, jotka eivät pysty esim. terveyden takia tekemään töitä ja siten hankkimaan esim. omistusasuntoa. Heilläkin on mielestäni oikeus olla onnellinen.

En ole ihan varma, oletko käsittänyt yhden asian väärin. Eli ajattelitko aikoinaan, että minun parisuhteessa oli joku ongelma tms. juuri silloin, kun sinun kanssa nähtiin. Asiahan on näin, että minä vaan rakastuin sinuun. En pysty selittämään sitä millään parisuhdeongelmilla tms. Toki tilanne omassa elämässäni meni sinun jälkeen heti sellaiseksi, että aloin vältellä toista.

Sinä olet ihan syötävä. Ja koska sinä olet aina ollut niin järkevän ja suorastaan tunteettoman oloinen ainakin joskus, niin minä olen ainakin yrittänyt olla samanlainen. Siis järkevä.

Haluaisitko joskus jutella enemmän? Minä haluaisin. Siis jutellaKIN........

Jopa on tekstiä. Voisi olla minulle, mahdollisesti. Tosin tapailemani nainen tuskin kirjoittaisi tänne tai noin pitkästi.
Kerro jotain itsestäs tai tästä tapaamastasi olettaen rakkaastasi jonka olet jättänyt? Vai jättikö hän sinut. Missä päin mualimaa?

Hän asuu etelässä, minä idässä. Vuosia sitten hän käveli vastaan kadulla täällä päin, siitä tämä alkoi.
Ollaan nähty vain satunnaisesti, eli en ole jättänyt häntä eikä hän minua.
Hänellä on kauniit, sielukkaat silmät ja kivannäköinen muutenkin.
Itse olen häntä vanhempi ja melkoisesti lyhyempi.