Avioliitto, suhde ja raskaus

hyi mikä huora hyi

Huh elät juuri kuin meillä mies. Tekee samoin valehtelee ja kieltää suhteen. Kuitenkin saan soiton sinä kun miehen auto ilmaantuu sen pihaan. En saakeli uskonut noita juttuja kunnes sain kuvan kera. Kun laitoin seinää vasten näyttäen kuvan tunnusti mutta kielsi kuitenkin suhteen. On kuulemma kaveri. Just joo uskotaan tokihan eronnut yh tarvii miestä pikku puuhiin. Käynyt kuulemma auttamassa. Just joo epäilen minäkin valehtelee ja tekee sitä vieläkin. Erota ei halunnut kun ei kuulemma ole suhdetta ja tunteita sitä kohtaan. No toivon että minun mies puhuu totta ja lopettaa sen auttamisen. Sanoinkin että jos autosi nähdään siellä liian usein tiedän sen sitten olevan totta. Mies kylläkin kertoo rakastavansa minua. Kova usko pitää olla että kykenee luottamaan miehen sanaan. Silläkin tarinassa kuitenkin repsahduksia. Samoin epäilen miehelläni olevan. Nyt otetaan päivä kerrallaan ja katsellaan kuka puhuu totta. Sika sen näyttää. Toivon sulle myös parempaa aikaa. Ota päivä kerrallaan.

Toivon, että tämä on provo, mutta tällaistakin tietysti tapahtuu.

Olette saaneet lyhyessä ajassa paljon lapsia, mikä kuormittaa parisuhdetta. Koit jääneesi huomiotta, mikä johti salasuhteeseen. Kuvaamasi salasuhde on kuin satua, et tuntenut miestä, teillä ei ollut arkea, hän ei tuntenut lapsia eikä elämäntilannettasi. Niinpä lopputulos oli tämä, jäit tunteidesi vietäväksi.

Tähän tilanteeseen tuskin tarvitaan viidettä lasta, vaikka se onkin hirvittävän surullista. Sinua nuorempi ehkä lapseton mies ei luultavasi sopeutuisi neljän pienen vieraan lapsen ja yhden oman vauvan elämään, vaikka eroaisit. Avainkysymys on avioliitossasi molempien kohdalla haluatteko enää elää yhdessä? Teidän pitäisi pian hankkiutua pariterapiaan keskutelemaan ulkopuolisen avun turvin.

Sekin on tietysti mahdollista, että jätät miehesi ja lapsesi ja päädyt yhteen uuden miehesi kanssa sekä pidät vauvan. Vain sinä itse voit ratkaista mitä teet, mikä on parasta. Onko tämä salasuhteesi elämäsi rakkaus, luotettava ja sellainen, joka kantaa vastuunsa ja todella rakastaa sinua. Se jää sinun arviosi varaan.

sori, mun on pakko kommentoida.
Mitä järkeä on tehtailla peräti 4 lasta jos suhteessa menee huonosti koko ajan?
Oletko aivan totaalinen luuseri vai mikä mättää henkisellä puolella kun et näe faktoja?

Jos oikeasti noin on käynyt, niin ei muuta kuin puhelin käteen ja soittamaan sille uudelle miehelle, että tässä olisi nyt tulossa nainen ja 4 valmista lasta ja vielä pulla uunissa, mahtuuko luoksesi asumaan. Siitä vaan lähes tuntemattoman ihmisen nurkkiin majailemaan koko porukalla ja leikkimään onnellista perhettä.
Tule sitten vuoden päästä kirjoittelemaan miten se uusi ihana rakkaus olikin joku idiootti joka hakkaa/juo/kohtelee vanhimpia lapsiasi huonosti.

Veikkaan, että jos tuot poikamiehen elämään yht äkkiä naisen ja neljä (tai viisi) pientä lasta, parisuhteenne ohi kahdessa vuodessa.

On mielenkiintoista, miten täältä löytyykään näitä puhtoisia pulmusia taivaan enkuliineja joilla on valta tuomita!
Inhimillinen ihminen on melkoisen monimutkainen kapistus. Tunteita on mahdoton säädellä, ne elää omaa elämäänsä. Ainut mitä voi tehdä, on pitää jalat visusti maan päällä vaikka sydän liitelis missä. Mutta kuinka moni siinä täydellisesti onnistuu? Käsi sydämelle!
Parisuhde on maailman vaikein ja monimutkaisin peli. Kaksi yksilöä joutuu yrittämään sovittaa omat persoonallisuutensa, taustansa ja kasvatuksensa, maailmankuvansa yhteen ja elää sitten mahdollisimman hyvin ilman konflikteja. Näilläkin palstoilla olemme nähneet miten helppoa ja vaikeaa se on!
Aloittajan kuvaama tilanne on vaikea. Osapuolet itse tuntevat asian parhaiten. Kysymys on heidän elämästään. Mahdotonta kai on mitään neuvoa antaa. On vain yritettävä löytää juuri teille sopiva ratkaisu, niin kipeää ja tuskallista kuin se tulee olemaankin. Elämä on kova ja julma koulu.

Tietääkö tämä toinen mies raskaudesta? Mielestäni hänellä pitäisi myös olla oikeus tietää ja sanoa mielipiteensä. Voihan olla ettei hänkään halua lasta ja hän kuitenkin joutuisi maksamaan elatusmaksuja. Tai sitten ajattelee että voi olla hänen ainoa mahdollisuutensa saada lapsi. Mutta toisaalta pitää miettiä millaiseen tilanteeseen lapsi syntyisi. Aviomiehesi suhtautuisi lapseen vihamielisesti vaikka tilanne ei hänen vikansa olekaan. Tämä toinen mies ehkä vieroksuisi muita lapsia. Ehkä teidän suhteenne kaatuisi arkeen sillä sinähän juuri pakenit arkea tuohon suhteeseen. Itse jos olisin sinun kengissä tekisin ehkä keskeytyksen mutta jatkaisin elämää yksinäni vaikka se yh-äitinä vaikeaa onkin. Miehesi kanssa teillä tuskin on enää kovinkaan hyvää tulevaisuutta sillä jos valitat jostain minkä hän tekee mielestäsi väärin saat aina kuulla pettämisestäsi. Ja jos teillä jo ennestään oli huono parisuhde niin ei se ainakaan parantunut pettämisellä. Mutta itse kertoisin raskaudesta myös tälle kolmannelle osapuolelle. Mutta älä odota liian kauaa vaikka onkin iso päätös. Jouduin itse aikanaan päättämään keskeytyksestä. Halusin pitää lapsen mutta minut painostettiin aborttiin. Mies uhkasi tappaa lapsen jos se syntyy huolimatta siitä olimmeko yhdessä vai ei. Tässä ei siis ollut kyse pettämisen aiheuttamasta raskaudesta. En toki halunnut lasta sellaiseen ympäristöön. Edelleen silti mietin näin 13 vuoden jälkeen että millainen hän olisi. Etenkin nyt kun minulla on lapsi. Abortti oli minulle traumaattinen kokemus joten vannoin etten enää koskaan tee aborttia eli varmistan huolella etten tule raskaaksi jos en halua lasta. En halua moralisoida mutta vieraiden kanssa olisi syytä käyttää kondomeja koska on ainoastaan heidän sanansa siitä että ovat taudittomia plus tuplaehkäisy on parempi tuntemattoman kanssa varsinkin jos ajautuu pettämään. Toivottavasti saat/sait päätöksen tehtyä ja asiasi ratkeavat suuntaan tai toiseen.

Onkohan vakavat mielenterveysongelmat asian ydin?

näin minäkin arvelen perimmäiseksi syyksi.

Minäkin tulin raskaaksi toiselle miehelle 2 vuotta sitten. Meillä ei ole lapsia, mutta pitkä yhteinen elämä mieheni kanssa. Aviomieheni aneli minua jäämään, että olen vain sekaisin, että hän kyllä pitäisi minusta ja vauvasta huolta jos jättäisin sen toisen miehen. Pian tämän jälkeen sain keskenmenon. Olin varannut jo ajan raskaudenkeskeytykseen. Päätin selvittää päätäni ja olla erossa molemmista. Mieheni ei suostunut eroon ja enkä minäkään. En tiedä mitä päässä kävi kun lähdin etsimään jotain ulkopuolisesta suhteesta(mieheni seläntakana). Sain virhearvioni ja tunnemyrskyni anteeksi. Nyt olen ikionnellinen mieheni kanssa, ilman lapsia. Olen kyllä joka päivästä kiitollinen..tajusin että tämä vuosia yhdessä rakennettu suhde ja elämä on paljon arvokkaampaa kun minun hetkelliset hormoonimyrskyni -tai mistä lie johtuikaan. Käymme terapiassa vielä. Välillä voin pahoin ja itkettää kun ajattelen miten paljon mieheni on antanut minulle anteeksi.