Miksi. Eikö se riitä että on tullut tutuksi?
Pitääkö itseään rakastaa?
127
558
Vastaukset
Nii, onks pakko jos ei haluu?
- EiOnnistuMuitakaan
Ellei halua, on ennemmän kuin pari asiaa tosi huonosti.
EiOnnistuMuitakaan kirjoitti:
Ellei halua, on ennemmän kuin pari asiaa tosi huonosti.
Lasketaanko se jos tuntee itsesääliä?
EiOnnistuMuitakaan kirjoitti:
Ellei halua, on ennemmän kuin pari asiaa tosi huonosti.
Niinku mitkä asiat?
Itsesääli on myötätuntoa itseään kohtaan, hyvin tärkeä tunne. Itsensä armahtaminen, vasta iän myötä olen oppinut, se antaa kyvyn armahtaa myös muut, antaa anteeksi. Pyytää ja saada anteeksi.
Usein pidetään yksineläjiä itsekkäinä, itsekeskeisinä, ehkä se on kuitenkin vain itsesuojeluvaistoa.- Säälionsairautta
Sääli ja myötätunto ovat kylläkin kaksi aivan eri asiaa. Myötätunto on empatiaa, sääliin sisältyy joku 'sairas' ja kieroutunut ajatus kelpamattomuudesta, joka ei kerro terveestä itsetunnosta. Itseänsä voi ja pitää osata armahtaa ihan ilman säälimistunteita.
Olen monesti kuullut sanottavan että jos ei rakasta itseään, ei voi rakastaa muitakaan.
Minä välillä kovia kokeneena tunnen itseänikin kohtaan myötätuntoa ja rakkautta. Ei se keneltäkään ole pois.
Myös tekemiini virheisiin suhtaudun armollisesti, ehkä silloin voi ymmärtää paremmin toistenkin tekemiä virheitä.Niin mäkin olen kuullut, mutta nyt alkoi mietittymään, että miksi näin sanotaan? Ja voisiko ajatella että se toimisi toisinkin päin, jos joku rakastaa sua, alat tykkäämään itsestäsi vähän enemmän?
Anteeksiantamisen kanssa olen samaa mieltä, pitää olla itselleen armollinen.hmp.f kirjoitti:
Niin mäkin olen kuullut, mutta nyt alkoi mietittymään, että miksi näin sanotaan? Ja voisiko ajatella että se toimisi toisinkin päin, jos joku rakastaa sua, alat tykkäämään itsestäsi vähän enemmän?
Anteeksiantamisen kanssa olen samaa mieltä, pitää olla itselleen armollinen.Näinhän se taitaa olla, Jos kukaan ei rakasta voi olla että ei itsekään pysty rakastamaa itseään. Aidon rakkauden kokeminen tekee hyvän olon ja varmaan tykkää itsestäänkin enemmän.
- ent.siivoojaparka
hmp.f kirjoitti:
Niin mäkin olen kuullut, mutta nyt alkoi mietittymään, että miksi näin sanotaan? Ja voisiko ajatella että se toimisi toisinkin päin, jos joku rakastaa sua, alat tykkäämään itsestäsi vähän enemmän?
Anteeksiantamisen kanssa olen samaa mieltä, pitää olla itselleen armollinen.""" jos joku rakastaa sua, alat tykkäämään itsestäsi vähän enemmän?"""
Silloin tunnet saavuttaneesi sen, että olet muokannut itsesi sellaiseksi, että sinua voi rakastaa? Mutta oletko se enää sinä vai sen toisen narunukke? ent.siivoojaparka kirjoitti:
""" jos joku rakastaa sua, alat tykkäämään itsestäsi vähän enemmän?"""
Silloin tunnet saavuttaneesi sen, että olet muokannut itsesi sellaiseksi, että sinua voi rakastaa? Mutta oletko se enää sinä vai sen toisen narunukke?En mä kuitenkaan koe että muutan itseäni jotta joku tykkäisi? Ehkä korostan jotain mun parempia puolia jotta hän huomaisi mua, meikkaan ja kampaan naamaa :)
- ent.siivoojaparka
hmp.f kirjoitti:
En mä kuitenkaan koe että muutan itseäni jotta joku tykkäisi? Ehkä korostan jotain mun parempia puolia jotta hän huomaisi mua, meikkaan ja kampaan naamaa :)
Niin, mutta tykkäät itsestäsi vain toisen kautta: """ jos joku rakastaa sua, alat tykkäämään itsestäsi vähän enemmän?"""
Entä jos joku toinen taas inhoaa sinua, alatko itsekin inhoamaan itseäsi? Jos joku sanoo sinulla olevan hoitamattomat kulmakarvat, alatko itsekin pitämään niitä rumina? ent.siivoojaparka kirjoitti:
Niin, mutta tykkäät itsestäsi vain toisen kautta: """ jos joku rakastaa sua, alat tykkäämään itsestäsi vähän enemmän?"""
Entä jos joku toinen taas inhoaa sinua, alatko itsekin inhoamaan itseäsi? Jos joku sanoo sinulla olevan hoitamattomat kulmakarvat, alatko itsekin pitämään niitä rumina?Jos joku inhoaa minua, tunnen epäonnistuvani minäkuvani antamisessa. En siis inho, enkä rakastakaan.
Jos joku sanoo että mulla on rumat kulmakarvat, niin joo, rumia ne on :) sitten mietin kaksi kertaa että saako niistä edes kauniit, niin kuin nenän kanssa - se on mitä se on. Jos saa niin muutan ne. Nenää en lähde muuttamaan.
Mua kyllä kiehtoo se ajatus, ettei olisi minkäänlaista ulkonäköpainetta, mutta oiskohan liian myöhäistä aloittaa nyt. Koko ikäni taistellut sen eteen, että pitää olla tietyn näköinen.ent.siivoojaparka kirjoitti:
Niin, mutta tykkäät itsestäsi vain toisen kautta: """ jos joku rakastaa sua, alat tykkäämään itsestäsi vähän enemmän?"""
Entä jos joku toinen taas inhoaa sinua, alatko itsekin inhoamaan itseäsi? Jos joku sanoo sinulla olevan hoitamattomat kulmakarvat, alatko itsekin pitämään niitä rumina?Ainakin on helpompi rakastaa itseään rakastettuna ja onnellisena :)
Kyllä jokainen elää elämäänsä oman itsensä kautta, oma minä on läheisin ja tärkein, kun itse voi hyvin riittää jakaa hyvää oloa muillekin. Silti antaisin ainoan henkeni jos se pelastaisi oman lapsen elämän.mielikki.mummo kirjoitti:
Ainakin on helpompi rakastaa itseään rakastettuna ja onnellisena :)
Kyllä jokainen elää elämäänsä oman itsensä kautta, oma minä on läheisin ja tärkein, kun itse voi hyvin riittää jakaa hyvää oloa muillekin. Silti antaisin ainoan henkeni jos se pelastaisi oman lapsen elämän.Kävin laittamassa ekan peukkuni pystyyn tässä ketjussa.
Mitä enempi tätä elämää elää, sitä enempi korostuu itsensä rakastamisen merkitys.
Millä tavalla se korostuu? Miksi miksi miksi?? Älä latele pelkkiä latteuksia, älä kuule rupee mulle :))
hmp.f kirjoitti:
Millä tavalla se korostuu? Miksi miksi miksi?? Älä latele pelkkiä latteuksia, älä kuule rupee mulle :))
No älä ny kun minä juuri loihin lausumaan elämää suuremman viisauden. Sinä teiläät latteudeksi yhyyyy!
siilimuori4 kirjoitti:
No älä ny kun minä juuri loihin lausumaan elämää suuremman viisauden. Sinä teiläät latteudeksi yhyyyy!
Kaikki viisaudet on latteuksia jos niiden takana ei ole mikään ajatus. Mutta onhan niitä sellaisiakin aarteita, joita haluaa pitää vain itselleen, onko tämä sun sellainen?
- viisashan.minä
Minä olen viisas mies. Mutta harvoin annan sen karata käsistäni.
hmp.f kirjoitti:
Kaikki viisaudet on latteuksia jos niiden takana ei ole mikään ajatus. Mutta onhan niitä sellaisiakin aarteita, joita haluaa pitää vain itselleen, onko tämä sun sellainen?
No mun mielestä tuossa mun sanomassa oli itsestään selvä ajatus mut sitten vaan mulle :D.
"Mitä enempi tätä elämää elää, sitä enempi korostuu itsensä rakastamisen merkitys"
Siis selitän seli seli..
Kun ihminen vanhenee, hän saa paljon elämänkokemusta mutta samalla myös elimistö esimerkiksi raihinaistuu ja kaikenlaiset vaivat ja sairaudetkin hyökkäävät kimppuun kellä enempi ja kellä vähempi. Ja vaikka kuinka on läheisiä ympärillä, sinä olet noiden asioiden kanssa yksin vastuussa siitä miten sinulle viime peleissä käy. Rakastatko itseäsi vai annatko mennä. Jos tähän asti olet elänyt jollekin muulle, jollein muille, pitää viimeistään alkaa rakastamaan itseään enemmän ja pitämään huolta itsestään. Siis esimerkiksi jos olet elänyt kuten Hectorin laulussa Jos sä tahdot niin. Elämää kun ei kukaan voi sinun puolestasi elää vaan se sinun on itse tehtävä ja sinä voit vaikuttaa siihen miten itseäsi kohtelet tai annat itseäsi kohdella,
Monimutakistuiko? :)
- Tutuksitulo
itsensä kanssa on itsensä ymmärtämisen ja rakastamisen ensiehto.
Kyllä itseään voi ja saa rakastaa, voi tuntea myötätuntoa sitä pientä tyttöä kohtaan joka ilman vanhempiaan matkusti junalla täysin vieraaseen koulukaupunkiin, silti onnistui siellä, ja niin aiheutti iloa äidilleen ja isälleen, siskoilleen ja veljilleen.
Jos olisi epäonnistunut, niin mitkä murheet ja syyllisyydentunnot olisikaan aiheuttanut!
Opettat ottivat kummallisia oikeuksia itselleen tuohon aikaan, kun noin vain määräsivät jonkun oppikouluun ja aivopesivät suorastaan vanhemmat ja lapsen itsensäkin.
Isä kyllä vastusti lähtöä viimeiseen asti.
Enää tällä järjellä ja kokemuksella en lähtisi, kun kerran koulua ei lähietäisyydellä ollut.
(Lähin olisi ollut 20 km päässä, pitkä koulu, jossa jo keskikoulukin oli 6-vuotinen, siihen lukion 3 vuotta = 9 vuotta. Ja kun sotien jälkeen ei ollut bussilinjoja aamuisin sinne, niin olisi pitänyt ottaa vuokra-asunto sieltä.)
Kävin koulun lyhyemmin, ylioppilas olin jo 18-vuotiaana.
Virheitäkin on varmaan matkan varrella tullut tehtyä muitakin, mutta tämä oli yksi niistä.
Nyt , jos vielä olisin siinä tilanteessa, lähdössä, kävisin ensin koulun siinä kotona loppuun ja sitten menisin vain töihin. Kaipa sitä esim. siivoojan paikan olisi saanut jo aika nuorenakin. - Koen isäni olleen oikeassa. Mitä tahansa olisi voinut sattua.Itsensä ymmärtäminen on hieno juttu, en tosin aina onnistu siinäkään. Just kun ajattelen että näinhän mä toimin siksi kun olen se joka olen, niin kas perkulettos, mä en toimikaan niin. Vaistonvarainen toiminta on ihan eri kuin harkittu, sydän ajattelee eri tavalla kuin järki, jne.
Kyllähän sitä pienemmällä pärjää elämässä, ei tarttis aina niin tähtiä kurkotella, se on totta. Mutta sä et tiedä miltä sun elämäsi olisi näyttänyt nyt tällä hetkellä jos olisit niin tehnyt. Yksi sanonta on mun mielestä hieno, ja on ollut askeleena kohti anteeksiantoa itsellenikin, "Mitään ei koskaan tapahdu menneisyydessä. Se tapahtuu läsnäolevassa hetkessä." Eckhart Tolle- Juuri-siksi-palasin
tänne, kun ajattelin, että silloinhan en olisi tavannut miestäni enkä saanut lapsiani. Juuri nämä lapsethan halusin ja haluan, ja tarvittiin juuri oma mieheni ne meille aikaansaamaan.
Joten:
peruutan puheeni. Juuri-siksi-palasin kirjoitti:
tänne, kun ajattelin, että silloinhan en olisi tavannut miestäni enkä saanut lapsiani. Juuri nämä lapsethan halusin ja haluan, ja tarvittiin juuri oma mieheni ne meille aikaansaamaan.
Joten:
peruutan puheeni.Olen joskus tullut aivan samaan lopputulokseen, mutka elämässä on tuonut ne suurimmat "mansikat", eli lapset. Luojan kiitos heistä :) vaikken uskovainen ole. Mutta kyllä ne jonkun kiitoksen ansaitsee jonnekin suuntaan.
- Mietin.vanhoja
Joskus nuorempana oli ehdoton ja arvioi muita kovasti. Olisiko se juuri ollut sitä ettei hyväsynyt tai rakastanut itseään. Läheiseni sanoo: kun osoitat sormella toista, muista että kolme sormea osoittaa sinua itseäsi. Lapsuudenperheessäni kasvatettiin osittain syyllistämällä (vanhemmat uskoivat tekevänsä oikein, eivät siis ilkeyttään). Iän karttuessa ja omia rajallisuuksia kohdatessaan alkoi ymmärtää ja hyväksyä muita ja siinä samalla itseäänkin. Oppi hyväksymään ja rakastamaankin. Pitää paikkaansa että osaa rakastaa toista vasta kun on oppinut rakastamaan itseään. Nuoruuden liitto ei ainakaan minulla ollut rakkautta vaan perheenperustamisvietti voitti kaiken.
Se sanonta "rakkaus" on mun mielestä tässä kohtaa yliampuva. Jos hyväksyy itseään, ja haluaa parantaa ne huonot kohdat, niin eikö se riittäisi maailmallekin?
- ent.siivoojaparka
hmp.f kirjoitti:
Se sanonta "rakkaus" on mun mielestä tässä kohtaa yliampuva. Jos hyväksyy itseään, ja haluaa parantaa ne huonot kohdat, niin eikö se riittäisi maailmallekin?
Ja miksi sinun pitää vielä aikuisenakin peilata itseäsi siihen, minkälainen sinun pitäisi olla, että olisit "maailman" hyväksymä?
Kuulet ympärikautta vaikka, että kulmakarvojasi on arvosteltu. Itse et ole huomannut niissä mitään vikaa, olet hyväksynyt ne. Mutta miellyttääksesi "maailmaa", alat muotoilemaan niitä, että "riittäisit maailmalle".
Entä, jos "maailma" toisesta suunnasta antaa sinun tietää, että kulmakarvat ovat ihmisellä estämässä hien valumista otsalta silmiin, mitä tuuheammat, sen parempi?
Miksi pitäisi "riittää maailmalle"? Lähde ensin siitä, että riität itsellesi. Opettele rakastamaan itseäsi sinuna itsenäsi, eikä "maailman" peilikuvana. ent.siivoojaparka kirjoitti:
Ja miksi sinun pitää vielä aikuisenakin peilata itseäsi siihen, minkälainen sinun pitäisi olla, että olisit "maailman" hyväksymä?
Kuulet ympärikautta vaikka, että kulmakarvojasi on arvosteltu. Itse et ole huomannut niissä mitään vikaa, olet hyväksynyt ne. Mutta miellyttääksesi "maailmaa", alat muotoilemaan niitä, että "riittäisit maailmalle".
Entä, jos "maailma" toisesta suunnasta antaa sinun tietää, että kulmakarvat ovat ihmisellä estämässä hien valumista otsalta silmiin, mitä tuuheammat, sen parempi?
Miksi pitäisi "riittää maailmalle"? Lähde ensin siitä, että riität itsellesi. Opettele rakastamaan itseäsi sinuna itsenäsi, eikä "maailman" peilikuvana.En mä hyväksynyt mun kulmakarvoja, en huomannut niitä.
ent.siivoojaparka kirjoitti:
Ja miksi sinun pitää vielä aikuisenakin peilata itseäsi siihen, minkälainen sinun pitäisi olla, että olisit "maailman" hyväksymä?
Kuulet ympärikautta vaikka, että kulmakarvojasi on arvosteltu. Itse et ole huomannut niissä mitään vikaa, olet hyväksynyt ne. Mutta miellyttääksesi "maailmaa", alat muotoilemaan niitä, että "riittäisit maailmalle".
Entä, jos "maailma" toisesta suunnasta antaa sinun tietää, että kulmakarvat ovat ihmisellä estämässä hien valumista otsalta silmiin, mitä tuuheammat, sen parempi?
Miksi pitäisi "riittää maailmalle"? Lähde ensin siitä, että riität itsellesi. Opettele rakastamaan itseäsi sinuna itsenäsi, eikä "maailman" peilikuvana.Tuossa olen sun kanssa samaa mieltä. Itsensä rakastamisessa on kyse siitä että kun on sinut itsensä ja omien arvojensa ja omien toiveidensa ja tavoitteidensa kanssa, ihan sama mitä "maailma" on mieltä sun kulmakarvoista noin niin kuin kärjistetysti sanottuna. Tästä just on myös kyse siitä mitä tuolla ylempänä kirjoitin et tämä korostuu iän myöstä, siis rakkaus itseen ja omaan hyvinvointi, sitä alkaa hakeutumaan entistä enemmän niihin omiin juttuihin mitä elämältä toivoo niissä puitteissa missä elää. Ja tämä jos mikä on kaukana latteuksista.
Njaa...itserakkaus kuulostaa aika pahalta. Hyvä itsetunto perustuu taas omien vahvuuksiensa tunnistamiseen, omien heikkouksiensa hyväksymiseen ja siihen tarvitaan ripaus sitä itseään rakastamista. Ei se ole kenenkään lautaselta pois jo tykkää että on ihan jees itse. Onko se sitten itsensä rakastamista makuasia mitä sanaa käyttää.
Ei tietty pidä, mutta ei ole pahitteeksikaan.
Kyllä minusta on niin helppoa ja mukavaa olla hyvä tuttu tämän hölmöilevän hupsun naisen kanssa, tosi hyviä ystäviäkin ollaan ja herkillä herkillä rakastankin vietävästi.
Itse asiassa lepposaa ja lempeää elämää elelen hänen kanssaan. Joka päivä hän paljastaa itsestään ihania uusia puolia, se on parasta, koska koskaan en halua tuntea häntä läpikotaisin, sehän olisi tylsää, aina annan uusille yllätyksille mahdollisuuden. Mokoma osaa nämä mahdollisuudet käyttääkin ja yllättää.- ent.siivoojaparka
Eikö vaan.
Ja jos joku ulkopuolinen kertoo minkälainen olen, niin no niinhän kai minä olen, mutta
"mitä siitä sit, enkö saisi olla ja miksi en saisi olla tällainen kuin olen? Rakastan silti itseäni ja sinulta sitä en voi väkisin vaatiakaan, sillä varmasti on jossain joku muukin kuin minä, joka rakastaa just tällaista. "
- suomenkieli-hauska
Onko se sama kuin itserakas,
vai onko itsensä rakastaminen aivan jotain muuta,
luulen, on aivan muuta kuin itserakas, Itsensä rakastamisen aika on mennyt 60 jo joitakin aikoja sitten.
IR-aika loppuu aina aikuisuuteen, vaihtuen silloin ymmärrykseen.
Kuten jotkut muutkin näköjään ovat tajuneet.
Onneksi vain harva typerys alkoi kakaramaisesti kehua itseään.
H.- ent.siivoojaparka
Oletpa sinä itserakas, kun pidät toisia kakaramaisina sinuun verrattuna.
- ent.siivoojaparka
siilimuori4 kirjoitti:
Eri mieltä. Mulla se vatsa alkaa jos elää saa.
"...vatsa alkaa jos elää saa."?
Mahotonta elämää vatsani pitää, jos on saanut liikaa laktoosia. ent.siivoojaparka kirjoitti:
"...vatsa alkaa jos elää saa."?
Mahotonta elämää vatsani pitää, jos on saanut liikaa laktoosia.Tiedetään tiedetään ;D.
siilimuori4 kirjoitti:
Eri mieltä. Mulla se vatsa alkaa jos elää saa.
Tuo on se kriisien kaunis puoli. Vaikka joskus elämä voisi heittää sellaisia vähän pienempiä kauneuksia ;)
hmp.f kirjoitti:
Tuo on se kriisien kaunis puoli. Vaikka joskus elämä voisi heittää sellaisia vähän pienempiä kauneuksia ;)
Joskus elämälle voisi heittää takaisin :D. Kriisi on myös mahdollisuus muutokseen.
Kyllä Hunkszkin muistaa kehua itseään. Ei sinänsä mitään haittaa, me suomalaiset olemmekin turhan vaatimattomia.
- dsfvsdfv
Itsensä rakastaminen ja itserakkaus ovat enemmän vastakohtia ku synonyymejä. Itsesääli lienee jonkinlaista itserakkautta. Se on muuten aika turhaa voimienhaaskausta, samoin ku kateus
Tuohon voisi lisätä, että myös syyllistäminen on aikamoista voimienhaaskausta.
Niin helposti ihminen syyllistää itseään vaikka ei ole mitään aihetta, useinkin kuvittelee ja luulottelee.
- kesi.vä
Olisi pirun paljon tekemistä itseni kanssa, että voisin "hurahtaa" itseeni. Aikalailla mäiskin ja moitin itseäni, kun olen impulsiivinen ihminen. Vaistot vie ja järki tulee jäljessä. Tykkää nyt siinä sitten, kun peilistäkin tuijottaa välillä aika vieras ihminen.
- Ei-tietenkään-pidä
,mutta saa ja voi! On hyvä jos rakastaa.
Helsingin sanomat tänään:
"En saanut kotoa juurikaan sosiaalista tai aineellista pääomaa evääksi omaan elämääni. Silti olen saanut jotain aikaiseksi. Lähdin pois ja jätin juoppo- ja narkkarijengit, hain vimmatusti yliopistoon, pääsin ja lopulta valmistuin parhailla arvosanoilla."
MIELIPIDE:
"Masennusta, alkoholismia, narkkaripiirejä – nousin moniongelmaisesta perheestä jaloilleni ja nyt vaikenen taustastani
Luokkanousun kieltäminen ja siitä haaveilevien latistaminen eivät auta muuhun kuin keskiluokkaisten kullannuppujen omantunnontuskiin, kirjoittaa nimimerkki Nimetön HS:n mielipidesivulla.
ROSA MERILÄINEN jatkoi kolumnissaan (HS.fi 16.8.) keskustelua yhteiskuntaluokista ja mahdollisuuksista hyvään elämään.
Synnyin 1980-luvulla moniongelmaiseen työläisperheeseen. Oli masennusta, alkoholismia ja riitaisat vanhemmat. Kotona syötiin lähinnä roskaruokaa. Ei ollut harrastuksia, kirjahyllyä, kotiin kannettua sanomalehteä, ulkomaanmatkoja eikä verryttelypukuja. En saanut kotoa juurikaan sosiaalista tai aineellista pääomaa evääksi omaan elämääni.
Silti olen saanut jotain aikaiseksi. Lähdin pois ja jätin juoppo- ja narkkarijengit, hain vimmatusti yliopistoon, pääsin ja lopulta valmistuin parhailla arvosanoilla. Olen tehnyt myös hirveästi palkkatöitä sekä nauttinut matkustelemalla ja rakentamalla omaa elämää. Perintönä tullut passiivisuus, masennus ja ahdistuneisuus on voitettu. Ihan hyvin pärjäillään.
Sosiaalisesti etuoikeutettujen, mutta meistä huonojen perheiden lapsista huolestuneiden tätien ja setien mukaan hyvä elämäni ei kuitenkaan ole itse ansaitsemaani. Heille tarinani on mahdoton. Leimautumisen pelossa juuri näiden tätien ja setien vuoksi omasta taustasta puhuminen on ollut tässä uudessa elämässä vaikeaa."
See more at:
http://www.hs.fi/mielipide/a1471659671973?jako=7a97e3c3da2d2f47378df484ac28b17b&ref=og-url- On_hyvä_
jos edellinen kirjoittaja osaa rakastaa itseään, entistä itseään ja nykyistä.
Helppo ei tuo taival ole ollut.
Mutta kyllä minullakin on juoppojen näkeminen vaikkapa bussissa tai raitiovaunussa aina ollut parasta raittiuskasvatusta.
Vahinko, ettei juoppo näe itse itseään ja omaa käyttäytymistään humalassa.
Vitsejähän siitä väännetään:
"Jos kaiken mitä on juovuksissa luvannut,
joutuu selvin päin tekemään,
niin oppii pitämään turpansa kiinni!" - kesi.vä
Tuota tuota, mä olen aivan tyytyväinen oman elämääni. Olen sen itse itselleni tehnyt. En ole ikinä osannut arvottaa ihmistä hänen taustojen, varallisuutensa, kauneutensa yms. mukaan. Vaan, miten ihminen kohtelee muita ihmisiä ja miten hän kohtelee itseään eli se itsensä rappiolle päästäminen on mielestäni hänen oma vikansa. Ihminen saa apua jos hänellä on tahtoa.
Se minkä kukin kokee hyväksi elämäksi on hänen oma näkemyksensä. Ei se, että hän arvottaa elämänsä ulkopuolisen silmin.
Vielä on itselläni kasvamista henkisesti itseni kanssa, olis paree ensin miettiä, mutta toisaalta kantapäätkin ovat aika parkkiintuneet.
- mimmimum-..mi
Kaksi feministiä Rosa ja Saara antavat ohjeita etenkin naisille... uudessa opas hauskempan elämään-kirjassaan.....".Opettele kehtaamaan....nauti noloista tilanteista..unohda kaloreitten laskeminen..kiroile ja riipaise silloin tällöin känni"
Meriläinen:::"minä kieltäydyn häpeämästä.. vain siten voin olla terve ja vapaa"..Yhdessä he alkavat järjestämään kiroiluiltamia baareissa ympäri Suomea.....
Niin....että pitäisikö nyt alkaa onnellistuttamaan itseään.....ja ottaa uudet tavat.- Korppis1
Jutustelin kuopuksen kanssa morkkiksesta. Hän kysyi, miksi tunnen huoloa omaatuntoa jos mopo on juomingeissa lähtenyt lapasesta. Mitään pahaa ei tapahtunut enkä töppäillyt, mutta tunnen huonoa omaatuntoa juomisesta. Vastasin se on moraalikäsityksesi ja vastuuntuntosi itsestäsi, joka pitää huolen, että kadut hölmöilyjäsi. Eipähän tuu tavaksi.
Jos Meriläinen tuntee olevansa terve naisena kun kiroilee ja järjestelee nolojen tilanteita hän on silloin omasta mielestään terve.
Aloitukseen. (Omituinen pohtija tää aloittaja)
Vastaukseni.
Jos en osaisi rakastaa itseäni en osaisi käyttää tuota tunnetta rakastaa muihinkaan. Korppis1 kirjoitti:
Jutustelin kuopuksen kanssa morkkiksesta. Hän kysyi, miksi tunnen huoloa omaatuntoa jos mopo on juomingeissa lähtenyt lapasesta. Mitään pahaa ei tapahtunut enkä töppäillyt, mutta tunnen huonoa omaatuntoa juomisesta. Vastasin se on moraalikäsityksesi ja vastuuntuntosi itsestäsi, joka pitää huolen, että kadut hölmöilyjäsi. Eipähän tuu tavaksi.
Jos Meriläinen tuntee olevansa terve naisena kun kiroilee ja järjestelee nolojen tilanteita hän on silloin omasta mielestään terve.
Aloitukseen. (Omituinen pohtija tää aloittaja)
Vastaukseni.
Jos en osaisi rakastaa itseäni en osaisi käyttää tuota tunnetta rakastaa muihinkaan.Olen itsekin käyttänyt tätä sanontaa, juuri niin kuin sinäkin, että pitää rakastaa itseään jotta voi rakastaa muita.
Periaatteessahan mun pitäisi sitten rakastaa kaikkia ihmisiä. Tai ainakin suurinta osaa. Koska suunnilleen samanlaisiahan me ollaan kaikki. Kaikki on ihania, kamalia, töppäileviä, persoonallisuuksia, oman historiamme vankeja.hmp.f kirjoitti:
Olen itsekin käyttänyt tätä sanontaa, juuri niin kuin sinäkin, että pitää rakastaa itseään jotta voi rakastaa muita.
Periaatteessahan mun pitäisi sitten rakastaa kaikkia ihmisiä. Tai ainakin suurinta osaa. Koska suunnilleen samanlaisiahan me ollaan kaikki. Kaikki on ihania, kamalia, töppäileviä, persoonallisuuksia, oman historiamme vankeja.Just. Jos olet aina asettanut toisten tarpeet omiesi edelle on korkea aika alkaa opettelemaan kuuntelemaan omia tarpeitasi ja arvostamaan itseäsi. Itseään ei saisi unohtaa.
hmp.f kirjoitti:
Olen itsekin käyttänyt tätä sanontaa, juuri niin kuin sinäkin, että pitää rakastaa itseään jotta voi rakastaa muita.
Periaatteessahan mun pitäisi sitten rakastaa kaikkia ihmisiä. Tai ainakin suurinta osaa. Koska suunnilleen samanlaisiahan me ollaan kaikki. Kaikki on ihania, kamalia, töppäileviä, persoonallisuuksia, oman historiamme vankeja.Höpöhöpö. Eli ymmärrät asian siten rakastat itseäsi sinun tulee rakastaa muitakin. No jos tätä mieltä olet et osaa rakastaa lainkaan.
Rakasta terroristeja, jotka pukevat pienen tytön päälle räjähdeliivin ja lähettävät esim. hääjuhlaan ja laukaisevat pommin kun lapsi seisoo tietämättömänä häntä ympäröivästä pommista väkijoukon keskellä ja pommi räjähtää.
Että minä rakastan itseäni, mutta kaikkia en pysty rakastamaankorppis kirjoitti:
Höpöhöpö. Eli ymmärrät asian siten rakastat itseäsi sinun tulee rakastaa muitakin. No jos tätä mieltä olet et osaa rakastaa lainkaan.
Rakasta terroristeja, jotka pukevat pienen tytön päälle räjähdeliivin ja lähettävät esim. hääjuhlaan ja laukaisevat pommin kun lapsi seisoo tietämättömänä häntä ympäröivästä pommista väkijoukon keskellä ja pommi räjähtää.
Että minä rakastan itseäni, mutta kaikkia en pysty rakastamaanAijaaha! Kiitoksia, nyt mä en sitten osaa rakastaa ollenkaan. Kiva tietää.
- Korppis1
hmp.f kirjoitti:
Aijaaha! Kiitoksia, nyt mä en sitten osaa rakastaa ollenkaan. Kiva tietää.
Sulla taitaa mennä huksittain ilmaistuna jankutukseksi selvä asia.
Korppis1 kirjoitti:
Sulla taitaa mennä huksittain ilmaistuna jankutukseksi selvä asia.
Sulla menee poskien läpsytykseksi heti kun vähänkin haastaa tai on eri mieltä. Miten on, etkö rakastakaan itseäsi?
Kunhan nyt edes sen verran väleissä pysytään, ettei joka päivä tapella.
"Se olit sinä, joka tuon sanoi, itse olen aivan eri mieltä" ja näin jatkuuuuuu...- ent.siivoojaparka
Itselleen voi sanoa mitä vaan ja repiä tukastakin, kun tietää rakastavansa itseään kuitenkin.
ent.siivoojaparka kirjoitti:
Itselleen voi sanoa mitä vaan ja repiä tukastakin, kun tietää rakastavansa itseään kuitenkin.
Tuosta me olemme sun kanssa samaa mieltä.
- Tavuviiva
Voisiko se itsensä rakastaminen olla itsensä hyväksymistä karvoineen päivineen, huomata miten raadollinen on, vaikkas yrittää parhaansa. Täytyy vähän tykätä itsestään, jotta voi kuvitella, mistä toiset tykkää. Ei toki tarvitse mielistellä. Sitten, kun olin nuori flikka, ajattelin näin, että löytäisinpä miehen, jota osaisin rakastaa. No toipa kohtalon koukkusormi kumppanin, lapseni isän. Paljon, paljon oli oppimista ja kurssi kesti nykymittapuun mukaan kauan.
Toinen osa tähän tarinaan tulee ehkä joskus myöhemmin.- kesi.vä
Tuo karvoineen päivineen itsensä hyväksyminen. Minä näen niin, että ne karvat ovat juuri se kasvun paikka. Että huomaa ne karvat itsessään, eikä kakomatta niele :)
Palstalla on nyt menossa monta hyvää ketjua, kiusaamisesta, hyvinvointivaltiosta yms. Tykkään. - ent.siivoojaparka
kesi.vä kirjoitti:
Tuo karvoineen päivineen itsensä hyväksyminen. Minä näen niin, että ne karvat ovat juuri se kasvun paikka. Että huomaa ne karvat itsessään, eikä kakomatta niele :)
Palstalla on nyt menossa monta hyvää ketjua, kiusaamisesta, hyvinvointivaltiosta yms. Tykkään.Ihminenhän näkee niitä vikoja itsessään vertailemalla itseään toisiin, siihen mitä toiset hänessä pitävät vikoina.
- kesi.vä
ent.siivoojaparka kirjoitti:
Ihminenhän näkee niitä vikoja itsessään vertailemalla itseään toisiin, siihen mitä toiset hänessä pitävät vikoina.
Vai onko se niin, minun kohdalla, että kuvittelen luulevani muiden näkevän vikani. Ehkä näen ne vain itse sen takia etten ole mielestäni vaikkapa tarpeeksi älykäs. Jos olisin älykäs niin eihän minussa mitään vikaa olisi, olisin korjannut ne vikani.
- ent.siivoojaparka
kesi.vä kirjoitti:
Vai onko se niin, minun kohdalla, että kuvittelen luulevani muiden näkevän vikani. Ehkä näen ne vain itse sen takia etten ole mielestäni vaikkapa tarpeeksi älykäs. Jos olisin älykäs niin eihän minussa mitään vikaa olisi, olisin korjannut ne vikani.
Millä mittauksella sinä olet jotain itsessäsi viaksi luokitellut? Mihin verrattuna ne on vikoja?
- kesi.vä
ent.siivoojaparka kirjoitti:
Millä mittauksella sinä olet jotain itsessäsi viaksi luokitellut? Mihin verrattuna ne on vikoja?
Aivokapasiteetin käyttöni on todella vähäistä. Jos olisin esim. toissapäivänä pysähtynyt miettimään ennen kuin lähdin metsälenkille, en olisi laittanut vääränlaisia jalkineita. Seurauksella, että lipesin kalliolla ja oikea pakarani venähti. Että pakaran kiputila on tällä kertaa mittarinani.
- ent.siivoojaparka
kesi.vä kirjoitti:
Aivokapasiteetin käyttöni on todella vähäistä. Jos olisin esim. toissapäivänä pysähtynyt miettimään ennen kuin lähdin metsälenkille, en olisi laittanut vääränlaisia jalkineita. Seurauksella, että lipesin kalliolla ja oikea pakarani venähti. Että pakaran kiputila on tällä kertaa mittarinani.
Turha alkaa sellaista jossittelemaan.
Yhtä hyvin olisit voinut joissakin toisissa jalkineissa kompastua naamallesi. - kesi.vä
ent.siivoojaparka kirjoitti:
Turha alkaa sellaista jossittelemaan.
Yhtä hyvin olisit voinut joissakin toisissa jalkineissa kompastua naamallesi.Älä pelottele! Pian tulee mustat jäät.
kesi.vä kirjoitti:
Tuo karvoineen päivineen itsensä hyväksyminen. Minä näen niin, että ne karvat ovat juuri se kasvun paikka. Että huomaa ne karvat itsessään, eikä kakomatta niele :)
Palstalla on nyt menossa monta hyvää ketjua, kiusaamisesta, hyvinvointivaltiosta yms. Tykkään.Tuo oli hauska kuvaelma, karvoineen, ettei kakomatta niele! Nehän just on vaikeita, ne karvaat karvat.
- kesi.vä
hmp.f kirjoitti:
Tuo oli hauska kuvaelma, karvoineen, ettei kakomatta niele! Nehän just on vaikeita, ne karvaat karvat.
On on, ne karvat. Uskon, että minusta voi tulla aina parempi ihminen. Olen kuin olenkin "misu", karvapallot on pakko oksentaa.
- ent.siivoojaparka
kesi.vä kirjoitti:
On on, ne karvat. Uskon, että minusta voi tulla aina parempi ihminen. Olen kuin olenkin "misu", karvapallot on pakko oksentaa.
No seuraillaanpa täällä sitä itsesi paremmaksi tekemistä.
Kerro sitten, kun olet mielestäsi tarpeeksi hyvä. Ja tarpeeksi hyvä mihin? Arkkuun? ent.siivoojaparka kirjoitti:
No seuraillaanpa täällä sitä itsesi paremmaksi tekemistä.
Kerro sitten, kun olet mielestäsi tarpeeksi hyvä. Ja tarpeeksi hyvä mihin? Arkkuun?Enemmän se on mun mielestä vähän kuin talo. Sitä voi vähän fiksailla ja rempailla koko ajan, muuttaa uusien tarpeiden mukaan ja tehdä paremmaksi. Jos vaan antaa olla se ränsistyy. Että siinä on kivempi asua.
- ent.siivoojaparka
hmp.f kirjoitti:
Enemmän se on mun mielestä vähän kuin talo. Sitä voi vähän fiksailla ja rempailla koko ajan, muuttaa uusien tarpeiden mukaan ja tehdä paremmaksi. Jos vaan antaa olla se ränsistyy. Että siinä on kivempi asua.
Eihän talokaan itse itseään ala väkisin muuttamaan ilman ympärillä olevia vaikutteita. Se muuttuu, kun ympäristö sitä muuttaa.
Jokainen meistä muuttuu, elämä meitä muuttaa, meidän itse siihen puuttumatta kynsin hampain väkisin muuttaen toisenlaiseksi kuin olemme. - kesi.vä
ent.siivoojaparka kirjoitti:
No seuraillaanpa täällä sitä itsesi paremmaksi tekemistä.
Kerro sitten, kun olet mielestäsi tarpeeksi hyvä. Ja tarpeeksi hyvä mihin? Arkkuun?Heh, tänään jouduin nauramaan itselleni, kun dementia ja venähtänyt pakara joutuivat kohtaamaan.
Aamulla ennen sängystä nousua päätin, että tänään imuroin. Enhän mä muistanut mun pakaraani, ei se levossa oirehdi. Sitten, kun "näin" itseni kyykkäämässä imurin varressa sohvan ja sängyn alta imuroidessani, en voinut muuta kuin nauraa.
Se parhaiten nauraa, joka itelleen nauraa. Pienin askelin etiäpäin, ei tässä vielä arkkuun jouda, niin paljon on aihetta neuruun. ent.siivoojaparka kirjoitti:
Eihän talokaan itse itseään ala väkisin muuttamaan ilman ympärillä olevia vaikutteita. Se muuttuu, kun ympäristö sitä muuttaa.
Jokainen meistä muuttuu, elämä meitä muuttaa, meidän itse siihen puuttumatta kynsin hampain väkisin muuttaen toisenlaiseksi kuin olemme.Tuossa on sellainen kaunis sisäinen voima jota ihailen. Kaukaa :)) Mä jopa uskon siihen kun se tulee sinusta, sussa on sellaista horjumattomuutta, että varmasti elätkin (tässä asiassa) niin kuin "saarnaat".
Minä en pysty tuon kaltaiseen itsenäisyyteen (että olen mitä olen muista välittämättä), mutta olen kuitenkin valmis sanomaan että tässä mä kompuroin. Selkeä ristiriita, koska vaikka olis niin kiva olla erakko, se sotii luonnettani vastaan. Jos olisin erakko, olisin sen kaikista vääristä syistä. Tarvitsen ihmisiä ehkä vähän enemmän kuin pitäisi.- kesi.vä
ent.siivoojaparka kirjoitti:
Eihän talokaan itse itseään ala väkisin muuttamaan ilman ympärillä olevia vaikutteita. Se muuttuu, kun ympäristö sitä muuttaa.
Jokainen meistä muuttuu, elämä meitä muuttaa, meidän itse siihen puuttumatta kynsin hampain väkisin muuttaen toisenlaiseksi kuin olemme.Katsos, kun kaikki ei hoksaa sitä elämän muokkausta itsessään silloin, kun se elämä muokkaa, vaan tallaa entiseen malliin. Siinä sitä saa sitten olla nokka kippurassa, kun uudemman kerran kantapäät pykii. Joillakin on se kynttilä siellä vakan alla.
Sä olet osannut käyttää sitä sun elämänfilosofiaa.
- 1eero
Ihminen ajattelee mitä minä teen siis minä tulee ensin. Eise tarkoita itserakkautta mutta kaikki tapahtuu itsekeskeisesti, en rupee repostee sen paremmin ettei mene minä minä minä.
- vhimsf
Kun nuorena on ollut suht terve keho ja vanhempana muuttui fyysisesti vammaiseksi - vajavuutensa hyväksyminen ei hirmuhelppoa ole kuitenkaan
- inhoan itseäni joskus tosipaljon - kuitenkin kivusta välittämättä pyrin jotain normaaliutta ylläpitämään ja olla liikkeellä pystyasennossa ja hoitaa itseä, kotia ja pihamaatakin - niissä rajoissa mihin pystyy voimien mukaan - tantereelle tillintallin
tömähtämättä vinttipimeenä - joskus vaan kiroilukin auttaa, sanon vaan ittelleni että pirun helvetin ellunkana, ylös ja hommiin...
Pihamaata kuoputtaessa tunnen olevani just oikeessaelementissä - en toki syö löytyviä matoja, hellästi kannan kompostiin - viihtymäään maan kotiin.
Maailma on rutkasti " ylisanojen" maailma monessa asiassa noissa rakkausteemoissaan mun mielestä - hyvä jos edes jaksaa sietää itseään
- silloinkin kun muut vihaavat - vihatkoon rauhassa mun puolesta. - flegmaatti
Mitähän tuo käsitteenä kenellekin merkitsee?
Yleinen, kansallinen heikkoutemme on itsevähättely. Ei uskalleta olla avoimen tyytyväisiä asioihin jotka omasta mielestämme ovat hyvin.
Myös omien resurssien, henkisten tai aineellisten, rajallisuuden hyväksyminen ja niiden kanssa eläminen tyytyväisenä on oman tasapainon vuoksi tarpeen.
Kaikkiin uhkiin sisältyy mahdollisuus. Samoin useimmilla, kielteisiksi mieltämillämme asioilla on hyvätkin puolensa kunhan vain näemme ne.
Turha uhoaminen ja todellisuuden taju ovat eri asioita.
Minusta ei ole itsensä rakastamista jos sopivassa asiayhteydessä ilmaisee asian jossa on OMASTA mielestään hyvä.- Melkein-koko
viestisi luin hyväksyen, sitten sanoit että "todellisuuden taju" olisi turhaa.
Ei ole. - flegmaatti
Melkein-koko kirjoitti:
viestisi luin hyväksyen, sitten sanoit että "todellisuuden taju" olisi turhaa.
Ei ole.Turha ja todellisuuden taju ovat vastakkaisia asioita.
Kun edellytykset ja mahdollisuudet eivät kohtaa niin jotkut suggeroivat itseään perusteettomalla uhoamisella.
Kun on jo lapsena kotonaan saanut tuntea itsensä rakastetuksi ja hyväksytyksi ihan omana itsenään, rakentuu sen pohjalle terve ja vahva itsetunto. Se auttaa elämässä vaikeissakin paikoissa, eikä salli asettua kenenkään kynnysmatoksi.
- kylmätotuus
Ei ole myöskään tarvetta pitää ketään omana kynnysmattonaan.
Rakasta lähimmäistäsi niinkuin Itseäsi. Kuka se onkaan ihmisminälle, minuudelle kaikkein lähimmäisin? Se on Itse.
Tokihan ihmisen täytyy tuntea ja "nähdä" Itsensä voidakseen rakastaa Itseään kuten toista olentoa. Ellei näin ole niin onko ihminen vain itserakas, "keisari ilman vaatteita"?
Meditaatiossa ihminen joutuu käsittääkseni ensimmäiseksi kohtaamaan "Itsensä".....ja se mitä sielun syvyyksistä saattaa nousta ei välttämättä olekaan mitenkään mukavaa ja siksi monet ihmiset lopettavat meditoinnin, eli eivät haluakaan kohdata Itseään.
(Joillekinhan tämä ITSE on suunnattomien ajanjaksojen aikana elettyjen, ehkä tuhansienkin elämien summa...jota Minuus katselee.)
Eli ihmisen, rakastaakseen Itseään on kaiketi oltava jatkuvasti, joka hetki anteeksiantavassa tilassa? Kuten ihmiseen sitoutuneen Enkelinkin täytyy olla.Anteeksianto on minustakin tärkeää, mutta pitää siinäkin tuntea jonkinlaista tarvetta antaa sen itselleen. Vähän saa edes kirpaista, että teki väärin, silleen että huomaa tehneensä väärin. Mutta turha siihen on jäädä rypeemään.
Laitan vielä tän kun juuri sopevasti kuin tilattuna sattui silimään:
Mitä itsensä rakastaminen on?
Itsensä rakastaminen on omien unelmien priorisointia ja ajan etsimistä niille asioille, jotka piristävät.
Se on ”ei”:n sanomista niille asioille, joista olet eri mieltä tai jotka eivät sovi suunnitelmiisi.
Se on tietoisen päätöksen tekemistä olla niiden ihmisten kanssa, jotka tukevat, rohkaisevat ja motivoivat sinua olemaan paras versio itsestäsi.
Se on omia vahvoja mielipiteitä, jotka eivät horju toisten miellyttämisen vuoksi.
Se on sitä, että puhuu itselleen hellästi ja kiltisti.
Se on rohkeutta kokeilla sellaisia uusia asioita, joita on aina halunnut kokeilla.
Se on itsestä huolta pitämistä – mielestä, sielusta ja ruumiista – liikunta, terveellinen ravinto ja oma aika ovat tärkeä osa tätä.
Kopsattu sivusta Hidasta elämääOk, mä tajuan, mä yritän tajuta :)
Unelmista luin tänään kivan jutun "Herää! Se on paras tapa toteuttaa unelmat."
- vhimsf
Lainaan päivän mietelausetta eräästä Eeva Kilven kirjasta
- ihmisen suurimmat harhat ovatko
- että maapallo on maailmankaikkeuden ylin keskus
- että ihminen on maailman tärkein otus ja asia
-ettei sillä mitä avaruus kaikkine kappaleineen edustaa, ole ihmisille mitään
merkitystä,
- lisään vähän omia mietteitä - otsikon aihe on enempi ihmisten tunteisiin vetoamista, toki tärkeä aihe ainakin uskonnoissa mutta miten olisi jos
joskus edes esitettäisiin ihmisille mietteitä järjen ja järkevyyden säilyttämisen puolesta? Rauhallisesti ja asiallisesti. Niin pirut kuin enkelitkin samalla aidalla taitaa istua edelleenkin - vai mitä mieltä olette?
Varjoineen ja valoineenkin. - eppu2
Jos itseään rakastaa terveesti se tarkoittaa sitä, että itsensä kanssa on hyvä olla.
Joskus itseään voi rakastaa enemmän, joskus vähemmän.
Jos vihaa itseään, ihminen on onneton olotilassaan.Vähän pakko on mun kanssa olla, kun ei voi vaihtaakaan. Tai no, parantaahan voi aina :) Mutta toi on varmasti totta.
Jammu Siltavuori sai valita lähteekö Enkelin vai Pirun kelkkaan, lähti toimittamaan Pirun toivomusta....teki karmeat tekonsa...voiko hän rakastaa itseään, eli tekojaan?...Tuskin.
Ainoa toivo näissä on, jospa kykenisi seuraavissa elämissä asettamaan korvaavia tekoja vastineeksi itsestään kumpuavasta pahuudesta....hmp.f kirjoitti:
Jos niitä tulee? Uusia elämiä. Joskus, jonkun kohdalla, voisi toivoa ettei peräti tulisi :/
Jos olisimme todella hyviä ihmisiä, antaisimme Jammulle anteeksi tekonsa ja kehottaisimme jatkossa parantamaan tapojaan. Jammupa tästä saattaisi vain innostua lisää pahaa tekemään?
Kyllä Jammun täytyisi kärsiä sielussaan uhriensa tuskat ja sitä kautta ymmärtää ihan Itse parantaa tapojaan.
Tämä olisi mahdollista vain useampien elämien saatossa.
- vhimsf
Mun mielestä kaikki noi rakkausluritukset nykyajassa on joteski loppuunkuluneita
kui vanhat kasettinauhat tai levyt, joissa neula jumittunu johonkin uraan
- jonkun sanonnan mukaan maailmanpahuudella on aina ihmiskasvot muun pahan ohella
- enkeleitäkin kielletään kumartamasta - ovat ihmisiä alempia olentoja
- heilläkin silti palvelutehtäviä maailmassa
- varmaan jotain hoitoon ja huolenpitoon liittyvää
- joissakin uskonnoissa Luojalla on kyky tehdä ihmisestäkin vaikka kuinka raadollisesta ja vajaasta uusi luomus ja toisaalta jossain tehdä tyhjäksi tai tuhota mahdollisuus enää olla olemassa missään olomuodossa ihmisen kaltainen olio.
Ylipäätään onko edes ihmisillä kykyä tai haluakaan arvioida omaa oloaan, onko onnellinen tai onneton tai onnistunut- ja minkätyyppisissä asioissa
- tälläkin hetkellä suurin osa maailman ihmisistä kokee kärsimystä
- eikö sekin ole aikaan ja paikkaan sidottua
maailman ihmiskunnan yhteistä pääomaa
- tätäkin ajanjaksoa, mikä luomakuntaa kohdannut
verenvuodatuksen, kyynelien ja pakolaisuuteen ajettujen ihmisten
kärsimyskertomuksina.- Tavuviiva
Tuo ajatus, onko edes ihmisillä kykyä tai haluakaan arvioids omaa oloaan, onko onnellinentai onneton tai onnistunut- ja minkätyyppisissä asioissa. Tässä on hyvin kirjoitettuna se epävarmuus ymmärtää oma tila.
Keikauttaisin asian niinkin, että jos tulee kriisi, ongelma, odottamatonta tapahtuu, joutuu ihminen koetukselle. Tällöin ontestautuu monet asiat: kyky rakastaa - itseäänkin, itserakkaus, anteeksianto......
Maailmanlaajuiset kriisit ihmiset kokevat erilaill; etäisinä? omituisen tyytyväisinä, että pahat asiat tapahtuvat jossain muualla (onneksi meillä täällä ei...) ja tässä mitataan empaattisuutta, kykyä samaistua toisten ihmisten hätään. Onko tämä jotain yhteistä rakkaudensekaista tunnetta, kun halutaan auttaa. Toivon näin.
Kuitenkin, kyllä ne omat rakkauden tunteet ovat tärkeitä, koska muuten ei osaisi välittää muista.
Henkilökohtaisella tasolla esim. pettyminen toiseen ihmiseen on sellainen tunnemyrsky. Itserakkaus kilpailee rakkauden ja anteeksiantamisen kanssa.
Jos itsetuntoa on pahasti kolhaistu, en usko anteeksiantoon. Mielestäni on kyse sietämisestä. Jos kolaus on pieni, se voi kutistua aikojen myötä. Mutta, jos kolaus on suuri, kutistuukin rakkauden tunne. Itsensä rakastaminen on tässä sitä, osaa kuten joku täällä viittasi laittaa rajat (nyt riittää) . Nyt käytän sitä sanaa, mitä inhoan: narsismi jos kieputtaa ihmisiä kipeissä tilanteissa, hukassa ollaan. Tulee syviä, syviä haavoja, joihin ruvet kasvavat hitaasti. Mutta, jos tykkää itsestään terveesti (kuten joku kirjoitti), selviää ja pystyy kokoamaan itsensä. Tässä voi olla päänäyttelijänä se hyvä, rakas ystävä, josta elämän mittapuun mukaan tulee kultakimpale. Tavuviiva kirjoitti:
Tuo ajatus, onko edes ihmisillä kykyä tai haluakaan arvioids omaa oloaan, onko onnellinentai onneton tai onnistunut- ja minkätyyppisissä asioissa. Tässä on hyvin kirjoitettuna se epävarmuus ymmärtää oma tila.
Keikauttaisin asian niinkin, että jos tulee kriisi, ongelma, odottamatonta tapahtuu, joutuu ihminen koetukselle. Tällöin ontestautuu monet asiat: kyky rakastaa - itseäänkin, itserakkaus, anteeksianto......
Maailmanlaajuiset kriisit ihmiset kokevat erilaill; etäisinä? omituisen tyytyväisinä, että pahat asiat tapahtuvat jossain muualla (onneksi meillä täällä ei...) ja tässä mitataan empaattisuutta, kykyä samaistua toisten ihmisten hätään. Onko tämä jotain yhteistä rakkaudensekaista tunnetta, kun halutaan auttaa. Toivon näin.
Kuitenkin, kyllä ne omat rakkauden tunteet ovat tärkeitä, koska muuten ei osaisi välittää muista.
Henkilökohtaisella tasolla esim. pettyminen toiseen ihmiseen on sellainen tunnemyrsky. Itserakkaus kilpailee rakkauden ja anteeksiantamisen kanssa.
Jos itsetuntoa on pahasti kolhaistu, en usko anteeksiantoon. Mielestäni on kyse sietämisestä. Jos kolaus on pieni, se voi kutistua aikojen myötä. Mutta, jos kolaus on suuri, kutistuukin rakkauden tunne. Itsensä rakastaminen on tässä sitä, osaa kuten joku täällä viittasi laittaa rajat (nyt riittää) . Nyt käytän sitä sanaa, mitä inhoan: narsismi jos kieputtaa ihmisiä kipeissä tilanteissa, hukassa ollaan. Tulee syviä, syviä haavoja, joihin ruvet kasvavat hitaasti. Mutta, jos tykkää itsestään terveesti (kuten joku kirjoitti), selviää ja pystyy kokoamaan itsensä. Tässä voi olla päänäyttelijänä se hyvä, rakas ystävä, josta elämän mittapuun mukaan tulee kultakimpale.Jos itsetunnon kolaus tapahtuu lapsena tai nuorena, luulen että on hyvin vaikeaa enää nousta siitä. Koska minä-kuvan perusta muodustuu silloin, ja sen päälle rakennetaan jatko-elämässä.
Jos taas itsetuntoa kolautetaan vanhempana, joutuu ensin antamaan itselleen anteeksi. Koska ihminen noin luontaisesti menee aina ensin itseensä, näkee itsensä muiden silmin, ainakin jos ne muut ovat läheisiä. Sen jälkeen kun se toinen tai toiset on lopettanut, sitä samaa jatkaa itse.
Pitää rakastaa, pyyteettömästi. Jos et rakasta itseäsi,
jäät ilman rakkautta. 😊💕- kylmätotuus
Minun on vaikea mieltää käsitettä itsensä rakastamisesta.
Mieluummin puhuisin itsensä hyväksymisestä tai olemisesta sinut itsensä kanssa.
Petrattavaa löytyy aina ja elämänkoulu opettaa jatkuvasti. Opetuksesta huolimatta olemme kaikki keskeneräisiä elämämme loppuun asti. - kesi.vä
kylmätotuus kirjoitti:
Minun on vaikea mieltää käsitettä itsensä rakastamisesta.
Mieluummin puhuisin itsensä hyväksymisestä tai olemisesta sinut itsensä kanssa.
Petrattavaa löytyy aina ja elämänkoulu opettaa jatkuvasti. Opetuksesta huolimatta olemme kaikki keskeneräisiä elämämme loppuun asti.Sinäpä osasit pukea sanoiksi sen, mitä minäkin ajattelen. Rakkaus on liian iso sana, kun kohteena on oma itsensä.
Tuossa elämänkoulussakin toiset oppivat helpommin kuin toiset. Toiset ovat kriittisempiä itseään kohtaan kuin toiset. - ent.siivoojaparka
kesi.vä kirjoitti:
Sinäpä osasit pukea sanoiksi sen, mitä minäkin ajattelen. Rakkaus on liian iso sana, kun kohteena on oma itsensä.
Tuossa elämänkoulussakin toiset oppivat helpommin kuin toiset. Toiset ovat kriittisempiä itseään kohtaan kuin toiset.Rakastat kai sinä lapsiasikin? Ja lapsenlapsiasi?
Oletko koskaan ollut kriittinen heitä kohtaan? Missään asiassa? Pystytkö rakastamaan ketään muutakaan, joka vaikuttaa mielestäsi raakileelta tai keskeneräiseltä?
En voisin kuvitella, että lapsenikaan rakastaisivat minua (niinkuin minäkin rakastin omia vanhempiani ja he minua), jos en edes itse rakastaisi itseäni? - kesi.vä
ent.siivoojaparka kirjoitti:
Rakastat kai sinä lapsiasikin? Ja lapsenlapsiasi?
Oletko koskaan ollut kriittinen heitä kohtaan? Missään asiassa? Pystytkö rakastamaan ketään muutakaan, joka vaikuttaa mielestäsi raakileelta tai keskeneräiseltä?
En voisin kuvitella, että lapsenikaan rakastaisivat minua (niinkuin minäkin rakastin omia vanhempiani ja he minua), jos en edes itse rakastaisi itseäni?Rakastan rakastan heitä ja olen ollut kriittinenkin, mutta ei se rakkauttani ole himmentänyt.
Herranen aika esp, jos mä saan sisäistettyä nuo sun antamat opit, niin mulle tulee autuaat eläkepäivät itseni kanssa. - ent.siivoojaparka
kesi.vä kirjoitti:
Rakastan rakastan heitä ja olen ollut kriittinenkin, mutta ei se rakkauttani ole himmentänyt.
Herranen aika esp, jos mä saan sisäistettyä nuo sun antamat opit, niin mulle tulee autuaat eläkepäivät itseni kanssa.No ei sinun pitäisi silloin itsekriittisyyden antaa himmentää rakkautta itseesikään.
- kesi.vä
ent.siivoojaparka kirjoitti:
No ei sinun pitäisi silloin itsekriittisyyden antaa himmentää rakkautta itseesikään.
Sinun mentorointisi ilmeisesti pikkuhiljaa tehoaa. Tämän päiväisen kotini uudelleen järjestelyn jälkeen olin tosi tosi tyytyväinen, melkein huokaisin. Niin, että kiitos Sinun.
Onkohan niin että vain "hyvä" ihminen voi rakastaa itseään?
- kesi.vä
Eikä! En minä ole paha ihminen ollenkaan. Olen vain raakile.
Sanotaanhan parisuhteessa olevillekin, että toista ei voi muuttaa, vaan omia ajatuksiaan. Minä yritän muuttaa omia ajatuksiani itseäni kohtaan, en muuttaa itseäni. (Näinkö se menee entinen siivojaparka?)
- Väärinymmärretty-kin
Itsensä rakastamisesta, niin kuin ei mistään rakastamisesta kannattaisi puhua mitään niin kauan kun ei tiedä mitä rakastaminen tarkoittaa. Siksi on vallan kauhian hyvä jos oppii tuntemaan itsensä ja vielä paree, jos tuntee sen toisenkin.
Jostain käsittämättömästä syytä ihmiset käsittävät itsensä rakastamisen väärin ja vahingolliseksi, itsekkyydeksi, jota se ei tietenkään ole. Olisi ehkä parempi puhua itsensä kanssa toimeen tulemisesta, oman sisältönsä tuntemisesta ja tietämisestä.
Helpotti suuresti aikanaan kun oppi tuntemaan oman ristiriitaisuutensa, tietämään että näki asioista enemmän kuin yhden puolen eikä se ole ollenkaan paha juttu, aivan päinvastoin. Silti olen hyvä ihmiseksi ... vai juuri siitä syystä.Rakkaudelle asetetaan mun mielestä ihan liian suuret odotukset, se on monen mielessä sellainen vaaleanpunainen, kaiken kestävä ja pestävä jättilaastari. Pah, yksi pahainen tunne siinä missä muutkin, joka tulee ja menee.
- Lässynlätinäävain
Juuri niin. Ja kun omasta mielestäni mitään rakkautta ei voi olla olemassa ilman vapautta, niin liittojen ja suhteitten sitoutumis-, lupaamis-, rajoittamis-, omistusriitit ovat käsittämätön yhtälö ihmissuhteissa, joissa oletetaan olevan jotain rakkautta.
Huomasin vastanneeni aloittajalle vain vastakysymyksellä, nyt vastaan suoraan.
Ei pidä.
Se on naistenlehtien hömppää ja ilman sitäkin pärjää ihan hyvin.Äijä. Teet kuitenkin salaa lääkärin odotushuoneessa naistenlehtien luonneanalyyseja, millainen olet parisuhteessa/ystävänä/sängyssä. Täällä voi myöntää, kukaan ei tunne sua.
Tai lukisit, jos menisit lääkäriin.- eppu2
Mitä sitten tunnet itseäsi kohtaan? Etkö mitään? Tyhjyyttäkö vain?
Minä luen erittäin harvoin mitään naistenlehtiä, Sinä olet tainnut lukea, kun niiden perusteella osaat asian hömpäksi määritellä. hmp.f kirjoitti:
Äijä. Teet kuitenkin salaa lääkärin odotushuoneessa naistenlehtien luonneanalyyseja, millainen olet parisuhteessa/ystävänä/sängyssä. Täällä voi myöntää, kukaan ei tunne sua.
Tai lukisit, jos menisit lääkäriin.Sähän tiedät että mä en käy lääkärissä, joten mun on täytynyt nähdä niitä lehtiä parturissa tai autohuollossa..tai jossain.
Parisuhteessa olen kuulemma luotettava ja turvallinen ja sängyssä sähäkkä. Tosin en ymmärtänyt ihan kaikkia kysymyksiä, joten pieni heitto analyysissä suuntaan tai toiseen on mahdollinen.expimot kirjoitti:
Sähän tiedät että mä en käy lääkärissä, joten mun on täytynyt nähdä niitä lehtiä parturissa tai autohuollossa..tai jossain.
Parisuhteessa olen kuulemma luotettava ja turvallinen ja sängyssä sähäkkä. Tosin en ymmärtänyt ihan kaikkia kysymyksiä, joten pieni heitto analyysissä suuntaan tai toiseen on mahdollinen.Tai emäntä halunnut talvirenkaat alle ja väittänyt tuollaista :))
- ent.siivoojaparka
Kiva, kun edes mieheltä (?) kuulee, mitä naistenlehdissä on. Itse en niistä ole koskaan ollut kiinnostunut.
- vhimsf
Kun on elossaan ihan tarpeeksi saanut kylmää kyytiä ja tylytystä, siinä kyllä oppii tunnistamaan myös oman jaksamisensa rajat - aika on silleen lahjomaton
- kohtuuttomalta tuntuva rääkki todella tekee raakkeja ihmisistä - paljoon pitäisi pystyä ihmisten vielä vajaakuntoisinakin, vajaitten aistitoimintojen ja vaihtelevan tajunnantason kera - samaa mieltä noista rakkauslurituksista - pelkkää hölynpölyn höpötystä.
Turhat tuttavat mennä saa - menkööt kaikki vaan omia menojaan. - de-meter
Pitääkö rakastaa itseään ? Voisihan se olla hyvä, kun itsensä kanssa joutuu elämään. Vaan mikä on se "itse" ?
Eikö se ole se kuva, minkä olen luonut itsestäni - muiden avustuksella ?
Ja jos psyykenmme joustaa, kuva elää. Voin rakastaa ja voin vihata, mutta toivon mukaan en kuvittele tekeväni vain jompaakumpaa.
Sama kai pätee lähimmäisiin: voin rakastaa ja voin vihata, eivätkä ne sulje toisiaan pois.
Eli aloittajan lisäkysymykseen: eikö riitä kun tulee tutuksi, vastaan, että riittää.
Minulle ainakin.- eppu2
Ehkäpä itse on henki, jonka työkaluja ovat keho, sielu ja mieli.
Kun tulee toimeen itsensä kanssa, siinä on hyvä perusta tulla toimeen myös toisten ihmisten ja kohtaamiensa maailman ilmiöiden kanssa. - ent.siivoojaparka
Vihata jotain ihmistä?
Ei, siihen en pysty. Joistakin tykkää enemmän kuin toisesta ja joistakin tykkää peräti paskaa. Suurin osa ihmisiä minulle on yks hailee, ei herätä mitään tunnetta.
Vihastua voin (aika ohimenevästi) sellaisesta mitä joku tekee, rakastanmanikin ihminen (itse mukaan luettuna), mutta en vihaamaan häntä ihmisenä. "de-meter"
Palstalla on uusi aloitukseni.
Se liippaa läheltä ymmärrystä sivistyksestä.
Käyhän sielläkin.
On niin tylsää että vanhoja aloituksia venytetään vanhojen kommenttien sana-järjestyksiä vaihtamalla.
-
H.
Kyllä pitää, jos inhoa ja vihaa itseään kuinka voi kenestä muustakaan pitämään, mutta jos ei ihan rakastakaan niin on ainakin armollinen itseään kohtaan ja ajattelee että olen minä nyt kuitenkin aikas hyvä tyyppi, kaikesta huolimatta - ei itseään inhoten voi elää.
Kyllä minä olen aikakiva mimmi.
Kaikesta selvinnyt ja järjissään vielä. ❤️- Merilii_
Saanko lainata, sillä samaa ihmettelen itsekin:
"Kyllä minä olen aika kiva mimmi.
Kaikesta selvinnyt ja järjissäni vielä. ❤️ " - yit
Yhdyn edellisiin, kun tykkää olla oma itsensä, niin silloin tykkää muistakin ihmisistä.
Narsistilla on ongelma kun ei ole itseä, mitä rakastaa. Jatkuva ulkopuolelta etsittävä palvonta eli "itsen" heijastus, toisten ihmisten kautta 24/7 on varmaan rasittavaa?
- Ajatuksesionvaikea
Mitä hemmettiä sinä höpiset? Narsisti on no. ihastunut ja rakastunut omaan itseensä ja hän tarvitsee ja sallii lähelleen vain sellaisia, jotka haluavat ja jaksavat palvoa häntä. Ei hän muita heijastuksia kaipaa kuin oman kuvansa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 676749
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap284380Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei2722793Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei262090MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna311653- 971447
Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee551151Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel3041127Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.781124Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..391081