Olen 24 ja neitsyt

Olen käynyt osittain samanlaisia ajatuksia läpi. Ihmetellyt miksi en ihastu tai koe mitään tunteita ketään kohtaan (miehiä). Oli ja on mulla silmää miehille, saatan katsoa ja ajatella et onpas hyvännäköinen mies tai ihailla hius- tai pukeutumistyyliä. Mutta siihen se sitten jäikin, en koskaan kokenut että mies olisi esimerkiksi "kuuma".

Useampi vuosi siinä meni kunnes tajusin että naiset on se juttu. Kauniita, hyvännäköisiä ja myös kuumia. Joitakin ihastuksiakin on ollut mutta eivät ne ole johtaneet mihinkään, enpä ole kyllä mitään elettäkään tehnyt että niillä olisi ollut mahdollisuuksia johonkin. Siihen miksi en ole toiminut on monia syitä jotka ovat taas oma juttunsa.

Mutta niin, olen tällähetkellä 26 ja viimeiset neljä vuotta olen junnannut paikoillaan näiden asioiden kanssa. En ole koskaan seurustellut enkä myöskään harrastanut seksiä.

Jatka samaan malliin, itsetuntemus on tärkeää.
Kumpaan päädytkin, ole ensin sinut itsesi kanssa, ts tiedä mitä haluat.

Ei neitsyydestä kannata olla huolissaan vaan ole ylpeä siitä! Oletpa sitten neitsyt vaikka viisikymppiseksi asti, mutta älä tee mitään sellaista mikä ei tunnu oikealta tai mitä et halua tehdä. Aina ei kannata tehdä sen mukaan mitä kaikki muutkin tekee. Ei ainakaan tällaisissa asioissa.

Olin itsekin pitkään kokematon kun odotin sitä oikeaa tunnetta. Lopulta annoin vaan mennä ihan ok tyypin kanssa. Ja sen jälkeen mietin että miksi ihmeessä olin odottanut.

Typerää ajattelua koko neitsyt kultti, elämme jo 2016 lukua.

Samaistun kirjoitukseesi hyvin paljon. Itse pidin pitkään itseäni heterona, koska sehän on alkuoletus kaikkien ihmisten kohdalla. Teini-iässä ihastuinkin naispuoliseen ystävääni (minkä tajuamiseen meni hyvin paljon aikaa) ja silloin aloin pohtimaan, olenko bi. Olen hyvin pitkään kamppaillut seksuaalisuuteni kanssa ja kokenut sen turhauttavaksi. Toisaalta ei sillä pitäisi olla merkitystä, mutta toisaalta olisi hyvä tietää, mitä on ja mitä haluaa sekä ymmärtää itseään.

Parikymppisenä aloin tapailemaan yhtä miestä, jota pidin mukavana. Olin ollut koko elämäni vailla romanttista kontaktia muihin ihmisiin, niin halusin vain kokea jotain sellaista. Olin hyvin yksinäinen. Joten hyppäsin ensimmäisen vastantulevan ihmisen matkaan. Olin hieman ihastunut häneen, joten ajattelin sen riittävän. Iso virhe. Koko suhde ahdisti, mies painosti ja manipuloi ja ohjaili minua täysin. Pitkään pohdiskelin, mikä minua vaivaa. Pidin hänestä, mutta en tuntenut minkäänlaista seksuaalista vetovoimaa häntä kohtaan. Lopulta juttu kariutui. Mies käyttäytyi minua kohtaan sen verran rumasti, että kaikenlainen sympatia häneen katosi.

Joka tapuksessa jossain vaiheessa suhdetta tajusin, mikä minussa "on vialla". Selailin muuten vain netissä tietoa seksuaalisuudesta ja huomasin sellaisen käsitteen kuin biromanttinen homoseksuaali. Sopi minulle täysin! Ei tarvitse enää pohtia, olenko lesbo vai bi, kun vihdoin tajuan itseäni. Ihastun siis sekä miehiin että naisiin, mutta tunnen himoa vain naisia kohtaan. (Ainakin toistaiseksi. Jätän avoimeksi mahdollisuuden, että saatan sittenkin jonain päivänä ihastua johonkin mieheen täysin. Eihän sitä koskaan tiedä.)

Nyt olen sinut itseni kanssa, vaikka turhauttaakin satunnaiset ihastumiset miehiin. Tiedän, etten halua/pysty mitään fyysistä tai läheistä heidän kanssaan, joten miksi ihastua ollenkaan? Lesbon elämään on hankala tottua. Tää on ainaista epävarmuutta. Koskaan ei tiedä, kuka on ja kuka ei. Ja sitten on vielä kokeilunhaluiset heterot sekoittamassa pakkaa ja satuttamassa.

Tulipas pitkä pohdinta/vuodatus. Tarkoitukseni on sanoa, että seksuaalisuus on monimutkainen asia ja itsetuntemus vie aikaa. Kokeilemalla se voi selvitä, kuten mulla. Mutta pidä huolta, ettet ajaudu toisten ihmisten vietäväksi tai tee mitään, mitä et halua. Siitä menee nuppi aika sekaisin.

Neitsyys on nykyään harvinaista.Se on jokaisen oma asia minkä ikäisenä neitsyytensä menettää. Ei ole oikeaa tai väärää ikää.