13v itsemurha

avun hakeminen ei oo mun juttu....en ikinä pysty siihen...

kukaa ihminen ei todellisuudessa ymmärrä mua...kaikki semmost väittää et kyl mä tajuun et sul on paha olla ja onks mtn mikä helpottais jne...todellisuudessa ne ei tajuu mistää mitää ku ite ei oo siin tilantees...

Tiedän mitä tarkotat kun sanot, etteivät ymmärrä. Mutta kyllähän lääkäritkin hoitaa potilaita vaikka eivät ole kokeneet samoja sairauksia.

On myös hoitomuotoja, joissa nimen omaan on heitä, jotka ymmärtävät. On erilaisia tukiryhmiä, jossa on saman kokeneita ihmisiä.

Feeniksin_kyynel kirjoitti:

Tiedän mitä tarkotat kun sanot, etteivät ymmärrä. Mutta kyllähän lääkäritkin hoitaa potilaita vaikka eivät ole kokeneet samoja sairauksia.

On myös hoitomuotoja, joissa nimen omaan on heitä, jotka ymmärtävät. On erilaisia tukiryhmiä, jossa on saman kokeneita ihmisiä.

Lue lisää

ei mua pysty auttaa jos en pysty hakee apuu....kuolema ois vaa helppo ratkasu..lääkäreilläki olis vähemmän vaivaa ku niitten ei pitäis hoitaa tämmöst paskaa...

ei tämmösestä helvetin paskasta enää voi selvitä....oon näin nuorena jo näin syvällä helvetissä nii ei täält enää nousta...monta vuotta tätä helvetin paskaa nii kuka jaksaa....mulle jo syntyessä jaettii paskat kortit ja pelasin ne väärin nii täs ollaa...ku kerran peli hävitää nii ei enää samaa pelii voi voittaa...

Voi voittaa Jeesukseen uskomalla. Jeesus antaa sulle uuden identiteetin ja pukee puhtaisiin vaatteisiin, älä anna pahan voittaa joka haluu sulle pahaa ja kuiskii korvaasi noita lääkejuttuja.

Hommaa joku kiva harrastus esim skeittaus, tai ps4 ja cod. Rupee kuuntelee eminemi ja disco ensamblee . Liity meijä jengii, meit ei kukaa voi kiusaa

emmä lääkärii uskalla mennä...ne kuitenki soittais huoltajalle...niitten on pakko..oon muutenki jo sossujen kaa tekemisis nii ei paljoo paskat uutiset sairaalalt innostais sossutätejä...asun huostassa nii joutuisin varmaa laitoksee täält...

ei kiusata mut elämä on muuten vaa nii paskaa etten enää jaksa tarpoo eteepäin...en nää mitää muuta tulevaisuutta ku masennus ja loputon roolin esittäminen...

itsemurhahemmo kirjoitti:

ei kiusata mut elämä on muuten vaa nii paskaa etten enää jaksa tarpoo eteepäin...en nää mitää muuta tulevaisuutta ku masennus ja loputon roolin esittäminen...

Okei. Se loppu tarpominen vasta onkii jottain. Miksi et tappaisi ittiäs, ennenkuin joudut vastuuseen omasta elämästäsi.

Helppo_elämä kirjoitti:

Okei. Se loppu tarpominen vasta onkii jottain. Miksi et tappaisi ittiäs, ennenkuin joudut vastuuseen omasta elämästäsi.

en oikee tiiä et millä kuolisin 100%...jos tietäisin nii olisin lähteny jo..

itsemurhahemmo kirjoitti:

en oikee tiiä et millä kuolisin 100%...jos tietäisin nii olisin lähteny jo..

Joo et selvästikään tiedä :D Tuskin muuten olisit tekemässä itsaria buranalla...

Noin nuorella tilanne ei ole vielä täysin menetetty joten hae apua. Kerran me vain eletään joten älä lyö lapasia tiskiin noin nuorena.

Kun joku sanoo, että näkee maailman tietyllä tavalla ja on tehnyt päätöksensä tämän perusteella, on toisen todella vaikea tulla siihen sanomaan, että nyt joku on väärässä. Eikö pitäisi kunnioittaa jokaisen omaa päätöstä ja muistaa, että olemme erilaisia?
Kyllä ja ei. Kunnioittaa ja muistaa täytyy, mutta kun omaa tiedon, että toisen asiat voisivat oikeasti tulla paremmaksi, on vaikea olla hiljaa. Kun näemme kyyn metsässä, ilmoitamme siitä mukana oleville tovereillemme, jottei kukaan joutuisi kärsimään. Miksi antaa kyyn purra toveriamme, kun voimme estää sen? Miksi antaa toisen kuolla oman käden kautta, jos tiedämme, että muitakin vaihtoehtoja on? Sitähän me toivomme koko ajan muilta. Sitä, että meitä kohdellaan hyvin. Olemme kiitollisia kun meitä kehotetaan pysähtymään, jottemme saisi kyyn puremaa. Myös silloin saa olla kiitollinen lopulta, kun toinen näyttää uuden tavan katsoa maailmaa.

Onko sulla jotain tiettyjä syitä miksi uskot, että apu ei toimi?

ku kysyt tota et onks mulla tiettyä syytä miks uskon ettei apu toimi nii kyl on...mä en osaa puhuu mun ongelmista aikuisille...ei ne voi auttaa ellen kerro kaiken totuutta...

Feeniksin_kyynel kirjoitti:

Kun joku sanoo, että näkee maailman tietyllä tavalla ja on tehnyt päätöksensä tämän perusteella, on toisen todella vaikea tulla siihen sanomaan, että nyt joku on väärässä. Eikö pitäisi kunnioittaa jokaisen omaa päätöstä ja muistaa, että olemme erilaisia?
Kyllä ja ei. Kunnioittaa ja muistaa täytyy, mutta kun omaa tiedon, että toisen asiat voisivat oikeasti tulla paremmaksi, on vaikea olla hiljaa. Kun näemme kyyn metsässä, ilmoitamme siitä mukana oleville tovereillemme, jottei kukaan joutuisi kärsimään. Miksi antaa kyyn purra toveriamme, kun voimme estää sen? Miksi antaa toisen kuolla oman käden kautta, jos tiedämme, että muitakin vaihtoehtoja on? Sitähän me toivomme koko ajan muilta. Sitä, että meitä kohdellaan hyvin. Olemme kiitollisia kun meitä kehotetaan pysähtymään, jottemme saisi kyyn puremaa. Myös silloin saa olla kiitollinen lopulta, kun toinen näyttää uuden tavan katsoa maailmaa.

Lue lisää

kumpa joku vaan näyttäis mulle sen elämän paremman puolen...

tajuun kyl mitä tarkotat...

itsemurhahemmo kirjoitti:

ku kysyt tota et onks mulla tiettyä syytä miks uskon ettei apu toimi nii kyl on...mä en osaa puhuu mun ongelmista aikuisille...ei ne voi auttaa ellen kerro kaiken totuutta...

Lue lisää

Mikähän on se syy ettet voi kertoa koko totuutta. Sinun iässä tuntuu, ettei kenelläkään ole maailmassa ollut samanlaista ongelmaa kuin mitä sinulla nyt on, mutta et ole ainut. Sinulla ei ole vielä elämänkokemusta kun olet elänyt vähän aikaa täällä.

Nimenomaan. Tuhannet ja taas tuhanet sinun ikäisesi pohtivat samoja asioita.

eienäänuori kirjoitti:

Mikähän on se syy ettet voi kertoa koko totuutta. Sinun iässä tuntuu, ettei kenelläkään ole maailmassa ollut samanlaista ongelmaa kuin mitä sinulla nyt on, mutta et ole ainut. Sinulla ei ole vielä elämänkokemusta kun olet elänyt vähän aikaa täällä.

Lue lisää

oon näin nuori nii jos haen apuu ja puhun jollekki nii en pysty luottaa siihen et se pitäis mun kertomiset salassa...sen on pakko kertoo huoltajalle...ja mua sattuu nii paljon etten pysty puhuu...täst kaikest tietää vaa muutama kaveri ja niittenki kaa tulee kokoajan vääntöö ja riitaa...mun serkkuki tietää...mut oon sanonu et jos ne aikoo mennä kertoo jotain jollekki nii tapan itteni samantien...

jos haluisin parantuu nii mun pitäis päästä sairaalahoitoo...emmä puhumisella parane. en jaksa toivoo enää et joo kyl tää tästä ku mietit vaa kaikkee posiitivista. mul ei oo enää voimii tarpoo eteepäin. sairastan masennusta, syömishäiriöö ja unettomuutta. tarvin kaikkii lääkkeit et jaksan. koulustaki tarvisin vapaata et voisin ees hetken levätä ja keskittyy parantumisee. viiltelin taas eilenki mut en silti pystyny vetää nii syvää haavaa et vuotaisin kuivii. aloin miettii kaikkii ketkä tänne jää mun jälkee. mun kaverit sanoo et jos lähen nii ne lähtee perää. ja yks kaveri vaa pelkää et jos lähen nii se on kuses koska se on tienny täst kaikest ja silti anto mun tappaa itteni. Mut joo toi netistä avun hakeminen ei tuu parantamaa mua. tarvin hoitoo ja lääkkeit tähän kaikkee paskaa. ja lääkkeit tai mitää apuu en saa sillee ettei mun huoltaja sais tietää. nytki asun jo huostas nii ei mun ehk kannata mennä myöntämää et joo haluun apuu ku on nii helvetin paha olla. sossu sais tietää heti ja saattaisin joutuu muuttaa täält eri kaupunkii tai voisin vaik saada kiellon tavata mun vanhempii ku ne masentaa mua osittain. netistä avun hakeminen ei tunnu oikeelta ja jos meen puhuu jollekki esim psykoligille tai lääkärille nii mun huoltajan pitää saada tietää. en voi puhuu kellekkää sillee et saisin oikeesti apuu ellei joku ulkopuolinen saa tietää...

Minäkään en henkilökohtasesti usko, että pelkällä puhumisella selätetään vakava masennus. Mutta nettitukihenkilöiden ei ole tarkoituskaan ratkaista ongelmaa loppuun asti vaan, antaa syitä ja tukea avun hakemiseen muualta. He tietävät luultavasti enemmän erilaisista vaihtoehtodoista kuin minä ja moni muu. On totta, ettet tule varmaan paranemaan heidän kanssaan puhumalla, mutta tieto, jonka heiltä saat on myös tärkeää. Myös pelkkä puhuminen usein auttaa vaikka se ei parantaisikaan täysin.

Itselleni tulee surullinen olo, koska sun kaltaisia on niin monia. Niin moni jättää menemättä hoitoon, koska ei enää usko, että mikään voi auttaa, tai sitten ei halua, että vanhemmat saa tietää.

Jos olisi sellainen hoito, josta saisit oikeaa ja toimivaa apua, ilman, että huoltaja saisi tietää, niin olenko oikeassa kun luulen, että voisit kokeilla sitä?

Kokeilisin sitö jos semmonen apu olis mahollinen mut ku ei oo...

Etkö lukenut aiheeen otsikkoa?

Hyvä kirjoitus. Nimen omaan. Voisikin sanoa, että aika varmasti kaikki vanhemmat, huoltajat ja sijaisvanhemmat kuuntelevat mieluummin, kun lapsi kertoo huolistaan ja tarpeistaan, kuin, että jättää kertomatta. Vaikka en itse ole kenenkään isä tai äiti, uskon, että ei ole mitään niin kamalaa ja ikävää mitä en tahtoisi lapseltani kuulla.

Minullakaan ei ole lapsia, ja yhdyn paljolti Feeniksen sanomaan, mutta on ääritapauksia, jolloin vanhemmilla on paljon itsellään ongelmia ja rikkinäisyyttä tai ovat väsyneitä ja ei ole voimia kantaa lapsensa tarpeita.

Kyllä sinä näin nimettömänä anonyymisti osaat puhua ja avautua. Ihan totta, onnittelen sinua. Ja voit olla varma, täällä ei sinua tunnisteta, en minä ainakaan, koska en tunne ketään sinun iässä olevaa tyttöä.
Jos et vielä suunnittele sitä itsaria. Anna vielä aikaa muutama viikko, niin jutellaan näin anonyyminä palstalla. Kyllä se sinua jo helpottaa kun kirjoita ja sitten voit soittaa johonkin nuorten puhelimeen.
Voit Googlen kautta etsiä vaikka vain haulla nuorten puhelin, ym. ja etsiä sopivan tahon soitella. Jos toivot, niin eivät ne ilmianna sinua ilman lupaasi.
Kerroit etten vain pysty puhumaan vaikeista tuntemuksista ja asioista tutuille. Oletkohan joutunut pettymään ja tai häpeät pahaa oloasi.
Kyllä jokaisella on joskus paha olla ja ei sitä kannata hävetä. Voi kun olisit rohjennut alkaa juttelemaan sen kivan open kanssa.
En mitätöi halasi kuolla ja se tuntuu tällä hetkellä ehkä helpottavalta ja että olet löytänyt ratkaisun. Et menetä kyllä tuota mahdollisuutta, jos jatkat vielä kanssamme syvällistä jutustelua. Olen jo sinun mummosi ikäinen ja olen kyllä kokenut elämässä kaikkea. Ymmärrän jotenin nuoren ihmisen toivottomuutta. Sinulla ei ole vielä takana paljon elinvuosia ja ei ole kertynyt "palikoita" käsitellä asioita. Ja olet joutunut elämään turvattomissa ympyröissä.
Toivottavasti jotenkin saan olla rohkaisuksi ja avupuna sinulle. Ja muutkin palstan ihmiset. Jätä omaan arvoon, typerät trollikommentit.

Anteeksi, että minä jostain oletin sinun olevan poika! Ehkä hemmosta, tai siksi kun suurin osa huostaanotetuista on poikia. En tiedä miksi. Toki teitä tyttöjä on paljon myös. Ehkä tunteeni "omaan" sijoituspoikaani sekoittivat. Anteeksi, muuten luin kyllä hyvin.

Rukoilin hänen puolestaan ja sinun puolestasi eilen illalla. Joka ilta siitä lähtien kun poika meille aikanaan muutti olen rukoillut hänen ja kaikkien huostaanotettujen lasten ja nuorten ja heidän perheidensä puolesta. Hyvyyttä on maailmassa. Myös vaikeuksia ja tuskaa on. Mutta niiden keskelläkin voi olla varma, että ei ole ihan yksin

Sinä, lapsikulta, olet ihan rikki ja tarvitset kipeästi kuulijaa, tukea ja apua. Saat olla epätoivoinen! Mutta se miltä tuntuu ei ole faktaa siitä miten asiat ovat. Muutos on aina mahdollista. Moni on selvinnyt! Sinäkin voit, mutta et yksin. Mitään asiaa ei rakas lapsi ole olemassakaan, mitä ei yhdessä välittävien aikuisten ja nuortenkin, ystäviesi, kanssa kuntoon saada.

Ei se haittaa, että et ole osannut kertoa, että olet ehkä toiminut tosi väärin, salannut jotain tai olet valehdellut. Kyllä ihmiset ymmärtävät. Nuorilla on rankkaa, varsinkin kun ei saa asua kotona. Kun elämä on alusta pitäen niin kovasti potkinut.

Kirjoita sijaisvanhemmillesi ajatuksistasi ja tilanteestasi vaikka kirjeellä. Sinä osaat kirjoittaa todella hyvin ja kuvaavasti! Tai tälle opettajalle, joka on sinulle hyvin tuttu. Koita jaksaa vielä hetki, älä luovuta. Asiat jotka nyt ahdistavat muuttuvat paremmaksi.

Masennuksesta paranee. Rikoksetkin voidaan sovitella. Mikään ei ole sen arvoista, että sinä kuolisit liian aikaisin. Sinä olet tärkeä! Usko pois.
Sinulla on paljon annettavaa. Voit tehdä aikuisena vielä mahtavaa työtä juuri sellaisten lasten ja nuorten kanssa, joilla on vaikeaa. Sinusta voi tulla upea roolimalli. Tukihenkilö. Olkapää. Se joka tajuaa heitä!

Sinä selviät tästä. Itsemurha-ajatukset ovat normaaleja. Kaikki mitä auringon alla tapahtuu, on joskus käynyt jollekin toisellekin. Ihmisiä tässä kaikki ollaan - aivan yhtä tärkeitä. Ota rohkeasti se yksi askel kohti valoa :)

emonen kirjoitti:

Anteeksi, että minä jostain oletin sinun olevan poika! Ehkä hemmosta, tai siksi kun suurin osa huostaanotetuista on poikia. En tiedä miksi. Toki teitä tyttöjä on paljon myös. Ehkä tunteeni "omaan" sijoituspoikaani sekoittivat. Anteeksi, muuten luin kyllä hyvin.

Rukoilin hänen puolestaan ja sinun puolestasi eilen illalla. Joka ilta siitä lähtien kun poika meille aikanaan muutti olen rukoillut hänen ja kaikkien huostaanotettujen lasten ja nuorten ja heidän perheidensä puolesta. Hyvyyttä on maailmassa. Myös vaikeuksia ja tuskaa on. Mutta niiden keskelläkin voi olla varma, että ei ole ihan yksin

Sinä, lapsikulta, olet ihan rikki ja tarvitset kipeästi kuulijaa, tukea ja apua. Saat olla epätoivoinen! Mutta se miltä tuntuu ei ole faktaa siitä miten asiat ovat. Muutos on aina mahdollista. Moni on selvinnyt! Sinäkin voit, mutta et yksin. Mitään asiaa ei rakas lapsi ole olemassakaan, mitä ei yhdessä välittävien aikuisten ja nuortenkin, ystäviesi, kanssa kuntoon saada.

Ei se haittaa, että et ole osannut kertoa, että olet ehkä toiminut tosi väärin, salannut jotain tai olet valehdellut. Kyllä ihmiset ymmärtävät. Nuorilla on rankkaa, varsinkin kun ei saa asua kotona. Kun elämä on alusta pitäen niin kovasti potkinut.

Kirjoita sijaisvanhemmillesi ajatuksistasi ja tilanteestasi vaikka kirjeellä. Sinä osaat kirjoittaa todella hyvin ja kuvaavasti! Tai tälle opettajalle, joka on sinulle hyvin tuttu. Koita jaksaa vielä hetki, älä luovuta. Asiat jotka nyt ahdistavat muuttuvat paremmaksi.

Masennuksesta paranee. Rikoksetkin voidaan sovitella. Mikään ei ole sen arvoista, että sinä kuolisit liian aikaisin. Sinä olet tärkeä! Usko pois.
Sinulla on paljon annettavaa. Voit tehdä aikuisena vielä mahtavaa työtä juuri sellaisten lasten ja nuorten kanssa, joilla on vaikeaa. Sinusta voi tulla upea roolimalli. Tukihenkilö. Olkapää. Se joka tajuaa heitä!

Sinä selviät tästä. Itsemurha-ajatukset ovat normaaleja. Kaikki mitä auringon alla tapahtuu, on joskus käynyt jollekin toisellekin. Ihmisiä tässä kaikki ollaan - aivan yhtä tärkeitä. Ota rohkeasti se yksi askel kohti valoa :)

Lue lisää

Rukoilit mun puolesta? Ei siihen oo tarvetta. Oon pyytäny jumalan apuu nää kaikki vuodet mut se tuntuu aina hylkäävän mut. Voisin kyl kirjottaa kirjeen sijaivanhemmalle mut en haluu et se saa tietää mitää. Osaatko kertoo et voiko mun ikänen mennä lääkärii ja puhuu masennuksesta sillee ettei lääkäri soita kellekkää. Ja jos saisin lääkkeet ja reseptin nii tarviiks huoltaja tiedon siitä? Mun serkku sano et mee lääkärii koska oon menettäny hermonestettä ja tarvin sitä ja et se paranee kai vaa masennuslääkkeillä...

Sä oot kokenut kovia ja kuten itse sanoit et enää jaksa kuunnella turhan toivon jankuttamista. Ei kukaan jaksa ton jälkeen eikä tarttekaan jaksaa. Menisit mielelläsi lääkäriin, joka on oikeesti tosi hyvä ominaisuus, koska jotkut vastustaa viimeseen asti kaikkea apua ja hoitoa, omaksi haitakseen.

Lähetin yhteen paikkaan jo sähköpostia sun kysymyksestäs, koska on pakko olla paikka jonne voit mennä ilman, että sun tarttee murehtia eteenpäin puhumisesta.
Odottelen vastausta.

Tuolta linkin takaa aukeavalta sivulta löytyy lomake, jonka voi täyttää ja antaa jollekin aikuselle. Siinä on kohta, jossa voi pistää rastin ruutuun, että toivoo, ettei aikuinen kerro asiasta eteenpäin.
http://mll-fi-bin.directo.fi/@Bin/977fe110b29156134b2ce65a2e07ceb3/1472738619/application/pdf/22405852/Huoli puheeksi -lomake.pdf



Lisäksi http://sekasin247.fi/ :sivulta löytyy tietoa masennuksesta ja linkkejä muihin palveluihin nimen omaan nuorille, joita ehkä kannattaa ainakin vilkaista.

Kiitos että hoidat ihan tuntemattoman pikkutytön asioit Ilmoittele mitä vastattiin kun saat vastauksen sähköpostiviestiisi. Katson noi linkit ja tutkailen asiaa...

Päivät on vajonnu alaspäin siitä lähtien kun tänne ekan viestin kirjotin. Kaverit hylkää ja suuttuu ja joudun valehella niille et kaikki on hyvin ja oon hankkinu apuu. Samal mun sisäl sydän meinaa pysähtyy ku tuntuu nii pahalta. Mun serkku onneks yrittää pitää mut tääl ja antaa neuvvoa ja tukee. Silti tarvisin ystävää tueks. Yks kaveri on rohjennu puhumaa mun kaa. Tänää se yritti alkaa auttaa ja sano et jutellaa myöhemmin. Tuntuu hyvältä ku saan taas jonku hyvän ystävän kuutelmaa kaikkee paskaa. Oon aina pystyny kertoo sille kyseiselle ihmiselle kaiken. Se on aina ollu mun tukena ja auttanu mut selviimää kaikest paskast yli. Oon sille ikuisesti kiitollinen et se on auttanu mua. En vaa tiiä miten kiittäisin sitä... Haluisin kertoo sille mitä eilen selvis mut mua pelottaa sen reaktio ja mielipide. Eilen mun serkku kysy mun painon ja pituuden ja ilmeisesti laski jostain luotettavalta sivulta tai jostain et mul on sairaalollinen alipaino...Silti pidän itteeni läskinä. Oikeesti reidetki vaa roikkuu. Mua kuvottaa mennä peilin etee ja kattoo itteeni. Ilmeisesti mul on anoreksia tai ainaki alkava semmonen....

On hyvä että sinulla on nuo pari luottoystävää jotka kuuntelevat ja tukevat. Asioiden salaaminen ja näytteleminen kuluttaa valtavasti henkistä energiaa ja ei ihme että olet lopussa. Hyvä sekin juttu että tiedostat että sinulla on anoreksia vaikka tunnet itsesi läskiksi. Uskon että pääset pois valehtelun kierteestä.

Toinen luottoystävä tais kadota kuvioista jo...katotaa laittaako viestiä myöhemmin....

Hienoa, että sulla on serkku ja ystävä joka kuuntelee sua, auttaa ja tukee.
Mua jäi kuitenkin mietityttää yks asia:

"Mun serkku sano et mee lääkärii koska oon menettäny hermonestettä ja tarvin sitä ja et se paranee kai vaa masennuslääkkeillä... "

En oo koskaan kuullutkaan hermonesteestä tai sen menettämisestä ja etenkään minkään nesteen menettämisestä masennuksen yhteydessä. Google haku "hermoneste masennus" antaa kaksi tulosta, joista toinen on tää keskustelu ja toisessa puhutaan iskiaksesta.

Mua kiinnostais siis tietää mikä on hermoneste ja miksi se on hyödyllistä ihmiselle ja miten sitä voi menettää?

Feeniksin_kyynel kirjoitti:

Hienoa, että sulla on serkku ja ystävä joka kuuntelee sua, auttaa ja tukee.
Mua jäi kuitenkin mietityttää yks asia:

"Mun serkku sano et mee lääkärii koska oon menettäny hermonestettä ja tarvin sitä ja et se paranee kai vaa masennuslääkkeillä... "

En oo koskaan kuullutkaan hermonesteestä tai sen menettämisestä ja etenkään minkään nesteen menettämisestä masennuksen yhteydessä. Google haku "hermoneste masennus" antaa kaksi tulosta, joista toinen on tää keskustelu ja toisessa puhutaan iskiaksesta.

Mua kiinnostais siis tietää mikä on hermoneste ja miksi se on hyödyllistä ihmiselle ja miten sitä voi menettää?

Lue lisää

Mä en yhtää tiiä mut se mun serkku on käyny sen jutun koulussa läpi ja kerto mulle...

Mulla on yksi sijaivanhempi ja mun alipainoo ei oikee nää koska oon muutenki tosi laiha ja osaan huijjata hyvin et oon syöny yms..ja oon kaks vuotta esittäny roolii ku et oon ilonen tyttö nii se roolin esittäminen on kehittyny ja nyt se menee kaikille läpi. Ja koulus on muutamii kavereit. Oon menettäny paljon hyvii ystävii :( Mul on tosta asian kertomisesta eteepäin vähän uutta infoo. Toivon et kaikki muutki tän sivun lukijat ja kirjottajat näkee tän. Mut pari tuntii sitte jäin kiinni viiltelyst ja pahast olost. Mun serkku käräytti mut. Se kerto äitillee kaiken ja tietenki se äiti eli mun täti oli menny kertoo kaikille kaiken. Isovanhemmalle, siskolle ja isälle ja isä oli soittanu mun sijaisvanhemmalle et oon viillelly ja mul on itsemurha pyöriny pääs. Ainoo juttu minkä se jätti kertomatta oli mun syöminen. Tietenki isä soitti mulle parisen tuntii sitte ja sano että on puhunu mun sijaisvanhemman kaa ja asia on menny eteepäin yms. Puhelimessa esitin et täh mistä on kyse et en tajuu ja isä usko et kaikki on vaa paska puhetta. Sitte mun sijaisvanhempi sano et joo sun isä soitti ja kerto kaikkee ja sit se alko vaa sanoo et joo me kaikki ollaa huolissaa et oot miettiny ja tehny kai jotain. Ja sit se mulkku sano et se on soittanu sossuu ja sielt on käsketty soittaa jonnekki helvetin tyypille kuka varaa mulle ajan joudun mennä puhuu sille ja se näkee must läpi mikä mul on ja sillee. Eli se ilmeisesti on joku psykiatri tai jotai. Mut sain sijaisvanhemmakin uskomaa et en oo mukamas ikinä miettiny mitää itsemurhaa tai sanonu kellekkää et tekisin. Se asia jäi sitte siihen ja mul palo hermot ja menin raivoomaa sille serkulle et luotin siihen ja et miks vitus se meni kertoo. Sen eka reaktio oli et emmä oo kertonu.Lopulta sain sen myöntämää. Se pyys anteeks ja sano et teki nii vaa siks et oon sille ja muille tärkee eikä se haluu et mulle käy mitää. Se sano et teki kaikkesa ja yritti puhuu järkee mut sen apu ei enää riittäny nii sen oli pakko kertoo. Kyseinen serkku ei ole enää pikku poika vaa opiskelee jo lukion ekalla. Ihanaa et se huolehtii must mut ois voinu sanoo et kertoo nyt. Taas kerran jouduin pettymää ihmisee kenee luotin. Tuntuu hirveeltä ku lupas petetää. Luotin ettei se kertois kenellekkää mut silti se kerto. Nyt oon sit kusessa enkä tiiä mitä teen. En pysty kertoo kellekkää psykiatrillle mitää. Enkä aijjo koska en haluu et koko suku tietäää millanen oon. Nyt on vaihtoehtona kertoo totuus ja kituu tai tappaa ittesä äkkii. Kaverit on kyl luvannu olla tukena mut en tiiä riittääks se. Pistän välit poikki siskon, tätin ja isovanhemman kaa. Ja tarvittaessa isän kanssa myös. En jaksa niitten sössötystä. Lisäks pidän mykkäkouluu sijaisvanhemmalle jos kerron mun ongelmist. Eli jos kerron hylkään sukulaiset ja yritän pärjätä kavereitten kaa ja otan vapaat koulust ja sit lopuks menetön kaveritki. Tai sit vaa tapan itteni ja kidun vähemmän. Yks lisä ongelma mul on siinä et oon ihastunu siihen mun serkkuu ja siks annoin sille anteeks. Ja saan elämäni ekaa kertaa halata sitä serkkuu heti ku loma alkaa ja ne tulee käymää tääl kaupungis mis asun....Ootan sitä halii ja sitä et saan kietoo mun kädet sen ympärille ja puristaa. Mut samal ootan sitä hetkee ku päätän et kuolenko vai jatkanko elämää ja saan halin...mun elämä on oikeesti pelkkä sekasotku....

ei mun sisko koskaa oo mustasukkanen...se on vaa semmonen urpo. Tänää tein asian selväks isovanhemmalle ku se yritti soittaa ettei mulla oo mitää kommeintoitavaa tai kerrottavaa kenellekkää mun asioista. Se toivottavasti osaa pysyy nyt kaukana mun asioista. Tänää löysin taas uuden kaverin. Kivan ja luotettavan. Sil on samaa kokemusta elämästää ku mulla. Tai no ei nii vakavaa mut se on myös ollu pois kotoo jonki aikaa mut on päässy takasin. Tänää myös ehin riidellä yhen kaverin kaa ja itseasias toisenki kaa. En enää sille toiselle uskalla kertoo mitää koska sil menee itellää nyt nii hyvin etten haluu masentaa sitä. Tääl kotona joudun esittää roolii enemmän ku ennen ettei sijaisvanhempi tajuis mitää....

Ei isovanhempi ymmärrä tommosta. Oon sanonu et älä pliis juoruu mun asioista mut yhtäkkii iha koko suku tietää ja sen ystäväki. Kaikki isotätit ja pikkuserkutki tietää jos se saa tietää jotain. Eilen tein selväks ettei mul oo puhuttavaa täst asiast kellekkää. Äsken heräsin siihen ku isä soitti mut annoin vaa soida. Tiiän mitä saan kuunnella jos vastaa. Mietin et soitan sille kohta ja sanon et ei mul oo mitää puhuttavaa ku asia ei oo noin miten luulet. Katotaa pystynkö puhuu sille psykiatrille mitää vai valehtelenko sille päin näköö ja sanon et jos jollekki puhun nii puhun vaitiolovelvolliselle lääkärille kuka antaa lääkkeet ja jättää rauhaa ja antaa lääkärintodistuksen et saisin koulusta vapaata...

Kertoisin jos ite tietäisin. Oon vaa tämmönen....

Kyllä sä apua ja huomiota olet saanut. Onko sulla hyvä sijaisperhe? Jotkuthan tekee sitä työtä vaan rahan takia. Kannattava bisnes emosellakin, tuskin lapsistaan välittää, kun tännekin kerkeää kommentoimaan. Jos sulla huono sijaisperhe, laiminlyö sua niin ilmoita lastensuojeluun sun työntekijälle. Tuntuu, kun luin tätä sun ketjua, ettei sulla ole hyvä olla siellä. Kyllä jokaisen aikuisen pitäisi nähdä lapsen hätä ja sulla alipainoakin. Etkö saa ruokaa tarpeeksi? Säästävät kaikessa näköjään, törkeätä.

teevalitusperheestä kirjoitti:

Kyllä sä apua ja huomiota olet saanut. Onko sulla hyvä sijaisperhe? Jotkuthan tekee sitä työtä vaan rahan takia. Kannattava bisnes emosellakin, tuskin lapsistaan välittää, kun tännekin kerkeää kommentoimaan. Jos sulla huono sijaisperhe, laiminlyö sua niin ilmoita lastensuojeluun sun työntekijälle. Tuntuu, kun luin tätä sun ketjua, ettei sulla ole hyvä olla siellä. Kyllä jokaisen aikuisen pitäisi nähdä lapsen hätä ja sulla alipainoakin. Etkö saa ruokaa tarpeeksi? Säästävät kaikessa näköjään, törkeätä.

Lue lisää

Tääl on ihan hyvä olla. Tän parempaa perhettä tuskin on. Ja ei mun alipainoo huomaa ellen sano siitä. Oon tosi hoikka muutenki nii ei must oikee huomaa jos laihun. Ruokaa kyl on mut en syö. Heitän kaiken roskii tai sit vaa en syö tai sitte syön vaa ihan vähän ja heti ku oon yksin nii reenaan ihan hulluna....

Ei perse oonko joutumas lääkärin puheille. Joo en todellakaa mee sinne jos se sit on psykiatri....Se on kai joku perheneuvolan tapanen paikka. Ei oo mitää hajuu et mitä vittuu mun pitää mennä sinne pälpättä, milloin ja yksin vai huoltajan kaa. Must tuntuu etten saa masennusta pois ilman masennuslääkkeit koska tätä oon kärsiny aika pahasti ainaki jo vuoden ellen enemmänki. Mielenterveyslääkketki ois varmaa tarpeen mut emmä semmosii saa. Mut vaa pakotetaa puhumaa ja siihen en suostu....

Jos haluat lääkkeitä, niin juuri psykiatri on se henkilö, joka niitä määrää mielenalan ja masennuksen ongelmiin. Kyllä yleislääkärikin voi lääkkeitä määrätä mutta kun tilasi on kestänyt noinkin kauan, niin pitää olla juuri alan erikoislääkäri, psykiatri.
Kyllä sinä varmaan saat halutessasi nuorelle sopivan lääkityksen. Älä nyt suotta pelkää. Lääkitys ja terapia auttaa sinua. Jotta saat sen lääkityksen, niin puhuminen on silloin kultaa.

tämäiäkkäämpi kirjoitti:

Jos haluat lääkkeitä, niin juuri psykiatri on se henkilö, joka niitä määrää mielenalan ja masennuksen ongelmiin. Kyllä yleislääkärikin voi lääkkeitä määrätä mutta kun tilasi on kestänyt noinkin kauan, niin pitää olla juuri alan erikoislääkäri, psykiatri.
Kyllä sinä varmaan saat halutessasi nuorelle sopivan lääkityksen. Älä nyt suotta pelkää. Lääkitys ja terapia auttaa sinua. Jotta saat sen lääkityksen, niin puhuminen on silloin kultaa.

Lue lisää

Ahaa eli psykiatri määrää niitä. Jaahas... Pystyyköhän se määrätä lääkkeit mulle ilman huoltajalle kertomista jos ees saan niitä?

Sille on kai sitte pakko puhuu jos haluun lääkkeet :( Pystyyköhän mun ikänen saada jonkilaista "sairaslomaa" josku aikaa koulusta?

Se ei kait ole se perheneuvola jossa oon ennen ollu mut ilmeisesti joku vähä saman tyyppinen. Ja mulle vaa kerrottii et se tyyppi on semmonen kuka näkee must kaiken "läpi". Eli siis näkee onks mul paha olla vai ei ja valehtelenks vai puhunko totta....

Ton sun kuvaukses perusteella kohtaat ehkä psykologin. Hänkin on kyllä ihan tavallinen ihminen, eikä noin vain voi lukea ihmistä kuin avointa kirjaa. Mutta vaikka psykologit eivät olekaan ajatustenlukijoita, ovat he silti ammattilaisia, joilla on kokemuksen tuomaa tietoa ja ns. psykologista silmää, joka kyllä helpottaa potilaan arvioimisessa. Voit ehdottaa hänelle, että hän ohjaa sut psykiatrin luo, sillä hänellä itsellään ei ole lupaa määrätä lääkkeitä. Toisaalta psykologi osaa kertoa sulle erilaisista vaihtoehdoista ja voitte yhdessä päättää mikä sopii juuri sulle.

Ei ehkä siis kannata mennä sinne sillä ajatuksella, että puhunpa nyt vaan jotain, ehkä se huomaa miltä musta oikeasti tuntuu. Tässäkin pätee se, että mitä enemmän pystyt kertomaan olostas, sen paremmin tää psykologi voi tehdä asialle jotain. Varsinkin jos haluat niitä masennuslääkkeitä niin, ei siihen auta mikään muu kuin kertoa sun pahasta olostas. Ne ei anna lääkkeitä kenellekään, jotka sanoo voivansa ihan hyvin.

Jos pääset psykologin puheille, niin hän on paras mahdollinen henkilö aloittaa. Hän vastaa mielellään kaikkii kysymyksiisi ja voit luottaa siihen, että hän kunnioittaa sun mielipiteitäs.

Feeniksin_kyynel kirjoitti:

Ton sun kuvaukses perusteella kohtaat ehkä psykologin. Hänkin on kyllä ihan tavallinen ihminen, eikä noin vain voi lukea ihmistä kuin avointa kirjaa. Mutta vaikka psykologit eivät olekaan ajatustenlukijoita, ovat he silti ammattilaisia, joilla on kokemuksen tuomaa tietoa ja ns. psykologista silmää, joka kyllä helpottaa potilaan arvioimisessa. Voit ehdottaa hänelle, että hän ohjaa sut psykiatrin luo, sillä hänellä itsellään ei ole lupaa määrätä lääkkeitä. Toisaalta psykologi osaa kertoa sulle erilaisista vaihtoehdoista ja voitte yhdessä päättää mikä sopii juuri sulle.

Ei ehkä siis kannata mennä sinne sillä ajatuksella, että puhunpa nyt vaan jotain, ehkä se huomaa miltä musta oikeasti tuntuu. Tässäkin pätee se, että mitä enemmän pystyt kertomaan olostas, sen paremmin tää psykologi voi tehdä asialle jotain. Varsinkin jos haluat niitä masennuslääkkeitä niin, ei siihen auta mikään muu kuin kertoa sun pahasta olostas. Ne ei anna lääkkeitä kenellekään, jotka sanoo voivansa ihan hyvin.

Jos pääset psykologin puheille, niin hän on paras mahdollinen henkilö aloittaa. Hän vastaa mielellään kaikkii kysymyksiisi ja voit luottaa siihen, että hän kunnioittaa sun mielipiteitäs.

Lue lisää

Eli siis pitääks mun mennä sinne psykologille ja pyytää siltä et pääsenkö psykiatrille mielummin?

Ei tähän paskaa enää toimi muu ku lääkkeet. Tiiän varsin hyvin et ne ei oo mitää taikanappei tai mitää. Tiiän et ne ei myöskää oo ihan kaikille ja vaa pienii vaivoihin. Mut ei tää masennus lopu. Itken ihan aina jos joku ei oo näkemäs ja itken illalla ja yöllä. En saa nukuttuu enkä syötyy ku masentaa. Kaikki yöt vaa mietin mun yhtä kaverii kenen kaa oli vähä kaikkee mut "menetin" sen. Ku en syö nii luut paistaa läpi ja koulus en vaa pysty käydä. Joka aamu mietin et miten vitussa jaksan. Heti eka tunti menee siihen ku piirrän pelkästää vihkoo kaikkii paskoi tekstei ja särkyneit sydämmii ja ristin kuvii. Oon ihan loppu. Sit ku ei tätä masennust pääse pakoo nii viiltelen et tuntuis ees vähän paremmalt ja vedän kaikkii kipulääkkeit et pää menis ees vähä sekasin ja saisin muuta mietittävää. Nytki oon vetäny 6 lääkettä ja pääs tuntuu rennommalt....

Hei, pyydä suoraan, että pääset osastolle, sairaalaan. Siellä voivat aloittaa masennuslääkkeen turvallisissa oloissa. Kerro rehellisesti, kuinka paha olo sulla on. Sulla ollut raskas lapsuus, mikä ei, muista, johdu susta. Älä syö lääkkeitä ominpäin!! Se on vaarallista. Miksi menetit kaverisi? Kurjaa, ettekö voisi sopia asioita, jos riitaa on tullut? Mitä lääkkeitä olet nyt ottanut? Voit tarvita vatsahuuhtelun.

äitylivaan kirjoitti:

Hei, pyydä suoraan, että pääset osastolle, sairaalaan. Siellä voivat aloittaa masennuslääkkeen turvallisissa oloissa. Kerro rehellisesti, kuinka paha olo sulla on. Sulla ollut raskas lapsuus, mikä ei, muista, johdu susta. Älä syö lääkkeitä ominpäin!! Se on vaarallista. Miksi menetit kaverisi? Kurjaa, ettekö voisi sopia asioita, jos riitaa on tullut? Mitä lääkkeitä olet nyt ottanut? Voit tarvita vatsahuuhtelun.

Lue lisää

Tuskin pääsen osastolle... Ja oon ottanu monta buranaa nii väsymys ja paska fiilis on kadonnu hetkeks ku vajoon omii ajatuksii. Ja suututan kavereita ja sillee. Tänääki taas oli yhen kaverin kaa hirveetä vääntöö kaikesta ja olin kireellä päällä ja lopuks sit kaikki tais ees jotenki mennä hyvin ja sitte toisen kaverin kaa tuli riitaa ja sillekki menin raivoomaa ja sovittii et nähää huomen ja puhutaa koulun jälkee. Jos mul menee ihan vähänki huonosti nii ihan pienetki asiat saa mut paskalle päälle ja ekana puran sitä kaikkee kavereihin...

Aloin jo miettimää etten saa niitä vaik ois kuinka vaikeeta....Hyvä et nuoretki saa niitä

itsemurhahemmo kirjoitti:

Aloin jo miettimää etten saa niitä vaik ois kuinka vaikeeta....Hyvä et nuoretki saa niitä

Kyllä nuoret saa ja antavat juuri sellaista ettei synny riippuvuutta ja voi sitten lopettaa kun asiat muuttuvat.

tämäiäkkäämpi kirjoitti:

Kyllä nuoret saa ja antavat juuri sellaista ettei synny riippuvuutta ja voi sitten lopettaa kun asiat muuttuvat.

Riippuvuudesta tuli mielee et oon tainu jäädä koukkuu särkylääkkeisii. Jos en päiväs ota 3 tai 4 buranaa peräkkäin nii muutun ihan tuli kuumaks ja tärisen ja päätä särkee ihan jäätävästi ja sit ku vedän lääkkeit nii olo paranee heti. Kipee en oo. Oon mitannu kuumetta ja kaikkee mut mitää ei oo. Joko mul on pääs jotai pahasti vial tai sit oon vaa jääny koukkuu...

Buranasta pitäisi sinun päästä pois. Se on kipu- ja tulehduslääke ja ei käytetä mielen kipuihin. On haitallinen maksalle ja munuaisille. Sano sille terapeutille että käytät buranaa mielen rauhoittamiseen. Voit heittää lääkkeen pois asteittain vähentämällä.

joiäkkäämpi kirjoitti:

Buranasta pitäisi sinun päästä pois. Se on kipu- ja tulehduslääke ja ei käytetä mielen kipuihin. On haitallinen maksalle ja munuaisille. Sano sille terapeutille että käytät buranaa mielen rauhoittamiseen. Voit heittää lääkkeen pois asteittain vähentämällä.

Lue lisää

Voi mennä ens kuuhun et saan sen ajan sinne jonnekki. Sen aikaa kai joudun käyttää buranaa et jaksan...

Miksi aika on silloin vasta? Onko sinne jonoa vai miksi niin pitkä odotusaika. Mistä saat buranaa päivittäiseen käyttöön? Nehän on särkylääkkeitä, ei psyykelääkkeitä. Miten koulussa meni tänään?Onko sulla kavereita koulussa ja koulun ulkopuolella?

äitylivaan kirjoitti:

Miksi aika on silloin vasta? Onko sinne jonoa vai miksi niin pitkä odotusaika. Mistä saat buranaa päivittäiseen käyttöön? Nehän on särkylääkkeitä, ei psyykelääkkeitä. Miten koulussa meni tänään?Onko sulla kavereita koulussa ja koulun ulkopuolella?

Lue lisää

Mun huoltaja toivo sitä aikaa sillee ettei se oo koulupäivän aikana ku en haluu olla koulust pois ees hammaslääkärin takii. Siel ei kai vaa oo aikoi iltapäivä aikaa tai jotai. Haluisin kyl sinne mahollisimman nopee et saisin kunnon lääkkeit ettei tarvis syödä buranaa olon parantamisee. Ja buranaa oon jemmaillu nyt monta viikkoo ja ku olin viikon kipee nii ku huoltaja anto lääkkeen nii pistin sen vaa jemmaa. Ja sit aina joskus sanon et mul on ollu pää kipee nii otin muka lääkkeen ja otin sit kaapist yhen buranan jemmaa. Mut nyt kaapis ei oo ku pari ja niitä en uskalla ottaa ku muuten joku huomaa et ne on hävinny. Mul on enää yks burana nii kiva kiva. Huomiseks ei oo ku yks eli tuun huomen kuolemaa. Mul on kouluski jotai vitun matikkaa ja liikaa nii en vaa jaksa. Tekis mieli vaa jäädä kotii itkemää ja lepäämää mut en voi. Pakko pakottaa ittesä kouluu. Ja vaik burana onki särkylääkettä nii kyl ne saa päähä nousee jonki verran jos muutaman ottaa ku oon nii pienikokonenki. Tuntuu et olisin ottanu huumeit ku vedän niit. Ja mul oli tänää koulus päiväleiri nii oli siel iha kivaa mut ekojen tuntejen jälkee vedin 3 buranaa ku en vaa jaksanu ja sit frendi näki et otin enemmän ku yhen ja se tuli ja repi sen neljännen mun kädest ja sano että et vedä enempää. Sain siel "tapella" kaverin kaa ja sekotti mun mieltä iha kokonaa ku se herätti tunteit. Rakastuin sen silmii nii sekosin ja kaikkee ja oon miettiny koko päivän ja sillee mut pääs pyörii myös toineki tyyppi ja kaikkee. En osaa selittää. Ja joo on mul koulus kavereita ja vapaa-ajal en enää nykyää pysty olla kavereitten kaa ku en vaa jaksa. Voimat on ihan loppu koko päivän nii en jaksa olla enää kaverin kaa rasittavan koulu päivän jälkee ku on muutenki nii paska olla....

Ei yhtää paremmin oo menny ku ikinä aikasemminkaa. Tänää selvis vähä asioita. Sain sen ajan tän kuun puol välii mut ongelmana on se et siel on mukana psykiatri, sosiaalityöntekijä ja huoltaja. Joten ei aijjo puhuu siel mitää. Nyt oon ihan loppu. Saan huumeit jossai vaihees. Tarkkaa aikaa ei oo viel mut tän viikon tai ens viikon aikana saan pari nappii yhen tutun kautta. Sit vedän ne kaikki ja siihen päälle paketti buranaa ja alkoholii ja sit uimaa keskel yötä yksin keskelle korpee nii hyvin menee. Henki ainaki lähtee. Huomen yks kaveri haluu puhuu mun kaa ja yrittää kai puhuu järkee tai jotai. Se on aina saanu käännettyy mun pään kaikis asiois ja aikasemminki kaikis itsari yrityksis. Nyt on parasra pitää pää kovana ja unohtaa kaikki mitä se sanoo. Nyt oikeesti lähen ja sillä siisti. Ja ulos en jaksa lähtee. Voimat on nii loppu aina koulun jälkee ja koulussaki etten enää pysty pitkän päivän jälkee ku maata ja olla koneel ja muuta....

On paljon mahdollista että jos nuo eväät syöt, niin saat vain pahat elinvauriot ja elät zombina laitoksessa. Älä ole typerä.

hyväkunkirjoitit kirjoitti:

On paljon mahdollista että jos nuo eväät syöt, niin saat vain pahat elinvauriot ja elät zombina laitoksessa. Älä ole typerä.

En tiiä uskallanko vetää niit mut kokeilen ottaa pari jossai vaihees. Pakko jotain on keksii et kuolen....

Tuska on kyl pakko saada pois. Ihan sama millä keinolla. Ja joo en haluu...

Ei vitsit mun piti mennä aikasin nukkumaan ja kulutin kaiken ajan tähän... :D

No kyllä täällä muutenkin paljon aikaa kulutat. Miksi ?

En pysty siihen et sanoisin siel keskustelus et haluun puhuu kaksistaa sen psykiatrin kaa. Heti kaikki huolestuis ja kaikkee... Huoltajaki olis vaa varmaa sillee et mitäs tää nyt on. Oon aika varma ettei se psykiatri voi antaa mulle mitää lääkkeitä ilman et huoltaja tietää. En todellakaa haluu et se saa tietää. Pakko vaa valehella sillekki päin näköö et kaikki on hyvin. Nyt ku luin tota tekstii nii tajusin et oon kertonu aika paljon tääl kaikkee itsestäni ja omista ongelmista. Tuntuu et tunnet mut jo. Ymmärrät sen et mä oon aina ollu semmonen ihminen joka pitää huolta omista asioista ja haluu aina olla se vahva ja semmoi kuka päättää omista asioista. Oon pienestä asti pärjänny melkein omillani nii nykyääki oon semmonen et kaikest pitää päjätä ite. Oon oppinu huolehtii itestäni pienenä. Oo joutunu asettaa ite itelleni rajat. Vanhemmat ei pitäny kurii. Tein iha mitä lystää. Mut nyt kaikki on vaa karannu käsist. En enää osaa pitää itestäni huolta enkä haluu et kukaa auttaa mut raitelle. Oon sitä mieltä et ku ite oon itteni tämmösee paska tilanteesee hommannu nii mun täytyy myös hommata itteni pois täält tai sit vaa häipyy lopullisesti. Oon pärjänny tähän asti ihan vaa muutaman kaverin tuella. Ja nyt seki tuki on mennyttä. Tuntuu etten enää pysty mihinkää. Oon menettäny paljon ihmisii ketkä on ollu mulle tosi tosi tärkeitä. Mul on ollu ystäväki joka oli mulle tärkeempi ku mun oma "perhe" ja suku mut se on just se kuka on historiaa. Tai no kyl me joskus jutellaa ja koulus vilaukselt nähää mut siinä se. Ei se enää oo semmonen ystävä joka kuuntelee ja piristää ja auttaa. On mul toinenki hyvä kaveri kenelle haluisin puhuu kaikkee mut sil on itellääki vaikeeta nii en pysty purkaa sille kaikkee. En voi puhuu kavereille tai läheisille tai kenellekkää. Vaikeeta mun on puhu psykiatrille tai muulle aikuiselle. Must ei oo siihen.
Ku puhuit tost et pystyisit auttaa mua esim kik sovelluksen kautta nii se ois kyl yks ratkasu kaikkee mut ku en oikee osaa päättää mitä haluun. En tiiä haluunko apuu ja parantuu vai kuolla....

Älä ota palstalta mitään muuta kuin palsta-apua. Täällä liikkuu paljon sairaita ja voi olla pedofiileja ym. Äläkä anna itsestäsi mitään tietoja turvallisuutesi takia. Kyllä sinä apua saat muutenkin.

varoitussulle kirjoitti:

Älä ota palstalta mitään muuta kuin palsta-apua. Täällä liikkuu paljon sairaita ja voi olla pedofiileja ym. Äläkä anna itsestäsi mitään tietoja turvallisuutesi takia. Kyllä sinä apua saat muutenkin.

Lue lisää

Nii no emmä omia tietoja kertoiskaa....Esim psykiatrin numeron tai jotain, en muuta...

Tiiän ettei kukaa oo täydellinen mut ei tämmöst helvetin paskaa enää jaksa...

itsemurhahemmo kirjoitti:

Tiiän ettei kukaa oo täydellinen mut ei tämmöst helvetin paskaa enää jaksa...

Mitä vittua, vieläki hengissä???????

Ei meil yleensä oo. Tää viikonloppu on ollu vähä kiireinen ku. Yleensä me vaa syödää iltapala yhes. Eilen käytii kyl leffas...

Jollekki laitoin viestii kikis...en oo varma olitko sä

Moikka sulle. Miten sulla menee?

Ei ole. Feeniksinkyynel on kieltänyt tyttöä kirjoittamasta tänne. Aika erikoista, että feenis haluaa henkilökohtaisesti sotkeutua 13v LAPSEN maailmaan, joka on vieläpä sijoitettuna ja varmasti tytöllä on iso tukiverkosto. Eli mitkä ovat feeniksin motiivit, onko suuntautunut kierolla tavalla lapsiin??

Feeniksejä ei ole olemassa maan päällä. Tai ainakin moni uskoo niin. Ja se on se ongelma.

Tässä kovassa ja kylmässä maailmassa tuntuu olevan vain vähän heitä joilla on puhtaat jauhot pussissa ja jotka haluaa auttaa sydämestään. Tämän takia myös ne aidot "feeniksit"joutuvat kokemaan ennakkoluuloja. Ymmärrän sen hyvin.

Mun ainoa motiivini on se, että haluan antaa mahdollisuuden. Haluan antaa luottamuksellista seuraa. Se on harvinaista herkkua sellaiselle joka ei pysty puhumaan kellekään muulle. Läheiset on aina läheisiä. Kaverit on aina kavereita. Mutta tuntematon on tuntematon.

Muut ihmiset on antaneet mulle niin paljon hyvää, että koen, että ei oo mulle suuri vaiva pistää hyvää kiertoon. Mulle pienet asiat voi olla toiselle elämän ja kuoleman kysymyksiä. Miksi siis ei?

Terveisin Feeniksin_kyynel, joka ei ole kieltänänyt ketään.

On kyllä erikoista.. Tapailetko tuota masentunutta 13 vuotiasta LASTA? Ja tietääkö hänen sijaisvanhempnsa siitä. Eihän pedofiilit myönnä olevansa sairaita, pitävät tekojaan normaaleina.. Täälläkin lähinnä feenis kirjoittelee lähinnä vain lapsille ja herääkin pahat epäilykset.. kumpa ei lehdestä kohta saisi lukea mitään pahaa..

Kiitos antamastasi tuesta. Toivottavasti voin joskus lukea ylpeänä lehdestä miten sinä olet auttanut tätä tyttöä.

Et vastannut.. ei taida olla PUHDAS OMATUNTO. Olet pedofiili ja kirjoituksesi ovat OUTOJA. Ilmoitan sut nettipoliisille!!!!

Kuten jo mainitsin, annan hänelle luottamuksellista seuraa. Loogisesti tämä tarkoittaa sitä, että viestittelystä tiedämme vain me kaksi ja että jos ja kun viestittely on tapailemista, niin kyllä, tapailen häntä.

Tietääkseni toisten auttamisessa ei ole mitään väärää. Ymmärrän kaikin tavoin epäilyksesi, mutta voin kertoa, että kaikki toisia auttavat eivät ole pedofiileja.

Olet pedofiili ja toivottavasti poliisit saavat sinut vielä kiinni.

Miksi viestittelystänne ei saa tyttö kertoa vaikkapa sijaisvanhemmalle? Miksi haluat pitää asian salassa? Mikset anna tytön olla rauhassa? Sillä tytöllä on suuri tukiverkosto..ei tartte sua sotkemaan elämäänsä. Ymmärtäisin, jos aikuista tapailisit, mutta tässä on kyseessä hyvin nuori ja herkkä LAPSI. Jos välttämättä haluat auttaa ihmisiä, niinkuin olet antanut ymmärtää, niin Suomessa on paljon yksinäisiä, masentuneita vanhuksia. Suuntaa auttamishalusi heihin. Sotket ja sotkeennut tuon lapsen maailmaan, joka EI sulle kuulu. Pahennat hänen asioitaan tuolla salaisella viestittelylläsi. Tytön kuuluu ja pitäisi saada apua ja saakin monelta taholta. Mitä apua muuten annat tälle lapselle??

Minä en en sitä voi määrätä mikä kerrotaan sijaisvanhemmille tai ei. Minulla ei ole mitään salattavaa. Miksen anna olla tytön rauhassa? Tähän päivään mennessä tytön on annettu olla rauhassa ja tulos on se, että hän kirjoittaa suomi24 palstalle, jotta saisi vinkkejä itsemurhaan. Sen takia "en anna tytön olla rauhassa". Ja oikeastaan annan, koska hän määrää sen ottaako apuni vastaan ja haluaako jutella kanssani. En sotkeudu tytön elämään yhtään sen enempää kuin, että täällä kirjoittelisin hänelle rohkaisevia sanoja ja antaisin tietoa mahdollisuuksista mitä hänellä on. Tiedän hyvin, että kyseessä on nuori ja herkkä lapsi ja siksi toimin vain niin kuin olen jo aiemmin kirjoittanut:

"Siellä sä voit antaa sen psykiatrin/sosiaalityöntekijän yhteystiedot ja mä voin toimia sun tukihenkilönäs. En tietenkään puutu mitenkään sun asioihis tai sun auttamisees ellet halua. Itse olen kyllä huomannut monta kertaa, että muiden ihmisten avulla voi omista ongelmista päästä helpommin kuin että itse yrittäis vaan kiivetä sen ongelmavuoren yli. "

Oot oikeessa, että myös moni vanhus tarttis apua. Tän nuoren lapsen tapaus vaan eroo silleen, että mulla on tiettyä tietoa just tähän näkökulmaan. Oon toiminu lasten ja nuorten parissa, joten tää on luontevaa juuri mulle. Mun mielestä masentuneen vanhuksen ja lapsen auttaminen on yhtä arvokasta.

Viestittelyni tarkoitus ei ole sekoittaa tytön maailmaa vaan auttaa hänet nimenomaan sellaisen avun piiriin, josta on hänelle parasta hyötyä. Mun tavoite ei oo eristää tätä tyttöä maailmasta vaan päin vastoin haluun, että ammattilaiset tekis työnsä. Mun apuni jonka annan tälle tytölle on se, että hän sais sopivaa ammattilaisten apua kuoleman sijaan. Lisäksi nää ammattilaiset saattaa tuntua lapsesta sen verrran kaukaisilta, että kommunikaatio ei aina toimi. Mä oon se, joka voin antaa oman panokseni siihen, että se toimis.

En haluu olla mitenkään töykeä, mutta haluun sanoo, että Suomessa on aika monta lasta ja nuorta, joilla on hankaluuksia ensinnäkin hakeutua tarvitsemaansa hoitoon, saada tärkeää tietoa ja olla hyvissä väleissä ammattihoitajien kanssa. Musta ei oo mitenkään väärin auttaa näitä lapsia ja nuoria siinä. Vaikka olisi jo jonkin hoidon piirissä ja vaikka ympärillä olisi ystäviä ja läheisiä, ei se tarkoita, että kaikkia olisi siten kunnossa. Monille on iso kynnys puhua omista tunteista läheisilleen puhumattakaan psykiatreista ja vastaavista. Tää tarkottaa sitä, että vaikka ihmisellä ois ympärillään tukiverkko, ei ole todellakaan varmaa, että ihminen saisi oikeasti apua siitä. Lapsen tai nuoren sisällä voi kuohua, vaikka tukiverkon silmissä hän näyttöisi voivan suhteellisen hyvin.

Tässä kohden tuntemattoman tukihenkilön apu voi olla ratkaisevaa. Nuorella tai lapsella ei ole kiintymystä tähän tuntemattomaan, mutta vapaaehtoinen tukihenkilö ei myöskään ole se auktoriteettina toimiva ammattilainen. Tukihenkilö kuuluu siihen välimaastoon. Tukihenkilö voi rohkaista, antaa tietoa ja puolustaa lasta, jos lapsi kokee, ettei saa tarvitsemaansa apua.