koirani karkailee

Itse opetin jämyni tulemaan pillin vihellyksestä luokse. Aina kun tuli luokse (aluksi liinassa) niin annoin herkun ja luvan lähteä uudelleen matkaan. Toista kunnes sinulle tulee olo että koira on valmis olemaan irti ja tänne-vapaa-tänne tulee jo luonnostaan varmuudella. Metsästyskoirankin saa pysymään ''kontaktissa'' se vain vaatii aluksi toistoa toiston perään. Oikein luupäälle aloittaisin sisällä tänne-harjoitukset ja siirtyisin sitten liinan kanssa ulos harjoittelemaan. MUISTA alusta asti pilli mukana niin oppii kutsun tarkoittavan jotain kivaa ja eikä aina ''ikävää'' kotiin paluuta :)

Paha opettaa jos on metsästys verissä. Ajokoirani tuli aina takaisin kun ammuin Jäniksen ja jatkoi uudelleen jos en kiinittänyt,kaverini koira oli totutettu diesel auton perässä juoksemaan kun omistaja oli laiska joten ei muuta kuin dieseli käyntiin kohta koira odotti takana starttia. Näitä voisi soveltaa etä huijaat pillillä tai muulla äänellä,etkä tyri kiinni otossa eka kerroilla muuten se livahtaa ja oppii unohtamaan äänilähteen ja jatkaa kunnes on saanut saalista.Eli tosi hyvä palkinto pillin lisäksi niin se tulee noutamaan sen.Vaatii teidän kahden suhteen toteutumisen joten ei tuohon voi olla sata varmaa vastausta.

Miksi valitsit metsästyskoiraa sisältävän pennun, jos et kerran metsästä?
Sekotuksien kanssa noita ongelmia tulee, kun ei tiedetä mitä ominaisuuksia niissä periytyy, helpommalla pääsee, kun ostaa rotupin.Tietää ulkonäön, taipumukset, luonteenkin suunnilleen,ja mikä parasta, sukutaulun, josta näkee terveystutkimukset jne.
Mulla ollu seropi, ei todellakaan ollu helppo, ei irtipidettävä kun vanhuksena.
Kerrasta opin, ei sekotusta enää ikuna.Melkonen huolen aihe, ja riesa oli ikänsä.

Meidän suonenpystäri oli justiin tommonen,hirvimettällä toimi.Mutta pihalta lipes heti omille teilleen, kuuluu kait rotuuun.

Vuoden ikäinen koira ei ole vaikea vaan vain kouluttamaton ja keskenkasvuinen. Metsästyskoirat ovat erinomaisia käyttökoiria kun niiden energia ja taipumus ohjataan sopivaan toimintaan: esim. jäljestys/haku voisi olla sellainen johon menisi nuoren koiran energiaa ja samalla toimisi keskittymisen harjoittamiseen.

Nuorella koiralla saa usein tuplata ulkoilun ja koulutuksen jotta koiran saa hallintaan. Fyysinen energia on saatava ensin käytettyä jotta koiran on mahdollista keskittyä tottelevaisuusharjoitteluun.

Metsästysviettinen koira on aina metsästysviettinen, eikä tätä ominaisuutta voi koirasta koskaan täysin kitkeä. Oma koirani on myös rodultaan erittäin riistaviettinen, ja vieläpä itsenäiseen metsästykseen jalostettu rotu, jolloinka se ei yleensä saaliin havaitessaan välitä omistajastaan tuon taivaallista, vaikka muuten olisikin tottelevainen. Yksilöissä voi kuitenkin olla rodusta riippumatta suuriakin eroja ja tottakai koulutuksella on myös merkitystä.

Itse lähdin opettamaan pennulleni ihan pienestä pitäen kutsusta luoksetuloa ja myös sitä, että se vapaana ollessaan oppisi pitämään silmällä minua eikä toisin päin. Kutsuin pentua usein luokseni vain palkatakseni, ettei se oppisi yhdistämään luoksetuloa kiinni joutumiseen. Piilouduin myös aina välillä pennun huomaamatta, tai lähdin nopeasti toiseen suuntaan, jos pentu harhautui liian kauas tai ei meinannut totella luoksetulokutsua. Harjoittelimme vapaana oloa ja luoksetuloa päivittäin ja vilkkaammissa paikoissa käytin myös liinaa apunani.

Hyvästä alusta huolimatta tämä kaikki kuitenkin muuttui, kun pennullani heräsi ensimmäsitä kertaa noin 7kk:n iässä saalisvietti... Se pääsi kaksi kertaa ampaisemaan rusakon perään, jonka jälkeen vapaana pitäminen väheni huomattavasti, koska en sitä enää missä tahansa uskaltanut irti päästää. Harjoittelimme kuitenkin vapaana oloa ja luoksetuloa edelleen metsissä niin usein kuin mahdollista. Noin 10-13kk:n iässä koirallani ilmeni useinkin ajoittaista "korvattomuutta", jolloinka sitä ei kiinnostanut tippaakaan missä minä olin tai mitä sanoin. Se saattoi lähteä omille teilleen pidämmäksikin aikaa ilman, että edes näki mitään (seurasi siis vain jotain hajuja). Tuohon aikaan tein välillä sitä, että heittelin koiralle makkaranpaloja maahan etsittäväksi, jolloinka sain sen pidettyä samalla lähelläni.

Nyt tilanne on kuitenkin se, että koirani on vajaa 1,5-vuotias, ja tottelee taas moitteettomasti. En edelleenkään uskalla sitä autoteiden läheisyydessä irti päästää, mutta metsässä voin taas jollakin tapaa luottaa siihen. Nyt huomaan, etteivät pentuajanopit ole menneet hukkaan, vaan koirani todellakin pitää silmällä minua, ja ainakin viimeisimmillä metsäretkillämme on pysytellyt hyvin lähettyvilläni. Myöskin luoksetuloakutsua tottelee kiitettävästi. Koirani on kuitenkin hyvin nuori ja sen käytös voi vielä muuttua suuntaan tai toiseen, mutta ainakin nyt elättelen toiveita, että tuo aikaisempi käytös olisi ollut vain nuoruuden uhmaa.

Edelleenkin palkkaan koiraani aina, kun se tulee kutsusta luokse ja kutsun sitä usein vain palkatakseni. Jos et ole omaa koiraasi pentunu opettanut, niin suosittelen aloittamaan näistä ja käyttämään aluksi pitkää liinaa. Oma lukunsa on sitten se, miten opettaa koira tottelemaan "paikka" sanaa tai luoksetulokutsua niissä tilanteissa, kun se todella havaitsee jonkin saaliin... Meille ei näitä tilanteita ole (onneksi) vähään aikaan tullut, joten emme ole sitä päässeet edes harjoittelemaan. Tietysti mitä enemmän koira pääsee "tositoimiin" ja tätä saalistusviettiään toteuttamaan, niin sitä suurempi tarve sillä on sitä myös jatkossakin toteuttaaa...

Sen miljoonannen kerran olen lausunut, että metsästysvietin ja tottelemattomuuden välille ei kannata yhtäläisyysmerkkiä vetää. On toki rodustakin kiinni tämä asia. Menee usein/ aina kuitenkin niin, että seisojieni käyttäytyminen on täysin hallittavissa kun taas mökkinaapurin akan "vietittömät" lamppuharjat ampuvat milloin minkäkin elukan perään ja silloin niitä tosiaan haetaan pitkin kyliä isolla porukalla.

nyt taas eilen koira karkasi ja lähti seikkailemaan. iha lähettyvillä oli muttei antanut ottaa kiinni. jotain jänistäkin välissä ajoi, mutta jotenkin olin ylpeä koska lopussa kun oli tarpeeksi saanut juosta niin tuli kiltisti luokse. jotenkin sitä toivoa tuli ja ymmärsin että pakko sitä on nyt jotenki kouluttaa kun onhan koirallakin kivempi kulkea vapaana esim. metässä. ja kyllä toi aikanin auttaa paljon kun huomaa että onhan tuo koira rauhottunukkin paljon. nyt mulla heräs vaa yksi kysymys eli jos koulutatte herkkujen avulla nii toimiiko se sitten jos vastassa on jotain paljon kiinnostavampaa. onhan asia kumminkin niin että tänne-käsky ei ole mikään pyyntö vaan selvä käsky ja sitähän totellaan. liinassa opettelussa koira kiertää ja kiertää, käy haistelemassa ja sitten voi tulla kun toistan käskyn. ei taida auktoriteetti riittää tässä asiassa,niin olisiko vinkkejä?

Noh meillä ei ainakaan namit tepsi ajokoirille.. mutta vihellys ja nimeltä huuto niin jättää.vaikko ajon kesken....
Millonkas pidät koiraasi vapaana, ihan ympäri vuoden?