Leikkausaika

Keski-ikäisen miehen lyhyt sairauskertomus:

Tasan vuosi sitten(Huom! Tämä kirjoitettu 11.3-15) kävin muissa asioissa paikallisessa sairaalassa. Ultrassa löytyi kasvain vasemmasta munuaisesta. Uudestaan sairaalaan; magneettikuvaus...ei varmuutta mikä kasvain kyseessä.
Seuraavaksi ohutneulabiobsia...vastaus viipyi, kunnes tuli; näyte ei riittävä.
Ohutneulabiobsiaa ottanut lääkäri epäili kyseessä olevan veren täyttämän kystan.
Lähete alueelliseen keskussairaalaan paksuneulabiobsiaan. Kaksi neulanäytettä ja odottelun jälkeen tuttu vastaus: näyte ei riittävä....
Uusi lähete alueella sijaitsevaan kolmanteen sairaalaan tietokonekuvaukseen.
Ei tietoa, mikä kasvain, muutoin näytti sisälmykset normaaleilta/kasvainvapailta.
Tämä viimeksi mainittu kuvaus oli elo-syyskuun vaihteessa.

Ja luonnollisesti verikokeita verikokeiden perään koko prosessin ajan

Keskussairaalasta soitettiin; otettaisiinko uusi biobsia? Kieltäydyin, halusin lähetteen tähystysleikkaukseen yliopistolliseen sairaalaan. Lääkäri samaa mieltä, parempi, että leikataan pois.

Niinpä minulle tehtiin munuaisen osapoisto tähystysleikkauksena, jossa kasvaimen lisäksi poistettiin osa ympäröivää kudosta. Kasvaimen läpimitta oli ainoastaan 1,6 cm (ultrassa veikattiin 2,3 cm).

Aikaa havaitsemisesta leikkaukseen oli mennyt yli 7 kuukautta.

Leikkauksesta kului vajaa 2 kuukautta, kun vastaus tuli; avasin kirjekuoren itsenäisyyspäivän iltana. Kirjeessä ilmoitettiin tylysti: kyseessä syöpä, Furmanin gradus III. Siis ärhäkkä munuaissyöpä. Syöpäsoluja löytyi resektio, eli leikkauspinnalta, ts. syöpää ei oltu saatu pois.

Tässä vaiheessa havaitsemisesta kulunut lähes päivälleen 9 kuukautta....onhan siinä ollut syövällä aikaa levitä......

Aikaistettu vastaanotto aatonaattona -14. Koko vartalon tietokonekuvaus. Tulos; ei etäpesäkkeitä!

Uusi leikkaus tammikuussa 2015 samaisessa yliopistollisessa. Vastaus tuli tänään: munuainen vapaa muunnoksista ja syöpäsoluista! Jatkotoimenpiteitä ei tarvita. Kontrollikäyntejä tulee olemaan, ensimmäinen kolmen kuukauden päästä.

Nyt näyttää hyvältä, ja osaan arvostaa elämää. Olen kiitollinen hoidoista, jotka tuottivat toivotun tuloksen. Kiitollinen siitä, että syöpä ei levinnyt viivytyksistä huolimatta.

Nyt vatsassa tähystysleikkausreikien lisäksi pitkä arpi, mutta mitä väliä; olen hengissä. Kiitos Jumalalle!

Nyt ymmärrän jotakin siitä, mitä on elää epätietoisuudessa. Voimia kaikille teille, joilla on syöpä. Samoin läheisille. Elämämme on joka tapauksessa Korkeimman kädessä. Jos olemme uskossa Kristukseen, nin "elimmepä tai kuolimmepa, niin olemme Herran omat".

Voimia, ja hyviä päiviä!

PS. Syöpä ei ole uusiutunut, viimeksi olin kontrollissa viime viikolla (vko 36, -16)

No kyllä on hirveetä kun joutuu tommoseen ryöpytykseen, vakavan sairauden ollessa kyseessä. Mielestäni kaikki kasvaimet pitäisi poistaa vähintään kk kuluessa, varsinkin jos on syöpä kyseeesä, eikä pompotella ihmisiä neulanäyttestä toiseen. Mulla on kyseessä aika iso kasvain 5,4 on mitattu on voinut lähettää etäispesäkkeitä joita ei vielä näy, ns uinuvia pesäkkeitä. Kun nyt poistaavat ton sairaan munuaisen niin sitten patologin lausunnon mukaan mennään jatkossa, joko tulee hoitoja tai ei muuta kun seurantakäynnit 6kk välein viipalekuvaus. Mulla on vaan sellanen tunne etten jaksais käydä läpi mitä tuleman pitää, jotenkin ei kiinnosta ei ole mitään "taistelutahtoa". Sen olen päättäänyt etten aio hiipua missään saattohoitokodissa luurangonlaihaksi kituen. Onneksi on keinot päästä pois silloin kun haluaa, jos jokupäivä tulee tuomio että olen syöpää täynnä. Jos ihan suoraan sanon niin vituttaa ja paljon. Mutta tsemppiä teille muille jotka jaksatte taistella, ehkä minäkin näen toisin leikkauksen jälkeen.
Meidän käsissämme, nämä elämämme langat kun ovat niin hauraat....