Naisten lojaalisuus ja empatia

Tällaista asiaa kommentoin aikaisemmin täällä. Sain kuulla olevani "huvittava", luulen olevani parempi, ja supernainen.
Kyse oli siitä, että kun naisporukkaan tulee mies. Kerroin havaintoni; aletaan kiljahdella ja kikattaa teennäisesti ja kovaa. Elehditään suurieleisesti. Osa alkaa iskeä miestä, vain näyttääkseen muille naisille kuka se tässä seksikäs on ja kuka kelpaa!
Selän takana puhuminen on arkipäivää. Mustamaalaaminen ja juoruilu samoin. Kolme naista ei sovi porukkaan, kaksi klikkiytyy ja alkaa syrjiä kolmatta. Naiset ovat usein hirvittävän julmia toisiaan kohtaan, kuten myös kumppaneitaan.
Ja itse siis olen nainen. Pian 7 vuotta aviossa ollut. Minulla on ainoastaan yksi hyvä ystävätär, saman kaltaisesti ajatteleva. Muuten viihdyn miesporukassa, koska miehet on reiluja ja sanoo suoraan. Ei ilkeilyä ja ulkopuolelle jättämistä. Käsittämätöntä mustasukkaisuutta ja kaunaa.
Olen 100% nainen. Rakastan shoppailua ja kauniita vaatteita. Enkä halua muuttua mieheksi.

Just joo, jopas oli taas niin banaali ja täällä toistettu mielipide, että...

Olen nainen ja kuulun siis ryhmään "naiset". Olen aina työskennellyt naisvaltaisella alalla ja mitään kyräilyä en ole kokenut, pain vastoin. Ulkonäköä voin arvioida, niin miesten kuin naisten mutta tama ominaisuus on kyllä sekä miehillä että naisilla.

Kuppikuntaisuus tai kyräily ei ole sukupuolisidonnainen asia. Jos tuollaista on, kannattaa ensiksi katsoa peiliin ja miettiä, etten vain mina ole se kyräilija mutta peilaan nuo tavat toisiin koska "en se mina, vaan muut..." on helppo ja raukkamainen elämänohje

Itsekkin tunnen monta naista jotka eivät halua työskennellä naisyhteisössä.

Ainakin sairaalayhteisössä on aina ollut juuri aloittajan kuvaamaa toimintaa. Juuri tuota kaikkea olen saanut kokea. Itse olen välttänyt aina juoruilua, kyräilyä, syrjimistä, perättömiä juoruja tms. Ja olen saanut ehkä juuri siksi paljon huonoa kohtelua. Varmaan joku kirjoittaa, että katso peiliin, mutta voin käsi sydämellä sanoa, että olen kohdellut kaikkia näitä ikäviä ihmisiä ystävällisesti ja ns. normaalisti, mutta he eivät jostain syystä ole voineet minua sietää.

Mä olen ollut mukana osa-aikaisena, ikään kuin ulkojäsenenä monissa työyhteisöissä. Huono työilmapiiri, kuppikuntaisuus, kyräily jne. eivät havaintojeni mukaan ole kiinni työntekijöiden sukupuolesta vaan siitä, miten yhteisöä johdetaan. Kulkeeko tieto, pystyykö omaan työhönsä oikeasti vaikuttamaan, tuntevatko kaikki edes auttavasti myös kollegoidensa työnkuvan...

Yksittäisiä hankalia työkavereita on niin miehissä kuin naisissakin, mutta jos koko porukka on hankalaa, yleensä työnjohdossakin on toivomisen varaa. Huono johtaminen antaa ihmisten huonoimpien puolien nousta pintaan.