Miehen tunteet, onko vaiko eikö

Mitä mielestäsi pitäisi tapahtua?

Niin, hyvä kysymys. Ehkä odotan, että kun sanon hänelle, että tykkään hänestä kovasti, että hän sanoisi, että niin minäkin. Tai että hän joskus sanoisi tykkäävänsä tai edes välittävänsä minusta. Mutta kai tuo ikävä tai ajatteleminen on sama asia, mutta miksi pitää vaieta, kun sanon "tykkään susta"? Eikö siihen voisi sanoa, että minäkin sinusta (jos siis tykkää).

No....miehenä sanoisin että tuo on helvetin huono merkki jos ei sano tykkäävänsä takaisin.
Tietysti...harrastatteko seksiä tapaamiskerroilla?

Mulla oli joskus kauan sitten poikaystävä, joka ei koskaan vastannut mun tykkäämisiin samalla tavalla. Lähetteli kyllä viestejä, mutta ei vaan koskaan tullut sitä varmuutta itselle, että olisi ollut kunnolla ihastunut muhun. Kannattaa varmaan lopettaa toi suhde het alkuunsa. Tai voit tietty rikkoa sydämesi ja oppia siitä.

Etkö voi vain katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

Mies on varmasti lurjus jos hän ei halua vannoa rakkautta ennenkuin tutustuu sinuun.

Kiitos kommenteista, kyllä tämä vahvistaa minunkin fiilikseni, että jokin ei ole kunnossa. Ollaan siis jo tunnettu jonkin aikaa; en siis ensimmäisillä kerroilla odota rakkauden tunnustuksia. Ja kyllä, sänkyynkin asti on eksytty, eli todennäköisesti kyse on juuri tästä; olen vain sopiva kaveri petipuuhiin, mutta en muuta :'(

On olemassa ihmisiä joiden on vaikea sanoa mutta helppo kirjoittaa tunteistaan. Tämä mies on sellainen, hyväksy se. Kun hän niin viestittää ja usein näyttääkin sen tekevän, usko se. Ehkä hän on vain ujo sanomaan suuria sanoja.
Miksi et ap. itse tee tapaamisaloitteita ja kysy häneltä suoraan hänen tunteistaan kun tapaatte?

Tämä mies ei välitä sinusta, haluaa vain seksiä.

Tämä mies ei ole kiinnostunut sinusta.

Toivottavasti olet jättänyt miehen ap. Älä riko itseäsi enempää. Ihastuneena on ihana olla, kun se on molemminpuolista.

Ihastuksesta pääsee yli parhaiten hankkimalla uuden ihastelun kohteen. Näin se vaan on. Ei ehkä maailman helpointa "löytää" uusi ihastus, kun on niin kiinni tuollaisessa ollaan-eiolla -suhteessa. Tiedän sen omasta kokemuksesta, saman miehen perään haikaillut jo muutaman vuoden tauoista huolimatta. Nyt kuitenkin on fiilis, että haistatan pitkät, enkä enää lankea. Sovimme jo alkuun, että tässä ei ole kyse seurustelusta, vaan mennään tarpeet ja niiden tyydyttäminen edellä. Ei siinäkään mitään vikaa ole. Nyt olen kuitenkin iskenyt silmäni ja kynteni toiseen henkilöön - yhtä toivottamaan tapaukseen, joka taitaa kaiken kukkuraksi olla vieläpä varattu, joten ei siitäkään mitään tule. :D

Edelleenkään mies ei ymmärrä muuta kuin suoraa puhetta ja, jos et viitsi ottaa sitä asiaa puheeksi niin laita sille viestiä. Esim. näin " Hei! Millaisia tunteita sinulla on minua kohtaan?" Jos ensimmäiseen viestiin ei tule vastausta, laita toinen ja niin edelleen. Jos hän ei vastaa kymmenen viestin jälkeen niin hänellä e ole tunteita sinua kohtaan ja siinä vaiheessa kannattaa toivottaa hyvää loppuelämää.

Voi olla että setä on hoppeli..

mies ei halua, että sitoudut häneen.......aikoo jatkaa matkaansa muualle kun löytyy parempaa

Ehdota tälle miehelle jos mentäisiin yhdessä vaikka kaupungille ja kierteleen kaupoissa jos hän kietäytyy niin hän häpeää sinua.

Jos lapsuudenkodissa ei ole tämmöisiä puhuttu, niin se voi olla ihan hemmetin vaikeaa, kun siihen ei ole koskaan oppinut. Teot, ilmeet ym. ratkaisevat. Tai kysy "tykkäätkö minusta?", helppo vastata "joo".

"Viestejä mies laittaa minulle vähintään 10 kpl/päivä"

Olenko ainut jonka mielestä tämä on aika extremeä?
Itse olen yleensä laittanut tyttöystävilleni ehkä pari viestiä kolmen päivän välein :D

Hiukan samanlainen tilanne kuin aloittajalla, erona vain että muutimme vähän aikaa sitten yhteen. Mies ei koskaan oma-aloitteellisesti puhu tunteistaan. Jos sanon "rakastan sua" niin vasta kyllä "niin mäkin sua" mut kertaakaan hän ei ole ollut se joka ensin sanoo noin. Välillä muutenkin on niin välinpitämätön, ei puhu oikein asioistaan eikä kysy minun päivästäni mitään. Hellyydenosoitukset on alun jälkeen jäänyt kokonaan pois, ehkä pieni hipaisu ohimennen silloin tällöin mut ei muuta.

Niin, miksi sitten muutettiin yhteen. Minun tunteet on todelliset mut mietin halusiko hän vaan näyttää eksälleen et hälläkin on joku (eksä asuu uuden miehen kanssa). Vai halusiko hän vain siivoojan ja ruuan ostajan? Välillä tuntuu että olemme vain kämppikset ilman mitään sen suurempaa :(

Sanoille ja sanomisille tai niiden puuttumisille annetaan aivan liikaa painoarvoa.

En ymmärrä mitä merkitystä on tykkäämisen sanomisella, kun oikeastihan se millaista toisen kanssa on olla, ratkaisee.

Olen ollut suhteessa miehen kanssa, joka halusi puhua tunteista ja sanallisesti tuoda esiin, että tykkää. Itselle tuli vaivaantunut ja kiusallinen olo. Ei siksi, etten olisi tykännyt tai että olisin epäillyt hänen sanomisiaan. Aidon tykkäämisen sanoittaminen vain tuntui tuolloin ja tuntuu edelleen turhalta. Vähän kuin pukisi päälleen vihreän paidan ja sanoisi ääneen minulla on vihreä paita. Toinen näkee, että päällä on vihreä paita, joten sanominen on ihan turhaa.

Sama jos tykkäämistä on, se kyllä tulee ilmi. Jos mies viestittelee ja haluaa olla kanssasi, onhan se merkki tykkäämisestä. Olemme ihmisinä erilaisia, toiset haluaa pukea sanoiksi asiat, toiset ovat enemmän tunnelmaihmisiä ja eivät niinkään käytä sanoja, vaan tekoja ja niiden ilmapiiriä.