Käskyt, jotka eivät takaa taivaspaikkaa

Täytyyhän sitä olla tietoinen Raamatun sanomasta.

$$ sillä tahallinen lainrikkoja ei voi elää Kistuksen yhteydessä tahallisessa synnin teossa. $$

Miksi sitten tuot jatkuvasti omaa persereikä evankeliumiasi tänne.

eläniinkuinopetat kirjoitti:

$$ sillä tahallinen lainrikkoja ei voi elää Kistuksen yhteydessä tahallisessa synnin teossa. $$

Miksi sitten tuot jatkuvasti omaa persereikä evankeliumiasi tänne.

Lue lisää

Ihminen voi joutua uskonnollisen ennakkoluulon -vihan ja vainon kohteeksi uskonnollisista syistä! -Tästä syystä.
Ehkä et tunne uskonnollista maailmaa, että seurakuntien raja-asiat voivat olla monille sellaisia asioita, että niissä ei pelaa normaalit oikeusmoraali-etiikat, eikä Raamatun Kristus uskonnon rakkaus-metodikaan; 1 Joh 4:8, Matt 5:10-11, Jes 1:18.
Tervejärkinen ja normaalissa henkisessä tilassa oleva ihminen ei esim. moralisoi 30-40 vuotta vanhoja käytöshäiriöitä, erilaisista syistä johtuvia sekavuustiloja, äkillisiä mielenhäiriöitä, tai muutakaan nuorten henkilöiden- nuorten- temppuja, joihin ei ole koskaan syntynyt juridista syyllisyyttäkään, ja ovat tilannekohtaisinakin harkitsemattomia. >>> Kuuluvat siis minuakin koskevina 1970-1980 luvun aikaan.
Uskonnollisessa maailmassa on johtajia, joilla ei mitään ymmärrystä ole ryhmien toimintojen malleista, hyvistä hallintotavoista, yhdistystoiminnan, demokratian, johtajuuden- yms. hyvistä tavoista. Tästäkin syystä.
Kaiketi tuo "jatkuvasti tänne tuominen" on päättynyt kuitenkin juuri. Tavoitin ihmisiä jotka minut tuntevat vuosien takaa- Tästäkin syystä.

Siunauksia
Jari Laurila
keskustelija

No miksi sinä sitten sydämesi halusta kuitenkin haluat kuulua tuollaiseen uskonnolliseen maailmaan ja adventistilahkoon jossa sinua vainotaan menneisyytesi vuoksi ja silti ylistät täällä tätä lahkoa?

envoiymmärtää kirjoitti:

No miksi sinä sitten sydämesi halusta kuitenkin haluat kuulua tuollaiseen uskonnolliseen maailmaan ja adventistilahkoon jossa sinua vainotaan menneisyytesi vuoksi ja silti ylistät täällä tätä lahkoa?

Lue lisää

Hep-

Kyse on paremminkin ollut siitä ensisijaisesti, että olen halunnut valaista nykyajan yhteistyökykyisten ja koulutettujen ihmisten- ryhmien työskentelyn yhdistystoiminnan missiota. Kirkoissa on vanhoillisia yhteistyö- ryhmien työskentelyn normituksia. > Olen halunnut olla hyödyksi, ja olen painottanut muutamia perusasioita missä olisi hyvä ymmärtää lisää.
Tietenkin väki vaihtuu iän mukana luonnollista tietä, mutta kirkkokäsikirjat- srk- käsikijat- niihin kaivataan uudistusta, eli pappiskunta tietää tämän tarpeen.
Olen nähnyt ryhmien toimintaa sisältä ja riittävän etäältä, että olen havainnut nykyajan seurakunta-yhdistystoiminnan ongelmia.

Srk- kirkkotoiminnan arvo on hengellinen ensisijaisesti, -ei uskonnollinen Adventtikirkossa. -Hengellinen on oikein, mutta nykyajan metodeita ja normituksia
tulee ilman muuta huomioita.
> Se vinguin niistä täällä, johtuu siitä että täällä käy ihmisiä, jotka ovat kirkon ja srk- seurakuntien toiminnassa sellaisia ihmisiä että voivat viedä aloitteita, ja ymmärtää itse ensin.
> En kertaa niitä asioita, mistä kirjoittelin koskien nykyajan johtajuuksien, demokratian, hallinnon, yhdistystoiminnan, lain käytön yms. perusteita, ja hyviä tapoja. Hyvistä vuokratavoistakin, kun kirkolla on huoneistoja paljon vuokralla kiinteistöissään.

Mitä tulee minun henkilökohtaiseen keski-ikäni välitilinpäätökseen, niin elämässä on ollut monenlaista kriisiaikaa. Monenlaista sydänsurua. Tusinan luottamustehtävän hoitaminen 10- vuotta sitten aiheutti joissakin tehtävissä ihmissuhdemorheita, ja joissakin tehtävissä paljon työtä, ja joissakin pääsi huolien kantamisella. En ollut varautunut tarpeeksi paksuun nahkaan.

Ristiriitoja syntyy aina siellä missä on ihmisiä. Myös hengellisissä yhdistytyksissä, ja etujärjestöissä mihin ihmiset liittyvät. Vastuunkantajina on monenlaisia ihmisiä, voimavaroja rajoitetusti, ja taitavia ryhmien asioiden tuntijoita jotka olisivat samalla ongelmanratkaisijoita ei oikein ole.
Laodikean seurakunta-ongelma koskettaa kaikkia, ja ihmiset ovat osaksi tietenkin sitten omissa työ- ja perheasioissaan. Monenlaisia ristiriitoja on yksilöillä suhteessa ryhmän rajapintaan, ja leikkauspisteisiin nähden.
Toiveet ja tarpeet, odotukset, -näissä on tietenkin yksilöllisiä ristiriitoja suhteessa ryhmään.

Uskonnollisessa maailmassa on ennakkoluulot. En sanoisi vainoista mitään tässä ajassa, mutta ennakkoluuloja, ja ristiriitoja. On erilaista tietoa. Vapaasti voi olla eri mieltä ja kasaa tiedossa rauhassa. Kristus kallion Raamatun evankeliumin uskonnon mission kalliopohjaa, ja peruspilareita ei voi murskata.
Adventtikirkko täyttää viimeisien aikojen seurakunnan pyhyyden vaatimukset teologiassaan. -Yksilöillä on oma bliukas baana, ja kivikkoinen kapea polku.
- En ole protestia kirjoittanut kuitenkaan.


Siunauksia
Jari Laurila
keskustelija

Eli voidaan siis hyväksyä käskyjen rikkominen kunhan sen tekee niin, että ei tahallaan vaan sortuen. Miten siis Raamattu voi sanoa, että pelastetut tunnistaa siitä, että he pitävät Jumalan käskyt kun kukaan ei niitä pysty pitämään?

Kysymyksesi on ihan oikea ja relevantti. Se, miten Uusi Testamentti ajattelee käskyjen ja lain roolista on vähän erilainen kuin Lutherin jälkeisessä Suomessa. Kuten ylläolevista kommenteista huomasit, kyllähän ihmiset uskovat että käskyt voidaan pitää. En tiedä onko Raamatussa tekstiä joka sanoo että käskyjä ei voisi pitää (vrt. Paavali oli lain suhteen nuhteeton). Eli se lähtökohta on jo itsessään väärä. Kun taas lähdet siitä olettamuksesta että käskyt voidaan ja tulee pitää, se helpottaa lukemistasi merkittävästi.

Ehkä tämä helpottaa: uskovaksi ei tulla eikä pääse hyvien tekojen kautta, et pääse siis konferenssiin sisään niillä, siihen tarvitaan uskoa. Mutta ihminen tuomitaan tekojen mukaan. Eli toisin kuin ylläolevat jampat toteavat, käskyjen rikkominen ei ole hyväksyttävää, ja pelastuneet ovat niitä jotka ovat elävät käskyjen mukaan.

Vanhan Testamentin kirjoittajat ajattelevat sapattia eräänlaisena sinettina, tunnistusmerkkinä Jumalan ja kansansa välillä. UT sanoo että Pyhä Henki toimii samassa tehtävässä. Olen täällä aikaisemmin sanonutkin, mutta ihan lyhyesti, sapatti on yhtäkuin luominen, ja luominen on yhtäkuin temppeli, ja temppeli on yhtäkuin Pyhä Henki. Eli miksi sapatti on niin tärkeä indikaattori pelastuksessa? Se on vedenjakaja Faraon ja Jumalan ideologian välillä: sapatti on julkilausuma siitä että Faraon (lue: nykyinen despootti) tapa pyörittää maailmaa on puuttellinen ja kehno, ja ihmisyyttä polkeva.

ymmärtämätön kirjoitti:

Eli voidaan siis hyväksyä käskyjen rikkominen kunhan sen tekee niin, että ei tahallaan vaan sortuen. Miten siis Raamattu voi sanoa, että pelastetut tunnistaa siitä, että he pitävät Jumalan käskyt kun kukaan ei niitä pysty pitämään?

Lue lisää

Uskovat siis pitävät käskyt elämänsä ohjenuorana, eivätkä hylkää niitä. Lankeemuksia tulee jokaiselle, mutta uskovat eivät elä synnissä vaan kilvoittelevat rukoillen kaidalla tiellä.

ymmärtämätön kirjoitti:

Eli voidaan siis hyväksyä käskyjen rikkominen kunhan sen tekee niin, että ei tahallaan vaan sortuen. Miten siis Raamattu voi sanoa, että pelastetut tunnistaa siitä, että he pitävät Jumalan käskyt kun kukaan ei niitä pysty pitämään?

Lue lisää

Hei-

Tietäväinen kyselee, ja luulee tenttaavansa tyhmää. Minulla on hyvät perusteet Raamatun kristinuskon asioihin.

Tekisi mieli sanoa että käytä omnaa järkeä. Näen tällaisista tavallisesti että joku kantahenkilöstöstä luulee tenttaavansa tyhmää.

San 26:16; -Noin 7- kertaa ehtii kaatua elämänsä aikana. Poikkema kaikesta ihanteesta -tai kristillisen ihanteen läheltä on aina prosessi joka ottaa aikaa.
Synti on aina vakava asia.

Tuen ja kannatan seurakuntayhdistystoimintaa asianmukaisena, mutta huomautan ettei tarvitse kuvitella etteikö ihminen voi elää Jumalan yhteydessä seurakuntarajojen, ja jäsenrekistereiden ulkopuolellakin -yhteydessä Jumalaan.
- Mutta srk- yhteys on ilman muuta oikein ja hyvä ja asianmukainen.
Ihmisille sattuu maantieteellisiä ja inhimillisiä esteitä etteivät ole ryhmässä; Joh 10:16. Oikein ja hyvin uskovien ryhmät ovat jo Mooseksesta alkaen.
- Kyllä ahkerimpia evankeliumin palvelijoita uupunut on, etteivät voi osallistua siellä missä väsyivät.

Käskyjen noudattaminen on arvo rakkaudessa, ja sujuu Jumalan kanssa yhdessä!
- Ei tämä tämän vaikeampi asia ole. Kun koko ajan vaan roikkuu Jumalassa kiinni, niin tekee vähän syntiä. Jumalassa voi roikkua vain rakkauden arvoilla pyhityksessä.
- Jos päästää minuutiksi irti voi sattua jo syntiä. Laki kasvattaa tässä, kun ihminen on kiusattu ja langennut, muistuttaa laki olemassaolostaan yhdessä Jumalan Hengen kanssa; Hebr 10:12-18.


Siunauksia
Jari Laurila
keskustelija

Niinpä, Kristuksen Hengessä, Hengen voimasta armontiellä.
Aloittaja vain siteeraa omaa lihaansa. Kun hänelle tulee uskovaisena houkutuksia yhtä ja toista, niin hän päättää, ettei laki sido, kun ei pysty täyttämään. Näin hän varastaa edelleen, kun ollut varas, tekee huorin, edelleen, kun on ollut huorintekijä, pilkkaa edelleen, kun on ollut pilkkaaja jne. kaikessa.
Kun ei pysty täyttämään Jumalan lakia, niin jatketaan.

Siitähän noissa puheissa on sisältöhenkeä.

Heiltä puuttuu uudestisyntyminen Kristuksessa ja Pyhän Hengen voima, eli se, että Herra pelastaa ja vie eteenpäin.

Lihallinen ihminen, on lihallinen ja Hengellinen on Hengellinen.

Siis on kaksi aatamia, vanha - joka seuraa vanhaa.

Uusi, joka seuraa Kristusta, -- Uutta Adamia. ts. kaksi eri siementä.

Nämä muotojumalisuuden aatamit huutavat lihansa perään, että muotojumalaisuus saisi elää ja se oma perinnäisoppien kirkkokunta.

-- tietenkin ymmärrän ihmisen heikkouden ja armoistuimen. Mutta, mene, mutta älä enää syntiä tee, oli Mestarin sanat langenneelle matkaevääksi. Siis seuraten Mestaria, on vaellettava Hänen jalkojensa askeleissa taistellen syntiä vastaan, jopa verille asti.

Siksi tie on kaita. - joka vie elämään sisälle.

Jos ymmärtää Golgatan veriuhrin, niin se vaakakupissa armahdettuna käy tietä, ettei enää naulaa Herraansa ristille.

Käskyt ovat Jumalan tahtoa, seuraaminen on kuuliaisuutta ja Henki on, joka on voima matkalle.
Käskyjen rikkominen on syntiä ja perille ei pääse saastainen.

On erotettava kaksi asiaa.

yrittääkö käskyjä kohti käydä ilman sijaisuhria, vai täyttyykö se Herran Hengessä yhdessä sijaisuhrin kanssa matkanteko.

Käskyjen noudattaminen kyllä takaa Kristuksessa taivaspaikan, mutta käskyjen rikkominen ei takaa taivaspaikkaa, vaikka puhuisi kuinka kristuksesta.

Avain asioihin on Henki, tai henki. Kummassa hengessä tai Hengessä.

Siksi uskova puhuessaan Jumalan tahdosta, eli käskyistä ei korostakaan että MINÄ ne täytän, vaan Herra minussa Henkensä kautta.

Kannattaa sekin miettiä, kun tekee aloituksia.

Jos tekee aloituksia, kannattaa selvittää perustus asioihin, ettei heitto jää ilmaan vain laittomuuden hengen näköisesti, sillä laittomuus kylmentää - kenen rakkautta? Uskovaisen.

Sillä siinä ei puhutakaan maailmasta. Maailman ihminen on valmiiksi jo kylmä - mutta uskova voi kylmentyä Jumalan tahdon edessä jos matka alkaa lipsua kahdentien kulkijaksi.

Jos puhutaan rakkaudesta, taivaallisesta rakkaudesta, silloin puhutaan varmasti - laista - sillä lain päämäärä on rakkaus.

Viheliäinen ihminen, se kyllä lihassa täyttää lihan lakia, mutta Hengessä Hengenlakia.

perusteita.sanoihin kirjoitti:

Siksi uskova puhuessaan Jumalan tahdosta, eli käskyistä ei korostakaan että MINÄ ne täytän, vaan Herra minussa Henkensä kautta.

Kannattaa sekin miettiä, kun tekee aloituksia.

Jos tekee aloituksia, kannattaa selvittää perustus asioihin, ettei heitto jää ilmaan vain laittomuuden hengen näköisesti, sillä laittomuus kylmentää - kenen rakkautta? Uskovaisen.

Sillä siinä ei puhutakaan maailmasta. Maailman ihminen on valmiiksi jo kylmä - mutta uskova voi kylmentyä Jumalan tahdon edessä jos matka alkaa lipsua kahdentien kulkijaksi.

Jos puhutaan rakkaudesta, taivaallisesta rakkaudesta, silloin puhutaan varmasti - laista - sillä lain päämäärä on rakkaus.

Viheliäinen ihminen, se kyllä lihassa täyttää lihan lakia, mutta Hengessä Hengenlakia.

Lue lisää

Aloitukseni oli vilpittömällä mielellä tehty. Kaikilla ei ole sinun erinomaisuuttasi raamatuntuntemuksessa. Jos en ymmärrä, niin en ymmärrä. Siksi aloitus olikin laitettu kysymykseksi. Ikävää vain, että vilpittömän kysymyksen päälle kaadetaan sekoitus ylenkatsetta ja halventamista ja samalla tullaan loukanneeksi kysyjää. Kiitos vain mutta selitykseksi ei avannut minulle asiaa tyhjentävästi.

Jos mies sairastaa testosteronin liikatuotantoa, niin huorinteon käskyä on täysin mahdoton pitää. Siihen ei auta Henki eikä Jeesuskaan. Muutenkin miehillä on vaikeuksia tämän käskyn pitämisestä. Jos ei vietä aikaansa jatkuvasti Jumalan kanssa, varastaa aikaa Jumalan läsnäolosta ja syyllistyy Älä varasta-käskyn rikkomiseen. Samoin, jos on aamusta iltaan töissä, eikä vietä aikaansa perheensä kanssa, syyllistyy saman käskyn rikkomiseen.

Kyllähän se nyt vaan on niin, että käskyjä rikkoo monikin uskova tahtomattaan eikä voi sille mitään. Heillekin Jumala antaa anteeksi. Hekin voivat pelastua. Aivan varmasti Jumala katsoo olosuhteisiin.

Sairas_vailla_tahtoaan kirjoitti:

Jos mies sairastaa testosteronin liikatuotantoa, niin huorinteon käskyä on täysin mahdoton pitää. Siihen ei auta Henki eikä Jeesuskaan. Muutenkin miehillä on vaikeuksia tämän käskyn pitämisestä. Jos ei vietä aikaansa jatkuvasti Jumalan kanssa, varastaa aikaa Jumalan läsnäolosta ja syyllistyy Älä varasta-käskyn rikkomiseen. Samoin, jos on aamusta iltaan töissä, eikä vietä aikaansa perheensä kanssa, syyllistyy saman käskyn rikkomiseen.

Kyllähän se nyt vaan on niin, että käskyjä rikkoo monikin uskova tahtomattaan eikä voi sille mitään. Heillekin Jumala antaa anteeksi. Hekin voivat pelastua. Aivan varmasti Jumala katsoo olosuhteisiin.

Lue lisää

Epäuskosi on höpönlöpön. Jeesus voi parantaa oli mikä tahansa liikatuotanto.

pyhpyhjapyh kirjoitti:

Epäuskosi on höpönlöpön. Jeesus voi parantaa oli mikä tahansa liikatuotanto.

En sanonut, etteikö voi parantaa. Totta kai voi, vaan sanoin, että ei auta Jeesuskaan. Kun hän ei kerran auta. Eipä ole parantanut vaikka on rukoiltu vuosia erilaisissa ryhmissä ja monesti myös on vanhimpien ja pastoreiden toimesta voideltu ja rukoiltu parantumista. Kato pyhpyhjapyh, aina ei se Jeesuskaan paranna. Mun kuuluu olla sairas ja olen hyväksynyt sen. Eikä ole uskosta kiinni. En stressaa pätkääkään siitä synnistä, jonka sairaus aiheuttaa mulle.

Jos otat Raamatun kauniiseen käteesi ja luet Uudesta testamentista, niin huomaat, että aina ei parannettavilta löytynyt uskoa ja silti Jeesus paransi heitä. Paraneminen ei siis ole uskosta tai sen määrästä kiinni.

Puhu vain omasta puolestasi pyhä. Sinä yleistät. Sinä et voi tietää mitä muiden mielissä ja sydämissä riippuu. Luuletko, että kaikilla uskoontulleilla elämä muuttuu silmänräpäyksessä kun tulee uskoon. Kyllä se muutos tapahtuu koko ihmisen elämän ajan ja siitä voidaan päätellä, että lakiakaan eivät kaikki pysty pitämään.

Sairas_vailla_tahtoaan kirjoitti:

Jos mies sairastaa testosteronin liikatuotantoa, niin huorinteon käskyä on täysin mahdoton pitää. Siihen ei auta Henki eikä Jeesuskaan. Muutenkin miehillä on vaikeuksia tämän käskyn pitämisestä. Jos ei vietä aikaansa jatkuvasti Jumalan kanssa, varastaa aikaa Jumalan läsnäolosta ja syyllistyy Älä varasta-käskyn rikkomiseen. Samoin, jos on aamusta iltaan töissä, eikä vietä aikaansa perheensä kanssa, syyllistyy saman käskyn rikkomiseen.

Kyllähän se nyt vaan on niin, että käskyjä rikkoo monikin uskova tahtomattaan eikä voi sille mitään. Heillekin Jumala antaa anteeksi. Hekin voivat pelastua. Aivan varmasti Jumala katsoo olosuhteisiin.

Lue lisää

Synninteon hyväksyminen itselle, ettei tarvitse parannusta, on itsensä pettämistä.
Siis liikatuontanto - on sinulle nautintona hinnaltaan parempi, kuin iankaikkisen elämän armolahja.

Vaimoni sairastui pahanlaatuiseen syöpään, jossa kirurgisesti hänet silvottiin, mutta sain hänet ihmisenä pidettyä rinnalla.
Olisinko hänet jättänyt, kun se yhdyselämän jatkuminen miehen ja naisen suhteen sillätavalla päättyi? Selitellyt testosteronien mitan.

Sekö olisi sitä rakkautta? Vain minun lihani kiihko on mitta.

En tiedä, sainko oppiakseni nähdä, kuin Herra auttaa asioissa.
Muutuin ns. a-seksualiseksi.
Ihminen on minulle rakas, hänen elämänsä, jolle kerran sanoin "tahdon". Se lupaus kattaa myös sen, että jos jotain ei voi enää jakaa elämässä, missä terveys otti sen, mikä siinä oli.
Rakkaus jakaa elämässä yhteiselon sen myötä ja vastamäessä.

TS. rakkaus ei ole muuttunut, se vain kulkee erinäköisenä tätä arkea.

Ei kannata miehen mennä syntiin, että liha saisi voiton.

Ilmeisesti "maksan" tällaisen hinnan, että näen Herran muuttavan voiman ja saan sanoa sinullekin. Kannattaa kilvoitella hyvän uskon kilvoitusta. Ristillä liha ja lihallisuus kuolee, mutta rakkaus elää.

Vehkeesiksin voi jäädä vain "kusemista" varten, ei välttämättä lihantyydyttämiseksi. Siksi elämäsi voi muuttua voittovoimaksi

Voitto.on.tosi kirjoitti:

Synninteon hyväksyminen itselle, ettei tarvitse parannusta, on itsensä pettämistä.
Siis liikatuontanto - on sinulle nautintona hinnaltaan parempi, kuin iankaikkisen elämän armolahja.

Vaimoni sairastui pahanlaatuiseen syöpään, jossa kirurgisesti hänet silvottiin, mutta sain hänet ihmisenä pidettyä rinnalla.
Olisinko hänet jättänyt, kun se yhdyselämän jatkuminen miehen ja naisen suhteen sillätavalla päättyi? Selitellyt testosteronien mitan.

Sekö olisi sitä rakkautta? Vain minun lihani kiihko on mitta.

En tiedä, sainko oppiakseni nähdä, kuin Herra auttaa asioissa.
Muutuin ns. a-seksualiseksi.
Ihminen on minulle rakas, hänen elämänsä, jolle kerran sanoin "tahdon". Se lupaus kattaa myös sen, että jos jotain ei voi enää jakaa elämässä, missä terveys otti sen, mikä siinä oli.
Rakkaus jakaa elämässä yhteiselon sen myötä ja vastamäessä.

TS. rakkaus ei ole muuttunut, se vain kulkee erinäköisenä tätä arkea.

Ei kannata miehen mennä syntiin, että liha saisi voiton.

Ilmeisesti "maksan" tällaisen hinnan, että näen Herran muuttavan voiman ja saan sanoa sinullekin. Kannattaa kilvoitella hyvän uskon kilvoitusta. Ristillä liha ja lihallisuus kuolee, mutta rakkaus elää.

Vehkeesiksin voi jäädä vain "kusemista" varten, ei välttämättä lihantyydyttämiseksi. Siksi elämäsi voi muuttua voittovoimaksi

Lue lisää

Jeesus sanoi, että jos edes himoiten katsoo toista naista on tehnyt synnin. Tästä huorinteosta puhuin. En toiseen kajoamisesta.

Kun joutuu olosuhteiden pakosta toimimaan kesäaikana puolialastomien ihmisten keskuudessa ja ihmisiä on ympärillä joka suunnassa, niin minkäs teet? Silmiä ei voi leikata irtikään. Ei kävellessä eikä varsinkaan autolla ajaessa voi niitä ummistaakaan. Ja aurinko vielä tutkitusti lisää testosteronin erittymistä, niin voivoi! Tilanne on mahdoton.

Kun sinulla ei ilmeisestikään ole tätä ongelmaa, niin et todellakaan pysty ymmärtämään tilannettani. Jo pelkkä naisen näkeminen, oli hän sitten kaunis tai ei, saa seisokin aikaan. Parin sekunnin vilkaisu melkein jo siemensyöksyn vaikkei edes ajattelisi tuhmia. Ja kun näitä naisia on joka puolella. Eikä ongelma rajoitu kesään.

Voi tietysti sanoa, että älä hakeudu sellaiseen paikkaan, missä sinulla on ongelmia. Mutta kuka sitten käy ruokakaupassa? Miten pääsee kirkkoon? Entäs töihin? Naisia kun on kaikkialla. Pitäisikö lukkiutua neljän seinän sisälle? Jumala on luonut minut tälläiseksi, niin miksi minä lähtisin siitä itseäni syyttelemään.

Pystyn kyllä jotenkin samaistumaan sinun tilanteeseesi, sillä myös minun puolisoni on leikelty ympäri kroppaa eikä seksiä olla pystytty harrastamaan kuin pari kertaa vuodessa. Joskus on mennyt vuosikin. Mutta onneksi on itsetyydytys.

Ymmärrän synnin enkä tee sitä tahallani mutta aina ei voi hallita ajatuksiaan tai tekojaan. Sitä et sinäkään voi kieltää, etteikö itselläsi kävisi myös joskus vahinko, ja tulisi tehtyä syntiä, sillä me kaikki teemme syntiä. Jos väität muuta, puhut Raamattua vastaan.

Armo riittää kuitenkin antamaan anteeksi nämäkin synnit, vaikka ne on tarkoituksellakin tehty. Syy ei ole minussa vaan sairauteni aiheuttaa nämä ongelmat.

Millaiseksi ihmeen epäoikeudenmukaiseksi sadistiksi te jotkut Jumalan kuvittelette? Että hän muka sallisi tällaisen sairauden ja vielä rankaisisi sairastunutta sairaudestaan.

Lähtökohtaisesti ei adventistina sanon. Sapatti ei ole adventistien keksintöä, että sen pitämättä jättämisestä rikotaan adventistien uskoa ja se kadottaisi.

Sapatti on aivan raamatun alkulehdillä ja se on Jumalan työn lopputulos, jossa kaikki on sangen hyvää ja siihen Herra siunasi lepopäivänsä Adamia varten.

Tavallaan, kun esim. Herran kuoleman muisto-aterialla syödään leipä, joka murretaan ja viini, siinä julistetaan sitä Herran kuolemaa, jossa Hän itse on pelastajana muistuttamassa Jumalan kansan voittoa. Ihminen, adam, Jumalan työnä pelastuu, uskonkautta ja seuraamisen kautta, sanoihin - kuuliaisuus ja tahto - elää Pojan askeleissa tässä elämässä.

Myös sapatti - on aadamia varten, että näemme sen, että lepo on Herran. Herran työ. Kaikki luomispäivät ja valmius tuo lepopäivän ja siihen voi adam yhtyä, se on Herra sapatti. Siinä Hän palvelee luotua ja siinä luotu voi kumartua Ylkänsä eteen viettäessään lepopäivän.
Herra pelastaa, vaellan joka päivä Hänen tietään ja vietän siinä työn ja kiireen keskellä Sanan rakentumisen ajan, jossa Hän palvelee meitä.
Missä on kaksi tahi kolme koolla MINUN nimessäni, siellä Hän on meidän kanssamme.

siitä tulee lepo - sapatti, ja siksi on Sapatin Herra, arvomerkittynä, että Herra on lepomme.
Ja myös siksi Sana kertoo, että lopullinen sapatinlepo on matkan päässä. Se on Jumalan luoma päämäärä - Uusi taivas ja maa -

Siis sapatti, mikä sydämessä liikkuu, kertoo Jumalan työstä - meidän keskellämme. Se ei ole perinnäisoppia, vaan Jumalan työ.

sapatin.siunaus kirjoitti:

Lähtökohtaisesti ei adventistina sanon. Sapatti ei ole adventistien keksintöä, että sen pitämättä jättämisestä rikotaan adventistien uskoa ja se kadottaisi.

Sapatti on aivan raamatun alkulehdillä ja se on Jumalan työn lopputulos, jossa kaikki on sangen hyvää ja siihen Herra siunasi lepopäivänsä Adamia varten.

Tavallaan, kun esim. Herran kuoleman muisto-aterialla syödään leipä, joka murretaan ja viini, siinä julistetaan sitä Herran kuolemaa, jossa Hän itse on pelastajana muistuttamassa Jumalan kansan voittoa. Ihminen, adam, Jumalan työnä pelastuu, uskonkautta ja seuraamisen kautta, sanoihin - kuuliaisuus ja tahto - elää Pojan askeleissa tässä elämässä.

Myös sapatti - on aadamia varten, että näemme sen, että lepo on Herran. Herran työ. Kaikki luomispäivät ja valmius tuo lepopäivän ja siihen voi adam yhtyä, se on Herra sapatti. Siinä Hän palvelee luotua ja siinä luotu voi kumartua Ylkänsä eteen viettäessään lepopäivän.
Herra pelastaa, vaellan joka päivä Hänen tietään ja vietän siinä työn ja kiireen keskellä Sanan rakentumisen ajan, jossa Hän palvelee meitä.
Missä on kaksi tahi kolme koolla MINUN nimessäni, siellä Hän on meidän kanssamme.

siitä tulee lepo - sapatti, ja siksi on Sapatin Herra, arvomerkittynä, että Herra on lepomme.
Ja myös siksi Sana kertoo, että lopullinen sapatinlepo on matkan päässä. Se on Jumalan luoma päämäärä - Uusi taivas ja maa -

Siis sapatti, mikä sydämessä liikkuu, kertoo Jumalan työstä - meidän keskellämme. Se ei ole perinnäisoppia, vaan Jumalan työ.

Lue lisää

>>Sapatti on aivan raamatun alkulehdillä ja se on Jumalan työn lopputulos, jossa kaikki on sangen hyvää ja siihen Herra siunasi lepopäivänsä Adamia varten.>>

Älä höpsi! Raamatun alkulehdiltä - itse asiassa koko ensimmäisestä Mooseksen kirjasta - et löydä halaistua sanaa sapatista.

omalehmä kirjoitti:

>>Sapatti on aivan raamatun alkulehdillä ja se on Jumalan työn lopputulos, jossa kaikki on sangen hyvää ja siihen Herra siunasi lepopäivänsä Adamia varten.>>

Älä höpsi! Raamatun alkulehdiltä - itse asiassa koko ensimmäisestä Mooseksen kirjasta - et löydä halaistua sanaa sapatista.

Lue lisää

1.Moos. 2:2-3 Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt.
Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt

2. Moos. 20:8-11 Muista pyhittää lepopäivä.
Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi;
mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on.
Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen

No niin. Ymmärsikö nyt oikein?

Tämän perusteella voidaan siis ymmärtäää, että jokainen rikkoo lakia (sehän on synnin tekemistä, eikö?). Jo Paavalikin kertoi, että hän ei asialle mitään mahda. Ei siksi, että haluaa rikkoa lakia vaan siksi, synti hänessä tekee niin eli kukaan ei pysty olemaan rikkomatta lakia. Jos kerran Paavalilla on rohkeutta myöntää tämä, niin miksi niin moni itseään hyvänä pitävä uskova täällä, vaikka onkin vain Paavalista varjo, ei uskalla sitä sanoa ääneen?

Jos kerran aiemman kirjoittajan mukaan Jeesuksen kautta Jumala näkee meidät synnittöminä, niin siinähän on sitten vastaus tuohon ensimmäiseen kappaleeseen: me teemme syntiä mutta Jeesuksen kautta emme syyllisty käskyjen rikkomiseen Jumalan silmissä. Siksi Ilmestyskirja sanoo pelastuvista, että he pitävät Jumalan käskyt; Jeesuksen kautta, vaikkeivat siihen yksin pystyisikään

Eikö tästä seuraa suoraan myös se, että sapatin rikkominen, jos sitä ei tee tahallaan, on syntiä mutta ei johda kadotukseen. Jos vilpittömästi uskoo, että viettää sapattia oikein, vaikkei niin tekisi, on pelastettu. Tai jos ei usko lauantai-sapattiin lainkaan...sama juttu. Tosin silloin ei todennäköisesti ole adventistikaan. Jos taas tahallaan jättää sapatin pyhittämättä, tekee tahallaan syntiä. Silloin ei ole pelastettujen joukossa...paitsi jos ennen kuolemaansa tai Jeesuksen tulemusta katuu syntiään. Jumalan suuri armohan riittää armahtamaan myös tahallaan tehdyistä synneistä, jos niitä katuu, eikö niin?

Menikö nyt oikein?

ymmärtämätön kirjoitti:

No niin. Ymmärsikö nyt oikein?

Tämän perusteella voidaan siis ymmärtäää, että jokainen rikkoo lakia (sehän on synnin tekemistä, eikö?). Jo Paavalikin kertoi, että hän ei asialle mitään mahda. Ei siksi, että haluaa rikkoa lakia vaan siksi, synti hänessä tekee niin eli kukaan ei pysty olemaan rikkomatta lakia. Jos kerran Paavalilla on rohkeutta myöntää tämä, niin miksi niin moni itseään hyvänä pitävä uskova täällä, vaikka onkin vain Paavalista varjo, ei uskalla sitä sanoa ääneen?

Jos kerran aiemman kirjoittajan mukaan Jeesuksen kautta Jumala näkee meidät synnittöminä, niin siinähän on sitten vastaus tuohon ensimmäiseen kappaleeseen: me teemme syntiä mutta Jeesuksen kautta emme syyllisty käskyjen rikkomiseen Jumalan silmissä. Siksi Ilmestyskirja sanoo pelastuvista, että he pitävät Jumalan käskyt; Jeesuksen kautta, vaikkeivat siihen yksin pystyisikään

Eikö tästä seuraa suoraan myös se, että sapatin rikkominen, jos sitä ei tee tahallaan, on syntiä mutta ei johda kadotukseen. Jos vilpittömästi uskoo, että viettää sapattia oikein, vaikkei niin tekisi, on pelastettu. Tai jos ei usko lauantai-sapattiin lainkaan...sama juttu. Tosin silloin ei todennäköisesti ole adventistikaan. Jos taas tahallaan jättää sapatin pyhittämättä, tekee tahallaan syntiä. Silloin ei ole pelastettujen joukossa...paitsi jos ennen kuolemaansa tai Jeesuksen tulemusta katuu syntiään. Jumalan suuri armohan riittää armahtamaan myös tahallaan tehdyistä synneistä, jos niitä katuu, eikö niin?

Menikö nyt oikein?

Lue lisää

Ei mennyt oikein. Perille ei pääse mitään epäpyhää ja kauhistuksen tekijää. Lihassa sinä et täytä Jumalantahtoa, siinä ollaan samaamieltä ja siitähän tuo puhuukin.
Mutta -Hengessä- . Ymmärrä tämä. Meidän on vaellettava Jumalan Hengessä aina, rukouskammiosta päivään, rukoillen, tee Herra tahtosi, etten lankea. Siis annamme Hengelle tilan täyttää Jumalan tahto.
Ja tuo Henki- joka kirkastaa Kristuksen, niin kyllä se vie voittoon.

Kun oma henki alkaa rispata syntiin, niin Henki kirkastaa Kristuksen, kuinka kalliin hinnan hän maksoi, että voi matkata voitosta, voittoon.

Katsele runneltua Mestaria, niitä haavoitettuja käsiä, orjantappurakruunua, ja mieti, haluatko vielä lisätä tuohon hintaan, että jatkat synnintekoa. Siis -rakastatko sinä ylkääsi- vai oletko uskoton morsian.

Siitähän on kyse.

Kun eräs uskova ratatyöntekijä tuossa naapurikaupungissa iski hakulla jalkapöytänsä läpi ja nämä karskit työkaverit sitten tuumasi, kun kaveri vietiin ambulanssiin. "Oli se uskovainen mies, se ei edes kirkonnut!""..

Varmasti se sattui tuskaisesti, mutta se Pyhä Henki oli sydämen Herra, sen ei tarvinnut julistaa tämänmaan herran nimeä huulilla.
Siksi tuo karski porukka antoi tuolle uskolle tunnustuksen, se oli suurempi, kuin heidän. Herra oli erinlainen sydämessä.

Hengestä.Herrasta kirjoitti:

Ei mennyt oikein. Perille ei pääse mitään epäpyhää ja kauhistuksen tekijää. Lihassa sinä et täytä Jumalantahtoa, siinä ollaan samaamieltä ja siitähän tuo puhuukin.
Mutta -Hengessä- . Ymmärrä tämä. Meidän on vaellettava Jumalan Hengessä aina, rukouskammiosta päivään, rukoillen, tee Herra tahtosi, etten lankea. Siis annamme Hengelle tilan täyttää Jumalan tahto.
Ja tuo Henki- joka kirkastaa Kristuksen, niin kyllä se vie voittoon.

Kun oma henki alkaa rispata syntiin, niin Henki kirkastaa Kristuksen, kuinka kalliin hinnan hän maksoi, että voi matkata voitosta, voittoon.

Katsele runneltua Mestaria, niitä haavoitettuja käsiä, orjantappurakruunua, ja mieti, haluatko vielä lisätä tuohon hintaan, että jatkat synnintekoa. Siis -rakastatko sinä ylkääsi- vai oletko uskoton morsian.

Siitähän on kyse.

Kun eräs uskova ratatyöntekijä tuossa naapurikaupungissa iski hakulla jalkapöytänsä läpi ja nämä karskit työkaverit sitten tuumasi, kun kaveri vietiin ambulanssiin. "Oli se uskovainen mies, se ei edes kirkonnut!""..

Varmasti se sattui tuskaisesti, mutta se Pyhä Henki oli sydämen Herra, sen ei tarvinnut julistaa tämänmaan herran nimeä huulilla.
Siksi tuo karski porukka antoi tuolle uskolle tunnustuksen, se oli suurempi, kuin heidän. Herra oli erinlainen sydämessä.

Lue lisää

Yritätkö väittää, että ihminen on parhaimmillaan synnitön?

Väitän - Jumalan työnä. Eihän Hengessä vaeltava tee syntiä, sillä Henki johdattaa Jumalantietä.
Hän on synnitön, koska hänessä on iankaikkisuuselämä Kristuksessa ja perille ei pääse mikään epäpyhä.

Eikä Herran pelastama tarvitse itkeä, että minä vaivainen mato matkamies maan, ja siksi, että eihän siinä ihminen itse itseään pelasta, vaan Herra pelastaa.

Vai pitäisikö Herran oma ja puhdistettu alkaa väittämään Jumalan työtä epäonnistuneeksi, että "minä" ole uskovaisena Kristuksessa synnitön. ??

Eikös ennemmin alkaa veisata kiitoslauluaan Herralle, että Kristuksessa Hengen voimasta olen voittajain puolellella, eikä minun >ENÄÄ tarvitse syntiä tehdä.
Siis varas - ei enää varasta, niinkuinsana opettaa, eikä se ja se entinen synnintekijä ENÄÄ vaella kuin ennen vaelsi, vaan vaeltaa KIRKKAUDESSA.

Vanhanliiton aikaisessa Jumalankansan vaelluksessa langettiin epäjumalanpalvontaan ja se on muistiinmerkitty siksi, ettemme enää tekisi sitä, mitä epäuskossa tehtiin. Puuttui kuuliaisuus.

Kyllä meidän on LUPA olla Herran tiellä kuuliaisisia, eikä se tarkoita sitä, että siinä omaa minää korotetaan. Ei. väittämä on väärä.

Ottakassa Pietari esiin, se opetus, kun liinavaate laskettiin sanoin, teurasta ja syö. Pietari kertoi, että enhän minä.
En syö epäpyhää. No tuota ajatusta Herra käyttää opettamaan se,
että Herra on puhdistanut -pakanan- ja hän on Jumalan edessä puhdas.
Hieman ratsastan tuolla, eli kun pakana puhdistuu ja Jumala väittää, että hän on puhdas. TArkoittaako se, että pakanan pitäisi edelleen rypeä entisessä?

Ei, vaan hän saa liittyä Jumalan kansaan ja olla puhdas. Vaeltaa uskossa ja kuuliaisuudessa, kun hänet on Jumalan puhdistanut ja peittänyt sijaisuhrin tekoen suojiin.

Siksi pakana vaeltaa Herran käskyjen mukaan, koska on armahdettu ja vapautettu elämään vapaudessa. Se tuo levon ja armon elämään joka päivä.

Luterilaiselle tämä näköala on vaikea ymmärtää, koska haetaan perisyntioppia matkaan, että aina ollaan syntisiä eikä uskota Kristuksen vapauttavaan evankeliumiin, ja perustellaan lapsikasteen auoista airuetta. Siis ihmisen on heidän mukaan OLTAVA aina valittamassa, kuinka syntisiä sitä ollaan.

Okei. Mutta armonkansalaisena minä katselen Kristukseen, koska Henki kirkastaa tuon sovituksen hää-asuuni. - Se asu on puhdas ja siksi Hän kutsuu vaeltamaan tuossa Kristuksen tuomassa puhtaudessa ja näin saan Kristuksen työn tähden vapauttavan tuomion, eikä minun teekään mieli liata sitä pukua.

Rukouskammion kautta päivään, nöyränä tietysti, eihän lihani pärjää, ellei Herra ole matkassa.
Siis en kerskaa lihaani, vaan kerskaukseni on Kristuksen täydellinen työ ja siksi pelastus on Jumalan työ ja siinä pakana- uskoaisena olen puhdas, seuraamaan Jumalan tahdon tietä.

Siinä minulta kysytään sitä kuuliaisuuden matkatahtoa.
Ja sen päämäärä on rakkaus - sen Jumala antaa sydämeen Kristuksessa. Olemme näitä saviastioita ajassa, Herra meidän kanssamme ja siksi ei tarvitse kysellä neuvoja ihmisiltä, eikä kirkkoisiltä, joiden hapattama pappeus tuo väärää kuvaa tähän aikaan.

Ei se uusiluomus ole vasta perillä. Laki osoittaa vanhalle aatulle synnin, miksi hän on erossa Herrasta. Astuu mukaan tämä sijaisuhri, että Herra pelastaa. Katso nyt Golgatan Herraan, tuohon hakattuun runneltuun kuninkaaseen, johon painoivat piikkikruunun päähän.

Sen runtelun teki ihminen ja siksi Hän kantoi meidän syntimme.

Vieläkö runtelisimme Häntä, että liha luvalla jubileeraa?

Ei, pois se. Siis jos käymme perille- kohti luvattua, Sanaan on muistiinmerkitty lopunajan kansalle se, että vanhan, seremonialain kansan rikkomukset jätti langenneet erämaahan.
Vain osa pääsi perille. Oli uskossa mentävä.

Siksi on uskossa nyt mentävä kohti Luvattua, koska perille ei pääse mitään epäpyhää ja kauhistuksen tekijää.
Tuo Henki, joka Pyhänä Henkenä kirkastaa Kristusta, saa lihallemme kuoleman. Ei siinä tarkoitushakuisesti vaelleta synnissä.

Lankeemus voi tapahtua, siksi on armoistuin. Mutta istujan alla on Jumalan laintaulut, manna-astia ja se sauva.
Se ymmärryksessä opimme vaeltamaan tietä OIKEIN, sillä Henki kasvattaa ymmärtämään valintojen mitat.

Uskollisuus ja kuuliaisuus on yksiä sanojen avaimia raamatusta.

Siksi morisan - tavallan me - olemmeko Yljälle uskollisia?
Morsiuspuku - on se puhdas, kun Kristus sen puhdistaa. Juoksemmeko siten puhtaalla puvulla lätäköihin, sotkemaan sitä.
Kirkastammeko kuinka Herran kansaa kohdaltamme tässä ajassa?

Nämä on kysymyksiä, joita joudumme esittämään itsellemme, että ketä seuraamme ja miksi.

Jos Ylkä on rakas - ja Hänellä on iankaikkisen elämän sanat, niin missä viihdymme, Hänenkö tykönä, vai loukkaannummeko häneen, ja lähdemme pois.

Rakkaus- viittaa vapaehtoiseen tiehen, jossa kuljemme ja se risti astuu elämämme kuvaan, kun maailma sitten tulee ruoskimaan, sekä sen herran kautta esittämään kaikkia vapautuksia tielle, joka mukamas on vapautta.
Taas lepo - on Herran työ ja se on siinä, että vaelletaan Hänen tahtonsa tietä, niin mikään ei syytä, kun Hengen voimasta matkaa tehdään.

Katsotaan kaikki - jotka Herran nimeä mainitsee, se on Jumalan työ meissä. Hän valmistaa ja vie Hengen voimasta, kun me kuuliaisena - kertaan vielä - kuuliaisena halutaan vaeltaa tämä Mestarimme askeleissa.

Ne askeleet johtaa kohti luvattua -levon- maata.

Luodaan Uusi- aivan uusi- taivas ja maa. On vain yksi kansa, joka käy perille ja elämänkirjat ovat avainasemassa meillä, että tunnetaanko meidän nimi taivaissa.

Toivotaan... So. Jumalan työ meissä. vai Tahdotteko tekin mennä pois.. Siitähän Jeesuksen aikana opetuslapseudessa oli kyse ja josta Apostolinen oppi tuli meille.

Pelastus on armoa, Jumalan tahto osoittaa sen valtakunnan päämäärän. so. laki ja lain päämäärä on rakkaus.

Siihen Yljän - ja morsiamen sydän voi yhtyä. Rakkaudessa on liitto.
Rakkaudesta syntyy tämä Kuningas, joka kerran hallitsee.

Kuka käy Hänen rinnallaan morsiamena, riippuu tahdostamme.

tahdotaammeko me.

Aivan. Se, mistä Paavalikin puhuu kun sanoo, että syntiä en tee minä vaan synti minussa.

Ja synnin tunnosta parannus, ja että Herra pukee alastoman aseettoman langenneen siihen hääpukuun.
Nyt ei ole synnintuntoa, vaan tietoisuus, kun Herra panee uudessaliitossa lakinsa sydämeen on rakkaus siten päämäärä, eikä enää syntiä tehdä. -tämä tarkoittaa, ettei vaelleta sitä tietä , missä ennen vaelleettiin- ....
Nyt ei laki syytä, mutta ei tehdä lakia vastaankaan, vaan se kasvattaa meitä siihen tiensuuntaan, missä Jeesus vaelsi uskollisena Isälle. ja tietenkin morsian kävelee Ylkänsä perässä.

So. Uuden Aadamin siementä, kun matkaa tehdään.

Aivan - kuuliaisuus - rakkaus - se on öljyä lampussa, ja tietoisuus Yljän paluusta.
On hyvä laittaa lamput kuntoon, ettei myöhästy.

Rakkaudessa ja armosta vaeltava morsian, se pitää lamppunsa kunnossa.

Pelastusta ei todellakaan saada teoilla. Sapatti on voimakkain todistus siitä, että panemme omat teot syrjään ja lepäämme. Armosta olemme pelastetut uskon kautta, emme tekojemme kautta, että kukaan ei kesrkaisi.

1234567--- kirjoitti:

Pelastusta ei todellakaan saada teoilla. Sapatti on voimakkain todistus siitä, että panemme omat teot syrjään ja lepäämme. Armosta olemme pelastetut uskon kautta, emme tekojemme kautta, että kukaan ei kesrkaisi.

Lue lisää

Teoilla se taivaspaikka ansaitaan. Kuuliaisuus käskyille ratkaisee. Ilman tekoja ei ole uskoakaan.

kilvoittelija kirjoitti:

Teoilla se taivaspaikka ansaitaan. Kuuliaisuus käskyille ratkaisee. Ilman tekoja ei ole uskoakaan.

Jaakobin kirje 2:24. Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista, eikä ainoastaan uskosta. 26. Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.

kilvoittelija kirjoitti:

Teoilla se taivaspaikka ansaitaan. Kuuliaisuus käskyille ratkaisee. Ilman tekoja ei ole uskoakaan.

Sanahelinää. Teoilla ei ansaita mitäön. Kaikki on lahjaa.

Kiitos Setä.neuvoo. Tätä juuri olen tässä hakenutkin. Kaikki eivät vieläkään tajua näin monien satojen vuosienkaan jälkeen, mitä armo oikeasti tarkoittaa. Se tarkoittaa juuri sitä, että koska yksikään ihminen ei ole synnitön, tarvittiin sijaiskärsijä, uhri. Hän lahjoitti meille elämän oman kuolemansa kautta. Kun uskomme hänen sovitustyöhönsä, saamme lahjaksi pelastuksen, saamme lahjaksi uskon ja saamme lahjaksi armon. Totta kai meidän tulee pyrkiä elämää lain mukaisesti. Sen pitäisi tulla suoraan sydämestämme, jos olemme päästäneet Kristuksen sisäämme. Mutta ei, meidän ei tule tehdä tekoja saadaksemme pelastuksen.

Jos joku väittää, että pystyy elämään rikkomatta kymmentä käskyä, niin hän on valehtelija ja tekopyhä. Raamattu sanoo hyvin selkeästi sen, että laki osoittaa meille synnin. Mistä se voisi sen osoittaa, jos ei synninteosta. Mihin sinä lakia tarvitsisit, jos jos et siihen, että se kertoo, että rikot lakia? Ja kun laki osoittaa uskovalle synnin, tarkoittaa se sitä, että sinä olet syntinen ja tarvitset lakia. Tämä tarkoittaa suoraan myös sitä, että uskova ihminen tarvitsee lakia läpi koko elämänsä kertomaan mikä on syntiä ja milloin hän on tehnyt syntiä.

Mutta edelleen ihmettelen, että miten siellä ilmestyskirjassa sanotaan, että pelastuvat tunnistaa siitä, että he pitävät Jumalan käskyt?

Tuo ilmestyskirjan kolmen enkelin sanoman kohta on käsittääkseni sitä aikaa, jolloin evankeliumia vielä julistetaan kaikille, joten kyseessä ei voi olla jo maasta pois otetut uskovat, jotka olisivat jo tulleet muutetuksi kirkkauteen. Edelleen uskon, että käskyjen pitäminen on tavoite, johon pyritään ja Jeesuksen sovitustyön kautta Jumala näkee meidät tahrattomina ja vaikka olemme rikkoneet lakia. Yritys väittää, että pystyy elämään rikkomatta lakia on syntiä.

Pyydän sinua miettimään rikotko sinä joka hetki lain käskyjä vastaan. (Lainattu P.Haipolalta):

1. Piditkö tai palvelitko hetki sitten jotakin muuta jumalaa kuin Raamatun ilmoittamaa Jumalaa?
2. Teitkö ja kumarsitko hetki sitten jotakin jumalan kuvaa?
3. Lausuitko hetki sitten turhaan Jumalasi nimen?
4. Pyhititkö keskiviikkona sapatin?
5. Olitko hetki sitten tottelematon vanhemmillesi?
6. Murhasitko hetki sitten?
7. Teitkö aviorikoksen hetki sitten?
8. Varastitko hetki sitten?
9. Sanotko tällä hetkellä väärän todistuksen lähimmöisestäsi?
10. Himoitsitko hetki sitten lähimmäisesi vaimoa tai muuta omaa?

Tutki näitä asioita hiljaa Jumalasi edessä kammiossasi ja nöyrry hänen edessään.

ymmärtämätön kirjoitti:

Kiitos Setä.neuvoo. Tätä juuri olen tässä hakenutkin. Kaikki eivät vieläkään tajua näin monien satojen vuosienkaan jälkeen, mitä armo oikeasti tarkoittaa. Se tarkoittaa juuri sitä, että koska yksikään ihminen ei ole synnitön, tarvittiin sijaiskärsijä, uhri. Hän lahjoitti meille elämän oman kuolemansa kautta. Kun uskomme hänen sovitustyöhönsä, saamme lahjaksi pelastuksen, saamme lahjaksi uskon ja saamme lahjaksi armon. Totta kai meidän tulee pyrkiä elämää lain mukaisesti. Sen pitäisi tulla suoraan sydämestämme, jos olemme päästäneet Kristuksen sisäämme. Mutta ei, meidän ei tule tehdä tekoja saadaksemme pelastuksen.

Jos joku väittää, että pystyy elämään rikkomatta kymmentä käskyä, niin hän on valehtelija ja tekopyhä. Raamattu sanoo hyvin selkeästi sen, että laki osoittaa meille synnin. Mistä se voisi sen osoittaa, jos ei synninteosta. Mihin sinä lakia tarvitsisit, jos jos et siihen, että se kertoo, että rikot lakia? Ja kun laki osoittaa uskovalle synnin, tarkoittaa se sitä, että sinä olet syntinen ja tarvitset lakia. Tämä tarkoittaa suoraan myös sitä, että uskova ihminen tarvitsee lakia läpi koko elämänsä kertomaan mikä on syntiä ja milloin hän on tehnyt syntiä.

Mutta edelleen ihmettelen, että miten siellä ilmestyskirjassa sanotaan, että pelastuvat tunnistaa siitä, että he pitävät Jumalan käskyt?

Tuo ilmestyskirjan kolmen enkelin sanoman kohta on käsittääkseni sitä aikaa, jolloin evankeliumia vielä julistetaan kaikille, joten kyseessä ei voi olla jo maasta pois otetut uskovat, jotka olisivat jo tulleet muutetuksi kirkkauteen. Edelleen uskon, että käskyjen pitäminen on tavoite, johon pyritään ja Jeesuksen sovitustyön kautta Jumala näkee meidät tahrattomina ja vaikka olemme rikkoneet lakia. Yritys väittää, että pystyy elämään rikkomatta lakia on syntiä.

Pyydän sinua miettimään rikotko sinä joka hetki lain käskyjä vastaan. (Lainattu P.Haipolalta):

1. Piditkö tai palvelitko hetki sitten jotakin muuta jumalaa kuin Raamatun ilmoittamaa Jumalaa?
2. Teitkö ja kumarsitko hetki sitten jotakin jumalan kuvaa?
3. Lausuitko hetki sitten turhaan Jumalasi nimen?
4. Pyhititkö keskiviikkona sapatin?
5. Olitko hetki sitten tottelematon vanhemmillesi?
6. Murhasitko hetki sitten?
7. Teitkö aviorikoksen hetki sitten?
8. Varastitko hetki sitten?
9. Sanotko tällä hetkellä väärän todistuksen lähimmöisestäsi?
10. Himoitsitko hetki sitten lähimmäisesi vaimoa tai muuta omaa?

Tutki näitä asioita hiljaa Jumalasi edessä kammiossasi ja nöyrry hänen edessään.

Lue lisää

Se oli se Ilm 14:12, jossa kysytään pyhiltä kestävyyttä. Pyhiltä, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.

ymmärtämätön kirjoitti:

Kiitos Setä.neuvoo. Tätä juuri olen tässä hakenutkin. Kaikki eivät vieläkään tajua näin monien satojen vuosienkaan jälkeen, mitä armo oikeasti tarkoittaa. Se tarkoittaa juuri sitä, että koska yksikään ihminen ei ole synnitön, tarvittiin sijaiskärsijä, uhri. Hän lahjoitti meille elämän oman kuolemansa kautta. Kun uskomme hänen sovitustyöhönsä, saamme lahjaksi pelastuksen, saamme lahjaksi uskon ja saamme lahjaksi armon. Totta kai meidän tulee pyrkiä elämää lain mukaisesti. Sen pitäisi tulla suoraan sydämestämme, jos olemme päästäneet Kristuksen sisäämme. Mutta ei, meidän ei tule tehdä tekoja saadaksemme pelastuksen.

Jos joku väittää, että pystyy elämään rikkomatta kymmentä käskyä, niin hän on valehtelija ja tekopyhä. Raamattu sanoo hyvin selkeästi sen, että laki osoittaa meille synnin. Mistä se voisi sen osoittaa, jos ei synninteosta. Mihin sinä lakia tarvitsisit, jos jos et siihen, että se kertoo, että rikot lakia? Ja kun laki osoittaa uskovalle synnin, tarkoittaa se sitä, että sinä olet syntinen ja tarvitset lakia. Tämä tarkoittaa suoraan myös sitä, että uskova ihminen tarvitsee lakia läpi koko elämänsä kertomaan mikä on syntiä ja milloin hän on tehnyt syntiä.

Mutta edelleen ihmettelen, että miten siellä ilmestyskirjassa sanotaan, että pelastuvat tunnistaa siitä, että he pitävät Jumalan käskyt?

Tuo ilmestyskirjan kolmen enkelin sanoman kohta on käsittääkseni sitä aikaa, jolloin evankeliumia vielä julistetaan kaikille, joten kyseessä ei voi olla jo maasta pois otetut uskovat, jotka olisivat jo tulleet muutetuksi kirkkauteen. Edelleen uskon, että käskyjen pitäminen on tavoite, johon pyritään ja Jeesuksen sovitustyön kautta Jumala näkee meidät tahrattomina ja vaikka olemme rikkoneet lakia. Yritys väittää, että pystyy elämään rikkomatta lakia on syntiä.

Pyydän sinua miettimään rikotko sinä joka hetki lain käskyjä vastaan. (Lainattu P.Haipolalta):

1. Piditkö tai palvelitko hetki sitten jotakin muuta jumalaa kuin Raamatun ilmoittamaa Jumalaa?
2. Teitkö ja kumarsitko hetki sitten jotakin jumalan kuvaa?
3. Lausuitko hetki sitten turhaan Jumalasi nimen?
4. Pyhititkö keskiviikkona sapatin?
5. Olitko hetki sitten tottelematon vanhemmillesi?
6. Murhasitko hetki sitten?
7. Teitkö aviorikoksen hetki sitten?
8. Varastitko hetki sitten?
9. Sanotko tällä hetkellä väärän todistuksen lähimmöisestäsi?
10. Himoitsitko hetki sitten lähimmäisesi vaimoa tai muuta omaa?

Tutki näitä asioita hiljaa Jumalasi edessä kammiossasi ja nöyrry hänen edessään.

Lue lisää

"Jos joku väittää, että pystyy elämään rikkomatta kymmentä käskyä, niin hän on valehtelija ja tekopyhä."

Aika moni UT:n kavereista sanoo pystyvänsä, esim Paavali, rikas mies, Jeesus, puun alla oleva kaveri.

Viestissäni aikaisemmin jo aavistelin sitä että jos Lutherin jälkeinen suomalainen kristitty pohtii pelastusta, päätyy väistämättä tuollaisiin kysymyksiin joita lainaat Paapolalta. Nuo on ihan lapsellisia kysymyksiä. Tulee mieleen 5-vuotiaiden ajatusleikit, "no mitä ajattelet nyt," ja 5 sekunnin päästä, "entä nyt?" 1 vuosisadan juutalaisuus ei ajatellut pelastuksesta tai käskyjen pitämisestä samoin kuin 2000-luvun luterilainen kristillisyys.

Siksi monille tuleekin tenkkapoo kun Jeesus toteaakin että jokainen tuomitaan sen mukaan mitä on tehnyt, oli se hyvää tai pahaa. Tekojen mukaan.
- Mutta ethän sä noin voi sanoa Jeesus, mehän pelastumme armosta!
- Näin on, rakas seuraajani, mutta sinut tuomitaan tekojesi mukaan.
- Eli onko laki sitten tuon tuomion mittarina vai minkä mukaan sitten mitataan?
- Se millä lähimmäisiäsi mittaat , mitataan sinullekkin. Valitse aseesi.
- Jepulis jee, kiitti neuvosta!
- Rauha olkoon kanssasi.

Cycl0ne kirjoitti:

"Jos joku väittää, että pystyy elämään rikkomatta kymmentä käskyä, niin hän on valehtelija ja tekopyhä."

Aika moni UT:n kavereista sanoo pystyvänsä, esim Paavali, rikas mies, Jeesus, puun alla oleva kaveri.

Viestissäni aikaisemmin jo aavistelin sitä että jos Lutherin jälkeinen suomalainen kristitty pohtii pelastusta, päätyy väistämättä tuollaisiin kysymyksiin joita lainaat Paapolalta. Nuo on ihan lapsellisia kysymyksiä. Tulee mieleen 5-vuotiaiden ajatusleikit, "no mitä ajattelet nyt," ja 5 sekunnin päästä, "entä nyt?" 1 vuosisadan juutalaisuus ei ajatellut pelastuksesta tai käskyjen pitämisestä samoin kuin 2000-luvun luterilainen kristillisyys.

Siksi monille tuleekin tenkkapoo kun Jeesus toteaakin että jokainen tuomitaan sen mukaan mitä on tehnyt, oli se hyvää tai pahaa. Tekojen mukaan.
- Mutta ethän sä noin voi sanoa Jeesus, mehän pelastumme armosta!
- Näin on, rakas seuraajani, mutta sinut tuomitaan tekojesi mukaan.
- Eli onko laki sitten tuon tuomion mittarina vai minkä mukaan sitten mitataan?
- Se millä lähimmäisiäsi mittaat , mitataan sinullekkin. Valitse aseesi.
- Jepulis jee, kiitti neuvosta!
- Rauha olkoon kanssasi.

Lue lisää

Näinhän se onkin. Tekojen mukaan. Tarkennettakoon vielä, että sydämen tekojen mukaan. Ja sitten se armo kattaa kaikki synnit. Oletko ajatellut sitä, että se, mitä kirjoitan ei ole kaikki, mitä ajattelen. Esittämäni asiat eivät ole rietiriidassa sinun sanomasi kanssa muutoin kuin siltä osin, että väität Raamatun sanovan, että jotkut ihmiset olisivat eläneet rikkomatta lakia. Sitä minä en usko.

Toisaalta se, mitä sanoit siitä, että 2000-luvun ihmiset tulkitsevat Raamattua eri tavalla kuin Lutterin aikaiset, niin pistän paremmaksi. Jopa Raamatun ajan ihmiset ajattelivat eri tavalla.

Tällä on ollut vaikutusta paitsi Raamatun tulkintaan, myös sen kirjoittamiseen. Eniten kirjoittamiseen on vaikuttanut sen ajan kulttuuri ja uskomukset, joista meillä on kyllä tietoa mutta paljon on aukkojakin. Siksi väitän, että osa siitä, mitä esimerkiksi Paavalin väitetään sanoneen on ollut validi omana aikanaan mutta kun me emme osaa tulkita sitä heidän tavallaan, on sanomakin osittain vääristynyt. Meidän tulkintamme on osittain arvausta. Onneksi melko hyvääkin sellaista mutta osa Paavalin tekstistä on sellaista, että onko se aivan linjassa Raamatun kokonaissanoman kanssa?

On mahdollista, ehkä hiukan kivuliastakin hyväksyä, että Paavalilla voi olla oma linjansa jota hän vetää. Tosiasia on että Jeesuksen veljen, Jaakobin, edustama kristillisyys jäi vähemmistöön ensimmäisten vuosisatojen aikana.

"Näinhän se onkin. Tekojen mukaan. Tarkennettakoon vielä, että sydämen tekojen mukaan. Ja sitten se armo kattaa kaikki synnit"

UT ei ihan sano tuota että armo kattaa kaikki synnit, tai sydämen teot, vaikka moni täällä näin sanookin. Varmaan käytännössä voikin olla näin, Johannes sanoo että jos tunnustaa synnit, Jeesus antaa anteeksi ja puhdistaa kaikesta vääryydestä, ja varmaan olettaa että synnin tekeminen ei jatku.

"väität Raamatun sanovan, että jotkut ihmiset olisivat eläneet rikkomatta lakia."

Filippiläisten 3:6
"as to zeal, a persecutor of the church; as to righteousness under the law, blameless." Suomeksi: en rikkonut lakia, terveisin Paavali.

Cycl0ne kirjoitti:

On mahdollista, ehkä hiukan kivuliastakin hyväksyä, että Paavalilla voi olla oma linjansa jota hän vetää. Tosiasia on että Jeesuksen veljen, Jaakobin, edustama kristillisyys jäi vähemmistöön ensimmäisten vuosisatojen aikana.

"Näinhän se onkin. Tekojen mukaan. Tarkennettakoon vielä, että sydämen tekojen mukaan. Ja sitten se armo kattaa kaikki synnit"

UT ei ihan sano tuota että armo kattaa kaikki synnit, tai sydämen teot, vaikka moni täällä näin sanookin. Varmaan käytännössä voikin olla näin, Johannes sanoo että jos tunnustaa synnit, Jeesus antaa anteeksi ja puhdistaa kaikesta vääryydestä, ja varmaan olettaa että synnin tekeminen ei jatku.

"väität Raamatun sanovan, että jotkut ihmiset olisivat eläneet rikkomatta lakia."

Filippiläisten 3:6
"as to zeal, a persecutor of the church; as to righteousness under the law, blameless." Suomeksi: en rikkonut lakia, terveisin Paavali.

Lue lisää

Luuletko todella, että Jeesus olettaisi, ihmisen kun tuntee, että tämä pystyisi olemaan tekemättä samaa syntiä koskaan enää uudestaan. Kun tuore uskova on juuri kääntynyt uskoon, niin moni heistä toistaa vanhoja syntisiä tapojaan ennen kuin pääsee niistä eroon. Kun juttelee jo kauemmin uskossa olleitten kanssa, vaikka kuinka vanhurskaitten kanssa, jotkut sanovat että samat synnit toistuvat. Monesti vain muuttavat muotoaan.

Kun lukee Vanhaa testamenttia, niin sieltä käy hyvin ilmi Jumalan rakkaus ja kärsivällisyys Israelilaisia kohtaan ja siitä, jos mistä käy ilmi Jumalan pitkämielisyys synnintekijää kohtaan. Aina vain samat synnit ja silti uudestaan ja uudestaan tarjosi Jumala heille armahdusta ja rakkauttaan. En missään nimessä sano, että ihminen, joka ei välitä siitä että tekee syntiä (halpa armo) voisi jatkaa sitä tehden ja päästä taivaaseen.

Vaikka Raamattu kirjoittaa, että Paavali olisi ollut lain vanhurskauteen nähden nuhteeton, kuten RK-käännös sen suomentaa, en silti usko, että hän olisi pystynyt pitämään lain. Kyseessähän on suomessakin tehokeinona käytetty käänteinen korostaminen. Sille oli varmaan joku hieno sivistyssanakin mutta ei nyt tullut mieleen. En sano, että Paavali valehtelisi vaan hän käyttää yleisesti ymmärrettyä puhekäytäntöä. Sitäpaitsi, ulkopuoliselle varmasti olisi näyttänyt ja kuulostanut juuri tuolta, jos olisi tavannut Paavalin ennen tämän kääntymystä. Varmasti tosipohjaa tuolle väittämälle olisi Paavalin tapauksessa. Mutta en usko silti, että hänkään olisi pystynyt olemaan lakiin nähden moitteeton. Vain yksi on ollut täydellinen

"Vaikka Raamattu kirjoittaa, että Paavali olisi ollut lain vanhurskauteen nähden nuhteeton, kuten RK-käännös sen suomentaa, en silti usko, että hän olisi pystynyt pitämään lain"

Silloin on vaikea lähteä rakentamaan yhtään mitään Raamatun teologiaa jos ei tekstiä ota todesta. Joku voisi sanoa kun Jeesus sanoo olevansa synnitön, niin ei hän usko että tämä tarkoitti sitä.

En ymmärrä, miksi haluat Raamattua tutkia jos et ole kiinnostunut siitä mitä sen kirjoittajat ajattelevat. Ymmärrän sen jos sanoisit, että et 'pidä' siitä että Paavali sanoo noin, mutta jos sanot että teksti ei tarkoita sitä, niin pitäisi olla vähän vankemmat perusteet esittää.

Laitan tähän vielä tuon kreikan tekstin, jos sinua ylipäätänsä Raamattu kiinnostaa. "κατὰ [a]ζῆλος διώκων τὴν ἐκκλησίαν, κατὰ δικαιοσύνην τὴν ἐν νόμῳ γενόμενος ἄμεμπτος." Moitteeton lakiin nähden.

Cycl0ne kirjoitti:

"Vaikka Raamattu kirjoittaa, että Paavali olisi ollut lain vanhurskauteen nähden nuhteeton, kuten RK-käännös sen suomentaa, en silti usko, että hän olisi pystynyt pitämään lain"

Silloin on vaikea lähteä rakentamaan yhtään mitään Raamatun teologiaa jos ei tekstiä ota todesta. Joku voisi sanoa kun Jeesus sanoo olevansa synnitön, niin ei hän usko että tämä tarkoitti sitä.

En ymmärrä, miksi haluat Raamattua tutkia jos et ole kiinnostunut siitä mitä sen kirjoittajat ajattelevat. Ymmärrän sen jos sanoisit, että et 'pidä' siitä että Paavali sanoo noin, mutta jos sanot että teksti ei tarkoita sitä, niin pitäisi olla vähän vankemmat perusteet esittää.

Laitan tähän vielä tuon kreikan tekstin, jos sinua ylipäätänsä Raamattu kiinnostaa. "κατὰ [a]ζῆλος διώκων τὴν ἐκκλησίαν, κατὰ δικαιοσύνην τὴν ἐν νόμῳ γενόμενος ἄμεμπτος." Moitteeton lakiin nähden.

Lue lisää

Raamattu on vain ihmisten kirjoittama. Ihmisten, jotka ovat eläneet täysin eri kulttuurissa kuin me ja ihan eri aikaan kuin me, jotka sitä tulkitsemme. Me taas olemme myös omaan aikaamme ja kulttuuriimme sidoksissa. Ihan varmasti viesti on värittynyttä ja sisältää virheitäkin. On mielestäni väärin olettaa, että kaikki, mitä Raamatussa sanotaan on prikulleen totta. En todellakaan usko siihen, että Paavali olisi pystynyt pitämään käskyt. Mutta pidän erityisesti siitä, että hän sanoi sen noin. Se osoittaa mm sen, että Paavalilla oli huumorintajua.

Mitä tulee siihen, että Jeesus oli synnitön, niin siitähän koko Raamattu kertoo. Se on kokonaissanoman kannalta aivan selkeä juttu.

Eikö muka sinulle ole koskaan tullut mieleen, että miten tämäkin jae on voinut Raamattuun tulla, kun ei se ollenkaan tunnu sopivan sinne? Minä otan Raamatun ohjenuorana ja sen ilmoittama viestin keskimääräisesti oikeana sanomana, jossa on huomioitava kirjoittajan kulttuuri ja ympäristö ja sovellettava sen sanoma nyky-yhteiskuntaan. Silti minun ei tarvitse tinkiä evankeliumista eikä niistä perustavaa laatua olevista opinkohdista, jotka koen oikeiksi. Minun ei tarvitse teologiaa vääntää. Sen tekevät muut.

Hmm... " En todellakaan usko siihen, että Paavali olisi pystynyt pitämään käskyt. "Eikö muka sinulle ole koskaan tullut mieleen, että miten tämäkin jae on voinut Raamattuun tulla, kun ei se ollenkaan tunnu sopivan sinne?

Eisegeesi tarkoittaa oman tulkinnan lukemista tekstiin. En ole pitkään aikaan kuullutkaan että joku olisi sanonut että juuri Paavalin-olen-nuhteeton-käskyjen-pitäjä teksti olisi lisätty Raamattuun. Varmaan mielestäsi myös VT:ssä tapahtuu samoin, eikö niin, koska Job myös oli nuhteeton? Samoin varmaan kaikki Paavalin tekstit, kuten Room 2:13, "sillä eivät lain kuulijat ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan lain noudattajat vanhurskautetaan" on lisätty. Kuulostat muslimilta, joka sanoo että Jeesuksen ylösnousemus oli vaan keksitty jälkeenpäin? Oletko muslimitaustainen?
Ymmärrän että tälläisessä foorumissa voi sanoa mitä vaan, mutta eihän kukaan voisi ottaa sinua vakavasti jos esität päättömiä päätelmiäsi yleisön edessä. "Jae ei tunnu sopivan sinne?" Ei oikeasti 'ymmärtämön' ihminen yht'äkkiä muutu UT:n professoriksi joka 'tietää' mikä teksti kuuluu Raamattuun ja mikä ei. Trollaajat tekee näin.

"opinkohdista, jotka koen oikeiksi. Minun ei tarvitse teologiaa vääntää. " Koen oikeiksi. Tämä onkin mahtava standardi eksegeesin tekemiseen. Jäätelö maistuu, koen sen hyväksi. Mitä jos sanon että jokainen lempitekstisi on lisätty sinne, koska ne eivät sovi sinne? Kun kysyt miksi näin, niin sanon, "no, mä nyt vaan koen että näin on." Ei hyvä malli raamatuntutkimukselle.

Cycl0ne kirjoitti:

Hmm... " En todellakaan usko siihen, että Paavali olisi pystynyt pitämään käskyt. "Eikö muka sinulle ole koskaan tullut mieleen, että miten tämäkin jae on voinut Raamattuun tulla, kun ei se ollenkaan tunnu sopivan sinne?

Eisegeesi tarkoittaa oman tulkinnan lukemista tekstiin. En ole pitkään aikaan kuullutkaan että joku olisi sanonut että juuri Paavalin-olen-nuhteeton-käskyjen-pitäjä teksti olisi lisätty Raamattuun. Varmaan mielestäsi myös VT:ssä tapahtuu samoin, eikö niin, koska Job myös oli nuhteeton? Samoin varmaan kaikki Paavalin tekstit, kuten Room 2:13, "sillä eivät lain kuulijat ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan lain noudattajat vanhurskautetaan" on lisätty. Kuulostat muslimilta, joka sanoo että Jeesuksen ylösnousemus oli vaan keksitty jälkeenpäin? Oletko muslimitaustainen?
Ymmärrän että tälläisessä foorumissa voi sanoa mitä vaan, mutta eihän kukaan voisi ottaa sinua vakavasti jos esität päättömiä päätelmiäsi yleisön edessä. "Jae ei tunnu sopivan sinne?" Ei oikeasti 'ymmärtämön' ihminen yht'äkkiä muutu UT:n professoriksi joka 'tietää' mikä teksti kuuluu Raamattuun ja mikä ei. Trollaajat tekee näin.

"opinkohdista, jotka koen oikeiksi. Minun ei tarvitse teologiaa vääntää. " Koen oikeiksi. Tämä onkin mahtava standardi eksegeesin tekemiseen. Jäätelö maistuu, koen sen hyväksi. Mitä jos sanon että jokainen lempitekstisi on lisätty sinne, koska ne eivät sovi sinne? Kun kysyt miksi näin, niin sanon, "no, mä nyt vaan koen että näin on." Ei hyvä malli raamatuntutkimukselle.

Lue lisää

Olen puhtaasti vain adventisti.

Ei uskosta saa tehdä tiukkapipoisten hommaa. Kirjoitin todellakin niin, että "koen oikeiksi". Niinhän me ihmiset elämme. Uskomme, mitä uskomme, koska koemme uskomamme totuudeksi. Niin sinäkin teet. Sinä vain vääntelet sanojani. Ehkäpä olet asemassa, jossa on pakko uskoa niin kuin sinä parhaaksi koet. Ehkäpä olet valinnut vapaasta tahdostasi uskoa juuri niin kuin uskot. Jos koet parhaaksi uskoa, että kaikki Raamatussa on prikulleen oikein ja Jumalan säätelemää, niin siitä vain. Silloin olet oikeassa. Jos taas et usko, niin silloinkin olet oikeassa. Se, mitä sinä uskot on juuri se, mitä sinä uskot.

Moni varmasti uskoo kanssasi samalla tavalla. Minä taas olen todennäköisesti hyvin pienessä joukossa uskomiseni kanssa mutta minäkin olen siinä oikeassa. Uskon nimittäin juuri siihen, minkä näen olevan oikein.

En näe mitään ongelmaa siinä, että omaa mielipiteen jota monet eivät jaa kanssasi. No problem. Siinäkään ei ole ongelmaa että ihmisenä omaat mielipiteet jotka koet oikeaksi. Raamatussa on rosoisuutta, no problem, myönnän sen ilolla. Mutta sitten kun haluamme tutkia yhdessä samaa tekstiä, tarvitsemme pelisääntöjä.

Anti-kristus ei voi olla joulupukki Korvatunturilta (teoriassa voi olla). Jos Jumala on kumisaapas mielestäni, minä olen siinä oikeassa? En ymmärrä miten voimme keskustella yhdessä aiheesta?

Cycl0ne kirjoitti:

En näe mitään ongelmaa siinä, että omaa mielipiteen jota monet eivät jaa kanssasi. No problem. Siinäkään ei ole ongelmaa että ihmisenä omaat mielipiteet jotka koet oikeaksi. Raamatussa on rosoisuutta, no problem, myönnän sen ilolla. Mutta sitten kun haluamme tutkia yhdessä samaa tekstiä, tarvitsemme pelisääntöjä.

Anti-kristus ei voi olla joulupukki Korvatunturilta (teoriassa voi olla). Jos Jumala on kumisaapas mielestäni, minä olen siinä oikeassa? En ymmärrä miten voimme keskustella yhdessä aiheesta?

Lue lisää

Ei sitten keskustella.

Hehe, keskustellaan vaan, mutta samalla kielellä. Haluan tietää millä perusteella sanot jonkun jakeen olevan epä-aito ja toisen aito? Ja jos sanot että se mikä tuntuu hyvältä... Olen neuvoton.

Cycl0ne kirjoitti:

Hehe, keskustellaan vaan, mutta samalla kielellä. Haluan tietää millä perusteella sanot jonkun jakeen olevan epä-aito ja toisen aito? Ja jos sanot että se mikä tuntuu hyvältä... Olen neuvoton.

Lue lisää

Nuhteettomuus ei ole samaa kuin synnittömyys. Puhdas omatunto tai nuhteettomuus on eri asia, kuin ollaanko todella syntiä tekemättä. Moni luulee olevansa puhdas, viaton, synnitön. Tai joku on olevinaan vilpittömästi puhdas omantuntonsa osalta. Mutta onko omatuntokaan mikään erehtymätön synnittömyyden mittari. Uskovien tietäminen ja profetoiminen (julistaminen) vajavaista, 1. Kor 13. Opetus vajavaista, Jaak 3.

http://biblehub.com/pr38/james/3.htm

Mitä nuhteettomuus on jos sitä ettei riko lakia? Mitä synnittömyys on jos ei laittomuutta?

Cycl0ne kirjoitti:

Mitä nuhteettomuus on jos sitä ettei riko lakia? Mitä synnittömyys on jos ei laittomuutta?

Nuhteettomuus: ihmisen oma käsitys, ettei itsessä ole moitittavaa. Puhdas omatunto.

Synnittömyys: ainoastaan Jeesuksen saavutus, että oli syntiä tekemättä. Piti "vanhan aataminsa" kuolleena, ei toteuttanut sitä.

Raamatussa on Room 14:23 -jakeessa periaate, että jos jotain tekee epäillen teon hyvyyttä, niin sitten se on synniksi.

Setä.neuvoo kirjoitti:

Nuhteettomuus: ihmisen oma käsitys, ettei itsessä ole moitittavaa. Puhdas omatunto.

Synnittömyys: ainoastaan Jeesuksen saavutus, että oli syntiä tekemättä. Piti "vanhan aataminsa" kuolleena, ei toteuttanut sitä.

Raamatussa on Room 14:23 -jakeessa periaate, että jos jotain tekee epäillen teon hyvyyttä, niin sitten se on synniksi.

Lue lisää

Palaan aiempaan keskusteluumme myöhemmin. Tässä sinulle vähän purtavaa.

Tuohon viimeiseen kappaleeseesi ei voi yksiselitteisesti yhtyä. Silloin kun kyseessä on itsetunnoltaan huono ihminen taikka masentunut, niin kyseenalaistaa lähes kaikki tekemänsä. Silloin on monesta ihan jokapäiväisestäkin asiasta epävarma. Ainakin minä epäilen usein lähes kaikkien tekojeni motiiveja ja hyvyyttä. Kerronpa sinulle tositapahtumiin liittyviän vertauksia omasta elämästäni.

Olin avustanut yhtä uskovaa perhettä, jolla oli ja on edelleen rahankäytön kanssa ongelmia. Heillä on harrasteauto, jonka voisi myydä mutta he eivät myy. He asuvat heille kalliiksi käyvässä asunnossa keskellä isoa kaupunkia mutta eivät hakeudu syrjempään edullisiin asuntoihin (tällaisia ihmisiä on muuten paljon). He laittavat rahansa ulkomaan matkoihin mutta rahat eivät riitä jokapäiväiseen elämään. Kun minulta hädässä pyydettiin apua, niin autoin. Olin nyt antanut apuani heille jo lähes 1,5 vuotta. Avun suuruus ei rahallisesti ole kovi suuri. Tämä perhe ei kuitenkaan ole laittanut raha-asioitaan kuntoon.

Päätin vaihteeksi auttaa sellaisia ihmisiä, jotka ovat todellisessa auttamisen tarpeessa. Minun oli hyvin vaikea lopettaa avun antamista tälle perheelle. Epäilin moneen kertaan, että tekoni ei voi olla Jumalan rakkauden mukainen, jos lopetan auttamisen mutta esim avustusta vastaavalla rahalla saa kehitysmaissa paljon enemmän aikaan. Epäilen tekoni hyvyyttä. Teinkö siis syntiä kun lopetin heidän avustamisensa? Minulla on vieläkin välillä paha mieli siitä.

Entäpä nuo itsetunto-ongelmat, joiden ansiosta epäilen lähes kaikkea, mitä teen? Minä en kykene erottamaan sitä, milloin kyseessä on oma epävarmuuteni ja milloin kyseessä olisi mahdollisesti Pyhän Hengen neuvot ja niiden aiheuttama epävarmuus. Usein en tiedä, milloin kyseessä on Jumalan viisaus ja milloin oman itseni ääni.

Minulla on ongelmia esimerkiksi sen suhteen, vienkö koirani pidemmälle lenkille vai lyhyemmälle lenkille. Koiralle olisi hyvä saada enemmän liikuntaa mutta minulla ei ole sairauteni takia voimia pitkiin lenkkeihin. Menen siis lyhyitä lenkkejä ja jälleen epälen tekoni hyvyyttä. Teenkö siis syntiä?

Ostan kaupasta ruokaa. Joillakin ihmisillä ei ole edes rahaa kunnolliseen ruokaan mutta minä koen syyllisyyttä kun ostan monipuolisesti kauden satoa kaupasta. Päälle vielä herkkujakin. Epäilen tekojeni hyvyyttä. Teenkö siis syntiä. Pitäisikö minun elää pelkällä näkkileivällä?

Perheessäni on kaksi jäsentä ja kaksi autoa, vaikka voisimme pärjätä yhdellä autolla ja bussillakin. Haaskaan siis rahaa sellaiseen, josta minulla on syyllisyyttä. Toinen autoista on inva-ajoneuvo, jota tarvitaan inva-ajoihin. Epäilen tekojeni hyvyyttä. Teenkö siis syntiä?

Minun pitäisi ostaa jokin tarve-esine, jota tarvitaan joka päiväisessä elämässä: kengät, takki, harrasteväline yms. Olin tottunut aiemmassa elämässäni ostelemaan kalliita merkkivaatteita ja parasta mitä on tarjolla. Nyt kun olen uskossa ja tilanteeni on sellainen, että minulla ei ole rahaa välillä ruokaankaan, koen syyllisyyttä kun ostan parempia ja kestävämpiä vaatteita, harrastusvälineitä, turvallisempia ja kalliimpia autonrenkaita yms. Pitäisikö minun ylipäänsä harrastaa mitään maksullista? Epäilen näiden tekojeni hyvyyttä. Ostamalla halvempaa voisin auttaa muita. Teenkö siis syntiä?

Käytän vähiä voimavarojani oman veneenintai taloni kunnostamiseen vaikka voisin antaa talon näyttää vähän vanhaltakin. Sen sijaan voisin sijoittaa vähät voimavarani lähimmäiseni tai seurakuntani rakennustyöhön, kun kirkkorakennus rapistuu tai vanhuksen talo tarvitsisi uuden kerroksen ulkomaalia. Epäilen tekoni hyvyyttä. Teenkö siis syntiä?

Monia muitakin vastaavia esimerkkejä voisin antaa. Jumala on antanut perheelleni jonkun ihmisen mittapuun mukaan paljon ja jonkun toisen ihmisen mittapuun mukaan elämme köyhyydessä. Silti olemme perheenä saaneet Jumalalta rahat jokapäiväiseen elämäämme. Mitään ei ole puuttunut. Meillä on saanut olla uudehko koti, kaksi autoa, vene ja harrastuksia. Meilläkään ei riitä aina rahat vaatteisiin. Useimmiten kuitenkin ruokaan. Käytänkö Jumalan meille antamia rahoja oikein? Pitäisikö minun elää vielä vaatimattomammin kuin nyt elän. Tuloni ovat pienet. Epäilen tekojeni hyvyyttä. Teenkö siis syntiä?

Nämä esimerkit saattavat kuulostaa vähäpätöisiltä, jopa saivartelulta mutta ovat eläviä esimerkkejä päätöksistä, joita joudun elämässäni tekemään.

Sinulta tuli yksi esimerkki Raamatusta, missä on ymmärrettävä kirjoittajan elinympäristö ja kulttuuri sekä tulkittava hänen kirjoituksensa nykyaikaa, kultuuria ja yhteiskuntaa vasten. Kaikkea, mitä Raamattu kirjoittaa ei voida soveltaa suoraan nykypäivän elämään. Vain pääperiaatteet pätevät tässä raamatunkohdassa.

ymmärtämätön_edelleen kirjoitti:

Palaan aiempaan keskusteluumme myöhemmin. Tässä sinulle vähän purtavaa.

Tuohon viimeiseen kappaleeseesi ei voi yksiselitteisesti yhtyä. Silloin kun kyseessä on itsetunnoltaan huono ihminen taikka masentunut, niin kyseenalaistaa lähes kaikki tekemänsä. Silloin on monesta ihan jokapäiväisestäkin asiasta epävarma. Ainakin minä epäilen usein lähes kaikkien tekojeni motiiveja ja hyvyyttä. Kerronpa sinulle tositapahtumiin liittyviän vertauksia omasta elämästäni.

Olin avustanut yhtä uskovaa perhettä, jolla oli ja on edelleen rahankäytön kanssa ongelmia. Heillä on harrasteauto, jonka voisi myydä mutta he eivät myy. He asuvat heille kalliiksi käyvässä asunnossa keskellä isoa kaupunkia mutta eivät hakeudu syrjempään edullisiin asuntoihin (tällaisia ihmisiä on muuten paljon). He laittavat rahansa ulkomaan matkoihin mutta rahat eivät riitä jokapäiväiseen elämään. Kun minulta hädässä pyydettiin apua, niin autoin. Olin nyt antanut apuani heille jo lähes 1,5 vuotta. Avun suuruus ei rahallisesti ole kovi suuri. Tämä perhe ei kuitenkaan ole laittanut raha-asioitaan kuntoon.

Päätin vaihteeksi auttaa sellaisia ihmisiä, jotka ovat todellisessa auttamisen tarpeessa. Minun oli hyvin vaikea lopettaa avun antamista tälle perheelle. Epäilin moneen kertaan, että tekoni ei voi olla Jumalan rakkauden mukainen, jos lopetan auttamisen mutta esim avustusta vastaavalla rahalla saa kehitysmaissa paljon enemmän aikaan. Epäilen tekoni hyvyyttä. Teinkö siis syntiä kun lopetin heidän avustamisensa? Minulla on vieläkin välillä paha mieli siitä.

Entäpä nuo itsetunto-ongelmat, joiden ansiosta epäilen lähes kaikkea, mitä teen? Minä en kykene erottamaan sitä, milloin kyseessä on oma epävarmuuteni ja milloin kyseessä olisi mahdollisesti Pyhän Hengen neuvot ja niiden aiheuttama epävarmuus. Usein en tiedä, milloin kyseessä on Jumalan viisaus ja milloin oman itseni ääni.

Minulla on ongelmia esimerkiksi sen suhteen, vienkö koirani pidemmälle lenkille vai lyhyemmälle lenkille. Koiralle olisi hyvä saada enemmän liikuntaa mutta minulla ei ole sairauteni takia voimia pitkiin lenkkeihin. Menen siis lyhyitä lenkkejä ja jälleen epälen tekoni hyvyyttä. Teenkö siis syntiä?

Ostan kaupasta ruokaa. Joillakin ihmisillä ei ole edes rahaa kunnolliseen ruokaan mutta minä koen syyllisyyttä kun ostan monipuolisesti kauden satoa kaupasta. Päälle vielä herkkujakin. Epäilen tekojeni hyvyyttä. Teenkö siis syntiä. Pitäisikö minun elää pelkällä näkkileivällä?

Perheessäni on kaksi jäsentä ja kaksi autoa, vaikka voisimme pärjätä yhdellä autolla ja bussillakin. Haaskaan siis rahaa sellaiseen, josta minulla on syyllisyyttä. Toinen autoista on inva-ajoneuvo, jota tarvitaan inva-ajoihin. Epäilen tekojeni hyvyyttä. Teenkö siis syntiä?

Minun pitäisi ostaa jokin tarve-esine, jota tarvitaan joka päiväisessä elämässä: kengät, takki, harrasteväline yms. Olin tottunut aiemmassa elämässäni ostelemaan kalliita merkkivaatteita ja parasta mitä on tarjolla. Nyt kun olen uskossa ja tilanteeni on sellainen, että minulla ei ole rahaa välillä ruokaankaan, koen syyllisyyttä kun ostan parempia ja kestävämpiä vaatteita, harrastusvälineitä, turvallisempia ja kalliimpia autonrenkaita yms. Pitäisikö minun ylipäänsä harrastaa mitään maksullista? Epäilen näiden tekojeni hyvyyttä. Ostamalla halvempaa voisin auttaa muita. Teenkö siis syntiä?

Käytän vähiä voimavarojani oman veneenintai taloni kunnostamiseen vaikka voisin antaa talon näyttää vähän vanhaltakin. Sen sijaan voisin sijoittaa vähät voimavarani lähimmäiseni tai seurakuntani rakennustyöhön, kun kirkkorakennus rapistuu tai vanhuksen talo tarvitsisi uuden kerroksen ulkomaalia. Epäilen tekoni hyvyyttä. Teenkö siis syntiä?

Monia muitakin vastaavia esimerkkejä voisin antaa. Jumala on antanut perheelleni jonkun ihmisen mittapuun mukaan paljon ja jonkun toisen ihmisen mittapuun mukaan elämme köyhyydessä. Silti olemme perheenä saaneet Jumalalta rahat jokapäiväiseen elämäämme. Mitään ei ole puuttunut. Meillä on saanut olla uudehko koti, kaksi autoa, vene ja harrastuksia. Meilläkään ei riitä aina rahat vaatteisiin. Useimmiten kuitenkin ruokaan. Käytänkö Jumalan meille antamia rahoja oikein? Pitäisikö minun elää vielä vaatimattomammin kuin nyt elän. Tuloni ovat pienet. Epäilen tekojeni hyvyyttä. Teenkö siis syntiä?

Nämä esimerkit saattavat kuulostaa vähäpätöisiltä, jopa saivartelulta mutta ovat eläviä esimerkkejä päätöksistä, joita joudun elämässäni tekemään.

Sinulta tuli yksi esimerkki Raamatusta, missä on ymmärrettävä kirjoittajan elinympäristö ja kulttuuri sekä tulkittava hänen kirjoituksensa nykyaikaa, kultuuria ja yhteiskuntaa vasten. Kaikkea, mitä Raamattu kirjoittaa ei voida soveltaa suoraan nykypäivän elämään. Vain pääperiaatteet pätevät tässä raamatunkohdassa.

Lue lisää

Ei sinun ainakaaan vaurauttasi tarvitse anteeksi pyydellä. Jumala antaa itse kullekin sen, mitä he tarvitsevat. Joku elää hyvinkin pienellä. Jotkut saavat yltäkyllin...kenties siksi, että he voisivat toimia Jumalan työssä. Toisilla ei ole edes kunnon kotia mutta heistäkin Jumala pitää huolen. Vaikka joillakin voi olla sinun näkökannaltasi kurjempaa kuin sinulla, elämään tyytyväisyydessä on kyse on juuri omasta suhtautumisesta omaan elämän tilanteeseensa. Siihen Jumala auttaa. Kun katse ei ole materialismissa vaan Jeesuksessa, elämä näyttää ihan toisenlaiselta.

Tuo Raamatun kohta ei oikein sovi joka tilanteeseen. Pitää huomioida asiayhteys. Pitää käyttää maalaisjärkeä ja sitä viisautta, jonka Jumala antaa kun sitä häneltä pyytää.

Cycl0ne kirjoitti:

Mitä nuhteettomuus on jos sitä ettei riko lakia? Mitä synnittömyys on jos ei laittomuutta?

Eikös laittomuus ole synnillisyyttä?

On.

Cycl0ne kirjoitti:

On.

Miksi sitten kirjoitit, mitä synnittömyys on jos ei laittomuutta?

ymmärtämätön_edelleen kirjoitti:

Palaan aiempaan keskusteluumme myöhemmin. Tässä sinulle vähän purtavaa.

Tuohon viimeiseen kappaleeseesi ei voi yksiselitteisesti yhtyä. Silloin kun kyseessä on itsetunnoltaan huono ihminen taikka masentunut, niin kyseenalaistaa lähes kaikki tekemänsä. Silloin on monesta ihan jokapäiväisestäkin asiasta epävarma. Ainakin minä epäilen usein lähes kaikkien tekojeni motiiveja ja hyvyyttä. Kerronpa sinulle tositapahtumiin liittyviän vertauksia omasta elämästäni.

Olin avustanut yhtä uskovaa perhettä, jolla oli ja on edelleen rahankäytön kanssa ongelmia. Heillä on harrasteauto, jonka voisi myydä mutta he eivät myy. He asuvat heille kalliiksi käyvässä asunnossa keskellä isoa kaupunkia mutta eivät hakeudu syrjempään edullisiin asuntoihin (tällaisia ihmisiä on muuten paljon). He laittavat rahansa ulkomaan matkoihin mutta rahat eivät riitä jokapäiväiseen elämään. Kun minulta hädässä pyydettiin apua, niin autoin. Olin nyt antanut apuani heille jo lähes 1,5 vuotta. Avun suuruus ei rahallisesti ole kovi suuri. Tämä perhe ei kuitenkaan ole laittanut raha-asioitaan kuntoon.

Päätin vaihteeksi auttaa sellaisia ihmisiä, jotka ovat todellisessa auttamisen tarpeessa. Minun oli hyvin vaikea lopettaa avun antamista tälle perheelle. Epäilin moneen kertaan, että tekoni ei voi olla Jumalan rakkauden mukainen, jos lopetan auttamisen mutta esim avustusta vastaavalla rahalla saa kehitysmaissa paljon enemmän aikaan. Epäilen tekoni hyvyyttä. Teinkö siis syntiä kun lopetin heidän avustamisensa? Minulla on vieläkin välillä paha mieli siitä.

Entäpä nuo itsetunto-ongelmat, joiden ansiosta epäilen lähes kaikkea, mitä teen? Minä en kykene erottamaan sitä, milloin kyseessä on oma epävarmuuteni ja milloin kyseessä olisi mahdollisesti Pyhän Hengen neuvot ja niiden aiheuttama epävarmuus. Usein en tiedä, milloin kyseessä on Jumalan viisaus ja milloin oman itseni ääni.

Minulla on ongelmia esimerkiksi sen suhteen, vienkö koirani pidemmälle lenkille vai lyhyemmälle lenkille. Koiralle olisi hyvä saada enemmän liikuntaa mutta minulla ei ole sairauteni takia voimia pitkiin lenkkeihin. Menen siis lyhyitä lenkkejä ja jälleen epälen tekoni hyvyyttä. Teenkö siis syntiä?

Ostan kaupasta ruokaa. Joillakin ihmisillä ei ole edes rahaa kunnolliseen ruokaan mutta minä koen syyllisyyttä kun ostan monipuolisesti kauden satoa kaupasta. Päälle vielä herkkujakin. Epäilen tekojeni hyvyyttä. Teenkö siis syntiä. Pitäisikö minun elää pelkällä näkkileivällä?

Perheessäni on kaksi jäsentä ja kaksi autoa, vaikka voisimme pärjätä yhdellä autolla ja bussillakin. Haaskaan siis rahaa sellaiseen, josta minulla on syyllisyyttä. Toinen autoista on inva-ajoneuvo, jota tarvitaan inva-ajoihin. Epäilen tekojeni hyvyyttä. Teenkö siis syntiä?

Minun pitäisi ostaa jokin tarve-esine, jota tarvitaan joka päiväisessä elämässä: kengät, takki, harrasteväline yms. Olin tottunut aiemmassa elämässäni ostelemaan kalliita merkkivaatteita ja parasta mitä on tarjolla. Nyt kun olen uskossa ja tilanteeni on sellainen, että minulla ei ole rahaa välillä ruokaankaan, koen syyllisyyttä kun ostan parempia ja kestävämpiä vaatteita, harrastusvälineitä, turvallisempia ja kalliimpia autonrenkaita yms. Pitäisikö minun ylipäänsä harrastaa mitään maksullista? Epäilen näiden tekojeni hyvyyttä. Ostamalla halvempaa voisin auttaa muita. Teenkö siis syntiä?

Käytän vähiä voimavarojani oman veneenintai taloni kunnostamiseen vaikka voisin antaa talon näyttää vähän vanhaltakin. Sen sijaan voisin sijoittaa vähät voimavarani lähimmäiseni tai seurakuntani rakennustyöhön, kun kirkkorakennus rapistuu tai vanhuksen talo tarvitsisi uuden kerroksen ulkomaalia. Epäilen tekoni hyvyyttä. Teenkö siis syntiä?

Monia muitakin vastaavia esimerkkejä voisin antaa. Jumala on antanut perheelleni jonkun ihmisen mittapuun mukaan paljon ja jonkun toisen ihmisen mittapuun mukaan elämme köyhyydessä. Silti olemme perheenä saaneet Jumalalta rahat jokapäiväiseen elämäämme. Mitään ei ole puuttunut. Meillä on saanut olla uudehko koti, kaksi autoa, vene ja harrastuksia. Meilläkään ei riitä aina rahat vaatteisiin. Useimmiten kuitenkin ruokaan. Käytänkö Jumalan meille antamia rahoja oikein? Pitäisikö minun elää vielä vaatimattomammin kuin nyt elän. Tuloni ovat pienet. Epäilen tekojeni hyvyyttä. Teenkö siis syntiä?

Nämä esimerkit saattavat kuulostaa vähäpätöisiltä, jopa saivartelulta mutta ovat eläviä esimerkkejä päätöksistä, joita joudun elämässäni tekemään.

Sinulta tuli yksi esimerkki Raamatusta, missä on ymmärrettävä kirjoittajan elinympäristö ja kulttuuri sekä tulkittava hänen kirjoituksensa nykyaikaa, kultuuria ja yhteiskuntaa vasten. Kaikkea, mitä Raamattu kirjoittaa ei voida soveltaa suoraan nykypäivän elämään. Vain pääperiaatteet pätevät tässä raamatunkohdassa.

Lue lisää

Minä en ole valmis, tai tarpeeksi tietävä vastaamaan tuohon itsetunto-ongelmaan. Olen kyllä aiemmin jo ajatellut, kohteleeko Jumala ihmisiä heidän oman minäkuvansa ja käsitystensä mukaan tässä maailmassa ja jättääkö oikeudenmukaisuudet vasta tuonpuoleiseen. Tarkoitan tällä sitä, että saako elämässä porskuttaa menestyen joku suruton, joka ei syntejä murehdi - ja joutuuko kitkuttamaan vastentahtoisesti joku tunnontarkka, joka ehkä sen takia kokee pilkkaa tai alentavaa kohtelua muilta. Nämä ovat Jobin kirjan kaltaisia kysymyksiä.

Mutta omistaminen sinällään ei ole syntiä. Onhan kymmenessä käskyssä, että älä varasta, älä (väärin) himoitse toisen omaa. Eri asia, jos kaupassa jotain haluaa valita ja siitä maksaa kassalla.

Jumala vaikuttaa tahtomista ja tekemistä (Fil 2). Että rakastaa lähimmäistä kuin itseään. Ei kai yhteiskunta siitä rikastuisi, että jos jokainen vain kiertäisi hurskaasti kerjäläismunkkina, kaiken heti pois hävittäen /antaen, ilman tervettä itserakkautta? Tuohon itsetuntoasiaan soveltuu ehkä terveen itserakkauden ajatus.

Toisaalta Raamattu saattaa kuulostaa ristiriitaiselta, jos sieltä huomioidaan kaikki asiaan liittyvät kohdat. Esim. että ei voi pysyä Jeesuksen opetuslapsena, jos ei luovu kaikesta, jne. Minä olen yrittänyt tämän tulkita opillisesti tai filosofisesti. Tai ajatellen, että Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen tilanne helpottui, jos opetuslapseuteen riittää nyt kaste (Matt 28).

Toisaalta olet siinä oikeassa, että laiminlyöntejäkin on määritelty synniksi. Jaakobin kirjeessä, jos joku tietää tehdä hyvää, eikä tee. Tuli tehtyä pienellä kiireellä tämä viesti, enkä muistanut kaikkia Raamatun kohtia...