Perintövero&varaton rintaperillinen

1. sukupolvi on hankkinut, 2.sukupolvi perinyt ja 3.sukupolvi on nyt helisemässä. Rintaperillinen ei ole tässä asiassa onneksi yksin. Toisen kiinteistön voi myydä pois,kun leskestä aika jättää tai hän on niin huonossa kunnossa ettei pysty siinä enää asumaan.

Siis yllä kertomasi mukaan pesään kuuluu kaksi kiinteistöä ja lisäksesi perinnönjättäjän leski, joka nyt asuu pesään kuuluvassa toisessa kiinteistössä. Alla puhut myös puolisosta (omasiko, avo- vai aviopuoliso?) ja hänen säästöistänsä, mutta avioehdoista ja testamentista et "ahistuneena" mitään maininnut.

Epäselviin alkutietoihin saa vastaavia vastauksia, kuten ehkä tämäkin. Avioleskellä on lain mukaan elinikäinen hallintaoikeus puolisoiden yhteisenä asuntona olleeseen pesään kuuluvaan asuntoon ja sen koti-irtaimistoon, ellei hän itse omista vastaavaa asuntoa. Et siis voi omin päin myydä hänen asuntoaan vaikka hän muuttaisi asumaan toisaalle. Asunnon ja sen vaatiman tontin lisäksi perimäsi muun omaisuuden voit myydä, mutta mahtaako leskellä olla avio-oikeus tasinkoon ja osuutensa muuhunkin. Ositussopimuksella voitte selkeyttää omistuksenne ja ehkä sovitte leskelle hänen allaan olevan asunnonkin, että pääset myymällä hankkimaan perintöveroihisi varat.
Jos mainitsemasi puoliso on sinun aviopuolisosi ja hänellä avio-oikeus, niin hän voisi hyvinkin sijoittaa säästöjänsä veroihisi, ainakin antamalla hänelle vakuudeksi velkakirjan. Kun ahdistuksesi syynä on kymmenien tuhansien perintövero on perinnön oltava satoja tuhansia, joten lesken hallitseman asunnon lisäksi taitaa jäädä yllin kyllin myytävää tai puolisosi avulla lainoitukseen vakuuksiakin. Menepä käymään asiantuntijan puhella ettei "mopo lähde keulimaan".

Aivan,jotain tälläistä ajattelinkin. Mahdottomuus myös ottaa lainaa.
Puoliso täysin osaton tässä perintöasiassa. Ei hän ole perinyt mitään.
Miksi hänen pitäisi ottaa myöskään lainaa tai laittaa elinikäisiä säästöjään tähän perintöveroon.

Tällä hetkellä verotoimistolla on kuulemma vuoden jono ja perintöverun maksuaika on noin 3 kk perintöveropäätöksen teosta, eli jos perukirja menee verotoimistolle tänään niin perintövero pitäisi maksaa siinä alkuvuonna 2018.

Eiköhän kiinteistön kuin kiinteistön saa myytyä siinä ajassa, jos vain osaa hinnoitella sen oikein.

Verotoimistolla? Luuletko, että Suomessa on vain yksi verotoimisto?

Perintöveroasioilla on Suomessa vain yksi osoite.

88989 kirjoitti:

Perintöveroasioilla on Suomessa vain yksi osoite.

Höpsis! Perintöveron määräävät eri kunnissa toimivat vainajan kotipaikan verotoimistot, joilla on yksilölliset käsittelyajat. Helsingissä käsittelyaika on noin yksi vuosi. Pienemmillä paikkakunnilla aika voi olla lyhyempi, vaikkapa puoli vuotta.

Bonnionni kirjoitti:

Höpsis! Perintöveron määräävät eri kunnissa toimivat vainajan kotipaikan verotoimistot, joilla on yksilölliset käsittelyajat. Helsingissä käsittelyaika on noin yksi vuosi. Pienemmillä paikkakunnilla aika voi olla lyhyempi, vaikkapa puoli vuotta.

Lue lisää

Joka verotoimistossa ei käsitellä. Töitä on keskitetty.

Bonnionni kirjoitti:

Höpsis! Perintöveron määräävät eri kunnissa toimivat vainajan kotipaikan verotoimistot, joilla on yksilölliset käsittelyajat. Helsingissä käsittelyaika on noin yksi vuosi. Pienemmillä paikkakunnilla aika voi olla lyhyempi, vaikkapa puoli vuotta.

Lue lisää

Bonnionni muistelee vanhoja aikoja. Ei perukirjoja enää toimiteta vainajan kotipaikan verotoimistoon.

88989 kirjoitti:

Bonnionni muistelee vanhoja aikoja. Ei perukirjoja enää toimiteta vainajan kotipaikan verotoimistoon.

No onpa radikaaleja muutoksia Verohallinnossa (ei lainsäädännössä) tehty!
Kuten tämä:

"Myöskään sukuselvitystä tai jäljennöstä toisen henkilön jälkeen laaditusta perukirjasta ei tarvitse lähettää Verohallinnolle. Verohallinto pyytää ne tarvittaessa."

Riskinähän on, että tuntematon perillinen jää lehdellä soittelemaan. Vai hankkiiko Verohallinto itse aina kattavan sukuselvityksen, johon saattaa kuulua kymmeniä virkatodistuksia? Milloin "tarvittaessa" Verohallinto niitä perunkirjoituksen toimittajalta pyytää???

Bonnioinni kirjoitti:

No onpa radikaaleja muutoksia Verohallinnossa (ei lainsäädännössä) tehty!
Kuten tämä:

"Myöskään sukuselvitystä tai jäljennöstä toisen henkilön jälkeen laaditusta perukirjasta ei tarvitse lähettää Verohallinnolle. Verohallinto pyytää ne tarvittaessa."

Riskinähän on, että tuntematon perillinen jää lehdellä soittelemaan. Vai hankkiiko Verohallinto itse aina kattavan sukuselvityksen, johon saattaa kuulua kymmeniä virkatodistuksia? Milloin "tarvittaessa" Verohallinto niitä perunkirjoituksen toimittajalta pyytää???

Lue lisää

"Riskinähän on, että tuntematon perillinen jää lehdellä soittelemaan. "

Ei verohallinnon tehtävä ole tarkistaa saako jokainen perintönsä. Verohallinnon tehtävä on verottaa, kuten lait säätävät.

Pesänilmoittaja on velvollinen ilmoittamaan oikeat tiedot ja uskottujen miesten tehtävä on tarkistaa, että ilmoitukset perustuvat uskottaviin asiakirjoihin, osoittavat ilmoittajan kertoman ja merkitään oikein perukirjaan.

"Vai hankkiiko Verohallinto itse aina kattavan sukuselvityksen, johon saattaa kuulua kymmeniä virkatodistuksia?"

Kun aloitettiin tarpeellisten tietojen ja asiakirjojen tallennus toteuttaa sähköisesti, tuli mahdolliseksi samalla keskittää näiden käsittely vaikka valtakunnallisesti. Ja kun VRK:lla on virkatodistusten tiedot myös sähköisesti, ei ole mitään järkeä ottaa virkatodistuksista kopioita.

"Milloin "tarvittaessa" Verohallinto niitä perunkirjoituksen toimittajalta pyytää???"

Silloin kun perukirjan tiedot poikkeavat tai eivät ole saatavissa VRK:sta(ulkomaat yms)

"xxEi verohallinnon tehtävä ole tarkistaa saako jokainen perintönsä. Verohallinnon tehtävä on verottaa, kuten lait säätävät.xx"

Oli tai ei, aikaisempaan verrattuna riski siitä, että joku perintöön oikeutettu jää perinnön ulkopuolelle, on suurempi. Aiemmin perukirja jätettiin kahtena kappaleena käräjäoikeuteen (raastuvanoikeuteen, kihlakunnanoikeuteen), joka liitteenä toimitetusta sukuselvityksestä tarkasti, että kaikki lain mukaiset oikeudenomistajat oli perukirjan osakasluettelossa mainittu. Kun sittemmin perukirjat liitteineen toimitettiin käräjäoikeuden asemesta verotoimistoihin, näiden tehtävänä edelleen oli huolehtia siitä, että kaikki perillisasemassa olevat oli osakasluettelossa kerrottu.

"xxPesänilmoittaja on velvollinen ilmoittamaan oikeat tiedot ja uskottujen miesten tehtävä on tarkistaa, että ilmoitukset perustuvat uskottaviin asiakirjoihin, osoittavat ilmoittajan kertoman ja merkitään oikein perukirjaan.xx"

Noinhan se on, mutta kokonaan toinen asia on, tapahtuuko noin. Pesän ilmoittaja ei välttämättä tiedä vainajan kauan sitten tunnustetuista lehtolapsista (jotka ovat saattaneet muuttojen myötä pudota pois virkatodistuksista) ja uskotuille miehille ei ole asetettu minkäänlaisia pätevyysvaatimuksia.

"xxKun aloitettiin tarpeellisten tietojen ja asiakirjojen tallennus toteuttaa sähköisesti, tuli mahdolliseksi samalla keskittää näiden käsittely vaikka valtakunnallisesti. Ja kun VRK:lla on virkatodistusten tiedot myös sähköisesti, ei ole mitään järkeä ottaa virkatodistuksista kopioita.xx"

Ote Lahden seurakuntayhtymän sivuilta:
"Vuoden 2013 alusta alkaen on otettu käyttöön kirkon yhteinen jäsenrekisteri kattaa kaikki Suomen evankelis-luterilaiset seurakunnat 1.10.1999 alkaen. Tämä tarkoittaa, että seurakunta, jossa henkilö on ollut viimeksi kirjoilla, voi yhdellä todistuksella todistaa henkilön 1.10.1999 jälkeiset kirjoillaoloajat eri ev. lut. seurakunnissa. Tätä aikaisemmat seurakunnissa kirjoillaoloajat täytyy vielä toistaiseksi tilata aikaisemman käytännön mukaisesti kyseisistä seurakunnista henkilön täytettyään 15 vuotta."

VRK:lla ei ole keskitettyjä tietoja 1.10.1999 edeltävältä ajalta, joten tuolta ajalta sukuselvitykset tulee edelleen hankkia jokaisesta rekisteristä erikseen manuaalisesti laadittuina. Tähän Verohallinnon virkailijoilla tuskin on mahdollisuutta ryhtyä, edessä kun voi olla aikamoinen urakka. Itse olen yhteen perunkirjoitukseen hankkinut enimmillän yli sata virkatodistusta.

xx/"Milloin "tarvittaessa" Verohallinto niitä perunkirjoituksen toimittajalta pyytää???"

Silloin kun perukirjan tiedot poikkeavat tai eivät ole saatavissa VRK:sta(ulkomaat yms) /xx

Milloinkahan ne perukirjan tiedot sitten poikkeavat? Jos 1927 syntyneen vainajan 1947 syntynyttä tunnustettua au-lasta ei näy 1.10.1999 jälkeisissä virkatodistuksissa, ei häntä näy myöskään Verohallinnon tietokoneissa. Perukirjan tiedot voivat tällöin poiketa Verohallinnon tiedoista vain siinä tapauksessa, että ko. lapsi ON merkitty perukirjan osakasluetteloon, mutta eivät siinä tapauksessa, että lasta EI ole merkitty osakasluetteloon. Lapsen asema perillisenä on siten turvaton.

Toki tuollaisenkin lapsen asema on turvattu, mikäli jäämistöön kuuluu omaisuutta (kiinteistö, asunto-osake), jonka saanto edellyttää rekisteröimistä. Rekisteröimisen yhteydessä tulee esittää katkeamaton virkatodistusketju siitä alkaen, kun vainaja oli täyttänyt 15 vuotta. Myös pankki vaatii - tai ainakin tulisi vaatia - sama selvitys talletuksien ja arvopapereiden jaon osalta. - Jos maistraatilta halutaan perukirjaan vahvistus osakasluettelon oikeellisuudesta, sama selvitys tulee esittää maistraatille. (Maistraatti kyllä maksullisena palveluna voi hankkia nuo tarvittavat virkatodistukset.)

Mutta kun Verohallinnon tehtäviin ei - enää - kuulune muuta kuin perinnöstä perittävän veron maksimointi, se tuskin vaatii selvityksiä eli em. kirjallista sukuselvitystä perukirjaan merkityn osakasluettelon oikeellisuudesta. Veroahan kertyy progression ansiosta sitä enemmän, mitä vähemmän perinnöllä on jakajia.

00530 kirjoitti:

"xxEi verohallinnon tehtävä ole tarkistaa saako jokainen perintönsä. Verohallinnon tehtävä on verottaa, kuten lait säätävät.xx"

Oli tai ei, aikaisempaan verrattuna riski siitä, että joku perintöön oikeutettu jää perinnön ulkopuolelle, on suurempi. Aiemmin perukirja jätettiin kahtena kappaleena käräjäoikeuteen (raastuvanoikeuteen, kihlakunnanoikeuteen), joka liitteenä toimitetusta sukuselvityksestä tarkasti, että kaikki lain mukaiset oikeudenomistajat oli perukirjan osakasluettelossa mainittu. Kun sittemmin perukirjat liitteineen toimitettiin käräjäoikeuden asemesta verotoimistoihin, näiden tehtävänä edelleen oli huolehtia siitä, että kaikki perillisasemassa olevat oli osakasluettelossa kerrottu.

"xxPesänilmoittaja on velvollinen ilmoittamaan oikeat tiedot ja uskottujen miesten tehtävä on tarkistaa, että ilmoitukset perustuvat uskottaviin asiakirjoihin, osoittavat ilmoittajan kertoman ja merkitään oikein perukirjaan.xx"

Noinhan se on, mutta kokonaan toinen asia on, tapahtuuko noin. Pesän ilmoittaja ei välttämättä tiedä vainajan kauan sitten tunnustetuista lehtolapsista (jotka ovat saattaneet muuttojen myötä pudota pois virkatodistuksista) ja uskotuille miehille ei ole asetettu minkäänlaisia pätevyysvaatimuksia.

"xxKun aloitettiin tarpeellisten tietojen ja asiakirjojen tallennus toteuttaa sähköisesti, tuli mahdolliseksi samalla keskittää näiden käsittely vaikka valtakunnallisesti. Ja kun VRK:lla on virkatodistusten tiedot myös sähköisesti, ei ole mitään järkeä ottaa virkatodistuksista kopioita.xx"

Ote Lahden seurakuntayhtymän sivuilta:
"Vuoden 2013 alusta alkaen on otettu käyttöön kirkon yhteinen jäsenrekisteri kattaa kaikki Suomen evankelis-luterilaiset seurakunnat 1.10.1999 alkaen. Tämä tarkoittaa, että seurakunta, jossa henkilö on ollut viimeksi kirjoilla, voi yhdellä todistuksella todistaa henkilön 1.10.1999 jälkeiset kirjoillaoloajat eri ev. lut. seurakunnissa. Tätä aikaisemmat seurakunnissa kirjoillaoloajat täytyy vielä toistaiseksi tilata aikaisemman käytännön mukaisesti kyseisistä seurakunnista henkilön täytettyään 15 vuotta."

VRK:lla ei ole keskitettyjä tietoja 1.10.1999 edeltävältä ajalta, joten tuolta ajalta sukuselvitykset tulee edelleen hankkia jokaisesta rekisteristä erikseen manuaalisesti laadittuina. Tähän Verohallinnon virkailijoilla tuskin on mahdollisuutta ryhtyä, edessä kun voi olla aikamoinen urakka. Itse olen yhteen perunkirjoitukseen hankkinut enimmillän yli sata virkatodistusta.

xx/"Milloin "tarvittaessa" Verohallinto niitä perunkirjoituksen toimittajalta pyytää???"

Silloin kun perukirjan tiedot poikkeavat tai eivät ole saatavissa VRK:sta(ulkomaat yms) /xx

Milloinkahan ne perukirjan tiedot sitten poikkeavat? Jos 1927 syntyneen vainajan 1947 syntynyttä tunnustettua au-lasta ei näy 1.10.1999 jälkeisissä virkatodistuksissa, ei häntä näy myöskään Verohallinnon tietokoneissa. Perukirjan tiedot voivat tällöin poiketa Verohallinnon tiedoista vain siinä tapauksessa, että ko. lapsi ON merkitty perukirjan osakasluetteloon, mutta eivät siinä tapauksessa, että lasta EI ole merkitty osakasluetteloon. Lapsen asema perillisenä on siten turvaton.

Toki tuollaisenkin lapsen asema on turvattu, mikäli jäämistöön kuuluu omaisuutta (kiinteistö, asunto-osake), jonka saanto edellyttää rekisteröimistä. Rekisteröimisen yhteydessä tulee esittää katkeamaton virkatodistusketju siitä alkaen, kun vainaja oli täyttänyt 15 vuotta. Myös pankki vaatii - tai ainakin tulisi vaatia - sama selvitys talletuksien ja arvopapereiden jaon osalta. - Jos maistraatilta halutaan perukirjaan vahvistus osakasluettelon oikeellisuudesta, sama selvitys tulee esittää maistraatille. (Maistraatti kyllä maksullisena palveluna voi hankkia nuo tarvittavat virkatodistukset.)

Mutta kun Verohallinnon tehtäviin ei - enää - kuulune muuta kuin perinnöstä perittävän veron maksimointi, se tuskin vaatii selvityksiä eli em. kirjallista sukuselvitystä perukirjaan merkityn osakasluettelon oikeellisuudesta. Veroahan kertyy progression ansiosta sitä enemmän, mitä vähemmän perinnöllä on jakajia.

Lue lisää

"Oli tai ei, aikaisempaan verrattuna riski siitä, että joku perintöön oikeutettu jää perinnön ulkopuolelle, on suurempi."

Totta kai on riski mutta toisaalta onko valtion tehtävä valvoa tuollaista? Tuon vastapuolena valtiolle pitäisi asettaa vastuu vahingoista jos sen edustaja olisi hyväksynyt perukirjan, joka on virheellinen. Tuollainen voisi tulla hyvin raskaaksi koneistoksi, varsinkin kun perintöjen arvot kasvavat ja samalla vastuut.

Parempi, että kaikki ymmärtävät asemansa ja kuka sanoo minkä todistavan mitä, eli se perukirjan luatettavuus riippuu siitä kuka sen on tehnyt, naapurin Rane vai jäämistöoikeuden asiantuntija. Liian usein pankissa on esitetty vaatimus, että pitäisi toimittaa sellainen perukirja, jossa olisi verottajan saapunut leima. (mitähän sekin todistaa)

"Noinhan se on, mutta kokonaan toinen asia on, tapahtuuko noin. Pesän ilmoittaja ei välttämättä tiedä vainajan kauan sitten tunnustetuista lehtolapsista (jotka ovat saattaneet muuttojen myötä pudota pois virkatodistuksista) ja uskotuille miehille ei ole asetettu minkäänlaisia pätevyysvaatimuksia."

Niin jokaisen pitää miettiä itse mihin pystymme, useimpien maallikkojen kunniaksi pitää sanoa, että myöntävät etteivät kykene hallitsemaan kaikkia asioita ja hakevat suosiolla apua. En minäkään ala hammaslääkäriä leikkimään, vaikka jotain hampaista tiedänkin.

"Milloinkahan ne perukirjan tiedot sitten poikkeavat? Jos 1927 syntyneen vainajan 1947 syntynyttä tunnustettua au-lasta ei näy 1.10.1999 jälkeisissä virkatodistuksissa,"

Tarkoitin että osakkaan tiedot on merkitty virheellisesti, esim hetu tai muuta väärin.

Vaikka verottaja ei enää vaadi virkatodistuksia, pitää ne silti hankkia perukirjan laatimista varten, eihän ne uskotut miehet muuten voi sanoa, että osakkaat ovat oikein merkitty, kuten valallaan vakuuttavat ennen allekirjoitustaan. Ja jos uskotut miehet eivät muuten tiedä kuka sinne kuuluu, pitää heidän vaatia selvitys tosiasioista ja lain sisällöstä. (joo tiedätään, jotkut uskovat mitä vain)

Kun ne uskotut miehet ovat jo tarkistaneet virkatodistukset ja myös rikosoikeudellisella vastuulla sanovat niiden sisällön olevan oikein merkitty perukirjaan, eiköhän niitä uskota. Mikä on se lisäarvo, että verottaja, käräjäoikeus, maistraatti tai kuka nyt olisikaan niitä katselisi uudestaan? Tosin jos uskottuina miehinä esim osakkaat, eiköhän niitä pyydetä näytille, kuten kaikkea muutakin materiaalia. Siitä voidaan tietysti keskustella onko rangaistukset riittävät ja tietävätkö ihmiset niistä.

Omistuksen rekisteröintiä tai varoja "vaatiessa" perukirja tarkastetaan siksi, että varat on merkitty velkavastuuta sekä velallisten suojaa ajatellen, ei niinkään osakasluettelon sisällön saamiseksi, vaan siihen vaaditaan virkatodistukset. Tietenkin osakasluettelo luo näppärän luettelon mutta velallinen tai rekisteröijä ei saisi siihen luottaa. Maistraatin vahvistama luettelo on sitten tietenkin eri asia. (kun itse tiedän miten tuo vahvistus tehdään mietin kyllä vaadinko silti virkatodistukset.)

" Lapsen asema perillisenä on siten turvaton."

Voi sitä noinkin ajatella. Tosin jos toiset olisi kirjoittaneet isäni perukirjan ja minua ei olisi siihen merkitty, olisin kyllä nostanut asiasta meteliä, tehnyt rikosilmoitusta ja ilmoitellut verottajalle. Ja kun tekijät olisivat oikein itse allekirjoittaneet paperit, ei näyttökään olisi ollut hankala saada. Toisaalta jos en ole missään tekemisissä perinnönjättäjän kanssa, niin etten huomaa hänen kuolleen 10 vuoteen ja näin menetän perintöni, pitääkö minua nyt kauheasti suojata? Eikö mitään aktiivisuutta voida minulta vaatia?

Kommenttisi on vähän kuin "kusten tehty". Sorry!

1. "Totta kai on riski mutta toisaalta onko valtion tehtävä valvoa tuollaista?"

Ei riskin kasvattaminen mikään totta kai -juttu ole! Lainsäädännössään valtio monesti pakottavin säännöksin puolustaa heikommassa asemassa olevaa. Perintökaaressa tämä näkyy mm. siten, että perinnönjaon tulee - ainakin jolleivät KAIKKI osakkaat toisin sovi - mennä lain mukaan, ei siis vahvemman oikeudella tai enemmistöpäätöksin. Perunkirjoituksesta tulee ilmoittaa KAIKILLE osakkaille. Testamentti tulee antaa tiedoksi KAIKILLE perillisille. Tässä tapauksessa syrjäytettävä au-lapsi on muita perillisiä heikommassa asemassa. Perittävä ei ehkä ole eläessään halunnut pitää vahinkoonsa mitään yhteyttä, ja vielä vähemmän sitä haluavat perittävän muut perilliset - jos edes ovat tietoisia tuosta sukulaisestaan.

2. "Parempi, että kaikki ymmärtävät asemansa ja kuka sanoo minkä todistavan mitä, eli se perukirjan luatettavuus riippuu siitä kuka sen on tehnyt, naapurin Rane vai jäämistöoikeuden asiantuntija."

Ensinnäkään lehtolapsi ei voi "ymmärtää asemaansa" perillisenä, kun hänelle ei ole kerrottu vanhempansa kuolemasta. Vai tarkoitatko, että jos tuo lapsi tietäisi vanhempansa kuolleen, hänen tulisi "ymmärtää asemansa" ja tyytyä siihen eli vaieta?

3. "Liian usein pankissa on esitetty vaatimus, että pitäisi toimittaa sellainen perukirja, jossa olisi verottajan saapunut leima. (mitähän sekin todistaa)"

Saapunut-leima ei todellakaan todista mitään muuta kuin saapunut. Sen sijaan käräjäoikeuden leima aikanaan todisti, että perukirja oli tarkastettu ja todettu oikeudelliselta kannalta (nimenomaan osakasluetton pätevyys) oikein laadituksi.

4. "Niin jokaisen pitää miettiä itse mihin pystymme, useimpien maallikkojen kunniaksi pitää sanoa, että myöntävät etteivät kykene hallitsemaan kaikkia asioita ja hakevat suosiolla apua."

Senpä tähden juuri tuntemattoman lehtolapsen oikeusturva on heikentynyt. Se, että sukuselvitykset tuli toimittaa verottajalle, sentään jossain määrin ajoi tällaisen perillisen oikeutta. Ja jos "oikeat" perilliset haluavat vilpillisesti tuollaisen perillisen syrjäyttää, he valitsevat perunkirjoituksen uskotuiksi miehiksi mahdollisimman asiantuntemattomat henkilöt toimimaan kumileimasimen tavoin.

5. "Vaikka verottaja ei enää vaadi virkatodistuksia, pitää ne silti hankkia perukirjan laatimista varten, eihän ne uskotut miehet muuten voi sanoa, että osakkaat ovat oikein merkitty"

Maallikoille saattavat hyvin riittää viimeiset todistukset, joista lehtolapsi syystä tai toisesta on pudonnut pois. Ei heidän ole tarvinnut mitään kurssia käydä voidakseen toimia uskottuna miehenä. Uskotut miehet todistavat, että he ovat perukirjaan "kaiken oikein merkinneet". Käytännössä maallikot usein allekirjoittavat eteensä lyödyn valmiin perukirjan, jonka oikeellisuutta he tuskin ryhtyvät kyseenalaistamaan.

6. "eihän ne uskotut miehet muuten voi sanoa, että osakkaat ovat oikein merkitty, kuten valallaan vakuuttavat ennen allekirjoitustaan."

Väärin. Eivät uskotut miehet perukirjan allekirjoittaessaan ole valoja vannoneet. Sen sijaan he todistavat VALAEHTOISESTI sen, minkä todistavat. Tämä tarkoittaa, että heidät voidaan saada tuomioistuimeen kuultavaksi perunkirjoitukseen liittyvistä asioista. Ennen kuulemista heidän on annettava vala tai vastaava vakuutus.

7. "Kun ne uskotut miehet ovat jo tarkistaneet virkatodistukset ja myös rikosoikeudellisella vastuulla sanovat niiden sisällön olevan oikein merkitty perukirjaan, eiköhän niitä uskota. Mikä on se lisäarvo, että verottaja, käräjäoikeus, maistraatti tai kuka nyt olisikaan niitä katselisi uudestaan?"

Voi voi, miten tuokin saattaa olla noin vaikeaa ymmärtää! Lisäarvo on luotettavuus. Kerroin itse perunkirjoituksen uskottuna miehenä hankkineeni perukirjan liitteeksi välttämättömät yli sata virkatodistusta. Jokainen mattimeikäläinen vain kerta kaikkiaan ei tuosta rumbasta uskottuna miehenä selviäisi. Sen sijaan käräjäoikeus, maistraatti ja ehkä verottajakin tietää, mitä kattavalta sukuselvitykseltä vaaditaan ja osaa esitetyt virkatodistukset tästä näkökulmasta tarkastaa.

8. "Maistraatin vahvistama luettelo on sitten tietenkin eri asia. (kun itse tiedän miten tuo vahvistus tehdään mietin kyllä vaadinko silti virkatodistukset.)"

Tuolla vahvistuksella on julkinen luotettavuus eli saannon rekisteröijä voi lähtökohtaisesti luottaa siihen, että osakasluettelo on oikein laadittu.

9. "Toisaalta jos en ole missään tekemisissä perinnönjättäjän kanssa, niin etten huomaa hänen kuolleen 10 vuoteen ja näin menetän perintöni, pitääkö minua nyt kauheasti suojata? Eikö mitään aktiivisuutta voida minulta vaatia?"

Lehtolapsen tapauksessa asia lienee useimmiten niin päin, että vanhempi ei ole halunnut kuulla mitään lapsestaan - ja sitten vielä haluaa jättää tämän, usein kyseenalaisilla omaisuusjärjestelyillä, perinnöttömäksikin.

00530 kirjoitti:

Kommenttisi on vähän kuin "kusten tehty". Sorry!

1. "Totta kai on riski mutta toisaalta onko valtion tehtävä valvoa tuollaista?"

Ei riskin kasvattaminen mikään totta kai -juttu ole! Lainsäädännössään valtio monesti pakottavin säännöksin puolustaa heikommassa asemassa olevaa. Perintökaaressa tämä näkyy mm. siten, että perinnönjaon tulee - ainakin jolleivät KAIKKI osakkaat toisin sovi - mennä lain mukaan, ei siis vahvemman oikeudella tai enemmistöpäätöksin. Perunkirjoituksesta tulee ilmoittaa KAIKILLE osakkaille. Testamentti tulee antaa tiedoksi KAIKILLE perillisille. Tässä tapauksessa syrjäytettävä au-lapsi on muita perillisiä heikommassa asemassa. Perittävä ei ehkä ole eläessään halunnut pitää vahinkoonsa mitään yhteyttä, ja vielä vähemmän sitä haluavat perittävän muut perilliset - jos edes ovat tietoisia tuosta sukulaisestaan.

2. "Parempi, että kaikki ymmärtävät asemansa ja kuka sanoo minkä todistavan mitä, eli se perukirjan luatettavuus riippuu siitä kuka sen on tehnyt, naapurin Rane vai jäämistöoikeuden asiantuntija."

Ensinnäkään lehtolapsi ei voi "ymmärtää asemaansa" perillisenä, kun hänelle ei ole kerrottu vanhempansa kuolemasta. Vai tarkoitatko, että jos tuo lapsi tietäisi vanhempansa kuolleen, hänen tulisi "ymmärtää asemansa" ja tyytyä siihen eli vaieta?

3. "Liian usein pankissa on esitetty vaatimus, että pitäisi toimittaa sellainen perukirja, jossa olisi verottajan saapunut leima. (mitähän sekin todistaa)"

Saapunut-leima ei todellakaan todista mitään muuta kuin saapunut. Sen sijaan käräjäoikeuden leima aikanaan todisti, että perukirja oli tarkastettu ja todettu oikeudelliselta kannalta (nimenomaan osakasluetton pätevyys) oikein laadituksi.

4. "Niin jokaisen pitää miettiä itse mihin pystymme, useimpien maallikkojen kunniaksi pitää sanoa, että myöntävät etteivät kykene hallitsemaan kaikkia asioita ja hakevat suosiolla apua."

Senpä tähden juuri tuntemattoman lehtolapsen oikeusturva on heikentynyt. Se, että sukuselvitykset tuli toimittaa verottajalle, sentään jossain määrin ajoi tällaisen perillisen oikeutta. Ja jos "oikeat" perilliset haluavat vilpillisesti tuollaisen perillisen syrjäyttää, he valitsevat perunkirjoituksen uskotuiksi miehiksi mahdollisimman asiantuntemattomat henkilöt toimimaan kumileimasimen tavoin.

5. "Vaikka verottaja ei enää vaadi virkatodistuksia, pitää ne silti hankkia perukirjan laatimista varten, eihän ne uskotut miehet muuten voi sanoa, että osakkaat ovat oikein merkitty"

Maallikoille saattavat hyvin riittää viimeiset todistukset, joista lehtolapsi syystä tai toisesta on pudonnut pois. Ei heidän ole tarvinnut mitään kurssia käydä voidakseen toimia uskottuna miehenä. Uskotut miehet todistavat, että he ovat perukirjaan "kaiken oikein merkinneet". Käytännössä maallikot usein allekirjoittavat eteensä lyödyn valmiin perukirjan, jonka oikeellisuutta he tuskin ryhtyvät kyseenalaistamaan.

6. "eihän ne uskotut miehet muuten voi sanoa, että osakkaat ovat oikein merkitty, kuten valallaan vakuuttavat ennen allekirjoitustaan."

Väärin. Eivät uskotut miehet perukirjan allekirjoittaessaan ole valoja vannoneet. Sen sijaan he todistavat VALAEHTOISESTI sen, minkä todistavat. Tämä tarkoittaa, että heidät voidaan saada tuomioistuimeen kuultavaksi perunkirjoitukseen liittyvistä asioista. Ennen kuulemista heidän on annettava vala tai vastaava vakuutus.

7. "Kun ne uskotut miehet ovat jo tarkistaneet virkatodistukset ja myös rikosoikeudellisella vastuulla sanovat niiden sisällön olevan oikein merkitty perukirjaan, eiköhän niitä uskota. Mikä on se lisäarvo, että verottaja, käräjäoikeus, maistraatti tai kuka nyt olisikaan niitä katselisi uudestaan?"

Voi voi, miten tuokin saattaa olla noin vaikeaa ymmärtää! Lisäarvo on luotettavuus. Kerroin itse perunkirjoituksen uskottuna miehenä hankkineeni perukirjan liitteeksi välttämättömät yli sata virkatodistusta. Jokainen mattimeikäläinen vain kerta kaikkiaan ei tuosta rumbasta uskottuna miehenä selviäisi. Sen sijaan käräjäoikeus, maistraatti ja ehkä verottajakin tietää, mitä kattavalta sukuselvitykseltä vaaditaan ja osaa esitetyt virkatodistukset tästä näkökulmasta tarkastaa.

8. "Maistraatin vahvistama luettelo on sitten tietenkin eri asia. (kun itse tiedän miten tuo vahvistus tehdään mietin kyllä vaadinko silti virkatodistukset.)"

Tuolla vahvistuksella on julkinen luotettavuus eli saannon rekisteröijä voi lähtökohtaisesti luottaa siihen, että osakasluettelo on oikein laadittu.

9. "Toisaalta jos en ole missään tekemisissä perinnönjättäjän kanssa, niin etten huomaa hänen kuolleen 10 vuoteen ja näin menetän perintöni, pitääkö minua nyt kauheasti suojata? Eikö mitään aktiivisuutta voida minulta vaatia?"

Lehtolapsen tapauksessa asia lienee useimmiten niin päin, että vanhempi ei ole halunnut kuulla mitään lapsestaan - ja sitten vielä haluaa jättää tämän, usein kyseenalaisilla omaisuusjärjestelyillä, perinnöttömäksikin.

Lue lisää

Ei se mitään saat olla mielipiteessäsi, en minä pahastu.

1. Niin valtio tehtävä on säännöksin varmistaa kaikkien asema mutta se on eriasia kuin valvoa kaikkea. Perintökaaren säännökset ilmentävät juuri tätä, erityisesti ne kohdat, jotka kerrot.

Ja juuri noiden säännösten vuoksi jälkikäteinen korjaaminen on mahdollista, jos ei ole kutsuttu ja ilmoitettu, ei ole tehty, jolloin tehdään uudestaan ja oikein ammattilaisvoimin. Samalla sitten tehdään rikosilmoituksen ja muut tarpeelliset hommat mitä havaitaan.

2. Jos puhut vanhan isyyslain aikaisista lehtolapsista, ongelma on ovatko lapset edes tunnustettuja? Kuten varmasti tiedät, jos ei ole, on ihan sama kuka sen perukirjan tarkistaa, perintöä ei tule ilman oikeudenkäyntiä, jos silloinkaan. Jos on tunnustettu/tuomittu, se tieto on kirjattu VRK:n tietokantaan tietona vanhemmasta. Äidin kohdalla tämä ongelma taitaa olla harvinaisempi. Jos siellä on tieto vanhemmasta, tulee samaan kohtaan silloin tieto vanhemman kuolemasta, eli henkilön ei tarvitse käydä, kun katsomassa silloin tällöin omat tietonsa, jos ei kerran mitenkään muuten voisi saada tietoa kuolemasta 10 vuoden aikana.

3. Myönnän, että tilastoja en tiedä mutta vahva uskomus on, että yli 90 prosenttia perukirjoista tehdään aivan tai ainakin riittävän oikein ja vilpillisessä mielessä väärennetään hyvin häviävän pieni määrä, joten mikä järki on silloin tuhlata resursseja kaikkien perukirjojen tarkistamiseen?

4. No tuo ei ole verottajan tehtävä, eikä sellaisen virkatodistuksen väärentäminen oikeasti ole vaikeaa, tarvitaan vain kohtuulliset tietokone taidot, joten tarkastus pitäisi tehdä niin että viranomainen pyytäisi alkuperäisistä kaikista lähteistä ja silloin koko perunkirjoituksen voisi jättää valtiolle saman tien.

5. Niin mutta kun olemme päättäneet, että tämänlainen järjestelmä riittää. Ja kuten totesin on niitä uskottuja miehiä, jotka uskovat kaiken, jos olet sitä mieltä, että uskotuille miehille pitäisi olla joku vaatimus taso, niin siinä olen samaa mieltä mutta kun minä en säädä lakeja.

Tuon ongelman takiahan meillä on laissa nuo kohdan 1 mainitsemasi vaatimukset sekä PK 18:1.2:n ja 19:1§ mahdollisuudet saada asioita tehtyä tilanteissä, joissa ei olla yhtä mieltä. Jos kyse on tunnustetusta lapsesta tämä saa virkatodistuksellaan, jossa näkyy vanhempi pallon liikkeelle.

6. Joo tuossa olet oikeassa. Tämä oli omanäkemykseni, että jos jotain valaehtoisesti sanon, varmistan, että voin myös mennä siitä valalle tai oikeammin vakuudelle omassa tilanteessani, en tiedä olenko sitten tuossa ajatuksessa yksin.

7. Niin ja kuten kohdassa 3 totean niitä virkatodistuksia voi väärentää, joten miksei sitten anneta koko homma valtiolle? Koska se olisi aika ja resursseja vievää ja vielä älytöntä.

8. Näin on, mutta se kuinka monta numeroa on pilkun vasemmalla puolella, saa minut kyllä miettimään haluanko silti nähdä ne virkatodistukset, kun tiedän, miten nuo hoidetaan maistraatissa. Se vartti voi säästää minulta tunteja myöhemmin.

9. Voi olla mutta kun tällä lapsella on oikeussuojakeinoja, joiden käyttöön tällä on 10 vuotta perinnönjättäjän kuolemasta, en näe perusteita kuluttaa valtavasti rahaa kaikkien perukirjojen tarkastukseen, vain muutamien tapausten takia.

Korjattavaa taas olisi, (käsityksestäsi VRK:ntietokannasta , uskomustesi merkityksestä, todistusten väärentämisestä ym. ym.) mutta olkoon ... Riittäköön tämä minun panoksekseni tähän keskusteluun.

... joka koski perintöveroa ja sen maksua...

qqqq4 kirjoitti:

... joka koski perintöveroa ja sen maksua...

Hölmöläinen! Ei keskustelu ole rajoitettu aloittajan raameihin. Päin vastoin, keskustelu voi vapaasti rönsyillä - se on jopa toivottavaa. Keskustelijat luovat keskustelun.