Millaista on olla noin nelikymppinen nainen?

Ihan hyvältä tuntuu olla nelikybänen, aikuinen nainen, lapset jo isoja, voidaan matkustella taas kaksin miehen kanssa, asuntolaina on melkein maksettu, jne. Töissä ei tytötellä enää mikä tuntuu tosi hienolta, myös ura on vihdoin auennut kun pomo vaihtui nuorempaan ja ammattitaitoisempaan, ennakkoluulottomaan ihmiseen, joka arvostaa kokemusta eikä mieti vain työntekijöiden ikää.

Parisuhteessa kaikki edelleenkin hyvin. Minun miehenikään ei ole sitä sorttia, joka haikailee nuoruuttaan tai läähättää nuorempien naisten perään, hän osoittaa tykkäämisen edelleenkin joka päivä, myös muiden ihmisten nähden.

En vaihtaisi tätä ikää mihinkään, haluan kokea tämän tällaisenaan ja sitten siirtyä toivon mukaan yhtä terveenä seuraavalle kymmenluvulle. :)

Mulla alkaa olla jo 50 täynnä, joten on näköalaa nelosella alkavaan ikään. Pakko sanoa, että parasta aikaa tähän mennessä. Oman itseni kanssa olen ollut yhä enemmän sinut niin henkisesti kuin fyysisesti, töitä on kiva tehdä kun todella huomaa osaavansa jotain, uusien asioiden oppiminen on edelleen erittäin kivaa ja yhä paremmin osaa nähdä, mikä on elämässä tärkeää.

Miinuspuolelle menevät muutamat pienet krempat terveydessä sekä isän ja äidin terveyden vakava heikentyminen, joka sitoo paljon omaa aikaa - mutta toisaalta tämä voi tapahtua missä iässä tahansa. Ja sitten palataan siihen, mikä elämässä on tärkeää: vanhemmista huolehtiminen on.

Täytin vasta 40 joten kokemusta ei oikeastaan ole paljon. Tähän mennessä sanoisin että aika samanlaista kuin 30 vuosina. 40-vuotis päivä oli lähes samnalainen päivä kuten kaikki muutkin, minä lopetin synttäreiden viettämistä jo 15 vuotta sitten.

Aina vain paranee. Turhat paineet "kelpaanko vai en" on kaukana takana. Itsetunto vahva, tiedän kuka olen ja mitä olen. Oma elämäntapa löydetty; sinkku omassa asunnossani. Työssä urakiipeily alkaa olla takana, saa jo hellittää. Elämä taloudellisesti turvallista. Mikä parasta: vapaus matkustella mihin haluaa! Vapaus tehdä päätökset ihan yksin oman mielen mukaan.
Huono puoli; eliniän ennuste ei enää niin pitkä kuin kaksikymppisenä! Nyt kun sitä oikein arvostaa, tuntuu että aika kuluu liiankin nopeasti ja valtavasti olisi vielä nähtävää ja koettavaa.
Kaiken kaikkiaan elämä seesteistä ja nautittavaa.

Aina sitä luulee, että sitten on jotenkin kovin erilaista kun on vanhempi. Ei se ainakaan tähän melkein viisikymppiseksi sen kummemmaksi ole muuttunut. Kaikenlainen epävarmuus on toki vähentynyt, mutta aina tulee uutta tilalle. Enää ei ole niin epävarma itsestään kuin joskus nuorempana, nyt tietää mitä on ja että kelpaa sellaisena kuin on. Mutta sitten taas epävarmuus tulevasta elämästä, terveydestä... toisaalta siihenkin luottaa että sitten mennään sen mukaan mitä tulee.

Se on suurin piirtein samanlaista kuin olla 30-vuotias nainen tai 20-vuotias nainen.

Parasta aikaa ja kokoajan paranee :)

Hirveetä oli siihen asti kunnes vaihdoin duunipaikkaa.
Edellisessä toimistossa valtaa piti aikuisten nulikoiden armeija, naisten saavutuksia vähäteltiin ja nuorempia naisia härnättiin pikkutuhmilla vitseillä päivittäin, ärsyyntymisestä tai välinpitämättömyydestä rangaistiin jollain "pikkukepposella" jne jne. Kyseessä siis 45-55v miehet.

Kun nousin johtoportaaseen, minut jätettiin heti ulkopuolelle ja ukot päättivät asioista enemmän tai vähemmän keskenään. Lopulta kyllästyin tappelemaan sen lapsilauman kanssa ja otin loparit. Vain toimitusjohtaja (60 mies) oli siitä aidosti yllättynyt ja pahoillaan, muttei kysellyt tarkemmin syytä lähtööni, tai (yllätys ylätys!) syyllistänyt minua siitä, kun "jätin hänet pulaan". Plussa hänelle!
Nyt kuulin, että sen firman muutkin naiset ovat vihdoin vaihtaneet työpaikkaa ja vain pari 50 rautarouvaa siellä yhäkin sinnittelee.

Nykyisessä työpaikassani vallitsee aivan toisenlainen ilmapiiri, olen tasavertainen muiden pomojen kanssa ja saan tehdä vihdoin rauhassa sitä työtä jossa koen olevani parhaimmillani, saan positiivista palautetta myös alaisiltani, niin miehiltä kuin naisilta, yhteishenki on erittäin innostava, joustava ja luova ja tulokset sen mukaisia.