"Tunnekylmä"+ sydämellinen = kaaos parisuhteessa?

En jaksa lukea koko viestiä mutta kokemuksesta sanon että sinä kärsit. Älä jää tuohon suhteeseen.

Olet odottanut suhteelta vain onnen hippusia ja liian paljon, mutta realismi on mitä on, olet vasta opettelemassa tuntemaan ihmistä ja hänen tapojaan. Olet liian lähellä miestä, hän ei uskalla enää näyttää tunteitaan, kun alkanut pelkäämään ettet hyväksy häntä sellaisena kuin on. Mies vetäytyy sitä mukaa, kun sanot asioista. Oletteko liian erilaisia sovittaaksenne maailmanne yhteen? Jos haluat vielä yrittää, niin kompromisseja ja joustoja puolin toisin pitää olla, siis koskee myös sinua. Ei se yhteinen maailmanne voi pariin siivoamattomaan päivään kaatua, jos muuten olette tulleet juttuun keskenänne. Asioita on vain opeteltava jakamaan keskenään, mutta puolensakin pitää.

Valitettvasti herkkä ja sydämellinen ihminen ei koskaan pysty olemaan täysin onnellinen tunnekylmän ja epä empaattisen ihmisen kanssa. Asia täytyy ratkaista lähetemällä suhteesta tai hyväksymällä asian ja hakemalla hellyyden ja rakkauden suhteen ulkopuolelta ja tästä yleensä ennenpitkää seuraa myös lähteminen.

Aivan mahtavaa. Itse ihastuin samanlaiseen mieheen. Pidin häntä ja hänen tunteettomuuttaan kai kiinnostavana haasteena itselleni. Hän oli mies, joka seksin jälkeen suuntasi saman tien pesulle, eikä koskaan jäänyt silittelemään, hyväilemään tai suukottelemaan minua. Hän ei kysynyt minun kuulumisiani eikä juuri puhunut itsestäänkään. Hali ja suukko tavatessa ja ehkä hyvästiksi. Koskaan ei nukuttu lähekkäin. Yritti saada itselleen kotiinsa emännäksi, mutta tunsin vielä arvoni rippeet ja lopetin jutun. Tunnekylmyyttä, sitä ettei osaa osoittaa rakkautta, epävarmuutta, sekaisin omista haluistaan. Miehen komeus ja muut puitteet sokaisi mieleni hetkeksi.

Ihminen voi ehkä muuttua, mutta ei kai ketään voi muuttaa, varsinkaan jos toinen ei halua. Ja muutosta voi tapahtua hiljalleen, mutta vaikea uskoa että kukaan muuttuisi yht'äkkiä täysin vastakohdakseen.

Olen paljon miettinyt tätä kosketushommaa. Uskon, että se lähtee varhaislapsuudesta, toisaalta varmaan geeneistäkin.

Minulla on kehossa hyvä muisto, että vauvana toisen ihmisen kosketus oli ystävällinen ja toi ruokaa ja kuivan vaipan ja turvallisen olon. Äiti oli ensimmäiset puoli vuotta fyysisesti tiiviisti lähellä ja ei myöhemminkään esimerkiksi lyönyt tai retuuttanut. Siksi kai ajattelen, että parisuhteessa, jossa toinen on kaikkein läheisin ihminen, on kivaa ja asiaankuuluvaa olla fyysisesti läheisiä. Taas vieraiden ihmisten kosketukseen suhtaudun varauksellisemmin. Se ei aina ole ollut samalla tavalla 100% myönteistä. Minulla on paha menettämisen pelko, ja olen miettinyt että johtuuko se siitä, että minun lapsuudessani äitiysloma oli niin lyhyt ja päättyi oikeastaan kaikkein pahimmalla ajalla vauvan kehityskausien kannalta. Toisaalta varmaan johtuu myös siitä miten teininä kävi ekan rakastumisen kanssa (ja sama kaava on toistunut siitä lähtien). Eli olen henkisesti turvaton mutta haen turvaa fyysisestä läheisyydestä. En usko, että muutun tästä yhtään mihinkään.

Olin joskus suhteessa miehen kanssa, joka ahdistui kosketuksesta, mutta tietysti se suhde loppui melkein heti.

Et ole kenenkään terapeutti. Rakastuminen on iso hommeli, mutta ei kuulosta, että olisitte rakastuneita tai edes ihastuneita.

NainenTunteilla: samaistun täysin kertomukseesi. Paitsi että yritys saada taloonsa emännäksi onnistui, kun asuntoni myyminen sattui sopivaan kohtaan melkein heti kun tapasimme. Mies alkoi heti kolmannella tapaamisella puhua siitä, että olemme nyt suhteessa, ja minä kommentoin hänelle, että ei kai nyt parin tapaamisen perusteella heti voida olettaa olevamme suhteessa, ollaan vaan käyty kahvilla kolme kertaa. Hän puhui jatkuvasti siitä, miten ihmset eivät enää arvosta parisuhdetta ja yhdessä asumista. Hänellä oli päättynyt suhde kihlattunsa kanssa, nainen ei ollut halukas muuttamaan yhteen. Lohdutin häntä sillä tiedolla, että minä olen pariutuvaa tyyppiä.

Pidin kiinnostavana haasteena hänen tunteettomuuttaan, hän selitti että naiset ovat niin monasti pettäneet häntä ja hänen on vaikea näyttää tunteitaan, ja että kun luottamus kasvaa niin hänkin alkaa näyttää tunteitaan. Uskoin että asia korjaantuu, kun minä jaksan olla oma lämmin itseni. Kun olin saanut tarpeeksi monta torjuntaa, ilmoitin, että nyt minäkään en enää jaksa lähennellä, ja kohta meitä on tässä kaksi ihmistä jotka eivät koske toisiinsa. Hän sanoi, että älä ihmeessä lopeta lähentelyä.

Koko suhde on mennyt epätodellisen nurinkurisessa järjestyksessä Olin asunut hänen luonaan kolmisen kuukautta, kun hän lopulta sanoi rakastavansa minua. Se tapahtui kuistilla, tupakalla ollessamme, ilman kosketusta, ilman suukkoa, ilman haleja. En kehdannut sanoa, että nuo sanat tulivat liian myöhään.

Hänestä välittyi alussa auttavainen ja ystävällinen persoona johon ihastuin, mutta kotioloissa olen todennut hänen olevan kylmä ja etäinen ja olettavan, että minä pyöritän koko talouden. Eihän siinä mitään, toki tykkään hoitaa kotia. Pienet asiat, joilla on merkitystä, osoitus siitä että arvostaa toista ihmistä; niitä ei ole. Roskat jätetään roskiksen viereen vaivautumatta laittamaan niitä sinne itse,olettamalla, että minä korjaan hänen jälkensä. Samaa rataa kulkee muutkin käytännön asiat.

Ehkä on aika lähteä. Ehkä jossakin on mies, joka etsii itselleen taloudenhoitajaa ja ruokiensa maksajaa. Ehkä minä osaan jatkossa olla törmäämättä sellaiseen.

Vedit herneet nenään, vain koska toinen on sellanen kun on? Paljon opittavaa sullakin. Olet suhteessa ja hyväksyt toisen tai sitten et ole. Älä prkl vaan rupee kouluttajaksi. Eti itelles sopivampi mielummin.

freudilaistajuttua : kyllä, toisen ihmsen kosketus on tärkeä jo ihan siinäkin mielessä, että kehoon erityy hyvää oloa tuottavia hormoneja. Toisen ihmisen kosketus tuottaa henkistä mielihyvää ja lievittää henkisen turvattomuuden tunnettta. Tuntevat ihmiset tarvitsevat parisuhteissaan fyysistä kosketusta, joka tuottaa mielihyvää. Minäkin olen henkisesti turvaton ja tarvitsen kosketusta; ilman sitä henkinen turvattomuuteni kasvaa kipupisteen ylitse pahemmaksi oloksi.

hukkjcc; kyse ei ole siitä vedän herneet nenään sen takia, että ihminen on sellainen kuin on. Kyse on siitä, että ihminen ei ole sellainen, kuin kertoi olevansa. Siinä on vissi ero. En ala kouluttajaksi, älä kanna huolta.