Joillekin miehille on ongelma että mulla on lapsi

18-22 -vuotiaat nuoret miehet ovat usein todellakin nuoria, ja tilanteesi menee heiltä yli ymmärryksen. Ei ehkä kannata tuhlata kovin paljon aikaa, vaivaa eikä hermoja heidän valistamiseensa, ne jotka kasvavat aikuisiksi tajuavat kyllä aikanaan... Säästä siis itseäsi ja laita keskustelu poikki, jos se menee haukun ja pilkan suuntaan.

Lapset on kivoja. Itselläkin kaksi.

Ei tietenkään noin nuoret ymmärrä tilannettasi kun sen ikäiset haluavat elää itseään varten ja nauttia elämästä, ei alkaa leikkiä kotia.
Ketkä tahansa vanhemmat saattavat erota koska vaan mutta jos olisit odottanut joitain vuosia pidempään olisit voinut selvittää onko exäsi millään tasolla kykenevä isäksi, mitä hän selkeästi ei ollut. Vaikka sinä olit valmis äidiksi olisi lapsi varmasti hyötynyt myös isän läsnäolosta, olitte te sitten yhdessä tai eronneita.

Jotkut näistä miehistä/pojista myös kuvittelee että etsin heistä isähahmoa mun lapselle, vaikka oon monta kertaa painottanu että sun ei tarvii hälle isäks ryhtyä, että hänellä on yks ja ainut isä ja vaikka ei olla tekemisissä sen kanssa, nii poikani on kyllä oppinut ja oppii pärjäämään asian kanssa toivottavasti ja sun ei tarvii muuta olla kun äidin uus miesystävä ja kaverillinen suhde rakentaa mun poikaan, on tärkeetä että hänellä on mahdollisimman monia välittäviä aikuisia ympärillä elämässä.

Miksi keskustelut tuon ikäisten kanssa kun tiedät, mikä heidän reaktionsa on?

Minä en edes itse henkilökohtaisesti (olen 26) suostu nuorempien, enkä mielellään edes samanikäisten, kanssa juttelemaan parisuhteesta. Omalla kohdallani taas olen huomannut, etten sitä lasta koskaan elämääni halua ja nuoret eivät tuota näytä ymmärtävän. Vanhemmat miehet taas ymmärtävät asian ja hyväksyvät sen ja jäävät joko yrittämään tai lähtevät suosiolla pois.

En ymmärrä, miksi pitää mennä sille puolelle josta heti tietää, että vastaanotto ei ole sellaista mitä haluaa?

Katsele vaan samassa elämäntilanteessa olevia isiä. Ne ymmärtävät tilanteesi paremmin kuin me lapsettomat.

Mun mielestä ihan aiheellista kritiikkiä. Millä ihmeen perusteilla valitsit tehdä lapsen miehen kanssa joka ei soveltunut isäksi?
On niin paljon hyviä miehiä joista tulisi hyviä isiä ja naiset tekee lapsia näiden renttujen tai muiden ongelmaisten kanssa..

Teet juurikin oikein haistattamalla pitkät noin pöhköille nuorille miehille. Heidän käytöksensä syy on varmasti pelko. Ajattelu ei ole vielä kovin kehittyneellä tasolla. Onnekseni itse tunnen koko joukon nuoria miehiä, jotka eivät karsasta nuorta(kaan) yksinhuoltajaäitiä. Monet osallistuvatkin mielellään esim. sisarensa tai ystävänsä lapsen hoitoon. Toisaalta joskus aikoinaan menimme tyttöjen (=äitien) kanssa bilettämään/matkalle ja vannotimme toisiamme, ettei paljasteta kenellekään, että meillä on lapsia. Jotkut silloiset ystäväni olivat törmänneet tällaisiin asenneongelmaisiin nuoriin (ja vähän vanhempiinkin) miehiin. Mutta tämä tapahtui 90-luvulla - kuvittelen, että nyt asiat ovat jotakuinkin paremmin.

Niin, ja biologisestihan naisen paras synnytysikä on parikymppisenä.

Maailmassa on loputtomasti miehiä. Ei siis kiirettä eikä mitään pakkoa hyväksyä sellaista, jota et halua. Nauti nyt elämästäsi lapsesi kansa ja odottele rauhassa että sopiva, mukava ja tilanteeseesi sopeutuva mies sattuu kohdalle.

Tunnut hyväksyvän tilanteesi ja viihtyvän siinä. Aikansa kutakin, muutama vuosi tuossa vaiheessa ei merkitse mitään.

Olin itsekin eron jälkeen yh, tosin en totaalisesti, vaan lapset tapasivat ja tapaavat edelleen isäänsä silloin tällöin. (Isää ei kovin usein kiinnosta.) Olen kuitenkin sinua huomattavasti vanhempi, ja olin silloinkin, kun sinkkuäiti olin.

Minulle äitinä oli tärkeää, että löydän miehen, joka ymmärtää vanhemmuutta. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että löydän miehen, joka on jo itsekin isä. Toki muutenkin juuri sopiva minulle. Sellainen tulikin vastaan ja yhteistä elämää uusperheenä on eletty jo 8 vuotta.

Oletko itse tutustunut oman ikäluokkasi miehiin, joilla on jo lapsia? Mitä ajattelet heistä? Ja miten he suhtautuvat vanhemmuuteesi?

Se että sinulla on lapsi, ei ole ongelma. Lähinnä tilanne on erikoinen siksi, koska olet saanut lapsen jo kovin nuorena. Vanhemmalla iällä yh-äiti ei ole enää välttämättä yleisen mielenpiteen mukaan "äidin moka", vaan kyseessä saattaa olla pitkän parisuhteen katkeaminen monista eri syistä, miehen kuoleman jne.

Kyllä minuakin mietytyttää, että miksi hankit lapset sellaisen miehen kanssa jo niin hurjan nuorena? En syytä, vaan ihmettelen. Missään nimessä kukaan äiti ei kadu lastaan, sitä en tarkoita! Olen itsekin kahden upean lapsen äiti ja yhden yhtä ihanan lapsen äitipuoli. Mutta ihmisen kannattaa silti oman elämän valintojen ja ratkasuiden suhteen olla kriittinen. Miksi olet toiminut niin? Tekisitkö niin jatkossakin?

Ja onko todella niin, ettei lapsen kannattaisi kuitenkin jossain määrin isää tavata? Vaarallisten isien kanssa voi hakea valvottuja tapaamisia. Lapselle on kasvaessaan kuitenkin tärkeää tietää ja tuntea oma biologinen tausta. Minunkin lasten biologinen isä on epäpätevä kasvattamaan lapsia pitkässä juoksussa. Hänellä on nykyisin sellaisia ongelmia, joita hänellä ei vielä nuorempana parisuhteemme alkuaikoinan ollut. Hän kuitenkin toisinaan tapaa lapsia, ja on se lasten hyvä tietää, että heillä on tullut myös uusia sisaruksia isän kautta. (Hekään eivät isän kanssa asu.) Tietääkö esimerkiksi sinun lapsesi, jos hänelle joskus tulee isän puolelta sisaruksia?

Toivon että opettelet kriittisemmäksi itseäsi kohtaan. Se on kypsymistä ihmisenä. Olet vielä nuori, enkä vaadi sinulta mahdottomia. Mutta ota askel kerrallaan, ja hyväksy se tosiasia, että kenties et olekaan tehnyt ihan vain fiksuja ratkasuita? Ja jos joku sinut siksi tuomitsee, niin ei kannata siitä hiiltyä.

Ymmärrän kritiikin, mutta en ymmärrä että se sanotaan päin naamaa. Ehkä se johtuu juuri siitä, että he ovat nuoria kloppeja. Tarkemmin luettuani tajusin, että nämä arvostelut tulevat nettikeskusteluissa, joten se on aika normaalia, että siellä ammutaan anonyymiyden antaman suojan takaa.

"Tuntuu että lapsen syntymän jälkeen mun elämästä ei puutu enää mitään, "
Tarviiko sitä miestä sitten etsiä. Toisaalta tämä on yksi syy, miksi miehet saattavat kaihtaa sinua. He tietävät, että tulevat aina olemaan kakkosia lapsen jälkeen.

"Tulee ensimmäiseks se kysymys, missäs lapsen isä on?"
Ihan luonnollinen kysymys. Jos alkaa parisuhteeseen sinun kanssa, suhteessa tulee aina olemaan kolmas pyörä, eli lapsen oikea isä. Pahimmassa tapauksessa se on hankala ja/tai mustasukkainen ja/tai väkivaltainen paska, jota ilmeisesti tämä sinun miehesi onkin.

Muita syitä, miksi miehet voivat kaihtaa sinua on:

-että vartalosi on kärsinyt synnytyksestä ja imetyksestä
- pelkäävät aisankannattajan leimaa
- pelkäävät taloudellisia kiistoja
- pelkäävät vastuuta

"Mielummin mä valihen kumppaniksi tälläsen aikuisen kypsän miehen, joka rakastaa mua just sellasena kun mä oon ja minä myös häntä sellaisena kun hän on,"

Juuri niin se kannattaa tehdä. Moni vanhempi eronnut mies ottaa mielellään nuoren naisen.

Aiemminkin vastasin, mutta yksi asia vielä särähti... Kirjoitit että et halua miehelle ja lapselle kuin kaverillisen suhteen. Miksi???????????? Sinä et myöskään halua, syystä tai toisesta, että lapsesi tapaa biologista isäänsä. Eikö tällaisessa tilanteessa olisi lapsen etu, että hän saisi isähahmon elämäänsä jostain muualta? Minulle herää huoli, että sinulla on vain ongelmia ymmärtää, että joku muu oikeasti voisi olla lapsellesi yhtä tärkeä kuin sinä. Joku muukin voisi tehdä lapseesi liityviä päätöksiä. Lapsesi joissakin tilanteissa arvostaisi kenties jotain toista enemmän kuin sinua ja hakisi lohdutusta muualta kuin äidiltä... Sinun kypsymättömyytesi takia haluat "omia" lapsen. Sellainen fiilis sinusta ja vastauksistasi tulee.

Minun lapsellani on idiootti isä, jota ei paljoa näy, mutta aivan mahtava isäpuoli. Ovat jo vuosia olleet kuin paita ja peppu. Isäpuoli on käytännön arjessa lapselle isä. Lapsi ja mies ovat muodostaneet suhteen, johon minä en joka käänteessä sovi väliin. Ja hyvä niin!!! Tietenkin minäkin olen todella tärkeä, olenhan äiti. Mutta myös puolisoni on lapselle kuin isä, yhtä tärkeä. Ja puolisollani on myös yhtälaiset oikeudet arjessamme. Hän saa komentaa lasta, päättää hänen asioistaan, ottaa kantaa menoihin ja kasvatukseen jne... Kaikkea mitä isyyteen kuuluu.

Mieheni ei varmasti olisi ryhtynyt parisuhteeseen kanssani, jos hän olisi joutunut kokemaan olonsa perheessämme ulkopuolisena, "kaverina". Ei perheet toimi niin.

Vaikka vanhempi kurppa jo olenkin niin hyvin tajuan nuorten miesten haluttomuutta ryhtyä suhteeseen tytön kanssa, jolla on jo lapsi. He elävät vielä nuoruuttaan, etsivät itseään, rajojaan, opiskelevat, matkustelevat ja tekevät vaikka mitä muuta normaaliin nuorten aikuisten elämään kuuluvia asioita. Opettelevat siis elämään.
He haluavat aloittaa parisuhteen ns. puhtaalta pöydältä, Kokea yhdessä tyttöystävänsä kanssa ne asiat, jotka sä olet jo kokenut. Ei heitä siitä pidä tuomita ja haukkua munattomiksi luusereiksi. Toki heillä on vielä oppimista, miten ilmaista sulle, etteivät halua suhdetta sun kanssa kun sulla on lapsi.
Luonnollista myös kysyä, missä lapsen isä on ja miksi hän ei ole mukana lapsen elämässä. Miksi muuten ei ole? Oletko ajatellut, että lapsellasi on oikeus myös tavata isäänsä? Moni nuori mies myös varmasti miettii, minkälainen paska lapsen isä on jos ei halua tavata lastaan tai miksi sinä et anna hänen tavata isäänsä.

Lapsen ja puolison pitäisi olla parisuhteessa samanarvoisessa asemassa. Ei kumpikaan tärkeämpi toista vaan yhtä tärkeitä molemmat. Moni varmasti miettii myös, missä välissä ehdit seurustelemaan ja tutustumaan toiseen, kun sinulla on lapsi. Miettivät, meneekö lapsi kaiken edelle, miten järjestät teille yhteistä aikaa. Miten sen muuten järjestät? Onko sulla ketään, kuka voi huolehtia lapsesta niin että saat vähän vapaa-aikaa itsellesi?

Ehkä sun pitäisi suunnata mielenkiintosi niihin nuoriin miehiin, joilla itselläänkin on lapsi. He varmasti ymmärtävät sua paljon paremmin. Tai vanhempiin miehiin, joilla jo lapsi on. Mies ei kyllä etsimällä löydy. Tulee vastaan jos tulee. Ei se maailmaa kaada, jos elät yksinäsikin. Aivan samanarvoinen olet ihmisenä muiden kanssa vaikka et parisuhteessa olisikaan.

Eihän kukaan mies lapsia pelkää mutta kuka mies rupeaa toisen lapselle miehen malliksi ja se siitä . Nuorena alta 30v seurustelin muitaakseni parivuotta yhden yh kanssa ja aluksi meni mutta jossain vaihessa rupesi tökkimään vaikka hyvä nainen oli ja kun sukset meni ristiin niin päätin että ei enää yhtään vakavaa seurustelua naisen kanssa jolla lapsia ja se piti ja noin alle vuodessa löyty lapseton nainen 30 paikkeilla.

Kyllä parikymppisenä yh:t olivat kummastus ja en olisi koskenut tikullakaan. Nyt yli 30-vuotiaana hyväksyisin paremmin kun on oma lapsikin. Toisaalta lapsi ja yksihuoltajuus tuossa iässä viittaa elämänhallintaongelmiin.

Mielummin kyllä edelleen seurustelisin lapsettoman kanssa. Eksä on usein juoppo, väkivaltainen tai muuten ongelmainen, jos edelleen elämässä niin sitä taas joutuu mahdollisesti näkemään viikoittain. Jos eksä on kunnollinen, herää kysymys jättääkö nainen minutkin.

Tienaan myös hyvin ja tiedän, että joutuisin makselemaan vieraan lapsen matkoja ja elämää mahdollisesti isolla kädellä ja olisin kuitenkin mahdollisesti "ulkopuolinen".

Älä tuhlaa energiaasi nuoriin miehiin, jos he susta ovat aivottomia pöljiä. Anna heidän miehistyä ja kasvaa aikuisiksi ihan rauhassa. Jos he sulle keljuilee, näytä fiksuutesi ja vastaa asiallisesti. Mitä noista toisten sanomisista provosoitumaan. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen, ilmaisun kohdalla monella vielä oppimista.
Mulle vaan tulee mieleen, että näinköhän vanhemmat miehet, 30 plussat alkaa noin nuoren kanssa seurustelemaan. He voi pitää sua liian nuorena. Ja niinkuin joku kirjoittikin jo, että mieleen tulee mikä sussa ja sun valinnoissa on vikana, kun olet noin nuorena jo yh. Ehkä joku, jolla on omiakin lapsia voisi ymmärtää sun tilannetta. Joten mars mars leikkipuistoon, kerhoihin yms. paikkoihin, jossa lapset vanhempineen liikkuu. Siellä on varmasti myös yksinäisiä isiä.

Lapsi on iso asia elämässä ja olin itse yli 40 ennenkuin olin siihen valmis. Sitä ennen minulla oli lyhyitä suhteita yh-äitien kanssa mutta en osannut niihin sitoutua. Lapsen saaminen piti kokea jonkun kanssa, jolla ei vielä ollut lasta. Se oli yhteinen matka.

Oman kokemukseni pohjalta on täysin epärealistista vaatia nuoria miehiä tai naisia olemaan jotenkin valmiita vanhemmuuteen yht'äkkiä seurustelun alkaessa. Ymmärrän ihan hyvin jos eivät ole kiinnostuneita. Vanhemmuuteen kasvetaan, ei se ole sisäsyntyistä - ainakaan miehillä. Harva on valmis ottamaan tämmöistä kasvutehtävää itselleen nuorena, jolloin heillä on vielä täysi työ miettiä että mitä itse haluavat elämältään.

Nyt kun minulla on lapsi, olisi serustelu yh-äidin kanssa helppoa -ehkä jopa suosisin yh-äitiä nyt kumppanina vs. joku lapseton.

Suosittelen siis katsomaan vähän vanhempia miehiä. Vähintään yli 30 vuotiaita.

"juttelen esimerkiks netissä joidenkin poikien/miesten kanssa (18-22vuotiaiden) niin kun kerron heille jossakin välissä olevani äiti, heillä on törkeän lapsellinen suhtautuminen mun äitiyteen ja lapseen"

Miksi juttelet noin nuorten miesten kanssa netissä? Itse en sellaiseen alkaisi. Jos rupeaisi kyselemään enemmän lapsestani, niin lopettaisin myös keskustelun siihen.

Itselläni oli uusi mies hakusessa, kun lapset olivat teini-ikäisiä. Jos olisi ollut jotain pientäkin viitettä siihen, että lapseni jotenkin rasittaisivat miestä, pelkkä nettikirjoittelu olisi lakannut siihen paikkaan.

Olen itsekkin sen kolme kertaa surustellut yh-äidin kanssa ja sitä en suosittele kenellekkään ja tästä on paljon yh-palstalla.....
Sitähän mennään lasten ehdoilla ja luuletko että tälläinen parikymppinen haluaa valmiseen pöytään niin mies kuin nainenkin?
Nämä kokemukseni kun on tuota luokkaa kun se ensihuuma on hälvennyt niin aletaan näyttää sitä kaapin paikkaa, ei ole mitään valtaa lapseen vaikka silmille hyppisi ja "sinä et minun lastani määrää ja kasvata" ja se tehdään selväksi ja siinä "perheen" arvoasteikossa olet peheeseen kuluuvaa koiraakin alempi ja maksumieheksi ja harrastuksiin kuskaajaksi kelpaa ja kun tulee ne tyttöjenillat niin lapsenvahdiksi.....

Nyt selkeästi netissä keskustelet niin pitäisköhän tuota rimaasi laskea kun taitaa olla aika korkealla....näillä miehillä on myös valinnanvaraa....

Miksi sinä välittäisit joittenkin muitten, tuntemattomien ihmisten ongelmista? Anna heidän ongelmoida omiaan ja porskuta sinä etiäpäin.