Kun miesystävä alkanut ahdistamaan

Tervetuloa meidän alfaurosten munamankeliin. Meidän kanssa on jännää ja voit yrittää kesyttää meitä. Meitä löytyy myös ulkomailta.

Eiköhän sinulla ole menossa varsin normaali vaihe parisuhteen alkuhuuman jälkeen.
Eli toisen huuman laimettua, häntä alkaa häiritsemään vastapuolen edelleen jatkuva huuma. Eli tunnetasojen pitäisi tasaantua molemmilla osapuolilla, mikäli näin ei tule käymään, niin useimmiten päädytään eroon, ennemmin tai myöhemmin. Aika näyttää miten teillä tulee käymään.

Nii tullut fiilis että mitä nyt sitten, tässäkö tämä? Nuorena seuraava askel olisi naimisiin ja vauva. Se ei liene teidän tapauksessa ajankohtaista? Vaan mies haluaa sinusta työntekijän? Siinä taas selkeasti haluat vapaana kiitää maailmalla. Mutta ehkä mies on itsekin halunnut talon maalta, autoit häntä toteuttamaan haaveensa? Jos talo on vain sinun toteutunut unelmasi niin sitten voi hippasen olla katkera jos häippäset. Jos sulla on luottotiedot mennyt niin tarvitset todennäköisesti miehen seuraavankin unelmasi toteuttamiseen, uutta matoa sitten vaan koukkuun?

http://www.tunnelukkosi.fi/ suosittelen, jos tuntuu tuolta ja menneissäkin suhteissasi ollut ongelmia. Ja jos ahdistaa, niin kannattaa ottaa aikalisä ja kertoa kumppanille, mitä todella suhteelta tahdot, ei se auta tänne itkeä.

Mahtaa sun miesystävää vituttaa kun nyt sua käykin ahdistamaan. Kannattaisiko seuraavan miehen kanssa pistää vähän jarrua päälle ennen kuin noin käy. Säälin miestä.

Hirveän usein kuulee tämän saman kuvion. Ensin nainen on jännämiehien kanssa ja valittaa huonosta kohtelusta, sitten kun nainen löytää hyvän kunnollisen kiltin miehen niin se sitten ahdistaa.
Naiset on ihan vitun omituisia. Nautitteko huonosta kohtelusta?

Eipä noin lyhyessä ajassa toista voi oppia tuntemaan sitten pätkääkään! Myöhäistä nyt mutta tähän olisi sopinut sanonta "parempi katsoa kuin katua".
Voihan sitä yhteisiä haaveita ja unelmia olla vaikka viikon seurustelun jälkeen, mutta ehkä kannattaisi aina odottaa ennen kuin niitä alkaa toteuttamaan.

Puhutteko te ap toisillenne? Ei ihmisten tarvitse samanlaisia ja samalla lailla ajatteleviakaan olla ollakseen yhdessä vaan ymmärtää toinen toistaan ja kummankin tarpeita. Alkuhuuma suhteessa on normaalia ja vaadittavakin, jotta suhde pystyy vahvistumaan kestäväksi. Tämän jälkeen kumpikin tavallisesti tekee omia työjuttuja ym. teillä hankaluutta voi tuoda sekin, että teette töitäkin yhdessä. Ei se, että aloittaja kaipaa jotain omaa reviiriä ja tekemistä ole minusta mitenkään outoa. Kauhean tukehduttavaa olisi olla toisen kanssa koko ajan. Tasapaino yhdessä vietetyn ajan kanssa olisi hyvä löytää. Lisäksi ap:n puolisolla saattaa olla jotakin hylkäämiskokemusta taustalla, josta kannattaa puhua ja hakea apua. Ei tuon vuoksi suhdetta kannata rikkoa.

Kuulostat todella yhksinkertaiselta vanhalta naiselta joka on (epäonneksi ) onnistunut koukuttamaan kunnon rehellisen miehen.

Ensin suollat pajunkoyttä yhteisestä tulevaisuudesta ja kun toinen sinisilmäisenä uskoo siihen, sinä haudotkin kaikkea tulevaisuutta repivää, koska nyt yht'äkkiä "säää et haaaaaalukkaaaaa mitää sellaista" enää.
Onko tuollainen käytos esimerkillistä kohta aikuistuvalle lapsellesi?

Todella säälittää lapsesi tulevaisuus ja miehesi, miksi hän ensinkään uskoi sinua!