Oletko kokenut vieroitusoirita

Kerrohan muutama oire.
Ilman niitä on paha sanoa mitään.

H.

Hyvä kysymys.

Olen tietoisesti pyrkinyt pitämään somenkäyttöni kohtuullisena, jotta se ei muodostuisi turhan tärkeäksi osaksi elämää.

Tässä artikkelissa on hyviä pointteja someaddiktiosta.
http://www.iltalehti.fi/pinnalla/2016092922383615_iq.shtml

Lisäkysymys
Oletko pornoaddikti?
Stand up -koomikko Toni, 34, paljastaa olevansa pornoaddikti - yrittää olla sata päivää ilman
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2016092922390076_lz.shtml

En saa vieroitusoireita, pitää olla mielekästä tekemistä tilalle. Ennen ratkoin ristikkoja, se on jäänyt kun tulee oltua netissä.
Aikasyöppö netti on helposti, unohtuu istumaan ja katselemaan kaikkea ihmeellistä mitä maailmassa tapahtuu.
En katso pornoa, ihan silloin alussa kun hankin netin piti tutustua kaikkiin mahdollisiin sivustoihin, katsoin Raakelia ja Henryä muutaman kerran.
Se kostautui, sain hankalan viruksen koneelle, onneksi saatiin pois.
Tietokone oli tuttu työelämästä, Internetti tuli myöhemmin.

Riepotusoireita tulee jos en aikoihin kuuntele HB:tä. osa lauluista toimii paremmin suomeksi kuin englanniksi, jotku yhtä hyvin mlemmilla kielillä, kuten tämähttps://youtu.be/A20QFvDGNjI?t=2

Enpä ole.
Ensi alkuun piti käväistä useamman kerran päivässä. Nykyisin katson uutiset ja sähköpostit, joitakin lehtiä.


Facessa käyn iltaisin keskustelemassa tuttujen kanssa silloin kun ei liene muutakaan tekemistä.

Vieroitusta oireita ei ole, outoa, täälläkin on muutamia jotka ovat aamusta iltaan ainoa oire on etteivät malta lopettaa hyvä kun nukkua malttavat, ei yönrauhaa, joku siivoaa yölläkin.

En todellakaan.

En tunne vieroitusoireita mistään muustakaan asiasta mikä ei satu "pelaamaan" silleen kuin joskus aikaisemmin. Tilalla on aina jotain muuta - parahiten ihan tavallista elämää, oman perheen arkiaskareita ja joskus muiden 'todellisten' lähi-ihmisten kanssa yhteisiä menoja ja harrastuksia. Tai ainakin kuntoilua, ei kannata päästää lihaskuntoa huonoon kuntoon screeniin liimaantumalla.

Peese penkissä istumalla ei maailmassa kauan pärjää, netin älyttömyydet saattaa tarttuakin. Kannattaa varoa!

Ihmettelen yltiöpäistä some-villitystä. FB:kin alkaa olla rasite väkisintunku-mainoksineen. Ystäväpiirin siellä voi onneksi hyvin säädellä. Sähköpostikin riittäisi... ellei peräti puhelut ja tekstiviestit. Eivätkä välttämättömiä nekään. Ja hyvä niin.

Eilen vietin iltani livessä. Eipä tullut mieleenkään välillä vilkaista kännykkää. No, eipä ollut kukaan yrittänyt tavoittaa. Mulla on tämä läppäri usein auki, katselen telkkaria ja saatan mainoskatkojen välissä kurkkia palstalle. Jos tökkään jotain typerää ja jälkeenpäin huomaan, että eihän tuo kuulunut mitenkään aiheeseen. Eli ajatukset saattavat olla ties missä ja olen tarttunut johonkin sanaan vain.
Minulla on aina joku väline jolla pääsen someen. Ei sinne pääsyn vuoksi, vaan siksi, että lapseni saavat minut tarvittaessa kiinni, vaikka viiveellä.
Lyhyestä virsi kaunis, ei ole ehtinyt tulla vieroitusoireita.

Minulle on kyllä tullut jonkinlaista some-riippuvuutta, etenkin FB jota pitää kollata joka viides minuutti ja katsoa kuka maailmalla on inahtanut ja mitä. Puhelin tosin riittää, tabletti on yöpöydällä ja kirjoitteluni teentavallisella tietokoneella. Tunnen tietynlaista paniikkia jos huomaan että nettiyhteyttä ei ole.
Tämä ei tietenkään tarkoita että olisin netissä koko ajan, joka päivä. Minä vain haluan pitää yhteydet päällä, mahdollisuuden saada ja lähettää viestejä, hoitaa asioita jne. ilman keskeytyksiä.

Se on vähän kuin tuon kahvin, viinan ja tupakan kanssa, kun tasaseen tahtiin ottaa, ei ehdi tulla vieroitusoireita ollenkaan.
Suklaatia sit väillä kans.

Eilen kun kurvailin töistä kotia, niin päähäni lennähti Quattro Stagioni. Yritin työnnellä sitä ajatuksestani pois, vaan ei se suostunut. Liimautui mieleen kuin hyvinliimattu postimerkki.
Mutta kun tarkemmin ajattelin, niin sanoin ittelleni, että nyt on perjantai ja miksenkö voisi itseäni hemmotella. Käänsin autonnokan toisaalle ja siinä sitten olin kurvaamassa kohti Pizzeriaa.
Pizzaa ootellessani tuumin, että joo minähän tälläytän kotona peppuni tietokoneen eteen, kaapasen kouraan pizzan palan ja alan palstalla juttelemaan. Ruokaseuraa kaipasin. Oli meinaan viimeisen päälle oleva ripuli. Siis yläpääripuli, jota puheripuliksikin sanotaan:)
Näin tein. Tulin intoa purskuen yläkertaan kourassa pizzalautanen.
Kävi niin, että en yhtään löytänyt mulle sopivaa aloitusta. Sormet ootti herkässä tilassa niiden käyttämistä, mutta kerrassaan en löytänyt ripuloitavaa aloitusta.
Vähä tuli vieroitusoiremaisia tuntemuksia, ku en keksinyt mitä keksisin tilalle.
Kaapasin sitten syönnin jälkeen puhelimen kouraan ja juttelin kaverin kanssa kaks tuntia ja pikkusen yli.
Hyvinhän se perjantai-ilta sitten kului.

Neljä tuntia mennä hurahti. Pikkuvesselit olivat kylässä. Isompi, 6 v., siveli leukaansa ja kertoi millaisen parran aikoo kasvattaa. Ylhäältä oli lähtenyt hammas. Voi ei, mummon mussukka miehistyy. Telkkarista tulee niin paljon ruokaohjelmia se pistää mahan kurnimaan. Ei vaan passaa vielä syödä, kun 1 ½ tunnin päästä on sauna.
Onkohan tämä nyt joku oraalinen norovirus, ei taida olla.

Joo olen in real lifessä ruvennut vierastamaan. Hahhahhaa. Näin tuntuu lauantaina. Onneksi en näpsyttele täällä liikaa, ei tule krampeja.
Lievää kirjoitusripulointia ajoittain. Riepottelun on hoitanut hana pikkuprinssi.....
Ei muuta kuin jatketaan kuten ennenkin istuma-, makuu- tai kylkiasennossa tai jopa pystyasennossa töissä, kotona, junassa tai puiston penkillä.

Eih, en ikinä enkä missään tapauksessa. Ihmiset jotka räpläävät vehkeitään aina ja kaiken aikaa vaikuttavat jotenkin typeriltä. Sorry.