SYYSKUUN 30 PÄIVÄNÄ

Ei hän tee meille syntiemme mukaan, eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan. Ps. 103:10

Nämä sanat ovat niin armorikkaat, lohdulliset ja varmat, että emme kylliksi voi niistä iloita, ja niistä kiittää ja ylistää. Koko evankeliumi sisältää sen, että Jumala ei kohtele meitä syntiemme mukaan, vaan Poikansa ansion mukaan. Herra on kerran kohdellut yhtä muistaen meidän syntejämme, ja tuominnut häntä meidän pahoista töistämme. »Sillä hänet, joka ei synnistä mitään tietänyt, on Jumala tehnyt synniksi meidän edestämme.» »Mutta hän kantoi meidän tautimme ja sälytti päällensä meidän kipumme. Herra heitti kaikkien meidän synnit hänen päällensä. Hän, hän on haavoitettu meidän pahojen tekojemme tähden, hosuttu meidän syntiemme tähden.» Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan.»

Tämän takia hän ei meitä kohtele meidän syntiemme mukaa. Siksi ovat suurimmat syntiset saaneet armon ja suurimmat tekopyhät joutuneet kadotukseen. Totta siis on, että Herra joillekuille kostaa heidän tekojensa mukaan. Roomalaiskirjeen 4:4 sanotaan: »Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan velvollisuudesta», so. heitä kohdellaan ansion mukaan, koska - eivät totuudessa kunnioita Poikaa. »Mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi.»

Lyhyesti sanoen: evankeliumin sisältö on se, että Jumala ei kohtele meitä meidän syntiemme mukaan. Ja kuitenkin on kaikkien ihmisten, uskovaistenkin mielessä se piintynyt luulo, että Jumala on armollisempi meille, jos olemme eläneet hurskaasti, ja vähemmän armollinen, jos olemme tehneet syntiä. Mutta jos niin olisi, olisi todella vanhurskaus töittemme ansio, ja Kristus olisi turhaan kuollut. »Mutta jos valinta on tapahtunut armosta, niin se ei ole tapahtunut tekojen nojalla, sillä silloin armo ei enää olisikaan armoa. Mutta jos se on tapahtunut tekojen nojalla, niin se ei ole tapahtunut armosta, koska teko silloin ei enää olisi tekoa.»

Mutta tarkatkaamme vielä, miten suuri tämä Kristuksen meille hankkima vanhurskaus on. Psalmimme seuraavat sanat ovat: »Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.» Jospa jokainen kristitty tarkoin painaisi mieleensä nämä ihanat sanat, tämän kauniin vertauskuvan, jota Kristus on itse käyttänyt. Ne synnyttävät taivaallisen paratiisin hänen sydämeensä. Ajattele: niin korkealla kuin taivas on maasta, sitähän ei ihmissilmä kykene mittaamaan. Ja kuitenkin sanotaan, että yhtä voimallinen on Herran armo häntä pelkääviä kohtaan.

Taivas on niin paljon korkeammalla kuin maa, että ei mikään maan korkeimmistakaan kukkuloista ylety taivaaseen. Maankin päällä on laaksonpohjain ja korkeimpien vuorenhuippujen välimatka hyvin suuri. Mutta ole varma siitä, ettei mikään vuoren huippu ulotu taivaalle aikaansaamaan epätasaisuutta. Siis jos synnit ja armo olisivat riippuvaiset toisistaan, niin että Jumala olisi meille armollisempi silloin kun me olisimme tehneet hyviä töitä ja taas vähemmän armollinen, meidän rikkoessamme häntä vastaan, silloinhan vanhurskaus olisi töistä, ja evankeliumin armo- ja sovitusoppi olisi väärä.

Mutta pane merkille, miten järki ja tunne kauhistuvat sellaista ajatusta! Ja Kristus, joka sanoo heikoista opetuslapsistaan: »Nyt te olette puhtaat, kokonaan puhtaat.» Paavali sanoo: »Jos se on armosta, niin se ei ole töistä.» Ja Daavid sanoo, että armo on niin paljon meitä korkeammalla kuin taivas on maata ylempänä. Kaikki he olisivat hulluja ja valehtelijoita! Niin syvälle olemme juurruttaneet itseemme sen ajatuksen, että armo on töistä riippuvainen. Mutta, joka pysyy lujana uskon taistelussa, painakoon syvälle mieleensä Pyhän Hengen sanat ja vakavasti rukoilkoon uskoa Jumalalta.