Suhtautuminen ex-heteroihin?

Jos tutustuisitkin bi-naiseen? Ehkä ymmärtäisitte toisianne paremmin, teillä olisi samanlaista taustaa.

Jos olet tehnyt joitakin ns. julkisia toimenpiteitä osoittaaksesi, että olet tosissasi, niin silloin sinut otetaan tosissaan helpommin. En nyt osaa sanoa, minkälaisia toimenpiteitä, itse tiedät paremmin oletko vai etkö. Toisaalta ei voi vaatia, että pitää tulla ns. kaapista oli sitten kokemusta samasta sukupuolesta tai ei. Mutta älä huoli, kyllä tarpeeksi herkkä sydän tuntee, milloin toinen on sydämen asialla aidosti jos tunne on molemminpuolinen. Älä anna pintapuolisten asioiden johtaa sinua pois sydämen tieltä, mikäli tunne kertoo aidosta yhteydestä välillänne.

Älä nettikirjoittelun perusteella ainakaan tee mitään päätelmiä, suurin osa ihmisistä oikeassa elävässä elämässä ovat mukavia ja avoimia :)

Ota myös huomioon että todella moni ihminen (lesbo tai bi) on käynyt elämässään läpi epävarmuutta ja ehkä myös "heterovaiheita", ja saatat aivan hyvin törmätä juuri tällaiseen ihmiseen. Melkein jokainen on myös jossain vaiheessa ollut tavalla tai toisella "kokeilija" ja joutunut tunnustelemaan tilanteita vailla varmuutta. Tiedän myös paljon ihmisiä joille eivät lokerot tai suhdemenneisyys edes merkitse mitään ja jotka itsekään eivät halua lokeroida suuntautumistaan. On myös virhe olettaa että kaikki lesbot haluavat nimenomaan pitkäkestoisen ja vakavan suhteen - säätäjiä ja seikkailijoita löytyy kaikista ihmisryhmistä.

Ota rohkeasti kontaktia naisiin ja keskity aluksi ihan vaan siihen tuntuuko joku ihminen mukavalta ja luistaako juttu. Siitä se aina lähtee. Kysymykset kuten identiteetti ja kokeneisuus/kokemattomuus tulevat yleensä esiin ihan itsekseen tuttavuuden edetessä. Jos kerrot itsestäsi luontevasti ja itsevarmasti ei toinenkaan ihminen pelästy vaan pitää tilannettasi normaalina. Sateenkaareen mahtuu ihan valtavasti kokemuksia ja menneisyyksiä eikä tarvitse olla kaikkia vastauksia hihassa ennenkuin sukeltaa deittailun maailmaan! :)

On paljon sellaisia naisia, jotka ovat vasta myöhemmin tajunneet olevansa lesboja, mutta yleensä heillä on ollut merkkejä tulevasta jo lapsena ja teini-iässäkin, vaikka välissä olisi ajauduttu suhteeseen miehen kanssa. Seksuaalinen suuntautuminen on muutakin kuin seksiä, sillä ihmisellä voi olla seksiä oman sukupuolensa edustajien kanssa ja hän ei silti välttämättä identifioidu homo-tai biseksuaaliksi tai jollain miehellä tai naisella on voinut olla joskus takanaan suhde vastakkaiseen sukupuoleen eikä hän silti koe olevansa biseksuaali, vaan homoseksuaali. Jos tuntee sisimmässään olevansa homoseksuaali tai biseksuaali tai hetero ja on sinut itsensä ja seksuaalisen identiteettinsä kanssa, vaikka ei olisikaan ollut seksiä oman sukupuolensa edustajien tai vastakkaisten kanssa, niin se on sitten niin. Toisen on paha mennä sanomaan tarkkaan mikä toisen seksuaali-identiteetin pitäisi olla, koska toinen ei voi koskaan pystyä kokemaan miltä toisesta tuntuu sisäisesti, sillä toisen nahkoihin ei voi koskaan päästä. On vain luotettava siihen mitä toinen sanoo ja miten hän käyttäytyy.

Apua miten ihania kommentteja, tulee melkein tippa linssiin <3 Kiitos. Pitää vaan rohkeasti ja avoimesti uskaltautua markkinoille.

Tässä ketjussa heti löytyi muitakin samanlaisen historian omaavia - älä siis ole huolissasi. Sinuun suhtaudutaan varmasti niin monella tavalla kun on ihmisiä. On varmasti niitä, jotka kokevat elämäntilanteesi liian erilaisena tai hankalana, etenkin jos sinulla on lapsia, mutta toisaalta joku muu voi ihastua sinuun ja haluta koko paketin. On parasta hyväksyä, ettei kaikille kelpaa ja silti jollekin voi hyvin kelvata sellaisenaan.

Jos tapailet suunnilleen oman ikäisiäsi ihmisiä, heillä toivottavasti on jo kypsyyttä ymmärtää erilaisia lähtökohtia. Jos oikeasti synkkaa jonkun kanssa, tuskin kukaan kääntää onnelle selkäänsä. Eikä sinun tarvitse heti alussa läväyttää koko historiaasi esiin, tutustu ensin toiseen rauhassa ihan ihmisenä :) Loppu sujuu luonnostaan, jos persoonat kohtaa.

Minä olen tällä hetkellä hieman kiinnostunut heterosta, joka on osoittanut epäilyttävän paljon positiivista huomiota minuun vaikka olen melkein liian selvästi jopa flirttaillut. Se vasta oudolta on tuntunutkin. Kaiken huipuksi pyytäessäni hänen numeroaan sain sen ja olemme olleet yhteydessä.

Koitan kuitenkin suhtautua tilanteeseen jäitä hatussani. Luonnollisesti kun palomiehen haluava nainen käyttäytyy nyt näin.

kyllähän se hankalaa ja vaikeaa on heterostatuksen jälkeen alkaa elää omablaista elämää. Niin ja kyllä se tietynlainen leima on pään päällä aina. Itselle tuli iso kynnys siinä vaiheessa kun piti alkaa elämään sitä omanlaista elämää, tiesin kyllä että paluutaei ollut entiseen mutta tulevaisuus ihan auki, jpoa kaupassa käyntiä piti pohtia näkeekö kukaan jo heti et on parisuhhteessa naisen kanssa, erityisen hölmöä mutta totisinta totta kuitenkin.
Joku sellainen ajatus on ollut minulla kantavana voimana että etten sitten joskus katuisi sitä mitä en tehnyt tai elänyt. (minulla meni työkuviota myöten kaikki uusiksi, yrittäjäperheestä kotosin ja oli tarkotus et jatkan sitä hommaa maailmantappiin asti, kyllä siihenkin hommaan tuli hyvä ratkaisu kaikkien osalta mutta Paljon se vaati kaikilta).
tulevaisuudesta ei koskaan tiedä mutta elämä kuitenkin aina kantaa jollain tasolla.

Olen bi, ollut aina, ja useammin heteroliitossa kuin naissuhteessa.
Paljon on tullut vastaan itsensä vanhempana löytäneitä naisia, joilla pelkkiä heterosuhteita. Jotenkin en silti ymmärrä tuota kankeaa ajattelua. Jos on joskus tykännyt jostain, miksei voi myöhemmin tykätä toisesta.
En ymmärrä yhtään sellaista tiukkapipoisuutta tai toisen menneisyyden hyväksymättömyyttä. Ihmisiähän me kaikki ollaan.
Minua ei yhtään vaivaa se, että olen naiselleni ensimmäinen. Mitä sitten? Ja mitä sitten jos on ollut miesten kanssa. Mikä vaan suhde voi kariutua syystä sun toisesta, mikä vaan suhde voi kestää.
Enemmän karsastan monen lesbon taipumusta jättää koko muu elämä parisuhteen löydyttyä, tuntuu olevan yleisempää kuin heterotaustaisilla.
Että näin.

Täällä kanssa yksi ajatustensa kanssa painiva... Naimisissa vielä miehen kanssa, pari lastakin. Neljänkymmenen korvilla. Enkä tiedä yhtään, miten tästä edetä, mistä löytäisi jonkun samanhenkisen, jonka kanssa voisi vaikka keskustella... En halua pettää mutta kaipaan tukea.

Täällä toinen. Aikas lailla samoissa ajatuksissa olen tässä ollut.
Toivottavasti löydät jonkun kivan naisen. Kannattaa kuitekin olla hieman varpaillaan, kaikki lesbotkaan eivät ole sitä mitä antavat ymmärtää olevansa..

Mulla on "heterotausta", tai siis ollu bi "aina", mut miesten kanssa siks kun se on ollu helpompaa jotenkin muka. Sitten totesin et miehet ei enää vaan käy, ja tätä nykyään seurustelen naisen kanssa jolla on hyvin samankaltainen tausta. Tän ratkaisun olis toki voinut tehdä aiemminkin, mut siinä tapauksessa olisin tuskin löytänyt tätä rakkautta, joten hyvä näin. Muiden suhtautumisesta en tiedä, kun en tunne ainuttakaan joka olis ollu vaan naisten kanssa, mutta ehkä puolen tusinaa nykyistä lesboa ja entistä bitä.

Oon kolmekymppinen lesbo ja en oikein halua heterotaustaista tai lapsellista naista omaan itsenäiseen elämäntilanteeseen. Jos omanlaista ei löydy, joutuu ehkä harkitsemaan myös binaisia, mutta ensisijainen valinta kumppaniksi he eivät ei mulle ole, vaikka tunnen monia ja ovat kivoja tyyppejä kavereina :) Itsellä ei mieskokemuksia oikeastaan ole.

Täälläkin samoja tuntemuksia. Ja ikäkin painaa 40 korvilla. Olen ollut myös naissuhteissa mutta jotenkin en uskaltanut tulla kaapista ulos 😢 nyt miehen kanssa suhteessa mutta jotenkin en ole onnellinen enkä oma itseni. Kaipaan niitä hetkiä kovasti varsinkin sen naisen kanssa kenen kanssa olin viimeksi. Hän sai minut tuntemaan itseni naiseksi ja omaksi itsekseni.
Ikävää, että oman pelkoni vuoksi menetin rakkauteni.

Hei ap! Vaikutat huomaavaiselta ihmiseltä joka ei tahallaan satuttaisi ketään tai leikkisi tunteilla. Se on ainakin minun mielestäni tärkeämpää kuin se kenen kanssa olet ennen ollut. Kaikkea hyvää sinulle ap!

T. parikymppinen lesbonainen.

Yksi ex-hetero täälläkin. Ainakin siltä se vahvasti nyt näyttää.. Viimeisen vuoden aikana muutamaan naiseen ihastunut ja viimeisimpään todella paljonkin. Ongelmana se, että mun gaydar melko surkea. Toki joistakin ihmisistä sen tunnistaa mutta tästä naisesta en voi olla varma, tuntuu että omat tunteet saavat vaan harhakuvittelemaan kaikenlaista. Kukaan ei uskoisi että olen naisiin päin. Aina ollut miesten kanssa ja erittäin femme. Vaikeaa. Toisaalta kutkuttava ajatus että kannan salaisuutta mitä lähes kukaan ei vielä tiedä :p

Samanlainen tilanne minullakin.Täytän parin vuoden päästä 50 ja olen tähän asti elänyt lähes vain heterona, paitsi että minulla monta vuotta sitten oli yksi pidempi ja pari lyhyempää suhdetta naisten kanssa. Sen jälkeen olen ajatellut naisia todella paljon ja nyt tilanne on siinä pisteessä, etten pysty ajattelemaan mitään muuta - tai siis en ainakaan miehiä. Olen ollut ihastunut muutamaan naiseen, erityisesti yhteen työkaveriin, mutta en ole uskaltanut kertoa niille mitään, koska ne ovat olleet heteroita. Toivoisin vaan löytäväni ihanan naisen ilman, että minun pitää lokeroida itseni johonkin lesbo-, bi- tai (ex-)hetero-kategoriaan. Tuntuu mahdottoman vaikealta.

Ex-hetero täälläkin (2 lasta 20v. parisuhde). Aloitin seurustelun mieheni kanssa teini-iässä, samaan syssyyn avioliitto, lapset, ruuhkavuodet. Ei tullut pohdittua kuka minä oikeasti olen. En mieltänyt koskaan itseäni edes bi:ksi. Tiesin kyllä kokeilevani seksiä naisen kanssa jos sellainen tilanne eteen tipahtaisi, selitin kokeilun haluna, olen kokeillut paljon muutakin seksin saralla. Hieman yli 30-kymppisenä rakastuin ihan täysillä uuteen työkaveriin. Ystävystyimme, harrastimme yhdessä. Hänellä lyhyitä heterosuhteita taustalla. Kerran sitten kysyin suoraan onko hän myös naisiin päin kallellaan kun mulla ollut aina tarkka tutka. Myönsi että saattaa ollakin muttei ole koskaan kokeillut. Tilanteen rauhoituttua kerroin että ihastuin häneen heti, meni pitkään ennenkuin hän myönsi tuntevansa samoin (kuulema siksi että olin varattu). Päätin riskeerata elämäni ja erosin. Lapset, suku, ystävät hyväksyi uuden suhteeni. Ensi vuonna tulee 10v. ja edelleen rakkaus kukoistaa. Joskus sadulla voi olla onnellinen loppu :)

Yksi kysymys: miksi joku haluaa peitellä omaa parisuhdestatustaan? Eräs ihminen osoitti kiinnostusta ja minäkin olin kiinnostunut hänestä, kunnes kävi ilmi paljon myöhemmin, että hän elääkin parisuhteessa. Jäi vain ihmetyttämään, miksi hän ei tuonut sitä esiin aiemmin, vaikka muuten kyllä kävi asioitaan läpi yksi

Olisi kiva keskustella ex-heteroiden, vielä parisuhteessa olevien tai eronneiden kanssa. Itse olen bi ja pitkiä suhteita enemmän naisten kanssa. Ihan siksi keskustelua toivoisin, että saisin jotain järkeä omaan ihastumiseeni. Olenko ihastunut yksipuolisesti, vai oonko vain herättänyt uteliaisuutta toisessa. Näin kun on käynyt ennenkin.
Tuntuu siltä, että en voi olla näin väärässä ja sit kuitenkin pelkään, että jos en opi tästä jotain, niin tämänkaltaisia tilanteita tulee vielä jatkossakin eteen.

Monesti olen ihmetellyt tällaisia ketjuja lukiessa, voiko joku henkilö edes olla bi, niin että henkilölle ei ole merkitystä kenen kanssa rakastuu ja viettää loppuelämänsä parisuhteessa oli se sitten mies tai nainen? Lähes aina jompikumpi sukupuoli kiinnostaa tekstien perusteella enemmän kuin toinen ja suhteet vähemmän kiinnostavan sukupuolen kanssa syntyy vain muutama ja ne ovat lyhyitä eivätkä ole elämänkumppanuutta. Bihenkilön tasapuolista kiinnostumista jompaankumpaan sukupuoleen ei taida olla olemassa. Tai sitten en vaan ymmärrä..