Sijoitusvakuutus ja lakiosa

muitakin värejä = muitakin varoja
(Damn you autocorrrct...)

No jos lain sanamuotoa tiukasti seurataan PK 7:4 vain maksettu pääoma lisätään lakiosalaskelmaan mutta ei tuottoa ja silloinkin pitäisi arvioida oliko maksu kohtuullinen tämän varoihin nähden maksun hetkellä.

Jep. Mutta jos suurin osa varoista on siellä vakuutuksessa, niin maksut lienevät nimenomaan ylisuuria kokonaisvarallisuuteen nähden.

Mutta pääomia siinä tosiaan katsotaan (puhutaan siis vakuutusMAKSUISTA).

Lainkohtahan on muuten ajalta ennen sijoitusvakuutuksia.

Näin_ kirjoitti:

Jep. Mutta jos suurin osa varoista on siellä vakuutuksessa, niin maksut lienevät nimenomaan ylisuuria kokonaisvarallisuuteen nähden.

Mutta pääomia siinä tosiaan katsotaan (puhutaan siis vakuutusMAKSUISTA).

Lainkohtahan on muuten ajalta ennen sijoitusvakuutuksia.

Lue lisää

"Lainkohtahan on muuten ajalta ennen sijoitusvakuutuksia."

On mutta sijoitusvakuutukset, kuten myös säästövakuutukset ovat henkivakuutusten "alalajeja".

Ovat toki. Mutta kun lainkohta säädettin aikana, jolloin vakuutusmaksut olivat pieniä kuukausittaisia suorituksia, eivätkä kymmenien tai satojen tuhansien eurojen kertasijoituksia, niin aika eri maailmassa silloin elettiin.

Eihän iso sijoitus tunnu missään, jos on kyseessä miljonääri, mutta aloittajahan tässä kertoikin, että isän varoista pääosa on vakuutuksessa. Eli kyllä nuo varat silloin voivat hyvinkin tulla otettavaksi huomioon lakiosaa laskettaessa.

MUTTA tämä ei ole automaatio, vaan vakuutukseen sijoitettujen varojen ottamista huomioon täytyy nimenomaisesti vaatia.

Näin_ kirjoitti:

Ovat toki. Mutta kun lainkohta säädettin aikana, jolloin vakuutusmaksut olivat pieniä kuukausittaisia suorituksia, eivätkä kymmenien tai satojen tuhansien eurojen kertasijoituksia, niin aika eri maailmassa silloin elettiin.

Eihän iso sijoitus tunnu missään, jos on kyseessä miljonääri, mutta aloittajahan tässä kertoikin, että isän varoista pääosa on vakuutuksessa. Eli kyllä nuo varat silloin voivat hyvinkin tulla otettavaksi huomioon lakiosaa laskettaessa.

MUTTA tämä ei ole automaatio, vaan vakuutukseen sijoitettujen varojen ottamista huomioon täytyy nimenomaisesti vaatia.

Lue lisää

Tarkoitin sitä kun ap myös kertoi isänsä tehneen vakuutuksen vuosia sitten. Eihän tuosta mielestäni voi suoraan sanoa mitään vastausta otetaanko msksu huomioon vaikka vakuutus nykyisin muodostaa valtavan osan henkilön varallisuudesta.

Esimerkiksi.
Henkilö on voinut esim 20 vuotta sitten tehdä vakuutuksen 30 000 euroa joka esim yrittäjällä voi olla pieni osa omaisuudesta. Sanotaan että olisi 10 prosenttia. Sittemmin menee muuten huonosti liiketoiminta konkurssiin jne. mutta vakuutuksen tuotto voi hyvin. Kuollessaan henkilöllä on nuo esimerkkisi varat.

Lain sanamuodon mukaan on tekemistä, että edes vakuutusmaksu olisi lakiosaan laskettavissa mutta jos nyt hyväksyttäisi niin silti vain 30 000 laskettaisi, eikä koko vakuutusta.

Eli tämän hetken tilanteesta ei voida sanoa paljoa. Ja juu vaatia pitää. Kyllähän noita yritetään käyttää väärin, joten kannattaa pyytää selvitys sitten perukirjan yhteydessä.

Parhaimmillaanhan säästöhenkivakuutukset ovat tosiaan olleet hyvinkin tuottoisia sijoituksia. Ratkaisevaa siis se, sijoitettiinko vakuutukseen suurin/merkittävä osa silloisista varoista.

Missä kohtaa kerrottiin, että kyseessä on ottolapsi?

Ei kerrottukaan oletin vain koska suosii toista.Ellei toinen poika ole niin paljon parempi isukin mielestä?

Voi yrittää, mutta lahjansaaja voi sitten lahjanantajan kuoleman jälkeen joutua niitä tai niiden arvoja palauttelemaan.

Palauttamaan kenelle, hulttiopojalle lakiosa vaikka lahjakirjassa olisi sanottu että se ei ole ennakkoperintö?

Niin että jos elinaikanaan lahjoittaa omaisuutensa toiselle pojalle niin hulttiopojalla on aina lakiosuus, tosin eihän hän nyt veljensä omaisuudesta sitä voi saada.

Aika ihmeellistä jos elinaikanaan ei voi omaisuudellaan tehdä mitä haluaa. Jos rahat käyttää matkustamiseen vaatii hulttiopoika matkatoimistolta lakiosaansa, tuskin se nyt sentään niin menee!

Miten.on kirjoitti:

Palauttamaan kenelle, hulttiopojalle lakiosa vaikka lahjakirjassa olisi sanottu että se ei ole ennakkoperintö?

Niin että jos elinaikanaan lahjoittaa omaisuutensa toiselle pojalle niin hulttiopojalla on aina lakiosuus, tosin eihän hän nyt veljensä omaisuudesta sitä voi saada.

Aika ihmeellistä jos elinaikanaan ei voi omaisuudellaan tehdä mitä haluaa. Jos rahat käyttää matkustamiseen vaatii hulttiopoika matkatoimistolta lakiosaansa, tuskin se nyt sentään niin menee!

Lue lisää

"Palauttamaan kenelle, hulttiopojalle lakiosa vaikka lahjakirjassa olisi sanottu että se ei ole ennakkoperintö?"

PK 7:3.3 lakiosalaskelmaan lisätään tietyt annetut summat kuten suosiolahjat rintaperilliselle tai tietyille muille(vaatimuksesta)

"Niin että jos elinaikanaan lahjoittaa omaisuutensa toiselle pojalle niin hulttiopojalla on aina lakiosuus, tosin eihän hän nyt veljensä omaisuudesta sitä voi saada."

Jos lakiosaa ei voida täyttää jäämistöstä se voidaan siitä puuttuva osa vaatia siltä, joka on saanut PK 7:3.3 mukaisia suorituksia (PK 7:8.)

"Aika ihmeellistä jos elinaikanaan ei voi omaisuudellaan tehdä mitä haluaa. Jos rahat käyttää matkustamiseen vaatii hulttiopoika matkatoimistolta lakiosaansa, tuskin se nyt sentään niin menee!"

Lahjoitatko rahaa yritykselle kun hankit sieltä palveluita tai tuotteita?

Jos lahjoittaa elinaikanaan omaisuutensa vaikka Punaiselle Ristille on tämä velvollinen kuoleman jälkeen maksamaan lakiosan lapsille?

Miten.on kirjoitti:

Jos lahjoittaa elinaikanaan omaisuutensa vaikka Punaiselle Ristille on tämä velvollinen kuoleman jälkeen maksamaan lakiosan lapsille?

Riippuu lahjoituksen ajankohdasta. Jos lahjoitus tehdään liian myöhäisessä vaiheessa, voidaan se tulkita testamenttiin rinnastuvaksi ja tarkoituksena on kiertää lakiosa sääntelyä. Tällöin PK 7:3.3 lahjoitus lisätään jne... kyllä tuo on tiedossa SPR:ssäkin.

Kaikkien pitäisi tietää, että henkilö, jolla on rintaperillisi, ei voi lahjoittaa kaikkea omaisuuttaan kaikissa tilanteissa.

10-9 kirjoitti:

Riippuu lahjoituksen ajankohdasta. Jos lahjoitus tehdään liian myöhäisessä vaiheessa, voidaan se tulkita testamenttiin rinnastuvaksi ja tarkoituksena on kiertää lakiosa sääntelyä. Tällöin PK 7:3.3 lahjoitus lisätään jne... kyllä tuo on tiedossa SPR:ssäkin.

Kaikkien pitäisi tietää, että henkilö, jolla on rintaperillisi, ei voi lahjoittaa kaikkea omaisuuttaan kaikissa tilanteissa.

Lue lisää

> Kaikkien pitäisi tietää, että henkilö, jolla on rintaperillisi, ei voi lahjoittaa kaikkea omaisuuttaan kaikissa tilanteissa.

Nyt en ymmrrä...?! Täysissä sielun ja ruumiin voimissa olevan henkilö ei siis voi vielä eläessään lahjoittaa pois koko omaisuuttaan, niinkö? Voitko lähettää linkin soveltuvaan lain kohtaan, jossa 1) lapsettoman henkilön ja 2) "lapsellisen" henkilön tahtoa lahjoittaa voidaan jotenkin rajata hänen eläessään, kiitos.

Kallio-Helsinki kirjoitti:

> Kaikkien pitäisi tietää, että henkilö, jolla on rintaperillisi, ei voi lahjoittaa kaikkea omaisuuttaan kaikissa tilanteissa.

Nyt en ymmrrä...?! Täysissä sielun ja ruumiin voimissa olevan henkilö ei siis voi vielä eläessään lahjoittaa pois koko omaisuuttaan, niinkö? Voitko lähettää linkin soveltuvaan lain kohtaan, jossa 1) lapsettoman henkilön ja 2) "lapsellisen" henkilön tahtoa lahjoittaa voidaan jotenkin rajata hänen eläessään, kiitos.

Lue lisää

PK 7:3:3: "Pesän varoihin on lisättävä perittävän antama ennakkoperintö sekä, jollei erityisiä vastasyitä ole, hänen sellaisissa olosuhteissa tai sellaisin ehdoin eläessään antamansa lahja, että se on tarkoituksensa puolesta rinnastettavissa testamenttiin, niin myös hänen jälkeläiselleen tai ottolapselleen taikka tämän jälkeläiselle tahi näiden puolisoille antamansa sellainen lahja, jolla on ilmeisesti tarkoitettu suosia sen saajaa lakiosaan oikeutetun perillisen vahingoksi."

Erityisesti kohta "hänen jälkeläiselleen tai ottolapselleen taikka tämän jälkeläiselle tahi näiden puolisoille antamansa sellainen lahja". Em. kohta ja lahja eivät siis koske tilannetta, jossa kyse ei ole perillisen vahinko, vaan tahto lahjoittaa omaisuutensa yleishyödylliseen tarkoitukseen vielä eläessään.

Perillisten oikeudet eivät voi rajata henkilön kykyä päättää itse eläessään omaisuutensa kohtalosta.

Kallio-Helsinki kirjoitti:

> Kaikkien pitäisi tietää, että henkilö, jolla on rintaperillisi, ei voi lahjoittaa kaikkea omaisuuttaan kaikissa tilanteissa.

Nyt en ymmrrä...?! Täysissä sielun ja ruumiin voimissa olevan henkilö ei siis voi vielä eläessään lahjoittaa pois koko omaisuuttaan, niinkö? Voitko lähettää linkin soveltuvaan lain kohtaan, jossa 1) lapsettoman henkilön ja 2) "lapsellisen" henkilön tahtoa lahjoittaa voidaan jotenkin rajata hänen eläessään, kiitos.

Lue lisää

Nyt ymmärsit hieman väärin, kirjoitin lahjansaajan näkökulmasta mutta lahjanantajan on myös hyvä tuo tietää, että tekee lahjoituksen riittävän aikaisin. Toiseksi tuo koski vain niitä joilla oli rintaperillisiä, eli ei koskaan 1 kohtaasi.

Lahjansaaja ei voi aina luottaa siihen, että saa pitää lahjansa arvon täysin kaikissa tilanteissa, jos lahjan antoi henkilö jolla on lapsia, ottolapsia tai näiden jälkeläisiä(rintaperillisiä). Eli oikeustoimikelpoinen henkilö voi kyllä antaa varansa pois mutta jos hän kuolee liian lähellä tuota lahjoitusta, voi lahjansaaja joutua palauttamaan osan lahjan arvosta lakiosan täyttämiseksi, jos lahja katsotaan rinnastuvan testmenttiin ja se on riittävän suuri suhteessa henkilön varallisuuteen. Säädös perusteena on perintökaaren 7 luvun 1, 3, (7), 8, (9) ja 10 pykälät.

Esimerkkinä.
Pekka omistaa 900 000 euron arvoiset osakkeet yhtiöönsä ja 100 000 muuta ja hänellä on lapset A ja B, eikä muuta.

Pekka lahjoitaa yrityksen osakkeet C:lle (olkoon SPR tai kummin kaima) ja hän sattuu kuolemaan 2kk tuon jälkeen.

Kuoleman jälkeen A ja/tai B voi vaatia, että osakkeiden lahjoitus pitäisi katsoa testamenttiin rinnastuvaksi lahjaksi ja siten lisätä lakiosalaskelmaan (PK 7:3.3). Lakiosaksi tulisi perillistä kohden 250 000 ja C:ltä voidaan vaatia lakiosan täydennystä yhteensä enintään 400 000 (PK 7:8), vaikka Pekka oli täysin oikeustoimikelpoinen lahjan antaessaan. Tietenkin rinnastamiseen on omat ehtonsa joista löytyy kirjallisuudesta paremmin.

10-9 kirjoitti:

Nyt ymmärsit hieman väärin, kirjoitin lahjansaajan näkökulmasta mutta lahjanantajan on myös hyvä tuo tietää, että tekee lahjoituksen riittävän aikaisin. Toiseksi tuo koski vain niitä joilla oli rintaperillisiä, eli ei koskaan 1 kohtaasi.

Lahjansaaja ei voi aina luottaa siihen, että saa pitää lahjansa arvon täysin kaikissa tilanteissa, jos lahjan antoi henkilö jolla on lapsia, ottolapsia tai näiden jälkeläisiä(rintaperillisiä). Eli oikeustoimikelpoinen henkilö voi kyllä antaa varansa pois mutta jos hän kuolee liian lähellä tuota lahjoitusta, voi lahjansaaja joutua palauttamaan osan lahjan arvosta lakiosan täyttämiseksi, jos lahja katsotaan rinnastuvan testmenttiin ja se on riittävän suuri suhteessa henkilön varallisuuteen. Säädös perusteena on perintökaaren 7 luvun 1, 3, (7), 8, (9) ja 10 pykälät.

Esimerkkinä.
Pekka omistaa 900 000 euron arvoiset osakkeet yhtiöönsä ja 100 000 muuta ja hänellä on lapset A ja B, eikä muuta.

Pekka lahjoitaa yrityksen osakkeet C:lle (olkoon SPR tai kummin kaima) ja hän sattuu kuolemaan 2kk tuon jälkeen.

Kuoleman jälkeen A ja/tai B voi vaatia, että osakkeiden lahjoitus pitäisi katsoa testamenttiin rinnastuvaksi lahjaksi ja siten lisätä lakiosalaskelmaan (PK 7:3.3). Lakiosaksi tulisi perillistä kohden 250 000 ja C:ltä voidaan vaatia lakiosan täydennystä yhteensä enintään 400 000 (PK 7:8), vaikka Pekka oli täysin oikeustoimikelpoinen lahjan antaessaan. Tietenkin rinnastamiseen on omat ehtonsa joista löytyy kirjallisuudesta paremmin.

Lue lisää

Lakiosaa tarkasteltaessa on eroteltava toisistaan lahja, jo toimeenpantu lahja sekä lahjanlupaus ja mahdollinen hallintaoikeus. Lähtökohtaisesti testamenttiin rinnastuvan lahjansaaja joutuu varautumaan täysimääräiseen PK 7:8 §:n mukaiseen lakiosan täydennykseen.

"...lahja, että se on tarkoituksensa puolesta rinnastettavissa testamenttiin."

"... jolla on ilmeisesti tarkoitettu suosia sen saajaa lakiosaan oikeutetun perillisen vahingoksi."

PK:n kuvaamana (erityisenä) vastasyynä voidaan pitää tapausta, jossa perittävä on viimeisinä elinvuosina antamallaan lahjalla tasoittanut perillisten välisiä suhteita. Perittävän ulkopuolisen tahon osalta vastasyitä voi vain arvailla, mutta ainakin Lohen mukaan vastasyysääntöä voidaan soveltaa myös perillispiirin ulkopuolisen lahjansaajan hyväksi. Vastasyyksi saattaa tulla vaikkapa rintaperillisen suuri varallisuus myös ilman lakiosaa.

Kun arvioidaan sitä, onko lahjaa pidettävä testamenttiin rinnastuvana lahjana, tärkeimpänä kriteerinä on pidettävä perittävän tarkoitusta, jota arvioitaessa oleellinen kriteeri puolestaan on aikatekijä. Erityisesti on voitava erottaa sellaiset lahjat, joiden antaja on lahjaa antaessaan ollut tietoinen lähestyvästä kuolemasta.

Jos lahja on kuitenkin annettu useita vuosia - rajana tyypillisesti kolme vuotta - ennen perittävän kuolemaa ja olosuhteissa, joissa ei voida ajatella varaudutun lahjoittajan kuolemaan, ei lahjaa voida pitää testamenttiin rinnastuvana. Annetusta aikarajasta on erotetteva tapaukset, joissa lahjoittaja on pidättänyt itsellään elinikäisen hallintaoikeuden omaisuuteen. Tällöin jopa yli kymmenen vuotta vanhat lahjat voidaan pitää testamenttiin rinnastuvina.

/PK, Lohi, Kangas, Aarnio - Kangas/

10-9 kirjoitti:

Nyt ymmärsit hieman väärin, kirjoitin lahjansaajan näkökulmasta mutta lahjanantajan on myös hyvä tuo tietää, että tekee lahjoituksen riittävän aikaisin. Toiseksi tuo koski vain niitä joilla oli rintaperillisiä, eli ei koskaan 1 kohtaasi.

Lahjansaaja ei voi aina luottaa siihen, että saa pitää lahjansa arvon täysin kaikissa tilanteissa, jos lahjan antoi henkilö jolla on lapsia, ottolapsia tai näiden jälkeläisiä(rintaperillisiä). Eli oikeustoimikelpoinen henkilö voi kyllä antaa varansa pois mutta jos hän kuolee liian lähellä tuota lahjoitusta, voi lahjansaaja joutua palauttamaan osan lahjan arvosta lakiosan täyttämiseksi, jos lahja katsotaan rinnastuvan testmenttiin ja se on riittävän suuri suhteessa henkilön varallisuuteen. Säädös perusteena on perintökaaren 7 luvun 1, 3, (7), 8, (9) ja 10 pykälät.

Esimerkkinä.
Pekka omistaa 900 000 euron arvoiset osakkeet yhtiöönsä ja 100 000 muuta ja hänellä on lapset A ja B, eikä muuta.

Pekka lahjoitaa yrityksen osakkeet C:lle (olkoon SPR tai kummin kaima) ja hän sattuu kuolemaan 2kk tuon jälkeen.

Kuoleman jälkeen A ja/tai B voi vaatia, että osakkeiden lahjoitus pitäisi katsoa testamenttiin rinnastuvaksi lahjaksi ja siten lisätä lakiosalaskelmaan (PK 7:3.3). Lakiosaksi tulisi perillistä kohden 250 000 ja C:ltä voidaan vaatia lakiosan täydennystä yhteensä enintään 400 000 (PK 7:8), vaikka Pekka oli täysin oikeustoimikelpoinen lahjan antaessaan. Tietenkin rinnastamiseen on omat ehtonsa joista löytyy kirjallisuudesta paremmin.

Lue lisää

"Pekka lahjoitaa yrityksen osakkeet C:lle (olkoon SPR tai kummin kaima) ja hän sattuu kuolemaan 2kk tuon jälkeen.

Kuoleman jälkeen A ja/tai B voi vaatia, että osakkeiden lahjoitus pitäisi katsoa testamenttiin rinnastuvaksi lahjaksi ja siten lisätä lakiosalaskelmaan (PK 7:3.3)."

Vaatiahan aina voi, eri asia on, johtaako vaatiminen mihinkään.

Oleelliset kaksi sanaa esimerkissäsi ovat "sattuu kuolemaan". Jos nimittäin kuolema korjasi Pekan täysin yllättäen, lahjaa tuskin rinnastettaisiin testamenttiin PK 7:8:n tarkoittamalla tavalla. Aioin itse tuota kommentoida, mutta luettuani Notre_Daamin kommentin ja siinä esitetyt perusteet, säästyn vaivalta ja viittaan enemmän osalta hänen kirjoitukseensa. Todennäköistä on, että Pekan lahjaa tarkoituksensa puolesta ei rinnastettaisi testamenttiin.

Hyvät vastaukset on tosiaan jos saatu nimimerkeiltä 10-9 ja Notre_Daami.

Vaatiminen voi siis hyvinkin johtaa siihen, että lahja lisätään lakiosalaskelmaan. Jos lahja on testamenttiin rinnastuva, se voidaan lisätä jäämistöön, olipa lahjansaaja kuka tahansa.

Jos taas lahja ei ole lainkaan testamenttiin rinnastuva, sitä ei voida ottaa huomioon laskennallisena lisäyksenä, ellei lahja ole ennakkoperintö tai suosiolahja.

Jos lahjan ajoituksella tai ehdoilla ei ole mitään liityntää perittävän kuolemaan, kysymyksessä on tavallinen lahja. Jos lahja on annettu viimeisen sairauden aikana kuoleman jo kolkutellessa porstuassa, lahja on testamenttiin rinnastuva. Lahjaa ei voida pitää testamenttiin rinnastuvana, jos lahjanantaja ei ollut siten sairas tai heikko, että varautumista hänen kuolemaansa olisi pidettävä OBJEKTIIVISESTI perusteltuna eikä lahjoittajalla ollut myöskään SUBJEKTIIVISESTI perusteltua käsitystä omasta terveydentilastaan.

Sellaista lahjaa, jonka terve keski-ikäinen henkilö antaa, ei voida pitää testamenttiin rinnastuvana, vaikka hän sattuisi kuolemaan lahjan antamista seuraavana päivänä liikenneonnettomuudessa.

>>rintaperillisiä tahi ei

Tässä kohdin meni metsään. Lakiosaa voi vaatia vain rintaperillinen, eli perittävän lapsi tai lapsen jälkeläinen sijaantulijana, jos lapsi on kuollut.

Lapseton tekee omaisuudellaan mitä haluaa, eikä perilliset (siis tällöin perittävän omat vanhemmat ja sisarukset voi vaatia hänen kuoltuaan yhtään mitään.

Perillinen kirjoitti:

>>rintaperillisiä tahi ei

Tässä kohdin meni metsään. Lakiosaa voi vaatia vain rintaperillinen, eli perittävän lapsi tai lapsen jälkeläinen sijaantulijana, jos lapsi on kuollut.

Lapseton tekee omaisuudellaan mitä haluaa, eikä perilliset (siis tällöin perittävän omat vanhemmat ja sisarukset voi vaatia hänen kuoltuaan yhtään mitään.

Lue lisää

Alkuperäinen: "Saatujen vastausten valossa näyttäisi siltä, että todistettavasti terve henkilö - rintaperillisiä tahi ei - voi vielä eläessään lahjoittaa rajoituksetta pois koko omaisuutensa.

Lainaus: ">>rintaperillisiä tahi ei... Tässä kohdin meni metsään."

Missä meni vikaan...? Lahjanantajajan saa kuvatuissa olosuhteissa lahjoittaa aivan sydämensä kyllyydestä ja rajoituksetta!

Rintaperillisten mahdollinen lakiosavaade kohdistuu aina lahjansaajaan, ei jo edesmenneeseen lahjoittajaan! Oletusarvoisesti testamenttiin rinnastuvan lahjansaaja joutuu ainakin ainakin kolmen vuoden ajan varautumaan siihen, että rintaperilliset tulevat vaatimaan lakiosan täydennystä, mikäli lahjanantaja sattuu menehtymään. Lakiosavaade puolestaan on tehtävä määräajassa.