Voiko mustasta aukosta.

Teorian mukaan mustan aukon tapahtumahorisontti säteilee niin kutsuttua Hawkingin säteilyä, joka johtuu partikkeli-antipartikkeliparin toisen parin jäädessä "orvoksi" tapahtumahorisontin ulkopuolelle, jolloin ko. partikkeli tai sen vastahiukkanen ilmenee säteilynä.

Teorian mukaan hyvin pienet mustat aukot, jotka eivät saa materiaali- tai säteilytäydennystä hupenisivat jopa vain muutamassa sekunnissa.

Voi ,suomi24...

Mustasta voisi tulla jotain ulos myös 'valkoisen aukon' kautta - jos semmoinen jossain olisi. (https://en.wikipedia.org/wiki/White_hole)

Palstan kirjoittajilta kysyn, että katsotaanko ergosfäärin kuuluvan mustaan aukkoon? Siinä kun teorian mukaan on mustan aukon pyörimisenergia, jota saisi 'ulos' Penrosen tai Blandford–Znajekin prosessilla, hypoteettisella teknologialla.
Sähkömagneettinen kenttä ainakin joillakin mustiksilla on tavattoman vahva. Mahtaisko siitä saada energiaa siirrettyä käyttöön induktion avulla?

Kyllä voi, sillä sehän on kuin kapakan ovi josta tullaan sisään, sitten heitetään ulos kun sammuu

Tiivistyykö/kutistuuko materia kun se joutuu mustaan aukkoon?

Hoover-instituutin tekemässä tutkimuksessa todettiin kaiken imetyn materian palauttaminen mahdolliseksi tyhjentämällä aukon päätepisteessä sijaitseva reservaattori.

Kaikki mustat aukot säteilevät itsensä tyhjiin. Ilmiötä kutsutaan Hawkingin säteilyksi. Hyvin pienimassaiset mustat aukot säteilevät äärimmäisen nopeasti ja hyvin suurimassaiset äärimmäisen hitaasti. Mustan aukon muodostaman massakeskittymän hajoamiseen kuluva aika (t) sekunteina saadaan seuraavasta kaavasta (aukon voidaan katsoa hajonneen silloin, kun pakonopeus sen gravitaatiokentästä laskee alle valonnopeuden):
t = (5120 * pii * G^2 *(M0)^3) / (h * c^4), jossa
pii = ympyrän kehän pituuden suhde sen halkaisijan pituuteen ≈ 3.1415926536,
G = universaalinen gravitaatiovakio ≈ 6.67408(31) * 10^-11 Nm^2/(kg)^2,
M0 = mustan aukon alkuperäinen massa kilogrammoina,
h = redusoitu Planckin vakio ≈ 6.582119514(40) * 10^-16 eVs, ja
c = valonnopeus tyhjiössä = 299792458 m/s.

- Planck-massaisen mustan aukon hajoaminen vie vain ≈ 8.671 * 10^-40 sekuntia.
- Parin tonnin massaisen, ns. miniaukon hajoaminen vie vain ≈ 10^-9 sekuntia, eli sekunnin miljardisosan.
- Auringonmassaisen (~ 1.98892 * 10^30 kiloa) aukon hajoaminen vie ≈ 2.098 * 10^67 vuotta, eli suunnattomasti kauemmin kuin mitä protonien oletetaan keskimäärin pysyvän vakaina.
- Suurimpien mahdollisten (suurin välillisesti havaittu on 'S5 0014 81', jonka massa on noin 40 miljardia auringonmassaa) hajoaminen voi viedä yli 10^100 vuotta (eli kyseessä on luku, jossa on 100 nollaa).

Hajoamiseen kuluvan ajan kaava on johdettu esimerkiksi sivulla:
https://en.wikipedia.org/wiki/Hawking_radiation

Mustien aukkojen kestävyys noin pitkään toteutuu vain sillä oletuksella, että maailmankaikkeuden ns. skaalatekijän kasvun seurauksena mustan aukon keskellä oleva singulariteetti tai vastaava ei laajene merkittävästi. Skaalatekijän kasvun seurauksena kaikki etäisyydet kasvavat. Koska skaalatekijä kasvaa mittausten mukaan eksponentiaalisesti, niin universumi tuhoutuu sen seurauksena rajallisessa ajassa.

Jos singulariteetti olisi nimensä mukaisesti matemaattinen piste, niin sen koon kasvattaminen kertomalla sen kokoa ei kasvattaisi sitä. On kuitenkin mahdollista ja ehkä todennäköistäkin, että singulariteetti ei olekaan matemaattinen piste, vaan Planck-pituuden kokoinen piste, jolloin sekin alkaisi venyä skaalatekijän kasvaessa ja myös musta aukko hajoaisi. Merkittävä skaalatekijän kasvu tapahtuu nykyisen tiedon mukaan oheisen kaavan antaman ajan (t) kuluttua:
t = 2 / (3* |1 w| H0 * (1-OmegaM)^(1/2)), jossa
w = universumin paine / universumin energiatiheys,
H0 = Hubblen vakio ≈ 67...68 (km/s) / Mpc,
OmegaM = universumin sisältämän aineen nykyinen tiheys.

Valitettavasti w:n arvoa ei tunneta riittävän tarkasti, jotta skaalatekijän vaikutus voitaisiin laskea luotettavasti. On kuitenkin erittäin todennäköistä, että t << isojen mustien aukkojen hajoamisen aikaskaala Hawking-säteilyn kautta. Aikaskaalan on mm. esitetty olevan 16 - 104 miljardia vuotta, mutta kukaan ei ilmeisesti vielä tiedä sitä tarkalleen.

Tiheimmät kappaleet hajoavat viimeisinä. Hajoamisen järjestys on galaksit, aurinkokunnat, tähdet ja planeetat, valkoiset kääpiöt yms., neutronitähdet, atomit ja lopulta alkeishiukkaset ja mustat aukot. Isot mustat aukot lienevät viimeisiä sinnittelijöitä, pysyen kasassa suuren massansa ja tiheytensä voimin ainakin jonkin verran kauemmin kuin muut kappaleet.
https://en.wikipedia.org/wiki/Big_Rip