Talven runonurkka

Hmm, miksei, nyt ku pakkasetkin alkaa paukutella,
kuka uskaltaa ensin. Mä kirjoittelin nim.merk. "paimenpoika" kans
tääl runopuolel, kukaan muu ei oikein rohjennu, hmm. miksei.

Talven aika
Nyt kuvaan on astunut talven aika
vaikk vähän ollut kuin suven laita.
Lunta ei juuri hituistakaan maassa
sopis lehmien ulkoilla lehmihaassa.

Nyt luonto kylmän päälle kääntää
oikein nenänpäätä kun alkaa jäätää.
Se oiskohan ollut tuo joulupukki,
joka Lapilleen oikein kylmän huhki

Siinäpä runollinen nimimerkki sinisiipitähtisilmä, kuin perhonen silmäkuvioineen.

Luin ihan mielenkiinnolla paimenpoika nimimerkin runoja eilen.
Miten herkkiä ja luontoa todella tuntevia. Tuli mileen runoilijan kasvaneen maaseudulla, vaeltaen niityillä ja pellonpientareilla, niin kaunista ja tietorikasta kuvausta ympäristöstä!

P.S. Nyt ei ole runon hetki, mieleen jäi jostakin paimen poika runosta vain sana "puntarpää"jospa siitä yritän.

Tuulessa kaikki niittyheinät taipuu, huojuu, kukkasilla täplitetyt, kun kulkee poika vahvoin jaloin silmät auki.

Puntarpäät nuo sirot korkeimmalla keinuu, latvus kantaa jatkuvuuden täyteyttä.
Pojan silmät tuikkii, vilkkuu, omii kaiken runsauden metsän reunaan saakka!

Hienoa runoilua herkistyneeltä ihmiseltä, Sinulta.

Kyllä puntarpää on tuttu peltokasvi ja kasviossakin minulla oli, runsaasti heilimöivä.
Nyt runoista viis, tuli mieleeni aivan muuta mielenkiintoista, ja itse runomyllyhän voi kirjoittaa kun kaikkien kirjoitukset eivät hänen hipiälleen sovi?

Ruusuni ja kärhöni huolella havuilla peitin
suojaavan lumen toiveen taivaalle heitin
ettei routa perennoitani kuolemaan saa
vaan uusi kevät ne taas saa virkoamaan.

Jos sydämensä päästää routiintumaan
sitä kesän lämpökään ei saa sulamaan
ainainen jähmeys, kovuus ja turtumus
on ihmispolon suurin onnettomuus.

Kuin vuoristoradalla notkosta nousuun keikun kaarteessa rystysin valkein.
En luota en pyörien lukituksiin, ne vaihtelee ja klonkkaa.
Mikä eilen avointa, on tänään tunneliin ajo
lamppuja vailla,
yhä hullummin huojuvin vaunuin.
Jostakin irronnut pyörä rämähtää tunnelin seinään raiteiden kirskunta hullujen huudot sattuu korvissa, pysähdys painaa murtuvaan selkänojaan.

Istunpa hetken ja mietin vähän
sitten mä kirjoitan tekstiä tähän
Lisääkin saan ehkä illan mittaan
Välillä vaan vähän kahvia kittaan.

Yritän minä myös mukaan tulla,
vaikka ei runot ne suju mulla.
Sanoja koitan riviin laittaa,
ei kai se luulen, ketään haittaa.
Runoratsu ei laukkaan suostu nyt,
lieneekö jostakin kyllästynyt.
Aiheita uskon on paljon kyllä,
lumikin on maan pinnan yllä.
Pakkasia on saatu oottaa,
pilkkijät kuitenkin kaloja kolkkaa.
Joulu on jäänyt ja vuosi on vaihtunut.
Vuosi tää alkanut tuokoon hyvää,
kaikille, kaikille, onnen jyvää.

Sydämessäni lämpö, vaikka lienee kohmeessa järki
sulkakynässä välillä tylsempi, harmaampi kärki
mitäs siitä jos runohepo ei aina laukkaa tai ravaa
silti riimittely ajatuskomeroita tuulettaa ja avaa.

Runoketju ilmestyi nurkan yllättäin nurkan takaa
kaipa pian Ruuneperikin tähän tuotoksiaan lataa.
Palstalla liikkuu monia kiinnostavia kynäniekkoja
sulkakynät suhisemaan, ettei kalistella miekkoja !

yöllä lumi maalasi enkelit metsän puihin
jänis kertoi jälkensä majansa ovelle
päivällä pihan lumiukko sai nokisen nenän
lasten naurun raikuessa mäen rinteellä
aurinko kertoi huomisesta
opetti talitintille uuden laulun

Mä aamuoloissa pienen teen retken
Oottakaa, mietin vain pienen hetken

On talven oloissa mukava olla
jos sää on kaunis ja säteilee polla.

Nyt taidottomuuteni ihan taitan
runokirjoitusteni suuren haitan.
Kun virkkeitä tule vainen kaksi
sitä hyväksy itselleni en tavaksi.

On runoilu vaikeaa, voi jukraviti
jo aamutuimaan jo ihan on hiki.
mut eteenpäinhän tästä päästään
kun aivot sulavat talvijäästään.

Mä hellyydestä sanon hiukan
kun löysään pipostani tiukan.
Ootte suloisia, kullanmurut
sanoa pitää, voi jukranplujut.

Kohtasin Mansikin metsätiellä
sanoi, ammuu ja muuta viellä.
On vierasta mulle lehmän puhe
ei selvää siitä minulle tule.

Meni metsään Mansikki syvemmälle
ajatuksissaan ehkä sonni Kalle.
Vietettäis yhdessä pieni hetki,
tuumi mansikki ihan sovinnaisesti.

Vastaan laukksi kohta Kalle siellä,
suojassa kuusein metsätiellä.
Hihkaisi, ammuu, mulla on halut,
valmius lempeen ja tämmissä kalut.

Hyvin ihan huomasin minä tuonkin
Lempeni siks heti sulle suonkin.
Hetken vain siinä Kalle sohi
ja lemmenleikki oli ohi.

Jatkoipa Mansikki edelleenkin
eteenpäin ja kerron senkin.
Vastaan tuli metsämiesi,
pysyineen se pahaa tiesi.

Ammuuta yritti sanoa Mansikki
mutta sanaan ammu se katki.
Lysähti kuolleena Mansikki
päättyi suruun lemmen retki.

Kesäunelmia

Jo painui aurinko metsän taa,
taas jossakin merestä nousi.
Valkeita pilviä heijastain,
aina eteenpäin se sousi.
Luomakunnassa monet rinnakkain
lepoon käyvät he yöhyen syliin.
Nyt toisella puolella säteet sen
kimaltain yltävät herääviin kyliin.

Valo nostaa eloon kukkaset maan
ilon riemun tuo ihmisten mieleen.
Saa vasikat laitumella kirmaamaan
tuo pihlajat ovien pieleen.
Kuuluu sirkutus viserrys kaikkialla
On pesät jo piilossa oksien alla.
Nuo emot ja isät kun lentää ja jahtaa
vain einestä hankkii ja suuhun ahtaa.
Ah kesäistä onnea luonto helää
on sulossa suven niin herttaista elää.

Kevättä odotellessa

Jonkin aikaa vielä talvea etenemme,
piankin taas raikaa, laulut lintujemme.
Korpilla alkaa kohta kynnet kutiamaan,
mistä risuja sais sopivia, pesäksi naaraan.

Keväisen tuoksun jo tuulet kantaa,
armainen aurinko hellien rintaa.
Hämärät pimeät, kevät valollaan voittaa,
tulvahtaa sydämeen, annos viriiliä voimaa.

Varikset hääräävät, jotain pälviltä tonkivat,
elämänsä pienen, maanmuruista saavat.
Viikkoja aikaa, sinivuokkosten maailmaan,
kylmän ajan kestämme, lämmössä armaan.

En tiedä josko mä vastata osaan
mutta jotain, vähän tähän hosaan.
Oon mukana runomittelössä,
ei yhtään minkään kittelyssä.
Se voiskin olla aika piina
varsinkin jos kysees ois viina.

On vaiheessa nyt talviaika
ja mielessä ihana kesän taika
Mis laaja aukee Pohjanmaa,
kysyy moni joka matkustaa.

On mielessä nyt tenkkapoota
eitä sekä myöskin juuta.
Kun kopistellaan korvaluuta
ja heilutellaan leukaa, suuta.

Ei aika ole niin kuin ennen
kun runoiltiinkin tullen mennen.
sanat syöstiin sopuhintaan
ihan ilo nousi pintaan.

Tää on runo loppusointuin
unistani kun mä toivuin.
Mielessäni kauniit sanat
Kysyn latomaanko alat?

Keneltä sä hoopo kysyt,
sanat littanaiset, lysyt.
runoratsusi nyt kaada.
heräämisinesi raada.

Käskeä nyt itseänsä
aivohonkin tulee känsä,
yksinäni ihan huusin,
aamuaikaan kello kuusin.

Runoon menee aika tovi
myönsi myöskin runokoni,
jolta eilen koipi kastu
vesilätäkköön kun astu.

Kyllä tämä sentään tästä
irti pääsee lähtemästä,
aukeaapi runo-ovi
sisään astuu itse koni.

Ajatukseni tää vähänläntä
itse asias vain häntä,
sammuupi nyt ihan heti,
sanon vaan, et kiinni veti.

Kohtaaminen

Miss Laaja Aukee Pojhjanmaa
sut saanko nähdä tännään?
kun yksinäisnä aina vaa,
saa oppia e lämään.

Oon kaihomieli kovinkin,
aivoni miettiväiset.
Nyt keväisin niin tuntehin,
lentää kuin sittiäiset.

Älkää nyt sentään ämmäset
sulottaret niin suuret.
Säkin todesta nuo jättänet
sanailuni nuo suuret.

Tässä kun hiljaa istuskelen,
katselen aamukuuta,
jotain kuin hiljaa mietiskelen,
runoillen soitan suuta.

Uuteen päivään kaikilla usko
tänään siivittää aamurusko,
uuteen päivään valmiina ollaan
elohopea siirtynyt nollaan,
vielä jos päivään aurinko ois
ulkoilla monikin meistä vois.

Vielä on pilvinen taivaan katto
jäinen on ihmisen kulkema matto,
ennen kuin aidosti huomaatkaan
on koko kehosi kallellaan.....
paluumatkalla viimeistään
mustelma usein kankkuun jää

Kauniita rustatut runot
aamusta niitä kun punot,
itselle kun kehut jakaa
hyvän mielen sillä takaa,
päivä parhain olkoon meille
tänään aamuun heränneille.

Riisuin joulukoristeet haikein mielin
niitä pakatessa menneitä mietin,
villalankatonttu lapseni tekemä,
ihanat enkelit sain lahjaksi äidiltä.
Perityt liinat, astiat, kynttilänjalat,
niissä monien juhlatunnelmien salat.

Nyt kotiin laitan uuden ilmeen
kohtaamaan pian kevään ihmeen.
Ostin uudet pirteät sohvatyynyt
liinoihin valitsen vaaleat sävyt.
Kasvit ja ihmiset valosta virkistyy
mieli tulppaanikimpusta piristyy,
tinttikin laulaa kohta titityy.


Nyt vaan kohti ystävänpäivää
laskiaista ja ruuneperintorttupäivää.
Toivotan kaikille iloista tammikuunlopunpäivää ilman huolenhäivää !