Mitä vaatteita pakotettu laittamaan?

Kumppareita piti käyttää aina metsässä ja mökillä, koska voi olla käärmeitä. Myös kun liikunnassa oli suunnistusta. Menin kumpparit kassissa kouluun ja soittivat vielä opettajalle että katsoo että laitan ne jalkaan kun lähden metsään. Yhtään käärmettä en ole koskaan nähnyt.

Jännää kyl toi et pakko laittaa jotain, mut niihän se on et penskoi täytyy vahtii ja määrätä.

Se on jänskää kun joutuu pakost laittaa jotain päälle :D

Mennessäni äitini hautajaisiin, isäni puki minulle latex-asusteen. Syynä oli kuulemma se, että äiti piti kyseisestä asusta paljon, ja halusi että pidän sitä päällä hänen muistokseen. En muista mitä sinä päivänä tapahtui, sillä kun join keittiön pöydältä löytyneen lasillisen vettä, menetin tajuntani. Heräsin seuraavana aamuna sohvalta, ja en voinut kävellä hetkeen.

Kummallisinta on se, että minulla ei ikinä äitiä ole ollut, ja latex-asu kuului Pablo-papalle. Isäni joskus huvittelee kustannuksellani, harmi kylläkin.

Sain aina itse päättää asusteistani.

Mun piti vielä kolmasluokkalaisena käyttää kotipihalla kumppareita ja kurahousuja, jos oli märkää. Siis niitä samanalaisia, mitä tarhassa oli. Niissä oli henkselit ja kumppareiden alle laitettavat lenkit ja äiti valitti, jos en laittanut niitä kunnolla. Vähänkö oli noloa. Yritin aina livahtaa äkkiä ulos, ettei olisi tarvinnut laittaa niitä.

Jouduin käyttämään sukkahousuja, koska mulla on vaa isosiskoja ja oon meidän perheen ainoa poika lapsi ainakin tällä hetkellä. Meil on jotain noloja kuvia jossa oon ne jalassa. Muutenkin mulla on vähä omii vaatteita käytän useimmite siskon vanhoi ku meillä äitillä on periaate et käytetään loppuun kaikki vaatteet eikä heitetä mitää hukkaan.

Tätä pitää ihan miettii. Siis tottakai on ollu kurikset jne, mut niistä ei oo koskaan jääny sellasii pahoi fiboi. Aina oon ite ollu niin lälly, että oon vetäny kumpparit korviin mettään mennessä.

Ehkä eniten jänskätti koulupuku, kun sellasta joutu käyttään tovin, mut siinäki enempi se tylsyys, että oli kolme samaa hametta, joista aina yksi päällä ja loput pesussa. Mut siihenki tottu ja no kaikilla muilla oli, niin ei tullu ehkä sellasta kuris fiilistä, että yksin joutuis nolosteleen. Ja siitä jäi haikee olo, jotenki näillä raukoilla rajoilla tytöt pukeutuu mun mielestä vähän ”pokamaisesti”

Mut ehottomasti ilkeimpiä on mummien lahjaksi ostamat vaatteet. Kun on pieni kooltaan, niin alennuksesta löytyy sitten vaan ne ällö söpöt kissapaidat, jotka alkaa oleen ”vähän out.” Siinä on jouduttu käymään vähän kehityskeskustelua mummin kanssa, ja tuloksena on kai ollut vähän morkkis molemmille.

Kutisevat villasukkahousut muistan minäkin - olin 6v poikasena isovanhempien hoidossa, kerran ne haki minua lastentarhasta talvipakkasella ja minä olin ottanut sukkahousut pois enkä olisi suostunut laittamaan niitä jalkaan - no sen taistelun hävisin 6-0.
Alakoulua kävin muutaman vuoden ulkomailla, ja siellä totuin koulupukuun - en oikeastaan välittänyt mitä oli päällä silloin. Meidän vanhemmat raahasi meitä joka pyhä kirkkoon, joten siskot puettiin mekkoihin ja minut valkoiseen paitaan ja kravattiin ja myöhemmin myös pikkutakkiin. Ihan ok kunnes palattiin Suomeen. Kouluun sentään sain pitkälti valita omat vaatteet, mutta vanhemmat edelleen raahasi meidät kirkkoon - ja vaativat siistiä pukeutumista usein myös koko sen päivän jos oli jotain menoa sen jälkeen tai vieraita kylässä. 12-13-v .tajusin ettei kukaan muu sen ikäinen pukeudu täällä niin, ja aloin protestoida. Senkin taistelun hävisin pienin myönnytyksin, eli pikkutakkia ei tarvinnut enää laittaa. Vihdoin 14v vanhemmat sanoi ettei ole pakko enää käydä kirkossa (onneksi), sen jälkeen ei ole tarvinnut vääntää vanhempen kanssa omista vaatteista.

Olin 11v ja mun äiti pakotti käy tää jotain ryhmä hau pikkareita

Ei juuri mitään. Paitsi farkut tosi harvoin vaan jos piti olla siisti.

Mutta muuten olen kolme vuotiaat asti päättänyt ote mitä laitoin joka johti siihen et usein päiväkodissa minulla oli vain sukkahousut ja paita