Olen tullut siihen tulokseen, että nyt on aika mennä eteenpäin. Enää ei saa katsoa taaksepäin, nyt täytyy suunnata tulevaisuuteen. Silti käyn kauheaa sisäistä kamppailua. Onko nyt jo liian myöhäistä? Tuleeko mistään mitään?
Elämäni ei ole ollut kovin helppo: lapsena kärsin perheväkivallan ja koulukiusaamisen takia enkä oppinut luottamaan itseeni tai muihin ihmisiin. Minusta tuli kuitenkin myöhemmin itsestäni aika kovaluonteinen ja kylmä. Olen nyt silti muuttunut. Haluan toimia oikein ja poden herkästi huonoa omaatuntoa joten elämäni on muuttunut.
Hankkiuduin lopulta eroon kuluttavista ihmissuhteista ja hylkäsin toimimattoman elämäntyylin. Kaikki muuttui vielä lisää tuossa viime talvena. Menin kihloihin ja lopetin raskaissa vertaistukiryhmissä ramppaamisen. Otimme kissan josta pidän paljon. Energiaa vapautui viimein lisää opiskeluun ja kuntoiluun. Olen pysynyt nyt noin vuoden ajan täysin erossa "epämääräisestä" seurasta, aikaisemmin oli joitakin repsahduksia silloin tällöin. Aikuislukiosta määrä valmistua ensi keväänä, jatko-opiskelu kuuluu suunnitelmiin.
Olen käsitellyt virheitä joita olen tehnyt menneisyydessä ja koittanut opetella elämään sen kanssa, että minun elämä on mennyt nyt näin. Tuntuu silti kovin vaikealta jatkaa elämää.
Haluaisin vihdoin päästää irti menneestä ja päästä elämässäni eteenpäin. Tuntuu, että usko ja toivo paremmasta on koetuksella. On vaikeuksia löytää paikkaani maailmassa, en oikein tiedä enää, kuka oikeastaan olen. Että miten minun kannattaisi nyt toimia ja kuinka suhtautua menneisyyteeni ja suunnata kohti parempaa tulevaisuutta.
Koen että olen jonkinlainen väliinputoaja: en ole oikeastaan entinen narkomaani tai alkoholisti enkä raskaan sarjan rikollinen. Minulla on vain ollut elämässä vastoinkäymisiä, jotka olivat liian pahoja ja tapahtuivat liian varhain ja ne suistivat minut raiteilta. Kävin läpi vaikean vaiheen, mutta se ei määrittele minua ihmisenä, sillä olen myös paljon muutakin. Olen esimerkiksi lahjakas, mukava, älykäs sekä kaunis, vaikka itse sanonkin, ja ehkä juuri niistä asioista saamani positiivinen palaute on antanut minulle itsevarmuutta lähteä kohti parempaa tulevaisuutta ja terveempiä ihmissuhteita.
Minua epäilyttää, että onko minulla edes enää mitään toivoa? Onko nyt jo myöhäistä muuttaa elämääni? Löydänkö koskaan uusia, luotettavia ystäviä ja pystynkö minä tähän?
Tuntuu että naisena tämä on jotenkin erityisen hankalaa...mutta mistä minä tiedän mitä tää miehenä olis. Voi olla et sillon täytyis olla vielä vahvempi ihminen et pärjäis edes näin hyvin.
Palan halusta kuulla kokemuksia samanlaisia asioita kokeneilta ihmisiltä, mutta olen huomannut että sellaisia on vaikea tavoittaa. Ehkä täällä palstalla olisi joillakin muillakin kokemuksia?
Voiko 30-vuotiaana aloittaa alusta?
4
149
Vastaukset
- drftgyhjkl
Juu, vasta viime riveillä tajusin että en ole itse kirjoittanut tätä, kun mainitsit olevas nainen. Olen kasvanut keskellä suomalaista metsää hullujen vanhempien vankina kaheksantoistavuotiaaksi ja sitten täysi-ikäisenä säntäsin heti ulos vaikka en ollut saanut olla kenenkään seurassa ikinä. Oli vaikea opetella puhumaan ihmisille, niin ettei ne tajuais että en ole saanut puhua paljon ikäisteni kanssa missään iässä. Toki koulukiusaus, mun tappoyritys koulussa, opekin haukkuu aamun avaispuheessa tyhmäksi mut, sit siipirikkona koetin vihdoin 18-vuotiaana tyydyttää yli kymmenen vuotta haaveilleeni tyttöystävän tarpeen. Eihän siitä tullut kuin hyväksikäyttävä avioliitto ulkomaalaisen kanssa, joka huipentui mm. raiskaukseen ja kiristykseen mua kohtaan. Mutt kyllä on toivoa, viimesen kahen vuoden aikana edistysaskeleet on olleet huimia
Olet vielä nuori, koskaan ei ole liian myöhäistä. Suosittelisin, että kävisit juttelemassa esim. paikkakuntasi psyk.sairaanhoitajan luona elämän tapahtumistasi. Kirjoitat taitavasti, harkitse omaa blogia? Siten voisit purkaa tuntojasi kirjoittamalla, kuten nyt.
- tydfg
Kyselet samaa monella palstalla
- aloitetaanreippaasti
Tottakai voi!
Täytän huomenna 68 vuotta, ja aloitan kaiken alusta!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Elämä valuu ohi ilman merkitystä
Olen 5-kymppinen korkeasti koulutettu hyvässä ja vaativassa työssä oleva mies. Erosin pitkästä parisuhteesta pari vuotta2533709Martina julkaisi romanttisia kuvia kihlajaisista
Ihana pari. Paljon onnea ja rakkautta heille 💞2631273Ilo, joka nousee silmiisi saakka
kun katseemme kohtaavat. Olet energinen, aito, ihana. Välillä tuijotat suoraan silmiini - enkä hämmenny, katson takaisin591218- 841056
Gekkosessa hyvä juttu Sofian Dubai "töistä"
"Vielä tammikuussa Belórf lupaili aloittavansa jälleen verkkovalmennukset, mutta tämä projekti näyttää kuihtuneen kaikes931010eerikäinen novassa sanoi ei kukaan enää aja manuaalivaihteilla
meillä on 3 autoa talissa ja kaikissa manuaalilaatikot, on meillä vielä tämmöiset vaikka toisin puhutaan.93935Jokaisella on omat syntinsä
Minä olisin niin mielelläni sinun. Ehkä joskus viittasitkin siihen. Olet nainen ajatuksissani jatkuvasti ja taidat tietä56916En oikeasti
Tiennyt että sinulla on ollut vaikeuksia ja huonoja aikoja. Olen oikeasti pahoillani, ja olisin myös toiminut eritavoin118889- 169863
Palsta sekosi lopullisesti?
Taidan mennä päikkäreille. Oliko hän nyt muka oikeasti äsken täällä ja kirjoitti, että täytyy unohtaa? Todistakaa se. Ki14814