Alkaisitteko seurustelemaan 4. tapaamisen jälkeen?

hyvä pointti

Muuten hyvä pointti, mutta nykyään myös tuo "alkaisin seurustelemaan" on kieliopin mukaisesti sanottu.

Teiniltä?
Minä päätän ja sovin erikseen jopa kaverisuhteista, että tästä lähtien ollaan kavereita. Muussa tapauksessa elän ahdistavassa epätietoisuudessa, jossa en tiedä, miten paljon aikaa ja energiaa kannattaa käyttää ihmiseen, joka ei välttämättä olekaan kaverini. Tosin minullahan onkin Aspergerin oireyhtymä, joten näen asioita eri tavoin kuin normaalit ihmiset ja kaiken on oltava käytännöllistä ja loogista.

Me oltiin tapailtu jotain kuukausi, kaksi pari kertaa viikossa kavereina (kun oltiin ensin sovittu, että ollaan kavereita). Kuitenkin oltiin molemmin puolisesti ihastuneita toisiimme, joten sitten sovittiin, että aletaan seurustella. Tapaamisia ja yhteydenpitoa oli tässä vaiheessa takana kyllä aika paljon. Toki me oltiin jo ennen kaveritapailua tiedetty toistemme olemassaolo parisen vuotta ja nähty ja juteltukin ohimennen.

Minä en pystyisi alkaa seurustella "neljännellä tapaamisella" ihmisen kanssa, josta en tiedä entuudestaan _yhtään mitään_. Tuntuisi riskialttiilta alkaa suhteeseen ventovieraan kanssa, kun suhteen on tarkoitus kestää loppuelämän ajan. On siis tehtävä viisas valinta. Ainakin on vähän tiedettävä, mihin on ryhtymässä. Joskaan en muodosta kaverisuhdettakaan kertanäkemällä, vaan siihenkin saattaa mennä vuosia. Tässä mielessä parisuhde rakentui yllättävän "nopeasti".

Kyllä minun mielestäni on hyvä sopia suhteen exklusiivisuudesta, ettei sitten tule yllätyksiä, jos näkee toisen jonkun muun kanssa.

Nyt olen kyllä eri linjoilla. Olen liki 40v aikuinen nainen, ja mielestäni on hyvin tärkeää, että parisuhteen pelisäännöistä ja tilanteesta sovitaan. Pahimpia virheitä mitä parisuhteessa voi tehdä, on luottaa siihen että olettaa toisen ajattelevan kuten itsekin...

Minun nykyinen parisuhteeni alkoi 3 vuotta sitten. Sitä ennen deittailimme puolisen vuotta. Sen deittailun jälkeen kävimme keskustelun, jossa päätimme aloittaa parisuhteen, jossa siis emme enää tapaile muita ja menemme hiljalleen yhteiseen suuntaan. Ja hyvin on mennyt.<3

Aina toisinaan kuulee tarinoita, hyvin eri ikäisiltä, suhteista joissa toinen olettaa että kyseessä on ns. deittailu ja toinen pitää suhdetta seurusteluna. Molemmat ovat tyytymättömiä. Deittailijaa ahdistaa toisen mustasukkaisuus ja omituiset vaatimukset, jotka työntävät hänet kauemmas muuten mukavasta ihmisestä. Seurustelijaa loukkaa toisen itsekkäältä vaikuttava käytös ja pettämiseltä tuntuva muiden kanssa tutustuminen.

Jotta ihmisiä ei ihan turhan takia ärsytä, loukkaa tai pelota, on tärkeää sopia mikä parisuhteen tilanne on. Ihan iästä riippumatta.

quuttinentar kirjoitti:

Nyt olen kyllä eri linjoilla. Olen liki 40v aikuinen nainen, ja mielestäni on hyvin tärkeää, että parisuhteen pelisäännöistä ja tilanteesta sovitaan. Pahimpia virheitä mitä parisuhteessa voi tehdä, on luottaa siihen että olettaa toisen ajattelevan kuten itsekin...

Minun nykyinen parisuhteeni alkoi 3 vuotta sitten. Sitä ennen deittailimme puolisen vuotta. Sen deittailun jälkeen kävimme keskustelun, jossa päätimme aloittaa parisuhteen, jossa siis emme enää tapaile muita ja menemme hiljalleen yhteiseen suuntaan. Ja hyvin on mennyt.<3

Aina toisinaan kuulee tarinoita, hyvin eri ikäisiltä, suhteista joissa toinen olettaa että kyseessä on ns. deittailu ja toinen pitää suhdetta seurusteluna. Molemmat ovat tyytymättömiä. Deittailijaa ahdistaa toisen mustasukkaisuus ja omituiset vaatimukset, jotka työntävät hänet kauemmas muuten mukavasta ihmisestä. Seurustelijaa loukkaa toisen itsekkäältä vaikuttava käytös ja pettämiseltä tuntuva muiden kanssa tutustuminen.

Jotta ihmisiä ei ihan turhan takia ärsytä, loukkaa tai pelota, on tärkeää sopia mikä parisuhteen tilanne on. Ihan iästä riippumatta.

Lue lisää

Ei meidän tarvinnut erikseen sopia, ettei muita tapailla.
Se asia oli itsestään selvää kummallekin jo siinä vaiheessa kun kävimme ensimmäisillä treffeillä että ketään toista ei tapailla samaan aikaan. Se oli niin itsestään selvyys sekä minulle että miehelleni, ettei siitä tarvinnut sanaakaan vaihtaa.

Ehkä teillä nykynuorilla on jotenkin hankalampaa hahmottaa kuin meillä 1970-luvulla nuoruutemme viettäneillä mitä tarkoittaa ystävyys, miten seurustelu poikkeaa ystävyydestä. Tai ehkä tämä on vain luonnekysymys.

vanha_elli kirjoitti:

Ei meidän tarvinnut erikseen sopia, ettei muita tapailla.
Se asia oli itsestään selvää kummallekin jo siinä vaiheessa kun kävimme ensimmäisillä treffeillä että ketään toista ei tapailla samaan aikaan. Se oli niin itsestään selvyys sekä minulle että miehelleni, ettei siitä tarvinnut sanaakaan vaihtaa.

Ehkä teillä nykynuorilla on jotenkin hankalampaa hahmottaa kuin meillä 1970-luvulla nuoruutemme viettäneillä mitä tarkoittaa ystävyys, miten seurustelu poikkeaa ystävyydestä. Tai ehkä tämä on vain luonnekysymys.

Lue lisää

Minä ja mieheni = 70-luvun lapsia. Ja silti sovittiin seurustelusta, kun haluttiin alkaa vakavissamme seurustella toistemme kanssa.

Jos sinulla vanha_elli tai jollain muulla on käynyt niin, että on löytynyt ihminen, jonka ajatukset natsaa sinun ajatuksiisi, se on hyvä juttu. Mutta et voi olettaa, että kaikki samalla vuosikymmenellä syntyneet ajattelisivat samoin kuin sinä ja miehesi.

Toisille ihmisille treffeillä käynti on just sitä kokeilua, että tapaillaan kivoilta tuntuvia ihmisiä, mutta se ei tarkoita, että "elämä on nyt lyöty lukkoon". Varsinkaan, jos treffaillaan melko alkuvaiheessa tutustumisprosessia. Joillekin treffit on vain sitä "sopivan hakemista". Kun taas toisille treffit itsessään jo tarkoittavat sitä, että nyt seurustellaan.

Minä en lähtisi treffeille ilman tositarkoitusta, eli käytännössä olisin jo parisuhteessa siinä vaiheessa, kun menisin treffeille. Mutta hyvä kaverini taas käy treffeillä ja "ulkona" vähän kaikenlaisten tyyppien kanssa, jos vain joku pyytää tai jos hän itse haluaa pyytää, eikä se tarkoita hänelle sen enempää. Nelikybänen nainen kyseessä. Jos hyvä tuuri käy, hän sopii uudet treffit. Jos ei ollutkaan kivaa tai ei tarpeeksi kivaa, hän ei mene enää saman kanssa uudelleen ulos. Kun me keskustelemme, se on välillä huvittavaakin, koska minulla tuppaa tulemaan "kauhistusreaktio", kun kuulen hänen olleen "kolmilla eri treffeillä eri ihmisten kanssa", koska minulle se treffaaminen tosiaan tarkoittaisi aika vakavaa asiaa.

Näin me ihmiset nähdään asioita eri lailla. Siksi on hyvä puhua ja sopia, mitä mikäkin asia kenellekin tarkoittaa. Onhan ihmisillä melko eri käsityksiä kihloihin menostakin; toisille se on ehdoton "häät kolmen vuoden sisällä kihlapäivästä!" -juttu, toiset voivat luisua olemaan kihloissa kymmenenkin vuotta edes miettimättä sen tarkemmin häitä ("ne on sitten joskus" -tyypit). Siitä on ihan turha alkaa vääntämään, mikä se kihlojen "tosimerkitys" on, koska ihan sama, tästäkin asiasta on silti erilaisia näkemyksiä. Toisilla tiukempia ja toisilla löyhempiä. Ongelmahan tulee siinä vaiheessa, jos tämmöinen "häät joskus sitten" -tyyppi kosii "kihlat = heti naimisiin" -tyyppiä, eikä asian merkityksestä ole puhuttu etukäteen.

quuttinentar kirjoitti:

Nyt olen kyllä eri linjoilla. Olen liki 40v aikuinen nainen, ja mielestäni on hyvin tärkeää, että parisuhteen pelisäännöistä ja tilanteesta sovitaan. Pahimpia virheitä mitä parisuhteessa voi tehdä, on luottaa siihen että olettaa toisen ajattelevan kuten itsekin...

Minun nykyinen parisuhteeni alkoi 3 vuotta sitten. Sitä ennen deittailimme puolisen vuotta. Sen deittailun jälkeen kävimme keskustelun, jossa päätimme aloittaa parisuhteen, jossa siis emme enää tapaile muita ja menemme hiljalleen yhteiseen suuntaan. Ja hyvin on mennyt.<3

Aina toisinaan kuulee tarinoita, hyvin eri ikäisiltä, suhteista joissa toinen olettaa että kyseessä on ns. deittailu ja toinen pitää suhdetta seurusteluna. Molemmat ovat tyytymättömiä. Deittailijaa ahdistaa toisen mustasukkaisuus ja omituiset vaatimukset, jotka työntävät hänet kauemmas muuten mukavasta ihmisestä. Seurustelijaa loukkaa toisen itsekkäältä vaikuttava käytös ja pettämiseltä tuntuva muiden kanssa tutustuminen.

Jotta ihmisiä ei ihan turhan takia ärsytä, loukkaa tai pelota, on tärkeää sopia mikä parisuhteen tilanne on. Ihan iästä riippumatta.

Lue lisää

"Aina toisinaan kuulee tarinoita, hyvin eri ikäisiltä, suhteista joissa toinen olettaa että kyseessä on ns. deittailu ja toinen pitää suhdetta seurusteluna."

Tässä ihmiset ovat varmaan erilaisia mutta ei minulla ole koskaan ollut vaikeutta erottaa deittailua ja seurustelua. Deittailussa nähdään toista yleensä jossain julkisessa paikassa ja erikseen viettämällä vietetään rentoa vapaa-aikaa. Seurustelussa ollaan yhdessä niin että voidaan puuhailla normaaleja kotiasioita kotona, katsella telkkaria sylikkäin, laitella ruokaa ja käydä kaupassa, tulla suoraan töistä/opiskelusta toisen kotiin jne. Siis vietetään arkea yhdessä, ei vain vapaa-aikaa.

quuttinentar kirjoitti:

Nyt olen kyllä eri linjoilla. Olen liki 40v aikuinen nainen, ja mielestäni on hyvin tärkeää, että parisuhteen pelisäännöistä ja tilanteesta sovitaan. Pahimpia virheitä mitä parisuhteessa voi tehdä, on luottaa siihen että olettaa toisen ajattelevan kuten itsekin...

Minun nykyinen parisuhteeni alkoi 3 vuotta sitten. Sitä ennen deittailimme puolisen vuotta. Sen deittailun jälkeen kävimme keskustelun, jossa päätimme aloittaa parisuhteen, jossa siis emme enää tapaile muita ja menemme hiljalleen yhteiseen suuntaan. Ja hyvin on mennyt.<3

Aina toisinaan kuulee tarinoita, hyvin eri ikäisiltä, suhteista joissa toinen olettaa että kyseessä on ns. deittailu ja toinen pitää suhdetta seurusteluna. Molemmat ovat tyytymättömiä. Deittailijaa ahdistaa toisen mustasukkaisuus ja omituiset vaatimukset, jotka työntävät hänet kauemmas muuten mukavasta ihmisestä. Seurustelijaa loukkaa toisen itsekkäältä vaikuttava käytös ja pettämiseltä tuntuva muiden kanssa tutustuminen.

Jotta ihmisiä ei ihan turhan takia ärsytä, loukkaa tai pelota, on tärkeää sopia mikä parisuhteen tilanne on. Ihan iästä riippumatta.

Lue lisää

"Minun nykyinen parisuhteeni alkoi 3 vuotta sitten. Sitä ennen deittailimme puolisen vuotta. Sen deittailun jälkeen kävimme keskustelun, jossa päätimme aloittaa parisuhteen, jossa siis emme enää tapaile muita ja menemme hiljalleen yhteiseen suuntaan."

Kukin aina tyylillään. Minusta itsestäni taas tuntuisi aika hassulta vain deittailla kuukausia ja olla sen aikaa epävarma siitä että tapaileekohan se toinen samalla myös muita. Itse tykkään tavasta että jos tapaillaankin niin hyvin nopeasti huomataan että onko se niin vakavaa että ei tapailla enää muita vai jätetäänkö koko homma mieluummin siihen. Minulle ei oikein ole sopinut tämä kevyt deittailukulttuuri jossa ollaan vapaita mutta silti tapaillaan. Voi olla että olen jonkun suhteen tällä tavalla menettänyt mutta toisaalta suhteet ovat sitten olleet heti tiiviitä ja kummatkin ovat tienenet että pitää olla tosissaan jos haluaa olla yhdessä.

NäinMeillä kirjoitti:

"Aina toisinaan kuulee tarinoita, hyvin eri ikäisiltä, suhteista joissa toinen olettaa että kyseessä on ns. deittailu ja toinen pitää suhdetta seurusteluna."

Tässä ihmiset ovat varmaan erilaisia mutta ei minulla ole koskaan ollut vaikeutta erottaa deittailua ja seurustelua. Deittailussa nähdään toista yleensä jossain julkisessa paikassa ja erikseen viettämällä vietetään rentoa vapaa-aikaa. Seurustelussa ollaan yhdessä niin että voidaan puuhailla normaaleja kotiasioita kotona, katsella telkkaria sylikkäin, laitella ruokaa ja käydä kaupassa, tulla suoraan töistä/opiskelusta toisen kotiin jne. Siis vietetään arkea yhdessä, ei vain vapaa-aikaa.

Lue lisää

Huomaathan että tämä on juuri SINUN käsitys näistä deittailun ja seurustelun eroista? Ja että muilla ihmisillä saattaa olla eri näkemys, suuntaan tai toiseen. Juuri sen takia asioista on hyvä keskustella ja sopia!

Jollekin esimerkiksi voi olla "ystäviä etuuksilla", eli seksi kuuluu myös deittailuun. Jollekin toiselle ei. Jonkun mielestä öitä ei vietetä yhdessä, edes seksin jälkeen, jos vain deittaillaan. Jollekin deittailu on vain julkisella paikalla tapaamista (kuten sinulle). Jollekin deittailu on ystävyyssuhde. Jne. Samoin seurustelun niin moni ymmärtää eri tavoin. Esimerkiksi oman äitini näkemyksen mukaan seurustelun aikana saa vapaasti tapailla vielä muitakin, mutta minun mielestäni deittailun ja seurustelun ero on juuri siinä, että seurustellessa ei muita enää tapailla. (Äitini on 60 , minä vajaa 40v.)

Eli, erilaisia näkemyksiä riittää hyvin paljon. Älä siis koskaan pitä mitään tuollaista itsestäänselvänä. Se on sitten puhtaasti tuurista kiinni, että miten käy, jos asioita ei varmista puhumalla.

YksKaxPax kirjoitti:

"Minun nykyinen parisuhteeni alkoi 3 vuotta sitten. Sitä ennen deittailimme puolisen vuotta. Sen deittailun jälkeen kävimme keskustelun, jossa päätimme aloittaa parisuhteen, jossa siis emme enää tapaile muita ja menemme hiljalleen yhteiseen suuntaan."

Kukin aina tyylillään. Minusta itsestäni taas tuntuisi aika hassulta vain deittailla kuukausia ja olla sen aikaa epävarma siitä että tapaileekohan se toinen samalla myös muita. Itse tykkään tavasta että jos tapaillaankin niin hyvin nopeasti huomataan että onko se niin vakavaa että ei tapailla enää muita vai jätetäänkö koko homma mieluummin siihen. Minulle ei oikein ole sopinut tämä kevyt deittailukulttuuri jossa ollaan vapaita mutta silti tapaillaan. Voi olla että olen jonkun suhteen tällä tavalla menettänyt mutta toisaalta suhteet ovat sitten olleet heti tiiviitä ja kummatkin ovat tienenet että pitää olla tosissaan jos haluaa olla yhdessä.

Lue lisää

Lisään vielä, että itse kyllä deittailuaikana tapailin myös muita. Olin vapaa, joten siinä ei mitään pahaa ollut. Samoin toimi mies. Vasta kun tutustuimme paremmin, halusimme suhteen vakiintuvan. Meillä molemmilla oli silloin jo valmiiksi lapsiakin, joten hieman harkintaa vaati, että parisuhteeseen lähdimme. Meidän parisuhteemme kun vaikuttaa muidenkin elämään. Deittailuistani en lapsille mitään maininnut/esitellyt.

vanha_elli kirjoitti:

Ei meidän tarvinnut erikseen sopia, ettei muita tapailla.
Se asia oli itsestään selvää kummallekin jo siinä vaiheessa kun kävimme ensimmäisillä treffeillä että ketään toista ei tapailla samaan aikaan. Se oli niin itsestään selvyys sekä minulle että miehelleni, ettei siitä tarvinnut sanaakaan vaihtaa.

Ehkä teillä nykynuorilla on jotenkin hankalampaa hahmottaa kuin meillä 1970-luvulla nuoruutemme viettäneillä mitä tarkoittaa ystävyys, miten seurustelu poikkeaa ystävyydestä. Tai ehkä tämä on vain luonnekysymys.

Lue lisää

Minun äitini on syntynyt -55, ja hänen mielestään seurustellessa saa vapaasti vielä tapailla muita. Vasta avoliitto/avioliitto/kihlat tarkoittaa sitä, ettei muita enää harkita. Eli ei tämä ole ikäluokasta kiinni, vaan ihan jostakin muusta.

Minun mielestäni seurustellessa ei saa enää tapailla muita. Deittaillessa saa. Mutta nämä asiat miehen kanssa siis aikoinaan puhuttu.

vanha_elli kirjoitti:

Ei meidän tarvinnut erikseen sopia, ettei muita tapailla.
Se asia oli itsestään selvää kummallekin jo siinä vaiheessa kun kävimme ensimmäisillä treffeillä että ketään toista ei tapailla samaan aikaan. Se oli niin itsestään selvyys sekä minulle että miehelleni, ettei siitä tarvinnut sanaakaan vaihtaa.

Ehkä teillä nykynuorilla on jotenkin hankalampaa hahmottaa kuin meillä 1970-luvulla nuoruutemme viettäneillä mitä tarkoittaa ystävyys, miten seurustelu poikkeaa ystävyydestä. Tai ehkä tämä on vain luonnekysymys.

Lue lisää

Ehkei kuitenkaan ihan puhdas luonnekysymys ole, koska itselläni on ollut molempia tyylejä :). Vasta kun lähes viisikymppisenä aloitin silloin uuden miesystäväni kanssa, hän kysyi "seurustellaanko"? Eli tämä mies tykkää puhumisesta ja sopimisesta huomattavasti enemmän kuin edellinen ex-mieheni... Omasta mielestäni se ok, joskus tuntuu oikein kivaltakin, muttei useinkaan välttämättömältä :D. Välillä on ehdottomasti ihan kiva pitää itsestään selvänä asioita, vaikka mies yrittää välttää "olettamista". Hän sanoo, että näin voi välttää väärinkäsityksiä, riitoja, pettymyksiä jne. Tästä olen vetänyt sellaisen johtopäätöksen, että hänen edellisissä avioliitoissaan törmättiin usein oletuksiin, joista vaimo (t) veti herneen nenään. Hän on vuosien varrella hieman hellittänyt otettaan tässä, kun on huomannut, että oletan yleensä täysin oikein. Enkä edes hermostu tai ota nokkiin, jos harvoin jostain kumman syystä oletan väärin.

edellinen kirjoitti:

Huomaathan että tämä on juuri SINUN käsitys näistä deittailun ja seurustelun eroista? Ja että muilla ihmisillä saattaa olla eri näkemys, suuntaan tai toiseen. Juuri sen takia asioista on hyvä keskustella ja sopia!

Jollekin esimerkiksi voi olla "ystäviä etuuksilla", eli seksi kuuluu myös deittailuun. Jollekin toiselle ei. Jonkun mielestä öitä ei vietetä yhdessä, edes seksin jälkeen, jos vain deittaillaan. Jollekin deittailu on vain julkisella paikalla tapaamista (kuten sinulle). Jollekin deittailu on ystävyyssuhde. Jne. Samoin seurustelun niin moni ymmärtää eri tavoin. Esimerkiksi oman äitini näkemyksen mukaan seurustelun aikana saa vapaasti tapailla vielä muitakin, mutta minun mielestäni deittailun ja seurustelun ero on juuri siinä, että seurustellessa ei muita enää tapailla. (Äitini on 60 , minä vajaa 40v.)

Eli, erilaisia näkemyksiä riittää hyvin paljon. Älä siis koskaan pitä mitään tuollaista itsestäänselvänä. Se on sitten puhtaasti tuurista kiinni, että miten käy, jos asioita ei varmista puhumalla.

Lue lisää

"Eli, erilaisia näkemyksiä riittää hyvin paljon. Älä siis koskaan pitä mitään tuollaista itsestäänselvänä. Se on sitten puhtaasti tuurista kiinni, että miten käy, jos asioita ei varmista puhumalla.."

Kerroin vain että minun omissa suhteissani tuo ero on aina ollut selvä ilman sanomistakin, kyllä ne käsitykset sopivasta käytöksestä ovat tuleet selväksi ihan sen toisen luonteeseen ja arvoihin tutustuttaessa ja toisen käytöksen kautta.
Enkä minä väitä etteikö väärinkäsityksiä voisi tulla ja olisi voinut tulla minullekin mutta ei ole nyt vain sattunut tulemaan ja siksi sanoin nimenomaan omana mielipiteenäni että minulla on ollut aina helppo erottaa deittailu ja seurustelu toisistaan. Minulle deittailu on ollut näkemistä vain kaupungilla yms. ja seurustelu myös arkista yhdessäoloa.

Itse tapasin aikoinani baarissa naisen jonka kanssa kemiat kohtasivat aivan uskomattoman hyvin. Päädyimme heti sänkyyn (joka ei ollut todellakaan kummankaan tapaista), aamulla vaihdettiin puhelinnumerot ja päivän päästä käytiin ensimmäisillä ja ainoilla treffeillä eli elokuvissa. Tämän jälkeen vietin suurimman osan aikaani naisen luona ja nimi ilmestyi ulko-oveen kuukauden päästä.Ei paljon ehtinyt miettiä että seurustellaanko vai ei...

No tuosta on jo 20 vuotta ja sama ihana nainen löytyy edelleen vierestä aamuisin :)

Ei ehkä kannata vielä. Riippuu toki tilanteesta.

Jos annat vahingossa kevytkenkäisen vaikutelman, sitä on vaikea perua.

Naisten lehdet kotkottavat vapautuneesta nykynaisesta ja miehen pitää hyväksyä kaikki, mutta todellisuudessa miehen biologiaa ei muuteta muutamassa vuodessa/vuosikymmenessä eli koko kylän polkupyörää harvempi haluaa pidempään juttuun.

MiesItsekkin kirjoitti:

Ei ehkä kannata vielä. Riippuu toki tilanteesta.

Jos annat vahingossa kevytkenkäisen vaikutelman, sitä on vaikea perua.

Naisten lehdet kotkottavat vapautuneesta nykynaisesta ja miehen pitää hyväksyä kaikki, mutta todellisuudessa miehen biologiaa ei muuteta muutamassa vuodessa/vuosikymmenessä eli koko kylän polkupyörää harvempi haluaa pidempään juttuun.

Lue lisää

Joo, ei ois kannattanu. Ei se vissiin fiilannu, laitto muutaman hymiön. No meninpä tänki pilaamaan, mut minä minä en pilais...huoh. toki en kyl lähettäny nudea, ylävartalokuvan rintsikoissa..

En ikinä lähettäisi enkä myöskään antaisi ottaa alastonkuvia itsestäni. En, vaikka olisin kuinka nuori tai vanha. Tai no mistäs sitä tietää, vaikka vielä 8kymppisenä innostuisi ;)...

Käytetty27 kirjoitti:

Joo, ei ois kannattanu. Ei se vissiin fiilannu, laitto muutaman hymiön. No meninpä tänki pilaamaan, mut minä minä en pilais...huoh. toki en kyl lähettäny nudea, ylävartalokuvan rintsikoissa..

Lue lisää

Nyt menee jo kielikin sellaiseksi, ettei meikäläinen enää ymmärrä... Mitä tarkoittaa "ei se vissiin fiilannu"?? Ja jos henkilö on laittanut muutaman hymiön, niin miksi kuvittelet että menit jutun pilaamaan? Eikös se hymiö ole hyvä asia?

Tosin itse lähettäisin edes puolialastomia kuvia vasta useiden vuosien yhdessä olon jälkeen, esimerkiksi pitkässä avioliitossa, jossa on suunnattoman vahva luottamus.

Hmm. Monet eivät tunne edes itseään, vaikka olisivat jo keski-ikäisiä.

No itse koen kyllä että puheet voivat olla myös ihan vain katteettomia lupauksia ja se todellisuus näkyy teoissa. Vaikka kuinka sovitaan että muita ei tapailla niin jos kunnon tunnesidettä ja halua olla suhteessa ei ole, tuo sopimus voi rikkoutua sekunnissa jos parempi tulee vastaan.
Siksi itse katson että seurustelu alkaa kun se toinen kaikin tavoin näyttää halunsa olla vain minun kanssani ja olla täysin avoin omista asioistaan.

Ihan totta. Hyviä pointteja

Onpa sulla ollu rankkaa, olet varmaan ihmisenä kasvanut sitten aikuiseksi.

No huoh..kasvoin aikuiseksi jo ajat sitten mutta ymmärtäkää nyt hyvät että hän oli elämäni mies ja rakkaus varmaan ja mut kävi näin. Sattuu pirusti. Ero oireet ja kaikki. Fyysisesti ja henkisesti ihan sekasi. Miten joku niin ihana voi muuttua niin kamalaksi?

Sitä minäkin ajattelin, oon jotenki tottunut että tunnetaan ja tutustutaan ainakin 2-6 kk ennen mitään suhdetta. Vanhemmat opettaneet niin. Mutta kai nykyään ihmiset on sitä mieltä (ainakin mun pari eksää ja eräs kaveri) että seukataan jo 1-2 kk tuntemisen jälkeen. Toki kyseessä on olleet nuoret ihmiset 16-22 vuotiaita. Voihan seki vaikuttaa.

Tää mun mies on 23 ja mä 27. Jotenki vaikka kaikki elämässä vastaan tulleet ihmiset on olleet sitä mieltä et voi seukata ennen ku kunnolla tunteet ja on nähnh ees vanhempia, niin mulla on sellanen olo et todellinen rakkaus ja seurustelusuhde on vaan pitkän tutustumisen tulos. Jotenkin joskus teininä oli sellanen villi mutta eräs kaveri oli tosi pikkuvanha ja varovainen jonka kanssa vietin nuoruusvuosia niin siltä tarttui tämmöinen ajatusmaailma, että pitkään mietitään ja harkitaan ennen päätöksiä. Mutta ehkä sydämen asioissa se ei ehkä olekaan hyvä vaihtoehto.

Mies halusi alkaa mun kaa, mua epäilytti, suostuin kuitenki, sitouduin ja näin tulevaisuuden ja yhtä äkkiä mies ei halunnutkaan.