elämän tarkoitus

Koti on osa elämää, mutta ei koko elämä. Täältä voi lähteä päivän toimiin ja illalla palata nukkumaan. Yksin tai miesystävän kanssa. Peseytyä, laittaa pyykkit ja ruokaa.
Tuntuu ettei aika riitä kaikkeen.

Niinpä en vain ymmärrä kerrostalon kyttää, joka elää asuakseen. Kyttä on aina kotona.
Henkilö pystyy liikkumaan aivan normaalisti, mutta ei vain lähde mihinkään. Tupakalla käydessään yrittää kyllä jutella ihmisten kanssa. Puheet liittyy pakkomielteisesti talon asioihin, hän tietää jokaisen ruuvin joka pitäisi kiristää ja lohkeaman joka pitäisi paikata. Mieluisinta on kuitenkin muiden asioiden utelu.
Puheet on kuitenkin sellaisia, että hän puhuu vain pahaa muista asukkaista. Eikä kukaan halua olla hänen kaverinsa. Hänellä ei ole muita kavereita, paitsi kiinteistöyhtiön huoltomies, jota hän häiritsee aina kun tämä tontille osuu. Muiden kavereita hän kyllä kyttää niin että kaula venyy ja rillit höyryää.
Se että sattuu asumaan samassa talossa ei tarkoita, että kaikki haluaisivat jakaa elämänsä naapurin kanssa. Aivan kuin se haluaisi varastaa toisten fiilikset, loisia toisten tunnelmissa. Akka todella elää kytätäkseen 24/7.

Niin, miksi? Asumme suuressa suomalaisessa kaupungissa, jossa on mahdollisuus mitä moninaisempaan osallistumiseen. Silti henkilö mielummin kadehtii muita kuin itse lähtee mihinkään. Ujoudesta ei ole kyse.
On tietysti typerää toivoa kaikkea hyvää ihmiselle joka ei sitä tajua.
Eli toivon vaan yläkerran norsu, että kuolisit tai muuttaisit jonnekin muualle, niin saisit uutta kytättävää. Ja opettele kävelemään päkiöillä, kuten normaalit ihmiset, vaikka et muuten normaali olekaan.