Mitäs nyt?

Kaikki on niin päin vittua et tekis mieli koko ajan vaan lopettaa itteni

Sinun pitää päättää että haluatko elämältä muutakin kuin perseilyä ja ympäriinsä sekoilemista. Jos haluat, niin sen eteen joutuu ihan itse tekemään työtä. Ei 19-vuotiaan elämä ole vielä mitenkään lopullisesti pilalla, jos on oikeasti valmis hoitamaan asioitaan kuntoon. Kukaan muu ei sitä kuitenkaan voi puolestasi tehdä, varsinkaan jos et itse yritä.

Ei ole myöskään mikään häpeä hakea apua jos ei itse pärjää. Ensin päihdeongelma hoitoon, sitten apua mahdolliseen masennukseen tai traumoihin ja sitten ajan kanssa korjaamaan niitä huonojen valintojen aiheuttamia seurauksia.

Inhimillisti katsoen vitsit ovat vähissä. Ainut tie selviytymiseen on rehellisyys ja tosi halu silvittää asioita ja kääntyminen koko sydämestä Jumalan puoleen.

Se, mitä eivät nuoret tajua, on, että nuoruus on elämän suurimpia valttikortteja. Älä jätä sitä käyttämättä. Siis nuoruuttasi. Nuorena on terve ja jaksaa. Mene velkaneuvontaan. Ulosotossakin on suojaraja. Eli saat ansioistasi käteesi joka tapauksessa enemmän rahaa välttämättömien menojen jälkeen kuin minimituen saaja. Eli töitä ja opiskeluja ei kannata jättää väliin velan vuoksi. Sinulle turvataan kyllä rahaa elämiseen.

Intissä olisi hyvä olla pää kunnossa, tai lentää maitojunassa kotiin. Voit pyytää lykkäystä. Toisaalta jos fyysinen kuntosi on kohtuullinen ja masennus ei pahinta luokkaa, voit hyvinkin pärjätä. Ja itsehän haluat sinne, eli motivaatiota on. Hyvin suoritetusta intistä on hyötyä opiskeluja ja työnhakuja varten. Eli panosta siihen.

Pyydä lähete psykologille tai psykiatrille. Uskon, että tilanteesi ei ole huono, vaikka siltä sinusta nyt tuntuu. Vaikka tässä vaiheessa kirvelee, niin myöhemmin pystyt vielä ammentamaan elämänkokemusta toilailuistasi. Siis jos muutat suuntaa, etkä anna kaiken mennä paskaksi tässä vaiheessa. Usko keski-ikäistä naista, jolta se paras valtti on mennyt, ja se tajusin liian myöhään.

Eli älä haudo ongelmiasi yksin. Hae apua, tehkää sinulle selviytymissuunnitelma! Suosittelen myös raittiutta. Alkoholi muuttaa aivotoimintaa pysyvästi. Tässä vaiheessa voit vielä toipua.

Velat ulosottoon, 10 vai oliko se 15 vuoden päästä ne sitten nollataan oli maksettu tai ei. Googleta velkaneuvonta.

Ei maailma velkoihin lopu vaan siihen kun Herra palaa takas.

Hei!
Älä koskaan luovuta. Sä olet mogannut, mutta silti sä hengität. Paha olo kertoo, että sua vielä kiinnostaa. Asiat järjestyy kyllä, nyt annat vaan itsellesi ensin anteeksi kaiken sen, mistä itseäsi syystä tai syyttä joka päivä syytät. Siitä alkaa toipuminen. Askel askeleelta asiat kuntoon. Intistä saa lykkäystä kyllä, velat hoituvat ajan myötä, kouluja ehdit käydä. Tärkeintä, että saat päihde- ja mielenterveysongelmiisi apua, pääset puhumaan ja purkamaan tilannetta, ihan oikeasti hetki ja päivä kerrallaan. Iso tsemppi. Mä tiedän, että joskus tuntuu, ettei sieltä pohjalta oo paluuta. Mutta on sieltä. Sä olet arvokas, älä ikinä kyseenalaista sitä.

T. 24-vuotias bipolaarinen nuori nainen, veloissa, työtön, sairaslomalla, osastolla käynyt sekopää = elämä pilalla jos niin haluaa ajatella. Olen päättänyt selvitä.

Ensinnäkin, varaa aika yleislääkäriin tai mene terveydenhoitajalle ja kerro rehellisesti kaikki ongelmasi. Silloin voit päästä psykologille tai saada muuta apua elämänhallintaan. Tämä on tärkeää! Ongelmasi ovat vielä hyvin hoidettavissa. Ja sitä inttiä voi varmaan lykätä myöhemmäksi. Kutsunnoissa saat ohjeet miten toimia. Tee vaan niin kuin siinä sanotaan.

Toisekseen, kun olet sisäistänyt että et enää koskaan vaaranna liikennettä tai muuten tee mitään törkeää, niin asiat alkavat selkiintyä. Nuoruudensynnit unohtuvat helposti, ja velat ehdit hoitaa myös ihan hyvin. Ja köyhyyskin kuuluu nuoruuteen kuin nenä naamaan, ei siinä ole mitään ihmeellistä.

Sinulla on siis etunasi nuoruus. On erittäin hyvä aika käydä ammatinvalintapsykologilla selvittämässä mitkä ammatit olisivat sinulle kaikkein sopivimpia. Sitten hakeudut alan koulutukseen ja käyt sen läpi. Miehille varsinkin on tarjolla hyväpalkkaisia ammatteja, joihin riittää lyhyt koulutus. Kysy ammatinvalintaan ohjaajalta myös, että missä sinulle sopivissa ammateissa työllisyystilanne on suotuisa. Muutaman vuoden päästä voit jo tienata kunnolla, ja pian olet maksanut velkasikin. Kaiken huipuksi köyhyys ja velka ovat opettaneet sinut siinä vaiheessa säästäväiseksi, joten saatatpa aikanaan rikastuakin.

Lukioon paluu todennäköisesti onnistuu myös. Pääasia, että hankit apua huume- ja peliongelmiisi, ymmärrät että lakia on jokaisen noudatettava, ja
huokaiset helpotuksesta koska olet vielä niin nuori, että asiat saa kyllä korjattua mallilleen. Onnea ja menestystä!

Se, että olet ääneen sanonut tilanteesi on hienon ja rohkean miehen ele. Olet valitsemassa oikean polun. Elämä on polkuja täynnä. Raha on rahaa, mutta elämää on vain yksi ja sinulla on se vielä edessä. Mene ja pyydä apua päivystyksestä taikka vaikka mielenterveysseurasta. Sinun ei tarvitse kuin pyytää apua ja sen jälkeen asia kerrallaan solmu aukeaa. Kaikkea hyvää elämääsi.

Sitä nyt, että älä luovuta! Ongelmien myöntäminen on alku uudelle. Sulla on toivoa! Se että myönnät ongelmat, on merkki siitä, että sulla on todellakin toivoa.

Mulla oli samoja ongelmia kuin sulla. Mutta kaikki kääntyi hyväksi. Tärkeintä on, että lopetat huumeet heti. Hanki apua, ja tee luja päätös muuttaa elämäsi suunta. Olet vielä tosi nuori. Sulla on mahdollisuudet kaikkeen. Merkinnät rikosrekisteristäkin poistuu aikanaan. Ja lukion voit aloittaa myöhemmin uudelleen, jos sitä haluat. Niin minäkin tein. Tee päätös, että nyt riittää. Kaikki on sulle vielä mahdollista.

Ehkä intti voi olla sulle hyväksikin. Keskustele asiasta jonkun kanssa.

tuohon kannattaa vastata ja heti !

Eniten varmaan auttaa jos mietit, mitä sä haluaisit oikeasti tehdä elämässäsi, mikä tekis sut onnelliseksi. Jos haluat ruveta vaikka rokkariksi, niin eikun treenaamaan. Ei ole niin typerää toivetta etteikö sen saavuttamista vois aloitella. Ihan oikeasti pahimmat vitutukset lähtee välittömästi kun keksit sun oman juttus. Itseä ahdisti ainakin 20 vuotta että keksin omani, eli musiikin. Go go go!

Intissä on tarjolla lukuisia mahdollisuuksia joko ottaa elämäleen uusi suunta tai päättää päivänsä. Se on susta sitten kiinni.

Kirjoitan hieman erilaisen vastauksen kuin mitä muut ovat kirjoittaneet. Olen paininut hieman samanlaisten ongelmien kanssa noin 25 vuotta ja koen että olen ainakin saanut omiin ongelmiini apua ja onnistunut niitä jopa selvittämään niin, että elämäni on elämisen arvoista.

Se, mikä pisti tuossa tekstissäsi silmään, oli nämä asiat:

-huumeongelma
-peliongelma
-mielenterveysongelmia
-yksinäinen
-masentunut

Itselläni alkoi alkoholin käyttö parinkympin ikäisenä, sen jälkeen alkoi aivan holtiton seksielämä, peliriippuvuus, lopulta aloin syömään todella epäterveellisesti ja lihoin noin 35kg. Samalla minulla oli todella paha olla, ihmispelkoa, yksinäisyyttä, masennusta, itsetuhoisia ajatuksia, yleistä haitantekoa ym ym...

Olen nyt jälkeenpäin ymmärtänyt että kaikki nuo toiminnot:

-alkoholin käyttö (päihteet yleisesti)
-seksi
-uhkapelit
-hiilihydraattien syöminen, erityisesti suklaa

nostavat aivojen endorfiinitasoja.

Käytyäni aivan pohjalla, onnistuin ihan sattumalta selvittämään itselleni, että oloni parani huomattavasti kun aloin syömään isoa annosta D-vitamiinia. Ilmeisesti keräämäni ylipaino laimensi elimistöni rasvaliukoisen D-vitamiinin tasoa niin paljon, että elimistöni meni aivan sekaisin. D-vitamiinihan säätelee elimistössä todella montaa toimintoa.

Kun sain itseni tuota kautta edes jotenkin jaloilleni ja pystyin ajattelemaan loogisesti, halusin päästä tuosta ylipainosta eroon, joten aloin harrastamaan liikuntaa. Ei mitään erikoista, pitkiä kävely- ja polkupyörälenkkejä. Huomasin jossakin vaiheessa, että etenkin polkupyöräillessä, vaikka olisi lähtenyt matkaan kuinka huonolla tuulella, noin 45 minuutin kohdalla tuli merkillinen rentous ja hyvänolon tunne. Asiaa selvitettyäni, sain selville, että tuossa vaiheessa endorfiinia alkoi erittymään. Tuo tunne tulee 8km kävelylenkeilläkin, mutta ei niin voimakkaana.

Tässä vaiheessa ymmärsin että endorfiini ja sen puute on asia johon minun on keskityttävä. Googletin endorfiinista, ja koitin selvittää mistä sen alhainen taso voi johtua, ja miten sitä tasoa saa nostettua.

Ainakin näillä on jotakin vaikutusta:

-säännöllinen nukkuminen (kirjoitusajasta voidaan huomata ettei tämä ole ihan onnistunut minulla)
-säännöllinen syöminen, kolmen tunnin välein, mielellään terveenpuoleisesti
-säännöllinen seksielämä
-liikunta
-D-vitamiinin riittävä määrä elimistössä, ylipainoinen tarvitsee sitä enemmän
-ihmiskontaktit ja niiden ylläpitäminen

Mielestäni olen selvinnyt tilanteesta kohtuullisesti, vaikka sitä kestikin 20 vuotta.

Olin todella ylipainoinen, alkoholisoitunut, itsemurhan partaalla oleva rahaton mies, vailla ystäviä.

Kun aloin satsaamaan tuohon endorfiinitason ylläpitämiseen, elämäni on muuttunut niin että olen normaalipainoinen, jopa atleettivartaloinen, alkoholia pystyn käyttämään seurustelujuomana järkeviä annoksia, ilman että siitä muodostuisi mitään ongelmaa. Mieleni pysyy suhteellisen tasaisena. Olen kerännyt 80t euron pääomankin pankkitilille ja muutamia ystäviäkin minulla on.

Tuo muutos tapahtui alle kymmenessä vuodessa, ja siitäkin viisi vuotta opiskelin itseäni, luin asioita ja koitin päästä ymmärrykseen siitä, mikä minua vaivaa. Lääkäreistä ei ollut apua, vaikka kuudella eri lääkärillä kävinkin. Heillä oli minulle enintään puoli tuntia aikaa, ja siinä ajassa piti tehdä diagnoosi tilanteesta ja määrätä hoito, joka useimmiten olisi ollut SSRI-lääkitys, johon en suostunut.

Olet toki saanut itsesi pahempaan tilaan, ainakin taloudellisesti, kuin missä itse olin, mutta toisaalta sinulla on enemmän vuosia edessäsi, korjataksesi tilanteen. Minä ymmärsin vasta nelikymppisenä, mikä minua vaivaa, ja ymmärsin yleensäkään, että minulla on jotakin pielessä. Siihen asti elämä vaan meni miten meni, aivan eri tavalla kuin kenelläkään muulla, mutta en ymmärtänyt että minussa olisi jotakin vialla.

Sanoisin ettei sinun ehkä kannattaisi tuossa kunnossa lähteä sinne armeijaan. Armeija ei ole paikka jossa mielenterveysongelmat korjaantuu, niitä ennemminkin tulee siellä lisää.

Ensin pitäisi saada pää sellaiseen kuntoon, että paha olo ja agressiot poistuisi, jotta saisi ajattelun toimimaan. Sen jälkeen pitäisi alkaa etsimään ratkaisuja noihin jo tapahtuneisiin vahinkoihin.

Joku ehdotti lääkäriinkin menoa. Oma kokemukseni on sellainen että sitä kautta joutuisit / pääsisit mielenterveyspuolen pitkään hoitoputkeen. Pääsisit kokeilemaan kaikki mahdolliset lääkkeet ja saattaisit päästä eläkkeelle 10 vuoden kokeilujen jälkeen. Itselläni on hieman pessimistinen käsitys tuosta mielenterveyspuolesta, siellä on liian valmiit patenttirakaisut (lääkkeet), joilla turrutetaan ongelmaa, mutta sen varsinaista aiheuttajaa ei saada poistettua. Kun kaikki on kokeiltu, potilas todetaan toivottomaksi tapaukseksi ja siirretään eläkkeelle, jollakin näennäisellä (väärällä) lääkityksellä.

En tiedä onko tästä mitään apua, mutta näin kävi minulle, eli sinullakin on kaikki mahdollista vielä.