A-Ismi alistava uskonto

Eihän Jarikaan ole päässyt eroon adventismista vaikka on eronnut A-kirkosta.

Eihän Jari itke, niinkuin TE itkette, aikuiset ihmiset.
Jari osaa keskustella omalla tavallaan joten, olisiko sinulla jotain "lääkeentarvetta"!?

Olen pannut merkille yhden asian näiden Adventtikirkosta eronneiden keskuudessa - toiset jäävät uskoon vielä erottuaankin - kun taas toisista tulee pahimman laatuisia Jumalan pilkkaajia. Olisikohan sillä mitään asian kanssa tekemistä että jos on lapsena liitetty kirkkoon ja sitten eronnut kirkostaan ja usein samalla jollain tavalla myös vanhemmistaan - koska he jäävät yhä kirkkoonsa - että se ehkä katkeroittaa mieltä enemmän kuin jos on itse liittynyt kirkkoon ja sitten huomaa että tämä ei oikein olekaan minun mieleiseni kirkko.. ja eroaa - vaikka Jumalaan usko säilyykin. Tuntuisi siltä että näin on..

alex

alex.kasi kirjoitti:

Olen pannut merkille yhden asian näiden Adventtikirkosta eronneiden keskuudessa - toiset jäävät uskoon vielä erottuaankin - kun taas toisista tulee pahimman laatuisia Jumalan pilkkaajia. Olisikohan sillä mitään asian kanssa tekemistä että jos on lapsena liitetty kirkkoon ja sitten eronnut kirkostaan ja usein samalla jollain tavalla myös vanhemmistaan - koska he jäävät yhä kirkkoonsa - että se ehkä katkeroittaa mieltä enemmän kuin jos on itse liittynyt kirkkoon ja sitten huomaa että tämä ei oikein olekaan minun mieleiseni kirkko.. ja eroaa - vaikka Jumalaan usko säilyykin. Tuntuisi siltä että näin on..

alex

Lue lisää

Noiden sanomiesi kahden vaihtoehdon lisäksi on olemassa myös se mahdollisuus, että eroaa Adventtikirkosta, koska ei usko mitään sen kristinuskon tapaistakaan. Ja pysyy ihan hyvissä väleissä ilman mitään katkeruuksia. Ja silti se on vaikea prosessi, koska joutuu opettelemaan sosiaalisesti aivan uuden tavan elää.

Kyllä niitä katkeriakin on, mutta vähemmän kuin kuvittelet. Olet tuputtanut tuota katkeruutta Bushmannille lukemattomat kerrat ja hän on vastannut, että kysymys ei ole mistään katkeruudesta. Siitä on lähdettävä, että ihminen tietää itse omat tunteensa ja vaikuttimensa paremmin kuin muut.

Tiedän myös tapauksia, joissa henkilö on eronnut adventisteista ja siirtynyt toiseen minun mielestäni lähes samanlaiseen uskonnolliseen vakaumukseen ja on niin perusteellisen katkera ja myrkyllinen vuosikymmeniä. En sano tältäkään osin nimiä, koska se olisi minusta epäkohteliasta.

v.aari kirjoitti:

Noiden sanomiesi kahden vaihtoehdon lisäksi on olemassa myös se mahdollisuus, että eroaa Adventtikirkosta, koska ei usko mitään sen kristinuskon tapaistakaan. Ja pysyy ihan hyvissä väleissä ilman mitään katkeruuksia. Ja silti se on vaikea prosessi, koska joutuu opettelemaan sosiaalisesti aivan uuden tavan elää.

Kyllä niitä katkeriakin on, mutta vähemmän kuin kuvittelet. Olet tuputtanut tuota katkeruutta Bushmannille lukemattomat kerrat ja hän on vastannut, että kysymys ei ole mistään katkeruudesta. Siitä on lähdettävä, että ihminen tietää itse omat tunteensa ja vaikuttimensa paremmin kuin muut.

Tiedän myös tapauksia, joissa henkilö on eronnut adventisteista ja siirtynyt toiseen minun mielestäni lähes samanlaiseen uskonnolliseen vakaumukseen ja on niin perusteellisen katkera ja myrkyllinen vuosikymmeniä. En sano tältäkään osin nimiä, koska se olisi minusta epäkohteliasta.

Lue lisää

Niinpä juu, bushmanni tosin on katkera .. ja se ei sanomalla muutu .. ei kukaan hauku entistä kirkkoaan siten kuin hän on tehnyt 10 vuoden ajan jos ei ole katkera .. ei yhtään poositiivista sanaa .. bushmanni kirjoitti kerran jopa että ei haluaisi sellaista lapsuutta kuin hänen edes pahimmalle vihamiehelleen. :( Bushmannin kirjoituksista puuttuu ymmärrys ihmisten asemasta tässä maailmassa totaalisesti - hän kirjoittelee todella hävyttömästi entisistä uskon veljistään ja siskoistaan - arvostelee heidän älykkyyttään ja pilkkaa heidän uskoaan ja elämänkatsomustaan - aivan kuin hänen oma käyttäytymisensä olisi jokin hyväkin esimerkki.
Jotenkin tuntuisi että bushmannin olisi aika mennä itseensä ja ehkä pyytää adventisteilta anteeksi kaikkia yliampuvia ja räikeitä kommenttejaan ja ennen kaikkea lopettaa kaikki asiaton ihmisten raateleminen. Vaikka taitaa olla turha toivo.

alex

alex.kasi kirjoitti:

Niinpä juu, bushmanni tosin on katkera .. ja se ei sanomalla muutu .. ei kukaan hauku entistä kirkkoaan siten kuin hän on tehnyt 10 vuoden ajan jos ei ole katkera .. ei yhtään poositiivista sanaa .. bushmanni kirjoitti kerran jopa että ei haluaisi sellaista lapsuutta kuin hänen edes pahimmalle vihamiehelleen. :( Bushmannin kirjoituksista puuttuu ymmärrys ihmisten asemasta tässä maailmassa totaalisesti - hän kirjoittelee todella hävyttömästi entisistä uskon veljistään ja siskoistaan - arvostelee heidän älykkyyttään ja pilkkaa heidän uskoaan ja elämänkatsomustaan - aivan kuin hänen oma käyttäytymisensä olisi jokin hyväkin esimerkki.
Jotenkin tuntuisi että bushmannin olisi aika mennä itseensä ja ehkä pyytää adventisteilta anteeksi kaikkia yliampuvia ja räikeitä kommenttejaan ja ennen kaikkea lopettaa kaikki asiaton ihmisten raateleminen. Vaikka taitaa olla turha toivo.

alex

Lue lisää

Oletetaan, että "uskonsuuntaukseensa" pettynyt, katkeroitunut
on jättämässä entisen seurakuntansa ja käärmeissään laukoo
muutaman valitun sanan ketkä jättää ja miksi.
Siinä tulee heiteltyä muutama rikinkatkuinen tulikivi pyhässä,
omasta mielestään oikeutetussa vihassaan.

Hän lähtee etsimään uutta ryhmää, johon sulautua.
Huomaa kauhukseen vain toinen toistaan pahempia -
omalta näkökannaltaan ja käsityskyvyltään.

Siinä hiukan lauhtuessaan muistaa ne monet hyvät hetket
"mansikkapaikoissa" ystäviensä kanssa.
Yhteistyön, joka toi mielihyvää ja oli hänestä rakentavaa.
Hän tuntee kaipausta ja haluaa palata takaisin...
"Silta" entiseen on hiukan huonosa kunnossa tulen ja myrskyn
jälkeen; miten sitä siltaa saisi turvallisen kulkukelpoiseksi?

Anteeksipyyntö ja toimiensa perustelu auttaa minua, kun
on läheisistäni kysymys. Ymmärtämykselläni ei ole rajaa!
Närkästys on kuin menneen talven lunta.

Mutta se raja on ehkä ylitetty, eikä paluuta enää ole!

Koetellako kepillä jäätä?

Mietiskelyä kirjoitti:

Oletetaan, että "uskonsuuntaukseensa" pettynyt, katkeroitunut
on jättämässä entisen seurakuntansa ja käärmeissään laukoo
muutaman valitun sanan ketkä jättää ja miksi.
Siinä tulee heiteltyä muutama rikinkatkuinen tulikivi pyhässä,
omasta mielestään oikeutetussa vihassaan.

Hän lähtee etsimään uutta ryhmää, johon sulautua.
Huomaa kauhukseen vain toinen toistaan pahempia -
omalta näkökannaltaan ja käsityskyvyltään.

Siinä hiukan lauhtuessaan muistaa ne monet hyvät hetket
"mansikkapaikoissa" ystäviensä kanssa.
Yhteistyön, joka toi mielihyvää ja oli hänestä rakentavaa.
Hän tuntee kaipausta ja haluaa palata takaisin...
"Silta" entiseen on hiukan huonosa kunnossa tulen ja myrskyn
jälkeen; miten sitä siltaa saisi turvallisen kulkukelpoiseksi?

Anteeksipyyntö ja toimiensa perustelu auttaa minua, kun
on läheisistäni kysymys. Ymmärtämykselläni ei ole rajaa!
Närkästys on kuin menneen talven lunta.

Mutta se raja on ehkä ylitetty, eikä paluuta enää ole!

Koetellako kepillä jäätä?

Lue lisää

Paluu on aina mahdollista - suurin este on luullakseni omassa asennoitumisessa ja niiden asioiden tarkistamisessa (läpikäymisessä) jotka saivat tekemään sen lopullisen eropäätöksen. Usein riittää että on enemmän ymmärtävä niitä kohtaan joilla on erilaisia ajatuksia - sillä niitä on aina .. Tietenkin kaikella on rajansa .. itse erosin luterilaisesta kirkosta ¨koska sen opetus on mielestäni sen "uskon syntisen kuolemattomuuteen" ja sitä seuraavan "helvetti-uskon" tähden niin metsässä, mutta minulla on yhä ihan yhtä hyvät välit luterilaisten ihmisten kanssa kuin ennenkin. Meidän pitää mielestäni ainakin yrittää osata erottaa asiat ja ihmiset toisistaan. Se joka ajattelee toisella tavalla ei ehkä olekaan täysi tollo. :))
Pääasia on että itse tietää mitä tekee, eikä anna toisten määrätä tekemisiään vaikka toisten sanoja kannattaa harkitakin..

alex

alex.kasi kirjoitti:

Paluu on aina mahdollista - suurin este on luullakseni omassa asennoitumisessa ja niiden asioiden tarkistamisessa (läpikäymisessä) jotka saivat tekemään sen lopullisen eropäätöksen. Usein riittää että on enemmän ymmärtävä niitä kohtaan joilla on erilaisia ajatuksia - sillä niitä on aina .. Tietenkin kaikella on rajansa .. itse erosin luterilaisesta kirkosta ¨koska sen opetus on mielestäni sen "uskon syntisen kuolemattomuuteen" ja sitä seuraavan "helvetti-uskon" tähden niin metsässä, mutta minulla on yhä ihan yhtä hyvät välit luterilaisten ihmisten kanssa kuin ennenkin. Meidän pitää mielestäni ainakin yrittää osata erottaa asiat ja ihmiset toisistaan. Se joka ajattelee toisella tavalla ei ehkä olekaan täysi tollo. :))
Pääasia on että itse tietää mitä tekee, eikä anna toisten määrätä tekemisiään vaikka toisten sanoja kannattaa harkitakin..

alex

Lue lisää

Kiitos näistä syvällisistä mietteistä kävelylle evääksi :-)
Minulla kun on juuri se ongelma, että en anna toisten
määrätä itseäni! Eli lasken TOISIA tolloiksi :-(

Äiti väitti minun syntyneen kuin öljytty salama ja
huusin tietysti tullessani: Itte, itte!

"Itte, itte" ei vaan ole aina niin onnistunutta.
Hämmästyin, miten valtavasti kaipasin yhteistyötä
erään uskon-sisreni seurassa, jonka kanssa vaihdoin ajatuksia.

Minä puolestani siedän oppien vaihtelua, koska yhteiskunta muuttuu, mutta ihmisen perustarpeet ovat säilyneet kutakuinkin samana:
koti, ruoka, mielekäs työ, ystävät... ne tarpeet ovat kaikilla.

Mutta en siedä tyhmiä ihmisiä, jotka ovat ajatuksiltaan kuin
seisovaa vettä!
Vesi alkaa haista, ellei se ole liikkeessä, kuten ajatuksetkin!
Peilistä olen nähnyt sitä sorttia enemmän kuin siedän!

Rajoitukset otan huomioon, enkä piiskaa itseäni, silloin kun
putoan "kerettiläisen" ja "v.aarin" ajatusmaailmasta.
He ovat eri tasolla älyllisesti kuin minä.

Sinulla puolestaan on niitä "laupiaan samarialaisen" piirteitä...

Mietis_kelyä kirjoitti:

Kiitos näistä syvällisistä mietteistä kävelylle evääksi :-)
Minulla kun on juuri se ongelma, että en anna toisten
määrätä itseäni! Eli lasken TOISIA tolloiksi :-(

Äiti väitti minun syntyneen kuin öljytty salama ja
huusin tietysti tullessani: Itte, itte!

"Itte, itte" ei vaan ole aina niin onnistunutta.
Hämmästyin, miten valtavasti kaipasin yhteistyötä
erään uskon-sisreni seurassa, jonka kanssa vaihdoin ajatuksia.

Minä puolestani siedän oppien vaihtelua, koska yhteiskunta muuttuu, mutta ihmisen perustarpeet ovat säilyneet kutakuinkin samana:
koti, ruoka, mielekäs työ, ystävät... ne tarpeet ovat kaikilla.

Mutta en siedä tyhmiä ihmisiä, jotka ovat ajatuksiltaan kuin
seisovaa vettä!
Vesi alkaa haista, ellei se ole liikkeessä, kuten ajatuksetkin!
Peilistä olen nähnyt sitä sorttia enemmän kuin siedän!

Rajoitukset otan huomioon, enkä piiskaa itseäni, silloin kun
putoan "kerettiläisen" ja "v.aarin" ajatusmaailmasta.
He ovat eri tasolla älyllisesti kuin minä.

Sinulla puolestaan on niitä "laupiaan samarialaisen" piirteitä...

Lue lisää

Juu, kuuntelin tänään kun haastattelivat Stefan Einhorn'ia radiossa - mielestäni mukava ja viisas mies joka puhuu asiaa, ilman että on itse kukkona tunkiolla. Hänellä on sellainen elämän ymmärrystä hakeva asenne niin ihmisten tekemisiin kuin heihin itseensä. Ja täytyy vain myöntää että se on - jos ei nyt ihan paras (ehkä) - niin ainakin yksi niistä parhaista elämän sisältöä lisäävistä elämän tavoista. Stefan sanoi tänään esimerkiksi jospa me tajuaisimme, että se mitä hyvää me teemme muille on myös hyväksi meille itsellemme.

Siihen voisi lisätä, että asia on myös päin vastoin, se paha mitä me teemme muille.. on pahaksi myös meille itsellemme. Uskonnollisesti on hän sellainen juutalainen "ehkä Jumala On olemassa" uskoja.

Muuten se mitä me uskomme Jumalasta ei muuta Jumalaa toiseksi, asia joka on mielestäni hyvä pitää mielessä .. tai niinkuin Paavali sanoi: "Jos jotkut ovat olleet epäuskoisia, ei kaiketi heidän epäuskonsa ole Jumalan uskollisuutta tyhjäksi tekevä?"

alex

alex.kasi kirjoitti:

Juu, kuuntelin tänään kun haastattelivat Stefan Einhorn'ia radiossa - mielestäni mukava ja viisas mies joka puhuu asiaa, ilman että on itse kukkona tunkiolla. Hänellä on sellainen elämän ymmärrystä hakeva asenne niin ihmisten tekemisiin kuin heihin itseensä. Ja täytyy vain myöntää että se on - jos ei nyt ihan paras (ehkä) - niin ainakin yksi niistä parhaista elämän sisältöä lisäävistä elämän tavoista. Stefan sanoi tänään esimerkiksi jospa me tajuaisimme, että se mitä hyvää me teemme muille on myös hyväksi meille itsellemme.

Siihen voisi lisätä, että asia on myös päin vastoin, se paha mitä me teemme muille.. on pahaksi myös meille itsellemme. Uskonnollisesti on hän sellainen juutalainen "ehkä Jumala On olemassa" uskoja.

Muuten se mitä me uskomme Jumalasta ei muuta Jumalaa toiseksi, asia joka on mielestäni hyvä pitää mielessä .. tai niinkuin Paavali sanoi: "Jos jotkut ovat olleet epäuskoisia, ei kaiketi heidän epäuskonsa ole Jumalan uskollisuutta tyhjäksi tekevä?"

alex

Lue lisää

Minullakin on tapana hankkia Stefan Einhorn'in kirjoja
niin pian kuin ne ilmestyvät. On vasta vain kolme.
Tapaan tilata ne ensin kirjaston kautta ja sitten...

Ensimmäinen taisi olla kiltteydestä, ja viimeisin
nykyajan synneistä ja yksi siltä väliltä.
Hänen kirjansa ovat sitä "kotikoulutusta",
mitä arvostan ja harrastan!
Juutalaisuudessa on jotain luottavaa varmuutta
ja vakaumusta, odotusta,joka huokuu heistä.

Nyt tosin sain Herman Lindqvistin "Villit Vaasat".
Pidän yleissivistykseen kuuluvana tietää,
mitä Svea-mamman helmoissa on tapahtunut .
Herman tarkastelee ihmisen raadollisuuttakin
pilke silmässä - haluten lisätä tietoa ja ymmärrystä.

En tiedä, mistä tämä tietoisuus ja kuva minulle tuli:
kun äiti oli toisessa maassa sairaalassa,
tunsin hänen olevan heikossa kunnossa,
mutta en saanut häneen yhteyttä puhelimitse.
Vain "telepaattisesti" ajatuksessa ja tunteessa.

Yht'äkkiä tiesin, että äitiä ei enää ole!
Tuntui kirjaimellinen tyhjyys ja kylmyys.
Se oli kuin veteen olisi tullut hetkeksi tyhjiö,
ennenkuin vedet täyttivät sen tyhjän tilan.
Veljeni ilmoitus vahvisti tapahtuneen todeksi.

Tämä kokemus antoi minulle varmuutta, että
ihmiskunta on kuin Valtameri ja me olemme kaikki
toisiimme liittyneinä jossain ulottuvuudessa, joka
on näkymätön fyysisille silmillemme, mutta silti
yhtä todellinen toimien omien lakiensa mukaan.
Kuten: sen, minkä teet toiselle, teet itsellesi.

Mutta en pysty todistamaan sitä tieteellisesti.
Toisaalta en voi myöskään kieltää sisäistä tuntemustani.

Mietis_kelyä kirjoitti:

Minullakin on tapana hankkia Stefan Einhorn'in kirjoja
niin pian kuin ne ilmestyvät. On vasta vain kolme.
Tapaan tilata ne ensin kirjaston kautta ja sitten...

Ensimmäinen taisi olla kiltteydestä, ja viimeisin
nykyajan synneistä ja yksi siltä väliltä.
Hänen kirjansa ovat sitä "kotikoulutusta",
mitä arvostan ja harrastan!
Juutalaisuudessa on jotain luottavaa varmuutta
ja vakaumusta, odotusta,joka huokuu heistä.

Nyt tosin sain Herman Lindqvistin "Villit Vaasat".
Pidän yleissivistykseen kuuluvana tietää,
mitä Svea-mamman helmoissa on tapahtunut .
Herman tarkastelee ihmisen raadollisuuttakin
pilke silmässä - haluten lisätä tietoa ja ymmärrystä.

En tiedä, mistä tämä tietoisuus ja kuva minulle tuli:
kun äiti oli toisessa maassa sairaalassa,
tunsin hänen olevan heikossa kunnossa,
mutta en saanut häneen yhteyttä puhelimitse.
Vain "telepaattisesti" ajatuksessa ja tunteessa.

Yht'äkkiä tiesin, että äitiä ei enää ole!
Tuntui kirjaimellinen tyhjyys ja kylmyys.
Se oli kuin veteen olisi tullut hetkeksi tyhjiö,
ennenkuin vedet täyttivät sen tyhjän tilan.
Veljeni ilmoitus vahvisti tapahtuneen todeksi.

Tämä kokemus antoi minulle varmuutta, että
ihmiskunta on kuin Valtameri ja me olemme kaikki
toisiimme liittyneinä jossain ulottuvuudessa, joka
on näkymätön fyysisille silmillemme, mutta silti
yhtä todellinen toimien omien lakiensa mukaan.
Kuten: sen, minkä teet toiselle, teet itsellesi.

Mutta en pysty todistamaan sitä tieteellisesti.
Toisaalta en voi myöskään kieltää sisäistä tuntemustani.

Lue lisää

Minulle on tapahtunut monta asiaa joista en viitsi palstoilla edes kertoa - mutta tuo mitä kerroit äitisi kuolemasta on tapahtunut juuri samalla tavalla meidän perheessämme kun vaimoni isä kuoli yllättäen - ja vaimoni vain "tiesi" sen jotenkin ... ja soitti vanhempiensa puhelimeen ja siellä todettiin, että hänen isänsä oli kuollut samana päivänä.. tämä on jotain jota ei oikein pysty selittämään .. Mainitaan vielä, että mekään emme elä edes samassa maassa kuin vaimoni isä eli ja yhteyden eivät olleet kovinkaan tiheitä .. vaikka mitään epäsopua ei ilmassa ollutkaan.
Stefan Einhorn'in kirjat ovat mukavia ja rakentavia siksi, että hän ei lue lakia kenellekään vaan antaa ajattelemisen aihetta ja kertoo avoimesti omista kokemuksistaan ja ajatuksistaan. Se on kuin keskustelisi hänen kanssaan.. ja vastaankin saa sanoa :>) ..
Hän kertoi esimerkiksi kuinka hänen isänsä Jerzy Einhorn - joka oli Puolan juutalaisia ja lääkäri/professori (mikä Stefan Einhornkin on muuten on) oli mieluimmin työssään kuin hänen kanssaan ja kuinka se oli vaikuttanut häneen ja hänen kauttaan ehkä jopa hänen lapsiinsa - mutta hän ei sano tätä katkerana vaan tarkastellen asiaa ja rakkaudella ja ymmärryksellä myös isäänsä kohtaan. Kun Stefan kysyi omilta lapsiltaan minkälaiseksi isäksi he arvioisivat hänet sai hän vastukseksi että haluatko sen lyhyen vai sen pitkän vastauksen johon hän vastasi (heikkoudessaan ;) että sen lyhyen : johon lapset sitten vastasivat suunnilleen että "ihan ok isä" ..
No, sen jälkeen sai hän myös sen pitkän vastauksen - jossa oli rakkautta mutta myös kritiikkiä - muun muassa että hän oli ollut liikaa poissa kotoa - siis samalla tavalla kuin isänsä ..

alex :)

alex.kasi kirjoitti:

Minulle on tapahtunut monta asiaa joista en viitsi palstoilla edes kertoa - mutta tuo mitä kerroit äitisi kuolemasta on tapahtunut juuri samalla tavalla meidän perheessämme kun vaimoni isä kuoli yllättäen - ja vaimoni vain "tiesi" sen jotenkin ... ja soitti vanhempiensa puhelimeen ja siellä todettiin, että hänen isänsä oli kuollut samana päivänä.. tämä on jotain jota ei oikein pysty selittämään .. Mainitaan vielä, että mekään emme elä edes samassa maassa kuin vaimoni isä eli ja yhteyden eivät olleet kovinkaan tiheitä .. vaikka mitään epäsopua ei ilmassa ollutkaan.
Stefan Einhorn'in kirjat ovat mukavia ja rakentavia siksi, että hän ei lue lakia kenellekään vaan antaa ajattelemisen aihetta ja kertoo avoimesti omista kokemuksistaan ja ajatuksistaan. Se on kuin keskustelisi hänen kanssaan.. ja vastaankin saa sanoa :>) ..
Hän kertoi esimerkiksi kuinka hänen isänsä Jerzy Einhorn - joka oli Puolan juutalaisia ja lääkäri/professori (mikä Stefan Einhornkin on muuten on) oli mieluimmin työssään kuin hänen kanssaan ja kuinka se oli vaikuttanut häneen ja hänen kauttaan ehkä jopa hänen lapsiinsa - mutta hän ei sano tätä katkerana vaan tarkastellen asiaa ja rakkaudella ja ymmärryksellä myös isäänsä kohtaan. Kun Stefan kysyi omilta lapsiltaan minkälaiseksi isäksi he arvioisivat hänet sai hän vastukseksi että haluatko sen lyhyen vai sen pitkän vastauksen johon hän vastasi (heikkoudessaan ;) että sen lyhyen : johon lapset sitten vastasivat suunnilleen että "ihan ok isä" ..
No, sen jälkeen sai hän myös sen pitkän vastauksen - jossa oli rakkautta mutta myös kritiikkiä - muun muassa että hän oli ollut liikaa poissa kotoa - siis samalla tavalla kuin isänsä ..

alex :)

Lue lisää

Elämässä tapahtuu ihmeellisiä asioita, jotka saavat hämmentyneeksi, pakottavat ottamaan asioista selvää, vaikka vain hapuilemalla,
ja - tekevät nöyräksi.
Tuntuu vähän paremmalta, kun toinenkin on kokenut samantapaista.
Ei epäile itseään ihan "kaheliksi" ;-) "Tuntosrvet" ovat herkässä, mutta kaikilla ei ole samaa mahdollisuutta kuulostella tuntemuksiaan.
On vastuita ja päätösten tekemistä, jotka pakottavat keskittymään.

Moni asia voi tulla niin tärkeäksi, että se erottaa vanhemmat ja lapset.
Esim joku kyky, kuten taiteellisuus, joka ajaa pakertamaan kykynsä kanssa. Claude Monet's familj kaipasi varmasti isäänsä, kun
hän hävisi meren rannalle maalaamaan.
Omia kokemuksia isästäni, josta näin vain selän kallioilla, kun
hän oli "toisissa maailmoissa".

Lapset eivät myöskään aina käsitä olevansa osa vanhempiaan.
Uskonto ja "hengelliset asiat" erotti minut perheestäni.
En edes tajunnut kuin jälkeenpäin, että sillä oli merkitystä vanhemmilleni. Heillähän oli muita ja parempia lapsia!

Sitä ei itse aina valitse tekemisiään, vaan sisäinen pakko.
Tiede, taide, kyvyt pakottavat toimimaan tietyllä tavalla.
Loukaten siten läheisiään.
Ei vain riitä kaikille ja kaikkeen, vaikka kuinka haluaisi.

(Tämä kone elää taas omaa elämäänsä omien lakiensa mukaan.)

Mietis_kelyä kirjoitti:

Elämässä tapahtuu ihmeellisiä asioita, jotka saavat hämmentyneeksi, pakottavat ottamaan asioista selvää, vaikka vain hapuilemalla,
ja - tekevät nöyräksi.
Tuntuu vähän paremmalta, kun toinenkin on kokenut samantapaista.
Ei epäile itseään ihan "kaheliksi" ;-) "Tuntosrvet" ovat herkässä, mutta kaikilla ei ole samaa mahdollisuutta kuulostella tuntemuksiaan.
On vastuita ja päätösten tekemistä, jotka pakottavat keskittymään.

Moni asia voi tulla niin tärkeäksi, että se erottaa vanhemmat ja lapset.
Esim joku kyky, kuten taiteellisuus, joka ajaa pakertamaan kykynsä kanssa. Claude Monet's familj kaipasi varmasti isäänsä, kun
hän hävisi meren rannalle maalaamaan.
Omia kokemuksia isästäni, josta näin vain selän kallioilla, kun
hän oli "toisissa maailmoissa".

Lapset eivät myöskään aina käsitä olevansa osa vanhempiaan.
Uskonto ja "hengelliset asiat" erotti minut perheestäni.
En edes tajunnut kuin jälkeenpäin, että sillä oli merkitystä vanhemmilleni. Heillähän oli muita ja parempia lapsia!

Sitä ei itse aina valitse tekemisiään, vaan sisäinen pakko.
Tiede, taide, kyvyt pakottavat toimimaan tietyllä tavalla.
Loukaten siten läheisiään.
Ei vain riitä kaikille ja kaikkeen, vaikka kuinka haluaisi.

(Tämä kone elää taas omaa elämäänsä omien lakiensa mukaan.)

Lue lisää

Niin - jokaisella meillä on kai omat hyvät ja huonot puolemme vaikka niitä ei aina ehkä heti tiedostakaan .. itse olen kierrellyt tätä maailmaa aika paljon työni tähden ja oppinut sen että ihmisiä olemme kaikki - keitä me sitten olemmekin ja mitä me sitten syömmekin :))
Ei kukaan meistä ole ihmisenä sen arvokkaampi tai huonompi kuin joku toinenkaan .. se on periaate .. Meillä on erilaisia lahjoja ja niitä kannattaa yrittää käyttää elämässään (hyvään tarkoitukseen luonnollisesti) - se mihin itse parhaiten kykenee antaa tavallisesti enemmän tyydytystä kuin jos täytyy tehdä työkseen jotain jossa ei oikein viihdy. Kiinnostava työ voi olla kovaakin ajoittain - mutta jos se on kiinnostavaa se on silti ok..
Meilläkin keskusteltiin esimerkiksi paljon siitä että mitä lapsista voisi tulla .. mitkä olisivat heille sopivat ammatit ja ensin meni ihan oikein kun vanhin tyttö luki lääkäriksi - mutta sitten meni ihan pieleen kun yritettiin saada toista tyttöä samalle alalle - kokeilu otti pari viikkoa ja siihen se sitten tyssäsi - sen jälkeen hakeutui tyttö yliopistoon ja luki lukion opettajaksi (5vuotta siinä meni) ja tänään on oikein tyytyväinen ammattiinsa, opettajana pienessä koulussa jossa muiden normaalien opintojen lisäksi on taide ja muotilinjat .. ja kolmas oli minun mielestäni sellainen tietokone kaveri - mutta hänkin päätti loppujen lopuksi lukea lääkäriksi ja sillä tiellä sitä nyt ollaan.
Jokainen taplaa tyylillään - sanotaan - ja vanhemmilla ei ole minkäänlaista lopullista valtaa tai sanaa esimerkiksi siihen mitä lapset tekevät elämällään.. ja hyvä niin .

Vanhemmista tulee sellainen reservi .. jota ei toivottavasti koskaan tarvita :)) - ja kun lapset kasvavat ja oppivat .. voi osat jopa muuttua, niin että vanhemmat tarvitsevat lapsiaan enemmän kuin kuin päin vastoin - ja hyvä niinkin - kun se aika tulee - jos se nyt tulee ..

Oli kuinka oli niin ihmiselle on hyväksi tehdä elämässään mahdollisimman paljon kaikkea positiivista ja sellaista mikä kiinnostaa ja minkä tuntee mielekkääksi - se antaa elämälle todellista sisältöä.
Niinkin pieni asia että antaa esimerkiksi kerjäläiselle muutama lantin tai niinkuin vaimoni tänään osti yhdelle shampoota - kun pyysi ja tukka oli pesun tarpeessa .. ja katselin kuinka nainen oli iloinen - ja siitä ilosta sain sitten minäkin osani .. siinä vieressä.. Jotkut katsovat kerjäläisten olevan laiskoja ja jopa pettureita .. minä en usko että kukaan istuisi kaupan edessä kymmenestä kahteentoista tuntia "pettämässä" ketään ..minulle nämä ihmiset ovat enemmänkin uhreja kuin pettäjiä - sitä voi valita itselleen jonkun jota alkaa auttamaan .. siitä saa aina jotain myös itselleen ..ja esimerkiksi sellainen pari kolme euroa viikossa ei taatusti kaada ketään .. mutta on varmaan avuksi sille joka niitä tarvitsee.

alex

alex.kasi kirjoitti:

Niin - jokaisella meillä on kai omat hyvät ja huonot puolemme vaikka niitä ei aina ehkä heti tiedostakaan .. itse olen kierrellyt tätä maailmaa aika paljon työni tähden ja oppinut sen että ihmisiä olemme kaikki - keitä me sitten olemmekin ja mitä me sitten syömmekin :))
Ei kukaan meistä ole ihmisenä sen arvokkaampi tai huonompi kuin joku toinenkaan .. se on periaate .. Meillä on erilaisia lahjoja ja niitä kannattaa yrittää käyttää elämässään (hyvään tarkoitukseen luonnollisesti) - se mihin itse parhaiten kykenee antaa tavallisesti enemmän tyydytystä kuin jos täytyy tehdä työkseen jotain jossa ei oikein viihdy. Kiinnostava työ voi olla kovaakin ajoittain - mutta jos se on kiinnostavaa se on silti ok..
Meilläkin keskusteltiin esimerkiksi paljon siitä että mitä lapsista voisi tulla .. mitkä olisivat heille sopivat ammatit ja ensin meni ihan oikein kun vanhin tyttö luki lääkäriksi - mutta sitten meni ihan pieleen kun yritettiin saada toista tyttöä samalle alalle - kokeilu otti pari viikkoa ja siihen se sitten tyssäsi - sen jälkeen hakeutui tyttö yliopistoon ja luki lukion opettajaksi (5vuotta siinä meni) ja tänään on oikein tyytyväinen ammattiinsa, opettajana pienessä koulussa jossa muiden normaalien opintojen lisäksi on taide ja muotilinjat .. ja kolmas oli minun mielestäni sellainen tietokone kaveri - mutta hänkin päätti loppujen lopuksi lukea lääkäriksi ja sillä tiellä sitä nyt ollaan.
Jokainen taplaa tyylillään - sanotaan - ja vanhemmilla ei ole minkäänlaista lopullista valtaa tai sanaa esimerkiksi siihen mitä lapset tekevät elämällään.. ja hyvä niin .

Vanhemmista tulee sellainen reservi .. jota ei toivottavasti koskaan tarvita :)) - ja kun lapset kasvavat ja oppivat .. voi osat jopa muuttua, niin että vanhemmat tarvitsevat lapsiaan enemmän kuin kuin päin vastoin - ja hyvä niinkin - kun se aika tulee - jos se nyt tulee ..

Oli kuinka oli niin ihmiselle on hyväksi tehdä elämässään mahdollisimman paljon kaikkea positiivista ja sellaista mikä kiinnostaa ja minkä tuntee mielekkääksi - se antaa elämälle todellista sisältöä.
Niinkin pieni asia että antaa esimerkiksi kerjäläiselle muutama lantin tai niinkuin vaimoni tänään osti yhdelle shampoota - kun pyysi ja tukka oli pesun tarpeessa .. ja katselin kuinka nainen oli iloinen - ja siitä ilosta sain sitten minäkin osani .. siinä vieressä.. Jotkut katsovat kerjäläisten olevan laiskoja ja jopa pettureita .. minä en usko että kukaan istuisi kaupan edessä kymmenestä kahteentoista tuntia "pettämässä" ketään ..minulle nämä ihmiset ovat enemmänkin uhreja kuin pettäjiä - sitä voi valita itselleen jonkun jota alkaa auttamaan .. siitä saa aina jotain myös itselleen ..ja esimerkiksi sellainen pari kolme euroa viikossa ei taatusti kaada ketään .. mutta on varmaan avuksi sille joka niitä tarvitsee.

alex

Lue lisää

Kiitos näistä ajatuksistasi! Haluaisin sinun vaimosi tietävän, että
kun me /minä keskustelen näin kanssasi, niin hän on aina mukana. Vaimosi ansiosta sinä voit olla sinä ja rohkaista, tukea toisia.
Kuten olitte molemmat antamassa helpotusta ja iloa "kerjäläiselle".

Tässä muuten taas yksi "todistus", että me ihmiset saamme usein juuri sitä, mitä tarvitsemme. Paras kiittää jo etukäteen päivän tulevista tapaamisista, jotka osoittautuvat usein siunauksiksi.
Aika kiinnostavaa, että otat saman asian esille kuin itsekin koin.
Tapaan usein naisia, joilla on vaikeuksia huolehtia hygienistaan.
Voida ottaa suihku on sama puhdistava tunne kuin rukouksella.
Luin jostain, että vesi vie jotain kielteisiä, painavia tekijöitä pois.
Toisinaan olen ollut tilanteessa, että olen voinut antaa naisille heidän tarvitsemiaan tuotteita ja toisinaan olen ajatellut anttaa kauniisti paketoidun tuotteen ohi mennessäni - mutta en ole kehdannut.
Ostin eilen sitä varten hyvältä tuoksuvia saippuoita - nyt uskallan!
Tätä tarkoitan ihmiskunnan muodostavan yhteisen Valtameren -
olevan kiinteä osa toisistaan kuin vesipisarat...sain vaimoltasi rohkeutta toimia haluamallani tavalla.

Outoa, miten lapset usein tietävät, miksi he haluavat tulla "isoina".
Kuin meillä olisi jo syntyessä jokin "elämäntarkoitus" kopioitu geeneihin. Tai yksi ammatti tietoineen on porras toiseen.
Itse astuin "ansaan" uskonnontunnilla. Isäni oli "sotamies".
Minä halusin Kristuksen "sotilaaksi". Mitä vanhempani pelkäsivät.
Rakastin myös tiedon hankkimista ja kiitollisuudesta halusin jakaa sitä muille. Vanhentuessani en enää rohkene haluta olla opettaja.
Olen vain oppilas...

Minusta tuntuu, että olet lääkäri. Sinulla on sellaisia asenteita.
Olen usein miettinyt, miten on mahdollista, että lukiessamme
ihmiskunnan historiaa, esim. Raamatusta, tuntuu kuin se olisi vain muistiimme palauttamista asioita, jotka tiedämme.

Seuraavan sukupolven on myös helppo viedä asioita eteenpäin kuin perustuen entiselle. Esim. nuorimpanne, joka on kuin omassa elementissään "digimaailmassa", joka peloittaa minua.
Tämä saa minut uskomaan, että kaikki on geeneissämme, DNA:ssa, muistissamme kuin kopioitu aina Eedenistä asti.
Käytän väärin lääketieteellisiä termejä, koska en ole koulutettu.

Istun tässä kukkumassa pikkukuumeessa. Nyt maistuisi tee...

Miettien kirjoitti:

Kiitos näistä ajatuksistasi! Haluaisin sinun vaimosi tietävän, että
kun me /minä keskustelen näin kanssasi, niin hän on aina mukana. Vaimosi ansiosta sinä voit olla sinä ja rohkaista, tukea toisia.
Kuten olitte molemmat antamassa helpotusta ja iloa "kerjäläiselle".

Tässä muuten taas yksi "todistus", että me ihmiset saamme usein juuri sitä, mitä tarvitsemme. Paras kiittää jo etukäteen päivän tulevista tapaamisista, jotka osoittautuvat usein siunauksiksi.
Aika kiinnostavaa, että otat saman asian esille kuin itsekin koin.
Tapaan usein naisia, joilla on vaikeuksia huolehtia hygienistaan.
Voida ottaa suihku on sama puhdistava tunne kuin rukouksella.
Luin jostain, että vesi vie jotain kielteisiä, painavia tekijöitä pois.
Toisinaan olen ollut tilanteessa, että olen voinut antaa naisille heidän tarvitsemiaan tuotteita ja toisinaan olen ajatellut anttaa kauniisti paketoidun tuotteen ohi mennessäni - mutta en ole kehdannut.
Ostin eilen sitä varten hyvältä tuoksuvia saippuoita - nyt uskallan!
Tätä tarkoitan ihmiskunnan muodostavan yhteisen Valtameren -
olevan kiinteä osa toisistaan kuin vesipisarat...sain vaimoltasi rohkeutta toimia haluamallani tavalla.

Outoa, miten lapset usein tietävät, miksi he haluavat tulla "isoina".
Kuin meillä olisi jo syntyessä jokin "elämäntarkoitus" kopioitu geeneihin. Tai yksi ammatti tietoineen on porras toiseen.
Itse astuin "ansaan" uskonnontunnilla. Isäni oli "sotamies".
Minä halusin Kristuksen "sotilaaksi". Mitä vanhempani pelkäsivät.
Rakastin myös tiedon hankkimista ja kiitollisuudesta halusin jakaa sitä muille. Vanhentuessani en enää rohkene haluta olla opettaja.
Olen vain oppilas...

Minusta tuntuu, että olet lääkäri. Sinulla on sellaisia asenteita.
Olen usein miettinyt, miten on mahdollista, että lukiessamme
ihmiskunnan historiaa, esim. Raamatusta, tuntuu kuin se olisi vain muistiimme palauttamista asioita, jotka tiedämme.

Seuraavan sukupolven on myös helppo viedä asioita eteenpäin kuin perustuen entiselle. Esim. nuorimpanne, joka on kuin omassa elementissään "digimaailmassa", joka peloittaa minua.
Tämä saa minut uskomaan, että kaikki on geeneissämme, DNA:ssa, muistissamme kuin kopioitu aina Eedenistä asti.
Käytän väärin lääketieteellisiä termejä, koska en ole koulutettu.

Istun tässä kukkumassa pikkukuumeessa. Nyt maistuisi tee...

Lue lisää

Jaa-a hae kuppi kuumaa .. teetä ..
Kohta on aika mennä tuonne vaimon viereen nukkumaan, mutta sanotaan nyt pari asiaa vielä vaikka tästä nykyajan internetistä jossa poikani tosiaan on kuin kotonaan - se on todella eräänlainen yllätys - siis Internetti - oletko tullut ajatelleeksi sitä - tarkoitan sitä että kuinka maailma muuttui muutamassa vuosikymmenessä täydellisesti - avautui ihmisten edessä ja siitä nämä keskustelutkin ovat todiste - muistan kuinka keskustelin ensimmäisen kerran netissä Australiaan - jonkun suomalaisen kanssa - tiedä häntä kuinka satuimmekaan samalle linjalle - se oli minulle ihan uskomaton elämys - juttelimme kaikenlaista kunnes hän äkkiä sanoi että naapuriin on joku murtautumassa .. ja hän on luvannut vartioida taloa kunnes sen väki tulee kotiin. :)) Oli aika kummallinen alku tälle maailmaa yhdistävälle yhteydelle - siis minun kohdallani ..

Ai että sinäkin olet sellainen "borderline" ... kuin kerettiläinenkin .. mutta ei teissä ole mitään valittamista - no ne ajat jolloin ei oikein elämä luista on teille tietysti hankalia, mutta näin ulkoa päin katsellessa (ja se on ainoa mitä me voimme tehdä) olette ihan ok molemmat. Vaimollani joka auttaa ihmisiä heidän elämässään monella tavalla, on pari borderline ihmistä listallaan ja molemmat ovat ihan ok - jos sanonta hyväksytään .. välillä on niitä "down down aikoja" - mutta sitten taas menee ihan hyvin .. ja he suorastaan rakastavat häntä - sanon sen suoraan - vaikka se voi tuntua sitä että kehun häntä - mutta se on ihan totta.

Kun elämä aika ajoin tuntuu synkältä - on hyvä jos yrittää muistaa pari asiaa (vaikka se voi olla vaikeaa) - maailmassa on ihmisiä joilla on elämässään muutakin kuin vain oma itsensä .. jotka näkevät pintaa syvemmälle ja Jumala jonka vanhurskautta meitä on kehotettu etsimään.

Hyvää yötä
alex

alex.kasi kirjoitti:

Paluu on aina mahdollista - suurin este on luullakseni omassa asennoitumisessa ja niiden asioiden tarkistamisessa (läpikäymisessä) jotka saivat tekemään sen lopullisen eropäätöksen. Usein riittää että on enemmän ymmärtävä niitä kohtaan joilla on erilaisia ajatuksia - sillä niitä on aina .. Tietenkin kaikella on rajansa .. itse erosin luterilaisesta kirkosta ¨koska sen opetus on mielestäni sen "uskon syntisen kuolemattomuuteen" ja sitä seuraavan "helvetti-uskon" tähden niin metsässä, mutta minulla on yhä ihan yhtä hyvät välit luterilaisten ihmisten kanssa kuin ennenkin. Meidän pitää mielestäni ainakin yrittää osata erottaa asiat ja ihmiset toisistaan. Se joka ajattelee toisella tavalla ei ehkä olekaan täysi tollo. :))
Pääasia on että itse tietää mitä tekee, eikä anna toisten määrätä tekemisiään vaikka toisten sanoja kannattaa harkitakin..

alex

Lue lisää

Olit oikeassa, Alex.kasi, paluu oli mahdollista.
Poltettua siltaa tuli korjattua kulkukelpoiseksi.
Oli kiva iltapäivä ystävien kanssa - jopa hyvien!
Nyt tuntuu hyvältä ja rehelliseltä.
Kiitos keskusteluista. Katson joskus, mitä mielessänne.
Voi hyvin Eedenissäsi oman Eevasi kanssa!

Mietiskelyjä kirjoitti:

Olit oikeassa, Alex.kasi, paluu oli mahdollista.
Poltettua siltaa tuli korjattua kulkukelpoiseksi.
Oli kiva iltapäivä ystävien kanssa - jopa hyvien!
Nyt tuntuu hyvältä ja rehelliseltä.
Kiitos keskusteluista. Katson joskus, mitä mielessänne.
Voi hyvin Eedenissäsi oman Eevasi kanssa!

Lue lisää

:) Lycka till ..

alex

Mietiskelyjä kirjoitti:

Olit oikeassa, Alex.kasi, paluu oli mahdollista.
Poltettua siltaa tuli korjattua kulkukelpoiseksi.
Oli kiva iltapäivä ystävien kanssa - jopa hyvien!
Nyt tuntuu hyvältä ja rehelliseltä.
Kiitos keskusteluista. Katson joskus, mitä mielessänne.
Voi hyvin Eedenissäsi oman Eevasi kanssa!

Lue lisää

>> Kiitos keskusteluista. Katson joskus, mitä mielessänne. <<

Toivottavasti et aio poistua tältä palstalta..???

Minua on ilahduttanut ja rohkaissut kovasti sinun kirjoituksesi ja kannustuksesi, koska on ollut usein niin yksinäinen olo, kun en oikein kuulu kenenkään "porukoihin".

Sinä tunnut ymmärtävän minua jollain tavoin, mikä on harvinaista...

En vain jaksanut vastata tuohon edelliseen kirjoitukseesi sen enempää, koska olin niin mielettömän väsynyt.

Lisäksi nyt, kun selvisi, että olet Jehovan todistaja kuten äitinikin, niin olisi mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia tästäkin aiheesta jonkun kanssa, joka tietää näistä asioista enemmän kuin vain pelkkiä ennakkoluuloja.

Vai onko niin, että nyt kun olet "korjannut nämä sillat", niin et voi/saa olla enää yhteyksissä "harhaoppisten" kanssa...tällaisen "neuvonko" olet nyt saanut...?

Minä olen ollut tekemisissä joidenkin Jehovan todistajien kanssa, jotka käyvät luonani kahvittelemassa silloin, kun olen kotona ja yhden kanssa olen käynyt joskus ulkoiluttamassa koiriamme, mutta kun kysyin, että voisimmeko vaihtaa näkemyksiä uskonasioista sähköpostin kautta (hän asuu eri paikkakunnalla), niin hän vastasi, että ainoastaan, jos minä haluan oppia häneltä...

Häntä ei kiinnostanut lainkaan minun näkemykseni.

Se oli minusta todella tyly vastaus, jota ihmettelin ja josta tulin surulliseksi...

Lisäksi kun kerroin tänään äidilleni, että täällä netissä kirjoittelee myös eräs Jehovan todistajakin, niin hän sanoi heti, että sinä et ole oikea Jehovan todistaja..."oikea" todistaja ei hänen mukaansa nimittäin toimi näin...

Tämä "sisäänpäin lämpiävyys" on minusta kaikkein ikävin piirre Vartiotornijärjestössä (äitini ei pidä tästä nimityksestä...) ja se muistuttaakin mielestäni "hengellistä Pohjois-Koreata", jossa on vain yksi "totuus"...:-(

Todella ikävää sen vuoksi, koska Jehovan todistajissa on niin mukavia ja kilttejä ihmisiä.

Sen vuoksi heitä varmaan onkin niin helppo hallita, toisin kuin tällaista itsepäistä ja pahansisuista "mustaa lammasta", joka haluaa päättää itse, mitä uskoo...

Ymmärrän sinua, että haluat kuulua joukkoon, sillä yksin eläminen ei ole mukavaa... tiedän sen omasta kokemuksesta, mutta jos kuuluminen johonkin joukkoon edellyttää itsenäisestä ajattelusta luopumista, niin minä valitsen mieluummin yksinäisyyden.

Toivottavasti en pahoittanut mieltäsi näillä ajatuksillani...

kerettiläinen- kirjoitti:

>> Kiitos keskusteluista. Katson joskus, mitä mielessänne. <<

Toivottavasti et aio poistua tältä palstalta..???

Minua on ilahduttanut ja rohkaissut kovasti sinun kirjoituksesi ja kannustuksesi, koska on ollut usein niin yksinäinen olo, kun en oikein kuulu kenenkään "porukoihin".

Sinä tunnut ymmärtävän minua jollain tavoin, mikä on harvinaista...

En vain jaksanut vastata tuohon edelliseen kirjoitukseesi sen enempää, koska olin niin mielettömän väsynyt.

Lisäksi nyt, kun selvisi, että olet Jehovan todistaja kuten äitinikin, niin olisi mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia tästäkin aiheesta jonkun kanssa, joka tietää näistä asioista enemmän kuin vain pelkkiä ennakkoluuloja.

Vai onko niin, että nyt kun olet "korjannut nämä sillat", niin et voi/saa olla enää yhteyksissä "harhaoppisten" kanssa...tällaisen "neuvonko" olet nyt saanut...?

Minä olen ollut tekemisissä joidenkin Jehovan todistajien kanssa, jotka käyvät luonani kahvittelemassa silloin, kun olen kotona ja yhden kanssa olen käynyt joskus ulkoiluttamassa koiriamme, mutta kun kysyin, että voisimmeko vaihtaa näkemyksiä uskonasioista sähköpostin kautta (hän asuu eri paikkakunnalla), niin hän vastasi, että ainoastaan, jos minä haluan oppia häneltä...

Häntä ei kiinnostanut lainkaan minun näkemykseni.

Se oli minusta todella tyly vastaus, jota ihmettelin ja josta tulin surulliseksi...

Lisäksi kun kerroin tänään äidilleni, että täällä netissä kirjoittelee myös eräs Jehovan todistajakin, niin hän sanoi heti, että sinä et ole oikea Jehovan todistaja..."oikea" todistaja ei hänen mukaansa nimittäin toimi näin...

Tämä "sisäänpäin lämpiävyys" on minusta kaikkein ikävin piirre Vartiotornijärjestössä (äitini ei pidä tästä nimityksestä...) ja se muistuttaakin mielestäni "hengellistä Pohjois-Koreata", jossa on vain yksi "totuus"...:-(

Todella ikävää sen vuoksi, koska Jehovan todistajissa on niin mukavia ja kilttejä ihmisiä.

Sen vuoksi heitä varmaan onkin niin helppo hallita, toisin kuin tällaista itsepäistä ja pahansisuista "mustaa lammasta", joka haluaa päättää itse, mitä uskoo...

Ymmärrän sinua, että haluat kuulua joukkoon, sillä yksin eläminen ei ole mukavaa... tiedän sen omasta kokemuksesta, mutta jos kuuluminen johonkin joukkoon edellyttää itsenäisestä ajattelusta luopumista, niin minä valitsen mieluummin yksinäisyyden.

Toivottavasti en pahoittanut mieltäsi näillä ajatuksillani...

Lue lisää

Et missään tapauksessa ole pahoittanut mieltäni, hyvä "kere"!
Äitisikin on tavallaan oikeassa - en ole tavallinen Jehovan todistaja!

Mutta tavallinen tienraivaaja-sisar oli koko iltapäivän luonani
miehensä kanssa auttaen minua teknisissä asioissa.
Mies hikoili kopiaattoria asentaessaan ja me naiset pälpätimme!
Olimme ulkona puutarhassa ja keittiössä ja puhuimme kaikesta.

Kerroin hänelle myös sinusta, eivätkä he vaatineet minua katkaisemaan
yhteydenpitoa ikäiseeni "villi-uskovaan", kuten itsekin olen.
Näykkimässä ruohoa vähän karsinan ulkopuolella.
Vaikka he tajusivat minun pitävän sinua esimerkillisenä kristittynä.
Emme me kykene ylittämään suorituksamme joka päivä!
Elämä on kuin tangoa - pari askelta eteen ja yksi taakse, vai miten?

Pidän itseäni hiukan rajoittuneena ja naivina, koska
elämänkokemukseni ovat olleet rajotetut - "terveydentilastani" johtuen.
Ajattelin olevani sinulle liian suuri siemaus "Kuolleesta merestä".
Täällä ei ehdi lukea kaikkien kommentteja -
sinä vielä vähemmän kaikkine vastuinesi.

Minusta "Alex.kasi" ja "v.aari" ovat molemmat hyvää seuraa.
Olen saanut molemmilta valtavan paljon, vaikka eri tavoin.
He ovat varmaan sinustakin kaksi kiinnostavaa ja antoisaa tuttavaa.

Haluaisin todella rohkaista ja tukea sinua, sillä olet minulle esimerkki.
Sinulla on myös hyviä raamatunkohtia, jotka osoittavat hengellisyytesi.

Joudun koko ajan vaihtamaan nimmaria, mutta jos päätän kommenttini
"Terveisin Marjaana", niin tunnistat minut.

Päivä on ollut tapahtumarikas; ajattelin vetäytyä hautomaan sitä.
Virkistävää yötä ja voimien keräämistä huomiseen taistoon ;-)

Terveisin Marjaana

kerettiläinen- kirjoitti:

>> Kiitos keskusteluista. Katson joskus, mitä mielessänne. <<

Toivottavasti et aio poistua tältä palstalta..???

Minua on ilahduttanut ja rohkaissut kovasti sinun kirjoituksesi ja kannustuksesi, koska on ollut usein niin yksinäinen olo, kun en oikein kuulu kenenkään "porukoihin".

Sinä tunnut ymmärtävän minua jollain tavoin, mikä on harvinaista...

En vain jaksanut vastata tuohon edelliseen kirjoitukseesi sen enempää, koska olin niin mielettömän väsynyt.

Lisäksi nyt, kun selvisi, että olet Jehovan todistaja kuten äitinikin, niin olisi mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia tästäkin aiheesta jonkun kanssa, joka tietää näistä asioista enemmän kuin vain pelkkiä ennakkoluuloja.

Vai onko niin, että nyt kun olet "korjannut nämä sillat", niin et voi/saa olla enää yhteyksissä "harhaoppisten" kanssa...tällaisen "neuvonko" olet nyt saanut...?

Minä olen ollut tekemisissä joidenkin Jehovan todistajien kanssa, jotka käyvät luonani kahvittelemassa silloin, kun olen kotona ja yhden kanssa olen käynyt joskus ulkoiluttamassa koiriamme, mutta kun kysyin, että voisimmeko vaihtaa näkemyksiä uskonasioista sähköpostin kautta (hän asuu eri paikkakunnalla), niin hän vastasi, että ainoastaan, jos minä haluan oppia häneltä...

Häntä ei kiinnostanut lainkaan minun näkemykseni.

Se oli minusta todella tyly vastaus, jota ihmettelin ja josta tulin surulliseksi...

Lisäksi kun kerroin tänään äidilleni, että täällä netissä kirjoittelee myös eräs Jehovan todistajakin, niin hän sanoi heti, että sinä et ole oikea Jehovan todistaja..."oikea" todistaja ei hänen mukaansa nimittäin toimi näin...

Tämä "sisäänpäin lämpiävyys" on minusta kaikkein ikävin piirre Vartiotornijärjestössä (äitini ei pidä tästä nimityksestä...) ja se muistuttaakin mielestäni "hengellistä Pohjois-Koreata", jossa on vain yksi "totuus"...:-(

Todella ikävää sen vuoksi, koska Jehovan todistajissa on niin mukavia ja kilttejä ihmisiä.

Sen vuoksi heitä varmaan onkin niin helppo hallita, toisin kuin tällaista itsepäistä ja pahansisuista "mustaa lammasta", joka haluaa päättää itse, mitä uskoo...

Ymmärrän sinua, että haluat kuulua joukkoon, sillä yksin eläminen ei ole mukavaa... tiedän sen omasta kokemuksesta, mutta jos kuuluminen johonkin joukkoon edellyttää itsenäisestä ajattelusta luopumista, niin minä valitsen mieluummin yksinäisyyden.

Toivottavasti en pahoittanut mieltäsi näillä ajatuksillani...

Lue lisää

Huomasin taas toisen kerran lukiessani kirjoituksesi, että
ehdotit säköpostin kautta ajatuksen vaihtoa - se olisi tosi kivaa!
Voisimme puhella vähän vapaammin.
Mutta miten se kävisi käytännössä?

Mutta vaihdamme vain ajatuksia ja minä en aio alkaa vetää
mitään todistajan-opettajan roolia! Se aika on ohi!

Äitisi on oikeassa: olen vapaa sielu, joka riuhtoo kaulapantaansa.
Meillä on molemmilla tietokone, mahdollisuus puida asioita ja
tuulettaa mielipiteitämme. Siitä lähinnä on kysymys.

Jumalan ja sinun suhteesi on teidän kahden henkilökohtainen suhde.
Jumalan ja minun suhteeni on meidän kahden vastuulla.

Terveisin Marjaana

Mietiskelyjä kirjoitti:

Huomasin taas toisen kerran lukiessani kirjoituksesi, että
ehdotit säköpostin kautta ajatuksen vaihtoa - se olisi tosi kivaa!
Voisimme puhella vähän vapaammin.
Mutta miten se kävisi käytännössä?

Mutta vaihdamme vain ajatuksia ja minä en aio alkaa vetää
mitään todistajan-opettajan roolia! Se aika on ohi!

Äitisi on oikeassa: olen vapaa sielu, joka riuhtoo kaulapantaansa.
Meillä on molemmilla tietokone, mahdollisuus puida asioita ja
tuulettaa mielipiteitämme. Siitä lähinnä on kysymys.

Jumalan ja sinun suhteesi on teidän kahden henkilökohtainen suhde.
Jumalan ja minun suhteeni on meidän kahden vastuulla.

Terveisin Marjaana

Lue lisää

>> Huomasin taas toisen kerran lukiessani kirjoituksesi, että
ehdotit säköpostin kautta ajatuksen vaihtoa - se olisi tosi kivaa!
Voisimme puhella vähän vapaammin.
Mutta miten se kävisi käytännössä? <<

En tiedä...osaisikohan joku neuvoa...v.aari ehkä...?
En voi laittaa tänne nimeäni ja sähköpostiosoitettani kaikkien luettavaksi!

>> Äitisi on oikeassa: olen vapaa sielu, joka riuhtoo kaulapantaansa. <<

Tuota "vapautta" äitini ei ehkä tulkitse aivan myönteisesti...:-)

Mietiskelyjä kirjoitti:

Et missään tapauksessa ole pahoittanut mieltäni, hyvä "kere"!
Äitisikin on tavallaan oikeassa - en ole tavallinen Jehovan todistaja!

Mutta tavallinen tienraivaaja-sisar oli koko iltapäivän luonani
miehensä kanssa auttaen minua teknisissä asioissa.
Mies hikoili kopiaattoria asentaessaan ja me naiset pälpätimme!
Olimme ulkona puutarhassa ja keittiössä ja puhuimme kaikesta.

Kerroin hänelle myös sinusta, eivätkä he vaatineet minua katkaisemaan
yhteydenpitoa ikäiseeni "villi-uskovaan", kuten itsekin olen.
Näykkimässä ruohoa vähän karsinan ulkopuolella.
Vaikka he tajusivat minun pitävän sinua esimerkillisenä kristittynä.
Emme me kykene ylittämään suorituksamme joka päivä!
Elämä on kuin tangoa - pari askelta eteen ja yksi taakse, vai miten?

Pidän itseäni hiukan rajoittuneena ja naivina, koska
elämänkokemukseni ovat olleet rajotetut - "terveydentilastani" johtuen.
Ajattelin olevani sinulle liian suuri siemaus "Kuolleesta merestä".
Täällä ei ehdi lukea kaikkien kommentteja -
sinä vielä vähemmän kaikkine vastuinesi.

Minusta "Alex.kasi" ja "v.aari" ovat molemmat hyvää seuraa.
Olen saanut molemmilta valtavan paljon, vaikka eri tavoin.
He ovat varmaan sinustakin kaksi kiinnostavaa ja antoisaa tuttavaa.

Haluaisin todella rohkaista ja tukea sinua, sillä olet minulle esimerkki.
Sinulla on myös hyviä raamatunkohtia, jotka osoittavat hengellisyytesi.

Joudun koko ajan vaihtamaan nimmaria, mutta jos päätän kommenttini
"Terveisin Marjaana", niin tunnistat minut.

Päivä on ollut tapahtumarikas; ajattelin vetäytyä hautomaan sitä.
Virkistävää yötä ja voimien keräämistä huomiseen taistoon ;-)

Terveisin Marjaana

Lue lisää

>> Pidän itseäni hiukan rajoittuneena ja naivina, koska
elämänkokemukseni ovat olleet rajotetut - "terveydentilastani" johtuen.
Ajattelin olevani sinulle liian suuri siemaus "Kuolleesta merestä".
Täällä ei ehdi lukea kaikkien kommentteja -
sinä vielä vähemmän kaikkine vastuinesi. <<

En oikein ymmärrä, mitä tarkoitat, mutta jos se on arkaluontoista, niin voit kertoa sitten, jos/kun selviää, miten voisimme sähköpostitella.

>> Minusta "Alex.kasi" ja "v.aari" ovat molemmat hyvää seuraa.
Olen saanut molemmilta valtavan paljon, vaikka eri tavoin.
He ovat varmaan sinustakin kaksi kiinnostavaa ja antoisaa tuttavaa. <<

Olet aivan oikeassa. Täällä on heidän lisäkseen joitain muitakin kirjoittajia, joita arvostan kovasti, vaikka emme uskokaan asioista aivan samalla tavalla.

Ja joissakin asioissa huomaan olevani joidenkin ateistien kanssa jopa enemmän samaa mieltä kuin joidenkin uskovien.

>> Haluaisin todella rohkaista ja tukea sinua, sillä olet minulle esimerkki.
Sinulla on myös hyviä raamatunkohtia, jotka osoittavat hengellisyytesi. <<

Minulle tulee aivan K A M A L A olo, kun kuvittelet tuollaisia...!!!

Tunteet minun sisälläni aaltoilevat aivan laidasta laitaan...välillä olen täynnä kiukkua, enkä minä valitettavasti osaa aina kovinkaan hyvin peitellä tai tukahduttaa sitä ja seuraavassa hetkessä olen täynnä sääliä ja voisin itkeä...mutta puren hammasta yhteen, enkä itke...

Eikä tämä minun kiukkuni johdu niinkään äidistäni, vaan parkinsonin tautia sairastavasta tätistäni eli äitini siskosta, joka on 86 vuotias (reilun parin kuukauden päästä 87).

Äitini kanssa vielä pärjää, mutta tätini kanssa olemme niin täysin erilaiset luonteeltamme, että minulla on todella vaikeata elää hänen kanssaan saman katon alla, kun se olen minä, jonka pitäisi toteuttaa hänen toiveensa juuri hänen haluamallaan tavalla, jotka siis ovat täysin PÄINVASTAISET kuin minun tapani.

Jokainen saa minun puolestani elää omalla tavallaan, mutta ongelma tulee siinä vaiheessa, kun ihminen ei pysty enää itse tekemään asioita, mutta vaatii, että jonkun toisen pitäisi toteuttaa ne juuri hänen haluamallaan tavalla.

Tämä on yhtä MIELENMYLLERRYSTÄ ja huono omatunto on jokapäiväinen vieras!

Minä en todellakaan ole mikään "malliuskovainen"...kaukana siitä!!!

Ja äitini ja tätini mielestä tuskin edes mikään uskovainen...

Ja jotkut persuhenkiset juntit sukulaisenikin käyvät niin hermoilleni, että olenkin ajatellut, että kun tämä kaikki on joskus ohi, niin minua ei näillä kulmilla enää sen jälkeen näy...

Että tällaiset "malliuskovaisen" ajatukset...

kerettiläinen- kirjoitti:

>> Pidän itseäni hiukan rajoittuneena ja naivina, koska
elämänkokemukseni ovat olleet rajotetut - "terveydentilastani" johtuen.
Ajattelin olevani sinulle liian suuri siemaus "Kuolleesta merestä".
Täällä ei ehdi lukea kaikkien kommentteja -
sinä vielä vähemmän kaikkine vastuinesi. <<

En oikein ymmärrä, mitä tarkoitat, mutta jos se on arkaluontoista, niin voit kertoa sitten, jos/kun selviää, miten voisimme sähköpostitella.

>> Minusta "Alex.kasi" ja "v.aari" ovat molemmat hyvää seuraa.
Olen saanut molemmilta valtavan paljon, vaikka eri tavoin.
He ovat varmaan sinustakin kaksi kiinnostavaa ja antoisaa tuttavaa. <<

Olet aivan oikeassa. Täällä on heidän lisäkseen joitain muitakin kirjoittajia, joita arvostan kovasti, vaikka emme uskokaan asioista aivan samalla tavalla.

Ja joissakin asioissa huomaan olevani joidenkin ateistien kanssa jopa enemmän samaa mieltä kuin joidenkin uskovien.

>> Haluaisin todella rohkaista ja tukea sinua, sillä olet minulle esimerkki.
Sinulla on myös hyviä raamatunkohtia, jotka osoittavat hengellisyytesi. <<

Minulle tulee aivan K A M A L A olo, kun kuvittelet tuollaisia...!!!

Tunteet minun sisälläni aaltoilevat aivan laidasta laitaan...välillä olen täynnä kiukkua, enkä minä valitettavasti osaa aina kovinkaan hyvin peitellä tai tukahduttaa sitä ja seuraavassa hetkessä olen täynnä sääliä ja voisin itkeä...mutta puren hammasta yhteen, enkä itke...

Eikä tämä minun kiukkuni johdu niinkään äidistäni, vaan parkinsonin tautia sairastavasta tätistäni eli äitini siskosta, joka on 86 vuotias (reilun parin kuukauden päästä 87).

Äitini kanssa vielä pärjää, mutta tätini kanssa olemme niin täysin erilaiset luonteeltamme, että minulla on todella vaikeata elää hänen kanssaan saman katon alla, kun se olen minä, jonka pitäisi toteuttaa hänen toiveensa juuri hänen haluamallaan tavalla, jotka siis ovat täysin PÄINVASTAISET kuin minun tapani.

Jokainen saa minun puolestani elää omalla tavallaan, mutta ongelma tulee siinä vaiheessa, kun ihminen ei pysty enää itse tekemään asioita, mutta vaatii, että jonkun toisen pitäisi toteuttaa ne juuri hänen haluamallaan tavalla.

Tämä on yhtä MIELENMYLLERRYSTÄ ja huono omatunto on jokapäiväinen vieras!

Minä en todellakaan ole mikään "malliuskovainen"...kaukana siitä!!!

Ja äitini ja tätini mielestä tuskin edes mikään uskovainen...

Ja jotkut persuhenkiset juntit sukulaisenikin käyvät niin hermoilleni, että olenkin ajatellut, että kun tämä kaikki on joskus ohi, niin minua ei näillä kulmilla enää sen jälkeen näy...

Että tällaiset "malliuskovaisen" ajatukset...

Lue lisää

Hyvää huomenta, "Ahkera-Liisa"!
Kävin aamukävelyllä ja koin hämärän väistymisen.

Olen vähän järkyttynyt osastasi. Pakerrat parkinssonin ja vakavasti sairaan
vanhuksen piikana, saamatta kiitoksen sanaa! Kuinka kauan sitä kestät?
Miten sinua voidaan pitää siinä tilassa? Saatko välillä apua ja "lomaa"?
En sääli sinua, vaan yritän saada sinut kestämään tilanteesi helpotuksen hengähdystauoilla.

Kirjoitin aiemmin, että olen lukenut kommenttejasi
hymy huulessa ja tippa silmässä.
Koneeni unohti "ol"-en ja käänsi sen "en lue hymy huulessa".
Nyt kone tulkitsee minut oikein. EN lue hymy huulessa viimeistäsi!
Kuulin asiantuntijalta, että koneeni on hidas ja siksi korjaukset eivät tule mukaan. Se siitä asiasta.

Sanoit asuvasi korvessa. Se tietää paljon havupuita. Niiden aromaattiset öljyt nostavat alakuloisuutta ja keventävt mieltä. Luin niin aromi-öljyistä.
Yritä piipahtaa niiden helmaan hetkeksi päivittäin.
Puhu ääneen puiden suhinaan ja anna niiden huminan lohduttaa sieluasi.

Sitten, yritä irtautua "Mr.Parkinsonista". Se ei ole tätisi, joka puhuu, vaan Mr.
Selvää, että olet asioista eri mieltä, mutta niin olisi tätisikin, jos voisi!
Anna sen mennä ohi ja yli niin paljon kuin voit, potilaitasi hoitaessasi.

Pelkään nyt olevani "besserwisser", eikä näitä neuvoja aina toteuta.
Mutta olet elänyt kuin sellaisessa Linnanmäen "hauskassa peilitalossa",
jossa peilit väärentävät todellisen olemuksen. Et ole sellainen kuin luulet.
Arkipäivä provosoi kuin ne väärentävät peilit koko sielunelämäsi.
Tilanne on, mikä se on, ilman kenekään voimatta muuttaa kaikkea haluamakseen. Toivon sinun jaksavan osassasi hyvällä omallatunnolla.

Jatketaan myöhemmin tilanteen tuulettamista.

Terveisin Marjaana

Mietinpä_vain kirjoitti:

Hyvää huomenta, "Ahkera-Liisa"!
Kävin aamukävelyllä ja koin hämärän väistymisen.

Olen vähän järkyttynyt osastasi. Pakerrat parkinssonin ja vakavasti sairaan
vanhuksen piikana, saamatta kiitoksen sanaa! Kuinka kauan sitä kestät?
Miten sinua voidaan pitää siinä tilassa? Saatko välillä apua ja "lomaa"?
En sääli sinua, vaan yritän saada sinut kestämään tilanteesi helpotuksen hengähdystauoilla.

Kirjoitin aiemmin, että olen lukenut kommenttejasi
hymy huulessa ja tippa silmässä.
Koneeni unohti "ol"-en ja käänsi sen "en lue hymy huulessa".
Nyt kone tulkitsee minut oikein. EN lue hymy huulessa viimeistäsi!
Kuulin asiantuntijalta, että koneeni on hidas ja siksi korjaukset eivät tule mukaan. Se siitä asiasta.

Sanoit asuvasi korvessa. Se tietää paljon havupuita. Niiden aromaattiset öljyt nostavat alakuloisuutta ja keventävt mieltä. Luin niin aromi-öljyistä.
Yritä piipahtaa niiden helmaan hetkeksi päivittäin.
Puhu ääneen puiden suhinaan ja anna niiden huminan lohduttaa sieluasi.

Sitten, yritä irtautua "Mr.Parkinsonista". Se ei ole tätisi, joka puhuu, vaan Mr.
Selvää, että olet asioista eri mieltä, mutta niin olisi tätisikin, jos voisi!
Anna sen mennä ohi ja yli niin paljon kuin voit, potilaitasi hoitaessasi.

Pelkään nyt olevani "besserwisser", eikä näitä neuvoja aina toteuta.
Mutta olet elänyt kuin sellaisessa Linnanmäen "hauskassa peilitalossa",
jossa peilit väärentävät todellisen olemuksen. Et ole sellainen kuin luulet.
Arkipäivä provosoi kuin ne väärentävät peilit koko sielunelämäsi.
Tilanne on, mikä se on, ilman kenekään voimatta muuttaa kaikkea haluamakseen. Toivon sinun jaksavan osassasi hyvällä omallatunnolla.

Jatketaan myöhemmin tilanteen tuulettamista.

Terveisin Marjaana

Lue lisää

>> Olen vähän järkyttynyt osastasi. Pakerrat parkinssonin ja vakavasti sairaan
vanhuksen piikana, saamatta kiitoksen sanaa! Kuinka kauan sitä kestät?
Miten sinua voidaan pitää siinä tilassa? Saatko välillä apua ja "lomaa"?
En sääli sinua, vaan yritän saada sinut kestämään tilanteesi helpotuksen hengähdystauoilla. <<

En minä mitenkään kauheasti "pakerra piikana", vaan autan lähinnä vain välttämättömissä asioissa.

Ja kyllä minun äitini arvostaa sitä todella paljon, että mahdollistan heidän asumisensa kotonaan siihen asti, kunnes äitini toipuu (jos toipuu..?) niin paljon, että jaksaa itse käydä kaupassa ja tehdä ruokaa. Epäilen kuitenkin pahasti, ettei hänen ajokorttiaan enää jatketa ja sitten tilanne onkin toinen.

Tätini vain on vaikeampi sopeutua tähän tilanteeseen, ettei hän enää pysty hoitamaan itse asioitaan ja joutuu asumaan saman katon alla minun kaltaiseni ihmisen kanssa. Hän haluaisi asua vain kahdestaan äitini kanssa, mutta se ei ole enää mahdollista, koska äiti ei jaksa enää huolehtia hänestä.

Ja vaikka äiti tästä vielä toipuisikin, niin ei hän sittenkään jaksa enää huolehtia siskostaan. Tädilleni onkin paikka hakusessa palvelutaloon, mutta vielä ei ole vapaata paikkaa ilmaantunut.

Se on hänelle todella kova pala, koska hän on aina ollut niin epäitsenäinen ihminen ja on turvautunut aina äitiini.

Minun tilannettani taas vaikeuttaa huomattavasti vielä se, että minulla on sellainen koira, jota äitini ja tätini eivät pysty hoitamaan, eikä kukaan muukaan halua ottaa sitä hoidettavakseen välillä edes sen verran, että voisin edes joskus mennä vapaasti jonnekin.

Koira kulkee siis mukanani joka paikkaan ja jos menen käymään kaupassa tai muilla asioilla, niin se odottaa minua autossa sen aikaa. Kesähelteellä ja talvipakkasilla se on "hieman" vaikeaa. En voi esimerkiksi mennä käymään edes kylässä, ellei sinne voi viedä koiraa mukanaan.

Minä kuitenkin rakastan koiraani, enkä voi viedä sitä piikille, vaikka sen kanssa eläminen onkin niin vaikeata. Vähän kuin entisen avomieheni kanssa, joka koiran vastoin minun tahtoani hankki ja josta ei sitten eron tullessa ollut siitä huolehtimaan - tuntui, ettei hänenkään kanssaan millään jaksanut elää, mutta ei voinut elää ilmankaan häntä...:-)

No lopulta tilanne kävi sitten kuitenkin sellaiseksi, että rakkaus kuoli ja halusin vain päästä eroon hänestä. Alkoholi oli hänen ykkösrakkautensa elämässä ja kaikki muu tuli vasta sen jälkeen.

>> Sanoit asuvasi korvessa. Se tietää paljon havupuita. Niiden aromaattiset öljyt nostavat alakuloisuutta ja keventävt mieltä. Luin niin aromi-öljyistä.
Yritä piipahtaa niiden helmaan hetkeksi päivittäin.
Puhu ääneen puiden suhinaan ja anna niiden huminan lohduttaa sieluasi. <<

Minusta tuntuu, ettei minulla mitään muuta ole ollutkaan. Kyllä minä tästä puiden suhinasta ja huminasta olen saanut nauttia aivan tarpeeksi, kun olen ulkoillut koirani kanssa. Se, mitä minä kaipaan - älä nyt kauhistu - on ilo ja tanssiminen.

Moni uskovainen ajattelee, että tanssiminen on syntiä, mutta onko se sen pahempaa syntiä kuin mikään muukaan taiteen laji ja itsensä ilmaiseminen. Tanssihan Daavidkin, eikä Raamatussa kerrota, että Jumala olisi paheksunut sitä.

2. Sam. 6:5
Ja Daavid ynnä koko Israelin heimo karkeloi kaikin voimin Herran edessä soittaen kaikenkaltaisilla kypressipuisilla soittimilla, kanteleilla, harpuilla, vaskirummuilla, helistimillä ja kymbaaleilla.

20 Mutta kun Daavid palasi takaisin tervehtimään perhettänsä, meni Miikal, Saulin tytär, ulos Daavidia vastaan ja sanoi: "Kuinka arvokkaana onkaan Israelin kuningas nyt esiintynyt, kun on tänä päivänä paljastanut itsensä palvelijainsa palvelijattarien silmien edessä, niinkuin kevytmielinen ihminen paljastautuu!"
21 Niin Daavid sanoi Miikalille: "Herran edessä, joka on valinnut minut, sivu sinun isäsi ja koko hänen sukunsa, ja asettanut minut Herran kansan, Israelin, ruhtinaaksi-Herran edessä minä karkeloin;
22 ja tähänkin minä pidän itseni liian vähäisenä ja olen omissa silmissäni halpa; mutta ne palvelijattaret, joista sinä puhuit, tulevat minua kunnioittamaan".

Terveisin "kere"

kerettiläinen- kirjoitti:

>> Olen vähän järkyttynyt osastasi. Pakerrat parkinssonin ja vakavasti sairaan
vanhuksen piikana, saamatta kiitoksen sanaa! Kuinka kauan sitä kestät?
Miten sinua voidaan pitää siinä tilassa? Saatko välillä apua ja "lomaa"?
En sääli sinua, vaan yritän saada sinut kestämään tilanteesi helpotuksen hengähdystauoilla. <<

En minä mitenkään kauheasti "pakerra piikana", vaan autan lähinnä vain välttämättömissä asioissa.

Ja kyllä minun äitini arvostaa sitä todella paljon, että mahdollistan heidän asumisensa kotonaan siihen asti, kunnes äitini toipuu (jos toipuu..?) niin paljon, että jaksaa itse käydä kaupassa ja tehdä ruokaa. Epäilen kuitenkin pahasti, ettei hänen ajokorttiaan enää jatketa ja sitten tilanne onkin toinen.

Tätini vain on vaikeampi sopeutua tähän tilanteeseen, ettei hän enää pysty hoitamaan itse asioitaan ja joutuu asumaan saman katon alla minun kaltaiseni ihmisen kanssa. Hän haluaisi asua vain kahdestaan äitini kanssa, mutta se ei ole enää mahdollista, koska äiti ei jaksa enää huolehtia hänestä.

Ja vaikka äiti tästä vielä toipuisikin, niin ei hän sittenkään jaksa enää huolehtia siskostaan. Tädilleni onkin paikka hakusessa palvelutaloon, mutta vielä ei ole vapaata paikkaa ilmaantunut.

Se on hänelle todella kova pala, koska hän on aina ollut niin epäitsenäinen ihminen ja on turvautunut aina äitiini.

Minun tilannettani taas vaikeuttaa huomattavasti vielä se, että minulla on sellainen koira, jota äitini ja tätini eivät pysty hoitamaan, eikä kukaan muukaan halua ottaa sitä hoidettavakseen välillä edes sen verran, että voisin edes joskus mennä vapaasti jonnekin.

Koira kulkee siis mukanani joka paikkaan ja jos menen käymään kaupassa tai muilla asioilla, niin se odottaa minua autossa sen aikaa. Kesähelteellä ja talvipakkasilla se on "hieman" vaikeaa. En voi esimerkiksi mennä käymään edes kylässä, ellei sinne voi viedä koiraa mukanaan.

Minä kuitenkin rakastan koiraani, enkä voi viedä sitä piikille, vaikka sen kanssa eläminen onkin niin vaikeata. Vähän kuin entisen avomieheni kanssa, joka koiran vastoin minun tahtoani hankki ja josta ei sitten eron tullessa ollut siitä huolehtimaan - tuntui, ettei hänenkään kanssaan millään jaksanut elää, mutta ei voinut elää ilmankaan häntä...:-)

No lopulta tilanne kävi sitten kuitenkin sellaiseksi, että rakkaus kuoli ja halusin vain päästä eroon hänestä. Alkoholi oli hänen ykkösrakkautensa elämässä ja kaikki muu tuli vasta sen jälkeen.

>> Sanoit asuvasi korvessa. Se tietää paljon havupuita. Niiden aromaattiset öljyt nostavat alakuloisuutta ja keventävt mieltä. Luin niin aromi-öljyistä.
Yritä piipahtaa niiden helmaan hetkeksi päivittäin.
Puhu ääneen puiden suhinaan ja anna niiden huminan lohduttaa sieluasi. <<

Minusta tuntuu, ettei minulla mitään muuta ole ollutkaan. Kyllä minä tästä puiden suhinasta ja huminasta olen saanut nauttia aivan tarpeeksi, kun olen ulkoillut koirani kanssa. Se, mitä minä kaipaan - älä nyt kauhistu - on ilo ja tanssiminen.

Moni uskovainen ajattelee, että tanssiminen on syntiä, mutta onko se sen pahempaa syntiä kuin mikään muukaan taiteen laji ja itsensä ilmaiseminen. Tanssihan Daavidkin, eikä Raamatussa kerrota, että Jumala olisi paheksunut sitä.

2. Sam. 6:5
Ja Daavid ynnä koko Israelin heimo karkeloi kaikin voimin Herran edessä soittaen kaikenkaltaisilla kypressipuisilla soittimilla, kanteleilla, harpuilla, vaskirummuilla, helistimillä ja kymbaaleilla.

20 Mutta kun Daavid palasi takaisin tervehtimään perhettänsä, meni Miikal, Saulin tytär, ulos Daavidia vastaan ja sanoi: "Kuinka arvokkaana onkaan Israelin kuningas nyt esiintynyt, kun on tänä päivänä paljastanut itsensä palvelijainsa palvelijattarien silmien edessä, niinkuin kevytmielinen ihminen paljastautuu!"
21 Niin Daavid sanoi Miikalille: "Herran edessä, joka on valinnut minut, sivu sinun isäsi ja koko hänen sukunsa, ja asettanut minut Herran kansan, Israelin, ruhtinaaksi-Herran edessä minä karkeloin;
22 ja tähänkin minä pidän itseni liian vähäisenä ja olen omissa silmissäni halpa; mutta ne palvelijattaret, joista sinä puhuit, tulevat minua kunnioittamaan".

Terveisin "kere"

Lue lisää

Kiitos näistä ajatuksistasi, sillä ne muistuttivat minua
kiintymyksestäni omiin sisaruksiini!
Perheenjäsenten välinen rakkaus on suurenmoinen lahja!

Minun on nyt otettava pieni kävely ja ajattelen sinua lämmöllä,
kun juttelen Taivaan Isän kanssa ilta-tuulessa.
Muistan myös pikku-hau-hautasi, vaikkei hän ehkä niin pieni ole.
Koirilla on persoonallisia piirteitä; ne ovat todella hyviä ystäviä!
Hau-hau tekee parhaansa tukeakseen ja lohduttaakseen sinua.

Pikku salaisuus: minä olen introvert.
Tanssissa ei ole mitään vikaa. Se lasketaan terveelliseksi liikuntamuodoksi.
Mutta en siedä olla kenen tahansa "käsiteltävänä".
Siksi olen ratkaissut ongelman DVD:llä. Taloni on syrjässä; musiikki soimaan!
Löytyy afrikalaisesta tanssista Zumpaan ja Tangoon! Siitä vaan tunteella!

Mutta nyt töppöstä toisen eteen syvin hengähdyksin raittiissa ilmassa!

Terveisin Marjaana

Mietiskelen kirjoitti:

Kiitos näistä ajatuksistasi, sillä ne muistuttivat minua
kiintymyksestäni omiin sisaruksiini!
Perheenjäsenten välinen rakkaus on suurenmoinen lahja!

Minun on nyt otettava pieni kävely ja ajattelen sinua lämmöllä,
kun juttelen Taivaan Isän kanssa ilta-tuulessa.
Muistan myös pikku-hau-hautasi, vaikkei hän ehkä niin pieni ole.
Koirilla on persoonallisia piirteitä; ne ovat todella hyviä ystäviä!
Hau-hau tekee parhaansa tukeakseen ja lohduttaakseen sinua.

Pikku salaisuus: minä olen introvert.
Tanssissa ei ole mitään vikaa. Se lasketaan terveelliseksi liikuntamuodoksi.
Mutta en siedä olla kenen tahansa "käsiteltävänä".
Siksi olen ratkaissut ongelman DVD:llä. Taloni on syrjässä; musiikki soimaan!
Löytyy afrikalaisesta tanssista Zumpaan ja Tangoon! Siitä vaan tunteella!

Mutta nyt töppöstä toisen eteen syvin hengähdyksin raittiissa ilmassa!

Terveisin Marjaana

Lue lisää

No niin, hetki Sinillä = koneeni nimi johtuen väristä.
Minulla on ollut lapsesta asti masennuksia. Itsepäisyys on yhtä raskauttavaa.
Vapaa tahto ja "Itte,itte!". Uteliaisuus ja kiinnostus kaikkeen. Opiskelunhalu.
Erakkona mieluiten luonnon keskellä. Olen mahdotonta avioliittomateriaalia.
Siis olen päätynyt elämään yksin.

Mutta sisarukseni kutsuivat minua "äidiksi", koska vanhempani halusivat lapset nuorena ja olla lastensa kavereita. Käydä yhdessä heidän kansaan tansimassa.
Joten siirryin kätevästi äidin piiasta sisareni lapsien vahdiksi.
Tosi käytännöllistä!
Koin lapsena, mitä vastuita avioliitto,koti, lapset toivat mukanaan.
Suosikki-sisareni sai ihania lapsia, joten ei tarvinnut nähdä sitäkään vaivaa.
Hekin pitivät minua "extra-äitinä", kun sisar juhli vanhempieni kanssa.
Vähäiseksi sekin aika jäi, kun kaikki muuttivat työn perässä eri maihin.

Sitä tarkoitin, että olen jäänyt rajoitetuksi, naiviksi elämänkokemuksiltani.
Olen vain raapaissut naisen elämyksiä.
Lapsena en uskonut eläväni täysi-ikäiseksi.
Sitten uskoin Harmagedonin tulevan.
Todellinen elämä alkaa vasta uudistetussa Paatiisissa.
Kysy äidiltäsi, jos et minua usko!

Terveisin Marjaana

Mietinpä kirjoitti:

No niin, hetki Sinillä = koneeni nimi johtuen väristä.
Minulla on ollut lapsesta asti masennuksia. Itsepäisyys on yhtä raskauttavaa.
Vapaa tahto ja "Itte,itte!". Uteliaisuus ja kiinnostus kaikkeen. Opiskelunhalu.
Erakkona mieluiten luonnon keskellä. Olen mahdotonta avioliittomateriaalia.
Siis olen päätynyt elämään yksin.

Mutta sisarukseni kutsuivat minua "äidiksi", koska vanhempani halusivat lapset nuorena ja olla lastensa kavereita. Käydä yhdessä heidän kansaan tansimassa.
Joten siirryin kätevästi äidin piiasta sisareni lapsien vahdiksi.
Tosi käytännöllistä!
Koin lapsena, mitä vastuita avioliitto,koti, lapset toivat mukanaan.
Suosikki-sisareni sai ihania lapsia, joten ei tarvinnut nähdä sitäkään vaivaa.
Hekin pitivät minua "extra-äitinä", kun sisar juhli vanhempieni kanssa.
Vähäiseksi sekin aika jäi, kun kaikki muuttivat työn perässä eri maihin.

Sitä tarkoitin, että olen jäänyt rajoitetuksi, naiviksi elämänkokemuksiltani.
Olen vain raapaissut naisen elämyksiä.
Lapsena en uskonut eläväni täysi-ikäiseksi.
Sitten uskoin Harmagedonin tulevan.
Todellinen elämä alkaa vasta uudistetussa Paatiisissa.
Kysy äidiltäsi, jos et minua usko!

Terveisin Marjaana

Lue lisää

>> Minulla on ollut lapsesta asti masennuksia. Itsepäisyys on yhtä raskauttavaa.
Vapaa tahto ja "Itte,itte!". Uteliaisuus ja kiinnostus kaikkeen. Opiskelunhalu.
Erakkona mieluiten luonnon keskellä. Olen mahdotonta avioliittomateriaalia.
Siis olen päätynyt elämään yksin. <<

Minä myös voin allekirjoittaa kaiken muun tuosta paitsi tuon erakkona elämisen.

Luonto on myös minulle tärkeä, enkä voisi kuvitella asuvani kaupungissa. Olen kyllä kokeillut sitä, mutta ei ole minun juttuni.

Ja yksin elämiseen olen päätynyt vasta kahden epäonnistuneen parisuhteen jälkeen. Minäkin olen mahdotonta avioliittomateriaalia tämän bipohäiriöni takia.

Sen lisäksi olen myös surkea äiti, sillä en ole lainkaan äidillistä tyyppiä. Yritin kyllä vastata ihanteitani pullantuoksuisesta äidistä, mutta eihän siitä mitään tullut.
Lapsenakin olin sellainen enemmän seikkailuja etsivä poikatyttö kuin nukkeleikeistä kiinnostunut.

Koenkin itseni luonteeltani jossain määrin maskuliiniseksi, vaikka ulkoisesti en ole lainkaan maskuliinisen näköinen. Sekin aiheuttaa joskus ristiriitoja, koska joskus ihmiset tekevät minusta vääriä olettamuksia. En ole esimerkiksi juuri tippaakaan romanttinen.

Olen myös aina ollut enemmän kiinnostunut maskuliinisiksi koetuista liikuntalajeista lukuunottamatta tuota tanssimista. Nautin fyysisestä rääkistä, mutta olen ollut niin stressaantunut jo lapsesta lähtien, etten uskalla enää rääkätä itseäni, sillä saisin varmaan sydärin. En ainakaan tällä hetkellä. Saa sitten nähdä, jos tämä stressi joskus helpottaa, eikä pumppu ole tiltannut siihen mennessä.

Olenko käsittänyt jotain väärin, kun kuvittelin, että olet kasvanut JT perheessä, vai ovatko Jehovan todistajat noin vapaamielisiä tanssimisen suhteen, että harrastavat sitä lastensa kanssa? En ole vielä törmännyt tällaiseen Jehovan todistajien kohdalla.

Mietiskelen kirjoitti:

Kiitos näistä ajatuksistasi, sillä ne muistuttivat minua
kiintymyksestäni omiin sisaruksiini!
Perheenjäsenten välinen rakkaus on suurenmoinen lahja!

Minun on nyt otettava pieni kävely ja ajattelen sinua lämmöllä,
kun juttelen Taivaan Isän kanssa ilta-tuulessa.
Muistan myös pikku-hau-hautasi, vaikkei hän ehkä niin pieni ole.
Koirilla on persoonallisia piirteitä; ne ovat todella hyviä ystäviä!
Hau-hau tekee parhaansa tukeakseen ja lohduttaakseen sinua.

Pikku salaisuus: minä olen introvert.
Tanssissa ei ole mitään vikaa. Se lasketaan terveelliseksi liikuntamuodoksi.
Mutta en siedä olla kenen tahansa "käsiteltävänä".
Siksi olen ratkaissut ongelman DVD:llä. Taloni on syrjässä; musiikki soimaan!
Löytyy afrikalaisesta tanssista Zumpaan ja Tangoon! Siitä vaan tunteella!

Mutta nyt töppöstä toisen eteen syvin hengähdyksin raittiissa ilmassa!

Terveisin Marjaana

Lue lisää

>> Pikku salaisuus: minä olen introvert. <<

No ei se ollut minulle mikään yllätys. Kuvittelisin, että myös v.aari on enemmän introvertti ja Alex taas ekstrovertti. Toivottavasti he eivät pahastu minun luonnearvioistani...:-)

Olen hieman tutkinut näitä juttuja ja jutellut niistä myös tyttäreni kanssa, sillä meillä on ollut hieman vaikeuksia juuri näiden persoonallisuuden tyyppierojen vuoksi. Tyttäreni on myös introvertti ja minä taas enemmän ekstrovertti.

Tyypillistä esimerkiksi, että sinä introverttina tarjoat minun ongelmiini ratkaisuksi sinun "parastasi" ja minä taas olen ollut huolissani tyttärestäni, että onko hänellä tarpeeksi sosiaalisia suhteita ja tyrkytän hänelle minun "parastani".

Hänen on täytynyt vakuutella minulle, että hän viihtyy vallan mainiosti yksin kirjojensa kanssa, sillä hän myös lukee paljon. Liika ihmisten parissa oleminen ja ihmisten kanssa seurusteleminen stressaa vain häntä.

Niin me ihmiset olemme erilaisia ja se olisi suuri rikkaus, jos vain ymmärtäisimme tämän. Sen sijaan siitä syntyy monet ristiriidat, kun emme ymmärrä ja hyväksy toistemme erilaisuutta. Ne eivät kuitenkaan ole mitään hyvä- huono- asioita, vaan jokaisella persoonallisuustyypillä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa.

>> Tanssissa ei ole mitään vikaa. Se lasketaan terveelliseksi liikuntamuodoksi.
Mutta en siedä olla kenen tahansa "käsiteltävänä".
Siksi olen ratkaissut ongelman DVD:llä. Taloni on syrjässä; musiikki soimaan!
Löytyy afrikalaisesta tanssista Zumpaan ja Tangoon! Siitä vaan tunteella! <<

Minä taas en ajattele, että tanssimisessa olisi kyse mistään "käsiteltävänä olosta", mutta en minäkään mitään tangoja halua tanssia kenenkään lähellä, vaan enemmän jotain vauhdikasta ja nopeata. Enkä halua tanssia yksin.

Aikaisemmin vielä, kun nautin noita Alkonkin tuotteita, niin ei kiinnostanut yksin tissuttelu. Kuvittelisin, että introverteista ihmisistä, jos heillä on taipumusta päihderiippuvuuteen, tulisi helpommin kaappijuoppoja ja tissuttelijoita, kun taas ekstrovertit ovat näitä "rähinäkalleja". Esim. minun oli päästävä aina ihmisten seuraan, jos join.

No tässä tuli taas tätä "analyysiä", ties sitten onko niissä mitään perää tai järkeä...?

En vastannut tuohon edelliseen kirjoitukseesi heti juuri sen vuoksi, että ajattelin sinun introverttina kuormittuvan liikaa, jos tulee jatkuvaa "kirjoitustulvaa"...Nyt kun sinä itse kuitenkin kirjoitit ensin, niin ajattelin että voinkin vastata heti, vaikka se menikin nyt sitten yöllä kirjoitteluksi...:-)

Kohta varmaan joku tulee valittamaan, että nämä meidän kirjoittelut eivät liity palstan aiheeseen...!!!

kerettiläinen- kirjoitti:

>> Pikku salaisuus: minä olen introvert. <<

No ei se ollut minulle mikään yllätys. Kuvittelisin, että myös v.aari on enemmän introvertti ja Alex taas ekstrovertti. Toivottavasti he eivät pahastu minun luonnearvioistani...:-)

Olen hieman tutkinut näitä juttuja ja jutellut niistä myös tyttäreni kanssa, sillä meillä on ollut hieman vaikeuksia juuri näiden persoonallisuuden tyyppierojen vuoksi. Tyttäreni on myös introvertti ja minä taas enemmän ekstrovertti.

Tyypillistä esimerkiksi, että sinä introverttina tarjoat minun ongelmiini ratkaisuksi sinun "parastasi" ja minä taas olen ollut huolissani tyttärestäni, että onko hänellä tarpeeksi sosiaalisia suhteita ja tyrkytän hänelle minun "parastani".

Hänen on täytynyt vakuutella minulle, että hän viihtyy vallan mainiosti yksin kirjojensa kanssa, sillä hän myös lukee paljon. Liika ihmisten parissa oleminen ja ihmisten kanssa seurusteleminen stressaa vain häntä.

Niin me ihmiset olemme erilaisia ja se olisi suuri rikkaus, jos vain ymmärtäisimme tämän. Sen sijaan siitä syntyy monet ristiriidat, kun emme ymmärrä ja hyväksy toistemme erilaisuutta. Ne eivät kuitenkaan ole mitään hyvä- huono- asioita, vaan jokaisella persoonallisuustyypillä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa.

>> Tanssissa ei ole mitään vikaa. Se lasketaan terveelliseksi liikuntamuodoksi.
Mutta en siedä olla kenen tahansa "käsiteltävänä".
Siksi olen ratkaissut ongelman DVD:llä. Taloni on syrjässä; musiikki soimaan!
Löytyy afrikalaisesta tanssista Zumpaan ja Tangoon! Siitä vaan tunteella! <<

Minä taas en ajattele, että tanssimisessa olisi kyse mistään "käsiteltävänä olosta", mutta en minäkään mitään tangoja halua tanssia kenenkään lähellä, vaan enemmän jotain vauhdikasta ja nopeata. Enkä halua tanssia yksin.

Aikaisemmin vielä, kun nautin noita Alkonkin tuotteita, niin ei kiinnostanut yksin tissuttelu. Kuvittelisin, että introverteista ihmisistä, jos heillä on taipumusta päihderiippuvuuteen, tulisi helpommin kaappijuoppoja ja tissuttelijoita, kun taas ekstrovertit ovat näitä "rähinäkalleja". Esim. minun oli päästävä aina ihmisten seuraan, jos join.

No tässä tuli taas tätä "analyysiä", ties sitten onko niissä mitään perää tai järkeä...?

En vastannut tuohon edelliseen kirjoitukseesi heti juuri sen vuoksi, että ajattelin sinun introverttina kuormittuvan liikaa, jos tulee jatkuvaa "kirjoitustulvaa"...Nyt kun sinä itse kuitenkin kirjoitit ensin, niin ajattelin että voinkin vastata heti, vaikka se menikin nyt sitten yöllä kirjoitteluksi...:-)

Kohta varmaan joku tulee valittamaan, että nämä meidän kirjoittelut eivät liity palstan aiheeseen...!!!

Lue lisää

Olen nauranut samaa asiaa, että menee vähän aiheen viereen.:-D
Mutta täällä on hienounteista väkeä, jotka katsovat pois meidän
mietiskellessämme syntyjä syviä.

Minun äidinäitini oli suvun ainoa Jehovan todistaja.
Hänellä oli kepeät tanssijalat ja se helpotti varmaan sotien kestämistä.
Päivisin tehtaalla niitä Fazerin liköörikonvehteja paketoiden ja
illalla tyttöjen kanssa tansseissa, joissa se partnerikin silloin etsittiin.
Mutta avioliiton, lasten ja todistajuuden tullessa tanssit jäivät.

Äidille periytyi tanssihalu; hän oli isän kanssa huomion kohde tansseissa.
Heidän tanssissaan oli ihastumista toisiinsa, elävyyttä, intoa, siroutta.
Se vaikutti paremminkin romanttiselta parisuhteelta ja viehätti siksi.
Mutta isällä oli aina kunnioittava asenne äitiä tanssittaessaan,
vaikka hänellä oli pilke silmissä ja hymy kareili huulessa.
Heille jätettiin aina tilaa.

Minä kävin tansseissa 15-19-vuotiaaksi vanhempieni toivomuksesta.
Isä kävi hakemassa viimeisen tanssin jälkeen. Halusin niin.
19-vuotiaana muutin kotoa ja aloin ottaa selvää, mitä mieltä olin.
Politiikasta ja uskonnoista erikoisesti. Olen aika kuiva tyyppi.
Sisareni puolestaan ovat maistaneet naisen mahdollisuuksia.
Mutta omasta mielestäni olen viettänyt rikasta elämää ja
taivaasta on satanut siunauksia;; useimmat toiveeni ovat toteutuneet.

Eikö ole aika antoisaa, että ihmisiä tulee ja menee useampia?
Jokainen tuo tullessaan jotain uutta ja sitä nousee seuraavaan vaiheeseen.

Hjallmar Gullberg kirjoittaa sopivasti:

Om i ödslig skog ångest dig betog
kunde ett flyktigt möte vara befrielse nog. ...
Byta ett ord eller två gjorde det lätt att gå.
Alla människors möte borde vara så.

Luen huomenna kirjoituksesi uudelleen.
Tapaan ymmärtää kaikesta 40% :-D

Terveisin Marjaana

kerettiläinen- kirjoitti:

>> Huomasin taas toisen kerran lukiessani kirjoituksesi, että
ehdotit säköpostin kautta ajatuksen vaihtoa - se olisi tosi kivaa!
Voisimme puhella vähän vapaammin.
Mutta miten se kävisi käytännössä? <<

En tiedä...osaisikohan joku neuvoa...v.aari ehkä...?
En voi laittaa tänne nimeäni ja sähköpostiosoitettani kaikkien luettavaksi!

>> Äitisi on oikeassa: olen vapaa sielu, joka riuhtoo kaulapantaansa. <<

Tuota "vapautta" äitini ei ehkä tulkitse aivan myönteisesti...:-)

Lue lisää

Yhteystietoja voi vaihtaa muilta näkymättömästi käyttämällä suomi24-palvelun postitoimintoa. Silloin pitää vain olla molemmilla rekisteröity käyttäjätunnus. Sivun ylälaitaan tulee rekisteröityneille ja kirjautuneille linkki nimeltä "Posti".

Tuohon osoitteeseen voi lähettää tavallisesta sähköpostistakin viestejä, jolloin samalla tulee antaneeksi oman osoitteensa tietylle keskustelijalle. Vastaanottajan pitää vain hoksata käydä lukemassa saapuneet postinsa.

v.aari kirjoitti:

Yhteystietoja voi vaihtaa muilta näkymättömästi käyttämällä suomi24-palvelun postitoimintoa. Silloin pitää vain olla molemmilla rekisteröity käyttäjätunnus. Sivun ylälaitaan tulee rekisteröityneille ja kirjautuneille linkki nimeltä "Posti".

Tuohon osoitteeseen voi lähettää tavallisesta sähköpostistakin viestejä, jolloin samalla tulee antaneeksi oman osoitteensa tietylle keskustelijalle. Vastaanottajan pitää vain hoksata käydä lukemassa saapuneet postinsa.

Lue lisää

Kiitos "v.aari", että autoit tässä asiassa! Minulla on rekisteröity nimmari, mutta en ole osannut käyttää sitä . Teen uuden, ja luen ohjeet.
"Päiväkirja" ei ole tarkoitettu kaikille luettavaksi.

v.aari kirjoitti:

Yhteystietoja voi vaihtaa muilta näkymättömästi käyttämällä suomi24-palvelun postitoimintoa. Silloin pitää vain olla molemmilla rekisteröity käyttäjätunnus. Sivun ylälaitaan tulee rekisteröityneille ja kirjautuneille linkki nimeltä "Posti".

Tuohon osoitteeseen voi lähettää tavallisesta sähköpostistakin viestejä, jolloin samalla tulee antaneeksi oman osoitteensa tietylle keskustelijalle. Vastaanottajan pitää vain hoksata käydä lukemassa saapuneet postinsa.

Lue lisää

Kiitos v.aari ohjeistasi!

Minulla on nyt rekisteröity nimimerkki...saa nähdä, miten se toimii...

Mietinpä kirjoitti:

Olen nauranut samaa asiaa, että menee vähän aiheen viereen.:-D
Mutta täällä on hienounteista väkeä, jotka katsovat pois meidän
mietiskellessämme syntyjä syviä.

Minun äidinäitini oli suvun ainoa Jehovan todistaja.
Hänellä oli kepeät tanssijalat ja se helpotti varmaan sotien kestämistä.
Päivisin tehtaalla niitä Fazerin liköörikonvehteja paketoiden ja
illalla tyttöjen kanssa tansseissa, joissa se partnerikin silloin etsittiin.
Mutta avioliiton, lasten ja todistajuuden tullessa tanssit jäivät.

Äidille periytyi tanssihalu; hän oli isän kanssa huomion kohde tansseissa.
Heidän tanssissaan oli ihastumista toisiinsa, elävyyttä, intoa, siroutta.
Se vaikutti paremminkin romanttiselta parisuhteelta ja viehätti siksi.
Mutta isällä oli aina kunnioittava asenne äitiä tanssittaessaan,
vaikka hänellä oli pilke silmissä ja hymy kareili huulessa.
Heille jätettiin aina tilaa.

Minä kävin tansseissa 15-19-vuotiaaksi vanhempieni toivomuksesta.
Isä kävi hakemassa viimeisen tanssin jälkeen. Halusin niin.
19-vuotiaana muutin kotoa ja aloin ottaa selvää, mitä mieltä olin.
Politiikasta ja uskonnoista erikoisesti. Olen aika kuiva tyyppi.
Sisareni puolestaan ovat maistaneet naisen mahdollisuuksia.
Mutta omasta mielestäni olen viettänyt rikasta elämää ja
taivaasta on satanut siunauksia;; useimmat toiveeni ovat toteutuneet.

Eikö ole aika antoisaa, että ihmisiä tulee ja menee useampia?
Jokainen tuo tullessaan jotain uutta ja sitä nousee seuraavaan vaiheeseen.

Hjallmar Gullberg kirjoittaa sopivasti:

Om i ödslig skog ångest dig betog
kunde ett flyktigt möte vara befrielse nog. ...
Byta ett ord eller två gjorde det lätt att gå.
Alla människors möte borde vara så.

Luen huomenna kirjoituksesi uudelleen.
Tapaan ymmärtää kaikesta 40% :-D

Terveisin Marjaana

Lue lisää

>> Hjallmar Gullberg kirjoittaa sopivasti:

Om i ödslig skog ångest dig betog
kunde ett flyktigt möte vara befrielse nog. ...
Byta ett ord eller två gjorde det lätt att gå.
Alla människors möte borde vara så.

Luen huomenna kirjoituksesi uudelleen.
Tapaan ymmärtää kaikesta 40% :-D <<

No minä en välttämättä ymmärrä edes 40%...enkä varsinkaan ruotsinkielestä, mutta yritin kääntää edes jollain tavoin tuota Hjalmar Gullbergin kirjoitusta.

Jos autiossa metsässä ahdistus saa sinut valtaansa
voisi ohikiitävä kohtaaminen olla vapautus...
Sanan tai parin vaihtaminen helpottaisi kulkemista/(matkan jatkamista?)
Kaikkien ihmisten kohtaamisten pitäisi olla sellaisia.

En tiedä, menikö käännökseni sinne päinkään, miten oli tarkoitus, sillä minä en ole erityisen hyvä näissä kielissä, enkä ymmärrä runoja aina edes suomeksi...:-)

Kuten tuossa aikaisemmin jo totesin, niin en ole erityisen romanttinen, mutta sen lisäksi en ole myöskään erityisemmin mikään "herkkä runosielu", eikä siten tule juurikaan luettua runoja.

Yksi on kuitenkin puhutellut minua joskus ja jäänyt mieleeni eli V.A.Koskenniemen

Yksin oot sinä ihminen

Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi,
hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet
ihmisen, kaltaises -- vierasta lämmititkin!
Silmää löytänyt et, joka vois sun katsehes kestää,
kättä sa et, joka ei liukunut luotasi pois.
Kylmä on ystävän mieli ja kylmä on armahan rinta.
Huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton.
Leikkihin kumppanin löydät, et toden riemuhun, tuskaan.
Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa.
Ystävän, armaan vain oma kaipuus sulle on luonut,
houreen, jok' katoaa, kun sitä kohti sa käyt.
Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot,
yksin erhees kätket ja yksin kyyneles itket.
Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.

Edellinen runo sopii jotenkin minun mielenmaisemaani, mikä ei ole varmaankaan mikään yllätys...:-D

Minulla on nyt rekisteröity nimimerkki, joten voimme vaihtaa ajatuksia sen jälkeen, kun olet hankkinut uuden rekisteröidyn nimimerkin itsellesi.

Terveisin kerettiläinen-

kerettiläinen123 kirjoitti:

>> Hjallmar Gullberg kirjoittaa sopivasti:

Om i ödslig skog ångest dig betog
kunde ett flyktigt möte vara befrielse nog. ...
Byta ett ord eller två gjorde det lätt att gå.
Alla människors möte borde vara så.

Luen huomenna kirjoituksesi uudelleen.
Tapaan ymmärtää kaikesta 40% :-D <<

No minä en välttämättä ymmärrä edes 40%...enkä varsinkaan ruotsinkielestä, mutta yritin kääntää edes jollain tavoin tuota Hjalmar Gullbergin kirjoitusta.

Jos autiossa metsässä ahdistus saa sinut valtaansa
voisi ohikiitävä kohtaaminen olla vapautus...
Sanan tai parin vaihtaminen helpottaisi kulkemista/(matkan jatkamista?)
Kaikkien ihmisten kohtaamisten pitäisi olla sellaisia.

En tiedä, menikö käännökseni sinne päinkään, miten oli tarkoitus, sillä minä en ole erityisen hyvä näissä kielissä, enkä ymmärrä runoja aina edes suomeksi...:-)

Kuten tuossa aikaisemmin jo totesin, niin en ole erityisen romanttinen, mutta sen lisäksi en ole myöskään erityisemmin mikään "herkkä runosielu", eikä siten tule juurikaan luettua runoja.

Yksi on kuitenkin puhutellut minua joskus ja jäänyt mieleeni eli V.A.Koskenniemen

Yksin oot sinä ihminen

Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi,
hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet
ihmisen, kaltaises -- vierasta lämmititkin!
Silmää löytänyt et, joka vois sun katsehes kestää,
kättä sa et, joka ei liukunut luotasi pois.
Kylmä on ystävän mieli ja kylmä on armahan rinta.
Huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton.
Leikkihin kumppanin löydät, et toden riemuhun, tuskaan.
Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa.
Ystävän, armaan vain oma kaipuus sulle on luonut,
houreen, jok' katoaa, kun sitä kohti sa käyt.
Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot,
yksin erhees kätket ja yksin kyyneles itket.
Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.

Edellinen runo sopii jotenkin minun mielenmaisemaani, mikä ei ole varmaankaan mikään yllätys...:-D

Minulla on nyt rekisteröity nimimerkki, joten voimme vaihtaa ajatuksia sen jälkeen, kun olet hankkinut uuden rekisteröidyn nimimerkin itsellesi.

Terveisin kerettiläinen-

Lue lisää

Hyvää huomenta "Ahkera-Liisa"!
Oikein hienosti käänsit tuon H.G.:n runon.
Olen vertaillut usein ruotsalaisen kirjailijan kirjoittamaa ja
sen suomennoksia keskenään.
On suomalaisia kääntäjiä, jotka kultaavat ruotsalaisen malmihelinän lämmöllä, herkkyydellä, inhimillisyydellä.
Sinäkin sait kääntämääsi tunnelmaa, jota H.G. ei ilmaissut!

Olen ajatellut usein niitä ihmisiä, joita olen tavannut ja jotka ovat rikastuttaneet elämääni - hetken.
Mutta kukaan ei voi seurustella kaikkien kanssa ja siksi
on hyväksi, että tutustuu useampiin - usein tarvitessaan.

Tämäkin adventistien palsta muistuttaa hedelmäpuutarhaa.
Täältä löytyy erilaisia hedelmiä noukittavaksi tarpeen vaatiessa.
Ei vain omenaa, päärynää, vaan monenlaista virkistäväävärikästä.

Esim. "Bushmann" alkaa keskusteluja, joihin moni osallistuu.
Hänellä on kyky - vähän provosoiden - saada toiset mukaansa.
"Ilonen nauraja" saattaa toiset todistamaan päinvastaista.

Olet hämmästyttävän monipuolinen vastauksissasi.
Kykenet vetämään oikeat asiaan sovellutettavat raamatunjakeet tai kamppaamaan huumorilla "Iloisen naurajan" tapaiset hulivilit.

Minulla ei ole enää voimia kuten ennen. Kielitaitonikin heikkenee.
Tämä IT-tietokin on oma kielensä. Olen istunut koko yön ja lukenut Suomi24:n ohjeita e-postiin. Yritin alkaa omaani ja ennen sen rekisteröimistä vaadittiin sivukaupalla olevien sääntöjen lukemista.
Sitten en osannut palata jatkamaan aloittamaani.
Tämä on sitä kantapään kautta oppimista.
Joten kestää vielä ennenkuin olen päässyt jyvälle.
Mutta haluan hallita tämän välttämättömän tiedon.
Minulla ei ole käsillä osaavia tuttuja, mutta on kirjoja.

V.A.Koskenniemi sovellutti Sananlaskujen 14:10 koko elämään.
"Sydän tuntee oman surunsa, eikä sen iloon saa vieras sekaantua."
Teki jotenkin alakuloiseksi runon todeksi toteaminen.
Ystäviä on vaalittava kuin herkkää kukkaa - valoa, vettä, ravintoa.
Kaikkea sopivassa määrin itsekullekin kasville.

Minulla oli kotona lapsena mahdollisuus lukea suomalaisia runoilijoita. Uuno Kailas ei myöskään ollut mikään vekkuli.
Syvällisiä runoja ihmisen ihailatavasta ponnistelusta osassaan.
Saima Harmaja ja Immi Hellin ovat yhä suosikkejani.

Olet minulle oikea Helmi simpukassasi :-)

Terveisin Marjaana

Mietinpä kirjoitti:

Kiitos "v.aari", että autoit tässä asiassa! Minulla on rekisteröity nimmari, mutta en ole osannut käyttää sitä . Teen uuden, ja luen ohjeet.
"Päiväkirja" ei ole tarkoitettu kaikille luettavaksi.

Lue lisää

Sen unohdin vielä mainita, minkä muotoinen on tämän alustan tarjoama sähköpostiosoite. Se on rekisteröity nimimerkki ja sen perässä @suomi24.fi.

Esimerkiksi minulle voisi lähettää mistä tahansa sähköpostista viestin osoitteeseen [email protected]

Kukaan ei ole ikinä lähettänyt siihen mitään eikä kai tule lähettämäänkään. Se oli vain neutraali esimerkki.

Mietiskelyjä kirjoitti:

Hyvää huomenta "Ahkera-Liisa"!
Oikein hienosti käänsit tuon H.G.:n runon.
Olen vertaillut usein ruotsalaisen kirjailijan kirjoittamaa ja
sen suomennoksia keskenään.
On suomalaisia kääntäjiä, jotka kultaavat ruotsalaisen malmihelinän lämmöllä, herkkyydellä, inhimillisyydellä.
Sinäkin sait kääntämääsi tunnelmaa, jota H.G. ei ilmaissut!

Olen ajatellut usein niitä ihmisiä, joita olen tavannut ja jotka ovat rikastuttaneet elämääni - hetken.
Mutta kukaan ei voi seurustella kaikkien kanssa ja siksi
on hyväksi, että tutustuu useampiin - usein tarvitessaan.

Tämäkin adventistien palsta muistuttaa hedelmäpuutarhaa.
Täältä löytyy erilaisia hedelmiä noukittavaksi tarpeen vaatiessa.
Ei vain omenaa, päärynää, vaan monenlaista virkistäväävärikästä.

Esim. "Bushmann" alkaa keskusteluja, joihin moni osallistuu.
Hänellä on kyky - vähän provosoiden - saada toiset mukaansa.
"Ilonen nauraja" saattaa toiset todistamaan päinvastaista.

Olet hämmästyttävän monipuolinen vastauksissasi.
Kykenet vetämään oikeat asiaan sovellutettavat raamatunjakeet tai kamppaamaan huumorilla "Iloisen naurajan" tapaiset hulivilit.

Minulla ei ole enää voimia kuten ennen. Kielitaitonikin heikkenee.
Tämä IT-tietokin on oma kielensä. Olen istunut koko yön ja lukenut Suomi24:n ohjeita e-postiin. Yritin alkaa omaani ja ennen sen rekisteröimistä vaadittiin sivukaupalla olevien sääntöjen lukemista.
Sitten en osannut palata jatkamaan aloittamaani.
Tämä on sitä kantapään kautta oppimista.
Joten kestää vielä ennenkuin olen päässyt jyvälle.
Mutta haluan hallita tämän välttämättömän tiedon.
Minulla ei ole käsillä osaavia tuttuja, mutta on kirjoja.

V.A.Koskenniemi sovellutti Sananlaskujen 14:10 koko elämään.
"Sydän tuntee oman surunsa, eikä sen iloon saa vieras sekaantua."
Teki jotenkin alakuloiseksi runon todeksi toteaminen.
Ystäviä on vaalittava kuin herkkää kukkaa - valoa, vettä, ravintoa.
Kaikkea sopivassa määrin itsekullekin kasville.

Minulla oli kotona lapsena mahdollisuus lukea suomalaisia runoilijoita. Uuno Kailas ei myöskään ollut mikään vekkuli.
Syvällisiä runoja ihmisen ihailatavasta ponnistelusta osassaan.
Saima Harmaja ja Immi Hellin ovat yhä suosikkejani.

Olet minulle oikea Helmi simpukassasi :-)

Terveisin Marjaana

Lue lisää

>> Minulla ei ole enää voimia kuten ennen. Kielitaitonikin heikkenee.
Tämä IT-tietokin on oma kielensä. Olen istunut koko yön ja lukenut Suomi24:n ohjeita e-postiin. Yritin alkaa omaani ja ennen sen rekisteröimistä vaadittiin sivukaupalla olevien sääntöjen lukemista.
Sitten en osannut palata jatkamaan aloittamaani.
Tämä on sitä kantapään kautta oppimista.
Joten kestää vielä ennenkuin olen päässyt jyvälle.
Mutta haluan hallita tämän välttämättömän tiedon.
Minulla ei ole käsillä osaavia tuttuja, mutta on kirjoja. <<

Voi sinua...tulen huolestuneeksi, kun kirjoittelet tuollaisia...!

Minä en jaksa kahlata kaikkia niitä sääntöjä läpi, vaan klikkaan vaan ja hyväksyn ne. Olen muutenkin erittäin huono lukemaan mitään ohjeita tai sääntöjä, ja useimmiten etenenkin sitten vaan yrityksen ja erehdyksen kautta. Joskus se onnistuu, joskus taas ei. Sitten jos ei onnistu, on taas palattava niihin ohjeisiin tutkimaan, missä meni pieleen. Älä sinäkään takerru liikaa niihin...siinä menee vaan ikä ja terveys...:-)

Nyt täytyy alkaa laittamaan ruokaa, joten palataan asiaan myöhemmin...

Terveisin kerettiläinen-

v.aari kirjoitti:

Sen unohdin vielä mainita, minkä muotoinen on tämän alustan tarjoama sähköpostiosoite. Se on rekisteröity nimimerkki ja sen perässä @suomi24.fi.

Esimerkiksi minulle voisi lähettää mistä tahansa sähköpostista viestin osoitteeseen [email protected]

Kukaan ei ole ikinä lähettänyt siihen mitään eikä kai tule lähettämäänkään. Se oli vain neutraali esimerkki.

Lue lisää

>> Kukaan ei ole ikinä lähettänyt siihen mitään eikä kai tule lähettämäänkään. Se oli vain neutraali esimerkki. <<

Moni ei varmaankaan ole tiennyt, että tällainen on mahdollista. En minä ainakaan. Ja haluaisitko saada yksityisiä viestejä vai haittaisiko se sinua?

Minun sähköpostiosoitteeni on kerettilä[email protected]

Siihen saavat lähettää viestejä kaikki, jotka haluavat.

kerettiläinen123 kirjoitti:

>> Kukaan ei ole ikinä lähettänyt siihen mitään eikä kai tule lähettämäänkään. Se oli vain neutraali esimerkki. <<

Moni ei varmaankaan ole tiennyt, että tällainen on mahdollista. En minä ainakaan. Ja haluaisitko saada yksityisiä viestejä vai haittaisiko se sinua?

Minun sähköpostiosoitteeni on kerettilä[email protected]

Siihen saavat lähettää viestejä kaikki, jotka haluavat.

Lue lisää

En erityisesti kaipaa viestejä, koska sosiaalista verkostoa on kyllä muutenkin ihan kivasti.

Mutta jos joku haluaa kulissien takana käsitellä jotakin asiaa, saahan tuota käyttääkin.

Henkilöllisyyteni paljastamisessa olen varovainen, koska täällä on aika oudosti käyttäytyviä tyyppejä.

v.aari kirjoitti:

En erityisesti kaipaa viestejä, koska sosiaalista verkostoa on kyllä muutenkin ihan kivasti.

Mutta jos joku haluaa kulissien takana käsitellä jotakin asiaa, saahan tuota käyttääkin.

Henkilöllisyyteni paljastamisessa olen varovainen, koska täällä on aika oudosti käyttäytyviä tyyppejä.

Lue lisää

Kiitos v.aari, että uskoit meille osoitteesi ja
autoit taas askel eteenpäin tässä hermoja repivässä haasteessa.

Olen täysin tietoinen, hmm, että kuulun eri sarjaan kanssasi,
että rasitut tyhmyyksistä, (en uskaltanut sanoa, tyhmyreistä),
ja siksi ei tulisi mieleenkään käyttää aikaasi turhan takia.

Aion olla kuin suoraselkäinen oppilas keskittyneesti kuunnellen opettajaa, kun ja jos lähetän sinulle pienen kysymyksen joskus.

Olet antanut minulle monia hyviä neuvoja ja
pari ansaittua "luunappia". Sitenhän opitaan :-)

En tapaa kirjoitella miehille kuin asioista, apua tarvitessani.
He ovat parhaita "solmujen avaajia", kuten tässäkin asiassa.

kerettiläinen123 kirjoitti:

>> Kukaan ei ole ikinä lähettänyt siihen mitään eikä kai tule lähettämäänkään. Se oli vain neutraali esimerkki. <<

Moni ei varmaankaan ole tiennyt, että tällainen on mahdollista. En minä ainakaan. Ja haluaisitko saada yksityisiä viestejä vai haittaisiko se sinua?

Minun sähköpostiosoitteeni on kerettilä[email protected]

Siihen saavat lähettää viestejä kaikki, jotka haluavat.

Lue lisää

Hei, "Ahkera-Liisa" ! Olet kai saanut puuhasi pian levähdystaukoon.
Täällä on ihana auringonpaiste ja yritän käydä ulkona saamassa
kehoni ladattua energialla. Samalla tuuletan aivojani yöllisestä.
Minulle kun ovat yksityiskohdat tärkeitä - palapelini tavallaan.

Siinä IT-alkeiskurssilla luin huolellisesti "sääntöjä" ,
kopioin ne paperille ja opettelin käsitteitä, sanoja ja kirjoitin marginaaliin kysymyksiä, joiden kanssa menin opettajan luo.

Arvaa jos äitini on ollut helisemässä kanssani.
Hänen olisi pitänyt antaa nimekseni "Mitä-Minkätähden?".
Isoäitini pistin lukemaan runoja ja raamatunkohtia ääneen,
kieppuen hänen helmoissaan hänen arkiaskareissaan,
kunnes hän itki ja nauroi väsymyksestä.

Muuten toinen asia, mistä olen kiitolinen on
huomaavaisuutesi, kun kerroit, että sinulla on hyvin.
Äitisi arvostaa apuasi ja tätisi rakastaa äitiäsi.
Sisarien läheisessä suhteessa lapset voivat aikaansaada
mustasukkaisuutta!

Vähän naurattaakin, kun saat siellä kirkollisia, helluntailaisia ja Jehovan todistajien vakaumuksia "ainoasta-oikeasta-käsityksestä"!
On siinä tuulia ja korven aromaattiset öljyt tarpeen
tasapainon saavuttamiseksi ;-D

Terveisin Marjaana

Mietiskelyjä kirjoitti:

Kiitos v.aari, että uskoit meille osoitteesi ja
autoit taas askel eteenpäin tässä hermoja repivässä haasteessa.

Olen täysin tietoinen, hmm, että kuulun eri sarjaan kanssasi,
että rasitut tyhmyyksistä, (en uskaltanut sanoa, tyhmyreistä),
ja siksi ei tulisi mieleenkään käyttää aikaasi turhan takia.

Aion olla kuin suoraselkäinen oppilas keskittyneesti kuunnellen opettajaa, kun ja jos lähetän sinulle pienen kysymyksen joskus.

Olet antanut minulle monia hyviä neuvoja ja
pari ansaittua "luunappia". Sitenhän opitaan :-)

En tapaa kirjoitella miehille kuin asioista, apua tarvitessani.
He ovat parhaita "solmujen avaajia", kuten tässäkin asiassa.

Lue lisää

>> Olen täysin tietoinen, hmm, että kuulun eri sarjaan kanssasi,
että rasitut tyhmyyksistä, (en uskaltanut sanoa, tyhmyreistä),
ja siksi ei tulisi mieleenkään käyttää aikaasi turhan takia. <<

Sinä puit minunkin ajatukseni sanoiksi. Minua suorastaan pelottaa lähestyä v.aaria tai kommentoida jotain hänen kirjoituksiaan, sillä pelkään sanovani jotain tyhmää ja ärsyttävää.

No tätä ei tietenkään täysin pysty välttämään, sillä silloinhan minun pitäisi lopettaa koko kirjoittelemiseni tällä palstalla, enkä sitä halua ainakaan toistaiseksi vielä tehdä.

Olenkin sitten vain kerännyt rohkeuteni ja ajatellut, että tyhmilläkin on oikeutensa ilmaista itseään ja ajatuksiaan. Ei se ole oma vika, millaiseksi on syntynyt.

Eikä tämä palsta ole tarkoitettu vain akateemisille älyköille, vaan ihan kaikille. Toisia on siunattu suuremmilla älynlahjoilla kuin toisia, eikä se ole kenenkään omaa ansiota tai vika.

Valtteri Torikka totesikin hyvin "tähdet, tähdet" kisaan osallistumisestaan jotenkin tähän tapaan, että oli ylitettävä häpeän ja epäonnistumisen kynnys ja niin minäkin olen päättänyt tehdä. Jos menee jotain pieleen, niin sitten menee, mutta kun uskaltaa ottaa riskejä, niin aina voi kuitenkin oppia jotain uuttakin.

Tämä Torikan esitys oli minusta aivan huikea, vaikka musiikillisesti se ei nyt ihan nappiin mennytkään...:-D

https://m.youtube.com/watch?v=QjohDnTGXIM

kerettiläinen- kirjoitti:

>> Olen täysin tietoinen, hmm, että kuulun eri sarjaan kanssasi,
että rasitut tyhmyyksistä, (en uskaltanut sanoa, tyhmyreistä),
ja siksi ei tulisi mieleenkään käyttää aikaasi turhan takia. <<

Sinä puit minunkin ajatukseni sanoiksi. Minua suorastaan pelottaa lähestyä v.aaria tai kommentoida jotain hänen kirjoituksiaan, sillä pelkään sanovani jotain tyhmää ja ärsyttävää.

No tätä ei tietenkään täysin pysty välttämään, sillä silloinhan minun pitäisi lopettaa koko kirjoittelemiseni tällä palstalla, enkä sitä halua ainakaan toistaiseksi vielä tehdä.

Olenkin sitten vain kerännyt rohkeuteni ja ajatellut, että tyhmilläkin on oikeutensa ilmaista itseään ja ajatuksiaan. Ei se ole oma vika, millaiseksi on syntynyt.

Eikä tämä palsta ole tarkoitettu vain akateemisille älyköille, vaan ihan kaikille. Toisia on siunattu suuremmilla älynlahjoilla kuin toisia, eikä se ole kenenkään omaa ansiota tai vika.

Valtteri Torikka totesikin hyvin "tähdet, tähdet" kisaan osallistumisestaan jotenkin tähän tapaan, että oli ylitettävä häpeän ja epäonnistumisen kynnys ja niin minäkin olen päättänyt tehdä. Jos menee jotain pieleen, niin sitten menee, mutta kun uskaltaa ottaa riskejä, niin aina voi kuitenkin oppia jotain uuttakin.

Tämä Torikan esitys oli minusta aivan huikea, vaikka musiikillisesti se ei nyt ihan nappiin mennytkään...:-D

https://m.youtube.com/watch?v=QjohDnTGXIM

Lue lisää

Joo, "v.aari"näpäyttää välillä "luunappeja", mutta se tarkoittaa vain, että hän tarvitsee enemmän "tilaa", eikä se ole pahalla tarkoitettu.

Kerran teki mieli kysyä häneltä: Onko vaimo valmistanut kalaruokaa?
Mutta ei professoria uskalla härnätä, kun tarvitsee hänen karttakeppiään kuitenkin taas jossain asiassa.

"Iloinen nauraja" ja "Bushmanni" ovat taas niitä tyyppejä, että
"lapiolla päähän ja sanko myssyksi" :-D

Joku oli aloittanut Jeesuksen eri tavoista kohdata kanssaihmisensä.
Oikein hyvää tekevää minulle, vaikken ehdi siellä lueskelemaan.
Minua ärsyttää "meidän" kokouksissa se "sunnuntai-esiintyminen".
Näkee suuren vaivan lähteä kokouksiin, he vaativat olevansa todistajan ainoat ystävät ja perheenjäsenet ja mitä heiltä saa?
Nopean kädenravistuksen, ehkä kysymyksen: "Miten voit?"
Retorisesti tietysti! Älä vain erehdy vastaamaan, vai oletko idiootti?

Sitten on ne vastaukset "omin sanoin sama asia "Vartiotornista"!
Auta Armias, jos erehdyt astumaan sivuun hierarkiassa annetussa paikastasi! Tai lipsauttamaan kielelläsi ajatuksen, jota sinulle ei sallita.
Olen saanut näpäytyksiä, että veljet opettavat seurakunnassa, ei sisaret! :-DDDD Siellä on "jareja".
Niin. äläkä unohda asemaasi! naimattomana sisrena,
jonka tulee hymyillä makeasti silmiään räpytellen piedestaalilla keikkuville veljille! Ynistä pienellä suulla typeryyksiä, sillä veljet eivät jaksa kilpailla "nokkelien" vanhojenpiikojen kanssa!
Alistuen nöyrästi heidän asemastaan tietoisille vaimoilleen!

Saatoin syntyä orjatyttö-Hagariksi seurakunnassa, mutta
hänkin sai tarpeekseen.
Pakeni kerran Saaran luota. Tosin enkeli palautti hänet takaisin. Sittemmin Aabraham lähetti Hagarin pois Ismaelin kanssa.
Jotenkin nämä periaatteet soveltuvat minuunkin.

Tällaisesta asenteestani olen saanut muutakin kuin "luunappeja".
Arvostamattomuutta ja röyhkeyttä! Sopimatonta käytöstä!
Ai-jai-jai, sattuu ;-(((

Mutta se on kaikki inhimillinen kanssakäyminen minulle srk:ssa.
Ajattelin kuitenkin niellä vielä ylpeyteni ja pahansisuisuuteni ja
käydä heidän seurassaan silloin tällöin.
Pidän sitä kypsyyden merkkinä.

Ostin pikku kirjan anteeksiannosta.
OLEN PAHOILLANI - tarvitaan vain hetki sanoa se,
mutta tarvitsen miljoonia vuosia nuollakseni haavani tuskasta,
jota aiheutit loukatessasi minua!
Mitäs tätisi tuumisi tästä - sopivassa tilanteessa?

Terveisin Marjaana

Mietiskelyä kirjoitti:

Hei, "Ahkera-Liisa" ! Olet kai saanut puuhasi pian levähdystaukoon.
Täällä on ihana auringonpaiste ja yritän käydä ulkona saamassa
kehoni ladattua energialla. Samalla tuuletan aivojani yöllisestä.
Minulle kun ovat yksityiskohdat tärkeitä - palapelini tavallaan.

Siinä IT-alkeiskurssilla luin huolellisesti "sääntöjä" ,
kopioin ne paperille ja opettelin käsitteitä, sanoja ja kirjoitin marginaaliin kysymyksiä, joiden kanssa menin opettajan luo.

Arvaa jos äitini on ollut helisemässä kanssani.
Hänen olisi pitänyt antaa nimekseni "Mitä-Minkätähden?".
Isoäitini pistin lukemaan runoja ja raamatunkohtia ääneen,
kieppuen hänen helmoissaan hänen arkiaskareissaan,
kunnes hän itki ja nauroi väsymyksestä.

Muuten toinen asia, mistä olen kiitolinen on
huomaavaisuutesi, kun kerroit, että sinulla on hyvin.
Äitisi arvostaa apuasi ja tätisi rakastaa äitiäsi.
Sisarien läheisessä suhteessa lapset voivat aikaansaada
mustasukkaisuutta!

Vähän naurattaakin, kun saat siellä kirkollisia, helluntailaisia ja Jehovan todistajien vakaumuksia "ainoasta-oikeasta-käsityksestä"!
On siinä tuulia ja korven aromaattiset öljyt tarpeen
tasapainon saavuttamiseksi ;-D

Terveisin Marjaana

Lue lisää

>> Hei, "Ahkera-Liisa" ! Olet kai saanut puuhasi pian levähdystaukoon. <<

Minun täytyy nyt jälleen korjata väärää kuvaasi minusta, sillä en ole lainkaan ahkera....vai oliko tuo "Ahkera-Liisa" vitsiksi tarkoitettu?...:-)

Kotityöt eivät nimittäin kiinnosta minua juuri yhtään. Siivoankin yleensä vain sen verran, että koti ei muutu aivan sikolätiksi.

Ruoanlaittokin on vain välttämätön paha ja jos en mielenkiintoisemmilta tekemisiltäni malta tai ehdi laittamaan ruokaa, niin menen ulos syömään. (Täytyyhän ruokapaikkojakin tukea, etteivät ne mene konkurssiin tällaisena lama-aikana...)

Täällä äitinikin luona teen vain sen välttämättömän. Kuten kerroin, niin minä olen varmaan kaikkein vähiten sopiva tähän "kotihengettären" rooliini, missä nyt olen...:-)

>> Täällä on ihana auringonpaiste ja yritän käydä ulkona saamassa
kehoni ladattua energialla. Samalla tuuletan aivojani yöllisestä.
Minulle kun ovat yksityiskohdat tärkeitä - palapelini tavallaan. <<

No tässäkin suhteessa olemme erilaisia, sillä minulta katoaa punainen lanka, jos keskityn liikaa yksityiskohtiin.

Joskus kun aloin tutkia sitä, kuka ja millainen minä oikeasti olen, niin huomasin, että olin koko ikäni yrittänyt oppia asioita aivan väärällä tavalla.

Ihmiset voidaan jakaa oppimistyyleiltään analyyttisiin tai globaaleihin eli holistisiin oppijoihin. Minä kuulun jälkimmäisiin eli holistisiin, mutta muistelen lukeneeni jostain, että koululaitos perustuu analyyttiselle oppimiselle ja suurin osa opettajista on myös analyyttisiä.

<<http://www.erilaistenoppijoidenliitto.fi/?page_id=158Analyyttinen oppija/työntekijä (yksityiskohdat)

Haluaa tietää yksityiskohtaisesti, mitä tuleman pitää
Etenee yksityiskohdista kokonaisuuteen
Tekee yhden asian kerrallaan, loppuun asti
Tarkka, ei pidä epämääräisistä kysymyksistä
Tarvitsee tietoja ja faktoja päätöksen tekoon

Holistinen oppija/työntekijä (kokonaisvaltaisuus)

Haluaa tietää asiakokonaisuuden ensin
Kurssin runko etukäteen: mihin kaikki liittyy
Haluaa tietää asian tärkeyden (”Mitä hyötyä?”)
Lukee artikkelista pääasian
Liittää asiat henkilökohtaisiin kokemuksiin
Tunnepitoiset päätökset
Voi tehdä useita asioita yhtä aikaa
Kokonaisuudesta yksityiskohtiin

Sinä varmaankin tunnet itsesi ja oman oppimistyylisi, mutta jos joku haluaa testata itsensä, niin tuosta linkistä löytyy testi.

https://kielikompassi.jyu.fi/omatila/tila/oppimistyylit_globaali_lomake2.shtml

Mietiskelyjä kirjoitti:

Joo, "v.aari"näpäyttää välillä "luunappeja", mutta se tarkoittaa vain, että hän tarvitsee enemmän "tilaa", eikä se ole pahalla tarkoitettu.

Kerran teki mieli kysyä häneltä: Onko vaimo valmistanut kalaruokaa?
Mutta ei professoria uskalla härnätä, kun tarvitsee hänen karttakeppiään kuitenkin taas jossain asiassa.

"Iloinen nauraja" ja "Bushmanni" ovat taas niitä tyyppejä, että
"lapiolla päähän ja sanko myssyksi" :-D

Joku oli aloittanut Jeesuksen eri tavoista kohdata kanssaihmisensä.
Oikein hyvää tekevää minulle, vaikken ehdi siellä lueskelemaan.
Minua ärsyttää "meidän" kokouksissa se "sunnuntai-esiintyminen".
Näkee suuren vaivan lähteä kokouksiin, he vaativat olevansa todistajan ainoat ystävät ja perheenjäsenet ja mitä heiltä saa?
Nopean kädenravistuksen, ehkä kysymyksen: "Miten voit?"
Retorisesti tietysti! Älä vain erehdy vastaamaan, vai oletko idiootti?

Sitten on ne vastaukset "omin sanoin sama asia "Vartiotornista"!
Auta Armias, jos erehdyt astumaan sivuun hierarkiassa annetussa paikastasi! Tai lipsauttamaan kielelläsi ajatuksen, jota sinulle ei sallita.
Olen saanut näpäytyksiä, että veljet opettavat seurakunnassa, ei sisaret! :-DDDD Siellä on "jareja".
Niin. äläkä unohda asemaasi! naimattomana sisrena,
jonka tulee hymyillä makeasti silmiään räpytellen piedestaalilla keikkuville veljille! Ynistä pienellä suulla typeryyksiä, sillä veljet eivät jaksa kilpailla "nokkelien" vanhojenpiikojen kanssa!
Alistuen nöyrästi heidän asemastaan tietoisille vaimoilleen!

Saatoin syntyä orjatyttö-Hagariksi seurakunnassa, mutta
hänkin sai tarpeekseen.
Pakeni kerran Saaran luota. Tosin enkeli palautti hänet takaisin. Sittemmin Aabraham lähetti Hagarin pois Ismaelin kanssa.
Jotenkin nämä periaatteet soveltuvat minuunkin.

Tällaisesta asenteestani olen saanut muutakin kuin "luunappeja".
Arvostamattomuutta ja röyhkeyttä! Sopimatonta käytöstä!
Ai-jai-jai, sattuu ;-(((

Mutta se on kaikki inhimillinen kanssakäyminen minulle srk:ssa.
Ajattelin kuitenkin niellä vielä ylpeyteni ja pahansisuisuuteni ja
käydä heidän seurassaan silloin tällöin.
Pidän sitä kypsyyden merkkinä.

Ostin pikku kirjan anteeksiannosta.
OLEN PAHOILLANI - tarvitaan vain hetki sanoa se,
mutta tarvitsen miljoonia vuosia nuollakseni haavani tuskasta,
jota aiheutit loukatessasi minua!
Mitäs tätisi tuumisi tästä - sopivassa tilanteessa?

Terveisin Marjaana

Lue lisää

>> Tällaisesta asenteestani olen saanut muutakin kuin "luunappeja".
Arvostamattomuutta ja röyhkeyttä! Sopimatonta käytöstä!
Ai-jai-jai, sattuu ;-((( <<

Osoittaa vain sen, että sinä et ole niin helposti aivopestävissä, vaan kykenet ajattelemaan omilla aivoillasi...ei siis mikään huono asia...:-)

Matt.23:8
Mutta te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä YKSI on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä.

1.Kor.7:23
Te olette kalliisti ostetut; älkää olko i h m i s t e n orjia.

Jes.54
11 Sinä kurja, myrskyn raastama, sinä lohduton! Katso, MINÄ MUURAAN sinun kivesi kiiltokivellä, panen sinun perustuksesi safiireista,
12 MINÄ TEEN sinun harjasi rubiineista ja sinun porttisi kristalleista ja koko sinun ympärysmuurisi jalokivistä.
13 Sinun lapsesi ovat kaikki H e r r a n o p e t u s l a p s i a, ja suuri rauha on sinun lapsillasi oleva.

kerettiläinen- kirjoitti:

>> Tällaisesta asenteestani olen saanut muutakin kuin "luunappeja".
Arvostamattomuutta ja röyhkeyttä! Sopimatonta käytöstä!
Ai-jai-jai, sattuu ;-((( <<

Osoittaa vain sen, että sinä et ole niin helposti aivopestävissä, vaan kykenet ajattelemaan omilla aivoillasi...ei siis mikään huono asia...:-)

Matt.23:8
Mutta te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä YKSI on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä.

1.Kor.7:23
Te olette kalliisti ostetut; älkää olko i h m i s t e n orjia.

Jes.54
11 Sinä kurja, myrskyn raastama, sinä lohduton! Katso, MINÄ MUURAAN sinun kivesi kiiltokivellä, panen sinun perustuksesi safiireista,
12 MINÄ TEEN sinun harjasi rubiineista ja sinun porttisi kristalleista ja koko sinun ympärysmuurisi jalokivistä.
13 Sinun lapsesi ovat kaikki H e r r a n o p e t u s l a p s i a, ja suuri rauha on sinun lapsillasi oleva.

Lue lisää

Kiitos näistä ihanista raamatunkohdista!
Et arvaa, miten hyvää ne tekivät kokouksen jälkeen!
Minun olisi pitänyt ottaa huomioon asemani hierarkian pohjalla,
vaan sanoinpa mielipiteeni ilman alentuvaa alistumista.
Osuin niin oikeaan, että sitä alettiin väkisin vääntää vääräksi.
"Veljet" tietysti halusivat kukkoilla. Sisar olkoon suu supussa.
Sisaret olivat muuten asemastaan mustasukkaisia,
kuten Mirjam Mooseksen vaimon tullessa leiriin.
Mutta sain kuitenkin hengellistä vahvistusta monin tavoin ja
kykenin olemaan rakentava katsoen "sormien välistä" happamia.

Sinulla on tällä palstalla rakentava tehtävä ja ystäviä.
Olen muuten vertaillut erilaisia "asenteita", tapoja opettaa.
Joillakin huokuu omahyväinen nenänvartta pitkin katsominen tai
oman Egon vahvistus, mitä tahansa esittäessään.
Toisilla on se: "Tämä on totuus, kun se olen minä, joka sen sanon!"
Sitten on niitä, joita en viitsi mainita edes.

Joitakin, joiden erilaisista tavoista todella nauttii, koska
niistä huokuu vilpittömyys, halu vaihtaa ajatuksia, keskustella.
Toisinaan vain pelkkä oivalluksen ilo, jonka haluaa jakaa.
Joskus huomaa myötätuntoa ja halua rohkaista, tukea.

Olen tehnyt näistä henkilöistä listan ja alan käydä heitä läpi
oppiakseni ja soveltaakseni niitä arkipäivän elämässä.

Sain pari päivää sitten uuden ohjelman,
joka näyttää miten koneeni voi. Tuli itkevä naama esille.
Kone kitisee, että se voi huonosti ja se täytyy "scannata".
Ihan kuin pieni pentu, joka täytyy syöttää!
Alan nyt "vaipanvaihtoon", että narinat loppuu! :-D

Terveisin Marjaana

Mietiskelyjä kirjoitti:

Kiitos näistä ihanista raamatunkohdista!
Et arvaa, miten hyvää ne tekivät kokouksen jälkeen!
Minun olisi pitänyt ottaa huomioon asemani hierarkian pohjalla,
vaan sanoinpa mielipiteeni ilman alentuvaa alistumista.
Osuin niin oikeaan, että sitä alettiin väkisin vääntää vääräksi.
"Veljet" tietysti halusivat kukkoilla. Sisar olkoon suu supussa.
Sisaret olivat muuten asemastaan mustasukkaisia,
kuten Mirjam Mooseksen vaimon tullessa leiriin.
Mutta sain kuitenkin hengellistä vahvistusta monin tavoin ja
kykenin olemaan rakentava katsoen "sormien välistä" happamia.

Sinulla on tällä palstalla rakentava tehtävä ja ystäviä.
Olen muuten vertaillut erilaisia "asenteita", tapoja opettaa.
Joillakin huokuu omahyväinen nenänvartta pitkin katsominen tai
oman Egon vahvistus, mitä tahansa esittäessään.
Toisilla on se: "Tämä on totuus, kun se olen minä, joka sen sanon!"
Sitten on niitä, joita en viitsi mainita edes.

Joitakin, joiden erilaisista tavoista todella nauttii, koska
niistä huokuu vilpittömyys, halu vaihtaa ajatuksia, keskustella.
Toisinaan vain pelkkä oivalluksen ilo, jonka haluaa jakaa.
Joskus huomaa myötätuntoa ja halua rohkaista, tukea.

Olen tehnyt näistä henkilöistä listan ja alan käydä heitä läpi
oppiakseni ja soveltaakseni niitä arkipäivän elämässä.

Sain pari päivää sitten uuden ohjelman,
joka näyttää miten koneeni voi. Tuli itkevä naama esille.
Kone kitisee, että se voi huonosti ja se täytyy "scannata".
Ihan kuin pieni pentu, joka täytyy syöttää!
Alan nyt "vaipanvaihtoon", että narinat loppuu! :-D

Terveisin Marjaana

Lue lisää

On mielenkiintoista lukea teidän ja kerettiläisen välistä kirjeenvaihtoa. Vähän hävettääkin lukea kirjeitänne, koska niin yksityiskohtiin menette välillä. Toisaalta se antaa lohtua, sillä tällä palstalla kun välillä kirjoittelee niin älyttömiä ihmisiä. Olen melkein kateellinen, että olette löytäneet toisenne ja kirjeenvaihtonne on niin ystävällistä ja ymmärtävää. Minulla ei ole sellaisia ystäviä, jotka kirjoittaisivat näin. Olen tosin melko kranttu sen suhteen, kenen kanssa ystävystyn. Olen saanut siipeeni liian monta kertaa. Toivotan teille oikein Jumalan siunaamaa vuoden loppua!

nuorimies_Turusta kirjoitti:

On mielenkiintoista lukea teidän ja kerettiläisen välistä kirjeenvaihtoa. Vähän hävettääkin lukea kirjeitänne, koska niin yksityiskohtiin menette välillä. Toisaalta se antaa lohtua, sillä tällä palstalla kun välillä kirjoittelee niin älyttömiä ihmisiä. Olen melkein kateellinen, että olette löytäneet toisenne ja kirjeenvaihtonne on niin ystävällistä ja ymmärtävää. Minulla ei ole sellaisia ystäviä, jotka kirjoittaisivat näin. Olen tosin melko kranttu sen suhteen, kenen kanssa ystävystyn. Olen saanut siipeeni liian monta kertaa. Toivotan teille oikein Jumalan siunaamaa vuoden loppua!

Lue lisää

Hyvä nuorimies _Turusta! Me olemme kaksi elämässä kolhoja kokenutta,
siipirikkoa, jotka ovat löytäneet parannusta Suuren Kotkan suojeluksessa.
5Mooses 32:10,11"Erämaasta hän löysi hänet,
autiosta, ulvovasta korvesta;
hän otti hänet suojaansa ja hoitoonsa,
varjeli häntä kuin silmäteräänsä.
Niinkuin kotka kiihoittaa pesuettaan lentoon
ja liitelee poikastensa suojana,
niin hän levitti siipensä,
otti hänet ja kantoi häntä sulillansa."

Sinä, nuorimies, koet ehkä tämän raamatullisen
kuvauksen täsmäävän myös omassa elämässäsi.
Koska olet uskonnollisella palstalla, et taida pitää
maailman tarjoamaa minään ravitsevana keitaana,
vaan erämaana skorpioneja, kalkkarokäärmeitä täynnä.
Valitse jatkossakin huolellisesti seurasi, missä oletkin.
Toimit siinä aivan oikein ja järkevästi!

Itse sain sen neuvon nuorena alkaessani vakavasti ottamaan selvää,
sekä Raamatusta, että mitä mieltä olen itsestäni, elämästä yleensä:
"Sinä teet valinnan ja päätökset sydämessäsi.
Jumala ohjaa niiden toteutumisen sinulle parhaaksi!"
Se periaate on pitänyt paikkansa koko elämäni.

Tänään arvostin sitä muistutusta kokouksessa, että
meidän tulisi jättää asiat Jumalan ohjaukseen rukouksessa
koko ajan. Daavid kuvaili Jumalan sanan olevan kuin
lamppu hänen jalassaan, ettei hän astuisi harhaan.
Psalmi 119:105 "Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu."
Siten Daavid eli liukastumatta koskaan harhaan! Vai liukastuiko?
Kyllä likastuikin vakavasti, mutta se mikä pelasti Daavidin,
voi pelastaa meidätkin: Kääntyä Jumalan puoleen etsimään parannusta,
ohjausta, oikaisua niinkuin lapsi juoksee isänsä luo apua saadakseen.
Psalmi 94:19 "Kun minulla on sydämessäni paljon murheita,
niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni."

Kun ajattelet raamatullisia henkilöitä, jotka yrittivät noudattaa Jumalan
periaatteita, niin huomaat heidän kohdanneen vaikeuksia, pettymyksiä.
Lue Aabrahamin, Mooseksen, Daavidin elämänkertaa, niin huomaat sen!
Kysymys on, mitä teemme elämänkokemuksellamme?
Voimmeko "kullata" kolhumme tuntien myötätuntoa samaa kokeneita kohtaan rohkaisten ja tukien heitä. Vaikka vain kuuntelevana korvana.
Niin, että he voivat kertoa huojentaen sydäntään, löytäen itse vastauksen.
Vihastuksen alta löytyy Suru. Surun alta löytyy Rakkaus.
Mutta se on työstettävä esiin! Se vie aikaa. Tarvitaan elämänkokemuksia.

Olet vielä keskellä kehitystäsi. Jatka vain yrittäen parastasi!
Ole valitseva ja poimi parasta mahdollista!
Ethän halua ravita itseäsi mädillä hedelmillä!

Muista Moosesta - hän oli 40 vuotta erämäässä asuen ja se antoi hänelle mahdollisuuden oppia tuntemaan Jumala ja saada henkilökohtaisen suhteen Luojaansa. Jumala hio Moosesta tehtävänsä suoritukseen.

Meillä on koko Raamattu ja lukiessamme sitä, saamme tarvitsemamme
ymmärryksen omaan tehtäväämme, 2 Timoteus 3:16,17
"Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opettamiseen,
ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa,
jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä.
täydelleen varustautunut kaikkeen hyvään työhön."
Jumalan henkeä Jumalan hekeytetystä sanasta.
Sitähän sinäkin haluat ja olet täältä etsimässä!

Koska toiveesi on löytää hyviä ystäviä ja se toive miellyttää varmasti Jumalaa, niin tulet löytämään aina tarvitsemasi ystävät omassa kehitysvaiheessasi.
Me ihmiset hiomme toisiamme kuin kivet vedessä.
Ajan mittaan karkeudet siloittuvat silkinhienoiksi ja
oma persoonallisuutemme tulee esiin.
Katso joskus luonnonkiviä, graniittia, gneissiä, kun ne ovat sileitä ja
värit ja kuviot loistavat sametinpehmeästä pinnasta.

Jumalan siunausta, menestystä jatkossakin sinulle, nuorimies Turusta!


Tervehdys Marjaanalta :-)

nuorimies_Turusta kirjoitti:

On mielenkiintoista lukea teidän ja kerettiläisen välistä kirjeenvaihtoa. Vähän hävettääkin lukea kirjeitänne, koska niin yksityiskohtiin menette välillä. Toisaalta se antaa lohtua, sillä tällä palstalla kun välillä kirjoittelee niin älyttömiä ihmisiä. Olen melkein kateellinen, että olette löytäneet toisenne ja kirjeenvaihtonne on niin ystävällistä ja ymmärtävää. Minulla ei ole sellaisia ystäviä, jotka kirjoittaisivat näin. Olen tosin melko kranttu sen suhteen, kenen kanssa ystävystyn. Olen saanut siipeeni liian monta kertaa. Toivotan teille oikein Jumalan siunaamaa vuoden loppua!

Lue lisää

>> On mielenkiintoista lukea teidän ja kerettiläisen välistä kirjeenvaihtoa. Vähän hävettääkin lukea kirjeitänne, koska niin yksityiskohtiin menette välillä. <<

Huojentavaa, että joku meidän lisäksemme kokee tämän mielenkiintoisena...:-)

Minulla on ollut hieman "alaston" olo, kun olen paljastanut niin paljon henkilökohtaisia asioitani ja samalla olen pelännyt, että se alkaa ärsyttämään ihmisiä. Sen vuoksi kirjoitan näin harvakseltaan, vaikka asiaa olisi vaikka kuinka paljon ja illalla, koska ajattelen, että tähän aikaan kovin moni ei enää lue näitä juttuja. Aamulla sitten alkaa tulla uusia kirjoituksia, jolloin tämä ketju menee alas.

Vaikka minuakin vähän hävettää kirjoittaa näin suoraan, niin olen ajatellut, että mitäpä minulla on menetettävää. Kulissit ovat romahtaneet jo aika päivää sitten, enkä välitä enää sellaisten ihmisten seurasta, joiden kanssa täytyy näitä kulisseja pitää yllä ja esittää jotain roolia. Tällä tavoin sen sijaan voin löytää todellisia, aitoja ihmisiä ja rohkaista heitäkin olemaan rehellisesti omia itsejään.

>> Toisaalta se antaa lohtua, sillä tällä palstalla kun välillä kirjoittelee niin älyttömiä ihmisiä. <<

Sen vuoksi olenkin kirjoittanut näitä henkilökohtaisia asioitani, koska olen ajatellut, että saattaa olla muitakin, joilla on samoja ongelmia tai muita ongelmia, joiden kanssa tuntee olevansa aivan yksin.

Ja onpa mukava, että ainakaan kaikki eivät pidä meitä älyttöminä...:-)

>> Olen melkein kateellinen, että olette löytäneet toisenne ja kirjeenvaihtonne on niin ystävällistä ja ymmärtävää. Minulla ei ole sellaisia ystäviä, jotka kirjoittaisivat näin. Olen tosin melko kranttu sen suhteen, kenen kanssa ystävystyn. Olen saanut siipeeni liian monta kertaa. <<

Kuten tuolla jo aikaisemmin kirjoitin, niin ei minullakaan ole paljon sellaisia ihmisiä ympärilläni tai ystäviä, joiden kokisin ymmärtävän minua, joten sellaiset ovat kultaakin kalliimpia. Rukoillaan, että sinäkin löydät todellisia ystäviä.

Ja jos tulee tarve, niin minulle voi kyllä lähettää postia osoitteeseen kerettilä[email protected]

>> Toivotan teille oikein Jumalan siunaamaa vuoden loppua! <<

Sitä samaa toivotan myös Sinulle!

Mietiskelyä kirjoitti:

Hei, "Ahkera-Liisa" ! Olet kai saanut puuhasi pian levähdystaukoon.
Täällä on ihana auringonpaiste ja yritän käydä ulkona saamassa
kehoni ladattua energialla. Samalla tuuletan aivojani yöllisestä.
Minulle kun ovat yksityiskohdat tärkeitä - palapelini tavallaan.

Siinä IT-alkeiskurssilla luin huolellisesti "sääntöjä" ,
kopioin ne paperille ja opettelin käsitteitä, sanoja ja kirjoitin marginaaliin kysymyksiä, joiden kanssa menin opettajan luo.

Arvaa jos äitini on ollut helisemässä kanssani.
Hänen olisi pitänyt antaa nimekseni "Mitä-Minkätähden?".
Isoäitini pistin lukemaan runoja ja raamatunkohtia ääneen,
kieppuen hänen helmoissaan hänen arkiaskareissaan,
kunnes hän itki ja nauroi väsymyksestä.

Muuten toinen asia, mistä olen kiitolinen on
huomaavaisuutesi, kun kerroit, että sinulla on hyvin.
Äitisi arvostaa apuasi ja tätisi rakastaa äitiäsi.
Sisarien läheisessä suhteessa lapset voivat aikaansaada
mustasukkaisuutta!

Vähän naurattaakin, kun saat siellä kirkollisia, helluntailaisia ja Jehovan todistajien vakaumuksia "ainoasta-oikeasta-käsityksestä"!
On siinä tuulia ja korven aromaattiset öljyt tarpeen
tasapainon saavuttamiseksi ;-D

Terveisin Marjaana

Lue lisää

>> Vähän naurattaakin, kun saat siellä kirkollisia, helluntailaisia ja Jehovan todistajien vakaumuksia "ainoasta-oikeasta-käsityksestä"!
On siinä tuulia ja korven aromaattiset öljyt tarpeen
tasapainon saavuttamiseksi ;-D <<

No minulla on todellakin ollut se "etuoikeus", että olen saanut näköalapaikalta seurata suoraan näitä "ainoita oikeita" vakaumuksia.

Isäni oli ateisti, äitini on Jehovan todistaja, äitini toinen sisko perheineen on helluntailaisia, tämä parkinsonin tautia sairastava tätini kuuluu luterilaiseen kirkkoon, mutta on myös jossain määrin "helluntailaishenkinen" ja itse olen ollut adventisti. Ja nyt olen sitten "kerettiläinen".

Surullisinta tässä on se, että vaikka me kaikki kolme uskomme, niin emme voi juurikaan keskustella uskonasioista. Äitini alkaa papukaijana toistaa ulkoaoppimaansa Vartiotornioppia ja tätini hermostuu ja alkaa huutaa. Tämän vuoksi inhoan näitä eri uskonlahkoja, kun ne tekevät ihmisistä "puolueuskovaisia".

Olenkin tullut siihen tulokseen, että antaa olla. Keskustelen sitten vain sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat valmiita keskustelemaan, eikä vain asettumaan omiin "poteroihinsa" puolustamaan "ainoita oikeita" uskonkappaleitaan.

Adventtikirkon skandaalit ovat niin pieniä - verrattuna moniin todellisiin skandaaleihin .. ja jäsenluku sen kun lisääntyy vuosi vuodelta - no, ehkä ei siellä Suomessa - mutta eihän se kirkkoa kaada millään tavalla.

alex

alex.kasi kirjoitti:

Adventtikirkon skandaalit ovat niin pieniä - verrattuna moniin todellisiin skandaaleihin .. ja jäsenluku sen kun lisääntyy vuosi vuodelta - no, ehkä ei siellä Suomessa - mutta eihän se kirkkoa kaada millään tavalla.

alex

Lue lisää

Ruotsissa on adventistien alamäki ollut vielä rajumpaa kuin Suomessa.

Seurakunnan oman ilmoituksen mukaan kastettuja jäseniä Ruotsissa on nyt noin 2800 ja kuten hyvin tiedämme, aktiivisten ja oikeasti adventistien uskoa tunnustavien määrä on paljon pienempi.

Kasvu keskittyy maihin, joissa on heikko koulutustaso ja hallitsematon väestönkasvu.

v.aari kirjoitti:

Ruotsissa on adventistien alamäki ollut vielä rajumpaa kuin Suomessa.

Seurakunnan oman ilmoituksen mukaan kastettuja jäseniä Ruotsissa on nyt noin 2800 ja kuten hyvin tiedämme, aktiivisten ja oikeasti adventistien uskoa tunnustavien määrä on paljon pienempi.

Kasvu keskittyy maihin, joissa on heikko koulutustaso ja hallitsematon väestönkasvu.

Lue lisää

Niin 2800 on olematon luku.. ja että kasvu keskittyy maihin joissa ehkä adventismia tarvitaan ei häiritse ainakaan minua .. adventismi on parempi kuin mikään ikuisen piinan kirkko tai lahko joissa ihmisille tuputetaan sitä sielun ikuisuutta vaikka sitten siellä helvetin tulessa.

alex

alex.kasi kirjoitti:

Niin 2800 on olematon luku.. ja että kasvu keskittyy maihin joissa ehkä adventismia tarvitaan ei häiritse ainakaan minua .. adventismi on parempi kuin mikään ikuisen piinan kirkko tai lahko joissa ihmisille tuputetaan sitä sielun ikuisuutta vaikka sitten siellä helvetin tulessa.

alex

Lue lisää

Tuon helvettiopetuksen osalta olen ihan samaa mieltä kanssasi.

Pitäsin kuitenkin vielä parempana sellaista kansan sivistämistä, jossa ei opetettaisi perusteettomia uskomuksia ja eriseuraisuutta.

v.aari kirjoitti:

Tuon helvettiopetuksen osalta olen ihan samaa mieltä kanssasi.

Pitäsin kuitenkin vielä parempana sellaista kansan sivistämistä, jossa ei opetettaisi perusteettomia uskomuksia ja eriseuraisuutta.

Lue lisää

No, siihen sinulla on oikeus .. :) Minä joka olen uskovainen (kumma sana muuten) - uskon että Jumala On realiteetti ja olen sen itselleni tehnyt selväksi myös että miksi uskon siihen mitä uskon. On aivan naurettavaa (mielestäni) kun ihminen joka ei usko Jumalaan kertoo minulle minkälainen minun uskoni on - mukamas.. että uskon kaikenlaisiin joulupukki taruihin tai muihin kummallisuuksiin .. siis ?? haha

alex

v.aari kirjoitti:

Tuon helvettiopetuksen osalta olen ihan samaa mieltä kanssasi.

Pitäsin kuitenkin vielä parempana sellaista kansan sivistämistä, jossa ei opetettaisi perusteettomia uskomuksia ja eriseuraisuutta.

Lue lisää

>> Pitäsin kuitenkin vielä parempana sellaista kansan sivistämistä, jossa ei opetettaisi perusteettomia uskomuksia ja eriseuraisuutta. <<

Tuo mainitsemasi eriseuraisuus on juuri sitä, mikä tekee noista lukemattomista "ainoista oikeaoppisista" kirkoista ja lahkoista "ainoine oikeine oppipaketteineen" Babylonin.

Elävä usko ei ole mitään instituutioihin jämähtämistä ja opinkappaleista riitelemistä.

Sama juttu kuin puolueisiin jämähtäminen. Tärkeintä niissä ei ole se yhteisen edun etsiminen ja ajaminen muuttuvissa olosuhteissa, vaan tiukasti "meidän puolueen" politiikan ja jäsenten edun ajaminen sekä saavutetuista eduista kiinni pitäminen.

Toisen puolueen virheitä tutkitaan myös suurennuslasin kanssa ja huudetaan niistä suureen ääneen, kun taas oman puolueen töppäykset sivuutetaan huomiotta tai niille löytyy kyllä aina jotain "oikeutusta" ja puolusteluja.

Kirkot ja lahkot ovat vain uskonnollisia puolueita.

Gal.5
19 Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
20 epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet,
e ri s e u r a t, l a h k o t,
21 kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.

Minä en pysty valitsemaan jotain "eriseuraa" sillä perusteella, että se on "vähemmän paha" kuin jokin toinen. Mieluummin olen sitten vaikka ilman seurakuntaa.

Suuri taakka tippuu jo siitä, että ei tarvitse olla osallisena tai puolustella "meidän seurakunnan/puolueen" ilmiselviä vääriä opetuksia ja/tai menettelyjä.

Riittää, että vastaan vain omista vääristä teoistani ja siinäkin on ihan tarpeeksi tekemistä.

Mutta toisaalta taas jos totean, että jokin asia onkin toisin kuin olen sen aikaisemmin ymmärtänyt, niin asia on äkkiä korjattu, kun vain muutan käsitystäni.

Kirkkojen ja lahkojen vääristä ja lukkoonlyödyistä opinkappaleista luopuminen sen sijaan ei käykään ihan kädenkäänteessä, vaan jokin "pääkonferenssi" tai "uskollinen ja ymmärtäväinen orjaluokka" tai muu "pyhän hengen eliittikanava" päättää puolestasi, mikä on totuus.

Jotkut ehkä kaipaavat sellaista "turvallisuutta", että joku korkeampi auktoriteetti ajattelee heidän puolestaan, mutta se ei sovi ainakaan minulle.

v.aari kirjoitti:

Tuon helvettiopetuksen osalta olen ihan samaa mieltä kanssasi.

Pitäsin kuitenkin vielä parempana sellaista kansan sivistämistä, jossa ei opetettaisi perusteettomia uskomuksia ja eriseuraisuutta.

Lue lisää

>> Tuon helvettiopetuksen osalta olen ihan samaa mieltä kanssasi. <<

Minun äitini on Jehovan todistaja ja hekään eivät usko kirkon ikuiseen helvetinpiina opetukseen.

Onko se sitten hyvä tai parempi tai "vähemmän paha" seurakunta kuin jokin toinen...enpä tiedä...

kerettiläinen- kirjoitti:

>> Pitäsin kuitenkin vielä parempana sellaista kansan sivistämistä, jossa ei opetettaisi perusteettomia uskomuksia ja eriseuraisuutta. <<

Tuo mainitsemasi eriseuraisuus on juuri sitä, mikä tekee noista lukemattomista "ainoista oikeaoppisista" kirkoista ja lahkoista "ainoine oikeine oppipaketteineen" Babylonin.

Elävä usko ei ole mitään instituutioihin jämähtämistä ja opinkappaleista riitelemistä.

Sama juttu kuin puolueisiin jämähtäminen. Tärkeintä niissä ei ole se yhteisen edun etsiminen ja ajaminen muuttuvissa olosuhteissa, vaan tiukasti "meidän puolueen" politiikan ja jäsenten edun ajaminen sekä saavutetuista eduista kiinni pitäminen.

Toisen puolueen virheitä tutkitaan myös suurennuslasin kanssa ja huudetaan niistä suureen ääneen, kun taas oman puolueen töppäykset sivuutetaan huomiotta tai niille löytyy kyllä aina jotain "oikeutusta" ja puolusteluja.

Kirkot ja lahkot ovat vain uskonnollisia puolueita.

Gal.5
19 Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
20 epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet,
e ri s e u r a t, l a h k o t,
21 kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.

Minä en pysty valitsemaan jotain "eriseuraa" sillä perusteella, että se on "vähemmän paha" kuin jokin toinen. Mieluummin olen sitten vaikka ilman seurakuntaa.

Suuri taakka tippuu jo siitä, että ei tarvitse olla osallisena tai puolustella "meidän seurakunnan/puolueen" ilmiselviä vääriä opetuksia ja/tai menettelyjä.

Riittää, että vastaan vain omista vääristä teoistani ja siinäkin on ihan tarpeeksi tekemistä.

Mutta toisaalta taas jos totean, että jokin asia onkin toisin kuin olen sen aikaisemmin ymmärtänyt, niin asia on äkkiä korjattu, kun vain muutan käsitystäni.

Kirkkojen ja lahkojen vääristä ja lukkoonlyödyistä opinkappaleista luopuminen sen sijaan ei käykään ihan kädenkäänteessä, vaan jokin "pääkonferenssi" tai "uskollinen ja ymmärtäväinen orjaluokka" tai muu "pyhän hengen eliittikanava" päättää puolestasi, mikä on totuus.

Jotkut ehkä kaipaavat sellaista "turvallisuutta", että joku korkeampi auktoriteetti ajattelee heidän puolestaan, mutta se ei sovi ainakaan minulle.

Lue lisää

"Itte, itte!" - huutaa kerettiläinenkin suureen ääneen!

Luin aiemmassa kirjoituksessasi, että olit nautiskellut rehuja
nuoruusvuosinasi - en nyt tarkoita pinaattia ja salaattia.
No,ei se pahemmin sinua ole vahingoittanut.
Kyllä noilla järjenlahjoilla pärjää paremmillekin.
Mutta, mitä olisitkaan ollut ilman niitä luonnontuotteita!?
Asiaa puhut minusta, mutta ei sitä ihan erakkona kykene elämään.

kerettiläinen- kirjoitti:

>> Pitäsin kuitenkin vielä parempana sellaista kansan sivistämistä, jossa ei opetettaisi perusteettomia uskomuksia ja eriseuraisuutta. <<

Tuo mainitsemasi eriseuraisuus on juuri sitä, mikä tekee noista lukemattomista "ainoista oikeaoppisista" kirkoista ja lahkoista "ainoine oikeine oppipaketteineen" Babylonin.

Elävä usko ei ole mitään instituutioihin jämähtämistä ja opinkappaleista riitelemistä.

Sama juttu kuin puolueisiin jämähtäminen. Tärkeintä niissä ei ole se yhteisen edun etsiminen ja ajaminen muuttuvissa olosuhteissa, vaan tiukasti "meidän puolueen" politiikan ja jäsenten edun ajaminen sekä saavutetuista eduista kiinni pitäminen.

Toisen puolueen virheitä tutkitaan myös suurennuslasin kanssa ja huudetaan niistä suureen ääneen, kun taas oman puolueen töppäykset sivuutetaan huomiotta tai niille löytyy kyllä aina jotain "oikeutusta" ja puolusteluja.

Kirkot ja lahkot ovat vain uskonnollisia puolueita.

Gal.5
19 Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
20 epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet,
e ri s e u r a t, l a h k o t,
21 kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.

Minä en pysty valitsemaan jotain "eriseuraa" sillä perusteella, että se on "vähemmän paha" kuin jokin toinen. Mieluummin olen sitten vaikka ilman seurakuntaa.

Suuri taakka tippuu jo siitä, että ei tarvitse olla osallisena tai puolustella "meidän seurakunnan/puolueen" ilmiselviä vääriä opetuksia ja/tai menettelyjä.

Riittää, että vastaan vain omista vääristä teoistani ja siinäkin on ihan tarpeeksi tekemistä.

Mutta toisaalta taas jos totean, että jokin asia onkin toisin kuin olen sen aikaisemmin ymmärtänyt, niin asia on äkkiä korjattu, kun vain muutan käsitystäni.

Kirkkojen ja lahkojen vääristä ja lukkoonlyödyistä opinkappaleista luopuminen sen sijaan ei käykään ihan kädenkäänteessä, vaan jokin "pääkonferenssi" tai "uskollinen ja ymmärtäväinen orjaluokka" tai muu "pyhän hengen eliittikanava" päättää puolestasi, mikä on totuus.

Jotkut ehkä kaipaavat sellaista "turvallisuutta", että joku korkeampi auktoriteetti ajattelee heidän puolestaan, mutta se ei sovi ainakaan minulle.

Lue lisää

Hyvin kirjoitettu :))) ... varsinkin tuo että voi korjata virheelliset ajatuksensa heti kun niiden tajuaa olevan virheellisiä. Se on oikein hyvä pointti - ja oikeastaan yksi syy miksi esimerkiksi minä välttelen liittymistä mihinkään kirkkoon tai muuhunkaan uskonnolliseen yhteisöön joissa on jo se "oikea usko" .. jotenkin vierastaa niitä erehtymättömiä oppeja joita itse ei oikein halua pitää oikeina.. Parempi keskustella asioista kaikkien samanlaisten etsijöiden kanssa kuin on itse.. siten voi poimia rusinat kakusta ja jättää kakku jos se ei maistu - siis ottaa itselleen se minkä oikeaksi ja raamatulliseksi näkee - huolimatta missä kirkossa /lahkossa se tulee esiin .. siten muodostuu pikkuhiljaa jonkinlainen oma pohja sille mitä ja mitenkä uskoo.

Usko Jumalaan on enemmänkin "halua elää Jumalan periaatteissa" - ja siksi ei kannata latoa itselleen isoa nippua uskonkappaleita joita sitten pitäisi "haluta" seurata - paljon parempi on minun mielestäni yrittää tehdä elämästään jotain - omaksua elämäänsä sellaisia asioita jotka ovat omiaan tekemään elämästä hyvän elämän .. ja sitä Jumalakin ihmiseltä haluaa - oikeudenmukaisuutta ja rakkautta.

alex

alex.kasi kirjoitti:

No, siihen sinulla on oikeus .. :) Minä joka olen uskovainen (kumma sana muuten) - uskon että Jumala On realiteetti ja olen sen itselleni tehnyt selväksi myös että miksi uskon siihen mitä uskon. On aivan naurettavaa (mielestäni) kun ihminen joka ei usko Jumalaan kertoo minulle minkälainen minun uskoni on - mukamas.. että uskon kaikenlaisiin joulupukki taruihin tai muihin kummallisuuksiin .. siis ?? haha

alex

Lue lisää

Kun huomaat jotakin naurettavaa, muista myös nauraa. Se on terveellistä.

8-D

Mietis_kelyä kirjoitti:

"Itte, itte!" - huutaa kerettiläinenkin suureen ääneen!

Luin aiemmassa kirjoituksessasi, että olit nautiskellut rehuja
nuoruusvuosinasi - en nyt tarkoita pinaattia ja salaattia.
No,ei se pahemmin sinua ole vahingoittanut.
Kyllä noilla järjenlahjoilla pärjää paremmillekin.
Mutta, mitä olisitkaan ollut ilman niitä luonnontuotteita!?
Asiaa puhut minusta, mutta ei sitä ihan erakkona kykene elämään.

Lue lisää

>> Luin aiemmassa kirjoituksessasi, että olit nautiskellut rehuja
nuoruusvuosinasi - en nyt tarkoita pinaattia ja salaattia.
No,ei se pahemmin sinua ole vahingoittanut. <<

No en minä niitä "rehuja" ole nauttinut kuin pari kertaa elämässäni, joten tuskinpa niillä nyt mitään erityisempää vaikutusta on ollut. Enkä ollut silloin enää nuori, vaan vähän alle nelikymppinen.

Syy vain pariin kertaan (ehkä) saattoi olla siinä, etten ole koskaan polttanut (mitä nyt poskisavuja joskus nuorena) ja "rehujen" saatavuus oli huomattavasti vaikeampaa kuin tuon laillisen, kaupassa myytävän myrkyn saatavuus, jonka kanssa olenkin sitten senkin edestä lätrännyt.

Eikä niitä rehuja olisi voinut mennä nauttimaan mihinkään kuppilaan, joissa minä jossain vaiheessa olen viihtynyt liiankin hyvin...

>> Kyllä noilla järjenlahjoilla pärjää paremmillekin.
Mutta, mitä olisitkaan ollut ilman niitä luonnontuotteita!? <<

En oikein ymmärrä, mitä tarkoitat vai oliko tuo vitsiksi/pilkaksi tarkoitettu... (?), sillä ei minulla todellakaan ole mitään erityisiä järjenlahjoja. Keskittymiskykykin on ihan surkea, ellen ole todella kiinnostunut jostakin asiasta.

Olen kertonut täällä jo aikaisemmin, joten ei se mikään salaisuus ole, että minulla on diagnosoitu bipolaarihäiriö. Se ehkä selittää sen, että tarkastelen ja ajattelen asioita "hieman" tavallisesta poikkeavalla tavalla...

http://www.iltalehti.fi/mieli/2013083017428693_md.shtml

"Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivät henkilöt ovat usein luovasti lahjakkaita, koska he pystyvät yhdistelemään asioita tavalla, johon muut eivät pysty.

- Hypomaaninen tai maaninen mieli tuottaa ideoita keskimääräistä enemmän. Sitä kautta syntyy uutta poikkeuksellista ideointia ja siltoja ideoiden välille.

- Kyseessä on tilapäinen häiriötila, jonka aikana estot häviät, mieli on vapautunut ja asioita pystyy yhdistelemään vähemmin suodattimin."

Oma mieli tuottaa siis välillä "huumetta" ja yhdessä ihmisessä asuu välillä synkkä, depressiivinen ihminen ja välillä täynnä ideoita pulppuava optimisti. Kun katselee maailmaa näistä eri vinkkeleistä ja välillä ihan normaalistakin, niin se näyttäytyy kulloinkin aivan erilaisena...on pakotettu miettimään elämän tarkoitusta ja että onko missään mitään järkeä...?

Jotkut bipoihmiset sitten ilmeisesti päätyvät siihen, että ei ole ja päättävät synkkänä kautenaan itse elämänsä...

>> Asiaa puhut minusta, mutta ei sitä ihan erakkona kykene elämään. <<

Hassua, sillä pidän itseäni enemmän ekstroverttina, mutta olen joutunut (omasta mielestäni) elämään elämäni melko "erakkona"... en nyt ihan kirjaimellisesti, mutta jos olisin voinut itse valita, niin huomattavasti sosiaalisempaa elämää olisin viettänyt ja matkustellut paljon...ehkä asunutkin jossakin ulkomailla...

No se ei ole mennyt ihan suunnitelmien mukaan "nappiin", vaan suorastaan ihan päin vastoin, mutta siitä huolimatta olen "nähnyt tätä elämää monelta kantilta" (lue: olen sekoillut niin paljon ja ehkä jotain oppinutkin virheistäni...:-))

Tämä netti on tällä hetkellä minun seurakuntani ja "sosiaalinen elämäni", kun vietän omaishoitajan elämää ja voin vakuuttaa, että en ole omimmillani tässäkään roolissa, mutta minkäs teet... oppimisen ja kasvamisen paikka taas kerran...:-)

kerettiläinen- kirjoitti:

>> Tuon helvettiopetuksen osalta olen ihan samaa mieltä kanssasi. <<

Minun äitini on Jehovan todistaja ja hekään eivät usko kirkon ikuiseen helvetinpiina opetukseen.

Onko se sitten hyvä tai parempi tai "vähemmän paha" seurakunta kuin jokin toinen...enpä tiedä...

Lue lisää

Tajusin vasta toisen kerran luettuani kommenttisi, että
sanoit äitisi olleen Jehovan todistaja!

Palapelin palat alkavat lomittua toisiinsa, mutta oikeinko?
Todistajuusko sai sinut protestoimaan uskontoa vastaan ja
etsimään nuorene helpotusta ahdistukseesi?
Oletko kyennyt antamaan anteeksi äidillesi - siellä toisessa tarhassa?

Herkälle lapselle patistukset ja määräykset, joita ei ymmärrä, usko,
saavat aikaan protestointia ja omille teilleen pakenemista.
Uskovilla voi olla myös voimakkaita pelkoja, jotka saavat toimimaan määräilevästi, jota lapset, vapaat sielut eivät siedä.
Harmagedonin pelko - ettei kykene noudattamaan kaikkea, mitä Jumala vaatii ja hävityksen odotus - on yhtä karmeaa kuin helvetti.

kerettiläinen- kirjoitti:

>> Luin aiemmassa kirjoituksessasi, että olit nautiskellut rehuja
nuoruusvuosinasi - en nyt tarkoita pinaattia ja salaattia.
No,ei se pahemmin sinua ole vahingoittanut. <<

No en minä niitä "rehuja" ole nauttinut kuin pari kertaa elämässäni, joten tuskinpa niillä nyt mitään erityisempää vaikutusta on ollut. Enkä ollut silloin enää nuori, vaan vähän alle nelikymppinen.

Syy vain pariin kertaan (ehkä) saattoi olla siinä, etten ole koskaan polttanut (mitä nyt poskisavuja joskus nuorena) ja "rehujen" saatavuus oli huomattavasti vaikeampaa kuin tuon laillisen, kaupassa myytävän myrkyn saatavuus, jonka kanssa olenkin sitten senkin edestä lätrännyt.

Eikä niitä rehuja olisi voinut mennä nauttimaan mihinkään kuppilaan, joissa minä jossain vaiheessa olen viihtynyt liiankin hyvin...

>> Kyllä noilla järjenlahjoilla pärjää paremmillekin.
Mutta, mitä olisitkaan ollut ilman niitä luonnontuotteita!? <<

En oikein ymmärrä, mitä tarkoitat vai oliko tuo vitsiksi/pilkaksi tarkoitettu... (?), sillä ei minulla todellakaan ole mitään erityisiä järjenlahjoja. Keskittymiskykykin on ihan surkea, ellen ole todella kiinnostunut jostakin asiasta.

Olen kertonut täällä jo aikaisemmin, joten ei se mikään salaisuus ole, että minulla on diagnosoitu bipolaarihäiriö. Se ehkä selittää sen, että tarkastelen ja ajattelen asioita "hieman" tavallisesta poikkeavalla tavalla...

http://www.iltalehti.fi/mieli/2013083017428693_md.shtml

"Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivät henkilöt ovat usein luovasti lahjakkaita, koska he pystyvät yhdistelemään asioita tavalla, johon muut eivät pysty.

- Hypomaaninen tai maaninen mieli tuottaa ideoita keskimääräistä enemmän. Sitä kautta syntyy uutta poikkeuksellista ideointia ja siltoja ideoiden välille.

- Kyseessä on tilapäinen häiriötila, jonka aikana estot häviät, mieli on vapautunut ja asioita pystyy yhdistelemään vähemmin suodattimin."

Oma mieli tuottaa siis välillä "huumetta" ja yhdessä ihmisessä asuu välillä synkkä, depressiivinen ihminen ja välillä täynnä ideoita pulppuava optimisti. Kun katselee maailmaa näistä eri vinkkeleistä ja välillä ihan normaalistakin, niin se näyttäytyy kulloinkin aivan erilaisena...on pakotettu miettimään elämän tarkoitusta ja että onko missään mitään järkeä...?

Jotkut bipoihmiset sitten ilmeisesti päätyvät siihen, että ei ole ja päättävät synkkänä kautenaan itse elämänsä...

>> Asiaa puhut minusta, mutta ei sitä ihan erakkona kykene elämään. <<

Hassua, sillä pidän itseäni enemmän ekstroverttina, mutta olen joutunut (omasta mielestäni) elämään elämäni melko "erakkona"... en nyt ihan kirjaimellisesti, mutta jos olisin voinut itse valita, niin huomattavasti sosiaalisempaa elämää olisin viettänyt ja matkustellut paljon...ehkä asunutkin jossakin ulkomailla...

No se ei ole mennyt ihan suunnitelmien mukaan "nappiin", vaan suorastaan ihan päin vastoin, mutta siitä huolimatta olen "nähnyt tätä elämää monelta kantilta" (lue: olen sekoillut niin paljon ja ehkä jotain oppinutkin virheistäni...:-))

Tämä netti on tällä hetkellä minun seurakuntani ja "sosiaalinen elämäni", kun vietän omaishoitajan elämää ja voin vakuuttaa, että en ole omimmillani tässäkään roolissa, mutta minkäs teet... oppimisen ja kasvamisen paikka taas kerran...:-)

Lue lisää

Ehdin kommentoida ja "satuilla" mielessäni, ennenkuin luin kaikki ajatuksesi. Taisin vetää vääriä johtopäätöksiä. Omia kokemuksiani.

Ensiksi - minusta on hauskaa lukea kommenttejasi. Jopa kaipaan niitä!
Kun olit "ajatussodassa" "iloisen naurajan" kanssa mielen laajentamisesta, en kyennyt seuraamaan kaikkia käänteitä, mutta nauroin sitä kinastelua. Sinulla on tietoa ja kykyä vaikka toisille jakaa!

Itsekin olen kertonut olevani "bordeline", mutta kun sitä nimmaria täytyy vaihtaa senkin tähden, että "se on jo käytössä".
Tai joku muu ottaa sen väärin-käyttöönsä.
Minulla on rekisteröitykin, mutta en ehdi kirjoittamaan, ennenkuin kaikki häviää ja jotain pitäisi uudistaa.
Mutta, kun niitä sivupersoonia riittää ja välistä ilkeilenkin!
Silloin on hyvä olla jonkun ruman nimmarin takana piilossa.

Olet hyvässä seurassa muiden kanssa, jotka pitävät "erikoislahjaansa" sekä hankaloittavana, että rikastuttavana.
Yhä useampi kieltäytyy lääkityksestä ja moni lääkäri kieltää lääkitsemästä. Saa tulla vaan toimeen saamansa kanssa kuin
sinisten silmien tai kahden vasemman jalan kanssa.

Sinulla ei ole voinut olla helppoa todistajien määräysten kanssa!
Kai äitisi sen ymmärtää? Minun kömmähdellessäni katsotaan pois ;-)

kerettiläinen- kirjoitti:

>> Tuon helvettiopetuksen osalta olen ihan samaa mieltä kanssasi. <<

Minun äitini on Jehovan todistaja ja hekään eivät usko kirkon ikuiseen helvetinpiina opetukseen.

Onko se sitten hyvä tai parempi tai "vähemmän paha" seurakunta kuin jokin toinen...enpä tiedä...

Lue lisää

Jt:t ovat luonnollisesti oikeassa että mitään helvettiä ei ole olemassa - ja siitä voi tietenkin olla ihan jopa iloinen - mutta valitettavasti juuri siellä on se pipo aivan liian tiukalla .. olet kai kuullut näistä "luopio kertomuksista" joissa vanhemmat eroavat lapsistaan jos jompikumpi osapuoli on päättänyt erota siitä Jt-seurasta .. ja käsite "luopio" on aivan metsässä sekin - tämän lisäksi on veri asia aivan metsässä - Jeesus antoi elämänsä ihmisten hyväksi ja sanotaan että hän vuodatti verensä .. mutta Jt ei anna vertaan edes lapselleen .. vaan lapsi saa vaikka kuolla .. näin siitä huolimatta että Jeesus sanoi että kukaan ei voi antaa enempää toiselle kuin elämänsä .. Jos Jt:t kieltäytyisivät vain syömästä verta olisi se aivan toinen asia - siten ihminen voi osoittaa kunnioitusta sitä elämää kohtaan jonka hän on saanut - mutta niinkuin se nyt on ovat pipot aivan liian tiukalla ja jopa silmillä .. mutta kuten aina kaikkien "oikea oppisten" seuroissa on kaikki "status quo" - menepä sanomaan jotain niin olet BABYLONISTA BUUU!! adventistit ovat huolimatta kaikista 29 uskonpykälästään huolimatta sentään paljon ymmärrettävämpiä - vaikka heilläkin on sitä tiukkapipoisuutta liikaa ..

alex

alex.kasi kirjoitti:

Jt:t ovat luonnollisesti oikeassa että mitään helvettiä ei ole olemassa - ja siitä voi tietenkin olla ihan jopa iloinen - mutta valitettavasti juuri siellä on se pipo aivan liian tiukalla .. olet kai kuullut näistä "luopio kertomuksista" joissa vanhemmat eroavat lapsistaan jos jompikumpi osapuoli on päättänyt erota siitä Jt-seurasta .. ja käsite "luopio" on aivan metsässä sekin - tämän lisäksi on veri asia aivan metsässä - Jeesus antoi elämänsä ihmisten hyväksi ja sanotaan että hän vuodatti verensä .. mutta Jt ei anna vertaan edes lapselleen .. vaan lapsi saa vaikka kuolla .. näin siitä huolimatta että Jeesus sanoi että kukaan ei voi antaa enempää toiselle kuin elämänsä .. Jos Jt:t kieltäytyisivät vain syömästä verta olisi se aivan toinen asia - siten ihminen voi osoittaa kunnioitusta sitä elämää kohtaan jonka hän on saanut - mutta niinkuin se nyt on ovat pipot aivan liian tiukalla ja jopa silmillä .. mutta kuten aina kaikkien "oikea oppisten" seuroissa on kaikki "status quo" - menepä sanomaan jotain niin olet BABYLONISTA BUUU!! adventistit ovat huolimatta kaikista 29 uskonpykälästään huolimatta sentään paljon ymmärrettävämpiä - vaikka heilläkin on sitä tiukkapipoisuutta liikaa ..

alex

Lue lisää

Alex, kunnioituksesta sinua ja "kerettiläistä" ja "v.aaria" kohtaan
paljastan olevani kastettu Jehovan todistaja.
Vasta eläkkeelle päästyäni, minulle tuli pakko hankkia internetti
ja käydä alkeiskurssi. Sen kautta liukastuin Suomi24-sivuille ja
sain tietoa "omasta" järjestöstäni, joita en ennen tiennyt.
Se sai minut kauhistumaan ja punnitsemaan "kuulumisisani" uudestaan. Sanoin jopa vanhimmille seurakunnassani, että
"antauduin kerran Jehova Jumalalle, en millekään järjestölle!"
He hyväksyivät ja kunnioittivat perustelujani.
Keskustelin juuri näistä ristiriitaa herättävistä asioista rehellisesti uskon-sisareni kanssa eilen. Samoin kuin siitä hienosta "Vartiotornin" artikkelista viime sunnuntaina, joka käsitteli ystävällisyyden ja avuliaisuuden osoittamista pakolaisille.
Rinnastaen israelilaisten pakolais kokemuksia Egybtissä.
Minulle todella tärkeää, sillä en kykene pelosta sulattamaan islamia.
Olen saanut tarvitsemaani koulutusta lapsena todistaen kautta;
isoäitini oli ainoana suvussa Jehovan todistaja ja yksi niitä todellisia
kristiittyjä, jotka auttoivat joka tilanteessa kaikkia.
Kätevä, kyvykäs, lahjakas ihmine, joka oli pidetty ja toimelias viimeiseen hengenvetoonsa asti.
Mielestäni Suomen sotia kokeneena todistajuudella oli hyvää tekevä vaikutus hänen ikäpolveensa.
Antoi uskoa tulevaan "Paratiisiin", lohdutusta vaikeuksissa, rohkaisi auttamaan lähimmäisiään, esti vajoamasta itsesääliin ja epätoivoon, antoi hyvää seuraa, "Herätkää" valisti tapahtumista muuallakin maailmassa, tieteistä, taiteista, ri kansallisuuksista...
Voisin jatkaa tätä vaikka kuinka paljon.

Raamattukin kertoo menneiden aikojen epätäydellisten ihmisten alkamista yhteiskunnista, elämisen ehdoista.
Raamatussa on hyvin vähän jumalista -
Eedenin alusta ja ihmiskunnalle annetetusta lupauksesta ja
toivosta uudistukseen Jumalan Valtakunnan kautta,
Jeesuksen elämästä lakiliiton täyttämisestä ja uhrikoulemasta.

Mutta minusta on hirveää ajatella Jumalan käymiä sotia menneisyydessä ja tulevaisuudessa.
Israelilaisille annetuista laista "silmä silmästä" ja kuolemantuomioista joka käänteessä ja muusta.
Naisten pakottamista elinikäiseen avioliittoon raiskaajansa kanssa -
se saa minut inhoamaan JHVH-Jumalaa!
Tänään me haluamme suojella väkivallan uhreja, mutta
Jumala pakotti naisen kärsimään nöyryytystä lopun elämäänsä!
Kuka isä pakottaisi tyttärensä sellaiseen avioliittoon?
Olen kysynyt näistä asioista vanhimmilta ja olen nyt protestoinnistani "harmaalla alueella" - mutta en erotettuna.

Täälaisia elämänkokemuksia ja -näkemyksiäminulla on repussani.

Mietiskelyä kirjoitti:

Alex, kunnioituksesta sinua ja "kerettiläistä" ja "v.aaria" kohtaan
paljastan olevani kastettu Jehovan todistaja.
Vasta eläkkeelle päästyäni, minulle tuli pakko hankkia internetti
ja käydä alkeiskurssi. Sen kautta liukastuin Suomi24-sivuille ja
sain tietoa "omasta" järjestöstäni, joita en ennen tiennyt.
Se sai minut kauhistumaan ja punnitsemaan "kuulumisisani" uudestaan. Sanoin jopa vanhimmille seurakunnassani, että
"antauduin kerran Jehova Jumalalle, en millekään järjestölle!"
He hyväksyivät ja kunnioittivat perustelujani.
Keskustelin juuri näistä ristiriitaa herättävistä asioista rehellisesti uskon-sisareni kanssa eilen. Samoin kuin siitä hienosta "Vartiotornin" artikkelista viime sunnuntaina, joka käsitteli ystävällisyyden ja avuliaisuuden osoittamista pakolaisille.
Rinnastaen israelilaisten pakolais kokemuksia Egybtissä.
Minulle todella tärkeää, sillä en kykene pelosta sulattamaan islamia.
Olen saanut tarvitsemaani koulutusta lapsena todistaen kautta;
isoäitini oli ainoana suvussa Jehovan todistaja ja yksi niitä todellisia
kristiittyjä, jotka auttoivat joka tilanteessa kaikkia.
Kätevä, kyvykäs, lahjakas ihmine, joka oli pidetty ja toimelias viimeiseen hengenvetoonsa asti.
Mielestäni Suomen sotia kokeneena todistajuudella oli hyvää tekevä vaikutus hänen ikäpolveensa.
Antoi uskoa tulevaan "Paratiisiin", lohdutusta vaikeuksissa, rohkaisi auttamaan lähimmäisiään, esti vajoamasta itsesääliin ja epätoivoon, antoi hyvää seuraa, "Herätkää" valisti tapahtumista muuallakin maailmassa, tieteistä, taiteista, ri kansallisuuksista...
Voisin jatkaa tätä vaikka kuinka paljon.

Raamattukin kertoo menneiden aikojen epätäydellisten ihmisten alkamista yhteiskunnista, elämisen ehdoista.
Raamatussa on hyvin vähän jumalista -
Eedenin alusta ja ihmiskunnalle annetetusta lupauksesta ja
toivosta uudistukseen Jumalan Valtakunnan kautta,
Jeesuksen elämästä lakiliiton täyttämisestä ja uhrikoulemasta.

Mutta minusta on hirveää ajatella Jumalan käymiä sotia menneisyydessä ja tulevaisuudessa.
Israelilaisille annetuista laista "silmä silmästä" ja kuolemantuomioista joka käänteessä ja muusta.
Naisten pakottamista elinikäiseen avioliittoon raiskaajansa kanssa -
se saa minut inhoamaan JHVH-Jumalaa!
Tänään me haluamme suojella väkivallan uhreja, mutta
Jumala pakotti naisen kärsimään nöyryytystä lopun elämäänsä!
Kuka isä pakottaisi tyttärensä sellaiseen avioliittoon?
Olen kysynyt näistä asioista vanhimmilta ja olen nyt protestoinnistani "harmaalla alueella" - mutta en erotettuna.

Täälaisia elämänkokemuksia ja -näkemyksiäminulla on repussani.

Lue lisää

pidetään yhteyttä - nyt kuitenkin "hyvää yötä"..

kerettiläinen- kirjoitti:

>> Luin aiemmassa kirjoituksessasi, että olit nautiskellut rehuja
nuoruusvuosinasi - en nyt tarkoita pinaattia ja salaattia.
No,ei se pahemmin sinua ole vahingoittanut. <<

No en minä niitä "rehuja" ole nauttinut kuin pari kertaa elämässäni, joten tuskinpa niillä nyt mitään erityisempää vaikutusta on ollut. Enkä ollut silloin enää nuori, vaan vähän alle nelikymppinen.

Syy vain pariin kertaan (ehkä) saattoi olla siinä, etten ole koskaan polttanut (mitä nyt poskisavuja joskus nuorena) ja "rehujen" saatavuus oli huomattavasti vaikeampaa kuin tuon laillisen, kaupassa myytävän myrkyn saatavuus, jonka kanssa olenkin sitten senkin edestä lätrännyt.

Eikä niitä rehuja olisi voinut mennä nauttimaan mihinkään kuppilaan, joissa minä jossain vaiheessa olen viihtynyt liiankin hyvin...

>> Kyllä noilla järjenlahjoilla pärjää paremmillekin.
Mutta, mitä olisitkaan ollut ilman niitä luonnontuotteita!? <<

En oikein ymmärrä, mitä tarkoitat vai oliko tuo vitsiksi/pilkaksi tarkoitettu... (?), sillä ei minulla todellakaan ole mitään erityisiä järjenlahjoja. Keskittymiskykykin on ihan surkea, ellen ole todella kiinnostunut jostakin asiasta.

Olen kertonut täällä jo aikaisemmin, joten ei se mikään salaisuus ole, että minulla on diagnosoitu bipolaarihäiriö. Se ehkä selittää sen, että tarkastelen ja ajattelen asioita "hieman" tavallisesta poikkeavalla tavalla...

http://www.iltalehti.fi/mieli/2013083017428693_md.shtml

"Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivät henkilöt ovat usein luovasti lahjakkaita, koska he pystyvät yhdistelemään asioita tavalla, johon muut eivät pysty.

- Hypomaaninen tai maaninen mieli tuottaa ideoita keskimääräistä enemmän. Sitä kautta syntyy uutta poikkeuksellista ideointia ja siltoja ideoiden välille.

- Kyseessä on tilapäinen häiriötila, jonka aikana estot häviät, mieli on vapautunut ja asioita pystyy yhdistelemään vähemmin suodattimin."

Oma mieli tuottaa siis välillä "huumetta" ja yhdessä ihmisessä asuu välillä synkkä, depressiivinen ihminen ja välillä täynnä ideoita pulppuava optimisti. Kun katselee maailmaa näistä eri vinkkeleistä ja välillä ihan normaalistakin, niin se näyttäytyy kulloinkin aivan erilaisena...on pakotettu miettimään elämän tarkoitusta ja että onko missään mitään järkeä...?

Jotkut bipoihmiset sitten ilmeisesti päätyvät siihen, että ei ole ja päättävät synkkänä kautenaan itse elämänsä...

>> Asiaa puhut minusta, mutta ei sitä ihan erakkona kykene elämään. <<

Hassua, sillä pidän itseäni enemmän ekstroverttina, mutta olen joutunut (omasta mielestäni) elämään elämäni melko "erakkona"... en nyt ihan kirjaimellisesti, mutta jos olisin voinut itse valita, niin huomattavasti sosiaalisempaa elämää olisin viettänyt ja matkustellut paljon...ehkä asunutkin jossakin ulkomailla...

No se ei ole mennyt ihan suunnitelmien mukaan "nappiin", vaan suorastaan ihan päin vastoin, mutta siitä huolimatta olen "nähnyt tätä elämää monelta kantilta" (lue: olen sekoillut niin paljon ja ehkä jotain oppinutkin virheistäni...:-))

Tämä netti on tällä hetkellä minun seurakuntani ja "sosiaalinen elämäni", kun vietän omaishoitajan elämää ja voin vakuuttaa, että en ole omimmillani tässäkään roolissa, mutta minkäs teet... oppimisen ja kasvamisen paikka taas kerran...:-)

Lue lisää

"Kerettiläinen" hyvä! Muistankin sinun kertoneen aiemmin siitä raskaasta ja rakkaasta vastuustasi omaishoitajana aiemmin!
Voi, kuinka ihailen ja kunnioitan sinua siitä!
Se on raskasta terveellekin ja äitisi on vielä jehovan todistaja!
Raamatussa sanotaan, että se joka ei pidä huonekuntalaisistaan huolta, on uskotonta pahempi - minä kuulun niin pahoihin!

Minusta on pidetty huolta aina toinen jalka hautaan asti!
En ole kyennyt hoitamaan asioitani tässä yhteiskunnassa.
Saan nytkin opiskella netissä kaikki valtion virastot ja
käsitän niistä 40% - mutta eivät hekään tunnu käsittävän omia sääntöjään, kun antavat minulle kukin eri ja väärää tietoa!
Saan juosta täyttämässä jatkuvasti papereita, jotka he itse antavat ja kun tulen niiden kanssa, ne ovatkin kuulema tarpeetomia!

Entä se kaikki arkipäivän asiain hoitelu kaikista puhelimen valinnoista ties mihin, joka saa minut aivan mehut ja tajun pois kankaalta!
Ja sinä jaksat hoitaa vielä vanhaa, sairasta, äitiäsi,
jonka käsityskyky alkaa hämärtyä ja itsepäisyys lisääntyä!
Tarvitset "Valkoisen ruusun" kunnianmitalin presidentti Niinistöltä!

Mietis_kelyä kirjoitti:

Tajusin vasta toisen kerran luettuani kommenttisi, että
sanoit äitisi olleen Jehovan todistaja!

Palapelin palat alkavat lomittua toisiinsa, mutta oikeinko?
Todistajuusko sai sinut protestoimaan uskontoa vastaan ja
etsimään nuorene helpotusta ahdistukseesi?
Oletko kyennyt antamaan anteeksi äidillesi - siellä toisessa tarhassa?

Herkälle lapselle patistukset ja määräykset, joita ei ymmärrä, usko,
saavat aikaan protestointia ja omille teilleen pakenemista.
Uskovilla voi olla myös voimakkaita pelkoja, jotka saavat toimimaan määräilevästi, jota lapset, vapaat sielut eivät siedä.
Harmagedonin pelko - ettei kykene noudattamaan kaikkea, mitä Jumala vaatii ja hävityksen odotus - on yhtä karmeaa kuin helvetti.

Lue lisää

>> Palapelin palat alkavat lomittua toisiinsa, mutta oikeinko?
Todistajuusko sai sinut protestoimaan uskontoa vastaan ja
etsimään nuorene helpotusta ahdistukseesi?
Oletko kyennyt antamaan anteeksi äidillesi - siellä toisessa tarhassa? <<

No vihdoin ehdin tänne lukemaan näitä viestejä ja niitähän on tullutkin paljon. Yritän vastailla, mihin nyt ehdin.

Ensinnäkin vaikka minun äitini nyt on Jehovan todistaja, niin minä olen kasvanut ateistisessa kodissa. Isäni oli ateisti (tai agnostikko?), mutta joka tapauksessa hyvin uskonnonvastainen. Meidän perhe ei koskaan kuulunut kirkkoon, eikä meitä lapsia myöskään kastettu vauvana.

Lapsena en muista, että äiti olisi puhunut uskonasioista ja isäni olikin niitä vastaan. Äitini sisar perheineen oli helluntailaisia ja aina kun he joskus harvoin tulivat käymään (asuivat kauempana), niin kiusaantuneena joutui kuuntelemaan sitä väittelyä. Isäni oli melkoisen dominoiva ihminen.

Uskonasioista aloin kiinnostua joskus vähän alle parikymppisenä ja kun kerroin siitä äidilleni, niin hän kertoi olleensa Jehovan todistaja ennen kuin meni isäni kanssa naimisiin, mutta jätti sitten seurakuntansa. Hän kuitenkin vakuutti edelleen, että
JT: n seurakunta on se "ainoa oikea". Minä kuitenkin päädyin lopulta toiseen "ainoaan oikeaan" eli minusta tuli adventisti.

Adventistit olin reilut 15 vuotta, jonka jälkeen jätin adventtiseurakunnan ja uskonnon kokonaan. En halunnut tietää sen enempää uskonnoista kuin Jumalastakaan, koska ajattelin kuitenkin vielä silloin, että jos on joku "ainoa oikea" seurakunta, niin se on adventtiseurakunta. Minä en vain jaksanut olla siellä.

Myöhemmin sitten monien vaiheiden jälkeen aloin uudestaan kiinnostua uskonasioista ja kun tutkin Raamattua ilman mitään "adventismilinssejä", niin tulin siihen tulokseen, ettei mitään ainoata oikeata seurakuntaa olekaan, vaan ne ovat kaikki yhtä suurta Babylonia...eli "ainoan oikeaoppisen" Äitikirkon jälkeläisiä...

Tässä lyhykäisyydessään, miten olen päätynyt tähän elämäntilanteeseen.

kerettiläinen- kirjoitti:

>> Palapelin palat alkavat lomittua toisiinsa, mutta oikeinko?
Todistajuusko sai sinut protestoimaan uskontoa vastaan ja
etsimään nuorene helpotusta ahdistukseesi?
Oletko kyennyt antamaan anteeksi äidillesi - siellä toisessa tarhassa? <<

No vihdoin ehdin tänne lukemaan näitä viestejä ja niitähän on tullutkin paljon. Yritän vastailla, mihin nyt ehdin.

Ensinnäkin vaikka minun äitini nyt on Jehovan todistaja, niin minä olen kasvanut ateistisessa kodissa. Isäni oli ateisti (tai agnostikko?), mutta joka tapauksessa hyvin uskonnonvastainen. Meidän perhe ei koskaan kuulunut kirkkoon, eikä meitä lapsia myöskään kastettu vauvana.

Lapsena en muista, että äiti olisi puhunut uskonasioista ja isäni olikin niitä vastaan. Äitini sisar perheineen oli helluntailaisia ja aina kun he joskus harvoin tulivat käymään (asuivat kauempana), niin kiusaantuneena joutui kuuntelemaan sitä väittelyä. Isäni oli melkoisen dominoiva ihminen.

Uskonasioista aloin kiinnostua joskus vähän alle parikymppisenä ja kun kerroin siitä äidilleni, niin hän kertoi olleensa Jehovan todistaja ennen kuin meni isäni kanssa naimisiin, mutta jätti sitten seurakuntansa. Hän kuitenkin vakuutti edelleen, että
JT: n seurakunta on se "ainoa oikea". Minä kuitenkin päädyin lopulta toiseen "ainoaan oikeaan" eli minusta tuli adventisti.

Adventistit olin reilut 15 vuotta, jonka jälkeen jätin adventtiseurakunnan ja uskonnon kokonaan. En halunnut tietää sen enempää uskonnoista kuin Jumalastakaan, koska ajattelin kuitenkin vielä silloin, että jos on joku "ainoa oikea" seurakunta, niin se on adventtiseurakunta. Minä en vain jaksanut olla siellä.

Myöhemmin sitten monien vaiheiden jälkeen aloin uudestaan kiinnostua uskonasioista ja kun tutkin Raamattua ilman mitään "adventismilinssejä", niin tulin siihen tulokseen, ettei mitään ainoata oikeata seurakuntaa olekaan, vaan ne ovat kaikki yhtä suurta Babylonia...eli "ainoan oikeaoppisen" Äitikirkon jälkeläisiä...

Tässä lyhykäisyydessään, miten olen päätynyt tähän elämäntilanteeseen.

Lue lisää

Unohdin kertoa, että äitini liittyi sitten uudestaan JT:n seurakuntaan, kun me lapset olimme jo aikuisia ja olimme muuttaneet kotoa pois.

Isäni oli niin vihainen, ettei puhunut äidille mitään kahteen viikkoon. Hänelle sattui sellainenkin, että kaatui lunta luodessaan, jolloin kylkiluita meni poikki, mutta siitäkään huolimatta hän ei puhunut äidille mitään.

Sitä mykkäkoulua kesti siis kaksi viikkoa, mutta äiti piti päänsä. Nyt Isäni on ollut kuolleena jo yli kymmenen vuotta ja äitini on edelleen Jehovan todistaja.

Mietiskelyä kirjoitti:

Ehdin kommentoida ja "satuilla" mielessäni, ennenkuin luin kaikki ajatuksesi. Taisin vetää vääriä johtopäätöksiä. Omia kokemuksiani.

Ensiksi - minusta on hauskaa lukea kommenttejasi. Jopa kaipaan niitä!
Kun olit "ajatussodassa" "iloisen naurajan" kanssa mielen laajentamisesta, en kyennyt seuraamaan kaikkia käänteitä, mutta nauroin sitä kinastelua. Sinulla on tietoa ja kykyä vaikka toisille jakaa!

Itsekin olen kertonut olevani "bordeline", mutta kun sitä nimmaria täytyy vaihtaa senkin tähden, että "se on jo käytössä".
Tai joku muu ottaa sen väärin-käyttöönsä.
Minulla on rekisteröitykin, mutta en ehdi kirjoittamaan, ennenkuin kaikki häviää ja jotain pitäisi uudistaa.
Mutta, kun niitä sivupersoonia riittää ja välistä ilkeilenkin!
Silloin on hyvä olla jonkun ruman nimmarin takana piilossa.

Olet hyvässä seurassa muiden kanssa, jotka pitävät "erikoislahjaansa" sekä hankaloittavana, että rikastuttavana.
Yhä useampi kieltäytyy lääkityksestä ja moni lääkäri kieltää lääkitsemästä. Saa tulla vaan toimeen saamansa kanssa kuin
sinisten silmien tai kahden vasemman jalan kanssa.

Sinulla ei ole voinut olla helppoa todistajien määräysten kanssa!
Kai äitisi sen ymmärtää? Minun kömmähdellessäni katsotaan pois ;-)

Lue lisää

>> Kun olit "ajatussodassa" "iloisen naurajan" kanssa mielen laajentamisesta, en kyennyt seuraamaan kaikkia käänteitä, mutta nauroin sitä kinastelua. Sinulla on tietoa ja kykyä vaikka toisille jakaa! <<

Juu, valitettavasti vain turhan paljon kantapään kautta hankittua, ja sisältää liian paljon omaa ja toisten kärsimystä, joten tämä "tieto" ei minun sädekehääni kirkasta...se on lähinnä "pahantiedon puun hedelmää"...

Mietiskelyä kirjoitti:

Alex, kunnioituksesta sinua ja "kerettiläistä" ja "v.aaria" kohtaan
paljastan olevani kastettu Jehovan todistaja.
Vasta eläkkeelle päästyäni, minulle tuli pakko hankkia internetti
ja käydä alkeiskurssi. Sen kautta liukastuin Suomi24-sivuille ja
sain tietoa "omasta" järjestöstäni, joita en ennen tiennyt.
Se sai minut kauhistumaan ja punnitsemaan "kuulumisisani" uudestaan. Sanoin jopa vanhimmille seurakunnassani, että
"antauduin kerran Jehova Jumalalle, en millekään järjestölle!"
He hyväksyivät ja kunnioittivat perustelujani.
Keskustelin juuri näistä ristiriitaa herättävistä asioista rehellisesti uskon-sisareni kanssa eilen. Samoin kuin siitä hienosta "Vartiotornin" artikkelista viime sunnuntaina, joka käsitteli ystävällisyyden ja avuliaisuuden osoittamista pakolaisille.
Rinnastaen israelilaisten pakolais kokemuksia Egybtissä.
Minulle todella tärkeää, sillä en kykene pelosta sulattamaan islamia.
Olen saanut tarvitsemaani koulutusta lapsena todistaen kautta;
isoäitini oli ainoana suvussa Jehovan todistaja ja yksi niitä todellisia
kristiittyjä, jotka auttoivat joka tilanteessa kaikkia.
Kätevä, kyvykäs, lahjakas ihmine, joka oli pidetty ja toimelias viimeiseen hengenvetoonsa asti.
Mielestäni Suomen sotia kokeneena todistajuudella oli hyvää tekevä vaikutus hänen ikäpolveensa.
Antoi uskoa tulevaan "Paratiisiin", lohdutusta vaikeuksissa, rohkaisi auttamaan lähimmäisiään, esti vajoamasta itsesääliin ja epätoivoon, antoi hyvää seuraa, "Herätkää" valisti tapahtumista muuallakin maailmassa, tieteistä, taiteista, ri kansallisuuksista...
Voisin jatkaa tätä vaikka kuinka paljon.

Raamattukin kertoo menneiden aikojen epätäydellisten ihmisten alkamista yhteiskunnista, elämisen ehdoista.
Raamatussa on hyvin vähän jumalista -
Eedenin alusta ja ihmiskunnalle annetetusta lupauksesta ja
toivosta uudistukseen Jumalan Valtakunnan kautta,
Jeesuksen elämästä lakiliiton täyttämisestä ja uhrikoulemasta.

Mutta minusta on hirveää ajatella Jumalan käymiä sotia menneisyydessä ja tulevaisuudessa.
Israelilaisille annetuista laista "silmä silmästä" ja kuolemantuomioista joka käänteessä ja muusta.
Naisten pakottamista elinikäiseen avioliittoon raiskaajansa kanssa -
se saa minut inhoamaan JHVH-Jumalaa!
Tänään me haluamme suojella väkivallan uhreja, mutta
Jumala pakotti naisen kärsimään nöyryytystä lopun elämäänsä!
Kuka isä pakottaisi tyttärensä sellaiseen avioliittoon?
Olen kysynyt näistä asioista vanhimmilta ja olen nyt protestoinnistani "harmaalla alueella" - mutta en erotettuna.

Täälaisia elämänkokemuksia ja -näkemyksiäminulla on repussani.

Lue lisää

>> Naisten pakottamista elinikäiseen avioliittoon raiskaajansa kanssa -
se saa minut inhoamaan JHVH-Jumalaa! <<

Tästä on kyse minunkin alkuunsaattamisessani, mutta en halua puhua siitä sen enempää enää. Kävin jo yhdessä ketjussa näitä asioita läpi bushmannin kanssa.

Mietiskelyä kirjoitti:

"Kerettiläinen" hyvä! Muistankin sinun kertoneen aiemmin siitä raskaasta ja rakkaasta vastuustasi omaishoitajana aiemmin!
Voi, kuinka ihailen ja kunnioitan sinua siitä!
Se on raskasta terveellekin ja äitisi on vielä jehovan todistaja!
Raamatussa sanotaan, että se joka ei pidä huonekuntalaisistaan huolta, on uskotonta pahempi - minä kuulun niin pahoihin!

Minusta on pidetty huolta aina toinen jalka hautaan asti!
En ole kyennyt hoitamaan asioitani tässä yhteiskunnassa.
Saan nytkin opiskella netissä kaikki valtion virastot ja
käsitän niistä 40% - mutta eivät hekään tunnu käsittävän omia sääntöjään, kun antavat minulle kukin eri ja väärää tietoa!
Saan juosta täyttämässä jatkuvasti papereita, jotka he itse antavat ja kun tulen niiden kanssa, ne ovatkin kuulema tarpeetomia!

Entä se kaikki arkipäivän asiain hoitelu kaikista puhelimen valinnoista ties mihin, joka saa minut aivan mehut ja tajun pois kankaalta!
Ja sinä jaksat hoitaa vielä vanhaa, sairasta, äitiäsi,
jonka käsityskyky alkaa hämärtyä ja itsepäisyys lisääntyä!
Tarvitset "Valkoisen ruusun" kunnianmitalin presidentti Niinistöltä!

Lue lisää

>> Entä se kaikki arkipäivän asiain hoitelu kaikista puhelimen valinnoista ties mihin, joka saa minut aivan mehut ja tajun pois kankaalta! <<

Ymmärrän sinua todella hyvin, sillä minä inhoan yli kaiken kaikkea byrokratiaa... :-)

Sen vuoksi kai minua ei nämä kirkolliset muotomenotkaan paljon kiinnosta...

>> Ja sinä jaksat hoitaa vielä vanhaa, sairasta, äitiäsi,
jonka käsityskyky alkaa hämärtyä ja itsepäisyys lisääntyä!
Tarvitset "Valkoisen ruusun" kunnianmitalin presidentti Niinistöltä! <<

No minä en paljon mistään mitaleistakaan piittaa, enkä kyllä sellaista ansaitsisikaan.

Kerroit jossain isästäsi, joka oli sellainen "taivaanrannan maalari" ja minä olen vähän samanlainen. Olen paikalla, mutta en "läsnä", vaan koko ajan jossain "omissa maailmoissani"...

On koko ajan myös huono omatunto sen vuoksi... :-(

Huomenna ja ylihuomenna äidilläni on taas sytostaattihoitoja (lue: myrkytyksiä) ja en ehdi päivällä lukemaan tai vastailemaan näihin viesteihin.

Nämä ovat kuitenkin minun "henkireikäni" ulkomaailmaan, jonka avulla jaksan päivästä toiseen tätä "korpielämää", joten olen kiitollinen, että joku viitsii vastailla minun viesteihini... :-)

kerettiläinen- kirjoitti:

>> Entä se kaikki arkipäivän asiain hoitelu kaikista puhelimen valinnoista ties mihin, joka saa minut aivan mehut ja tajun pois kankaalta! <<

Ymmärrän sinua todella hyvin, sillä minä inhoan yli kaiken kaikkea byrokratiaa... :-)

Sen vuoksi kai minua ei nämä kirkolliset muotomenotkaan paljon kiinnosta...

>> Ja sinä jaksat hoitaa vielä vanhaa, sairasta, äitiäsi,
jonka käsityskyky alkaa hämärtyä ja itsepäisyys lisääntyä!
Tarvitset "Valkoisen ruusun" kunnianmitalin presidentti Niinistöltä! <<

No minä en paljon mistään mitaleistakaan piittaa, enkä kyllä sellaista ansaitsisikaan.

Kerroit jossain isästäsi, joka oli sellainen "taivaanrannan maalari" ja minä olen vähän samanlainen. Olen paikalla, mutta en "läsnä", vaan koko ajan jossain "omissa maailmoissani"...

On koko ajan myös huono omatunto sen vuoksi... :-(

Huomenna ja ylihuomenna äidilläni on taas sytostaattihoitoja (lue: myrkytyksiä) ja en ehdi päivällä lukemaan tai vastailemaan näihin viesteihin.

Nämä ovat kuitenkin minun "henkireikäni" ulkomaailmaan, jonka avulla jaksan päivästä toiseen tätä "korpielämää", joten olen kiitollinen, että joku viitsii vastailla minun viesteihini... :-)

Lue lisää

"Kere"-hyvä, en lukenut kommenttejasi -
hymy huulessa ja kyynel silmässä.

Haluan lukea ne vielä kerran mietiskellen.
Olen hieman huonossa kunnossa, kun tuli
hurjasteltua kaupoissa ja käyty läpi raskaita asioita.
Fyysiset ja psyykkiset rasitteet eivät enää sovi minulle.

Mutta sen haluaisin sinulle sanoa, että sinulla on hienoja ominaisuuksia. Haluaisin pitää sinua ystävänäni. Jos sallit.
Sinulla on vaikeita elämänkokemuksia, mutta nekin ovat
tuoneet lahjan mukana.

Nyt naurattaa se isäsi itsepäinen vaikeneminen kylkiluut poikki.
Sekin saattoi olla vasta-tuskana hänen sisäiselle tuskalleen ja
pettymykselleen. Olen ollut huomaavinani seuraavaa:
kun mies rakastuu johonkin naiseen, on luonnollista , että
hän haluaa pitää naisensa itsellään. Jakamatta häntä!
Mutta Jehovan todistaja asettaa Jumalan miehensä edelle.
Kuinka moni mies suostuu soittamaan toista viulua?

Huomasin omissa "suhteissani", että miehillä on
ainainen köydenveto Jumalan kanssa naisen huomiosta.
Kokoukset, kentä, henkilökhtainen tutkiminen, jaa, siinä on!
Kaikki pyörii Jumalan ympäillä. Mies saa aina vetäytyä taakse!
Sama kilpailu kuin isän ja pojan välillä vaimon/äidin huomiosta.

Eräs veli tokaisi ärsyyntynenä lavalta esitelmää pitäessän:
"Pitääkö Jumala ottaa kolmanneksi makuuhuoneeseenkin!?"
Se ei miellytänyt häntä. Sanoi, mitä moni ajattelee.
Sen pistin korvani taakse! Luotamus meni sen siliän tien.

Mutta lopetan tämän tällä kertaa tähän.
Olet mielessäni varsinkin huomenna.
Älä tuomitse itseäsi, jos et kykene olemaan "läsnä" koko ajan.
Sinulla on oikeusomaan ajatusmaailmaasi.
Olet kuitenkin suuri apu, tuki, lohdutus äidillesi.
Taivaassa kirjoitetaan muistikirjaa - symbolisesti.
Siunauksia sinulle koko sydämestäni!

kerettiläinen- kirjoitti:

>> Entä se kaikki arkipäivän asiain hoitelu kaikista puhelimen valinnoista ties mihin, joka saa minut aivan mehut ja tajun pois kankaalta! <<

Ymmärrän sinua todella hyvin, sillä minä inhoan yli kaiken kaikkea byrokratiaa... :-)

Sen vuoksi kai minua ei nämä kirkolliset muotomenotkaan paljon kiinnosta...

>> Ja sinä jaksat hoitaa vielä vanhaa, sairasta, äitiäsi,
jonka käsityskyky alkaa hämärtyä ja itsepäisyys lisääntyä!
Tarvitset "Valkoisen ruusun" kunnianmitalin presidentti Niinistöltä! <<

No minä en paljon mistään mitaleistakaan piittaa, enkä kyllä sellaista ansaitsisikaan.

Kerroit jossain isästäsi, joka oli sellainen "taivaanrannan maalari" ja minä olen vähän samanlainen. Olen paikalla, mutta en "läsnä", vaan koko ajan jossain "omissa maailmoissani"...

On koko ajan myös huono omatunto sen vuoksi... :-(

Huomenna ja ylihuomenna äidilläni on taas sytostaattihoitoja (lue: myrkytyksiä) ja en ehdi päivällä lukemaan tai vastailemaan näihin viesteihin.

Nämä ovat kuitenkin minun "henkireikäni" ulkomaailmaan, jonka avulla jaksan päivästä toiseen tätä "korpielämää", joten olen kiitollinen, että joku viitsii vastailla minun viesteihini... :-)

Lue lisää

Hei, "Kere", sain tänään pari hyvää kirjaa.
Täytyyhän sitä muutakin lukea kuin Raamattua!

Pappi, kirjailija, Tomas Sjödin kirjoitti puhuttelevalla otsikolla:
"Den som hittar sin plats tar ingen annans".
Mitäs tuumaat?
Itse olen etsimässä omaa paikkaani tietoisena, että se kuuluu minulle.

Hyvä-pappi kirjoittaa Tuomas Epäilijästä.
Siinä tilassa itsekin olen.

T.S. kirjoittaa hienoista ihmisistä, joita tapaa.
Silmäillessäni sisältöä, näin nämä ajatukset:
2 Timoteus 1:6,7 " Siitä syystä minä sinua muistutan
virittämään palavaksi Jumalan armolahjan, ...
Sillä Jumala ei antanut meille pelkuruuden henkeä,
vaan VOIMAN, RAKKAUDEN JA RAITTIUDEN HENGEN."

Hän soveltaa sitä näin:
1-"Se on Jumala, joka kylvää lahjat meidän elämäämme.
2-" Meidän itsemme on puhallettava elämää lahjaamme.
Jumala ei tee sitä puolestamme.
3-"Jonkun on muistutettava lahjoistamme,
tekee meidät niistä tietoiseksi ja kannustaa.
Viimeisessä kohdassa voimme kaikki olla toistemme elämässä"

Ajattelin sinua ponnisteluissasi siellä "korvessa".
Kettu nälvi Simpukkaa:
" Sinä siinä istua kökötät samalla paikalla,
kun minä poika kierrän maailmaa!"
Simpukka vastasi:
"Kun sinä kierrät maailmaa, niin minä luon helmeä."

En muista, keneltä tämän lohdutuksekseni nappasin.

Pappi T.S. kertoo myöhemmillä sivuilla:
"Minä kadun, että annoin toisten ohjata odotuksiani.
Minä kadun, että en rohjennut ilmaista omia tunteitani
ja sanoa "Ei!".
Minä kadun, että en sallinut itseni olla onnellisempi."

Tässä oli muutamia ajatuksia, jotka saivat minua
muistamaan sinua tänään äitisi tukena.
Herättääkö ajatukset vastakaikua sinussa?

Toivon sinulle onnellisia hetkiä "korven hämyssä"
ja omassa rikkaassa ajatusmaailmassasi;
kaikkiin Jumalalta saamiin lahjoihisi puhallellessasi.

Mietinpä_vain kirjoitti:

Hei, "Kere", sain tänään pari hyvää kirjaa.
Täytyyhän sitä muutakin lukea kuin Raamattua!

Pappi, kirjailija, Tomas Sjödin kirjoitti puhuttelevalla otsikolla:
"Den som hittar sin plats tar ingen annans".
Mitäs tuumaat?
Itse olen etsimässä omaa paikkaani tietoisena, että se kuuluu minulle.

Hyvä-pappi kirjoittaa Tuomas Epäilijästä.
Siinä tilassa itsekin olen.

T.S. kirjoittaa hienoista ihmisistä, joita tapaa.
Silmäillessäni sisältöä, näin nämä ajatukset:
2 Timoteus 1:6,7 " Siitä syystä minä sinua muistutan
virittämään palavaksi Jumalan armolahjan, ...
Sillä Jumala ei antanut meille pelkuruuden henkeä,
vaan VOIMAN, RAKKAUDEN JA RAITTIUDEN HENGEN."

Hän soveltaa sitä näin:
1-"Se on Jumala, joka kylvää lahjat meidän elämäämme.
2-" Meidän itsemme on puhallettava elämää lahjaamme.
Jumala ei tee sitä puolestamme.
3-"Jonkun on muistutettava lahjoistamme,
tekee meidät niistä tietoiseksi ja kannustaa.
Viimeisessä kohdassa voimme kaikki olla toistemme elämässä"

Ajattelin sinua ponnisteluissasi siellä "korvessa".
Kettu nälvi Simpukkaa:
" Sinä siinä istua kökötät samalla paikalla,
kun minä poika kierrän maailmaa!"
Simpukka vastasi:
"Kun sinä kierrät maailmaa, niin minä luon helmeä."

En muista, keneltä tämän lohdutuksekseni nappasin.

Pappi T.S. kertoo myöhemmillä sivuilla:
"Minä kadun, että annoin toisten ohjata odotuksiani.
Minä kadun, että en rohjennut ilmaista omia tunteitani
ja sanoa "Ei!".
Minä kadun, että en sallinut itseni olla onnellisempi."

Tässä oli muutamia ajatuksia, jotka saivat minua
muistamaan sinua tänään äitisi tukena.
Herättääkö ajatukset vastakaikua sinussa?

Toivon sinulle onnellisia hetkiä "korven hämyssä"
ja omassa rikkaassa ajatusmaailmassasi;
kaikkiin Jumalalta saamiin lahjoihisi puhallellessasi.

Lue lisää

>> Tässä oli muutamia ajatuksia, jotka saivat minua
muistamaan sinua tänään äitisi tukena.
Herättääkö ajatukset vastakaikua sinussa? <<

Kyllä, jossain määrin tämä "Den som hittar sin plats tar ingen annans".

Minulla ei oikeastaan ole muuta mahdollisuutta kuin olla uskollinen itselleni...tarkoitan siis tätä "kerettiläisyyttäni"...

Muuten on kyllä aika sekava olo tällä hetkellä, enkä oikein tiedä, mikä on "paikkani"...

Enkä koe olleeni tänään juurikaan äitini tukena. En saanut nukuttua viime yönä kovinkaan paljon ja olen niin väsynyt, etten kykene nyt ajattelemaan selvästi.

Täytyy mennä nukkumaan.
Kiitos, että muistit minua... katsotaan, jos huomenna juoksisi ajatus paremmin... :-)

Hyvää yötä !

Juu, tämä on monelle se mikä jotenkin motivoi jättämään uskonsa.. mutta jos joku todella uskoo että tappaminen ja tai puoluepolitiikka olisi Jumalasta lähtöisin .. tai että Jumala edes hyväksyisi jotain mikä on epäoikeudenmukaista hän on erehtynyt pahan kerran - se ei kerta kaikkiaan ole mahdollista koska se olisi jotain mikä on Jumalan omaa tahtoa vastaan.. tai sanotaan vaikka että se on sitä "Jumalan vanhurskautta" vastaan - jota Jeesus kehoitti meitä etsimään.

Siis pitää oppia erottamaan Jumalan tahto ja ihmisten harhailu toisistaan.

alex