Lasten elatus "maksetaan omamme"-tyyliin?

Kyllä se onnistuu kun mieskin on tietoinen siitä että hän on yksin vastuussa lapsistaan vuoroviikoilla että työ ja harrastukset jäävät vähemmälle.

Periaatteessa vain toinen saa lapsilisät ja mahdolliset asumistuet yms.

Mies joutuu ostamaan myös vastaavasti itse vaatteista hammastahnoihinkuin myös polkupyörät.
Ja hyvä olisi jos asuisitte suht lähekkäin jo kun koulunkin takia.

Ei toimi noin. Lähivanhempi on oikeutettu elareihin, vaikka huoltajuus olisi 50/50. Lähivanhemmalla on myös viimekädessä huoltajuus... jos etävanhempaa ei aina huvita.

No teidän taustoistanne en sen kummemmin tiedä, mutta jo tuo, ettei mies ole aiemminkaan hankkinut lapsille tarvikkeita - ei varmaan käsitystä edes niihin kuluvasta rahasta - ei kauhean hyvältä kuulosta.

Aikanaan sovin lasten isän kanssa, että jaamme lasten kulut puoliksi, meillä oli 3 lasta. Mies oli sitten täysin vakuuttunut että yhteensä 100 eurolla kuussa 3 lasta ruokitaan, asustetaan, ostetaan pyörät, kengät, vaatteet, hiustenleikkuut harrastukset. Arvaatte varmaan että olin hoitanut nuo kulut ennen eroa ja lopulta erion jälkeenkin.

Tästä oppineena, sopisin aloittajana kyllä selkeän raamin kuluihin ja kulujen jakoon.

Kiitos vastauksista.

Oma epäilys tämän kuvion toimivuudesta vain kasvaa, kun huomaan tässä erotilanteessa, ja tiedän vuosikausien kokemuksestakin, että miehen puheet osaavat olla "kauniita", mutta niiden toteutuminen tekojen asteelle jää useimmiten tapahtumatta.

Entäpä sitten kun mies uhkaa hakevansa lasten lähivanhemmuutta itselleen, jos joutuisi muussa tapauksessa maksamaan elatuksia toiselle vanhemmalle. Lasten osoitteiden muutosta on sovittu yhteisesti silloin kun muutin pois yhteisestä asunnostamme, että lasten kirjat muutetaan minun uuteen osoitteeseeni. Nyt hän uhkaa hakea siihen uudestaan muutosta jollen hänen sopimukseensa suostu - kuinka todennäköistä on että hän siinä onnistuisi??

Muutin lähelle lasten koulua (lähemmäs kuin mitä yhteinen asunto on/oli), asunnossani on tarpeeksi tilaa lapsille, eikä vanhemmuudessani tai tilanteesaani muutenkaan ole mitään sellaista, mikä nyt antaisi aihetta epäillä kykyäni olla paras mahdollinen äiti lapsilleni.

Olin 3,5 vuotta lasten kanssa kotona heitä ja kotia hoitamassa, ja sama homma jatkui töihin palattuanikin, lasten takia tein lyhennettyä työpäivää esim. Siksi tämä uhkakuva että olisin kohta "vain" etävanhempi, tuntuu lohduttomalta.

Kokemuksia?

Sanot hoitaneesi lapset kotona, eli olet jo muutaman vuoden osoittanut olevasi hyvä kotiäiti. Nyt lapsenne ovat alakouluikäisiä = ei mitään taaperoita enää.
Alakouluikäiset osaavat kertoa omat tarpeensa, osaavat kertoa myös jos heitä kohdellaan huonosti.

Jos mies on isänä ns. kunnollinen, ei pahoinpitele lapsianne, antaa ruokaa ja huomioi lapsen tarpeet, niin sinuna neuvottelisin miehen kanssa sellaisen sopimuksen, että mies on ensin yhden (1) vuoden lähivanhempi ja sen jälkeen katsotte asiaa uudelleen.
Onhan se lapsillekin hyvä jos voivat asua kotonaan ja totutella sinun luona uusiin huoneisiinsa. Kyse on kuitenkin alakouluikäisistä lapsista. Jos he eivät viihdy isänsä kanssa mikään ei estä heitä tulemasta luoksesi.

Jos miehesi on sellainen kuin sinä hänen kerrot olevan, mies luovuttaa lähivanhemmuuden sinulle ilolla jo parin kuukauden jälkeen ja on onnessaan kun lapset muuttavat pysyvästi sinun luoksesi. Eli mitään vahinkoa sinun kannaltasi katsoen ei ole tapahtunut äitiytesi suhteen.

Jos miehesi haluaa olla oikestikin olla lapsilleen hyvä isä, niin eikös se ole lastenkin kannalta parempi, että mies vihdoin ja viimein oppii ymmärtämään kuinka paljon lapsiin kuluu rahaa ja kuinka paljon he tarvitsevat huolenpitoa vaikka ovat jo kouluikäisiä. Eli tässäkin tapauksessa lasten pysymisellä miehen luona on hyvät puolensa. Ja näin lapsettoman silmin katsoen isälläkin on oikeus olla hyvä isä ja yhtä läheinen lastensa kanssa kuin äidillä, joten mitään vahinkoa ei pitäisi tässä syntyä.

Kyseessähän on lastenne paras. Riitelemällä ei saa mitään muuta kuin katkeruutta aikaan. Jos olet 100% varma, että miehestäsi ei ole isäksi ollenkaan, ihmetyttää miksi olet hänen kanssaan kaksi lasta tehnyt.

Ei ihme, minullakin sattui otsaa tuo minä olen äiti ja olen hoitanut lapsia 3 vuotta kotona ja nytkin töiden jälkeen. Siis mitä! Eikös se mieskin ole ollut olemassa ja yhtä lailla vastuussa niistä lapsistaan kuin aloittajakin, joten miksi hän ei edes yritä siirtää sitä huoltajavastuuta lasten isälle nyt kun siihen olisi mahdollisuus.

Minusta se on lapsilla pelaamista, jos toteaa jo lähtötilanteessa ilman mitään perusteluita kaikille ympärillä oleville ja keskustelupalstallekin, että mun lasten isä ei ole riittävän hyvä isä olemaan yhteisten lastemme lähihuoltaja!

Eikös se ole aikamoista miehen aliarviomista jos tämä on päätetty jo ennen kuin se on saanut edes yrittää elää lasten kanssa sitä paljonpuhuttua normiarkea kaikkine kuluineen ja menoineen.

Jos tosiaan käy niin, että mies ei siihen kykene, niin ei siinä mitään ole menetetty, lapset on sen verran isoja ja ap asuu lähellä, joten mikä niitä estää tulemasta apn luokse? Ei niin mikään. 10-12 vuotias saa itse päättää kenen luona asuu ja sitäkin nuorempien mielipide otetaan huomioon lastensuojelussa, joten en näe mikä tässä minun ehdotuksessani nyt noin suuri ongelma olisi.

Vai onko se ongelma siinä, että mitäs jos mies onkin parempi vanhempi kuin ap ja lapset viihtyvätkin liian hyvin isänsä kanssa?

Ei kuulosta toimivalta, varsinkaan, kun miehelläsi ilmeisesti ei ole käsitystä mitä tuohon hankkimiseen oikeasti kuuluu. Lisäksi tulisi luultavasti vääntöä siitä, olivatko nuo farkut tai tennarit välttämättömiä.

Suosittelisin lastenvalvojalle menoa ja hänen kanssaan sopisitte raamit lasten tapaamisille ja maksuille. Maksuthan eivät muutenkaan menisi puoliksi vaan tulojen mukaan.

Lähipiirissä on tapaus toisin päin, jossa mies maksoi kerralla koko elatusapupotin naiselle. Nyt nainen on kuitenkin kärmeissään miehelle, ettei tämä osallistu lapsen kustannuksiin.

Älä missään tapauksessa suostu tälläiseen. Varaa aika lastenvalvojalle ja tehkää molemmat omat tulo- ja menotietonne. Valvoja laskee lapsen elatuksen määrän. Kovempi palkkainen mies yrittää vaan tässä määrätä ( ja rikastua). Huomioi myös se, että jos olet ollut kotiäitinä olet jo sillä hävinnyt mm. tulevissa eläkkeissä samalla kun ketkula on hoitanut itselleen kunnon eläkkeen. Lapset kasvavat ja tarvitsevat koko ajan enemmän, kyse on useiden vuosien rahaliikenteestä. Ja yleensä miehet eivät tiedä mitään lasten kuluista. Eli käsitykset ovat epärealistiset ja joudutte jatkuvasti vääntämään kaikesta mahdollisesta ja kuka tässä kärsii: lapset. Sinua sen ei kuulu elättää, mutta lapsille kuuluu tietty elintaso itsehän on niitä ollut alulle panemassa eli se ettei enää vaimon kanssa pelaa ei tarkoita sitä että herra ja hidalgo voi aloittaa uudelta pohjalta. Olisi käyttänyt aikanaan kortsua mutta kun paskat on housussa ne on siellä. Jos ei miestä kiinnosta, oikeus kyllä tulee olemaan lasten puolella. Ota asioista selvää äläkä jää tuleen makaamaan.

Älä Niistä murehdi. Lastenvalvoja kyllä asian hoitaa.. laskee mikä on elatusvelvollisuus. Eikä sulta kukaan lapsia vie!!!!! Kyllä exä aina välillä uhkailee. Mut ei ne vaan mee niin kun toinen tahtoo. Jaksamisia!!

Me emme vaan elä siinä vanhassa vuoskymmeniä ellei satoja myytissä missä vain äidit oli lastenkavattajia ja huoltajia ja isät olivat vain ns. rahantuojia.

Isät7miehetkin on muuttaneet käsitysta, asennoitumista ja vastuuta kun vain se annetaan tai sitten otetaan ja se onnistuu oikeustoimien kautta jollei hyvällä mutta tässä asiassa se laivakin on kääntynyt ihan viranomaistenkin kuin lastevalvojienkin asenteissa ja käytös tavoissa mutta liian hitaasti....

Tässäkin "keskustelussa" monessa ilmenee että tätä äiti myyttiä ja sen varjolla ei haluta muuttaa.

Älä suostu puoliksi maksamiseen vaan suhteessa tuloihin niin saat enemmän eli sinä maksat 300€ ja mies vähintää 600€ niin on suhteessa tuloihin niin helpottaa.

No eihän tämä suunnitelma toiminut, kuten alun perin aavistelinkin. Isä yrittää luistaa elatusvelvollisuudestaan loppuun asti.

Kun ensimmäisestä hankinnasta esitin kuitin ja oletin hänen hoitavan oman osuutensa, kuten sopimus oli, hän vastapallona esitti mimulle epämääräisen kuitin ostoksesta jota ei ollut edes itse tehnyt. Väitti vihaisena vastaan ja valitti koko touhun hankaluudesta. Siis tämän touhun hankaluudesta, jossa hankinnat kustannetaan yhteisesti ja jota hän itse alunperin vaatimalla vaati noudatettavan. Lopultakaan hän ei suostunut näyttämään minulle tuota puolittain esittämäänsä kuittia kokonaisuudessaan. Eipä tietenkään koska ostoksen oli tehnyt joku muu, mummi/kummi/työkaveri/kuka vaan.

Riitojen ja taistelun jälkeen, ymmärrettyään ettei pystyisi minua näin vedättämään, pyysi lopulta kuulla mikä olisi se hänen osuutensa aökuperäosestä laskusta. Että hoitaisin puolestaan vielä prosenttilaskunkin.

Te, jotka neuvoitte että älä ihmeessä suostu/tuskin tulee toimimaan/epäilen toimivuutta yms, olitte hyvin oikeassa.

Kiitos kaikista tsemppiviesteistä! <3

Tässä vaiheessa kun olemme jo eronneet, on mielestäni myöhäistä pyytää mahdollisuutta opetella mitä se lapsen kasvatus ja kustannus oikein vaatii. Näitä oli mahdollisuus ja tarkoitus toteuttaa siinä parisuhteessa ja perhe-elämässä johon me yhdessä lapset "hankimme".

Toki tämä isän osallistumattomuus oli iso tekijä erossamme.

Pahoittelen katkeruutta joka tästä kirjoituksesta ehkä huokuu läpi. Tämä asia on kovasti mielenpäällä juuri nyt, mutta kyllä tämä tästä.

Ap.

Meillä ihan sama tilanne. Mies on isompipalkkainen ja kieltäytyy maksamasta elatusapua. Haluaa ostaa tavaraa lapsille ns suoraan. No ei ole ukko lapsia nähnyt viikkoihin niin hankalaksi menee. Uhkailee myös hylkäävänsä lapset ( eivät pidä uudesta kumppanista) ja tätä en toivo niin katson vielä asiaa ja sitten vasta lakimiehelle. Olen työssäkäyvä itse että tilanne jotenkin Ok.

Ota yhteys paikkakuntasi oikeusaputoimistoon. Koska kyseessä on lasten asia, niin palvelu on sinulle maksuton. Itse sain sieltä tosi hyvin apua. Sinun kannattaa täyttää sosiaaliportin elatusapulaskuriin teidän molempien tulot ja menot, niin näet minkä suuruiseksi elatusapu muodostuu.
Puoliksi maksaminen on kohtuutonta silloin kun toisen tulot ovat huomattavasti suuremmat.
Kaikesta mitä sovitte, kannattaa tehdä paperi. Sopimuksia ei tarvita silloin kun kaikki menee hyvin -mutta silloin kun ei enää menekään, niin ne ovat todella tärkeitä.
Voimia!