Nyt on tullut raja vastaan, enkä halua olla enää missään tekemisissä appivanhempieni kanssa. Kymmenen vuotta heidän elämässä olleena, minulla ei ole minkäänlaista arvoa eikä minua tarvitse kunnioittaa.
En tiedä mistä kaikki oikeastaan sai alkunsa, mutta aina on ollut tunne, ettei heidän hyvä käytös ole ihan vilpitöntä ja minua arvostellaan piilomaisesti. Muutama vuosi sitten tilanne eskaloitui pahaksi (en edes muista mitä silloin olin taas tehnyt väärin)....
Appivanhemat seisoivat parkkipaikalla ja yrittivät soittaa minulle, en halunnut vastata koska minulla oli vieras. En ala siinä riitelemään heidän kanssaan puhelimessa. Seuraavaksi appivanhemmat ovat oven takana – he olivat "katselleet" että olimme kotona enkä vastanut. Tulivat eteiseemme seisomaan ja puhumaan kuinka kamala olen, vieraani kuullen. Yritin olla mahdollisimman normaali tilanteessa, koska se oli nöyryyttävää.
Jossain vaiheessa riita oli edennyt tilanteeseen jossa minulle soitettiin ja huudettiin vuorotellen (anoppi ja appi siis). Pyydettiin palaamaan mistä tulin, lausuttiin raamatun sanoja, ja ylipäätään keskustelu oli todella yksipuoleista ja ahdistavaa. Tällaisissa tilanteissa kissa vie kieleni ja kuuntelen aivan täristen kuulemia syytöksiä. Suunvuoroa ei saa, vaikka saisi, mitä edes vastaisin. Elämäni ilkeimmän puhelun jälkeen itkin ja tärisin. Tämä riita aiheutti puolen vuoden hiljaisuuden, jonka aikana sain muutaman pitkän sähöpostin täynnä syytöksiä ja vihaa minua kohtaan.
Ymmärrän, että tilanne on ollut miehelleni myös ikävä ja olen aina silti kannustanut häntä olemaan perheensä kanssa tekemisissä. Vaikka minua on satutettu syvästi, en estäisi häntä koskaan näkemään heitä.
Nyt sitten kadotin viimeisenkin luottamuksen ja ymmärryksen heitä kohtaan. Sain lukea, kuinka anoppi haukkui minua ja vähätteli minua, aivan uskomattoman rumilla sanoilla. Minulle tuli vastenmielinen olo ja suuri järkytys. Tuntuu, että saan muutenkin olla jatkuvasti varpaillani, olla mahdollisimman kiitollinen ja nöyrä, eikä sellainen ole mistään kotoisin. Silti teen aina kaiken väärin. Meidän avioliittoa, elämää, valintoja ja asioita saa kommentoida ja arvostella mielin määrin, heidän mukaan. Jopa hääpäivänä he väänsivät ja huusivat siitä, että puolisoni otti minun sukunimeni. Jälkeenpäin ajateltuna olen iloinen että päädyimme minun nimeen, koska valitettavasti kantaisin heidän nimeä häpeällä. Arvoni ja moraalini poikkeaa heistä täysin.
Olen niin kyllästyt tähän kaikkeen, jatkuvaan vääntämiseen. Minun vanhemmat eivät ole koskaan puhuneet miehestäni pahaa, emmekä ole kertaakaan riidelleet heidän kanssa. He kunnioittavat meitä ja me heitä. Emme puutu toistemme asioihin. Yhdessäolo on aina antoisaa ja huoletonta. Appivanhempien kanssa tulee jatkuvasti jotain ja riidat ovat rumia. Menetin luottamukseni heihin täysin, etenkin kun kasvotusten esitetään mukavaa. Kun selkäni käännän, minusta puhutaan todella vastenmielisiä asioita.
Kysymykseni kuuluukin – miten voin katkaista välini heihin niin että mieheni kärsisi mahdollisimman vähän? En tietenkään halua nähdä että häneen sattuu, mutta eihän minunkaan tarvitse ihan kaikkea aina suodattaa. Miten te olette tehneet ja oletteko puolison kanssa löytäneet yhteisen sävelen jossa kumpikin on tyytyväinen? Puolisoni on todella pettynyt vanhempiinsa ja haluaa minun saavan kunnioitusta. Mutta jossain vaiheessa he varmaan sopivat, mikä on minulle täysin ok. Toivon kuitenkin ettei silloin minulta vaadita olemaan heidän kanssa tekemisissä. Jossain vaiheessa tulee raja vastaan ja minun lopullinen raja tuli tässä.
Aika katkaista välit appivanhempiin, mutta miten?
21
1787
Vastaukset
- jenniina11111
Miehesi toivottavasti tukee sinua ja ymmärtää tilanteen. Keskustelet hänen kanssaan välien katkaisemisesta kokonaan. Itse vaan lopettaisin kaiken yhteydenpidon kokonaan. En vastaisi puheluihin, en avasi ovea, en lukisi kirjeitä tai s-posia. Miehesi luultavasti osaltaan hoitaisi asian niin, että hänen vanhempansa eivät tule teidän yhteiseen kotiinne. Hän voi sanoa vanhemmilleen, että sinä et ole enää heidän kanssaan tekemisissä. Eikä muuta.
- AP_1
Aivan, näin ajattelin tehdä... Ei vaan yksinkertaisesti enää kontaktia, vaikka kuinka sieltä suunnalta provosoitaisiin. On tässä nyt jo sen verran monet kerrat todistettu, ettei heidän käytös muutu, joten mitä enää itselleen valehtelemaan. Paremmin voi, kun ottaa reilusti hajurakoa heihin.
Hei.
Onpa kurja tilanne. Mistähän tuo heidän käytöksensä ja asenteensa mahtaa johtua? Et varmaan muuta voi, kuin lopettaa yhteyden pidon. Toivottavasti miehesi ymmärtää asian. Ehkä kannattaa kuitenkin kertoa joko sinä itse, tai miehesi mistä ja miksi näin on jatkossa. Miehesi toki voi/kannattaa olla perheeseensä yhteydessä, jos hän haluaa - sille ei kai ole estettä. Toivottavasti tilanne jossain kohtaa muuttuu. Toki on mukavampi elää ja olla väleissä lähipiirin kanssa.
Hyvää alkanutta uutta vuotta,
Pirkko-pappi- AP_1
Hän saa olla perheensä kanssa tekemisissä vapaasti, se ei elämääni häiritse. Mutta en halua enää itse olla lainkaan tekemisissä. Aina voi kysyä tai pohtia, etteikö anteeksiannolla selviäsi tai jos aika parantaa haavat... Mutta tässä tilanteessa koen, että on jo satutettu niin monesti luottamuksesta huolimatta, että jossain vaiheessa on laitettava omakin hyvinvointi etusijalle. Eivät asia ole tähänkään asti muuttuneet vaikka jossain olen toivonut aina että viimeinen riita todella on viimeinen. Joten tuskin ne myöhemminkään muuttuvat.
"Fool me once, shame on you. Fool me twice, shame on me."
- viimeinenpisarasiis
Kunnioitus ja arvostus pitää ansaita puolin ja toisin.
Ilmeisesti olet alusta alkaen ollut ei-niin-toivottu miniä, koska riitaa on ollut jo hääpäivänänne. Onko taustalla erilainen suhde uskontoon? Tämä tulee mieleen noista Raamatunlauseista. Kovin kristillistä ei ole appivanhempienkaan käytös ollut.
Voit toki katkaista välisi appivanhempiin. Se vaikuttaa tavalla tai toisella myös mieheesi ja hänen väleihinsä vanhempiensa kanssa. Ilmeisesti teillä ei ole lapsia, koska heitä et mainitse.
Välien katkaisu ei ole helppo, mutta toki se vuosien myötä antaa sinulle rauhaa ajatella. Hyvän miehen nuo appivanhemmat ovat kuitenkin sinulle kasvattaneet, vaikka mies nykyään vastaakin itse ajatusmaailmastaan ja arvoistaan.- AP_1
Näinhän se on. Siksi tuntuukin älyttömältä, että vaikka kuinka yritän olla varpaillani, kohtelias, välittävä, kiitollinen ja nöyrä, niin minua vedetään kun pässiä narusta. Eikä se minusta ole ihan oikein, että aina "nuorempi" pitää kunnoittaa vanhempaa kaikesta huolimatta, ei kunnioitus kuitenkaan ikää tai asemaa katso. Ensin hyssytellään että voi kun kiitollisia aina olette, ei teidän tarvitse, mutta silti olemme (tai minä) todella kiittämättömiä. Se on todella manipulatiivista.
En tiedä onko erilainen suhde uskontoon niin suuri tekijä, mutta tuollainen "rukoilen puolestasi" ja raamatun sanoja lainailu on varsin rasittavaa. Minusta tuollainen käytös ei ylipäätään ole uskovalle tai kellekkään soveliasta, ja jos nyt uskovalta kantilta asiaa katsotaan, niin eikö se tuomitseminen kuulu jollekkin korkeammalle, eikä appivanhemmille. Anoppi haluaa rukoilla mieheni puolesta, hän kun on selvästi onneton ja kamalassa tilanteessa. Voi miestäni raukkaa... Uskomatonta.
Olen miettinyt jos anoppi jotenkin kokee uhkaa ja kateutta, että hänen pojan elämässä on joku tärkeä nainen jonka eteen hän on valmis taistelemaan. Anopilla on vain poikia ja minä olen ainoa miniä. Hän on varmaan tottunut olemaan perheensä ainoa nainen. Anoppi syyttää minua siitä, ettei mieheni käy kotiseudulla. Hän järkyttelee kuinka epänormaalia on "aina voida ihan hyvin" kun kyselee kuulumisia. Puolisoni kuulema puolustaa minua aivan sairaalla tavalla. En tiedä edes mitä sanoa. Mieheni on kyllästynyt tuohon käyttäytymiseen ja minä sitä enemmän. Hän ymmärtää, etten välttämättä jaksa enää tätä. Toivon vaan ymmäryksen kantavan myös jatkossa, koska en ikinä vaatisi häntä olemaan tekemisissä minun perheeni kanssa jos tilanne olisi sama. Minun perheessä kuitenkin kunnioitus on molemminpuoleista ja minun vanhemmat ovat aivan järkyttyneet appivanhempien touhusta.
Meillä ei vielä ole lapsia, mutta en usko että haukkuminen loppuisi lapsen tuloon. Se varmaan lisääntyisi... Olisin huono äiti, tekisin väärin asioita, en osaisi, en kasvattaisi oikein.... Kieltämättä ei kamalasti silloin huvittaisi viedä lapsia sinne kuuntelemaan ja oppimaan tuollaista käytöstä. Ja varsinkaan saamaan raamatusta päähän. Mutta siitä he voivat ainoastaan syyttää itseään, kyllä minulta löytyisi leijonaemon asennetta siinä vaiheessa.
Saa nähdä kuinka tilanne etenee, minä en ainakaan enää jaksa tällaista. Nyt saa luvan riittää *koputtaa puuta*.
- skeptikkokana
Ainahan ne miehen vanhemmat ovat aivan hirveitä ja omat maailman parhaita :).
- aP_1
Heh, onhan se aika yleistä että omista vanhemmista tykkää eniten, vaikka joillakin suhde vanhempiin voi taas olla kamala. Minä olen puolestani saanut tämän tyypillisen vitseissäkin mainittavan appisuhteen.
- puolin_ja_toisin
Kirjoituksiasi lukiessani tuli mieleen, että syitä taitaa olla molemmissa osapuolissa.
- AP_1
Varmasti jokainen osapuoli kokee tulleensa loukatuksi. Mutta en oikein tiedä mitä enempää voin tehdä kun aina vaan ottaa vastaan syytöksiä ja arvosteluita, samalla kun pitää olla nöyrä ja varpaisillaan. Mielestäni mm. meidän avioliitto on meidän yksityisasia, eikä asia jota muut saa arvostella mielin määrin, tai puuttua meidän valintoihin. Minulle ei tulisi mieleenkään tehdä sellaista.
- olenomaitsenikokoajan
Miksi sun pitäisi olla nöyrä ja varpaillaan, esittää jotain mitä et ole?
Miten koet, että varmasti jokainen osapuoli kokee tulleensa loukatuksi?
Oletko puhunut pahaa appivanhemmistasi muille ihmisille?
Arvosteletko yleensäkin muita ihmisiä heidän selkänsä takana?
Minä olen ollut oma itseni koko ajan muiden ihmisten seurassa, ei ole ollut väliä onko ihmiset miehen tai minun sukulaisia.
Sen tosin olen jo lapsena oppinut vanhemmiltani, että jos minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa jostakin ihmisestä toisille, niin en puhu hänestä mitään, olen hiljaa.
Minusta on täysin turhaa levitellä muiden ihmisten pahoja puheita eteenpäin.- AP_1
Olen ollut kaikesta huolimatta nöytä ja kohtelias, koska sellaiseksi minut on kasvatettu olemaan. Vaan koska joku alentuu olemaan ilkeä ei pidä lähteä samalle tielle ja siihen pyrin. En ole puhunut heistä pahaa muille/selän takana. Tottakai olen keskustellut tästä ikävästä tilanteesta oman perheeni kanssa, mutten sanoisi sitä pahan puhumiseksi lainkaan.
Joten vastatakseni kysymykseesi – ei, en ole lähtenyt haukkumalinjalle saatikka puhunut heistä selän takana. En ole kasvoitustenkaan koskaan sanonut heille rumasti, minusta ei olisi siihen.
Hei vielä.
Olet paljon asiaa miettinyt ja pohtinut moneltakin kannalta, se on tietty hyvä. Voi olla, että joku elämänvaihe tai -tapahtuma muuttaa appivanhempiesi ja sinun tilanteen. Elämästä ei tiedä. Kannattaa aina jättää mahdollisuus muutokseen. Sinä tiedät mikä on tässä kohtaa parasta ja kuinka sen toteutat. Hienoa on, ettet ole heitä haukkunut ja olet pyrkinyt käyttäytymään kohteliaasti ja rakentavasti.
Kaikkea hyvää elämääsi ja talveesi,
Pirkko-pappi- huuteleva_pirkko
Olipa tyhjä(ja tyhmä) vastaus.
Niin, mieluusti kuulisimme nyt sinun oivallisen vastauksesi. Asiat eivät ole aina yksiselitteisiä ja mustavalkoisia. Silloin eivät vastauksetkaan ole sitä.
Pappi Elisabet
- zinuski
itse katkaisin välit appivanhempiin aikoinani ihan vain ingnooramalla kaiken. en käynyt kylässä ja he ymmärsivät olla tulematta. lapset kävivät isänsä kanssa heillä ja se oli ihan ok, kunhan minun ei tarvinnut siellä käydä.
sillätavalla vuodet vierivät ja toinen heistä on jo kuollut, hautajaisiinkaan en mennyt.
en ole koskaan ollut se toivottu miniä, liian köyhä ja ilmeisesti kaikin tavoin aivan vääränlainen.
tein miesten töitä kun heidän mielestä naisen paikka olisi ollut siellä keittiössä ja lapsia tekemässä , kasvimaata kitkemässä.
menihän siinä yli 10 vuotta kunnes eräs kaunis päivä en enää jaksanut kuunnelle sitä haukkumista vaan annoin tulla täydeltä laidalta. minut toivotettiin helvettiin ja minä vastasin että tälle tontille ei enää ole tulemista. siinä se. rauhassa sai olla sen jälkeen. - RajatKaikelle
Jos miehesi tajuaa tilanteen ja on puolellasi niin olet jo voiton puolella. Sinulla on lupa valita ihmiset joiden kanssa olet tekemisissä, lupa jättää energiasyöpöt ulos elämästäsi. Jos miehesi tukee sinua ja ymmärtää ratkaisusi niin asia on varmastikin OK. Appivanhemmat jatkanevat haukkumista, mutta sille et voi mitään, se on appivanhempiesi ongelma. Ajan kanssa tuollaiset ihmiset yleensä menettävät uskottavuutensa eikä kukaan ota heitä tosissaan, paitsi ne jotka haluavat uskoa sinusta pahaa joka tapauksessa.
Kaikkea ei vaan tarvitse sietää ja rajat on asetettava. Hankalaahan se on, varsinkin kun kyse on sukulaisista, mutta itseään ja elämäänsä pitää myös arvostaa. Itse olen poistanut yhden sukulaisen elämästä hänen törkeän käytöksensä takia. Minut tietysti haukuttiin, puhuttiin pahaa selän takana ja suku yritti painostaa "tulemaan toimeen". Pidin pääni, enkä ole katunut. On paljon mukavampi olla kun tuota äärimmäisen rasittavaa ihmistä ei enää tarvitse katsella. Maailmassa on mukaviakin ihmisiä, joten miksi tuhlata aikaa ja energiaa ääliöihin? - kuuntelevaSirkka
Onkohan anopillasi ny kuitenkin rajut vaihdevuodet meneillään? Eli jos on siinä viisissä kymmenissä niin voi olla noita agressiivisiakin ja omituisen oloisia asioita tulla esiin. Voi myös olla samalla masentunut ja purkaa raivoaan sinuun=helppo kohde. Sellainen joka ei puolustaudu saa monesti niskaansa syytöksiä. Toivon, etttä arvostat itseä enemmän, äläkä nöyrry kaikkeen. Voimia sinulle ap. Terkkusin toinen, joka ei ole anoppinsa kanssa voinut olla vuosiin missään tekemisissä.
- Jvhhggtff
Tuo suomalaisen anopin kiukuttelu on merkillinen juttu. Tuttavapiirissäni tyttären mies kelpaa anopille, mutta pojan vaimo on aina hampaissa.
- Näkökulmaa1
Katkaisin suhteet sukuuni jo ollessani 12 vuotisena,lähtiessäni maailmalle ja ei ole tarvinnut katua.
Suku on pahin,etenkin lähisuku.
Kaikki ihmiset joista on haittaa sinulle,ja elämällesi ovat niitä,joista kannattaa pysytellä totaalisesti erossa.
Jos he vaivaavat sinua puhelimitse,tai millä tahansa tavalla,sinuna tekisin rikosilmoituksen,ja sen jälkeen hae lähestymiskielto. - Pää.pystyyn
Minusta sinun ei ole pakko olla hienotunteinen miestäsi kohtaan tässä asiassa. Sinuna sanoisin hänelle, että oman mielenrauhasi takia on appivanhemmilla nyt porttikielto teille. Tulkoot vain erityistilaisuuksiin, jos kutsutte. Ovelle ei kannata enää tulla yllätysvierailulle.
Jokaisella on oikeus kotirauhaan. Jos et voi ahdistumatta tavata appivanhempiasi ja joudut heidän ilkeilynsä kohteeksi omassa kodissasi, voit sulkea heidät ovaesi ulkopuolelle.
Miehesi ei ole arvoisesi, jos hän ei päätöstäsi hyväksy. Miehesi jakaa elämäsi sinun kanssasi, on luvannut seistä rinnallasi hyvinä ja pahoina päivinä, ja hänen velvollisuutensa on puolustaa sinun oikeuttasi omaan rauhaan omassa kodissasi.
Neljännen käskyn vaatimuksesta kymmenet sukupolvet ovat joutuneet vanhempien ihmisten jalan alle, koska vanhempien kunnioitus oli aikaisemmin jopa lakipykälä. Vanhemmista oli pakko huolehtia, heitä oli pakko kuunnella ja totella. Se on antanut kohtuuttomat oikeudet pelkästään iän perusteella polkea muita, lapsia, lasten puolisoita, palvelusväkeä, erirotuisia...
Tasa-arvo kuuluu kaikille. Nyt on jo homoillakin oikeus tasa-arvon nimissä avioitua, tasa-arvoon pyritään joka alalla, työssä, naisvaltaisten alojen palkkauksessa, kirkon viroissa. eli on jo aika huomata, että tasa-arvoon on oikeus myös sukulaisuussuhteissa.
Mitään puolusteluja ei uhrin tarvitse etsiä kiusaajistaan. Olkoon vain, että heillä on vaihdevuosia, sairauksia, alkoholismia tai kiihkouskonnollisuutta, tai poliittisia näkemyksiä...ties mitä. He niitten pulmien kanssa elävät, sinä et. Sinuun heillä ei ole oikeutta ahdistustaan purkaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.2463993Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha282338- 242131
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.932056Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?961719Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se241411- 91320
Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo361307Kenen etua Stubb ajaa Euroopassa ilmoittaessaan olevansa enemmän Ruotsalainen
Tasavallan presidentti Alexander Stubb kertoi ensimmäisellä valtiovierailullaan Ruotsissa, että hän ei ole koskaan tunte3091262Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351227