Alaikäiseen kohdistuvat lait

Oletko oheishuotaja tms., eikö se antaisi sinullekin mahdollisuuden olla tuolloin paikalla?
Tuohan miehesi selvästi esille lääkareille, hoitajille, terapeuteille ja viranomaisille,, että sinä tosiasiallisesti huolehdit myös lapsesta?

Juridisesti olet vieras ihminen kyseisen lapsen asioissa, lapsen huoltajalla ja etävanhemmalla jos huoltajan lupa on, on oikeus setviä yhteisen lapsensa asioita aivan missä tahansa tilanteessa erikseen ja yhteisesti.
Mikäli sinulle on haettu ja annettu oheishuoltajuus, kuten yllä jo joku kertoi, niin sitten olet, mikäli luvat on varsinaiselta huoltajalta, oikeutettu "huoltajan tavoin" käsittelemään lapsen asioita- kun huoltaja itse on estynyt.

Ei lapsen varsinainen äiti ole siis yhtään hakotiellä asiassa. Mikäli tosiasiassa huollat lasta, hae hyvä ihminen oheishuoltajuutta! Toinen vaihtoehto? Jättää lapsen huolto niille ihmisille joille se kuuluu.
Voisiko lapsen äiti olla loukkaantunutkin, kun toimit "kuten äiti", sensijaan että itsekin toimisit niin, että tukisi äidin vanhemmuutta.

Viisaasti toimit, jos annat rauhassa toisten selvitellä yhteisen lapsensa asioita- riippumatta kenenkään henkilöstä ja persoonasta. Useimmiten jokaikinen vanhempi rakastaa omaa lastaan, ja toimii mielellään tämän parhaaksi.
Ei uusperhe tarkoita sitä, että vanhemmista jompikumpi olisi täysin kyvytön huolehtimaan omasta lapsestaan.
Hyvinkin monta tapausta tiedän, joissa vanhemmalla elämäntilanteestaan johtuen ei ole ollut vaihtoehtoa, vaan on halunnut lapselleen taloudellisesti turvatumman elämän.

Voisit keskustella ihan kaffikupposen äärellä lapsen äidin kanssa, asioista. Ja myös perusteellisesti isän. Onko lapsen etu, että juuri sinä saat oheishuoltajuuden? Siitähän siinä on kysymys.

"Onko P:n äidillä Ä:llä juridinen oikeus kieltää minua, P:n äitipuolta, osallistumasta näihin palavereihin vaikka puolisoni A haluaisi minut mukaan"

Lapsi on siinä vain välikappale aikuisten välien selvittelylle ja sitten se kuvio on puitu selväksi, kaikki saatavilla oleva apu on tervetullutta.

Itse annoin aikanaan mahdollisuuden entisen puolisoni uudelle, oheishuoltajuuteen. Kieltäytyi jyrkästi. Mielestäni se olisi ollut hyvä ratkaisu tilanteessa, jossa lasten toinen vanhempi asuu kaukana, eikä voi kuitenkaan henkilökohtaisesti osallistua lasten asioita koskevaan päätöksentekoon. Semmoinen selkiyytäisi myös lapselle itselleen, keillä ihmisillä on valta puuttuua heidän asioihinsa- etenkin ne kriittiset "kokeiluvaiheet", ennen täysi-ikäisyyttä.
Onneksi ovat jo aikuiset.
Niin eihän satojen kilometrien päässä tiedä, mitä tapahtuu. saati että voisi olla siitä lapsen kanssa pitämässä palaveria, tai osallistumassa mihinkään "virallisiin" lasta koskeviin tilanteisiin. Uusioperhekuviossa se oheishuoltajuus merkitsee että lapsella on joku tuttu, arjen tietävä aikuinen hätävarana- jopa silloin kun lähihuoltajalle sattuu itselleen jotakin.
Suomen lainsäädäntö ei tee asioita vaikeaksi. jos halutaan turvata lapsen elämää pitemmälle kuin iltaan, ja seuraavaan aamuun: sillä kyllä sössitään, jos oikeudetta puututaan, tehden närästystä niiden really vanhempien vanhemmuus asioille, tai kielletään lapsen paras.
Avoin keskustelu siitä miten lapsen asiat toivotaan hoidettaviksi, uusioperheessäkin, auttaa.

Vastuunkantajan osahan sillä uusioperheeseen tulleella usein on- mutta ei minkäänlaista juridista osaa, ja tämä on jopa minusta hyvin surullista, kun lapsen asioiden hoito vaatii nimiä etäältä papereihin, ja lapsi voi kokea uuden perheenjäsenen, jolla ei ole vanhemman valtuuksia, negatiivisesti. Kun selkeästi on tiedossa, ketkä voivat toimia lapsen asioissa, niin tämäkin ratkeaa.