Jaa miksikö ei suomalainen nainen?

reikä se on suomilehmässäkin, toki huonosti kostuva

Hyvinkin totta. Juuri tuo on raivostuttavaa, että monet suominaiset liittoutuu keskenään miehiä vastaan, ihan kuin nämä olisi jotakin typeriä kotieläimiä joille esitetään vain odotuksia ja vaatimuksia. Tuosta teksistä unohtunut se suominaisen tyypillinen tapa sitten heittäytyä loukatuksi marttyyriksi, jos mies ei toimi niinkuin nainen on sen manipuloinut ja ohjelmoinut. Netistä löytyy sitten naiselle se ymmärtäjä, jos sitä ei lähipiirissä ole ja miehen ohjelmointi on epäonnistunut. Siksipä meillä on Suomessa niin paljon sinkkunaisia, kun ei niitä kukaan huoli eikä niille kukaan kelpaa. Maskuliinisena miehenä en femakkoja enkä niuhottajia katsele.

Ja kaikki tämä on vain seurausta ylivallan ottaneesta feminismistä korkeintaan?

Juuri siksi.

Ei paljoa läskillä suomalaisella pattaya ukolla ole valinnanvaraa

Pitääpi sitä haastetta elämässä olla eikä ottaa sen minkä helposti saa/saisi...
Haha

7 syytä miksi en ota suomalaista naista enää.
-Olen kyllästynyt heihin
-En luota heihin
-En halua heitä
-En tykkää heidän ulkonäöstä
-En tykkää heidän luonteesta
-Tulevat pirun kalliiksi
-Rajoittavat elämää

Tässä muutamia kommentteja Suomi vaimoista.

Väestöliiton asiantuntija Heli Vaarasen mukaan naisten puhetapa paljastaa ikäviä asenteita. Helsingin Sanomat julkaisi uudelleen vuoden takaisen haastattelun, jossa Heli Vaaranen kuvaili naisten muuttuvan parisuhteissa "kaiken päättäviksi kenraaleiksi", jolloin miehen rooliski jää olla naisten "apureita".

Iltalehden lukijat ottivat kantaa kirjoitukseen. Kyselyyn vastanneet miehet tunnistivat ilmiön, myös naiset kertoivat ajatuksiaan siitä.

Väärin laitettu roskapussi
Olimme olleet yhdessä onnellisia neljä vuotta, joista naimisissakin kaksi kun saimme pojan. Vaimoni jäi kotiin hoitamaan lastamme ja minä jatkoin töissä. Melko nopeasti en enää osannutkaan tehdä mitään oikein. En täyttää astianpesukonetta, kauppakassia tai edes roskapussia. Jos tein jotakin, se oli väärin, jos jätin tekemättä, sekin oli väärin. Uusi puolisoni on toista maata, tukee minua ja nykyään osaan jo täyttää roskapussinkin oikein.

Matti

Seurusteluaikana kaikki sujui mukavasti: keskustelimme asioista ja erimielisyyksiä kohdatessamme yritimme etsiä yhteistä näkemystä. Molemmilla tuntui olevan palveleva asenne toista kohtaan. Avioliiton myötä vaimo ikään kuin "löi hanat kiinni". Hänen mielestään olen itsekäs, jos puhun omista toiveistani. Hänellä taas on pitkä lista toiveita ja vaatimuksia siitä, millainen minun pitäisi olla ja miten minun tulisi käyttäytyä. Minua ja toiveitani vähätellään. En ole itsekään täydellinen, mutta en tiedä, kuinka kauan jaksan tällaisessa suhteessa.

Arska 37

Olin ennen tällaisessa suhteessa, kunnes opin ottamaan itseäni niskasta kiinni. Suhde loppui riidellen, ja jonkin aikaa mietinkin teinkö oikein. Ajan kuluessa huomasin tehneeni. Nyt olen suhteessa, jossa molemmat tekevät kompromisseja. Huomaan, että olen paljon rennompi, enkä "nurkkaan ajettu koira", joka ei halua mennä töiden jälkeen kotiin. Huomaan samaa monen kaverinkin suhteessa. Muistan myös, kuinka paljon vaati itseltä rohkeutta, että aloin pitää omia puoliani. Ja hyväksyin senk, että saatoin jäädä yksin. Hetkeksi jäinkin. Olin ollut itse osasyyllinen kohteluuni. Jos olisin alusta alkaen pitänyt puoleni paremmin, asiat olisivat ehkä menneet eri tavalla. Olin heikko, nyt olen vahvempi, ja sen myötä myös huomattavasti onnellisempi.

Kasvukivut koettu, 29 v.

Ymmärrys siitä, milloin parisuhde on muuttunut sairaaksi, kiusaamisella toimivaksi valtarakenteeksi on monella todella hukassa. Mieti tarkkaan, kenen kanssa lisäännyt.

Mies 34

Just näin on käynyt meillä. Olen vain luuseri ja syyllinen kaikkeen. On ruvennut viina maistuun. En tiedä enää mitä tekis. Itken vain.

Luuseri. 48v

"En ole enää mitään"
Menimme naimisiin 27-vuotiaina, kaikki oli ihanaa pari ensimmäistä vuotta. Sitten alkoi muutosprosessi, joka kehittyi täysin edellä olevan artikkelin mukaisesti. Muutos tapahtuu hiljalleen, kunnes muutaman vuoden kuluttua havahduin, että elin täydellisessä komentotaloudessa, käyttöesineenä täysin itsekeskeiselle ihmiselle. Tarinalla on onnellinen loppu, löysin ihanan ystävän ja elämme nyt yhdessä, toisiamme arvostavassa suhteessa.

vapautunut 46 v.

En ole enää mitään. Kuorsaan ja häiritsen. Meillä on kaksi pientä lasta, ja naiseni haluaa olla kaunein ja paras kaikessa. En jaksa! Olemme olleet yhdessä neljä vuotta.

Antti 23 v.

Edellisessä parisuhteessa, vuosi ennen eroa kävimme parisuhdeterapiassa. Siellä kolme naista sätti minua siitä, etten tehnyt tarpeeksi parisuhteen eteen ja huomioinut vaimoa. Mitään minun sanomaani seikkaa ei otettu huomioon - ei edes pyyntöäni siitä, että ex-vaimo ei vetäisi kännäysreissullaan yhteistä tiliä miinukselle, koska lapsille pitää voida seuraavallakin viikolla ostaa ruokaa. Tein pitkää päivää ja huolehdin lapsista illat yösyöttöjä myöten sekä vein heidät aamulla tarhaan. Koin olevani lasteni osalta yksinhuoltaja siitä hetkestä, kun illalla saavuin kotiin.

yh-isä 44 v.

Ihan hyvä, että asiasta aletaan viimein puhua. Tunnen monia ruuhkavuosien keskellä eläviä stressaantuneita miehiä, jotka kokevat ettei mikään riitä. On henkistä ja fyysistäkin väkivaltaa. Vaimojen mielikuva hyvästä elämästä on täydellisyydessään niin vinoutunut, ettei kukaan pysty sellaista rakentamaan. Pitäisi oppia sietämään keskeneräisyyttä ja nauttia pienistä asioista. Elämän pitäisi olla muutakin kuin suorittamista!

Antsa 45

Mainonta aina seuraa yhteiskunnan ajankuvaa. Siellähän miehille on jo kauan ollut varattuna perheen idiootin rooli. Pohjat lyö parhaillaan pyörivä mainoskampanja, jossa imbesilli mies on sentään oppinut yhden ainoan asian, käyttämään Bonuswayta. Kuvitelkaa, jos spotissa roolit olisivat toisinpäin. Kuvattaisiin naista näin alentavasti. Mikä hirveä huuto siitä syntyisikään.

Tähystäjä, 64 v.