Työpaikkaihastus

Toi on kamalaa, tiedän. Päätin itse kertoa, mikä oli jatkon kannalta kammottavaa. Hän ei tuntenut samalla tavalla :(
Olisi pitänyt vaihtaa työpaikkaa, niin vaikeaa oli. Nyt vuosien jälkeen tilanne tasaantunut, mutta edelleen mielessä miktei aina kun kohdataan. Harkintaa suosittelen liikkujen suhteen.

Älä ole niin tiukka itsellesi. Jos tuntuu nyt siltä, että kiinnostusta on molemmin puolin niin voihan sitä tutustua kaikessa rauhassa paremmin. Se on susta itsestä kiinni ja hänestä, että oletteko valmiita siihen ettei kaikki menekään kuin elokuvissa ja sen jälkeen työelämässä yhdessä oleminen voi olla haastavaa? Kaikessa on aina joku juttu. Onhan se sinänsä helppoa erottaa työelämä ja yksityiselämä, mutta olen kyllä todistanut pariskuntia jotka hoitaa molemmat. Joten miksipä et sallisi itsellesi tutustua paremmin ja nähdä kenestä olet tosiaan nyt kiinnostunut. Älä välitä tiukkiksista jotka määrittelevät sulle mikä on oikein ja mikä ei. Sä tiedät itsekin sen varmasti.

Huomattavasti vanhemman.. entisen pomon kanssa.. naimisissa ollaan, meillä perhe jne. 10v yhdessä.

Monta vuotta oltiin samassa työpaikassa ihan parhaita kavereita.
Sitten kävi niin että jutut meni syvällisemmiksi, ja rakastuttiin niin että roihusi!
Mieleenikään ei ollut aiemmin tullut että mulla voisi olla sellaisia tunteita toiseen naiseen, olin pitkässä parisuhteessa miehen kanssa ja lapsetkin meillä.

Mutta ainoa oikea ratkaisu oli silloin erota, tämä mun työkaveri teki samoin omassa parisuhteessaan, hän seurusteli naisen kanssa.

Nyt meillä on muutama onnellinen yhteinen vuosi takana, oma koti ja avioliitto on kohta ajankohtainen asia..

Ja edelleen ollaan myös työkavereita :)

No, eipä tuohon yksiselitteistä vastausta ole olemassakaan... Eikä asia selviä kuin kysymällä ja silloinkin vain tämänhetkinen tilanne asian suhteen.

Minä yritän kovasti rimpuilla vähän vastaavasta tilanteesta pois, koska tällä hetkellä siinä on liian monta mutkaa välissä ennen _mahdollista_ ja lopullista maalia.

Vaikeaa on yrittää ajatella vain kaverina, koska väkisin sitä katsoo toista ihastunein/rakastunein silmin ja automaattisesti yrittää bongailla sieltä niitä ihania kiinnostuksen merkkejä.

Mutta oma pää ei jaksa... Kun hän olisi edes vapaa mutta kun on naimisissa ja perhettä, niin nopeita ratkaisuja ei ole olemassa. Sitä paitsi, oletettavasti hetero. Vaikka tuntisikin minua kohtaan ihastumista, jne. niin siitä on vielä todella pitkä matka vaikkapa suuteluun. Saati sitten muuhun.

Silti, paras vaihtoehto olisi, kun juttelisitte/juttelisimme suoraan asiasta, silloin olisi myös helpompaa päästää irti, jos tietäisi toisen todelliset tunteet.

Koen työpaikan neutraalina paikkana löytää rakkaus. Siellä näkee ihmisen arkiminän toisin kuin jossain hämyisessä baarissa tai nettideittailussa.. Joo, rakkaus voi löytyä mistä tahansa...

Ollaan kohta tunnettu pari vuotta työn tiimoilta. Heti ensimmäisestä hetkestä lähtien meidän välillä on kipinöinyt. En muista ketään muuta kenen kanssa olisi ollut näin vahvaa kemiaa. Pitkiä katseita, koskettelua.. Joitain kertoja olemme antautuneet suutelemaan ja melkein muutakin.. Mutta olemme tietenkin molemmat naimisissa ja ikäeroakin on. Intiimit hetket tapahtuvat hieman päihtyneenä ollessa, jonka jälkeen ei niistä hirvittävästi puhuta. En ole varma pitäisikö kuitenkin.. Jonkinlaisia tunteita tuntuisi kuitenkin olevan molemminpuolin.

"Nyt meillä on muutama onnellinen yhteinen vuosi takana, oma koti ja avioliitto on kohta ajankohtainen asia.."
Miksi ihmeessä onnellisuutta pilaamaan avioliitolla?

ihastuin siihen söpöön tarjoilijaan /karaoke vetäjään missä kävin asiakaana <3