mies uber siisti

Meillä tilanne on toisinpäi. Jos sinua nyt jo mietityttää asia, niin jätä sikseen.

Itse pidän siististä kodista, joten mukauduin helposti vähän parantamaan omia tapojani.

Kuulostaa erikoiselta. Siis hienoa, kun on siistiä, niinhän sisustuslehtien kuvissakin koskaan ei näy pölyhiukkastakaan. Mutta kuitenkin: Voiko tuollaisissa puitteissa elää? Miten tuohon kehykseen sovittaisi lapsia, tai koiran? Ettei tuollainen ylenmääräinen siivoaminen olisi merkki jostain vakavammasta emotionaalisesta taustasta? Sinuna seuraisin nyt tarkkaan kumppanisi reaktioita. Mitä tapahtuu, jos vaikka läikytät juomaa pöydälle? Saako kumppanisi raivokohtauksen tai alkaa neuvoa hysteerisenä, että älä tee niin, tee näin ja noin? Vai pitääkö suhteenne tässä vaiheessa mölyt mahassaan, mutta myöhemmin sinulla on käsissäsi, tai pikemmin niskassasi, kontrollifriikki?

Pakkomielteiset nurkkien nutaajat yrittävät saada sillä nuppinsa reilaan.

Jos tuo on miehen ainoa outo piirre, ja hänellä on avoin valoisa luonne.

Kannattaisi ehkä vielä tutustua tarkemmin.

Kaikilla meillä on omat omituisuutemme.

Se kirjoitetaan Suomessa über-siisti, ei uber siisti.

Varmaanki se ite haluu sotkuu ku on sut ottanu suhteeseen

Jos itsekin kuitenkin olet siisti, niin tilanne ei ole toivoton. Onko miehen siisteys kuitenkin ns. tervettä? Eli ei hinkkaa kloriitilla kaikkia pintoja tms? Minäkin pidän kovasti kodin siisteydestä. ENNEN LAPSIA olin juurikin niin siisti, kuin miksi kuvailit tapailemaasi miestä. Laitoin pyykit kaappiin värijärjestyksessä, pyyhin kaikilta pinnoilta pölyt päivittäin, jne... En vaatinut vastaavaa mieheltä, koska omalla tavallani nautin siitä siivoamisesta ja järjestömisestä. Myös sisustus oli mulle tärkeää.

Mutta elämä muuttui lasten myötä. Minun arvostamani asiat muuttuivat. Edelleen meillä on ihan kohtuullisen siisti koti, eli imuroin kyllä n. joka toinen päivä, enkä tiskejä jätä lojumaan kuin korkeintaam toviksi. Mutta sellainen pikkutarkka takertuminen on jäänyt unholaan! Koen niin paljon tärkeämmäksi sen, että lapset saavat myös elää tässä talossa vapaasti, ja tosiasia on, että kun 5v tekee itse leivän, niin sotkun määrä on eri kuin aikuisella... Mitä sitten? Minä olen hyväksynyt asian, enkä halua käyttää aikaani vain siivoamiseen, vaan lapsiin.:)

Kenties kun taas lapset muuttaa pesästä, niin minä innostun siivoamisesta enemmän. Aika näyttää.

Joskus nuorempana hylkäsin parikin deittiä siksi, että heidän huusholli oli todella sotkuinen.. Ajattelin että ihan vastakohtani kanssa en elämää rakenna, ja mielestäni tein hyvän päätöksen.:) Mieheni on kohtuullisen siisti, eli ei jätä tavaroita lojumaan pitkiksi ajoiksi tms. Hänkin inhoaa likaisia tiskejä keittiössä ja siivoaa jos niitä on. Päävastuu kodin siisteydestä on kuitenkin minulla, ja se sopii hyvin.:)

Puhu miehen kanssa aiheesta! Sillä se selviää, miten asian näette ja koette.

Kuulostaa pakkomielteiseltä. Jos hyvin käy eikä mies ole todella sairaalloisen pedantti, aluksi tulee yhteenottoja, mutta pitemmässä seurustelussa voi käydä niin, että hän tasoittuu ja suorittaminen hellittää.

Varo ylisiistiä miestä.Exäni oli juurikin tälläinen ja jo lapselta vahingossa tippui muruja lattialle,tahi läikähti jotain,alkoi raivoominen pienelle lapselle,saati minulle tuli kasvatusoppia silmät palaen.Viisi vuotta ja kiitti, mulle riitti vaikka siisteyteen panostan itsekkin.

Ymmärrän tunteesi! Lapsuuteni kodin painolastina sain kammon ylisiisteyttä kohtaan. Pikkupentuna en osannut edes leikkiä hiekkalaatikolla vaatteiden likaantumisvaaran vuoksi. Kaikki muu samaa rataa.

Käsitys siisteydestä on onnekseni elämän osa-alueista yksiniistä joissa olemme samoilla latusilla vaimoni kanssa. Kyllä hänkin aikanaan komensi minua korjaamaan sukkani eteisen lattialta ja aivan yhteiselomme alkukuukausina, kerran väistelin lentäviä tekstiilejä.

Vaimoni on tiskausfanaatikko. Kiertolaisvuosinani totuin siihen, ettei astioita tarvitse tiskata jokaisen käytön jälkeen mutta tuo filosofia ei uppoa vaimooni. Kun astian löysää käsistään niin vaimoni kiikuttaa sen oitis tiskariin.
Onkohan kyse tekemisen puutteesta koska minä vastaan ruokahuollosta astioiden likaantumiseen saakka?

Kun olinyhden rupeaman 6 vuotta arkiviikot puutteen torjunnassa muualla, yksi Fairy pullo riitti tiskauksiini 5:ksi vuodeksi vaikka mutustelin asunnollani 5:nä päivänä viikossa. On se vaan niin riittoisaa.

Viihdymme asunnosamme jossa on oleilun merkit eikä jokaista liikettään tarvitse miettiä. Kodikasta!