Kaipaan nuoruudenrakkauttani

Me erosimme vuosia sitten mieheni kanssa, ja hän on kuollut. Kysyisin oikeastaan miehiltä, että voisitteko kiinnostua uudelleen nuoruudenrakkaudestasi vuosikymmenten jälkeen, vaikka hänellä on lapsi, ja lapenlapsikin, vaikka itselläsi ei ole lapsia, ja kumpikin olisitte vapaita?

On toki täysin mahdotonta lähteä spekuloimaan miten kukakin tuollaiseen suhtautuu, mutta kannattaisi varmaan pelata riskillä ja kokeilla ottaa yhteyttä. Sittenpähän sen tiedät, eikä siinä menetä oikeastaan mitään. Sitäpaitsi olisi miehestä omituista, jos ei näitä jälkeläisiä olisi, jos noin paljon vuosia on välissä, että suhtautuu varmaan ihan senkin mukaan.

Kyllä minä ainakin olisin utelias tapaamaan nuoruuteni rakastetun tai minuun rakastuneen

Eikö se toinen vaistoa kun kaipaan niin paljon sitä entistä rakastani, on se niin väärin että se toinen ei rakastanut, Jos joku olisi laittamassa sinne suuntaan lämpimiä aaltoja että edes käväisisin sen mielessä. Tätä tunnetta ollut yli parikymmentä kesää. Kumma maailma tämä.

No kun noin paljon aikaa on kulunut, niin todennäköisesti hän on aikoja sitten menettänyt mielenkiintonsa sinua kohtaan. Ja vaikka ei olisikaan, niin luuletko hänen uskovan, että rakastat häntä yhä, vaikka olet ollut naimisissakin toisen miehen kanssa etkä ole pitänyt vuosikausiin yhteyttä? Miten ikinä pystyisit selittämään sen?
Voihan sitä aina kokeilla, mutta tuskin teille enää romanssia tulee.

Kun ikää karttuu perspektiivi myös muuttuu, pois jää mustasukkaisuus sekä omistamisenhalu, tilalle tulee mahdollisesti ystävyys entiseen rakastettuun jonka puolesta olisi ollut valmis vaikka kuolemaan, vaikka hän nauroi kun sinä itkit suruusi, silti se ystävyys on merkki ajankohdasta jolloin olitte yhtä. Menee naiselle aikaan entiseen, saturnuksen taa, hahmojen maailmaan.

Voitko soittaa ja kertoa hänelle asian. Olisiko jo aika?

en voi, ei ole nroa ? Toisekseen, hän ei halua roskia takapihalleen koska olin hänelle hetken huvi ja nyt kuollut.

poissa silmistä poissa mielestä, sanoi hän

Ihminen vuosikymmenien takaa ei kuole mielestä koskaan. Kol.mekymmentä vuotta sitten ei ollut kännyköitä, sähköpostia ta facebookia. Jos jollain olisi minulle niin kaukaiselta ajalta asiaa niin olisin iloinen ja juttelisin mielelläni.

Siellä menneisyydessä on kyllä tyttö jota kaipaan vaikka minä olin se huonompi puoli

Vakavasti puhuen, aihe on tuttu minullekkin. On sanottu että nuoruuden kaveruudet ja ensimmäiset tosi rakkaudet ampuvat täyslaidallisella niin lujaa etteivät ne katkea koko elämän aikana. Sille en voi mitään että laidallisen minuun saastuttanut nainen ei itse jäänyt koukkuun, ilmeisesti minä en ollut hänelle se alkupään tunteisiin jälkensä jättävä kaveri, sen tehtävän oli hoitanut ilmeisesti muutama jo ennen minua. On kerrottu myös että joskus tekisi hyvää päivittää kasvomuistiine entisaikojen henkilöitä, sen kyllä huomaa kun katselee muutaman kymmenen vuoden vanhoja kuvia, siinä huomaa kuinka muisti tekee tepposiaan ja kuvien henkilöt ovat aivan erinäköisiä kuin ne siellä muistien kuva arkistoissa olivat olleet. On aivan turhaa järjestää tapaamista jollei molemmat sitä tahdo, minun puoleltani haluaisin kyllä päivittää tämän neitokaisen kasvot muistiini, en voi tietää miltä hän nyt näyttää ja se on lopulta ihan sama, mutta vääristelmät se poistaisi aivan varmasti. Nostalgia on minun motiivini, tavata ex rakas, katsoa häntä sinisiin silmiin ja toivoa hänelle kaikkea hyvää. Varmaan hänelle kummittelee samoin joku muu kuin minä, toivoisin että se olisin minä, toivoisin ja unelmoisin ....

Itse muistan nuoruudenrakkauteni sen näköisenä kuin oli silloin. Olisi varmaan pettymys nähdä hänet vuosikymmenten jälkeen, koska harva nuorentuu vanhetessaan. Parempi säilyttää hyvät muistot eikä tavata jälleeen.

Mulla ei ainakaan ole mitään kaipausta entisiin. Ja turha sitä on vuosien päästä lähteä tunnustamaan kellekään et hei mä tykkäsin susta silloin. Ne pitää tehdä silloin! Sillon ku on tosirakkautta ja sopivuutta jne, niin ei sitä tartte vuosikymmenien jälkeen..jos olisi niin ne vuosikymmenet olusi vierineet tämän tyypin kans.

Kiinnostava ketju, minun ohjeeni on että yrittää kannattaa eikä jäädä asiaa mielessään pyörittämään, siinähän se sitten selviää. Kiinnostava aihe on myös tuo sielunkumppani, voiko sellainen olla vain toiselle ? Entäpä jos rakastat lähettäen ajatuksia toiselle, onko sillä vaikutusta. Järkeillen sanoisin ettei ole, jos minua rakastaisi tuo nainen kuten minä edelleen häntä olisimme varmaan jo palanneet yhteen.

Sielunkumppani.....kymmeniä vuosia ajatuksissa. Niin tutulta se tuntui, mutta eri aikaan vapaina...