Patsashankkeen tilanne U-u-t-e-l-a-n valtakjälkeen

..joko patsashanke saatettiin loppuun kun tiedot sen edistymisestä on poistettu ? Oli mukava seurata sen edistymistä ja ympärillä käytyä keskustelua faktoihin pohjautuen.

Paasihanke on nyt tärkeämpi. Pitäjien mahtimiehet on panneet parastaan saadakseen tämän kummajaisen pykättyä. Nämä taruolennot on kasvaneet kirjaimiksi ja numeroiksi aivan niin kuin yhteiskunta on halunnut. Onhan meillä mitä ihmeelisimpiä tarinoita sotet, kikyt, tietullit, talvivaarat ja tulossahan on kuntavaalit. Monenlaisille persoonille jotka roikkuvat meidän kukkarolla on kansalaiset antaneet omia tarunimistöjä. Monet ovat tuntevinaan itsensä näistä virtuaalihenkilöistä. Ei pidä varastaa toisten identtiteetiä. Voihan koittaa vielä aika jolloin ihminen muuttuu paremksi, vaikea kyllä uskoa tänä ahneuden, moraalittomuuden ja häikäilemöttymyyden aikana. Joudumme siis paneutumaan edelleen tarinoiden, riittien ja vertauksien avulla yhteiskunnan siihen sakkiin joka käyttää toisia hyväksi ja joilla ei oikeasti ole milloinkaan kasvoja. Älkää omiko tarinan henkilöitä omiksenne, vai haluatteko olla samankaltaisia kuin he ovat. Vastuu on lukijan.

Kyllä asioita pitää pohtia. Onhan alueella tehty suurista teollisuuslaitoksista kauppoja aina Ruotsia myöjen. Kaupoilla on olleet myös etelän miehet ja haalineen maakuntien omaisuutta. Monenlaisia oikeuksia on käyty ja selvitetty jopa kirkon paloja. Kyllä näistä voi kertomuksia viritellä, lisätä roolihenkilöitä vaikkakin vain tarinanomaisesti mutta sarkasmi sallittakoon. Jostain syystä näyttäisi siltä, että näiden pahantekijöiden viittaa haluaa jotkut sovittaa omille hartioilleen.

Martan synty.
Tussu on puhaltanut hengen Marttaan. Tussu oli penetraatiosa pahuuden kanssa ja näin syntyi Martta. Tussu kasvatti Martan kaltaisekseen, koittaen saada siihen kaiken sen pahuuden joka oli käsitettävissä. Kauneuden ja hyvyyden piti pysyä kaukana, jotta se ei pääsisi vähääkään vaikuttamaan Martaan. Narsismi oli Tussun mielestä erinomainen ”hyve” Martalle, samoin riidanhaluisuus ja tiedon puute oikeasta ja väärästä. Pitihän Martan myös marssia tahdissa kun Tussu löi tahtia ja kotikiusattujen saapas polki tempon lattiaan. Lojaali pitää olla kun maksukin on sen mukainen. Omaatuntoa ei saa olla, eikä sitä tällä virkatiellä tarvitakaan. Raamatun Eeva otti vain omenan hyvän ja pahantiedon puusta mutta piti näppinsä erossa elämänpuusta. Martta on jalostunut tuosta monioita sukupolvia sitten eläneestä alkunaisesta huomattavasti. Evoluutio on tehnyt tehtävänsä kiusallisen hyvin. Libreton on kirjoittanut tietysti Kotikiusatut ja Kuiskaaja. Puudeliksi on asetettu Askotti, joka kuikuilee nokkansa kanssa milloin mistäkin ja räksyttää ”köyhille omistajille”. Paaden rakennusvaihe on kyllä pysähtynyt totaalisesti, onhan Martta kiertänyt tupailloissa ja kaupitellut ties mitä mutta tuloksena on olut vain kassan näivettyminen. Martalla on oma tyylinsä hoitaa palveluksiaan kotikiusatuille. Omistajille hän on äkäilemässä,jopa vihamielinen ja karistaa pahimmillaan kimppuun. Katse on kuin korppikotkalla ja kireys paista muistakin kuin ryysyistä katsojan silmille. Martalla on tapana kierrellä väenkokouksissa, niissä isommissa pitkin salin lattioita ja nyökytellä kotikiusattujen valtakirjassaliille. Kehon kieli puhuu paljon kantajastaan, minkäänlaista häpeää ei tunne, eikä osoita kunnioitusta oikeita omistajia kohtaan. Täydellisesti koulutettu marionetti joka sontii vaikka housuihinsa jos Suutarin saapas komentaa.

LAPSELLISTA PASKAA KATEELLISET PPO:n PALSTOILLE LEVITTÄVÄT, KATI TEKI TAAS 1,5 MILLIÄ VOITTOA. KS. PÄIVÄN LEHDET.

Ei Uu-Telan patsahanketta ole haudattu. Valittu tontti ei vain ollut riittävän kallis tämänhetken taloustilanteessa. Lisäksi patsas ei maastotutkimusten perusteella aiheuttanut riittävästi haittaa alueen väestölle. Uu-Telan patsas organisaatio uskoo löytävänsä ratkaisun tähän asiaan tämän-, tai ensivuoden aikana.

Kevät lähestyy ja neuvostolaiset pitävät symposiumia.
Neuvostolaiset ovat kokoonkutsutut sympposiumiin. Kotikiusatut eivät ole saaneet tilaisuuteen pöytävarausta eivätkä kahvi ja ruokakuponkeja. Symposiumissa pölkky joutuu koille kun ei ole kotikiusatut tukena ja esittämässä pantomiimi takapirujen tavoin. Jos lie ei Marttakaan pääse DKW:ään seminaariin. Jää kilometrirahat ja ”punaisten lyhtyjen” toimet vain märiksi unelmiksi.

Paaden Martta järjestää nyt oikein pikavippiyritysten tapaisia puuronmaistajaisia pitäjissä. Runonlausujina on joitain kamarikuoron poikia ja tervehdysanoja lausutaan ja jaetaan kuulumisia ja ollaan yhteyksissä. Puuro on kallista ja todelliset yrittäjät pyörittävät päätään tälle puuronkeittäjälle, ei edes mantelia löydy Martan keitoksista. Kalakaanit ei käy kaupaksi vaikka tarjoaisi illallisiakin oikein ryyppyjen kera. Kilpailu on kova ruokailijoiden sieluista. Halpuutus on päivän sana, vaikka se mitä ilmeisimmin katkeroittaa Marttaa tuottajana ja Askotti saa hampaat irvessä räksyttää, kun on niin köyhää, että. Sappi pyörittelee kirjekuortaan ja makselee veroja kun kuori revitään auki, aivan samoin kuin neuvosto laiset repivät kutsut auki Kotikiusattujen nähden omissa pippaloissaan, joissa kehutaan yläpään olevan niin hyvä, että tilipussin pitää paisua melkoisesti. Siinä sitä sitten nyökytellään kun molemmin puolin ollaan samalla aaltopituudella, toivottavasti ei aallon pohjalla. On siinä meillä symposiumilaiset.
Markkinat on oikukkaat kun Rumppikin hyökyy allokaatioista globaalisti sisään. Olisi tietysti eduksi jos Martta osaisi jotain tehdäkin muutakin kuin keitellä sitä puuropataansa ja mulkoilla pahansuovasti omistajia. Riitoja on tiedossa omistajien kanssa, on sen verran kalliita ryynejä Martan keitoksissa. Ei edes neuvoston navetoitsijat tuo maitolitraa tai nokaretta voita, ryyneistä puhumattakaan. Voihan tupatapaamisissa kyllä kalastella niitä valtakirjoja jos sattuisi tärppäämään kun ollaan oikein niillä vesillä. Ketunhäntä on aina kainalossa ja välliin muuallakin.
Valtakirjoja tarvitaankin melkoinen nivaska, jos meinaa pärjätä niissä kevään koitoksissa, jossa omistajat tulevat olemaan väkevästi mukana. Kannattaa Martan käydä niissä opinahjoissa ilmoitusluontoisesti tiedottamassa tulevista bisneksistä ja valaa oppikansaan uskoa huomiseen palkitsemalla kyydit pelipaikalle ja antamalla vielä ”rahastoihin” hivenen syöttövettä. Kuiskaaja on kyllä paikalla ja opastaa miten huoneessa pelataan ja milloin piirretään lappuun A tai B. A:tahan ne aakkosetkin alkaa tietää Martta.
Epävarmuus kasvaa kasvamistaan mutta Marttahan pitää riitelemisestä ja siitä, että saa olla sihteerinä sihteerin paikalla. Tervetuloa vain kaikki köyhät yrittäjät tupailtoihin tai miksei aamuisinkin. Kattila on kuumana pitkin aikaa ja keskustellaan kunkin tarpeista, vastauksia kyllä saa mutta muistakaa kuitenkin salassapito. Tiedotuksen hoitaa ulospäin, niin, kuka? Jää kuitenkin hiertämään takaraivoon ajatus, onko sittenkään kaikki tervetulleita, omistajat kun tuppaavat olemaan uteliaita ja kyselevät vailla vastauksia. Mutta tavataan puurolla ja älköön Martta pahastuko jos mukana on joitakin jotka eivät joukko-oppiin kuulu.
Paasi, se ylistetty toteemi odottaa nyt innolla uutta tulemista, oikein ylös ajo vaihetta, onhan polkaistu käyntiin Meikap Laman onnenpyörä jossa neula kuulema pysähtyy muttei voiton kohdalle.
Ps.
Saako mukana olla omaa aineistoa, vai pitääkö se luovuttaa portilla kolehtiin, kysyy vanha kansa ja lehti jatkaa. Näinhän se on ”hyvät kokousedustajat”.

Kapitolin kukkulan keimssit lähestyy.
Talven niska on taittunut ja niin on taittunut paaden panostukset omistajien elintasoonkin.
Rahat hupenevat milloin mihinkin peltihökkeleihin ja kaikenmaaliman kankien uittamiseen. Kapitolin kukkula pitää kuitenkin varata hyvissä ajoin ja varmistaa rekisterit myönteiseen malliin. Onhan koko pitkä vuosi kampailtu talouden kanssa ja koitettu saada yleisökin uskomaan kaiken olevan mallillaan. Numerot ladataan pöytään ja nyt pitää olla jo huippu kikkailija, että pystyy pitämään taustat piilossa ja suoltamaan vain ne harvat onnistumiset mitä niitä nyt on, jokunen onnenkantamoinen. Se on kuitenkin selvää, että sympposiumilaiset joutuivat toteamaan, että jakoperiä ei kertakaikkisesti vain ole ja pussin pohja alkaa paistamaan. Auttaisikohan jos palkattaisiin lisää joku piiriin kuuluva vielä kannustamaan operatiivista johtoa ja kotikiusattuja. Kyllä kait ainakin konsultteja voisi käyttää ja pyytää lausuntoja tehdyistä strategioista. Meikapin onnenpyörää on nyt Juuda pyörittänyt myötä ja vastapäivään hiki hatussa mutta neula vain ei ota pysähtyäkseen tuottojen kohdalle. Uskaliaimmat jo jupisevat koko Laman onnenpyörän toimivuutta ja kuuluupa takarivistä jo katkeraa murinaa koko viisarin heittämistä hevon helevettiin. Joku kyllä totesi siihenkin, niin tietysti kotikiusattujen mielestä joukkoon kuulumaton, että, liian lähelle jää, liian lähelle jää.
Martta on kulkenut pitkin aikaa jonkinlaisessa kuntoutuksessa jotta voi esiintyä kapitolissa paremmin ja olla kiihtymättä ja jopa hönkimästä kansalaisten reveleihin. Kansalaisten kannattaa kuitenkin varautua siihenkin, että kiinniottoja tapahtuu. Pitäjissä on keskusteltu jopa aivan kodinturvajoukkojen perustamisesta. Rotevia miehiä onkin ollut tarjolla ja vaimoväkikin on sanonut tulevansa ”rintamalle” jos hyökkäysaalto yltyy kovinkin väkeväksi. Kaikkeen on siis varauduttu, onhan hälytysvalmius annettu jo perustetuille ensiapuryhmille. Sidontapaikkaharjoituksia on jo tehty kiihkeimmissä isänmaan ystävissä. Sieharsua, laastaritarvikkeita ja onpa varattu jo välinevuokraamosta kulkuvälineiksi kainalosauvojakin ja lääkkeaineita puhdistuksiin. Kuljetuskalusto paareineen on tiedossa ja kaavioita on piirrelty ruutupaperille. Siitä ei ole vielä tietoa saadaanko pelastuskopteri valmiuteen kun on näinkin kiihkeä turnajainen tulossa. Monistuskoneet kuitenkin painavat jo lentolehtisiä ja niiden jakelijat on koulutettu salaisissa paikoissa ja reititetty yleisövirtojen mukaan. Lehtisten jakajilla on kommando miehet turvaamassa turvallisen työympäristön, tämänhän jo lakikin määrää. On myös huomioitu Raahen viisaan mahdolliset suunnittelemat, tullauspisteet ja ruumiintarkastukset. Kuiskaaja Simonii toimii ilmeisesti koko tapahtuman pää promoottorina ja kulkee paksun kirjansa kanssa poodiumilla niin kuin on valmentajalla tapana tehdä. Osallistujat on listattu moneen kertaan ja seulottu omiin luokkiinsa. Tarkka on tieto kun kotikiusatut ovat valmistautuneet tyrmäämään vähävaraiset ja omiaan peräävät kansalaiset. Tiedossa on kuitenkin jo sekin seikka, että kansalaiset eivät saa edes kyytirahoja mukaansa. Investoinit noihin peltihökkeleihin eivät tuota kuin ruostetta.
Martta puolustautuu klopaalin talouden niiaamisella ja markkinoiden jatkuvalla heilunnalla, tähtäin ei näin pysy millään paikallaan. Tuplausta koittanut Martta on hätää kärsimässä kun ei pysy edes resenttilinjalla. Nytkin käy niin, että on syötävä tuvan nurkka niin kuin aikaisemminkin. Joutuneeko paasihanke nyt sitten odottelemaan seuraavaa glopaalia nousua, vai syöjäänkö sitä tuvan nurkkaa vielä pitkäänkin. Tikkuinen on Martan tie. Kotikiusatut eivät kuitenkaan aijo väistyä jakopaikalta ja neuvostolaisetkin kirjaavat mielellään nimensä kirjaan jossa jaetaan matkarahoja ja palkkioita joo joo miehenä olemisesta. Bonuksena tietysti aina kukkuraiset pöydät tämän seurueen syödä, onhan juomapuolikin turvattu. Maha täynnä on mukavampi katsella kun nälkäiset kansalaiset koittavat pitää puoliaan. Ryhmäkokouksia järjestetään vielä ennen kuin pilliin puhalletaan. Kuiskutellaan, vakoillaan, postataan ja skoijataan mutta kaikki salassa. Totuus ja tieto ovat tässä puulaaki(ottelussa) pelivälineenä.

Martan Polkka.
Martta esiintyy julkisuudessa reippaana tyttönä mutta pikselien välistä havainnoi selvästi merkkejä ei reippaudesta. Paaden rakentaminen on voimille ottavaa, vaikka on kuinka pystyvä. Toimintatapamuutos on tehty kotikiusattujen symposiumissa. Liikesalisuudet on olleet aikaisemmin seitsemän lukon ja kotikiussattujen takan. Tietoja ei ole annettu omistajille vetoomustuomioistuinkin on todennut, että uhkasakon määrä on niin iso, että sillä rajataan ”köyhien” tiedonsaanti pelkästään Reppanoiden selostuksiin niin määrän kuin laadunkin suhteen. Tilanne on edennyt erinomaiseen suuntaan kun samalla satasella maksetaan laskuja koko vuosi. Onko Meikap Laman onnenpyörä kuitenkin osunut päävoiton kohdalle, sehän selviää kun kulkeudumme sinne Kapitolin kukkulalle kuulemaan totuuden torvea ja Reppanan vannomiset.
Tuloksen enustettavuutta parantaa esson paarissa kova hälinä vedonlyöntipisteessä. Panoksia ottavat vastaan Köyhät Ritarit joita Askotti mainoo puheissaan. Kertoimet eivät paljo vaihtele koska väki joka kuuluu rahvaaseen on varma asiastaan. Tiettävästi Juudaksia ei kuulu joukkoon. On kuitenkin nähty tienoilla tuttu hiippari kärttämässä josko hänkin saisi pistää panoksensa likoon. Ylin tuomari joka ei ole sama kuin välillisessä oikeudessa ei lupaa kuitenkaan antanut sisäpiiriläiselle. Ei auttanut Kuiskaajan neuvot hiipparin pistäytyä vedonlyöntipöydän luona.
Martan korviin on kantautunut huhu valtakirjakiristä ja nyt sitä pähkäillään Kotikiusattujenkin tupailloissa. Uutta pitää keksiä ja saada Köyhien Ritareiden kampanja jotenkin passattua. Martta pyrkii nyt parantamaan tuloskuntoaan oikein fyysisestikin, on hankittu ihonmyötäiset trikoot ja omassa salissaan voi alkaa ähkimään taistelulajeja. Siihen sopii oikein hyvin järjestetyt puuroaamiaiset maakuntien makuun, saavat makkarat kyljillä vähän ihmettelemisen aihetta. DKW huristeleekin nyt pohjoisesta etelään ja tyrkyttää massiaan huimilla koroilla tyhmien tarttua tilaisuuteen. Väki on kuitenkin valveutunutta ja ei hevin nappaa syöttiä. Jokunen ahdingossa oleva tietysti ahmii mitä syötetään. Ahdingossa olevilla ei ole enää mitään hävittävää. Silloinhan on sama vaikka riskit siirtää riskimälle Martalle ja maakuntien miehille.

Liikesalaisuus muuri on siis murrettu.
Liikesalaisuudet ei paina kun airueet edessä toitotetaan yhdestä onnenkantamoisesta. Sanoohan sananlaskukin, että kyllä se sokeakin kana joskus jyvän löytää, saati sitten simonitsatut okulaarit klyyvarilla. Martalla onkin nyt kova puuhastelu tupailtojen välissä löytää sellaiset konsultit kotka selittävät tuloksen olleen tuloksekas. On kaluttu kaikki luut ja imuroitu nurkat jotta saataisiin jotain näytettävää väelle.
Yllätyksien estämiseksi Martta on käynyt harjoittamassa taistelulajejakin ja opetellut kovia karjaisuja, potkuja, kämmensyrjälyöntejä ja harjoitellut jopa sidontoja. Tulokset olivat samantapaiset kuin tuloksentekotaidotkin. Hiki haisi ja läskit lotisi. Personaal traineri oli kehottanut, jos ei muuta pysty, niin hädän hetkellä päästää suolikaasuja aivan vaikkapa varren kanssa. Hyvällä onnella vastustajat panikoivat, pidättävät henkeään ja ovat hätää kärsimässä. On sitä paitsi selvitetty, että tässä ei olisi douppinkirikkomusta koska eritteet on peräisin ottelijan ponistuksien tuolosta. Kuiskaaja on varma asiastaan, onhan hänellä se paksu kirja josta lukee sanaansa. Päästeleehän Martta samantapaista ainetta leuoistaankin, joskin miltei aineettomana. Yleisö voi vielä väenkokouksessa yllättyä kun Martta tepastelee kiinteissä trikoissa temmellyskentälle ojennellen, pullistellen, ja huitoen jäseniään, siinä jo raavas mieskin, jos ei housunpuntit tutise niin voi ainakin hävitä ottelun hekotukseensa. Mielenkiintoisia aikoja elämme,saammeko nähdä oikean jännitysnäytelmän.

Martan päivät.
Martan päiviä valmistellaan kovalla kötinällä. Askotti on puuhastellut pajassaan laskutyönä arvokkaita papereita ja laatinut monimutkaisia taitoksia joista kyhätään sitten kutsu Martan päiville. Oikein värikuvien kera on lupa piirrellä papereita. Potosopatut naamat pitää näyttää rypyttömiltä ja silmiä suurennetaan ja ryhtiä työstetään. Hampaat valkaistaan ja huulet paisutetaan niistä kireistä turpeiksi pusuhuuliksi. Sehän on selvää, että myös kotikiusatujen pitää saada palstatilaa. Alffa uros esiintyy tietysti kinnissä pikkutakissaan ja kaikki vinnit on poksauteltu poskilta ja parransänki plurrattu näkymättömäksi. Sapen puna on filtteröity ja saatu iho näyttämään aivan peipin perseeltä.
Kotikiusatut on valikoinut kutsu paikaksi tutun ja turvallisen Paaden pitäjän ja sieltä salin joka täyttää kaikki toiveet putsata pöytä. Tarjoiluun ei ole satsattu olennaisesti, koska kansalaisiakin on tulossa tervehtimään ”kuningatarta” ja putsattava kassa näivettyisi näin oleellisesti. Onhan aikaisemminkin ryysyläisillä ollut omat eväät mukana, syökööt nytkin omasta pöydästään. Nauttikoon kotikiusatut, Martta ja neuvostoloiset katetuista pöydistä. Pukukoodi on herrasväellä valkoinen kauluspaita ja tummat suorat housut, Askottilla on tietysti asu vapaa, innolla odotamme, onko tämä puudeli saanut vaikutteita jostakin kaukomailta vuoden aikana. Askottihan on paha sinänsä, jossa ei ole mitään hyvää vaan pelkkää pahaa.
Kutsu on valmisteltu huolella ja vallasväen edustus on taattu tupailtojen kautta hankituilla tervehdyskirjoilla, joita onkin mittava määrä, liekö sitten tarpeeksi ryysyläisiä vastaan. Turvatarkastukset tulevat olemaan ennennäkemättömät ja saattajia saliin on terävöitetty, että itsensä Martan ei tarvitse enää puuttua vanhuksien asiakirjojen laillisuutteen. Taustat on tutkittu ja luotettavuusselvityksiä on pidetty pitkin talvea. Järjestettiinhän neuvostoloisille oikein seminaari, jossa painotettiin tätä tärkeää asiaa. Kaikki olivatkin (ainakin melkein) käsi ojossa kolmannen valtakunnan malliin vannoneet lojaalisuuttaan messiaalle ja kotikiusatuille. Hurmoshenki oli huomiota herättävän kiihkeä ja tunteellinen. Laulettiin jopa Paadelle luritettu ylistyslaulu. Naisväki hamuili nästyykejä esityksen jälkeen ja kuivaili silmäkulmiaan ja lopuksi kaikki hakkasivat käsiään yhteen kovaäänisesti ja huudettiin yhteen ääneen kolme eläköön huutoa. Sappi löi tahtia saappaallaan.
Valmistelut Martanpäiville on siis suoritettu huolellisesti ja euroja säästämättä. Päivä on ilman muuta valittu siten, että ei kaikki yhteiskunnan kassan kartuttajat pääse tulemaan ja sotkemaan jaettuja kortteja ja pilaamaan Martanpäiviä. Vanhempi väestöhän joutuu seuraamaan tätä juhlatilaisuutta median välityksellä ja suuri joukko kokoontuu esson paariin seuraamaan periskoopin kautta tätä suurta puhallusta. Libreton no laatinut kotikiusatut ja siinä onkin jouduttu käyttämään apuna Kuiskaaja Simoniita ja Reppanaa on prepattu lukuisia kertoja joten kaiken pitäisi mennä kirjoitetun libreton mukaan. Martan kevätpäivän avaa tietysti T. Pölkky. Pölkylle on laadittu vain lyhyt mahdollisuus katsaukseen, Paaden vaiheisiin ja Martan aikaansaannoksiin. Onhan Pölkky kotikiusattujenkin mielestä vähän yksinkertainen ja kömpelö. Oululaiset sanoisivat suoraan, että pöliähän se on. Martan juhlapäivä saadaan kuitenkin avattua arvoisensa edustajan toimesta. Väki odottaa innolla milloin kutsut ”itsenäisyyspäivän” juhlaan kolahtaa postilootaan. Paljonko Martta antaa aineellista tunnustusta ryysyläisille. Vetoa on lyöty esson paarissa siitä, että onko kaikki mennyt hyvin ja kotikiusatut ja neuvostoloiset voivat jatkaa toimintaansa. Martta siis hyväksyy sen tosiasian, että koeaika on edelleen voimassa ja vaikka tulokset on muuta kuin päivänvalon kestäviä se ei haitta mitään kun Simonii ja kotikiusatut hyväksyvät nämä rakenteelliset lahot. Neuvostoloiset eivät saa kuin nyökytellä ja syödä sen mitä syötetään vaikka kuinka olisivat allergisia asialle.
Martanpäiväthän on jokavuotinen tilaisuus jossa Martta, kotikiusatut ja neuvostoloiset esiintyvät ja kehuvat toinen toistaan. Juhlaväki vahvistaa Askotin värjäämät paperit ja tervehdyskirjoilla tulleet joukkoon kuulumattomat piirtävät hyväksyntänsä jaettuihin arpalappusiin jotka voi vielä tarkistaa koordinaattori miten se kaikki meni. Varsinaista osaamista ei siis tarvita, riittää kun on järjestelmä hallussa.
Ripanetsissähän annetaan sitten ”lausunto” saavutuksista. Se kuka lausunnon antaa on kyllä Köyhillä Ritareilla tiedossa. Väelle annetaan käyrillä juhlapäivän kunniaksi nousujohteinen suunta vaikka todellisuudessa viivaa vetää pelkästään asianosainen. Kukas sen kissanhännän nosta jos ei kissa itse.

Martanpäivien salaiset asiakirjat
Yleisesti on tiedossa, että Paaden Martta on keräillyt kannatuskirjoja tupailloissa koko viime ja tämän vuoden. Kannatuskirjoja onkin tullut melkoinen nippu, aivan linjakkolasteittain edustaa. Niitä on kerätty ympäri maakuntaa ja jopa maakunnan rajojen ulkopuoleltakin. Siinä on pitänyt DKW:llä huristella eräskin kilometri. No, matkat maksaa maakunta ja vielä matkaväsymyksen aiheuttamat päivärahat ja paarien lounaat ja illallispöydät rouveissa. Esson paariin ei Martta kuitenkaan ole eksynyt kuulemaan köyhien epistolaa. Tämä kannatuskirjojen keräily on kovin yksipuolista. Kotikiusatut eivät missään tapauksessa hyväksy tai tule hyväksymään kansalaisten kannatuskirjoja. Kotikiusatut laativat silmä tarkkana työjärjestystä, laillisuudesta ei tarvitse välittää koska välillinen oikeus totesi, että kotikiusatut nauttivat diplomaattista koskemattomuutta. Lain koura ei yltä tähän Paaden sisäpiiriin näin on oikeudenpalvelijat päättäneet suuressa viisaudessaan. Yllätyksenä käytäntö ei tullut kansalaisille, päinvastoin. Onhan Martan retkillä mukana ollut joskus esiliinana kotikiusatuista talousosaajia edustamassa kännykkä kädessä ja matopelit pyörimässä. Nokian seuraajaa ei tästä kulkueesta näyttäisi kuitenkaan tulevan. Kukkaro mukana kyllä liikutaan ja haetaan niin hyviä pisneksiä, että voidaan myydä palveluksia jopa yli 10% koroilla ja tarjoamalla ahdingossa oleville yrittäjille kehitys- ja vetoapua aivan hallitusammattilaispankin kautta. Nikkaruuksia onkin tehty niin paljon, että pitäisi saada jo se paadenkin rakennus jotenkin sieltä saviliejusta nousemaan. Se on kovin noloa kun kumitolsot jalassa saa kulkea paaden teelmyksellä vaikka osaamista on tuettu jopa summan mutikassa arpomalla. Pohjalainen yrittäjä on sen verran itsekäs ja väkitukkoinen, että ei ensimmäisenä ole ottamassa vierasta vaikuttajaa omaansa. Näin ollen Martta onkin joutunut tyytymään hädänalaisiin ratkaisuihin. Tai sitten pestaamaan rukoushuoneelle edustajansa, josko siellä olisi siunausta. Yritystä on ollut mutta onko mennyt jo alussa ylikunnon puolelle. Rahaa kuluu kokouksiin ja kestityksiin mutta kvartaalit jää alituiseen markkinoiden alle. Ei auta edes kirjanpidolliset kikkailut, markkinat eivät vain usko näihin kyytityksiin. Köyhät Ritarit uskovat vankasti markkinavoimiin ja siksipä eivät ole ryhtyneet nurkanvaltauksiin Paaden kyhäelmiin. Ritarit eivät sitä paitsi käytä kumitolsoja kun harkitsevat valtauksia. Jääkööt siis Paasi Kotikiusattujen ja neuvostoloisten tärveltäväksi. Monenlaista hupiahan tuo seurue järjestää ja yksityinen panos on kuitenkin sen verran pieni, että maakunta ei siihen kaadu. Kokonaisuutena tietysti harmi kun tärvätään yhteisiä. Kukaan ulkopuolinen ei ole koskaan päässyt kurkistamaan siihen kenkälaatikkoon jossa Paaden kirjallinen aineisto on. Siellä on osa tarvittavista asiakirjoista ja osa on ties missä. Reppanakaan ei ole päässyt tavaamaan aineistoa kuin valikoidusta kenkälaatikosta. Siihen on Reppanankin tyytyminen ja siten muistella ulkoa miten sen protokollan sanamuoto menikään ja vielä varmemmaksi vakuudeksi leimasimella alle niin jo täyttää salaisten kansioiden vaatimukset ja liikesalaisuudet jäävät alimmaisiksi ja kenelläkään ei ole tietoa edes olemassaolosta, vai onko sittenkin.

Patsashanke etenee kaikista vastoinkäymissistä huolimatta Betonin lujuus nousi otsikoihin viimme vuonna.
Uutelan patsas ei voi sijaita huonolla perustuksella.
Koska betonia kuluu jalustaan 27000 kuutiota (lisäksi vahva raudoitus), on pakko varmistaa, että emme tee turhaa työtä, ennenkuin VTT on vahvistanut, että materiaalit ovat ikuisuuden kestäviä.
Vastauksen saamme VTT:ltä varmaan parin viikon kuluttua.

Tässä kuitenkin luettavaksi, miten vaikeiden asioiden kanssa olemme joutuneet painineet viedäksemme homman maaliin.
(huonoa ei kannata tehdä)

Betonin lujuus

Betoninen lujuusBetonille on ominaista hyvä puristuslujuus. Lujuuden yksikkönä käytetään megapascalia (MPa) 1 MPa = 1 MN /m2

Betoni lujuus arvostellaan yleensä 28 vuorokauden iässä, vaikka lujuudenkehitys jatkuu vielä pitkään sen jälkeen. Betoni jaetaan lujuutensa perusteella puristuslujuusluokkiin, joka ilmaistaan merkinnällä K30 tai C25/30. Molemmat merkinnät tarkoittavat, että betonin lujuus 150 mm:n kuutiokoekappaleilla määritettynä on 30 MPa. Betoniteollisuuden käyttämät lujuudet ovat yleensä K30…K60 (C25/30…C50/60). Korkealujuusbetonit ovat K70…K100 (C55/67…C100/115).

Betonin lujuuteen vaikuttavat useat seikat:

vesisementtisuhde
sementin laatu ja –määrä
kovettumislämpötila
kiviaineksen laatu ja rakeisuus
jälkihoito
massan kovettumisikä
seos- ja lisäaineet
veden laatu
massan tiivistys

Martta alustaa Paaden uutta tulemista.
Martta pönkittää valta-asemiaan kotikiusattujen tuella ja neuvostoloisten nyökytyksillä.
Kotikiusattujen täytyy nyt antaa lojaaliteettinsä venyä äärimmilleen Marttaa kohtaan. Onhan Martta ollut heidän sylikoiransa jo pidemmän aikaa. Neuvostoloiset saavat tapansa mukaan tyytyä toteamaan tilanteen ja T.Pölkky nuijii pöytään juuri silloin kun nappia painetaan.
Martta on kasannut kannatuskirjoja pulpetilleen melkoisen pinon ja ihastelee niitä niinä työpäivinä kun on kontuurillaan. Kotikiusatut on päättäneet omassa sisäpiirissään, että kansalaisten kannatuskirja esityksiä ei oteta työjärjestykseen koska se saattaisi horjuttaa koko Paaden rumilusta. Kansalaiset saavat siten osallistua kotikiusattujen tiedotustilaisuuteen siellä tutussa ja turvallisessa ympäristössä, jossa kukaan ei ole valvomassa omistajien etua. Tilaisuus on monoloki, jossa Pölkky Martta ja Sappi esiintyvät. Tietysti on hommattu adjutantti nuijimaan väki hiljaiseksi ja kuuntelemaan kotikiusattujen madonluvut. Aineisto on lähtöisin Askotin penaalista ja siinä ei ole muuta kuin kiitosta ja kunniaa. Protokollan järjestys on tarkoin laadittu ja siihen ei voi lisätä mitään kun ei kerran kotikiusatut niin halua. Reppana laahustaa tutisevin housunpultuin nurkastaan vapisevalla äänellään lukemaan rukouksensa Kotikiusatuille, Martalle ja Neuvostoloisille.
Vedonlyönti on esson paarissa ollut tästä menettelytavasta ylivoimainen.
Startti lähestyy ja kirjekuoria nuollaan ja ollaan yhteyksissä lehdistöön. On tutkittu ajanjakso jolloin mahdollisimman vähän väkeä pääsisi lähtemään maakunnista pelipaikalle. Rukoillaan jopa herraa apuun jotta tulisi oikein huonot kelit väen liikkua. Pelipaikka on valittu kotipaikasta niin etäälle kuin mahdollista, että ei äänet kantaudu heti äärimmäisiin kolkkiin.
Rynnistys on kova ja armoton onhan kassa käytettävissä kaikki tiedot salaisia ja kansalaiset pelotellaan järkytyksen partaalle, voihan edessä olla reissu kättelemään virallista valvojaa.

Köyhä nivaloinenko ollu taas asialla?

Jokainen istuttakoon henkilöt paikaleen mielikuvituksensa mukaan ja jos tuntee samaistuvansa niin kanataa silloin mennä muualle kuin Paaden tohturin terapiaan. Paadessa on liuta henkilöitä ja varmaan lisääkin on tulossa kunhan entiset on pilanneet tarpeeksi koko paasihankkeen. Elämme mielenkiintoisia aikoja ja kaikkea yllättävää saattaa tapahtua. Askotin tila on vakava ja koko konklaavi on saapastellut saveen, niin, että varret ei riitä. Aikataulutusta tehdään ja sovitaan tapaamisia, milloi kukko kiekuu ja portit suljetaan. Kannatuskirjoja tarvitaa aina vain enempi, enempi kuin velkakirjoja.

Valintojen aika myös Paadessa.
Kansa valmistautuu vaaleihin ja ehdokkaita on tarjolla joskin kovin niukasti ja aineskin on lukuisan joukon mielestä kovin kehnoa. On vain useiden konkurssien isiä ja kaiken maailman rakkikoiria. Martta ei ole lähtenyt ehdolle mutta taustavaikuttajana hän on lupautunut olemaan. Paadessa onkin käyty tupailloissa henkeviä keskusteluja miten kilpeä voitaisiin kiillotta ja kumiteräsaappaiden varret putsata Paaden savesta. Tilanne on kiusallinen kun jatkuvasti soitellaan ja pitäisi joutua vaikka minkä moisiin tiedonantoihin ja kuullusteluihin. Sappi ei tiettävästi ole ehdokkaana muuta kuin paaden puliveivauksissa. Tussu ja Askotti ovat uskaltautuneet ehdokkaiksi listoille. Onhan rappari Tussu melkoinen tekijä kun on kyse omaisuuksien uudelleen järjestelyistä ja Askoti räksytys on kantautunut läpi koko pohjanmaan, jopa sen ulkopuolellekin. Käsikynkkää on tämä kaksikko kulkeutunut kokouksesta kokoukseen, jopa niin lähekkäin, että uusi avioliittolaki pian toteaa heidän olevan vähintään kihloissa. Meriittejä on siis melkoisesti ja rintapieliin kun vielä pistää koristamaan ne tunnustukset jotka on saanut verkoston luovuttamana. Kuvassakin on käyty ja kaikki finnit on potosopattu koko naamataulusta ja hampaat valkaistu siitä sonnasta mitä siitä leipälävestä on suollettu ulos. Askotilla on kyllä hymy kovin kireä, onhan vaalitulos ollut perinteisesti melko kehno kun ovet eivät ole auenneet. Voisikin sanoa onko tämä puruluun kuljettaja eilispäivän tapaus. Tussu on rappareiden kunkku, onhan hänellä rekortit rahojen tärväämisessä. Siitä hän on ylpeä, pikku pieruissa sitä tavailee muille roiskijoille. Narsistina haluaa olla kukkona tunkiollaan, kannukset eivät vain ole kovin koreat.
Onhan Juudaskin päättänyt kokeilla onneaan. Joku onneton voikin luottaa temppujen tekijään, tuskin kovin moni. On, yrittänyttä ei laiteta. Kova on kuitenkin pyrky päästä jakopaikalle. Tässä tilanteessa ei vain onnettomia tarvittaisi päätöksentekoon. Juudas tietää tarkkaan epäonnistuneensa markkinointihommissa, syntisäkki on siis raskas kantaa ja repun viilekkeet painavat kapeita hartioita vereslihalle. Eihän Juudas ole muutoinkaan ansioitunut, reittä myöden naikin.
Paadessa on näitä tekijöitä enemmältäkin. Onhan Julma Kainalo, kovettu hallinto ammattilainenkin lupautunut pelailemaan niitä matopelejään valtuustossa jos valituksi tulee. Enkat on monessa kokouksessa tehnyt mutta puhuvan tätä ”ammattilaista” ei kukaan ole kuullut. Tyytyväinen oloonsa kunhan vain saa olla valittuna valittujen joukossa ja keskittyä niihin peleihinsä. Sitä mitä tämä Julma Kainalo on joskus saanut aikaan ei tiedä kukaan.
Onhan muka tietysti kaksilla rattailla ajava Petrov Kaarnala. Selkäranka joutuu venymään äärimmilleen kun puhutaan yhteisistä eduista. Silloin kun puheena on oma asema ja urakehitys niin käsi on pystyssä ja viittoma on kaikkien ymmärryksen piirissä. Noukitaan rusinat pullasta ja ei syödä koko nisua. Näin suu pysyy alituiseen makeana. Paikkojahan vapautuu aina valtiopäivätalolle asti kunhan aikaa kuluu. Pitäisi vain vielä opetella se herransanakin oikeasta kirjasta niin jopa portit avautuisivat.
Kiirusta pitää koko paaden hallintoväellä kun väenkokouiskin pitäisi jotenkin saada kehilleen ja virallisia asioitakin kuuluu olevan aivan piisalle asti

Viikonloppu ja köyhiä taas vituttaa. Tai paremminkin edelleen...

Sapen kauhut
Sappi oli nähnyt unta, että Muskettisoturit olivat kipuamassa kohti paaden valtakuntaa. Sapen pahin painajainen aikoihin oli totisinta totta. Sappi oli herätessään hiestä märkä aivan haaruksia myöjen. Ensimmäiset sanat suustaan olivat kuuleman mukaan olleet, meinaavatko ne kaapata vallan Paadessa. Sappi oli kovin tuohduksissaan ja kutsutti tietysti kotikiusatut koolle välittömästi. Laadittiin pikaisesti suunnitelma jossa estettäisiin omistajien mahdolliset yritykset murtaa kotikiusattujen yksinvalta. Ensimmäiseksi väenkokoukset aina viimeisimpään nurkkaan . Toiseksi ajankohta sellaiseksi, että työväestöltä estyy pääsy mahdollisimman tarkoin. Kolmanneksi kutsukirjoja ei hyväksytä muuta kuin tietyiltä tahoilta. Neljänneksi ilmoittautuminen tehdään mahdollisimman vaikeaks,i jotta omistat lyöpyvät. Väenkokouksessa ei saa käsitellä muuta kuin kotikiusattujen esittämiä asioita, ei muita. Väenkokouksen kaliffi valitaan sitä mukaa, että nuija paukkuu vain mieluisille asioilla, ei muille. Lehdistö pitää valjastaa toteuttamaan Kotikiusattujen sanomaa ja muut jutut evakuoidaan jo ennen painoon menoa. Martan pitää olla näkyvästi esillä ja käyskennellä nyökytellen alaisten omistajien ihastella. Väenkokoukseen on varattava tuhti joukko konsultteja ja lainoppineita, mieluiten nimekkäitä kansan ihmetellä, kauhiostella ja eiköhän silloin jo omistajatkin mene sanattomiksi. Sanattomiksi menevät viimeistään kun Kaliffi jakaa puheen vuorot ja laukoo viisauksiaan poodiumiltaan. Näillä toimenpiteillä pitäisi saada väki kyllästymään koko omaisuuteensa, ja kotikiusatut voivat näin ollen jatkaa puuhasteluaan rauhallisin mielin.
Vaarana on kuitenkin se, että aina jostakin nurkalta on jäänyt kytemään ja näitä Kotikiusattujen pelastajia tarvitaan alituiseen. Tuloksenteoksi ei siis voi paaden patsasta kehua, taistelutantereeksi se on mennyt. Sapellien kalistelu siis jatkukoon.

Hyviä uutisia kaikille Jarmon patsasta odottaville. Rakennuslupa on vihdoinkin saanut lainvoiman. Patsas rakennetaan Preiskarille. Tähän on monta syytä, tärkeimmät ovat mm. Patsaan valtava koko, mutta myös se, että siitä tulee Raahelle merkittävä merimerkki. Lähetän alustavat kuvat suunitelmista, kun loputkin nimet ovat papereissa.

Joko Nivalan viisaat ovat saaneet mainosjakelustaan loppulaskut? Paljonko pamahti oikeustaistelusta voittoa?

Askotin julistus.
Paaden kunnassa, jossain siellä tuntemattomassa Askotti mainoo itseään poodiumille. Mielenkiintoinen kevät on tulossa ja naamaa pitää saada myytyä, koska on monenlaiset valinnat tulossa. Kuvassa on käyty ja valittu pallinaamainen vaihtoehto, muuten tunnusmerkit on ennallaan. Kaksoisleukaa tuodaan esille käsin kähmimällä ja sormin hiplaamalla. Jutut on miestä myöden rehvakkaat ja itsekehu ylitsevuotavaa. Hymistys ja sormien hermostunut hiplaaminenn vievät uskottavuutta kun puhutaan luonteenpiirteistä, jotka ovat samaa luokkaa kuin se sormien hiplaaminen. Asiat ovat kunnossa niin kauan kun saa olla muiden pussilla, olla tekevinään ja nauttia verkoston sateenvarjosta. Rehellisyys on tietysti kaikkien kaltaistensa motto samoin ahkeruus mitä ne sitten kullekin merkitsevät. Puudeli on puudeli ja puudeliksi jää. Kuikuilee pollansa kanssa kuin varas yön pimeydessä. Esille tuodaan se maallinen aineellinen aikaansaannos joihin kuuluvat autoreuhka, kyprokkikuutiot, mopo ja pankkiasiakkuus velekapuolella. Mitä on sitten saatu aikaan edes Paadenkaan hyväksi, se jää epäselväksi. Paaden sanomat ei ota kantaa saavutuksiin vaan antaa vain Askotin mainoa itseään ympäripyöreästi. Askoti toimii esitansijana punaisten hiilien päällä. Siinä jatsatessaan kertoilee Paaden asujamiston olevan köyhiä, typeriä ja huijattavissa. Askotti on jäänyt yhden asian liikkeeksi ja sen kaikki tietävät. Askottihan on paha sinänsä, jossa ei ole mitään hyvää vaan pelkkää pahaa. Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten. Pitäähän lisäksi luetella kaikki kissanristiäiset mihin on sotkeutunut. Sukurasite on kuitenkin kova ja kähmityt rahat painavat vaakakupissa kun Paaden kuntalainen tepastelee piirtämään numeronsa paperilappuun, ne veljien rahat, ne veljien rahat.
Nähtäväksi jää miten paaden vaaleissa käy ja onko Askotti kykyjensä mittainen mies. Kykyjä on monenlaisia tehdä hyvää, yhteistä hyvää tai pelata verkostojen kautta omaan pussiinsa.

Paaden puolueen populistiset saavutukset tai saamattomuudet

Paadessahan on vain yksi puolue joka on hallituksessa. Tietysti oppositio joka on lakimääräisesti sysätty syrjään ja evätty puheoikeus. Neuvostoliiton kaikuja on jäänyt Paaden kuntaakin. Yksipuoluejärjestelmässä kotikiusatut neuvostolaiset ja Martta ovat saman sateenvarjon alla ja järjestelmää suojelee kukas muukaan kuin järjestelmä itse. Kotikiusatut ylimpänä sanelevat ja vartioivat Paaden kunnan asioita, kokoustavat ja kyttäävät, ettei kukaan neuvostolaisista pääse lipeämään riveistä, ”kuntalaisillahan” ei ole puheoikeutta. Onhan käynyt niinkin, että ote on lipsunut ja on jouduttu käyttämään kovia otteita lipsujia kohtaan. Aina ei riitä, että pistetään sivuraiteille vaan on käytetty härskimpiäkin keinoja karhata lipsujat ulos. Suurimmat juonijat ovat nosteessa ja ne jotka vähänkin kavahtavat konnuuksia hissi vie alaspäin. Pieni on hiekkalaatikko leikkiä isojen poikien ja joidenkin tätienkin. Uusia herroja pääsee mukaan vasta sitten kun taustat on tutkittu ja ”hyväksi” todettu.
Rahakasan päälle päässeet mylläävät seteleiden seassa heitellen tarjouksia ja sopimuksia milloin mihinkin. Kirjanpitäjä korjailee typeryyksiä ja Reppana vannoo kaiken olevan kunnossa. Leikkiä jatketaan niin kauan kun setelit on syöty ja kourassa on vain arvottomia velkakirjoja . Velkakirjojahan ei kukaan halua ei edes Askotti. Rahaa on kuitenkin vielä pinossa kovinkin tuhdisti joten temmellyskenttää riittää ja aikaakin on vielä vuosia. Nähtävissä on kuitenkin se, että omaisuus häviää kokoko ajan ties minne. Selitellään onnistumisia ja vannotaan, että vuodet eivät ole veljeksiä keskenään. Vuosi on kuitenkin globaaleilla markkinoilla ollut huomattavan hyvä ja sitä ei Martta ole osannut hyödyntää vaan on sotkeutunut lillukanvarsiin ja auringonlaskun puulaakeihin. Näyttäisikin siltä, että omistajat saavat vain pikkurahaa Martan mainomasta onnistumisesta. Samalla syötävä tunkio pienenee joka vuosi. Jääkö lopuksi vain pikkuinen paskakasa josta sontiaiset on lentäneet piisalle etäälle. Tämän vuoden pelastus on muiden tekemät panostukset ja yksi onnenkantamoinen. Ensi vuonna voidaan vielä nauttia kun syödään pohjoista kermakakkua, mutta sitten onkin pidot pidetty ja sontiaisten aika hakeutua uuteen lantakasaan. Pientä liikehdintää on jo nyt havaittavissa kun rivit eivät ole aivan vedenpitävät. Valta kuitenkin keskittyy koko ajan ja miilunpolttajien pihapiiri laajenee. Alueellinen tasapaino järkkyy ja osa pitäjistä on nyt vain joo joo miehinä. Juudastahan ei lasketa siitä ei tiedetä koskaan, mihin päin se tuuliviiri kääntyilee. Ei nouse paasihanke vaikka vuositolkulla ponnistellaan peräsuoli pitkällä ja kepulikonsteilla ja kyky kampeamisella. Ei saada elementtejä kyhättyä ryvettyneelle kivijalalle. Ennakkoäänestys alkaa Paadessakin ennen varsinaista. Tulos on jo selvä niin kuin PohjoisKoreassa tai vanhassa Neuvostoliitossa nykyisessä venäjässä. Laput on jo tarkistettu ja äänet laskettu vaikka äänestystä vasta valmistellaan, ollaan aikaansa edellä. Paadessa mennään jo tulevaisuudessa liekö kellot kesä vai talviajassa.

Muutama köyhä ja vittuuntunut kaveri sepustaa onnettomia juttujaan...

Kuka maksaa ja kenelle, siinäpä vasta kysymys. Askotti voisi vastata

”Onhan kirjoitettu”, lausutaan isossakin kirjassa.
Paadessa on jouduttu jo niin ahtaalle, että on päädytty jo rukoilemaankin. Anekirje on lähetetty paikalliselle lähetysseuralle. Enteileekö tämä väenkokousta paaden kotiseuduille kun käsiä jo ristitään. Rahalla koitellaan nyt suuren kirjan kansia ja ostellaan sieluja vaikka valtakirjoja ei ole annetukkaan hakuun ”seurakuntalaisille”. Koteja lähestyttiin haalistuneen värisellä roopuskalla ja teksti oli samaa tasoa. Tekijöinä oli vanhat tutut jopa rievun tekijä. Seurakuntalaiset odottavat kyllä seuraavaa siirtoa, joko katumusharjoituksia on tehty kotikiusatuissa ja neuvostolaisissa. Martta ainakin on ollut jo kyykyllään herransa edessä ja kuunnellut sanaa korvat kuumina. Onhan piireissä kuitenkin sisäpiiriläisiä, jotka käyttävät maalisia lahjojaan taivaallisen ostamiseen. Pahojaan tekevät hämärissä mutta valoisaan aikaan kuikuilevat herran huoneen nurkissa. Väkevä on Paaden vallasväki mutta väkevämpi on seurakuntalainen. Vahat ukot ja akat ovat odottanet saataviaa jo vuositolkulla ja kohta kistikansa hermostuu. Ei auta vaikka vallasväki rässäilee upslaakihousujaa, ottavat ripustimelta tärkättyjä kauluspaitoja ja harjailevat pikkutakkejaan. Kiimakengätkin on jo lankattu, mustat puolisukat on pesty ja rusetti valittu huolella. Valistunut väki kyllä tietää missä mennään koreiden kamppeitten alla. Sisin on vallasväellä puhdistamatta vaikka kuinka nöyristelee jopa rukoushuoneen poodiumilla katuvaisena. Kalenteria katsellaan ja kutsua odotellaan milloin kirjat aukaistaan ja annetaan kotikiusatuille tilaisuus julistaa ”herran” sanaa. Ristikansahan ei saa kuin kuunnella ”herran” sanaa. Ei passaa, että rahvas sekaantuisi kaikkein pyhimpään sakramenttiin, tämä epistola vain on sellainen. Pian nousemme kuulemaan väenkokouksessa madonlukuja ei niinkään hengellistä mutta sanaa kuitenkin. On vuosi pyöritelty päässä mitä rahvaalle tarjotaan. Kahvi ja pulla lienee ruumiinravintona mutta muuta ei taida kotiin viemisinä olla. Martta päivittelee tilanteen ahtautta mutta kehuu itseään ylitse muiden. Eihän juhlatilaisuudessa pidä kehua niitä munauksia joita on tullut tehtyä vaikkakin muiden käskytettynä. Jättää myös numerot vajavaisiksi ja hautaa taitamattomuutensa piilosille rivien alle. Mitä sitten Pölkky lausuu vieraille ja sille joukolle joka on saapunut monilukuisena estämään valtuutettuna omistajien todellisen tahdon. Elämme edelleen mielenkiintoisia aikoja, näin on todettu esson paarissa toistamiseen.

Osuuskunta PPO:n kruununjalokivi Lehto groupin tulos on pudonnut jo 2012 miinukselle. 2013: -779 000€, 2014: -1546 000 €, 2015: -1031 000€, 2016: -1339 000€. Liikevaihto samaan aikaan reilun miljoonan luokkaa. Ei tällä kyllä Herran huonetta rakenneta.

Milloin se Ossuuskunnan kokkous on taas täällä Raahessa?
Tulen taas nauramaan paikalle, kun Hallinnon ihmiset,
aikuiset ihmiset valehtelee
ossuuskunnan jäsenille päin näköä ja kirkkain silmin.

Tulisin minäkin mutta on järjestetty semmoselle ajalle, että ei töiltä ehdi, mutta se paskan jauhaminen ja omistajien aliarviointi kuuluu varmaankin määrätyistä lehdistä seuraavana päivänä. Hyvin on mennyt ja jäsenistöä palvellaan, voi kjesus sitä shouta mitä tarjoillaan sen pullakäntyn ja kahavimukin kansa. Onko hallintoneuvosto todella niin munatonta, että suostuvat pelkisi nyökyttelijöiksi, vellihousuja turhakkeita.

Askotin viimeinen taisto.
Tämä Paaden työväenpuolueen ehdokas jäi kuin nalli kalliolle kisailtaessa Paaden istuntopaikoista.
Askottihan on mainonut ja manannut köyhyyttä kansalaisille mutta köyhäksi jäi potti käydyssä kampailussa. Surkea oli saalis vaikka kuinka meuhkasi ja pullisteli poskiaan kuin soitimella oleva kukko. Kiekuminen oli jo lähtöviivalla pelkää uikuti uikuttamista. Nyt Askotti on joutunut vaihtamaan alushousujaan kun ripuloin tuloksen kanssa. Ei auennet kunnantalon ovet, ei. Paljon on tehty väärin muutakin kuin sen leveän naaman työntäminen laajakulmaan. Joitakin kansalaisia oikein säälittää reppanan kohtalo mutta sääli on sairautta. Onhan Askotilla vielä turvasatama paaden kontuurissa jossa voi nuolla haavojaan ja kihistä kiukkuaan harvojen hampaidensa välistä kun ei edes ”toverit”kannattaneet vaikka kuinka oli rakkikoirana ollut pitkin aikaa. Maalinen valta on katoavaista ja köyhät eivät suostu kyykkyyn vaikka kuinka polkisi heitä Kuiskaajan kirjan voimalla.
Menestystä ei siis tullut muuta kuin huonoudessa. Tussun kihlaparina ei kannata kulkea käsikynkkää ja käyskennellä punaisissa polvihousuissa ja toitottaa omistavansa autoreuhkan, siivet ja kyprokkikuutiot. Pieniä ne on silakat joulukaloiksi tiesi jo entinen mieskin. Onnettomuutta ei toivottu mutta sitä sai askotti mitä on tilannutkin, pitäkööt hyvänään ja nuolkoot haavojaan. Nilikuttamalla joutuu poloinen kynkkäämään seuraavaan paaden kokkoukseen selittelemään ”aatettaan” Löytyyhän siellä kyllä selkään taputtelioita jos ei muuta niin Viisas ainakin ja voihan kulkumies Sappikin lausua jonkun lohduttavan sana. Tussu taitaa pysyä jo vain muuraushommissa. Marttahan ei joudu kiireiltaan kun joutuu preppaamaan lauseenrakenteita persiilleen menneestä taseen tuplauksesta. Lesket kun niin tiirailevat takarivistä sinne Martan jakkaralle päin. Kylmä rinki on joidenkin persiin ympärillä.

Askotti sihisee kuin keväinen kyy sieltä epävireisestä klaviatuurista köyhille kannatushuutoja. Totta on, että Askotti on rahan ääressä mutta ei pääse kuitenkaan rahaan käsiksi, siis siihen pääpottiin ja sekös kiukuttaa kun joutuu vain olla rakkikoirana, tse, tse. Ruikkuhousuja pyykkää nyt Askotti kun kävi ohoraasesti. Ei auta kiukuttelu ja vaikka kuinka kurkottaa niin katajaan kapsahti housut sonnassa. Väärä oli miehen sanoma. Sanoma miestä myöden ja kyläläiset naureskelevat moiselle meuhkaajalle. Onnea vaan sinne maan tasalle. Joutuu nyt askotti kulkemaan rahvaan joukossa ja tyytymään osaansa. Juoksujalkaa vain Paateen ruinaamaan uusia räksytyksiä. Velkavankeudessa kuuluu olevan koko ukko. Rikkaaksi mainoo ja kuitenkin tulot on pahaista keskitasoa. Heppoiset on rikkaan määritelmät Askotilla.

Olen edelleen sitä mieltä, että köyhiä vituttaa, miksi ne muuten vinkuis netissä.

Paaden omistajajäsenet on pitäneet kahvitilaisuuksia ja juhlistaneet vaalin tulosta kukkakoristein. Väki on innostuneena Paaden vaalituloksesta. Askotin haihtumista kuin pieru saharaan pidetään erityisen hyvänä asiana. Tussukin lensi kuin leppäkeihäs arvoineen mäkeen. Ilo on ylimmillään väen kohdatessa kaduilla toisiaan. Askotti tyrkyttelee naisten sukuelimen viittaa väen harteille mutta se ei juhlijoita haittaa. Emännät on leiponeet tuoretta pitkoa ja kermakaut maistuvat väen istuskellessa pirteissä ja kuunnellessa loistavia uutisia. Jotkut isännät ovat jopa käyneet puodissa ja juodaan oikein koknakki kahvit muttei holvaamalla. Tämä porukka osaa käyttäytyä eikä levittele joka toiselle niitä sukupuolielimiä. Varttuneempaakin on väki jo eikä kaipaa sitä vitisvankuraa alituiseen. Askotilla näyttäisi olevan puutetta toteaa joku vääräleuka hörppiessään kostariikkaa tassilta. Toinen veistelee vielä perään, että puutetta oli luottamuksesta ja laihaksi jäi reppu kalastellessa ääniä. Tuumailevat ukot, että nyt on aikaa tuon kihlaparin juonia oikein päineen ja kokoustaa vaikka pikkutunneile saakka. Paaden kokoukseen väki ei kuitenkaan monilukuisena lähde. Mitä siellä tekee kun se konklaavi jauhaa sitä ihtiään pitkin aikaa. Opastetaan kuitenkin muutamat lähtijät siltä varalta, että Martta käy kiinni ja pyrkii evakuoimaan kansalaisten protokollat. Valtakirja-ansalle ollaan annettu oikein nimikin ”Martan päivät”. Martallahan on ollut hirmuinen työ häkkyröidä tupaillasta toiseen ja ruinata valtakirjoja, jotta saisi pitää jakkaransa. Paaden Viisas hilasi itsensä läpi karikoiden, eihän joka kolkassa olla valveutuneita ja vahinkojakin pääsee käymään. Miilunpolttaja voi olla rauhallisin mielin kun asemat on turvattu salpalinja miehityksen tapaan. Verkosto toimii ja Tiukkala esittää näille velikullille palstatilaa riittävässä määrin. Luvut kuitenkin laskevat ja vetoja lyödään esson paarissa pohjan pettämisestä. Köyhät saavat kolikkonsa mutta kaikista suurin hupi tulee siitä että kotikiusatut, neuvostolaiset , martta, viisas ja kuiskaaja simonii ovat nyt niin pyörällä päästään, että ilmansuunnat ovat totaalisesti hukassa. Milloin pato murtuu ja tulva tulee. Elämme mielenkiintoisia aikoja.

Julma oli Kainalon kohtalo.
Paadessa käy jälkikuohunta ja lippulaput on laskettu moneen kertaan. Kansalaiset alkoivat ihmetellä minne heidän äänensä olivat kadonneet. Tautia lääkittiin niin kauan, että alkuperä selvisi. Jotkut ääniniput olivat korruptoituneet ja jostain syystä muuttuneet Julma Kainalon ääniksi. Paadessa on paljon tällaista tapahtumaa ja on lisäksi huomattava, että oikeusteitse ei voi oikeutta hakea, on kuulema sellainen tapa ja paragraaffit, että kotikiusattuja ja neuvostolaisia ei saa puhutella leivättömän pöydän ääressä. Tämä asia oikeni kun oikaistiin ja Kuiskaaja Simonii ei keriinnyt paksun kirjansa kanssa tapausta sotkemaan. Julma oli Kainalon kohtalo, on kuitenkin ovien ulkopuolella mutta verkoston sateenvarjon alla. Voihan sielläkin pelata niitä matopelejään. No, ei hätää valittinhan”sinne Juuda Arovaate ja se toinen Juuda. ”Tieto/taitoa” on siis käytettävissä.

Martta trullina.
Paaden kotikiusattujen ja neuvostolaisten infotilaisuus on aina näin keväällä. Paikka on sama tuttu ja turvallinen karistaa vaikka omistajien kimppuun. Tätä reveleihin käyntiähän on käytettykin kun Martta on katsastanut, että kansalaiset kantavat vain politpyroon materiaali, jos on muuta aineistoa keinona käytetään kiinni käymistä. Marttahan nauttii diplomaattista koskemattomuutta ja on tietyn sateenvarjon alla verkostoineen. Turvamiehet takaavat Martan vapaan liikkuvuuden. Ikävä kyllä Martan kiinteistöpisnes ei ole oikein ollut vetovastuussa. Uppoavasta laivasta ei näy kuin masto joka on keikkunut vedenvarassa vuositolkulla. Tästä merihädässä olevasta kuunarista toimii vielä merirosvoratio joka jakaa valittua tietoutta pitkin aikaa paadenaikaansaanoksista. Joka tavu kyllä tarkistetaan aivan niin kuin ennen vanhaan ja nykyäänkin itänaapurissamme, ei passaa antaa ”valheellista” tietoa omistajille ja ei varsinkaan neuvostolaisille. Kuntoilupuoli ei periferiassa ole oikein saavuttanut vieläkään turnaustasoa. Käenpoikaa ruokitaan vuosittain ja liising kalusto aiheuttaa melkoisia kustannuksia, vuokravastuut on myös massiiviset. Pitäisi Martan joukkoineen käyttää enempi näitä omistajien maksamia terveyspalveluita joita tämä voimistelusali tarjoilee. Onhan martta sen verran vankassa kunnosakin, että voimistelusalilla saisi pistysiä ahkeramminkin muutakin kuin kokoustamassa, juomassa kostariikka kahvit ja ahmimasa viinereitä. Joka tapauksessa Martan on oltava tänä keväänä oikein kunnon trullina. Miten lie luuta kestää sen ahterin alla, kissa on luudanvarrella (ei pöydällä), kuparipannu keikkuu peräsimenä. Marttahan on joutunut alentumaan rahvaan töihin aikaisemmin. Ohtanahka punaisena sitten hionnut poodiumilla ja lukenut loitsujaan, niin kuin trullin kuuluukin. Minkälaisella luudalla tämä trulli tänä vuonna ratsastaa on kiva nähdä. Tiiraillan muiden ilkikuristen kanssa kun se köpöttelee siellä paaden salissa ja näkee punaista kun tavoittaa joitakin naamoja omistajien riveistä. Kiukku on suuri mutta kansalaisilla on hauskaa kun trulli liihottelee ja latelee uskonkappaleitaan. Lentäisi nyt edes sillä luudallaan muutaman kerran sen salin ympäri. Saapa nähdä minkälaiset aplootit tämä kopteri saa.
Elämme kuitenkin mielenkiintoisia aikoja tämän paaden teelmyksen kanssa jossa rakennuslupaan pitää kiireen vilkkaa hakea jo jatkoaikaa. Onhan siellä niitä hallitusammattilaisia sen kun matopeleiltään joutavat. Ei pidä kädet ristissä istua, vaan tarttua nyt vain toimeen.

Askotti on aivan oikeassa hänen ei ole tarvinnut pitää rikkaa ristiin ja ilmaista rahaa tulee hänelle. Ei kartu tällä tavalla Paaden omaisuus ja korkoina syödään paaden tasetta.

Vai tuseeraa se askotti anustaan sormin. Kumman käjen sormilla se evakuoi sitä sontaa sieltä perästään. Joko lie saanut etusormen ennätyksen. Naisen vehkeet kuuluu olevan kansa mielesä alituiseen. Mahtaneeko tuo sille riemurasialle sitten mitään vai touhaako se omin käsin onneen ja vain puhuu siittä mistä on puutetta. Rikkua ristiin ei oo kuulema pistänyt ja rahhaa tullee. Näinhän se askotti työskentelee, ei tee mitään ja silti laskuttaa. Ei oo ihime jos rahat häviävät.

..nyt se oli varmaan saanut sormensa sinne rva buketin hameen alle kun oli hallituksesta potkittu pari vanhaa jäärää ulos eikä yhden uuden nimeä uskallettu julkituoda.
47 ois kuulunut rva buketin leveään takalistoon jolloin ois alkanut jäsenien ääni kuulua eikä taseesta otettais muka sijoitustuottoina osuumaksun korkoa jaettavaksi.

Siellä lammaslauma susien vartijana.. sanoo siirakki

Vaalit oli ja meni monelta paaden koijarilta paikka sivu suun.
Askotti ja Tussu jäivät rannalle ruikuttamaan, samoin Julma Kainalo vehkeilystä huolimatta putosi pelkäksi matopelien pelaajaksi hallitusammattilaisten joukkoon. Juuda Arovaate ja se toinen Juudas sen sijaan saivat kuin saivatkin jalkansa paaden oven rakoon. Juudaspari voikin kynkätä nyt yhdessä, punoa juoniaan ja tarjoilla tarujaan yleisölle. Miilunpolttajille onni oli myös myötä Pate Kuorila tuli valituksi, siinäpä vasta mies, oikein upseerisainesta. Justushan on kiinni vallankahvassa ja lujitti vielä ”hommaamalla” kotikiusattuihinkin oman kuikuilijansa. Onpa siinä Kuiskaaja simoniilla työtä plarata paksua kirjaansa ja löytää sieltä vetoavat kohdat jotta jääviyksiä ei synny. No. Eihän se haittaa vaikka vääviyttäkin on kunhan se on oikein päin. Voihan siihen todeta hoksaajille, että ”entäs sitten, mitä meinaatte tehdä, katsokaa välillisten miesten päätös sopivalta vuodelta”. Martta on edelleen kotikiusattujen airueessa ja ”vastuunkantajana”. Onhan martalla olutkin ankara työ haalia niitä valtakirjoja oikein kolmeksi vuodeksi. Halpaan meni kuitenkin Martta kun varasi haalipaikankin vedoten väentungoksen. Omistaja jäsenet koijasivat ymmärtämätöntä ja tämä ymmärtämätön pukkausi tupailtohin hiki hatussa ruinaamaan valtakirjoja. Eipä keriinnyt tehä sillä aikaa muuta pahuutta.
Iso on sali tyhjän kokoontua. Martan kutsutkin oli leikattu kahtia niin kuin tuototkin. Oli kuulema hengelliset avustukset joutuneet jotenkin väärään paikkaan ja ne pitäisikin kierrättää jonkun muun arvon kautta. Kyllä paikalle tulle joitain irvileukoja kuuntelemaan. Sanaahan siellä kuunnellaan mutta puheoikeutta ei omistajilla ole tuttuun ja turvalliseen tapaan, Simonii on tämän tulkinnut käsikirjastaan.
Ainut mielenkiinto koko soussa on se, mikälaiset kopokengät kapsehtii haalin lattiaan Martan taajoessa vähäväkisen seurakuntansa keskellä kumarrellen määrätietoisesti sitä lanttuaan muka tutuille.
Jos lie Askotti on vaihtanut tyyliään ja kulkeutuu paikalle uudenvärisissä polvihousuissa kuin ei työväenpuolueen väriin tottuneet kansalaisten silmät. Rikkaana kuitenkin kulkee eteisestä haaliin ja heittelee sutjauksiaan, ressukka. Pölkky on kuulema jo kuukausia tavannut annettua avauspuhetta läpi mutta vaikeuksia on ollut. Ajatukset kun ovat niissä tisseissä alituiseen ja tuppaa unohtumaan köyhälistön asiat. Kokouspalkkioiden metsästäjiä on tämä T. Pölkky, niin kuin on muutkin neuvostolaiset
Kotikiusatut kun sitten valittiin niin tuuli oli kova ja puhuri puhalsi oikein kunnolla. Sapelta lähti siinä menossa hattukin päästä ja ovet suljettiin. Parku oli kova kun omatkin pettivät. Miten sitten kävi Uivelo Koppiselle, pomppi kuin kummipallo laittomaksi ja hylky tuli, näin voi käydä päällikkötasollakin. Tämä Marina Vallatonkin on nyt vallaton kun lisenssiä ei uusittu. Meikap Laman laatikot ja nuolet eivät vilistäneetkään niin somasti, että leima olisi tullut kulkulupaan, ei vaikka Juuda arovaate kuinka tahkoa pyöritti ees kahtaalle. Leima tuli vain takapuoleen.
Puudelihan pitää kotikiusatuilla olla ja sehän oli jo sisäruokinnassa ja sai jäädä kupilleen räksyttämään. Mihaill Törppö saa jatkaa lukujansa kotikiusatuissa. Pitäähän tietoutta olla miten kierretään asiat ja henkien avulla kumarrellaan sitten rukoushuoneella kaikki palikat kohdalleen, vaikka liha on heikko mutta henki vahva.
Uudet kotikiusatut esittävät itsensä ja ensimmäiset laskut heistä kopsahtavat Martalle jo hetimmiten väenkokouksen jälkeen. Pitäähän hallitusammattilaisten tilinsä saada.

Tiukoissa punaisissa potkuhousuissa varmaankin ahdistaa Askottia joka on paha sinänsä. Kyllä sinne ruokakuppiin jotain tiputetaan muutakin kuin puruluu, sen verran että jaksaa kukkoilla väenkokoksessa ja kuuhistella huonolla omallatunolla.

Akottia näyttää vituttavan alituiseen, totta. Kun on huono omatunto niin vituttaa ja on ruikulilla niin, että potkuhousut kiristää.

Laitetaan tämä nyt tännekin.

Pauli Korpi-Tassin patologiseen valehteluun en puutu tässä yhteydessä.
Kerron tässä muutamia oikeita asioita. Pauli kertoi siis, että tietoliikenne on tappiollista.
PPO Yhtiöt Oy joka teki sitä tietoliikennettä, jonka elisa osti, eikä ihme..
PPO Yhtiöt Oy:n tase 2011 156 830 669,47€ (156 Miljoonaa)
PPO Yhtiöt Oy:n tase 2012 122 820 480,14€ (122 Miljoonaa)

Kaikki, jotka yritystoimintaa pyörittää, tietää taseen merkityksen.

Taseesta on hävinnyt Paulin Datamen konkurssin verran rahaa.

Silti yhtiö tuotti voittoa 5,9 Miljoonaa €uroa.
Tähän summaan kun lisätään poispotkittujen henkilöstökulut 4,7 Miljoonaa, ei
tarvitse ihmetellä miksi elisa oli "kiinnostunut" ostamaan PPO:n

Ylihuomenna on Osuuskunta PPO:n osuuskuntakokous. Olen tulossa kyllä kokoukseen,
jos ei tule työ esteitä. Pienyrittäjänä kuitenkin olen alkanut miettimään nykykielellä, että miten
se se meni omasta mielestä. Minulta pyydettiin valtakirja aikoinaan osuuskuntakokoukseen, koska
hätä oli suuri. Minulle luvattiin suuren teleoperaattorin parhaat palvelut. Nyt kolme vuotta
nautittuani näistä "parhaista palveluista", joita palveluita ei siis ole olemassa, mitähän ne
toiseksi parhaat palvelut voisivat olla? Ei ole mukava olo, kun on kusetettu.

Paaden ”kokous”
Kokous jolla ei ollut mitään merkitystä. Omistajajäseniä hyppyytetään kaukaisiin kolkkiin turhan takia kuulemaan mitä kotikiusatut ja neuvostolaiset on päättäneet ja katsomaan Martan hapanta naamaa.
Kokouskutsuun olisi voinut liittää maininnan, että välilliset miehet on kieltäneet omistajajäsenien oikeudelliset toimet koktikiusattuja vastaan. Eihän omistajajäsent saa myöskään esittää Paaden kokouksessa jäsenaloitteita eikä mitään muitakaan mielipiteitään Paaden asioista.
Valtakirjatkin on kasattu vain yhdelle pallille, jonka Martta ja Askotti on kantaneet saliin. Ei siis ole mahdollista omistajien valtuuttaa luottohenkilöään Paaden kokoukseen, vain tupailloissa kerätyt valtakirjat kelpuutetaan.
Ainut mitä saavat tehdä on ryyppiä sen kostariikkakupillisen sumppia ja pullakäntyn. Lisäpoonuksena saavat katsella Askotin kukkoilua pitkin ”kokoustiloja”.
Puheenjohtaja, no, se on luku sinänsä. Pitää olla melko tonttu kun alkaa tuollaiseen teatteriin.
Väki loistikin poissaolollaan ja ja Martan ja Askotin valtakirjoja jäi vielä ylikin. Potkupallokisoja näistä ei myöskään tullut. Demoveljien joukkue oli hajonnut Tussun mukana kuin pieru saharaan.
T. Pölkky kuitenkin koitti selitellä ja availla ”kokousta” yleisön kohautellessa olkapäitään ja surkutellessa moista reppanaa. Housuja ei kannattele kuin mainosvyö.
Reppana selittelee ja lukee paperista ne iän ikuiset lorunsa, kuittailee palkkionsa ja kättelee kotikiusatut.
Mikä oli siis ”kokouksen” anti. Se että muutama moukka oli vaihdettu uusiin moukkiin ja omistajat maksavat viulut.

Hyvin täällä mahtuu kokoustamaan, kun tällainen hehtaarihalli varattu
näin pienelle väkimäärälle. Maailman turhin kokous.

Kokous on alkamassa, tunnelma on hämmentynyt. Missä on kokousväki?
Nyt pitää tiedotteisiin, että huono keli aiheutti yleisökadon suuresta voiton
juhlasta. Ei voitu tehdä niinkuin Pohjois-Koreassa, että kemikaaleilla olisi
karkotetttu sadepilvet.

Askotti ja Martta hoi. Täällä ollaan vai ollaanko samassa hallissa. Kaikuu kun on tyhjyyttä täynnä. Kansalaiset on kovin tympääntyneitä teidän teatteriinne. Väki ei saa vaikutta muuta kuin silloin kun ollaan samaa mieltä. Kuinka monta valtakirjaa jäi käyttämättä, menittä halpaan. Tuommoset kokouset vois pitää R -kioskilla. Mutta pidelkää niitä tupailloissanne edelleenkin ja kehukaa kuinka hyvä olette ja kuinka huonoja ja tietämättömiä omistajat ovat. Ensi vuonna tase on taaen laskenut ja alkaa selittely. Jättikorkoja ei tule eikä ole aikaisemminkaan tullut. Paasi on uppoamassa ja sekös ei huoleta kotikiusattuja eikä Marttaa. Maakunnan varttuneempi väki pyllistää teille perseensä ja pieraisee nokkaanna.

..olipa kiva nähdä kun rva buket punoitti..pikkujäärä alkuhurman jälkeen meni hiljaiseksi kun olikin toisella puolenkin oikeusjuristi joka puollusti oikeuksiaan , jäseniä ja tosi asiallisesti .. perustellusti..silloin sai muut myös puhua kuten jäsenien oikeus on eikä heidän esityksiään tyrmätty tohtorihatun alta luulolla ..kun minä sanon se on laki..laki se on jäärillekkin..
Buketin lähiomainen oli aluksi niin toiveikas että buket saa kehuja mutta tosin kävi..äkkiä katosi ipadinsa kanssa varmaan hamuamaan fazerin konvehteja kotiin viemisiksi kuten rva buket oli lupaillut..saa nähdä pitääkö niistäkin jatkossa tehdä selvitys..kuten osakkeista ja sijoituksista mitä ne on ettei ajeta kuin ennen vanhaan kyyditettäessä punaisia sammutetyin lyhdyin kuten nyt on tapahtunut hallinnon ja buketin osalta.. ja taustalla vapaatunari on suunnitellut..
Ei pojat nyt alkoi uusi aika ja kaikki tiedot on jäsenille avoimia sanoi buket lakeijoineen sekä hevosmiehineen mitä tahansa.. huomio oli että jopa hallitusvastaavia ja hallintoneuvoston jäseniä ei ollut uskaltautunut ollenkaan vastaamaan teoistaan saatikka puheistaan, niinhän ne pankkitoimihenkilöt yleensä toimivat...vaihtuuko tilipojat kans ens kerralla..?

Saalem aleikkum..meniköhän kaikki laillisesti osuuskunalain ja sääntöjen mukaan.. saa nähdä..

Menettekö taas välimiesoikeuteen....mites viimeksi kävi?

..saa nähdä mitä nuo suurimmat sijoittajat "etelän kurjuudesta" keksii. Tuskin kovin kauan antavat sijoituspelleilyn jatkua..ja onhan siellä niitä "laitapuolen" kulkijajuristeja.. jotka ei änkytä kuten hevosmiesten hapuilija oli tehnyt kokouksessa..kun oli toisellakin puolen ollut juristi vastassa jolla oli ollut asiat paremmin hanskassa kuin koko hallinnolla ja oli kokouksen puheenjohtaja..kuulemma tohtori..muuttunut esityksiltään jopa jäseniä kuuntelevaksi eikä ollut tyrmännyt joka käänteessä esityksiä..kuten alussa oli esiintynyt..

Olipa tohtoreita tai juristeja, se ei muuta tosiasiaa, että köyhiä näköjään vituttaa. Ei mikään riitä, vuositolkulla ilmaista rahaa tulee, mutta ei...

Paaden kokouksen lehdistötilaisuus.
Kokousta johti tansinopettaja liikuntatieteiden kantitaatti Väkitukko, jääräpäinen pukki ja pahansuopa pikkutakkimies pohjoisesta periferiasta.
Neuvoston pitkätukkainen palstatilallinen avasi Paaden kokouksen ja kehui rahaa saaneensa.
Omistajajäsenet olivat jääneet ovien ulkopuolelle ja sitten suurin osaa jätetty.
Martta oli happaman näköinen suruväritetyissä kalsareissa ja käyskenteli tapansa mukaan tutussa ja turvallisessa ympäristössään. Ei kuitenkaan taajonut niin ankarasti, että olisi karistanut harvalukuisten omistajien reveleihin. Ajat on kovat kun lopaali tilannekin jo käy Martan kimppuun ja hätyyttelee niin, että tukka harmaantuu ja vielä ulkopuolisetkin töyttivät, että maha on ruikulilla ja ilmansuunnat selaisin.
Simonii änkytti samoja teemojaan kuin vuodesta toiseen. Aapinen kädessään ja naama punaisena kuuntelemaan saarnaansa joka oli samanlaista kuin olisi piru lukenut raamattua. Pohjustaa tulevaa pestiään. Pitäähän kotikiusattujen aisankannattajan olla ringin sisällä.
Euseni kuitenkin on enemminkin pelastanut suomen ja nytkin tarvittiin ryhtiä, jotta saatiin työkaluja näiden hävyttömien taltuttamiseen. Tämä jääräpäinen pukki kiemurteli kuin mato koukussa kun joutui selvittelemään madonlukujaan. Ammattiyhdistys roosta kuuluu olevan tämä pikkutakkimies joka vuodesta toiseen käy siunaamassa kotikiusattujen teesit.
Lehdistö on kuitenkin kovin vaitonainen kun kotikiusatut pelaavat koko ajan merkatuilla korteilla ja syyllistyvät vilppiin ja konnuuksiin. Simoniin kirjasta on ne lehdet revitty irti joissa pauhataan laista ja järjestyksestä. Simoniihän kuikuilee kotikiusattujen kintereillä se vitunkerihtijän hymy naamallaan ja jos lie on kohta saastunut riittävästi astuakseen riviin virallisesti.
Askotin kolikot jäi kyllä setelien kahinan varjoon ja tämä säätyläinen havainnoi, että onkin mainomansa köyhä velkakirjoineen. Rikasta leikkiminen onkin ollut vain näiden tyhjätaskujen hikkalaatikkoleikkiä monopoliseteleillä ja kansalaisten rahoilla.
Mutta missä oli Sappi ja Meikap Lama. Minkälaisen tyrmäyksen olivat kokeneet, oliko Martta karistanut kimppuun ja kohdellut kaltoin velikultia vanhoja miehiä.
Tämä Törppö oli nähty puffetissa nauttimassa pöydän antimista ja haukkomasta henkeään, niin kovaa oli meno ollut, että oli hengästynyt. Meni lainoppineella liemet väärään kurkkuun ja ammattilaisuus haihtui savuna ilmaan. Lopputuloksena iso röyhtäys ja silmät pyörivät pälyilevässä naamassa kuin pingispallot. Kuka on uusi Sappi sitä ei kuulema tiedetä ja laiva ajelehtii ilman kapteenia. Vain Martta pitää airolla perää ja karilleajon vaara on suuri.
Esson paarissakin huvinäytelmää katsottiin periskoopista ja hauskaa oli ollut. Salaisuushan on se, että tupailtaa ei saa tallentaa mutta aina joku rikkoo sääntöjä, jos ei muut niin takuuvarmasti kotikiusatut ja Martta.

Mustia pilviä paaden taivaalla
Ei omistajajäsenet ovat valtakirjansa käyttäneet ja Paaden kokous on analysoitavana. Paasi on vailla johtajaa ja nimiä annetaan kunhan savu on hälventynyt. Neuvostolaiset ripitettiin taitojensa suhteen paaden kokoksessa ja synninpäästöä ei tullut. Laiskanläksyjä tuli sekä rahankeruun, että hallinnonkin suhteen ja asiakaspalvelukin oli retuperällä. Rahaa kuluu kaiken maailman konsulteille ja rahan kärkkyjille mutta ei omistajille. Martan hallinto on massiivinen ja säästöihin pitäisi kiinnittää enempi huomiota. Olisiko paikallaan YT- neuvottelut vai pitäisikö hakea uusi Martta jolla olisi taitoja tehdä tulosta ja kunnioittaa omistajia. Jättää tupaillat ja valtakirjavehkeilyt pois ja keskittyä toiminnan ja hallinnon tervehdyttämiseen. Nyt ei auta enää se, että Askotti julistaa omistajia köyhiksi, se ei kerta kaikkiaan enää käy. Nyt on pelissä sellaiset voimat jotta Askotin kalleudet on pelkkiä lasihelmiä. Rikkaus on häipynyt, jos sitä koskaan on edes ollutkaan.
Työkalupakissa on otettu nyt sellaiset kamppeet, että jonkun poodiumilla hilluvan helppoheikin ja pikkutakkimiehen madonluvut eivät enää uppoa. Painukoon sinne nämä pukit ja kuiskaajat karsinaan sorkkinensa sotkemaan.
Viisaskin on nähty maisemissa mutta kovin nukkavieruna ja mykkänä. Mikä viisasta vaivaa kun ei kerro väelle, että hyvät kokousedustajat ja jatka sitten haukkumista. Jos lie sihteeri kirjoittanut pöytäkirjat niin pieleen, että pyyhekumin murusia on sivujen välissä ja sekös painostaa viisasta ja saa suonet pullistumaan ja kohtaus on valmis. Eihän viisaalla ole enää niitä työterveyspalveluita kun Paaden Virpoja ei ole enää käytettävissä muuta kuin sateenvarjon kautta etänä.
Valta lähtee vääjäämättä luisumaan ja maalinen on katoavaista ja jäsenistöstä ei ole enää koskaan apua. Jäsenistö on perin kyllästynyt Martaan, häntä käskyttävään kotikiusattujen joukkoon sekä neuvostolaisiin. Pitkä on muisti Mummuilla ja Vaareilla ja heidän jälkeläisillään, pitkä on.
On tehty hallaa väen aikaansaannoksille ja lähdetty koijareiden kelkkaan, siitä ei hyvää seuraa.
Härski Kärstin Tiukkala koittaa vielä selvitellä kuinka onnistunutta politiikkaa on hoidettu, huomioitu jopa taivaanpalvojat. Arki on kuitenkin karu ja rajuilma vääjäämättä tulossa. Pohjoisen periferian rahoista riittää vielä ensi vuonna murusia mutta sen jälkeen lapaset on hukassa ja itku ei ole kaukana.
Martta on kuitenkin pallillaan kuin tatti, pakkohan sen on olla kun ei mihinkään muuhun pääse. Kuka ottaa edes koeajalle tuollaista röyhkimystä ja narsistia joka käy jopa omistajien kimppuun. Tiimalasi on tyhjenemässä ja hätä alkaa olla Martalla. Lopaali talous ja allokaatiot ei enää pelasta, ei pelasta vaikka opettelisi vielä monioita taloustermejä ulkoa.
Elämme mielenkiintoisia aikoja ja rahamiehetkin alkavat kyselemään jo tehtyjen konnuuksien perään.
Näin paaden tarunomaisessa pilvilinnassa on asiat. Laiva on merihädässä ja siitä ei näy kohta sitä mastoakaan, kanatta kiiruusti käydä siellä voimistelusalilla reeneissä niin kauan kuin liisattu kalusto on käytössä, tai sitten vaihtaa kyltti katolla.

Sekö aina vain ahistaa? Tulis taas talvi, niin nähtäisiin, mitä köyhät panee päälleen.

On se jännä homma, kun karvoitus harmaantuu
samaan tahtiin ylä- ja alapäässä ajatteli
mursu katsellessaan naamavärkkiään ökyauton
taustapeilistä ajellessaan pohjoista kohti.
Yhdennäköisyyskin on lähes identtinen.
Vielä kun saisi tuon turvotuksen siirrettyä
alapäähän, niin kyllä kelpaisi golf-klubilla
nojailla ties minne.
Yhtäkkiä hianon-auton etupyörä tömähti routakuoppaan
ja mursu havahtui ajatuksista nykyhetkeen.
Voi peijooni, se helekutin kokkous.
Mitenhän tässä taas koottua itsensä tuohon
tilaisuuteen, joka alkaa maistua jo
kerran satakerrassa olleelta.
Kuolemattomuuteni on kovalla koetuksella,
jos en taaskaan saa parkkeerata tätä
pyhää kolminaisuuttani oven eteen.
Ennen tämä säikkäytti tojotakansan mykäksi.
Heh heh, olihan se hauskaa aikaa, kun ne
köyhät luulivat, että meikäläinen on tämän
kylän kingi. Paitsi että taas meni ajatukset
unen puolelle. Seitan, täällä ollaankin taas
Raahessa. Voihan ulkosynnytin, oliko sittenkään
viisasta lähteä sen lyhyenläntän satusedän
messiin. Satusetä tipahti Ylivieskan valtuustostakin.
Pakko tuonne on mennä, vaikka tässä ei ole
enää mitään järkeä.

Uhhuh,, olipa paska kokous ever. Homma
on viturallaan, onneksi sovittiin Otsamaan
ja Kalevan kanssa, että tästä ei sitten
hiiskuta. Mietitään rauhassa, miten saadaan
ilmaistua asiat niin, että vielä olisi toivoa.
Ulkosynnytin, kun tuli lähdettyä tähän soppaan.

Vappukin näyttää menevän pitkin ulkosynnytintä.
Prkl. Seitan, kaikki nauraa mulle klubilla.

Jaakoko ei tiijämjomkuolleensa, ei raski, kun on ilmaista rahaa vainajanakin vailla. Perikuntasi möi jo ne osuutesi peepeeoolle. Hyvästä hinnasta.

Mitä sille Uutelan Jarmolle kuuluu, kun se ei vastaa edes puhelimeen?

Tämä Paasivaaran martta oli kokouksessa ollut vähän maha sekaisin. Oli tupissut poodiumilta jotain sekavaa kun peräpää oli alkanut valittamaan oikein pahanpäiväisesti. Kiiruusti koivet ristisä oli pinkonut käymälän ja telienny oven. Paskamakihin päästyään oli alapää puhaltanut sellaiset kuulumiset ilmoille, että oli pitkän aikaa ropissut varsinaiset väärään paikkaan ja vähän väärällä aikaa. Liivimiehet oli jo ryhmittyneet käymälän oven taate kun semmonen rymistys oli kuulunut, että luulivat jonkun olevan tosi häjässä. Tämä Martta oi kuivaillut kalustuaan ja letkulla ryöpyttänyt puhtaita pisaroita pitkin kinttuja. Naama punasena oli tullu kaapista ulos ja luullu, että paikat on puhtaana mutta kyllä varret oli näkyny vielä kintiöisä kamppeisa koko palaverin ajan ja haju oli ollu samaa luokaa kuin Sapen yläpään puhallukset. Hajut ja maut oli entisellään vaikka Sappi puuttuiki. Putsolooki vai piti messuaan kun joutui käymälää siivuaan, päristykset oli aiheuttaneet katastrooffin. Marta suoli oli tyhjentynyt ennätysajassa samalla lailla kuin Paaden kassa ympäri maakuntia ja vähän ulkopuolellekin.

Jäikö askottikin taivaanoven rakkoon kuin jämsän äijä. Litistyy ne sormet pikäkyntisiltäkin.

Nämä Ihmiset, joiden ainoa Jumala on raha tarjosivat julkisuustemppua, jolla on suora
yhteys edesmenneeseen anekauppaan.

Anekauppa sai alkunsa ajatuksesta, että hyvillä teoilla saattoi sovittaa pahoja tekoja. Myöhemmin katumustöitä alettiin korvata maksamalla tarpeeksi rahaa – aneiden esikuva oli syntynyt. Myöhäiskeskiajalla katumuksen suorittaminen rahana oli jo hyvin yleistä. 1500-luvulla aneiden myynti alkoi kuitenkin olla yhä selvemmin kirkon liiketoimintaa: vuonna 1517 paavi Leo X antoi määräyksen markkinoida aneita aktiivisesti Pietarinkirkon rakennustöiden rahoittamiseksi. Pohjoismaissa anekauppaa johti Johannes Angelus Arcimboldus, joka toimi samalla kirkkopoliittisena rauhansovittelijana. Erityisen aggressiivisena anekauppiaana tunnettiin Johann Tetzel. Martti Luther sai kampanjasta kimmokkeen kuuluisien 95 teesinsä kirjoittamiseen.

Uskonpuhdistajat John Wycliffe, Jan Hus ja Martti Luther tuomitsivat aneen julkeana Jumalan armon kaupallistamisena.

Tällaiseen anekauppaan Ylivieskan seurakunnan ei ole hyvä sekaantua.

Tämäkin aneraha olisi mennyt Osuuskunnan omistajien rahoista, eikä niiden
lompakosta, jotka ongelmat aiheutti.

Tämä on jumalattomien ihmisten yritys saada saada hyväksyntää tehdyille
virheille. Uskottavampaa olisi, jos nämä kansankynttilät tulisivat kutomaan
sukkia ja virkkaamaan patalappuja talkoilla Ylivieskan uuden kirkon hyväksi.

Jokaisella ihmisellä, olipa hän PPO:n jäsen tai ei, on oma Jumalasuhteensa, tai
ei. Jokainen saa uskoa siihen mihin haluaa.

Mutta asia, että Osuuskunta PPO ryhtyy tarjoamaan tällaista anerahaa tilanteessa,
jossa maine on jo mennyt, ei voisi olla huonompi ajoitus.

Paaden kokouksen kummajainen.
Väki kokouksessa oli ihmetellyt kun se pikkutakkimies joku jämsän äijä oli alkanut lukemaan lakia jäsenille ja koittanut sillä nuijalla huitua koko salin hiliaseksi. Oli ollut tuntevinaan lain ja pargraaffit ja kehunut lukeneensa noita paksuja kirijoja, jopa enempi kuin kuskaaja Simonii joka on jo melkoinen tekijä lain kierrossa.
Tämä jämsän äijä oli lukenut lapuistaan ja roopuskoistaan, että ei jäsenien pidä saada esityksiään kokouksen käsittelyyn ja rahaa ei pidä jakaa muuta kuin sen mitä koktikiusatut on valtuuttanut Martan. Kokoukseen ei siis kannata ja ei edes saa valtuuttaa väkeä koska se on roopuskan vastaista ja voidaan tehdä vihamielinen hyökkäys Marttaa, kotikiusattuja ja neuvostoa vastaan.
Oli väki yrittänyt taajoa vastaan ja lukenut jostain kirjastakin, että kyllä heillä oikeuksiakin on ja pittää saaha kirian mukkaan mennä. Tämä pohjoisen periferian äijä oli vain lukenut lukujärjestystä ja meuhkannut, että ei siinä lue teijän oikeuksista mittään ja silloin teillä ei ole kuin paikka salissa ja ei muuta. Kahavilasa saatta sen kostariikan käyä ryyppimäsä ja ottaa kastettavaakin.
Äänetäänkin oli päästy tämän ukon toimesta. Siinä ei ollu tehty muuta kuin kolisteltu tuoleja ja pompittu ylös ja alas ja todettu, että tuon äijän ehotukset sai isomman kolinan aikaan. Desipeleillä kuulema nykyään mitataan äänimäärät, laskuoppia siihen ei ennää tarvita. Arvioijaan vain ryminän suuruus, rymistelköön se enempi jolla on paksumpi nippu valtakirjoja ja pysykööt vanhempi väestö pulpeteissaan hiliaa.

Selvä taktinen veto Martalta.

Ensin tehdään tuhmasti ja sitten alkaa omatunto kolkuttaa.
Herran tähden, miksi piti lähteä mieron polkuja kulkemaan,
itkettää, heitetään femma teille, sopiiko?

Femma? Joo, vitonen taitaa tulla korkoina...

Joo, taas mukavat korot PPO- osuuksille tulossa. Mutta mikä olikaan korkojen maksupäivä?

Martan värilliset aistimukset hajuefektein.

On se jännä miten vatsa reagoi, kun yläpäässä myllertää.

Onko Askotilla kielenhallinta vertynyt.
Suti von laakeri, den deelade napsis. Taipi törö, moro pittisten pottunokka.

Oletteko huomanneet että Kummatissa pölisee hirveästi. Purkavat kiireellä sinne pystytettyä patsasta kun osoittautuikin ettei sille ole mandaattia osuuskunnan osalta. Oli "raahen viisaalle" bygätty jo kiitokseksi hänen tekemistään rakennuspuolen palveluista ja siihen liittyvistä henkilövalinta junttauksista hallintoon..koska sehän oli sopinut näille kiinteistöistä kiinnostuneille hallintoihmisille ja palkollisille. Eivät kuitenkaan saa osaa eikä arpaa Ylivieskan uuden kirkon rakentamiseen kun ei kaluunat eikä meriitit riitä isoihin projekteihin ja paras on pysyä pienten hökkeleiden parissa puuhastelemassa. Tuskin edes vasara pysyisi käsissä..näillä..
No viisas kiukuttelee aikansa ja asia hautautuu kraaselin hiekkaan jonka merivesi huuhtoo perämeren aaltoihin... sinne paskaputken suuntaan pikkulahden taakse... ja vain masto jää näkyviin Arvottomasta hankkeesta.

Paaden piikkaukset
Kuuluu olleen kokkous siellä paaden tutussa ja turvallisessa ”kotikaupungissa. Väki ei olut vaivautunut paikalle kun kauppalista oli ollut kovastikin puutteellinen. Oli ollut vain kotikiusattujen tiedotustilaisuus ja neuvostolaisten nimityslautakunnan kinkerit. Korokkeelle oli haalittu joku kummajainen jostakin korkeasta virasta, joka huuteli sieltä palliltaan naama punaisena kun paikalle osunut omistaja vaati lakia ja järjestystä koko paaden kohellukseen. Se lainoppinut pikkutakkimies huseerasi vasaroineen kuin paraskin timpuri kattotalkoissa. Rahaa oli kaonnut taasen kyhäelmästä ja kotikiusatut koitti vielä saaha vähäisen väenkin rukkoilemaan uusien rakkennushankkeiden puolesta. Olis kuulema rahantarvetta jossain kummasa paikasa josta pääsy on evätty tämän hihhuliporukan kokkouksiin. Kotikiusatut, niin kuin koko paasikin on perämiestä vailla, molemmat routivat ja rujottavat tuuliajolla. Apua oli joku pöliä vielä koittanut saaha aivan eteläistä kinkeripiiriä myöjen mutta kokkouspaikka on niin kaukana ja teleliikennetoiminnat on hävitetty, tästähän seurasi se, että varmaa tietua ei ole koskaan saatu. Taitaa olla vain niitä kotikiusattujen höpinöitä niin kuin kaikki muukin. Onhan sinne kaveripiiriin kasattu rakentajia ja lainoppineita puolustamaan järjestelmää omistajien hyökkäyksiä vastaan. On kohta koko konkurssipesä yhen virman temmellyskenttä. Onhan mukaan siunaantunut aivan työmiehestä alkaen, koukattu nyt jo vaimoväen puolellekkin kun on pitänyt saada kirjanoppinut mukaan ja kaikkia tätä vahtii sitten ”kiilusilmäinen” nokinenä joka toimii maaherrana koko hela hoijosa.
Hommat ei kuitenkaan etene vaikka kuinka monta tippainssiä ja lakitohtureita on mukana. Enempi takkuun vain mennee koko touhu. Kuiskaaja saa varautua jopa ylitöihin kun on niin paljon selvitettävää, rupiaa jo se paksu kiria loppuun kun alituiseen joutuu puolustamaan tämän kohelon joukon touhuja.
Saatiinhan sitä sentään jottain aikaankin. Tälle ”herrasväelle” huudatettiin tienoihin kova korotus. Oli kuulema niin vaativa ja raskas työ. Joku omistajista kyllä heitti herjaa korotuksista ja vaati nyt ainakin sitä, että repisivät ne kirjekuorensa edes vessassa auki, että ei omistajat näe, että vasta kokoussalissa tutustutaan kotikiusattujen laatimaan protokollaan. Eivät taida uskaltaa aukoa niitä kirjekuoria aikaisemmin kun Martta naakii jokaista narsistin katseellaan ja karistaa heti kimppuun jos on jotain muuta paperia käsissä kuin se kotikiusattujen kirjekuori. Tarkoin on varjeltava omistajien omaisuuttaan kokouksissa, että ei joudu käsirysyyn Martan kanssa. Kiltisti on istuttava pulpetissaan ja vain kuunneltava korokkeelta puhujia.
Marttahan kulki haalestuneita valtakirjoja kädessään pitkin salia ja jakeli niitä sukulaisilleen ja kavereilleen. Muiden valtakirjathan oli evätty jo lainoppineiden tahosta. Pitäähän varmistaa, että kotikiusatut voivat tyhjentää pajatsoa jatkossakin.
Viisas oli kuitenkin myrtyneenä kun hänen kuvajaisensa ei etene ja ainut mitä on siinä rapamontusa ja rytökasasa nähty on naakkalauma paskomasa teelmyksen päälle.
Taisi mennä se Hörönpuron vörkkeli haaskiin kun ei ole käyttöä löytynyt. Onhan Hörönpurolla vielä lunastamatta ne omistusoikeudet toisten omistajien arvopapereihin, hoitasi ensiksi ne ja siten pikku pieruisa kouhottas väenkokouksissa.
Tileja ja vastuita ei saanu se pikkutakkimies muuten hyväksyttyä kuin hyppyyttämällä väkijoukkoa ylös ja alas. Siinä tiputansissa unohtui vielä hallintokin tanssin ajaksi laskettavaksi. Eihän se mittään vaikka ihte varmemmaksi vakuueksi on antamasa ihtelle synninpäästyä. Näinhän ei poiketa liniastakkaan

Ne onntuo katteus ja köyhyys kamala hypriiti...

Askotin märät unet.
Askotti on kaivanut sen siipensä kyprokkikuution uumenista ja puleerannut sen yhtä kiiltäväksi kuin Martan silimälasin sangat. Mopomiestähän tästä pojusta ei saa eikä siitä koskaan tule. Ei polvihousupojut pääse tässä kinkeripiirissä hallintoon.
Siipi on kuitenkin hammattuna ja sillä körötellään Tussun kanssa kuin pikkupojat hiekkalaatikolla. Taitaapa joskus T.Pölkkykin saavuttaa nämä lastentarhalaiset.
Tässä taannoin oli Askotti ollut ruisailemassa kuin ollakseen näyteikkunassa vehkeineen, niin olipa tapahtunut kummia.
Haarojen välissä oli alkanut tuntumaan pienen pientä turvotusta ja askotti pirätti vehkeensä ja kurkisti liitingistä polvihousuihinsa, niihin punaisiin. Kas kummaa purunvetäjä oli pulpahtanut köyrenpätkästä ulos. aSkotti oli siitä paikasta kiivennyt takaisin siipensä selkään ja lähtenyt kiitämään kyprokkikuutiotansa kohti. Matkaa oli ollut kuitenkin kilometrejä, kohta penikulma. Viimeisen kilometrin tämä ressukka oli joutunut köröttelemään seisaltaan ja pihalle päästyään oli koittanut saada sen kapistuksensa sivujalalle mutta mopo oli kellahtanut kyljelleen ja siinä samassa oli askotin purunvetäjä paennut piiloon ja Askottipoloinen oli surkutellut että, melkein onnistu. Siittä ei ole varmaa tietoa kun näin kävi, että onko Askotti joskus käynyt kuoharilla kun ei pysy jaloillaan ja vain piirtelee kirkkoveneitä ja märkiä ajatuksiaan ympäri pitäjiä. Kimitys on kuitenkin kuin ruunatulla.

Paaden lainopilliset neuvonantajat ja muut advokaatit ja viskaalit.
Kotikiusatut on saanut liudan uusia jäseniä riveihinsä. Kortistoitiinhan Sappi Suutari, otettiin kulkulupa pois, Vallaton vaimo sai väistyä köökin puolelle mutta ei enää julkisuuteen, Pomppu koppinen saa näin kesän alkajaisiksi hakeutua muille pelikentille ja Meikap Lama keksijänä piirustella niitä laatikoita, nuolia, ja rattaankuvia joita Juuda oli innokas pyörittämään. Uusia valittuja on tasan yhtä paljon ja heidän kyvyistään hoitaa hommia ei kukaan oikein tiedä. Linjassa siis ollaan kun salataan kaikki ja pistetään seitsemän lukon taakse.
Vartioina toimii tietysti Kuiskaaja Simonii ja sitten se pälyilevä, ja säikähtäneen näköinen pikkupolliisi joka on käynyt kirjeopistoa ja päässyt samalle puolen kuin miltä tulikin.
Sateenvarjo on kuitenkin paadella hyvinkin kattava, on vanhoja hyvä veli verkostoja joihin kuuluu monenlaista tutkijaa ja virallista puolustajaa.
Koko ajan kuitenkin joku hankaa kengässä. Aina on juttuja vireillä ja virallisella puolustajalla on kiirettä toimittaa virkaansa ja vedota milloin mihinkin hallinnolliseen juttuun ja saada Martta lakeijoineen pelastettua. Ei niinkään kaidalle tielle mutta pois käräjäpöydän äärestä. Verkosto ulottuu määrättyjen henkilöiden osalta ”oikeuslaitokseen” asti. Onhan tutkijoina verkoston jäseniä ja aina kirkollisia nimikkeitä myöden. Henkilöt istuvat samoilla kinkereillä ja ryyppivät myrnakupeista kostariikkaa ja punovat juoniaan.
Mistä tämä kyiden pesä sitten on saanut alkunsa. Väki tuntuu tietävän, että Tussu on aikanaan saanut ahaa elämyksen ja alkanut puliveivaamaan ja valinnut Martan ja hovin ympärilleen, vannottaen kuuliaisuutta. Tämä kopla on sitten pysynyt tiiviissä piirissä ja jos joku on alkanut oikomaan asioita on Kuiskaaja Simonii rientänyt apuun ja pullikoija on paiskattu kartanolle. Lisäksi Paaden kokouksissa on kovinkin korkeasti oppineita (ulkoalukijoita) jotka käyvät työjärjestystä läpi häikäilemättömästi ja surutta oikoen lain ja säännöt. Naama punaisena sitten selaavat Kuiskaajan kanssa paksuja kirjojaan ja julistavat Jumalan sanaa. Näillä hallitusammattilaisilla on päämääränä vain riidellä ja hajottaa Paaden omistajien rivejä, uhkailemalla, pitämällä pimeitä kokouksiaan ja lähettelemällä uhkakirjeitä ja sitten selittelemällä oikeellisuuttaan. Kaikki kuitenkin tietävät, että jos minkäänlaista kritiikkiä hulluutta kohtaan ei saa julkituoda niin metsään menee. Paaden hallinto ja Martta etunenässä puohaavat puulaakista jonkin sortin P. Korean periferiaa, jossa valtaa käyttää pölvästien kalifaatti.
Aika kuitenkin tekee tehtäväänsä ja kassa hupenee ja Martta mainoo tehneensä joka vuosi ennätyksellistä tulosta.

Paasi painii edelleen.
Selityksiä kaivataan alituiseen miksi väenkokouksissa ei omistajat saa puhutella asioista jotka laki ja järjestys sallii mutta viskaali, se ulkoa lukija hapenpuutteessa oleva punaposki kieltää sen kummemmin perustelematta. Asia siirretään tavan mukaan kirkon piispalle joka vääntelee asiaa kiusattujen eduksi. Siihen on oiva mahdollisuus esitutkintalain 3 luvun 10 § 2 momentin nojalla, joka mahdollistaa asioiden hautaamisen arkistoihin ja sitten se virallinen valvoja vain vaivautuneesti selittelee olevan vain sana sanaa vastaan ja kysymys on monimutkaisista hallinnollisista periaatteita joita ei pidä rahvaalle avata eikä selitellä. Sateenvarjo on vedenpitävä.
Onhan oikeusoppineet lain yläpuolella ja itse tulkitsemassa omia tuuminkejaan, lisäksi verkosto ja sateenvarjo suojaa pieniltäkin lipsahduksilta. Suomellahan on tietynlainen maine tässä hyväveliverkostojen sekasotkussa, sitä kadehtivat jopa itäisen naapurimaamme asiantuntijat. Kansainväliset tiedemiehetkään eivät löydä Askotin mentävää aukkoa, saati martan mentävää reikää punotuista verkostoista. Martan kokoisen reiän olettaisi jo löytyvän, onhan Martta kuitenkin suhteellisen laaja ja takatyvinen.
Sisäiset riidat kuitenkin kalvavat Paaden puoskarointia ja se saattaa aiheuttaa suurta hallaa piiriläisille. Monenlaista neuvoa on keksitty jotta saataisiin rivit taasen yhtenäisiksi. Tilanne on kuitenkin arvaamaton ja jostain nurkan takaa saattaa taasen löytyä joku joka ei tykästy jatkuvaan riitelemiseen omistajien kanssa.
On kyllä huomioitava, että kotikiusattuihin valitaan huolella jäsenistö ja sitä eivät saa neuvostolaiset tehdä vaan sen tekee lautakunta, joka kuuntelee vain Marttaa, kotikiusattuja ja tietysti käytetään konsultteja ja Simoniin virman palveluita. Pitäähän media saada vakuuttuneeksi näinkin tärkeästä puhalluksesta joka varmistaa jatkuvuuden konnuuden tiellä.
Näillä puliveivaajilla on kyllä tiedossa se seikka, että piilossa he eivät voi olla, vaan väki kyllä tietää heidän konnuudet ja koukut. Nyt vain takutaan sitä tietä joka varmistaa, että lainoppineet ovat laittomuuden puolella ja siunaavat piispan nyökytyksillä konnuuksien olevan sen verran piilossa, että pykälät eivät täyty.
Paasi ei kuitenkaan nouse vaikka kuinka kammetaan vääryydellä, kavaluudella, valheilla ja laittomuuksilla. Aina petaus pettää ja rapavesi roiskahtaa ja yleisöllä on hauska katsella Martan, kiusattujen ja neuvostolaisten piirileikkiä sontakasan ympärillä.
Missä on Raahen viisas? Kyllä se siellä jossain nurkan takan vielä on kuikuilemassa huuli lerpallaan. Paaden kyhäys kuitenkin vanhenee yhtä matkaa kuin Raahen viisaan vuodetkin, sama kumara on kummallakin, alaspäin.
Paljon on tärvätty rakennustarpeita tähän Paaden kyhäämiseen, linjassa ollaan kuitenkin moisen homeloukun kanssa. Satsataanhan byg- puolelle nyt melkoisesti mutta veikataanko väärää kopukkaa.

Yks nivalan köyhä luulee olevansa vitsikäs, häh?

..ppo hallinnolla on konteksi realliseen elämään hukassa..ollut jo kohta 5 vuotta.. Nyt yritetään joka kanavalla ja keskustelussa johdattaa ihmisiä ja jäseniä harhaan. Kaiken pahan alku ja juuri on 2012 joulukuussa istunut pöljien porukka jolla ei ollut mielessä kuin isot kokouspalkkiot ja omat lehmät ojassa..rähmäpullat ja lohipaketit huulilla niin että kuola valui.. tässä sitä sitten ollaan.. oisitte ajatelleet ensin ja vasta sitten syöneet..hölmöjä on helppo jujuttaa kuten tapahtui.. nyt kykypuolue ylivieskassa aivan sekamelskassa..menee potkupalloporukat konkursiin..datamet meni jo nurin..mihin ne kompetenssipoijjaat vielä siellä ehtii ?..80 M e on vielä hukattavaksi

Askotti harhaillee ja massuttaa vitutuksensa kanssa.
Askotin mieliala heiluu oikein kunnolla niin kuin keväällä ja alkukesästä tapaa tehdä kaikkien kaltaistensa. Kovasti tekisi mieltä naisen kampetta muutta kun vain vituttaa ja paheksuu kun paheksutaan hänen vitutustaan. Naama levällään killistelle ja kihisee harvojen hampaidensa välistä olevansa pösömiehiä, oikein suurrikas. Kyprokkikuutiot ja vanheneva autoreuhka ei tee askotistakaan rikasta, varsinkaan kun joutuu ajelemaan siivellä. Perinteistä tämä paha sinänsä pitää kiinni ja kuppaa enempi kuin tuottaa. Parsaalit on myös eriskummalliset, tämä poju haluaa olla jotenkin muiden yläpuolella ja heittelee juttujaan joita kukaan ei halua kuulla ja joille kukaan ei naura. Ressukkana ja moukkana pitävät ja pitävät syystäkin. Kun on sarvet päässä vaikkakin puolinaamassa niin kuitenkin. Onhan tuossa naamassa tilaa, laaja kuin ladon seinä, yhtä harmaakin.
Siellä se istuu kiusatuissa ja suunnittelee omia kulunkejaan lähetettäväksi paaden maksettavaksi. Rietas on koko käppänä. Tämän Tussun kanssa pistivät pilaukset koko paadelle. Martta otettiin heiluttamaan häntiä ja muu kiusattu joukko joo joo miehiksi. Kyllähän nämä joo joo miehetkin nauttivat kukkuraisten pöydän antimista ja laskuttelevat kulunkejaan kokouksistaan paaden kassasta. Mielelläänhän Martta niitä tilittää kun saa itse istua jakkarallaan ainakin tovin aikaa. On kyllä mainonut itseään niin perin pohjin, että tarvitseeko maakuntien väki noin ”pätevää, viisasta ja jopa neroa” kaitsemaan laskevaa kassaansa. Jostain syystä kuormasta syönnistä on tullutkin jättikorkoja ja muunlaisia korkoja jotka sitten syövät pääomia. Viisaammat jo puistelevat päätään tällaiselle koronmaksulle. Enää ei voida maksaa kuin muuan vuosi noita korkoja ja sitten on ”korot”maksettu mutta pääomat on sitä myöjen huvenneet. Mitä silloin askotti sihisee harvojen hampaidensa välistä. Ei auta vaikka kuinka laskuttaa kun kassa piipaa ja itse on ollut ajamassa paaden karikoille. Voihan sitä sen jälkeen syytellä maakuntien väkeä kun päästivät moisen tapahtumaan.

Minä olen jo pitkään seurannut näitä PPO:n palstoja, mutta en ole vieläkään päässyt kärrylle, ketä tuollaa ihme Askotilla tarkoitetaan ja vastaisleeko se itse milloin minkäkinlaisena Skottina. Tussut sun muut minäkin ymmärrän, samoin sen töpön, mutta kai sen nyt vois suomentaa skotinkin. Vai pelätäänkö muka jotakin kunnianloikkaussyytettä?

..sitähän se hallinto toivoo..vaietkaa jäsenet, ei teitä kuuntele kukaan ettekä saa mitään esityksiänne läpi..kun askotit..tussut ja hunajakuningatar lakeijoineen vetelee naruista ja eu-tukien lehmipojat tupeeraa minivogueitaan ha kippuroi viiksiään hurmatakseen suurilla puheillaan muut valitut.. ei muuten mene läpi kun alkaa etelän kurjuudesta sijoitusgurut ottamaan kantaa.. missä ne omaisuustaseen fyffet makaa.. on syöty lehtoa,,partneraa ja kuormaa..ei siinä pottu enää jasva kun ei ole lannoitetta..ja niitä ei voi taitella firman piikkiin

Askotin maakuntahaaveet
Askotti on pistänyt oikein ison vaihteen silmään. Pyrkimys on oikein maaherraksi. Kykypuolue etsii kykyjä maakuntamieheksi ja Askotti on pyrkyrinä kyynärpäineen tunkemassa itseään kaupaksi. Nyt vain ei taida onnistua pelkillä laskutöillä vaan pitää olla jotain kättä pirempääkin näyttää. Naisen elimiä ei passaa kovin revitellä, eikä sitä myöjen vituttaa. Pitää pitää sitä klaviatuuuriaan vain pienemällä ja sihistä niistä hampaiden välistä edes jotain painokelpoista. Voihan väkeä haukkumalla ja nimittelemälläkin saada jonkun numeron lappuunsa mutta laihaksi taitaa jäädä Askotin vesille laskemat verkot.
Maaherran paikat on vielä kiven takan kun ei tiedetä huomista päivääkään. Maalaisliitto on varannut itselleen useamman rivin koko näytelmässä. Pitäähän virkapaikkoja olla kun lapsetkin on käyneet korkeakouluja ja suku on valitsemassa, iso suku onkin. Ällät on valjastettu oikein hyvin tuleviin koitoksiin. Paaden hallintokin on maalaisliiton ja kykyhenkilöiden tinkakenttä. Puntit lienee kuitenkin maalaisliiton hyväksi ja sekös kykyä kaivelee. Askotti kuitenkin lojaalina lakeijana luikertelee mahtimiesten matkassa ja koittaa myydä nahkaansa oikeille rahamiehille.
Yritystä tällä puliveivaajalla kyllä on, on aina siellä missä helppo raha vähänkin haisee. Referenseinähän on mukana olo maakunnallisestikin suurissa konkissa oleminen, elikkä karille ajoissa. Voihan sitä sitten puolustella, että yritettiin ja rapatessa roiskuu. Roiskunut onkin melkoisesti, on paneteltu maakunnan väkeä vuositolkulla ja koitettu pistää itseään korokkeelle. Pieneksi on kuitenkin saldo jäänyt, näivettynyt on koko potti, vaikka äveriästä leikkikin.
Köyhienkö pitäisi luottaa tuollaiseen suunpieksäjään. Missä lie sitten kenenki rikkaudet kukapas tietää. Martan kanssa kuitenkin välistelee ja suunnittelevat pisneskeinojaan onhan kummankin kukkaro lihoamaan päin kun maksumiehinä on maakunnan puurtajat.

Martan ja nahkurinorret.
Rantaruottalaiset on jo pitemmän aikaa kampauttaneet nahkansa omissa osuuskunnissa ruotsiksi.
Martta oli päivänä kauniina körötellyt DKW:llä pitkin pitäjiä tienaamassa kilometrikorvauksia. Illalla oli koittanut kastella nuhjuisen tussunsa ja hoksinut kamalan paikan. Tussu oli lyöpynyt ja vailla nuoruuden kiimaa. Martta hikoili seuraavan yön ja pisti aamulla kiireesti viestiä sukupuolielämän kirjelaatikkoon nimimerkillä narsistin tussu, vai oliko se tussun narsisti, no kumminkin. Teksti oli mitä tehdä kun tussustani lähtee karva ja ryhti on poissa. Huulet lerpallaan ja hommannoloppu nokanpäässä kun ajelen suunnattomia matkalaskuja DKW:ni. Sturiojoukkue oli ihmeissään moisesta hätätilasta. Vastausta pohdittiin joukkuevoimin ja päädyttiin seuraavaan. Vaihtakaa se DKW kunnon ajopeliin tai aloittakaa pelkkä pyöräily. Sillä pitäisi kamppeen ryhti palaantua ja tussun tulla siihen kuntoon, että sitä voi jopa kammata. Hommannoloput saa evakuoitua pelkällä paperisutturalla ja sen jälkeen vain käsien pesu.
Mallia ja oppia käskettiin ottamaan Askotilta sillähän on kokemusta samantyyppisistä vaivoista, nenänalus vuota ja hommannoloppu on aina nokanpäässä. Askotti on tilannut hoitovehkeet aina intiasta asti saadakseen oman ”tussunsa” siistittyä. Konsultaatiosta Askotti tietysti perii laskua vastaan sievoisen summan mutta kait Paadella on varaa pitää Martta kammattuna.
Siitä Martta sai idean perustaa aivan oman puulaakin ja eikö heti neuvottelemaan kurkihirren nostosta.
Partnereita Martta haki aikansa saikin ylipuhuttua joitain Karvamiehiä. Siitä sitten vain kuoppaa kaivamaan, että saadaan Paaden kassaa pienemäksi. Urakoitsijakin valittiin ja valmista pitäisi tulla aijemmin kuin Paasihankeesta konsanaan.
Vihreät jo keskittävät voimiaan ja demonstrasuunia kehitellään tämän martan ajopelin ympärille, panderollit on maalattavana muttei Askotin kioskilla. Vakava paikka Martalle tuleeko kaljuksi koko värkki kun mielenosoittajat pääsevät valloilleen ja antamaan täyslaidallisen kyseenalaisesta kampaamosta.
Takkuturkiksi taitaa jäädä Martan hampaaton kampaamo. Vientituotetta tästä tussujen kampaamosta ei saa vaikka kuinka hehkuttaa. Tuontina tuodaan hyvänahkaista kampetta ulkomailta, on oikein näytteitä saatavissa pitkin katuja.
Askotti on kuitenkin Martan kanssa ketunhäntä kainalossa. Kovasti koittavat saada silotettua ryöttyneen hännän myyntikuntoon. Askotilla se kyllä käy hyvin kun on sitä kammattavaa kovastikki vähäsen ja sen kyllä joku kampaaja pyhkii vaikka ilmaiseksi. Tietäkö Askotti ja Martta edes sitä kammataanko vastakarvaan vai myötäkarvaan. Nyt vedellään pelkästään vastakarvaan ja ”aivan ilmaiseksi” pilataan kaikki mihin tartutaan. Askotti ei sovi edes mainospelleksi vaikka onkin sen leveän naamansa kanssa karvoineen alituiseen saamassa ilmaiseksi. No, sihisee vain harvojen hampaidensa välistä niitä typeriä kihinöitään ja kuvitellee märissä unissaan olevansa maaherra.
Paasi on kuitenkin ilman karvoja ja karvattomaksi taitaa jäädäkin. Kampaamoa ei tarvita paaden piikattua pintaa harjaamaan. Rammerille siinä olisi töitä.

Malttakaahan Nivalan köyhät, kohta on taas ilmaista rahaa jaossa.

Askotin rahahuolet
Askotti huohottaa rahahuolistaan alituiseen ja odottelee Paaden jakoja. Paasihan jakaa joka vuosi taseestaan kohtalaisen summan pois. Martta sitten julistaa totuutena, että näin paljon hän on toiminut koronkiskurina. Summa on kyllä vuosittain pienentynyt samaa tahtia kuin Paaden tasekin. Kovasti luonnollinen eteneminen. Onhan ruokittavana legioona ”työntekijöitä” ja Martta. Lisäksi kotikiusatut ja neuvostolaiset. Pitäjiltä kerätyt eurot alkavat huveta huolestuttavasti. Ei auttanut vaikka Tussu pistettiin käpälämäkeen, jäihän Paateen vahdiksi Tussun kihlapari askotti, joka on paha sinänsä. Viisaskin on lie jossain palvelutalossa tupisemassa omia viisauksiaan. Viisaasta ei jäänyt muuta jäljelle kuin huolet kumin purun murusista papereiden välissä ja joitakin Viissan sanontoja kuten ”hyvät kokousedustajat”. Mitä lie sitten tarkoitti tuo hyvät.
Askotti kuitenkin hankkii leipänsä Paadesta tyhjänpäiväisillä puuhasteluillaan joita saa toimittaa kunhan muistaa asemansa puudelina, räksyttää ja sihistä hampaidensa välistä. Maaherraa tästä paskan jauhajasta ei koskaan tullut. Ei tullut myöskään paaden edustajaa, äänimäärät riittivät vain rivien alalaitaan. Puolueessa kuitenkin kulkee käsikynkkää Tussun kanssa ja punoo juoniaan. Kuka sitten ottaa todesta Askotin, ei oikeastaan kukaan. Askotti saa luunsa aina vain sen takia kun muistaa olla painamassa nappia oikeaan aikaan, loksuttaa leukojaan ja ärhennellä paaden omistajille.
Askottihan leikkii rahamiestä. Onhan hänellä ne tavanomaiset ”köyhien ” aineelliset. Kaksi kyprokkikuutiota, autoreuhka ja sittenkin joutuu vielä polkemaan siivellä.
Tämä Askotti on jo perujaan vinoon kasvanut. Sukurasitus on suuri. Varjokuvia hän tunnistaa totuudeksi ja reaali maailmaa saduksi ja köyhien tekeleeksi. Onhan puoluekin hänet koulannut nöyräksi palvelijakseen ja alistettuna sitten puhuu ja räksyttää mitä kuiskaajat käskevät.
Askottihan koitta herättää huomiota ryysyillään ja muulla vaatimattomalla aineellisella. Surkeasti on käynyt kun samaan talouteen on piisannut kahdenlaista köyhyyttä, aineellista ja henkistä. Voisi helposti mainita, että poloinen on vain kolmas mies vasemmalta mutta erottuu muusta sakista polvihousuilla, niillä punaisilla, klubitakilla ja jonkin sortin kiimakengillä.
Kokouksissa tämä puudeli istuu ja keikuttelee itseään jakkarallaan, puno juoniaan ja piirtelee niitä kanttisia ukonpäitä taitoksiinsa. Kuikuilee Martan takatyvistä olemusta ja mittailee miten tuosta saisi enemmän irti ja suuremman hyödyn itselleen. Martta joutuukin nuolemaan ahtereita alituiseen jos meinaa pitää jakkaransa. Paaden kotikiusatut on kokenut myllerryksiä ja haavoja on jäänyt. Martalle on kiusallista kun aina kytee jossakin.
Pääperiaate on kuitenkin vesiselvä, omistajien rahoja ei pidä missään tapauksessa luovuttaa omistajien määräysvallan alle ja tällä mantralla menevät sekä Martta, kotikiusatut, että neuvostolaiset. Kaikki tietävät tämän jopa mökin mummotkin joita on koijattu melkoinen nippu euroja Martan toimesta.

Kuuluu Paaden puuhamiehillä ja Martalla taasen olevan rekrytointi linja kuumana. Sukset on ristissä ja jos ei lie sauvatkin sotkussa. Miksei Raahen Viisas ja Kuiskaaja selvitä nujakkaa paksusta kirjastaan. Askotti vain sitten räkyttämään omistajille, höyryämään naisen sukuelimistä ja laskemaan leskien ropoja.

Lapsellista juttua, mutta kyllähän nivalaiset tiedetään. Henkisestikin köyhiä.

Onko akottia näkynyt.

..onko kandia tai maistereita näkynyt taitaa kaikkien karriääri olla huuhtoutunut arkkukarin lietekantaan ? Sen siitä saa kun ei joko ymmärrä lukemaansa tai vielä pahempi jos ei osaa edes lukea vaan tekee kuten toiset höhlät sanoo. Onko näin ?

Askotti ja punaiset polvihousut.
Askottihan on kykypuolueen kannattaja ja vannoutunut rakkikoira. Paadessa se on räksyttänyt kovinkin pitkään. Onhan paasi pikku piskin tukijalka ja vastapalveluksia vaihdetaan, Askotille rikkauksia ja paaden omistajille räksytystä. Askottihan tähtäilee poliittisia turvapaikkojakin aivan maaherran asteelle asti. Köyhälistön, elikkä paaden omistajien edusmieheksi tänne kuntapuolelle saatikka sitten pikein valtiopäivämieheksi ei noilla räkytyksillä pääse ei lähimainkaan. Kansainvälisiä suhteita tämä puudeli koittaa hoitaa joidenkin kamarien kautta ja käveleepä käsikynkkää Tussun, tämän muurarin kanssa kihlaparina. Liihottavat aina välillä niillä mopoillaankin pultut heiluen pitkin pitäjiä. Aika on kuitenkin ajanut ohi molemmista körötteliöistä. Aikaansaannoksia tämä kihlapari ei voi paljoakaan esitellä. Epäonni on seurannut kynkääjiä pitkin matkaa. Ainut missä ollaan hyviä on toisten omaisuuden tärvääminen ja itsekehu höystettynä valheilla.
Ikääntyminen alkaa näkymään Askotissa, naaman väri on harmaa, karvatupsut peittää ylähuulta ja niiden vatkaaminen on päivän suurin ponnistus. Esiintyä tämä puudeli koittaa huomiota herättävästi ja osittain onnistuukin kun pikkutakki päällä liihottaa niissä punaisissa polvihousuissa, kiimakengissään ja nilkkasukat tinkiällä. Melkoinen pellehermanni on noista tamineista koottu. Kielenkäyttö on sitten oma lukunsa. Typerät jutut joita kukaan ei viitsisi kuunnella on Askotin tavaramerkki. Rikkaana pitää itseään vaikka tosiasiassa on vain tuulenhuuhtoma perse ja ne kuuluisat kyprokkikuutiot vanheneva autoreuhka ja mopo jolla koikkelehtii sitten Tussun kanssa. Oikea mopomieshän tämä Askotti ei ole, se on vain rekvisiittaa. Älyllisesti tämä surraaja ei pääse ihmisten kirjoihin, ensiksi pitäisi oppia olemaan ihmisiksi. Oikioita töitä tämä keikari ei ole koskaan tehnyt elänyt aina jonkun toisen siivellä. Paperihommissa piirtelee vain niitä kanttisia ukon pään kuvia taitoksiinsa.
Kavereerata pitää kuitenkin Martan ja kuiskaajan kanssa. Kuiskaaja Simoniihan järjestelee asioita ja itseasiassa laskuttaa muhkeasti Paaden johtamisesta. Paksusta kirjasta Kuiskaaja tavailee oikoteitä pitkin laittomuudet. Onhan hänellä toki apunaan se Mihail Töppö joka silmät toljottain huutelee välihuutojaan ja leikkii oikeata tuomaria. Kaikkien näiden taustat ovat kovinkin mielenkiitoiset ja yllätykselliset. Marttahan on jo legenda sinällään kun koittaa tehdä rekortit ja päästä Tussun ohi miinusmerkeissä. Tussulla on kyllä niin kovat pohjat, että vaikka Marttaa kuinka ponnistaa niissä kopokengissään, niin perse ei kestä ja poodiumi paikka on liian lujassa.
Onhan Martalla jo ”pää” auki kun sai yhden puulaakin koodattua pelkäksi viivaksi. Siitä on hyvä lähteä eteenpäin. Paaden neuvostolaiset istuvat kuitenkin jakkaroillaan kuin siunaustilaisuudessa, hiljaa ja lakki kourassa. Kotikiusatut selittelevät ja vahtivat jos joku pikkuisenkin yrittää puristaa kättään nyrkkiin. Siitä seuraa välittömästi se, että kartanolle heitetään ja muut neuvostolaiset istuvat paskanpää jäykkänä, ettei vain menetä ilmaisia lounaita ja kilometrikorvauksia.
Johan kotikiusatutkin lehahtivat hajalleen kuin ruikuli paska. Tappelu ja riitely on päätoimialana nykyisessä Paadessa ja Martta on siinä erityisen hyvä kapellimestari.
Olemme siis aina vain vuosienkin jälkeen pelkässä montussa ja paasi ei nouse vaikka kuinka Martta vakuuttelee, että kyllä se kohta onnistuu. Vuosien ty ja kova lasku omistajille ja mikä on lopputulos tässä vaiheessa. Rahaa on palanut suunnattomasti ja jatkuva riitely, sanaharkka ja tukkanuottasilla olo jatkuu. Taitaa olla samanlainen rosessi kuin tämä ydinmiilu joka piti olla valmis jo vuosikymmen sitten mutta jota vieläkin puohataan ja toista jo pykätään vastarannalle.

Onhan se askotti hereillä ja heti ärähti. Sukupuoliroolitkin sekaisin koko villakoiralla. uikuti uikuti vaan askotti.

Askotti leikkii pillupollisia oikein tuola tupla weellä. Köyhät senkun painaa ja askotti uikutta. Askotin kanataaa tarkista sukkanauhat ja hameenhelmat, näin syksyllä tuulee kovin vilpoisesti. ruikuti ruikuti heiluta vain häntääsi ja koita pitää se (sen) pää pystössä vaikka eihän se impotentilla onnistu, liekkö vielä kansakoulupohjalta.

Jos askotti olisi todellinen henkilö, hän voisi vaatia invalan köyhiltä mittavat loukkauskorvaukset, mutta se vaan on silla lailla, että witullako köyhät makselee.

Kuka loukkaantuu. Kuka vaatii korvauksia. Simonii on Askotin ainoa turva. Onko Askotilla paha olla, sille ei voi mitään muuta kuin voi, voi. Pitäisikö pahaa kehua . Miksi. Onko pahassa kehumista muuta kuin Askotilla. Maksetaanko kirjaimillekin jo korvauksia kun ovat pahoittaneet mielensä ja niitä ei suvaita. Askotin pitänee alkaa osittamaan mieltään Paaden kontuurin edessä.

Jos akotti olisi hyvä se ei olisi askotti. Kuka haluaa sovitella virtuaali viittaa selkäänsä. Askotti kiekuu aina kun puhalletaan pilliin. Missä on askotti ja kuka se on, siinäpä vasta ropleema askotille. Mistä askotti löytää itsensä, muualta kuin hampaat irvessä räksyttämästä. Onko askotilla varjokuva jota se pelkää, ilmeisesti.
Paaden syyskokousta odotellessa, että päästään oikein ihmettelmään.

Askotti ei näe narsismiaan negatiivisena ominaisuutena.
Häiriölle on tyypillistä erilaiset suuruuskuvitelmat, voimakas ihailun tarve ja empatian vähäisyys. Askotti luulee olevansa oikeutettu erikoiskohteluun, on kateellinen, ylimielinen ja voi käyttää muita häikäilemättä hyväkseen. Askotti ei kykene myöntämään epäonnistumista, mikä voi antaa harhaanjohtavasti kuvan vahvasta itsetunnosta, se ilmenee sosiaalisessa käyttäytymisessä, kun Askotilta puuttuvat tietyt hillitsevät mekanismit. Askotilla on siis psyykkinen häiriö. Häiriö koostuu erilaisista suuruuskuvitelmista, voimakkaasta ihailun tarpeesta ja empatian vähyydestä. Askotilta puuttuvat hillitsevät mekanismit, esimerkiksi syyllisyyden- ja häpeäntunteet. Askotin liioittelee saavutuksiaan, keskittyy mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta, uskoo olevansa niin ainutlaatuinen, että häntä voivat ymmärtää vain muut huomattavat henkilöt tai instituutiot, vaatii korostunutta ihailua, mielestään oikeutettu erityiskohteluun, muiden hyväksikäyttö on myös hyvin voimakasta ja hallitsevaa, empatian puute, kateus, tai uskoo muiden kadehtivan häntä ja ylimielisyys ja röyhkeys.
Elitistinen Askotti, edellyttää etuoikeuksia, hyödyntää tuttavuuksia, julkisivu ei pidä yhtä todellisuuden kanssa, viettelevä, hedonistinen, patologinen valehtelija, syvän huonommuuden tunteen täyttämistä ylemmyydentuntoisuudella.
Askotin persoonallisuushäiriöiden esiintyvyyden on todettu vähenevän 30 ikävuoden jälkeen, mitä on selitetty aikuistumiseen liittyvällä kypsymisellä. Askotilla tilanne on toinen, oireet pahentuvat ja kytkin luistaa yhä enemmän ja kenttään lyö niin, että kipunat sinkoilevat.
Tilanne on toivoton ja sille ei mahda mitään edes Paaden tohturi, se työterveysholhooja Varpu Hontelo. Kuiskaaja joutuu kovasti sipisemään kirjastaan Askotin korvaan Simoniin huu haata, jotta Askotti voi räksyttää. Martta ja Mihail Töppö nyökyttelevät ja kannustavat Askottia sairauden etenemisestä huolimatta.

Invalan köyhät näyttävät luulevan, että heidän kuvailemansa todellinen askotti muka vaivautuisi moiseen paskaan vastaamaan. Joku huvikseen pitää satuilijoita pilkkanaan. No, kun vituttaa, niin sitten vituttaa. Ei maha mittään. Pittäähän sitä purkaa, jos ei muuten niin suoleen.

Askotti käyttäytyy juuri niin kuin narsisti käyttäytyy. Narussa on talutettavissa. Nivalassa on kyllä Näliännevan pysäkki mutta taitaa olla jo pois käytöstä. Askottia rassaa ja vituttaa kun hänen pillinsä mukaan ei tanssita, aivan niin kuin on aikaisemmin todistettu. Laineet lyö korkealle ja narsistilla kiehuu kun joku survaisee kepillä hänen minäänsä. Narsistin rikkaus missä se on, kahdessa kyprokkikuutiossa, autoreuhkassa ja mopossa. Noilla ei oikeasti pääse vielä edes köyhyydestä pois vaikka kuinka mielikuvituksessa velloo.

Todellinen askotti on paha sinänsä jossa ei ole mitään hyvää vaan pelkkää pahaa. Todellinen Askotti kuka se on ja kuka haluaa olla todellinen Askotti. Aina löytyy "joku" joka ottaa pallon jalkaansa. Kuka on askotti, siinäpä narsistille on pohdittavaa, räknättävää ja tuumaamista. Riitääkö älyllinen kapasiteetti onkin toinen juttu.

Ei näytä olevan heleppuva invalainen, köyhyys ja vitutus päällä koko ajan, katkeruuden ja tyhmyyden lisäksi.

Narsistin on mahdoton hyväksyä kun jotkut tahot eivät yhdy hänen koijaukseensa. Tyypillistä narsistin käyttäytymistä. Toimintatapa on virheetön narsistille, pysyy juuri siinä missä on diaknosoitu. Vituttaa, köyhyysneuroosi on alituisena seuralaisena. Paha on olla selvästikkin vaikka pilleripurkkin pohja häämöttää.

Askotti on käynyt kielikursseilla Simoniin luona. Simoniihan laskuttaa Paaden hallintoa kaikesta konsultoinnista ja johtaa koko paaden taloutta, hallintoa ja toimintaa. Omistajille vaan jää epäselväksi se pilkun paikka taseessa, onko se väärässä paikassa kun niin pieneltä luku tuntuu. Askotti täydellisenä narsistina johtaa pilkutuksenkin väärille raiteille. Martta on häärinyt kassalippaalla siihen malliin, että pilkkua kyllä tarvitaan tulevaisuudessakin. Koulumenestystähän näillä Paaden rakentajilla ei ole ollut noin yleensäkään, varsinkin matikkapää on kehnonlainen. Askotti koittaa nyt viilata pilkkua ja pilkun paikkaa, siinä sille onkin sopiva askare,,, kun muuhun ei pysty.

Jos invalan pìķkùmulkuìlla älliä olìs, ei nè täällä roikkuis.

On invalassa mieli ku witus, alapäähän sortuu jalo aatos, kauas on sivistys Kyöstin ajoista karannut. Ei muuta kuin uusi konikapina pystyyn, pulamiehet ylös yhtenä kaikki! Duoda, duoda, pannaan kuularuiskut asemiin.

Askotti kiiruhtaa nyt jo pitkin kalajokivartta.
Askotti on paniikissa, huhuaa jo Kalliotakin apuunsa ja ruikuttaa kalajoen miehiäkin apuunsa. Taitaa kuitenkin käydä niin, että kaikki kääntävät selkänsä tälle tuplaveelle ja pilkunnussijalle. Nyt ei auta muu kuin heitellä niitä typeriä juttujaan uudella aksentilla ja käydä puheterapiassa, jossa saa opastusta kielenkäyttöön. Sukupuolielämän kirjelaatikkoon kannattaisi myös pistää iimeiliä, jospa sieltä saisi opastusta kun tuplaveelläkään ei onnistu kun vain kruttaa vaikka kuinka narullaan työntäisi. Se tuplavee tohturi voi kirjoittaa kahden vuoden risehtin niitä väripillereitä, niin jospa alkaisi seisomaan muukin kuin järki. Hätä tuntuu kuitenkin olevan suuri kun kiekuu ja ruikuttaa kun maailma mene menojaan ja Askotti parkuu asemalla. Paasi ei kuitenkaan nouse vaikka kuinka Martan kanssa puohaisivat hommiaan pilkulla tai ilman. Askotin ala on jo auringonlaskussa, kun kaikki pikkupojatkin osaavat saman mitä Askotti kehuu osaamiseksi ja josta Martta on valmis maksamaan aina laskun mukaan. Askotti onkin vakituinen asiakas kun laskujen määrää tarkastellaan, yltää jopa samaan kuin Simonii. Askotti ei kuitenkaan ole kartuttanut Paaden taloutta, ei edes niillä joutavilla jutuillaan ja tuplaveillään joissa on välliin pilkku ja välliin ei. Tilanne on hankala kun pitäisi olla poodiumilla jotta voisi maaherran paikkaakin anoa. Se ei kuitenkaan taida onnistua kun ylämäki on kovin jyrkkä ja polku kivinen. Omatkaan ei enää taputtele selkään pilkku vaan kääntävät katseensa tuoreimpiin tapauksiin. Tussu koijaa muissa duuneissa ja koittaa tehdä vaikutusta nytkin joillain ylösajoilla, mitä lie sitten ovat. Martta on kuitenkin uskollinen pilkkuineen ja Askotti voi jatkaa piskinä olemista Simoniin ja Mihailin selän takana. Missä vaiheessa sitten ollaan tämän Paaden touhuissa. Näyttäisi olevan vielä siellä monttuvaiheessa, vaikka Askotin on pitänyt jo kierrellä pitkin kalajokivarsia uikuttamassa ja ruikuttamassa ja osallistumassa sympposiumiin siellä jossain savonmaalla. Paaden patsasta ei saada ylös vaikka Martta kuinka ponnistaa niillä tukevilla pierettimillä ja kiusatut koittaa selitellä. Pilkku on kuitenkin paikallaan ja näyttäisi aina olevan pahasti vasemmalla. Simoniin massi kyllä lihoo päivästä päivään kun jakelee niitä kuiskauksiaan tälle kohellus sakille. Ei muuta kuuin Askotti ulvomaan, parkumaan ja levittelemään sukuelimiä.

Martan tehokkuus Paaden talouden nostajana.
Marttahan on ollut luottonaisena jo vuosikausia Paaden kontuurissa. Päällikkönä kun aloitti oli kassa pullollaan euroja ja nyt vuosien jälkeen pussi on vain puolillaan,liekkö ja allekin. Mitä sitten on tapahtunut kun markkinatilanne on ollut koko Martan ajan vähintäänkin erityisen hyvää. Pörssit lyövät ennätyksiä, globaali tilanne on huipussaan ja listautujia on päntiönään. Miksi kuitenkin Paasi rönöttää siellä rapamontussa aina vain. Raahen Viisaallakin jo nykii alahuulta kun tirehtöörin opit on mennyt haaskiin. No viisaan opit nyt oli kyllä lähinnä tasoa ”hyvät kokousedustajat” mutta toisaalta haistatettiin pitkät omistajille.
T. Pölkky ei sitten ole ottanut minkäänlaista kantaa Paaden kassan kehnouteen. Liekö siihen syynä se alituinen ruikutus tukiaisten pienuudesta, avustusten saannista ja halpatyövoimasta jostain kaukomailta. Ilmeisesti tämä T. Pölkky ei käsitä asioista yhtään mitään, kun on koko ajan holhouksessa ja muiden talutuksessa. Pölkylle riittänee se, että saa posket pullollaan istua neuvostolaisten kokouksissa etupenkissä katse peräseinään päin. Näinhän kansakoulussakin pistettiin istumaan kelvoton oppilas. Pölkyn suurin touhu on seurata minkälaisia käsimerkkejä kotikiusatut antavat jotta tietää huitoa sillä nuijalla oikea-aikaisesti. Kankea ja hidasliikkeinen on tämä Pölkky ja siksi lie istutettu pallilleen. Mitä Pölkystä jää historiikkiin muuta kuin kuva, ei kait mitään muuta.
Mihail Törppö on sitten se välihuutelija. Kuuluu olevan jonkun sortin pikku polliisi tai joku seriffi kuitenkin. On kuulema joutunut lukemaan sitä Simoniin kirjaa kun suvussa on mennyt omat ja toisen omat sekaisin. Oikeaa ja väärää on tavattu kirjoista kun luontaisesti ei tiedä. Tämä Mihail tukee täysin harjoitettua paaden toimintaa ja jakaa välihuutojensa lomassa kirjoistaan opeteltuja koijauksia. Simonii on kuitenkin päätoimialan veturi, joka ohjailee koko sakkia.
Talousasioista tämä vanha kaarti ei oikeastaan tiedä muuta kuin miten niitä ei saisi hoitaa ja sen, miten omistajien kanssa riidellään. Tästähän kertoo jo sekin, että nämä Simoniin konsulttipalkkiot ja muut prosessointikutut ovat kovin massiiviset ja jokapäiväiset.
Paadessahan asiat hoitaa tosiasiallisesti Simonii ja kaikenmaailman konsultit. Henkilökuntaa Martta haluaa alituiseen lisää koska entiset vähänkin järkeä omaavat häipyvät. Martalla pitää olla narsistin tapaan huomattava hovi ympärillään kun ei itse taida mitään. Narsistin luonteenpiirteisiin kuuluu olla suuri päällikkö vaikka ei itse huomaakaan kun kaikki selän takan viisoo ja naureskelee, myös jotkut hoviväkeen kuuluvat.
Maakunnan rahoilla on vuosikausia leikitelty suurta johtajaa ja tärvätty Paaden omaisuutta.
Miten sitten on omistajien laita Paadessa. Esson paarisa tiesivät, että Paateen on otettu mallia jostakin pohjalaisesta osuuskunnasta. Siellä on kuulema saatu oikeudesta kumma päätös. Ei kuulema saa omistajat haastaa oikeuteen hallintoa. Eikä kuulema tarvitse ottaa kokouksissa käsittelyyn omistajien aloitteita. Eikä siinä vielä kaikki. On kuulema valtakirjakikkailulla estetty mökin mummojen ja paappojen pääsy vaikuttamaan. Tilintarkastuskin kuuluu pidetyn vain muodon vuoksi kahvin ja viinerpullien välissä. Laskun kirjoituksen sanovat olevan suurin homma ja suurihan se laskukin kuuluu olevan, vaikkakin yhteisestä sopimuksesta on kysymys. Sanovat vielä senkin, joskin huhuna, että jotka ovat omistajien asialla karkotetaan hallinnosta ja ne jotka jäävät ottavat suitset suuhun ja ohjastajan toimii joku hevosmies tietenkin.
Liekkö pitää paikkansa, aidon tuntuisia ovat kuitenkin suorat lähetykset periskoopin kautta tulleet insertit.
Terveiset Savonmaalta sinne Esson paariin. Syötiin maakunnan laskuun ja oltiin viisaan näköisenä sympposiumisa. Juoku kehno kilisteli kahvikuppiakin ja piti puheen josta kukaan ei oikeastaan pitänyt ei sen enempi edes ymmärtänyt, oli kuulema olut niitä allokaatioita sun muita sivistysanoja liian paljon.

Edellä kirjoitettiin kalajoen suuresta pojasta, eihän täällä ole kuin yksi, ekiäkö sillä aksotilla tarkoitetaan? eihän kaveri oli lookissaan sanallakaan maininnut pposssa olevansa, näyttelyä pitää kirpparissa eikä kuulemma ole kokomustassa koskaan ollut, kaikissa muissa ja parissa omatekemässä puljussa, mutta ei kai sentään kykypuolueeseen ole edes tohtinut pyrkiä. Remonttimies on ollutkin, vaikkei osaa autojaan korjata kuulemma.

Askotin kielelliset aistimukset hajuefektein.
Askotti on hätäännyksissään riepuuttanut kielioppia kuin pikku piski luutansa. Ja luutahan sille on tarjottukin, piski on innoissaan tarttunut luuhunsa ja harvat hampaat irvessä riepuuttanut suupalaansa pitkin palstoja.
Kielellisesti tämä Askotti ei ole kaksinen. Se näkyy kielenkäytössä. Witutus tulee pelkästään piskin hajuaistin seurauksena. Köyhyydestä taasen askotilla on neuroosi kun ympärillä, varsinkin vastapuolella on henkistä ja aineellista rikkautta enemmän. Lisäksi hän pelkää joitain paikkakuntia ja lie näkee kauhistuksenomaisia painajaisia pelkäämistään asioista. Ei ole ihmekään jos on alkanut lyödä kenttään ja pyörii pelkästään neuroosinsa kanssa piiriä.
Askotista tulisi uskottavampi piski kun kääntäisi polvilumpiot toisin päin, silloin olisi jo ajokairan näköinen ja voisi punaiset polvihuosutkin passata paremmin. Olisi helpompi kusaista jokaisen omistajajäsen kintuille pinkoessaan retkillään pitkin maakuntia. Nyt joutuu vain räksyttämään luunsa perään. Kyllähän Martta palkitsee sessensä aina matkarahoilla ja tekee uusisa tilauksia tiheämmin kuin kvartaalein. Tilaukset on tietysti laskutöitä, eihän passaa, että Askotin reviirille tulisi oikein kunnon ”yrittäjä” jolla olisi tarkoitus muutakin kuin kuseksia omistajajäsenten kintuille.
Martta on järjestelyihin kovin tyytyväinen, saahan hän joka kuukausi tilinsä. Omistajajäsenet ihmettelevät mitä se tuhti ja takatyvinen henkilö on oikein tehnyt kun varat hupenevat Paaden kassasta vuosi vuodelta. Savonmaan kiertuekaan ei näyttäisi tuovan omistajille kuin laskun.
Rautaesirippu on kuitenkin Paaden ympärillä ja kaikkein pyhimpään ei pääse kuin Martta, kotikiusatut, Simonii (joka melkein asuu siellä pyhäkössä), neuvostolaisista vain harvat ja valitut ja tietysti Viisas. Kaikkein pyhimmässä sitten suunnitellaan niitä allokaatioita, katsellaan mitä globaalisti tapahtuu ja ihmetellään kun ei kone lähde käyntiin, ei edes yritä vaikka kuinka ryyppyäkin tarjoaa. Liekkö kynttilät kastuneet jo tuommosen ryypyttämisen ja kohelluksen jälkeen.
Turvana on tietysti Reppana joka selittelee housunpultut tutisten omistajille, että kaikki on oikein ja mitään hätää ei ole. Eihän hätää olekaan niillä jotka kuppaavat kassaa taskuihinsa. Ja näiden selkärangattomien taskuthan on nähty olevan aivan pohjattomat. Järjestelmä on kuitenkin rakennettu sille mallille, että se rautaesirippu on tukevampi kuin Berliinin muuri. Onhan Paadenkin muurin yli joku loikannut mutta sieltä ulospäin. Se on kauhistus Martalle hoveineen kun näin on päässyt käymään. Esson paarissa sitten revitellään sitä sisäsiittoisuutta mitä Paasi harrastaa.
Aikansa kutakin ja kyllä sukurutsaus alkaa jossain vaiheessa syödä uskottavuutta ja kupla poksahtaa kun on vajottu riittävän alas ja kassa huvennut.
Paaden puuhamiehet ja naiset häkkyröivät rahakasan kimpussa ja koittavat riipiä siitä kukin itselleen jonkinmoisen nipun. Voihan näin olla tosielämässäkin ja eiköhän joku sovita paaden viittaa harteilleen vaikkakin niille kapeille.

Martta valitsi Juuda Arovaattteen
Aikoinaan Paadessa käytiin kovakielistä sanailua, kun tussu oli kääntänyt leipäkoneen nurin aivan savupiippua myöjen Paaden kontuurilla. Maakunta kihisi raivosta ja tupailtoja pidettiin tuon kelmin tempun takia. Arovaate väenkokouksessa kulki pitkin käytäviä ja kädet heiluen luki madonlukuja Tussulle. Meuhkaamisen jälkeen omistajajäsenet taputtivat käsiään ja kävipä joku kättelemässäkin meuhkaajaa. Näin Arovaate sai luikerreltua pirtin puolelle, sinne omistajien kaikkein pyhimpään. Arovaate, siis se Juuda Arovaate oli kuitenkin juoni kaveri, niin kuin nimikin sanoo. Hetimmiten hän laskelmoi, että omistajajäsenistä ei tarvitse välittää, vaan liuutetaan toista kautta itsensä kaikkein pyhimpään. Arovaate julisti vielä palan aikaa kuinka hän ajattaa kaikki mummut ja paapat väenkokouksiin ja järjestää heille mahdollisuuden osallistua kokouksiin luottomiehensä kautta.
Ei mennyt kuin hetki ja Juuda jo kieppui Martan käsipuolessa ja lounastivat yhdessä. Aivan kihlaparilta nämäkin näyttivät, niin kuin Tussu ja Askottikin. Huhuja kierteli pitkin maakuntaa siitäkin, että Juuda olisi ollut galvaniseeraamassakin Martan suostumuksella yhdessä ähisten. Kaikki kuitenkin tietävät, että ei tämä Juuda ole kuitenkaan mikään oikea mensselimies vaan pikemminkin vain joinkin sortin konstailija.
Pian unohtui palopuheet ja vanhojen omistajajäsenten asiat ja tuli mukaan kieroilu ja oman edun tavoittelu. Juuda käänsi takkinsa ja sai palkkioksi jonkinmoista asemaan Paadessa. Lopulta jo huudatti itsensä vara neuvostonmieheksi. Käsittäneekö tämä Juuda petoskiimassaan, että epäluotettava on kaikille epäluotettava. Kyllä paadessakin ollaan hereillä sen verran, että Juuda on tarkkailussa alituiseen. Kunnioitustahan tämä loinen ei saa keneltäkään vaikka olisi kuinka hieno ulkomaankielinen titteli hyvänsä. Petturin viitta on harteilla vaikka kuinka vannoisi ja vakuuttaisi luottamusta, lojaalisuutta ja uskollisuutta kummallekin puolelle.
Omistajajäsenten halveksunta on kouriintuntuvaa kun puhe siirtyy Juudaan. Martta on kuitenkin vielä juonimpi ja äärimmäisen häikäilemätön. Sehän nähtiin jos aikoinaan kun Martan pinna ei pitänyt ja hän karisti omistajan kimppuun ja riisti tältä omaisuutta ja kulmat kurtussa sitten rönötti pulpetissaan. Simonii ja Viisas selittelivät tapahtunutta ja hyväksyivät moisen provokaation. Kansa oli kauhuissaan ja vanhempi väestö haki turvaa omista luottohenkilöistään. Käsilaukut ja lompakot pistettiin tarkkaan valvontaan, että ei pitkäkyntinen pääsisi niihin käsiksi. Vetoketjut ja näppärit vielä varmemmaksi vakuudeksi kiinni. Martan narsistiset piirteet ovat äärimmäisen paheksuttavia ja tuomittavia, vaikka kotikiusat ja jopa neuvostolaiset pitävät vain harmaalla alueella liikkumisena. Olisi kumma nähdä kun Marttaan käytäisiin käsiksi mitä siitä seuraisi, vieläkö nyökyteltäisiin päitä. Joko käräjöitäisiin kun on anastettu väkivalloin Martan papereita jotka Simonii ja Viisas olisi laatinut, muuta vietäväähän Martalla ei olekaan, nuokaan eivät ole omia.
Riitoja ja eripuraa on siis ollut ammoisista ajoista lähtien tässä virtuaalisessa paaden rakennushankeessa. Reaalielämässäkin tapahtuu kaikenlaista kummaa, miksei sitten kertomuksissa joissa tarinankerrontaa riittää.

On kumma, ettei noilla puhe- tai kirjoituslahjoilla välimiesoikeudessa pärjätty.

Askotti aikoo maaherraksi.
Vaalilausekin on jo kieli poskessa rustattu, liekö Simonii ja Viisas olleet auttamassa ainakin Martta.
Julitsus kuuluu:
Työtä, leipää, persereikää, piimää limppua,,,, pimppua. Paaden Askotti. Sekoomus, Tussun linja.

..onko raahen viisasta näkynyt ? Voi kyllä olla että ympäristö on hoksannut ettei se oikein viisas ollutkaan, antoi vain ymmärtää ja osasi hämätä ympäristöään kun odotteli muiden kommentit ja sitten elvisteli toisten mielipiteitä matkien. No aokansa kutakin sanoi pässi kun päätä leikattiin.

Martalta ei onnistu paaden rakennushanke, murikka vaipuu savimontussa yhä syvemmälle.
Sittemmin Martta onkin päättänyt ryhtyä rahanlainaajaksi, oikeaksi vippaajaksi, jos se sitten onnistuisi ja saataisiin edes osa tilistä tienattua ja paaden patsas korkeuksiin.
Olihan Tussu jo aikojen alussa kokeillut onneaan pisneksissä mutta vastus oli liian kova ja aloittelija onneton tumpelo. Tussu kuikuili ylösajo vaiheensa niin kauan, pohja petti ja romahdus oli yli 9 magnituuria rihterin asteikolla. Kumina kuuluin pitkin pitäjää ja aina rajojen taaksekin. Kukaan ei keriinnyt hakkaamaan lautoja ikkunoihin ja kantamaan hiekkasäkkejä porraspäähän suojaksi. Paaden kontuuri kärsi pahimmat vauriot ja evakkoon sieltä oli lähdettävä. Vahinko jäi omistajajäsenten kärsittäväksi vakuutukset eivät korvanneet mitään. Tussun koktaili poksahti käsiin ja Tussu sai neuvostolaisten kokoksessa menolipun muurarikursseille.
Hermanni Junkalainen tämä tuumailija Junkalainen esitti, että eikö tuollaisen kelmin työn jälkeen Tussun olisi aika pistellä kartanolle. Niin Tussu pääsi pälkähästä tuhottuaan melkoisen omaisuuden.
Tussun paukku oli niin kova, että äijältä lähti melkein koko tukka, se mikä jäi niin on tapillaan pystösä.
Ei tämä Tussu kuitenkaan kokonaan kuvioista hävinnyt, niin kuin on ollut havaittavissa. Kyllä tämä sama ukko vielä rivien välissä vaikuttaa ja könkkää Askotin kanssa.
Uusi kontuuri hommattiinkin sitten maan tasosta ja remontoitiin niin, että siellä voi punoa juoniaan, kokkoontua salaisesti, päätellä salaisia asioita ja liikesalaisuuksia, eikä putoa korkealta. Näihin salaisuuksiin sitten tullaankin myöhemmin. Miksikö, koska ne oivat niin kehnoja, että ei niitä voi julkisesti esitellä.
Marttahan on Tussun tuote, vakka on kantensa valinnut. Martalla vain on vaikea päästä samanlaiseen paukkuun kuin Tussu latasi. Pikku tusahduksia on Martta saanut aikaan, vaikka lupasi ja vakuutti, että paukuttelu on loppu ja omistajien kassa karttuu. Alku on ollut totaalinen floppi.
Viisas kokeili onneaan nikkarina mutta kioski jonka puuhamiehenä tämä Viisas oli meni sekin mönkään. Lippakioski viruu puolinaisena odottaen uusia tuulia mutta taitaa odotuksesta tulla loppumaton. Remonttimiehiä saa kysellä jo kun hökötys rapistuu käsiin ja rahavirrat ovat negatiivisia. Ei edes Martan voimistelukero saa pidettyä salia plussalla. Viisaastahan ei ole voimistelijaksi kun upslaakihousut jalassa kulkee arkenakin ja esiintyy fiininä. Jokainen paaden silmäätekevä haluaa itselleen jonkin sortin monumentin. Viisaalla se on tämä uppoava kyhäelmä josta ei näy enää kuin pikku pätkä mastoa. Pilassa on Viisaankin saavutukset.
Martta jakelee rahoja tupailloissa, kärpäsiä pyörii persauksien ympärillä koittaen saada ahdinkoonsa helpotusta. Sehän on kuitenkin selvä, että ei rahanlainaajien tuuminkina ole muuta kuin koijaus. Siinä vain käy niin, että kun lainailee hurvattomille, niin ne vähätkin jää saamatta, näin koodataan tappiotili toisensa jälkeen. Onhan meillä toimiva pankkilaitos joka voi terveelle puulaakille vipata viidesosahintaan alulankaa. Martta kuitenkin puohailee allokaatioinsa kanssa ja selittelee vian olevan jossain muualla. Eihän erinomaisuus voi mennä hakoteille, varsinkaan kun kotikiusatut huohottavat selkään. Martalta vain näyttäisi puuttuvan se osaaminen jota tarvitaan juuri tähän tehtävään. Sitä ei kukaan tiedä mitä hän sitten osaa tehdä, vai osaako muuta kuin munia ja riidellä isäntiensä kanssa.
Sappi suutari, Vallaton, Koppinen ja Lama ovat jääneet ilman omaa monumenttiaan. Lamalla oli se onnenpyörä, jota tämä Juuda vieläkin haikailee mutta taisi viisari pysyä kuitenkin toimintakyvyttömästi lerpallaan. Juuda kuitenkin mielellään pyörittelisi toisten viisareita. Se mitä Juuda on saanut aikaan on pian selvitetty mutta se lista mitä on jäänyt tekemättä onkin sitten pitempi juttu.

Joku viisas on kuulemma sanonut, ettei oo heleppua olla nivalasta, näyttää pitävän paikkkansa.

Ja Askotti kaluaa luutansa.

Askotti on jo herännyt ja vetänyt ne pireunpolttamat raappahousut koipiinsa. Luu on jo lautasella. Ei muuta kuin laskun kirjoitukseen.

Paasi on luonut kevään ja syksyn aikana uuden strategian.
Paaden sijoitustoiminta keskittyy uuteen tuottoisaan
kohteeseen. Tämä tulee olemaan jatkossa ydinsijoitustoimintaa.
Kaikessa hiljaisuudessa Martta on kirjekurssilla opiskellut
kirurgin taitoja. Tämä varma tieto on saatu turhaavirkkaajien
paikallisosastolta. Tämä täysin uusi bisnes on sukupolven
korjaus leikkaus. Näitä operointeja on Martta operoinut
noin kaksi kappaletta ja kyllä siinä miljoonien alku häämöttää,
eikä loppua näy.
Nämä kohteet valitaan periaatteella, että Paaden neuvostoilla,
eikä hallituksilla ole mitään sidonnaisuutta kohteisiin.
Salaisissa kokouksissa kysytään kokousväeltä, tunnetteko
kyseistä kohdetta, tai siihen liittyviä henkilöitä.
Kaikki puistavat päätään puolelta toiselle
ja mumisevat "nevöhöört". Näin toteutuu oikeusvaltion periaate,
ettei tuttuja, tai tuttujen tuttuja suosita, eikä silvota.
Myös ns. sisäsiittoisuus eliminoituu.
Mainittakoon, että Martan ensimmäiset operoidut ovat toistaiseksi
hengissä. Tämän bisneksen järjettömän hyvä tuotto on yllättänyt
kaikki sijoitusnerot. Suomen ykkönen, nimeltä mainitsematon
sijoitusnero Otto Kredit on masentunut tästä. "Olisinpa keksinyt
keksinyt tämän jokunen vuosi aiemmin, niin olisin nyt miljonääri".
Otto aikoo lopettaa sijoitushommat ja palata takaisin trukkikuskiksi.
"Pettymys oli niin kova, kun luulin olevani paras koko pohjoisella
pallonpuoliskolla, että ottaa päähän". Näin Otto
siis kertoi ja lähti takaisin oikeisiin töihin.

Paaden rakentaminen, oikeammin yritys kyhätä paapelin tornia.
Tämä paaden rojektihan lähti siitä liikkeelle kun Tussu räjäytti pankin tuhoisin seurauksian. Silloin, ja muutamaa vuotta aikaisemminkin julistettiin etniset puhdistukset aloitettavaksi toisinajattelijoihin. Tussun paukun seurauksen työväki pistettiin kartanolle ja toisella suupielellä leukailtiin saatavat tuplasti takaisin. Takaisin ei tullut kuitenkaan kuin katteettomia lupauksia. Tussu ulos mutta Martta jäi lakeijana hoitamaan alkavaa paasihanketta. Paaden omistajat ryhtyivät vastarintaan koska konttori oli paukutettu taivaan tuuliin ja työväki kortistossa. Martta ja kotikiusatut kuitenkin palkkasivat Kuiskaaja Simoniin paksuine kirjoineen lukemaan ”lakia ” omistajille. Simoniihan pitikin kuulustelutilaisuuksia ja raadissa istui kotikiusattuja ja tietysti Martta. Omistajat kauhistelivat tilannetta ja paheksuivat koko aloitettua paasi hanketta. Näin ei saatu kuitenkaan mitään aikaiseksi, omistajat vaativat äänekkäästi äänensä kuluville saamista. Kotikiusatut ja Martta aloittivat välittömästi vastaiskun ja otteita kovennettiin. Kokoukset siirrettiin lähelle tunturilappia ja valtakirjojen kanssa alkoi häikäilemätön kikkailu. Kokouksiin ajatettiin milloin minkäkinlaisia kuuhastelijoita, jopa lukutaidottomia ja kieltä puhumattomia. Linjakot rahtasivat kokoushuoneen eteen kakaralaumoja jotka istutettiin ohjattavaksi sparraajan selän taakse. Kokouksissa ei sitten otettu esille omistajien aloitteita eikä muukaan omistajien tahto toteutunut. Meininki oli kuin pohjoiskoreassa tai entisessä itäsaksassa. Simonii joutui tekemään ylitöitä ja puohaamaan verkostojensa kautta oikeusoppineet tekemään vääryyttä. Oikeuttahan on käyty ja niihin on Simonii saanut uskonnollisista, poliittisista tai muiden verkostojen kautta puuhamiehet ”tulkitsemaan” omistajien oikeuksia, jopa hevosmiehiä on käytetty hyväksi. Kaiken tämän maksaa sitten omistajat ja ”lainoppineet” ryyppivät kostariikkaa paksuine lopsineen ja taputtelevat toisiaan olkapäille sen johdosta kun ovat saaneet oikean todetuksi vääräksi väärän oikeaksi. Sitä vartenhan Simoniikin on palkattu jotta konnuus saataisiin tehdä ja omistajille jäisi vain orpanan osa. Väenkokoukset muodostuivatkin, ei niinkään omistajien kohtaamispaikaksi vaan siellä oleili jos jonkinlaista seurakuntalaista ja oleilee edelleenkin. Martalla on konsulttina sen verran ATK nikkareita jotka selvittävät rekistereistä, paljonko valtakirjoja kulloinkin tarvitaan. Äänestyksethän Väenkokouksissa näyttävät lähinnä huutokaupan pidolta kun meklari istuu poodiumilla ja heiluu kuin heinämies vasaransa kanssa. Hörönpurokin katselee förkkeli rinnuksilla moista touhua ja tapailee pussistaan nauloja ja lyömäasetta, ei tiedä milloin pitäisi seisoa ja milloin istua ja heiluttelee käsiään kuin tuuliviiri. Kukaan ei saa selvää missä ollaan milloinkin menossa ja ketä varten nyt istuttaa, seisotaan tai heilutellaan käsiä. Tehtaan työntekijät lakkoilevat ja pitävät uhallakin istumalakkoa ja puheenjohtaja tulkitsee istumisen myötätunnon osoitukseksi.
Tiukkala piirtelee lehteensä kiitettäviä jopa ylistäviä aivopierujaan väenkokouksesta ja jos joku koittaa kyseenalaista niin se ehdottomasti sensuroidaan vaarallisena ja populistisena.
Näin on jatkettu jo kohta vuosikymmen ja omistajien selkänahasta revityt rahavirrat on pistetty milloin mihinkin Martan kouhotuksiin joita hän nimittää allokaatioiksi ja paikalliseksi toimeliaisuuden kehittäjäksi. Onhan niissä lehdissä kyllä ollut naamankuvia rahanjaosta joissa Tiukkala tovereineen kannustaa jatkamaan toimintaa vaikka kukaan järkevä ihminen ei usko moiseen hölmöyteen.

Ei voi välttyä vaikutelmalta, että köyhiä kyrsii. MOT.

..eikun tääĺlähän kommentoikin itse rashen viisas tai sen vasallit.. niitähän tämä kyrsii kun eivät rikastuneetkaan jäsenistön kustannuksella..

Yritysten tai niiden nimitystoimikuntien tehtävä taas on ottaa sellaisia hallitusammattilaisia, jotka tuovat yritykselle lisäarvoa. On yritysten ja niiden omistajien ongelma, jos hallitus ei toimi, ja jos sen jäsenet tulevat kokouksiin viinereiden perässä. Jos haluaa nukkehallituksen, saa nukkehallituksen.

Näin siis kertoi PPO:n Hallituksen puheenjohtaja Raijo Tauriainen Talouselämä lehdessä heinäkuussa.
Aika osuvasti ilmaistu.

Ongelma on huomattu ja ratkaisua on etsitty, mutta aina tulee uusi ongelma..omistajien ongelma. ..

Reijolta voi odottaa mitä vaan, roskapankin ukko, Arsenaali, Kapiteeli, ei ole nämä talouskiemurat niin nöpön-nuukaa tällaiselle säästöpankin kehäraakille. Rahalle uskollinen mies.

Reijohan tietää suomen 90-luvun laman kokemuksella, miten omaisuutta laitetaan lihoiksi.
Eikä se ole niin karvan päälle, jos tutut pärjää hiukkasen.

Paadelle ajattelin lähettää tällaisen Octoberfest runon:
-Jos Martan perässä hiippailee ja päivät viiksiä piippailee,
niin stailisi on erittäin pahasti pielessä.

Ei voi välttyä vaikutelmalta, että invalassa ei maajussien tukiaiset piisaa köyhyttää tai ainakaan ahneutta poistamaan, maata rellotetaan selkäpiillään ja työkansa maksaa uudet autot, rattorit ym.

Tuleeko Paaden neusostolaisten puheenjohtaja aivan omillaan toimeen, vai maksaako Paasi ne tukiaiset valtion sijasta. Entäs ne kiharat kuka ne maksaa.

Paaden kokous yksi monista joissa ei päätetä oikeastaan mistään, siis neuvostolaisten kokouksissa.
Neuvostolaisten kokoushan on kuuntelu- ja tiedotustilaisuus neuvostolaisille kun kotikiusatut selvittävät tuuminkejaan. Marttahan laatii kutsun, jonka Kotikiusatut on kaikessa viisaudessaan rustannut.
Askotti tietysti taittelee sen kirjekuoreen ja pistää oman puumerkkinsä samalla laskuun. Askotinhan ei tarvitse kampailla töistä. Palkintona rakkikoirana olosta saa luunsa aina ilman kilpailutusta.
Kokouskutsut on laadittu niin, että neuvostolaiset ovat kuunteluoppilaana ja Kotikiusatut ja Martta lukevat epistolaa. Tämä T. Pölkky sitten istuu jakkarallaan ja kirjauttaa pöytäkirjaan juuri sen mitä kotikiusatut haluavat, ei sitä mikä on kokouksen kulku. Neuvostolaisethan eivät saa esittää mitään kokouksissa eikä missään tapauksessa saa kyseenalaistaa kotikiusattujen sanomaa, siitä seuraisi heti tupen rapinat.
Martalta lipsuu joskus asioiden oikea laitakin mutta se salataan visusti. Tästä on hyvä esimerkki kun omistajajäsenten saannot pilkottiin sääntöjenvastaisesti kolmasosaan ja joitakin vielä koko osuus kavallettiin. Eihän vanhemmat jäsenet paadessa tiedä oikeuksiaan ja varsinkin kun kuolema erottaa perustajajäseniä niin kaiken sen keskellä ei jaksa vaalia oikeuksiaan. Sitä paitsi Simoniihan haukkuu omistajat välittömästi pystöön ja uhkailee oikeudenkäynneillä joista veloittaa kuuleman mukaan 220€/h alv. Näin vanhemmat ja heikommat potkitaan maan rakoon ja Martta saa jatkaa vanhusten omaisuuden nussimista.
Kokouksissa kotikiusatut kärkkyvät korva tarkkana jos joku ei niin luotettava kuiskii jotakin toiselle. Silloin pistetään Martan ja kotikiusattujen toimesta rukseja rekisterilistan nurkkaan ja ajojahti alkakoon. Onhan tästä Paadessa hyviä esimerkkejä jo kovin montakin, taitaa olla puolenkymmentä ja lissää on tulossa kunhan saadaan vain kokouksia pidettyä.
T:Pölkky, se minivakue ukko kuulustelee ja tuhisee pulpetistaan ja on viisaan näköinen. Marta ja Askotti nyökyttelevät kun T:Pölkky käskystä koittaa painostaa epäilijöitä, joita ei yleensä ole ollenkaan.
Neuvostolaiset repivät Askotin piirtämät kirjekuoret auki kokoussalissa ja selaavat papereita viisaan näköisenä mutta eivät lue riviäkään. Keskustelua ei synny kun Kotikiusatut vaanivat ja naakivat neuvostolaisia. Porukka pysyy näin nöyränä ja kunnioittaa kaikkia sitä hölmöyttä mitä Kotikiusatut ja Martta esittää. Kalliiksihan tämmöinen pelleily tulee mutta ei se haittaa, taseessa on vielä syömistä ja juomista. Poonuksena Martta vielä jakaa jonkinmoiset rihkamat poislähtiessä osallistujille jotka eivät oikeasti ole kuitenkaan osallistuneet vaan vain olleet. Tietysti syöneet ja juoneet. Jouluhan on sitten juhlan aikaa ja neuvostolaisetkin odottavat jännittyneenä minkälaisen lahjapaljouden se Martta on konttiinsa tunkenut. Yleensä se on jonkun euron arvoinen härpäke mutta jos sillä saadaan neuvostolaiset pitämään turpansa kiinni, niin silloinhan on päästy halvalla huonoon lopputulokseen omistajien kannalta. Voisihan olla niinkin, että neuvostolaiset kapinoisivat ja pitäisi paketoida jotain tähdellistäkin sinne konttiin mutta näillä on menty jo pitkään.
Paaden kokoukset on siis lähinnä tiedotustilaisuuksia kuinka hyvin Martta ja kotikiusatut on leiviskänsä hoitaneet ja kuinka vähän tase on vain laskenut ja sekin lasku johtuu vain suurista oikeuskäsittelykuluista, joita Simonii repussaan päivittäin haalaa Paaden konttuuriin.
Väenkokouksethan on sitten luku sinänsä jossa ei ole mitään järkeä. Haalataan ne kakaralaumat kouluista istumaan ”oikeussaliin” ja Simonii vasaramiehen kanssa julistaa Jumalan sanaa omistajille. Äänestykset on melkoista karnevaalia kun yleisö tanssii pitkin ja poikin, ettei tiedä milloin mennään lampaadaa tai tiputanssia. Kummallinen on tämä paaden hallinnointi, mutta kuulema oikein laillinen vaikkei uskoisi.

Paaden kokoukset.
Paadessahan pidetään niitä tiedotustilaisuuksia noin 3-4 kertaa vuodessa. Ennen kokousta neuvostolaiset kokoontuvat tilan aulaan ja oikovat takinliepeitään ja kättelevä toinen toisiaan. Ei kuitenkaan toisinajattelijoita. Toisinajattelijat kierretään kaukaa ja käsipäivää saatikka päännyökäytystä ei sallita. Kotikiusattujen edustajat muodostavat oman ryhmänsä, jossa keskustellaan fiinisti ja hajurako toisinajattelijoihin on vähintään 4 metriä. Jos on Martta järjestänyt ruokailun, niin kuin monesti kuulema onki niin siinäkin tämä moukkamaisuuus tulee esiin kouriintuntuvasti. Samaan pöytään toisinajattelijoiden kanssa ei ole tunkua. Toisinajattelijat ovat kuin heitä ei olisikaan. Tervetulleeksi heitä ei toivota kukaan. Martta mulkoilee simonitsattujen kakkuloittensa takaa, että eikö nuo keltiäiset tajua pysyä poissa vallasväen jaloista. Kokoustilassa sitten ryhmittely on samanlainen ja kokoukset kulminoituvat vain siihen jos joku on toista mieltä kuin Martta tai kotikiusatut. Tämä Pölkky on paljon vartijana ja vannotettu puolustamaan vain kotikiusattuja. Käsikirjoitus on annettu ja sitä on rangaistuksen uhalla noudatettava. Nuotit Pölkylle on siis kirjoittanut kotikiusatut eikä omistajien tahto tule mitenkään mahtumaan samaan paperiin. Pölkky jopa vääristelee kirjattavat asiat, että saa pitää mandaattinsa. Pöytäkirjathan lähetään sitten vähän ennen seuraavaa kokousta, ei kaikille siinäkin tämä koheltajajoukko osittaa moukkamaisuutensa. Valvottavista on siis tullut valvojia.
Nämä kotikiusatut, Martta ja neuvostolaiset luulevat olevansa jotain kovia kun käyttäytyvät kuin persereijättömät kakarat. Toisinajattelijoiden mukaan kuitenkin mennään ja yllätyksiä ei tule. Periskoopin kautta tihkuu aina etukäteen asiat ja toisinajattelijat myhäilevät tyytyväisinä kun seuraavat näiden ressukoiden puuhastelua ja linnoituksen rakentamista.
Toisinajattelijat tietysti ryyppivät ne kostariikat ja syövät pöydän antimet muiden mukana mutta ovat tyytyväisiä kun peli on näin avointa, että sivullisetkin huomaa missä mennään. Kokousissahan ei sitten anneta mitään todellista tietoa, eikä sitä saa pyytääkään. Jos joku toisinajattelijoista jotain esittää niin Martta seisoo takajaloillaan ja syyttää työpaikkakiusaamisesta ja Mihail Törppö raakkuu taustaäänenä, että rikollista toimintaa ja Martta vahvistaa vielä ääni kähisten Simoniilla olevan jo haastehakemuksen valmiina jos ei turvat mene tukkoon. Matles Kansinen perkaa kurkkuansa ja toteaa Törpön olevan lukenut lainkiertämistä ja Simonii on siinä oikein mato, kannattaisi nyt vain pysyä poissa kun Marttakin jo tuntee kunniansa loukatun. Julma Kainalo nyökyttelee ja jatkaa matopeiensä pelaamista. Askotti painaa kynänsä vankemmasti taitoksiinsa ja kantisista ukonpäistä tulee entistä kantisempia kun hän heivaa karvanaamansa toisinajattelijoihin ja puhkuu omia typeryyksiänsä. Näi Paaden kokouksissa voi loukata sellaistakin mitä ei koskaan ole ollut edes olemassakaan. Toisinajattelijat riemuitsevat mielessään kun tämä akkalauma kaakattaa kuin kanalauma hädissään. Kuka siis oikeastaan ohjaa kokouksien kulkua. Edeltä vuodetuilla tiedoilla saa järjesteltyä asioita haluamalleen raiteille ja havaita näkökantansa oikeaksi. Nämä typerykset sätkivät juuri niin kuin niitä sätkytetään. Koitetaan salata kaikki, pimitetään tiedot, järjestellään tilintarkastukset, kokoukset pidetään silloin kun toisinajattelijat eivät todennäköisimmin pääse nauramaan tälle hömppää porukalle. Rahaa kuluu ja tase laihtuu vuosi vuodelta, näinhän voi tapahtua myös oikeassa elämässäkin, jopa raadollisemmin.

Onhan kirjoitettu.
Onhan kirjoitettu, että Paaden hallintoa ei saa omistaja osakas haasta oikeuteen. Kokouksiin ei saa myöskään tuoda muuta materiaalia kuin mitä Raahen viisas turva tarkastuksissa määrää. Martta toimii tullimiehenä. Näin on kirjoitettu
Sillä kirjoitettu on, että omistajilla ei ole oikeutta väenkokouksissa esittää mitään mitä ei kotikiusatut halua. Kotikiusattujen linja on tässä erityisen tiukka ja laki on takan. Omistajilla ei ole oikeutta kuin kuunnella mitä Pölkky ja se poodiumilla hääräävä ukko koheltaa, siis niitä tiputanseeja ja lampaadaa.
On myös kirjoitettu, että omistajaosakkaat saavat käydä puffetissa ryyppimässä kostariikat ja pienet ”lihapiirakat”. Kirjoitetaan myös, että kokoussalista ei saa poistu, jos on Raahen Viisaan tullaamat ja Martan tarkastamat kamat mukana. Kostariikka ja lihapiirakka saa olla mahassa, ainakin toistaiseksi.
Onhan kirjoitettu myös, että ääniä ei oikeasti lasketa vaan annetaan vain tyylipisteitä siitä kuka parhaimmin heiluttelee ruumiinjäseniään. Siksi Martta rahtaa kakaralaumat tvistaamaanselkänsä taka ja kapellimestarina toimii se ukko siellä poodiumilla ja pisteet on silloin kotona.
Kirjoitetaan myös, että valtakirjoja ei saa käyttää muuta kuin Martan kerholaiset ja hyväksytään aina kolmeen (3) vuoteen asti valtuutukset. Asiat tarkastetaan Paaden rekistereitä ennen kokousta varmemaksi vakuudeksi ja ”ääntenlaskun helpottamiseksi”. Näin päästää aikaisemmaksi reaaliaikaa.
Onhan kirjoitettu myös, että ilmoittautuminen pitää tehdä joidenkin osalta säädetyssä järjestyksessä ja joidenkin viimeistään taannehtivasti (sisältäen myös valtakirjakuikuilijat). Tämän asian vakuttaa kunnian ja omantunnon kautta oikeaksi puhelinvastaaja Vesipää
Kirjoittavat lisäksi, että pöytäkirjaan pistetään vain se mikä halutaan sieltä poodiumilta katsoen pistää. Poikkeuksena ei edes sallita tarkasti kuunnella kokouksen kulkua saatikka tallentaa tapahtumaa. Tämä ristiriitojen välttämiseksi. Pöytäkirjahan on kirjoitettu jo edellisenä päivänä, näinhän on kirjoitettu.
Onhan kirjoitettu myös toistuvasti, että kokoukset pidetään Lapin äärillä eikä Paaden kotipitäjässä paaden kunnassa. Halutaan tällä estää esteellisyys ja väärinymmärrykset kansalaisten kesken.
Kirjoitettu on myös, että kokouksista ja paadesta ei saa kirjoittaa mitään pahaa tai moitittavaa, ettei Martta pahoita mieltään ja mieli järky. Martalla on ollut jo vuosia paineita kun kone ei käynnisty ja valheet alkavat käydä vähiin. Palkkakin velvoittaisi jo aikaansaannoksia mutta kun ei niin ei niin ja kirjoitettiinhan, että ei saa heittää takatyvistä tummua kartanolle. Tästä pitää huolen valtamedian kerpeeroskoira Tiukkala kuikuilioineen. Herakles on raudoitettu ja estetty osallistumassa tämän tarun kahinoihin. Pidätyksen teki se pikkupoliisi Kiljunen ja syyttäjänä tietysti Kuiskaaja ja assistenttina Mihail Törppö.
Onhan kirjoitettu, sillä kirjoitettu on, että Paaden henkilökunta ja kotikiusatut ja jopa neuvostolaiset taputtavat itse itselleen käsiään kuitenkin niin kuin yksikätinen taputtaakäsiään.
Onhan kirjoitettu, että hölmöilyä saa jatkaa niin kauan kuin rahat riittävät ja alhaalta ylöspäin ei missään tapauksessa saa moitetta- saatikka sormia heristää. Martalla on tiettävästi herkkä vatta paineille (Tenan mainos: ilmavaivat ja peräpukamat). Sehän jo aikaisemmin havaittiin melkoisena pärinänä käymälän seinillä ja siitä seuranneena tuhtina laskuna puhumattakaan ryöttyneistä alushousuista. Sielu on kyllä ollut jo pidemmän aikaa pesun tarpeessa. Sielun pesemiseen ei vain nämä maaliset pesuaineet riitä.

Hermanni Jääkalan Huolet .
Hermanni Jääkala on Paaden yksi pohtijoista ja kova pelimies maanmöyrinnässä. Tämä Hermanni Jääkala kyllä myötäilee vallasväen ajatuksia ja ei missään nimessä potki aisan yli.
Nyt kuitenkin Hermanni Jääkalalla on vaikeuksia kun ei tarvitse tehdä töitä ja rahaa kuitenkin tuupataan ovista ja ikkunoista. Julkisuuteen tietysti ruikutetaan kassan tyhjyyttä ja ankaria työpäiviä. Jätetään kertomatta, että isäntä katselee vain akkunasta ja nostelee rahalähetyksiä sen kuin kunnan kaverit ja EU pyrokraatit kerkiävät postittaa. Paadessa tämä pohdiskelija vaikuttaa vakiokalustona, ilman muuta kun on alistunut kotikiusattujen peukalon alle. Mikäpäs siinä on Paadessa pällistellessä ja kokouksissa istuessa kun sieltäkin aina tupsahtaa rahatukko ja pientä pakettia vielä kotiin vietäväksi. Jääkalahan on jo ainakin toisessa sukupolvessa istunut kiikkutuolissa ja järjestönsä kautta antanut lausuntoja siitä kuinka lujilla nämä luukulta eläjät on Aivan kuuluu pohtivan asioita 24/7 mutta hyvässä lihassa näyttää silti olevan. Omaan napaan tuijottaja taitaa tämäkin pohdiskelija olla, ei väliä Paaden omistajista kunhan vain oma palli säilyy ja rahavirrat kulkevat kotiinpäin sieltä luukulta. Ja käyhän se työstä kun vuosikymmeniä ruikuttaa kuinka huonosti menee aivan niin kuin Paadessakin. Olisiko ja aika tehdäkin jotain, eikä vain jankuttaa huonouttaan ja odottaa, että muut maksavat ja hoitavat homman. Tussun kaveria tästä Jääkalasta ei koskaan tullut ja Tussu pingahti vahingossa kartanolle paaden mahtimiehistä ja Jääkala kulki niskat kyyryssä pitkin aikaa kun ei tiennyt josko oli tullut potkittua aisan yli.

Askotti, Kotikiusatut ja Neuvostolaiset akvaariossa.
Akvaario kuvaa hyvin tätä paaden touhua. Yritetään hakea piilopaikkoja mutta lasikupin seinistä näkee läpi elättien jokaisen liikkeen, vaikka karpin sukuiset uiskentelijat kuinka yrittäisivät häivyttää henkisen olemuksensa. Itse ovat tullet rakentaneeksi lasikupunsa ja täytyyhän sanoa, että jotkut haluavat jatkuvasti olla tuijotettavana, ainakin Karppi Martta.
Akvaarion keskellä jököttää paasi, tai oikeammin vain sen rapautuneet perustukset. Näinhän meressäkin on, että siellä ei ole uutta ja ehjää vaan haaksirikkoista ja rikkonaista ihmisten rakentamaa, muiden levien ja olioiden kanssa.
Nämä ”kultakalat”pyörivät sen paaden ympärillä milloin mihinkin suuntaan. Hätistelevät muita pois reviiriltään. Ryntäävät syömään kun ruokitaan omistajajäsenten rahoilla. Levittelevät eviään ja aukovat suutaan sanomatta mitään. Seassa on useita värejä, jopa punaisia ja polvihousuisia akvaariokaloja. Osa näistä karpin sukuisista kaloista tonkii pohjamutia niin kuin aidot maalaisliittolaiset tekevät, osa taasen kulkee pöyhkeänä suu auki ja heiluttelevat eviään ja Martan näköinen mätikala jopa pyrstöään.
Martta karppina on myös hyvin agressiivinen, se hyökkii ruokkijansakin kimppuun ja koittaa sada kahmittua ahneutta hyväksi käyttäen itselleen sellaisenkin joka on tarkoitettu muille, eikä karppi Martalle. Tämä vihamielinen ja hyökkäävä karppi piiloutuu sitten Paaden taakse ja kuikuilee sieltä sitten niiden muiden kultakalojen kainalosta. Omistajien silmäparit kyllä seuraavat tätä akvaariossa hyörivää ”ruutanaparvea” osoitellen sormellaan kuka on kelmein ja kuka on se, joka ajetaan seuraavaksi parvesta pois. Parvi kuitenkin pyörii ja häkkyröi paaden ympärillä ja koittaa sekoittaa vettä niin, että omistajajäsenet eivät näkisi kaikkea hämärää puuhastelua. Se punainen polvihousuinen karppi lipuu alituiseen ruutana ruutanalta ja nielee kitusiinsa ohjeita miten noita omistajaruokkijoita voitaisiin jymäyttää ja kutjata. Tämä punainen ruutana saakin aina silloin tällöin makupaloja kun on kiertänyt akvaarioita piisalle paljon ja purskuttanut sieltä tuntosarviensa välistä ”mietelauseitaan” omistajien häpäisemiseksi. Akvaariosta on lipottu jo monta ”raakkia” pois, ei näy viisasta, sappikin on perkattu, tussu on jo aatteinensa takarivissä ja vallaton ja popunen on fileroitu. Kuiskaaja karppi pysyttelee aina siellä missä on varjonpuoli ja ohjailee muita polskimaan sinne missä on eniten hyötyä itselleen, siis kuiskaajalle. Kutuaika näillä akvaariokaloilla on joka kevät, jossa koitetaan selostaa kuinka hyvin on uitu ja saatu vettä evien alle. Kuiskaajakala kirjoittaa aina käsikirjoituksen ja uittaa sen sitten poodiumilla lilluvalle pääturskalle. Kudun jälkeen todetaan, että kaikki on mennyt oivallisesti vaikka taloudellisesti onkin tärvätty melkoinen potti pelkkään akvaarion kiertämiseen, aivan niin kuin Meikap Lama, tämä pyöriäinen oli mallintanut ja jota Juudas halusi kirnuta evät tanassa ja josta ei koskaan tullut lasta eikä paskaa. Juudas veivasi ja veivasi mutta aivan turhaan. Maakunnan väki katselee kummastellen näiden parvessa uivien suomuniskojen touhuja. Jossain vaiheessa vain käy tuo paaden ympärille kyhätty lasikuppi pieneksi ja nämä karpit haukkovat henkeään kuivalla maalla. Happi on loppumassa tuosta kultakalojen lasikupista ja kohta siinä kelluu taasen joku mätipuoli ylöspäin.

Köyhät kommarit ,,,,,

Martan olemus.
Tussuhan loi Martan ja Martan mahdollisuudet. Martta oli vain tavallinen narsisti alkujaankin mutta hänen narsistiset kyvyt huomasi Tussu ja haalasi näin Martan pulpettiinsa. Martan tärkeimmät ominaisuudet Tussun ja kotikiusattujen näkökannasta ovat tietysti se narsistisuus, herrojen johdateltavissa, täydellinen tietämättömyys talouden lainalaisuuksista, sairaaloinen pelokkuus kaikkia uusia ajatuksia kohtaan, pelko koko ajan omasta asemastaan, häikäilettömyys, jopa väkivaltaisuus, riidanhaluinen kun on tietämätön oikeasta ja väärästä, listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Ulkoiselta olemukseltaan Martta on niin sanottu takatyvinen ryppyotsainen ja ei oikeuden kanssa toimeentuleva. Väheksyy kaikkia toisia ja tuo sen myös julki. Kaikella tällä hän peittää osaamattomuuttaan ja sitä, että istuu täysin väärällä jakkaralla. Martalla on ollut äärimmäiset ponnistelut edes opetella taloudellisia termejä. Ainut mitä hän on muistiinsa saanut on allokaatio, vaikka ei oikeastaan tiedä mitä se tarkoittaa. Turvanahan on aina Kuiskaaja, joka mieluusti asustaa paaden kontuurissa kun saa laskuttaa siitä kun kukaan ei tiedä missä mennään. Eihän tämä Kuiskaajakaan ole kuin pahainen keskinkertaisuus, joka kulkee se vitunkerihtiän hymy naamallaan ja se paksu kirja kainalossa josta ei oikeastaan ymmärrä mitään. Kuiskaanjan pitäisi erottaa oikea ja väärä mutta jotenkin ne ovat sekoittunet keskenään ja kun aina tuon tuostakin paaden Martta ja kotikiusatut sekoilevat ja harhailevat hämärissä.
Tussu oli perin juonikas ja kelmi kun ujutti tällaisen martta teelmyksen paateen. Teelmys, joka kehuu itseään ja uhkailee muita. Martan piti sanojensa mukaan saada kukoistava paasi vuosikymmenessä aikaan ja jakaa sieltä koronkiskonnalla saatuja euroja omistajajäsenille. Näinhän ei sitten käynytkään vaan paaden talous on rapautunut ja riutunut pikkuiseksi kioskiksi joka ei saa koskaan patsastaan pystöön. Kiusatut joutuvat vain nielemään kiukkunsa, tai ainakin osa kun ovat huudattaneet vuodesta toiseen mokoman tuhlaaja tädin kokouksissaan jatkopaikalle. Paaden hallinnossa on käynyt kovin tiheään ovi mutta neuvostolaiset on saatu perkattua niin yksimielisiksi, että kiusatut ja Martta voivat valvoa neuvostolaisia vaikka asian pitäisi olla juuri toisin päin. Martalle hankitaan tuon tuostakin uusia aisankannattajia, kun tämä tumpelo ei itse pysty muuta kuin riitelemään ja sekoittamaan asioita. Numerotietoja tämä täti ei pysty väenkokouksissa lukemaan saatikka ymmärtämään, ne lukee aina se valtakirjantarkastaja ja asistentti Leuhka Jäkäläpää. Se joka koitta väriaineilla muuttaa olemustaan tyttömäiseksi mutta pilaa sen vähäisenkin mitä pelastettavissa olisi. Tämä Jäkäläpää on perin lojaali tyhmemmilleen, mutta kun pitäisi se jakkara säilyttää ja saada aika kulumaan niin, että jossain vaiheessa saisi sen eläkkeen kepluttelioiden konekirjoittajana olemisesta. Niinpä Jäkäläpää nuolee Martan takatyveä ja käy käymälässä syleksimässä paskan maut suustaan. Kovin hierarkinen on Paaden temmellyskenttä, jossa omistajajäsenille ei jää kuin seurata katseella kouhottajien typeryyksiä. Martta on jo varannut sen tutun ja turvallisen pohjoisen periferian kutupaikan kerholleen, jos lie jo kutsuttu linjakkolasteittain päivähoitolaisia painamaan nappia jakkaransa säilyttämiseksi. Pohjoisen periferia hyötyy tästä toimintatavasta erityisen hyvin. Onhan Miilunpolttajien ryhmä periferian dynastiaa. Istutaan iltoja ”herrojen”, kommareiden, unohtamatta uskontokuntia, joihin liittyy tietysti maalaisliittolaisiuus. Juhlitaan syntymäpäivillä ja pidetään kauniita puheita ja kilistellään Myrnakupin reunoja pikkulusikalla ja pyydellään puheenvuoroja. Martta ei pääse näille kinkereille riski on liian suuri, tulisi vielä rikossyytteitä ja silloin olisikin jo Kuiskaajalla painimista kun vastassa olisi Jumalan sana verkostoineen.

Mikä tämä tarinan Askotti oikein on. Virtuaalitarinan henkilöiden viittaa ei uskoisi kenenkään sovittelevan harteilleen. Jos joku sovittelee, niin miksi joku haluaa olla sen kaltainen kuin Askotti on, tämä tarinan kummajainen.

Piikki köyhien vinkujien persuuksissa.

Invalaisten uuteloiden ei kantsisi sekaantua asiaan, kun ei yxinkertaISESTI YMMÄRRYS RIITÄ LIIKE- JA KANSANTALOUDELLISIIN KYSYMYKSIIN. kANNATTAA PYSYTELLÄ NIISSÄ ASIOISSA, JOTKA OSAA. eLI SONNANAJOSSA JA TUKIAISISSA. Sorri, että tuli puhuttua vähän isosti, mutta kun kertakaikkiaan en tyhmyyttä suvaitse.

Mistä askotti on kotoisin. Jos lie tietokoneen näppäimistöltä ja asuntona SSD levy ja pitäjänä Bittiavaruus. Kotiosoite Paasden kylä. Kanattaa lukea Jopin posti siitä paksusta kirjasta, jos sieltä löytyisi vastaus askottia huolettaviin kysymyksiin. Jos lie viitta asettuisi paikoilleen sinne selkämykselle.

Askotillahan on jo syntyessään ollut epäonnea. Minkäänlaista oikeata onnea ei voi olla kun on paha sinänsä jossa ei ole mitään hyvää vaan pelkkää pahaa. Askotin siitti Aatu joka oli jo melkoinen pitkäkyntinen ja koijasi Veljien kassaa. Kuka sitten pääsee koijaamaan toisen omaa muukin kuin rahakirstun vartija. Missä on kasa kansalaisten rahhaa siellä on yleensä pitkäkyntisetkin. Näin kävi Aatullekin. Siittäjä kyllä koki veljien laupeuden kun pääsi pälkähästä kuin se entinen koira veräjästä. Siitä kait tämä Askotti sitten saikin rakkikoiran viitan hartioilleen. Askotti koreilee niillä kamppeillaan ja koittaa olla akvaariossa esillä milloin minkäkin tendin mukaisena. Milloin ajellaan siivillä ja milloin on tärvätty vierasta pääomaa autoreuhkaan. Vaatetuskin on silmiinpistävä, hyvin silmiinpistävä, kerrassaan mauton.
Talutuslieka on Askotin kaulapanassa kuitenkin kovin lyhyt. Askotti on vankina lieassaan ja joutuu tyytymään osaansa. Aikain saatossa piski on hyväksynyt roolinsa ja riuhtoo liekaansa vain silloin kuin omistajaosakkaat jotain esittävät. Silloin rakkikoira meuhkaa ja räksyttää mutta on kuitenkin perin arka käymään lahkeeseen kiinni. Matkan päästä vain panta tiukalla vollottaa ja ”uikuttaa”. Marttahan on räyhäkkäämpi, sehän ui liiveihin ja käyttää voimakeinoja ja varmistaa paininsa vartiomiehen seisoessa selän takana. Sitten kun on raastanut omistajaasiakkaita häipyy pulpettiinsa, hikoilee, mulkoilee ja läähättää tekosiaan. Kysyttäessä miten hän perustelee tällaisen provokaation akka istuu naama norsun perseellä ja edelleen vain puhisee kun ei saa vastata, eikä edes uskallakaan. Viisas kyllä selittelee tekosia ja käy hourailuinensa jopa pörssiyhtiöiden porstuassa ja kehuu tietävänsä muutakin kuin ne pyyhekumin muruset siellä ruutupaperien välissä.
Askotti ei kuitenkaan pääse kuin räksyttämään, onhan sillä panta kaulassa ja kettinki kireällä ja kettingin päässä kuiskaaja ja monilukuinen taluttajisto. Piskiä kuljetetaan kusella joka päivä ja aina kun omistajaosakkaat vähänkin äännähtävät. Askotin naama on harmaantunut ja sen tuntosarvet koitetaan trimmailla aina samaan malliin. Kovin hampaaton on kuitenkin piski ja ainut mitä puudeli saa puuhastella on istua kokouksissa ja edustaa kiusattuja ja piirellä niitä kanttisia ukonpäitä taitoksiinsa. Ruokapöydässä tämä namupaloja odottava karvaturri on aina ensimmäisten joukossa ja mittaille pöydän antimia joista lasku tietysti lankeaa aina osattomille. Askotti ei ole koskaan tottunut pistämään jalkojaan oman pöydän alle vaan aina kollannut toisten taskuja. Tyhmyytensä peittämiseen puudeli käyttää nuutuneita ja mauttomia juttujaan joille kuka ei oikeasti naura eikä pidä niitä missään arvossa. Osaamista askotilla ei ole missään muodossa, osaamisessahan on aina jotain hyvääkin ja askotissa sitä ei ole.
Ääntä ja väriä askotissa on mutta ei muuta. Ressukka koittaa pyrkyröidä vielä kaiken maailman äänestyksissä yhteiskunnan kukkarollekin. Mihinkäs kiipiä pyrkisikään kuin jakopaikalle ja vielä sukupolvesta toiseen. Pitää olla jatkumoa tuollakin tasolla.
Askotin mottonahan on ollut köyhät kyykkyyn ja paneteleminen toisinajattelijoita. Nyt kuitenkin näyttää taasen siltä, että ei koiralla ole jalansijaa oikeiden pelimiesten pöytään, ei edes porstuaan.
Tarinan henkilöiden viittaa ei istuteta kenenkään hartioille ja jos joku haluaa samaistua tarinan henkilöön/henkilöihin niin sitä ei voine kukaan estää.

Jobinpostaaja taitaa sekoittaa minut johonkin toiseen. Sanomani ydin on ollut, että invalan köyhiä v....ttaa. Sanani pitää edelleen.

Se, että sivua v....ttaa, sille emme voi mitään. Matka jatkuu ja tarinan henkilöt hyppivät näppäimistölla sen kun ehtii näppäilla. Paaden tuulet tuovat vaikutteita ja niistä tarina keroo kunhan kerkiää. Paaden tarina ei ole vielä läheskään maalissa. Paljon on vielä euroja käytettävissä tarinan henkilöiden hölmöilyihin, mitä uskomattomipien puuhastelijopiden toilailuihin. Laiva ei ole vielä uponnut vaikka masto onkin jo vedenvarassa ja hinaajat vaijerit tiukalla kiskomassa onnetonta.

Oletko joku pitkäaikaiskuntoutuja raahen huumepuolelta, kirjoituksesta saa käsityksen, että aineita on vedetty muutama viikko ränniin ja alettu tiputella stooria sitä mukaan kun silmät alkaa herään sumusta.
Sekavaa yhteen pötkylää tulee sitä mukaan, että kannabis ei ole aine, vaan tommoisen pötkylän kirjoitukseen (oksennuksen) tarvitaan subua tai tyhmää älyä.

..ihan selvästi väärin taiteltu , hoksaahan tuon jo pikkulapsikin. Mutta kykyjeppejä harmittaa kun pitää tyhjää kirstua vartioida eikä voi koinata sinne toisten omaisuudesta latiakaan kun kunnon vartijat on seuraamassa hapetusta.. subua vaan naamaan niin kyllä puhe taas luistaa.. tyhjistä asioista..

oN SE KUMMA, ETTÄ VUODESTA TOISEEN JAKSETAAN UIKUTTAA VAROISTA, JOILLE EI OLE MITÄÄN PERUSTETTA ANTANUT. hALLINNON KYVYKkkys on kasvattanut pottia vuosikymmenet, mutta auhneudella ei oo näköjään mitään määrää. Saa kai tässä yrittää olla köyhien asialla.

Minä en hevon veetä välitä mistään omatunnosta, köyhät vain vinkuu, vaikka ei ole rikkaa ristiin panneet osuuskunnan varojen kartuttamisessa, korkeintaan lankapuhelimella juorunneet ja muutaman kympin maksaneet siitä. Paskat köyhistä ja maalaisliittolaisista.

Aika vähillä tiedoilla näköjään oikkantiksi pääsee.

Viisas, tämä Raahen viisas.
Viisas on yrittänyt kouluttautua kaupallisesti ja oikeusoppeja tavaamalla, molemmissa opinnot ovat jääneet korkeintaan puolitiehen. Sen verran on Arvoja tullut, että pystyy tituleeraamaan oppiarvonsa, silti kehno menestykseltään opinahjoissa. Sama linja oli Viisaalla työelämässäkin, opetusaines naureskeli edessäpäin ja irvaili takanapäin. Tästä on jäänyt nämä kuminpurut ruutupaperin välissä parhaiten elämään.
Viisaan mieli pahoittui kun oppilaat tahallaan hinkasivat pyyhekumia paperiin, jotta saisivat Viisaan pois tolaltaan ja onnistuihan se. Jälkeen päin opetettavat ovat todenneet, että ei sillä ukolla ollut mitään annettavaa.
Vallasväkeen viisaalla on ollut aina kovasti mieli. Hän on kekkuloinut milloin missäkin porukoissa ja politikoinutkin pitäjässä. ”Viisaaksi” kuitenkin jäi, muttei sanan todellisessa merkityksessä.
Paaden herraksi Viisas huudatti itsensä jo aikojen alussa. Paadessa viisas esiintyi asiantuntijana, jakeli ylväänä neuvojaan ja konsultoi viisaampiaan. Tuli toimeen jopa vannoutuneiden kommarein kanssa. Kommarit kumarsivat kun oli oma etu saatavilla, ainakin murusia.
Viisas aloitti pitkien puukkojen yön Paadessa. Puhdistukset oli tarkoin suunniteltu ja taustat tutkittu. Kuuluu kuulustelujakin pidetyn aivan STASI:n mukaisesti. Paaden politpyroo selvitti asioitaan lehdistössäkin olihan Paaden PRAVDA mieluusti mukana puhdistuksissa. Kansalaiset pitivät Paaden touhuja lähinnä moukkamaisina jäänteinä jostain sisällissodan ajanjaksolta. Sanovat Kuiskaajankin olleen jo mukana tuomaristossa ja hourailleen proopuskastaan irtonaisia lauseenlukuja. Kuiskaajallahan on meriittiä miten luikerrellaan ja kurvaillaan sen paksun kirjan rivien välistä.
Martan vankkumaton kannattaja ja Tussun aisankannattaja. Viisas piti olemustaan niin ylväänä, että rakennutti itselleen monumentinkin mutta sekin on painunut niin syvälle savikkoon, että siitä ei ole kuin masto vähän näköpiirissä. Yleisöä ei ole monumentillä käynyt sen vertaa, että pömpeli pystyttäisiin edes lämpimänä pitämään. Muutamia rapakuntoisia käy muistomerkillä joogaamassa ja huipulla killottaa jonkinmoinen elktrooninen häkkyrä. Paaden aviisit kuitenkin toitottavat viisaan sanomaa airueet edessä ja torvet soiden.
Viisas katselee monumenttiaan huuli lerpallaan ja pää pyörällä, kun maakunta ei tule kumartamaan sentään viisaan kyhäelmää.
Edes Paaden suurin ryhmä, tämä joka kyhäsi monumentin ei ole enää kiinnostunut teelmyksestä. Katselmukset on pidetty ja rahat saatu, ei passaa jäädä kastelemaan varpaitaan moiseen ideaan. Lakeerikengät pian ryöttyy.
Viisas on kuitenkin edelleen paaden touhuissa mukana vaikka aikaisemmat yritykset piikkipaikalle ovat totaalisesti tuhoutuneet. Viisas on mukana rahatehtaassa jossa kuitenkin raakaaineena käytettävät setelit ovat hupeneva luonnonvara. Se ei kuitenkaan näitä rahatehtaan kätyreitä huoleta, onhan rahat maakunnan, elikkä ei ainakaan oikeasti kenenkään omaisuutta tuumailee Askotti joka on Viisaan opeissa ollut ja kuuluu kolmen koplaan.
Monopolipeli pyörii kyllä vielä sen aikaa kun mukana on nämä veivaajat joilla ei ole käsitystä muusta kuin siitä, että asiat pitää salata visusti omistajilta. Kehua kutupaikalla kaiken olevan kunnossa, posket punaisena, korvat kuumana juksata numeroilla salissa istuvia koululaisia ja muutamia asioista perillä olevia.
Viisas tepastelee pyhätamineissaan pitkin paaden salin lattioita ja naakii osallistujia, sekä tarkkailee, että poodiumilla oleva huiskija noudattaa kuiskaajan ja hänen käsikirjoitusta. Varuillaan pitää olla erityisen tarkasti ja valppaana, että ei paljastu kuin Allra:n kupla veden takana, jossa nimismies on huolestunut kun rahat onkin kadonneet kuin tuhka tuuleen.
Marttaa on varoitettu enää kiihtymästä siinä määrin, ettei karista kenenkään kimppuun, vaikka kuinka olisi sappi kiehumassa.
Viisas on jo ikämiehiä mutta puolinaisenakin vielä käytettävissä paaden kotikiusattujen ja neuvostolaisten konsulttina. Martta on hänelle perin mieluisa kunhan kiivaudessaan pitää näppinsä erossa isäntien reveleistä.

Jos haluat Raahen muotoilla kyrilisillä kirjaimilla tuon sun oksennukseen, niin muoto olisi: Paaxe :)

Раахе, Раахе ja Раахе, taitaa nivalan vanhalla kauppurilla paskat tuleen housuun, kun venäjä on jo otettu mukaan, toki mitä sitten vaikka olisikin venäläiset mukana sijoittamassa, eikö se tee sinun elämästä mielenkiintoisempaa, kun saat spekuloida, onko venäjän mafia tässä myös mukana.

Taitavat nuo muutamat runoilijat olla sitä ikäluokkaa, että kannattais siirtyä kaalimadon asiakkaiksi. Jos sieltä jotakin apua olisi saatavissa.

Rauhoittukaa nyt kotit vai mitä lie olettekin, kyllä ne lapaset löytyy. Jos ei ota löytyäkseen niin kahtelkaa Nivalasta, eikös siellä ole joku kehräämö teidän talutusnuorassa.

..mulla ei onnistu spakaati vai mikä se stabiili olikaan.. eikun astattivia mutta rehellinen oon. Eikä ole haukkua muita köyhiksi jos omistavat osuuskunnan osuuksia kuten tämä viiksinikkari ja viisaskandia tai kiinteitöihin perehtynyt pankkitoimihenkilö.. on siinä meillä ..osa pukkeja ja osa uuhia kaalimaan vartioina.. tulis sudet ja söis koko jengin niin siinäpä vihreille vaalivalttia kerrakseen kun menee lehmilepsuja..kykyjuppeja ja ..maantien kuluttajia kaatopaikalle biokaasun tuottamiseen... HahHahHahPS

tein vähän analyysiä puolivuotiskatsauksesta ja siinä kerrotusta 8,6 M tuloksesta.
Todellisen tuloksen avaaminen tulee aloittaa vähentämällä entiseltä Oulun Puhelimelta (nyk Partnera) saatu 6 M sattumavoitto. Siellä hallitus päätti jakaa pääomia omistajilleen, koska ei löytynyt tarpeeksi hyviä sijoituskohteita!!
Jäljelle jää siis tulokseksi 2,6 M.
PPO:lla on kaksi salkunhoitajaa, joiden salkkujen yhteenlaskettu arvo on 33,8 M. Varman tuotot olivat alkuvuonna 4,7% ja samalla prosentilla PPO:n salkut tuottivat 1,6 M.
Jäljelle jää PPO:n oman toiminnan tuotoksi 1 M, joka saavutettiin 78 M pääomilla.
Tuoton pienuuden syitä voi vain arvailla.
Tulevaisuus näyttää siltä, että tuottotaso tulee olemaan 3 M, ja siitä jaettava osuusmaksun korko tulee olemaan luokkaa 30 euroa vuodessa.
Miksi oma toiminta on tuollaista kuin on?

Tarinan kerronalla saa näemmä jotkut voimaan pahoin ja jopa oksentamaan. On se kumma kun virtuaalihenkilöiden kuvaukset voivat aiheuttaa kauhistuttavia oireiluja. Sitten vielä nämä oireilijat lukevat ja voivat pahoin. Antaa olla lukematta, niin ei ripuloi.

Onhan täysin selvää, että tarina on tarua ja jos joku siitä sovittelee itselleen pahuudentekijän, tietämättömän, taitamattoman ja riidanhaluisen viittaa hartioilleen se lienee sitten jokaisen oma asia. Sitä, miksi joku haluaisi olla tarinnan henkilöiden kaltainen on käsittämätöntä ja yli ymmärryksen menevää. Kavahtakaa pahuutta ja pyrkikää hyveeseen, silloin ei tarvitse oksennella ja ripuloida.

Voi mahoton tuota witutuksen määrää! Vain muutaman dollarin tähden. Solvataan rehellisiä ja ammattitaitoisia ihmisiä, kun ahneus on saanut vallan.

Ketä tuo veemäinen raahelainen oikein tarkoittaa? Kellä on asiat postin kanssa solmussa?

Voisiko tämä kotti, vai mikä lie on pistää nimiä joille tarinan henkilöiden viittaa sovittaa.

Miksi tämä pirskotti koittaa asetella tarinan viittaa joillekin henkilöille. Pahoin on kohdeltu kun noin vertaa tarinaa joihinkin tosielämän henkilöihin. Pitääkö pirskotti tarua totena ja tutuutta taruna.

Sattuiko tuo kelju raahelainen liian lähellä tätä himokirjailijaa? Mitä jollakin skotilla on tuon asian kanssa tekemistä?

Tussu siinähän vasta pikkumies joka sovitteli aikamiehen saappaita.
Tussu halusi mahtipontisesti korlealle kukkulalle kuikuilemaan aivan yli maakunnan rajojen. Etelän miehet eivät kuitenkaan halunneet pikku-ukkoa pystötukkineen ja tuppikulleineen tammiovien taakse sisäpuolelle, vaikka kuinka näytteli voimamiestä, vaan pistivät napataaran tammiovien ulkopuolelle. Siitä tietysti Tussu riemastui ja sai sappensa kiehumaan ja alkoi kyhäämään kammottavaa asettaan parempiaan vasten.
Tussu pisti Paadessa oikein tuulemaan. Myllerrys olikin perinpohjainen, käännettiin kaikki ylösalaisin. Tussuhan hankki kannattamattomia puulaakeja suojiinsa ja purkasi toisia peräpäästä kartanolle, halvalla, rahaa kului mutta saihan tehdä lämmittelykierroksia pisnesmailmassa ja kokemusta syntyi miten ei pidä toimia, maakuntahan maksoi kaiken toilailun.
Tussu kyhäsi pystöön kirpputoreilta ostetuilla kamoilla oman puulaakin jossa saisi olla kalifina kalifin paikalla. Ryönän saamiseksi tilaajalle piti käydä saamassa vaikutteita oikein kaukomailta asti, jossa nyökyteltiin käytöstä poistetuille aparaateilla ja käteltiin ja kumarreltiin.
Jonkun näköisiä laitteistoja väsättiin milloin mihinkin ja niitä asenneltiin museoviraston luvalla lämpöiseksi. Johtonippuja alumiinikaappeineen ja kojetauluineen ruuvattiin kohilleen hiki hatussa sen kun vieraskielisistä teksteistä saatiin tiirailtua, taisi rojua jäädä vielä käytävillekin varaosiksi. Aparaatit saatiin kuitenkin suurella rahalla haalattua latauspaikoille, liimattua seinille ja aloitettiin koeajot niin kuin kuuluisassa ytinvoimalassa.
Kutupaikalla asiantuntijat kyselivät kyhäelmän teknisiä ja taloudellisia tietoja. Siihen Tussu vain totesi, että virta on kytkettynä ja ylösajovaihe on menoissa. Hän itse oli painanut penaalin nappulaa. Aparaatin toisessa päässä vain ei ollut ketään joka olisi luurin nostanut. Ylösajovaiheessa piuhat lämpenivät niin raakasti, että Tussun naamakin nokeuintui. Savun hälvettyä ei tarvinnut tarkistaa kytkentöjä, kyhäelmä oli tuhoutunut ja kalakaanit saman tien. Tarkistuksen teki viranomainen ja totesi leikit leikityksi. Tussu joutui hirvittävään kierteeseen ja ajautui kutjaamaan varsinaisen pilkkahintaan valtakunnan hallitsevalle puhetorvelle. Kirjanpidollisilla kikkailuilla Tussu pystyi hämäämään maakuntaa ja kaikki tietysti salattiin varmemmaksi vakuudeksi.
Neuvostolaiset istuivat kokoustaan, söivät pivällisiään ja ryyppivät ilmaisia kostariikkojaan.
Tussu kuluu marssineen sisään ja vaatinut kaikkia pistämään aparaattinsa virrattomaksi ja hyväksymään tekemänsä typeryyden. Typeryyden sisältöä ei pitänyt näyttää kenellekään ja jokaisen piti pitää turpansa kiinni koko touhusta uloslennon uhalla. Kukaan neuvostolaisista ei nielaissut pöydän antimia väärään kurkkuunsa vaan ylistivät yksimielisyyttään ja alistuivat. Neuvostolaiset lammasnahkaisina tietysti painoivat nappia Tussun hyväksi ja näin varsinainen liukui muitta mutkilla valtakunnalliselle äänitorvelle.
Hämmästyksen jälkeen puohattiin uusi neuvostolaisten kokous ja joku kyttäsi, että Tusssu ei pääsisi pelottelemaan osallistujia ja silloin se tapahtui.
Herra Jumala mitä tapahtui.
Tuumailija Jääkala otti puheenvuoron ja ehdotti, että Tussu pistettäisiin tammiovien ulkopuolelle. Liekkö päätös tapahtunut väkijuomien runsaan käytön jälkeen, kun neuvostolaiset sekosivat niin paljon, että antoivat Tusulle ulkoilmakomennuksen.
Paaden omistajat huomasivat kuitenkin kauhuikseen, että yhtenä aamuna vain oli sävelet poikki. Ei soinut vaikka kuinka limputti.
Tussu oli kiihottunut kaupanteosta ja hypännyt laukalle ja myynyt koko konklaavin yhteydenpidot pitäjän ulkopuolelle ja joutunut itse samalla kartanolle. Vahinko oli kuitenkin jo ehtinyt tapahtua peruuttamattomasti.
Kuiskaaja luki kotikiusattujen, neuvostolaisten ja Martan suojaksi kuitenkin sen verran isä meitää, että todettiin oikein suuremmalla joukolla, että Omistajilla ei ole mitään oikeutta riidellä vallasväen kanssa. Ei saada tietoja mistään Paaden toiminasta. Kaikki oli kuitenkin mennyt päin persettä ja siunattu salaisiksi seitsemän lukon taakse.
Näin Paasi sai jatkoajan ja voi edelleen turvallisin mielin jatkaa huseeraamistaan pitkin Paaden pitäjää.
Tussu oli ja meni mutta jäi kuitenkin ulkopuolelle ovipieleen nököttämään, kolmen koplan jäseneksi.

Mikä se on se myymäläautojuttu? Tietävät, pistäkääpä palstalle.

Liittyykö jotenkin tarinaan, tämä myymäläauto, vai onko se joku Askotin "kauppapaikka"

Joku kirjotti sen myymäläauton olleen nivalasa, miten se peepeeoohon liittyy?

Onko jo sijoitettu lokistiikkapuolellekki. Mitä reittiä se liniakko aijaa. Saako sieltä alennusta jäsenistö.

Joko on alettu keljuilemaan reheisille yrittäjillekin ulkopuolella peepeeoon?

Tuosa osuuskaupan nurkilla oottelin istä kauppa-autoa mutta ei tuota näkyny. Olisin tilannut pätkän valokaapelia.

Pas"S"ka"t"ti Ajoi sitä myymäläautoa. Mutta ei ilmeisesti saanut käyntiin. Musta ei ole valkoista , eikä valkoinen mustaa. Jäikö Paskotin auto katsastukseen

Invalassa kuulemma ovat henkihieverissä, kun köyhyys ahistaa.

On se pienissä kunnissa eri tahti kuin näissä klikkipaikkakunnilla. Merijärvi ja usea muu alueen kunta rakentaa asukkaittensa hyvinvointia ja viihtyvyyttä parantamaan ja lisäämään kuituverkkoja. Ovat hyödyntäneet ely ja eu tuet jotka mahdollistavat toteutuksen. Muualla korotellaan veroja ja kasvatrtaan kuluja kuten ppo :ssakin ja jäsenien rahat makaa tuottamattomina milloin missäkin "sijoituksessa" . Kyllä ehtii suuri osa jäsenistä siirtyä "aatun" valtakuntaan.. on siellä edustajat jotka ei tajua eikä halua tehdä mitään omistajajäsenien hyväksi. Oisivat nyt rahoittaneet edes jotain kuituverkon rakennusprojektia ja samalla ois saatu alueelle merkittäviä summia eri kanavien tukiosuuksia jolla tuottaa työtä ihmisille..
Eihän PPO wwwsivuilla ole kaikkien hallituksen ja hallintoneuvostonjäsenien kasvokuvia , häpeävät ne niin . .

Voin ihan suoraan kertoa, että solvaan mielellään näitä hekilöitä, jotka solvaavat nykyistä PPO kassaa, minulle järjestely toimii hyvin, 7-8 vuotta jokaisesta osakkeesta löysät pois ja sitten myydä koko yhdistys suuremmalle, jostain syystä nivalassa on kiirettä jo 20€ voittoihin ja haluaisi sillä sen teurastaa, kun muut puhuvat 1200€ voitoista,

Minäkin taidan muuttaa Pulkariaan, jos ei osuuksien hinnat lähde nousuun tai invalan köyhät lakkaa valittamasta.

Simonii, Kuiskaaja Simonii
Kuka tämä sitten on, tämä tarinan kuiskaaja Simonii. Kuiskaaja on Paaden esitanssija. Olemukseltaan esitansija on hiukan samantapainen kuin Askotti. Hivenen lyhyet suorat housut takajaloissa, pienillä polvipusseilla. Keskivartalolihavuutta jo silmin nähden hyvältä varaa. Ruskea vyö kannatelee niitä polvipussisia suoria housuja. Tummat puolisukat ja lankatut patiinit koivissa. Pulloiset posket kiiltelevät rasvaisina. Vitunkerihtiän hymy klaviatuurillaan. Kuuluisa paksu kirja kainalossaan, lukemattomilla korvamerkeillä ehostettuna.
Kovettu hevosmies on myös tämä Kuiskaaja. Oikeastaan ”ruunattu” hevoshuijari. Ruunaajasta ei ole tarkempaa tietoa. Huhu kuitenkin kertoo, että joku vanha karjakko oli pläjäytyksen tehnyt. Päivätöikseen Kuiskaaja käyskentelee Paaden kontuurilla ja selvittelee sotkuja ja kehittelee uusia tilaussopimuksia itselleen. Osallistuu kaikkiin paaden tilaisuuksiin. Valvontatehtävä on hänen kontollaan, Mihail Töppö on alisteinen tälle kuiskaajalle. Mihail Töppöhän on käynyt opintojaan vain kirjeopiston kautta, menetelmällä, copy/paste. Viitanneen oppitunnilla tämän Mihail Töppön ei ole nähty kertaakaan, on kuulema vain pälyillyt pelokkailla silmillään parempiaan kostonhaluisena.
Mitään asiaa joka on kotikiusattujen listan ulkopuolella ei oteta käsittelyyn eikä mihinkään virallisen tai epäviralliseen paperiin. Kuiskaaja on aina lukenut libreton poodiumilla heiluvalle helppoheikille. Sille ukolle joka vähäisten kykyjensä mukaan vain katselee kuiskaajan käsimerkkejä ja jyskyttää nuijaansa sen tahdissa. Välliin pidetää time-out jolloin voidaan varmistella paksun kirjan mukaisia mahdollisuuksia kierrellä pyrtänöitä myöjen. Totuuden tietä tällä ”rikkiviisaalla” ei ole tiedossa, pitkin ojanvarsia harhaillaan ja vain välliin mennään totuuden tien ylitse. Ahdas portti kuitenkin lähestyy vartioineen ja siitä on vaikea päästä läpi kurvailijoiden, niin kuin aikaisemmin on jo todettu.
Simonii lähettele omistajajäsenille silloin tällöin madonlukuja, jos joku on erehtynyt kyselemään omistajien edun perään. Kriittinen keskustelu on ehdottomasti kielletty ja eri mieltä ei saa olla uloslennon uhalla. Simoniin reviiri ei pelkisty pelkästään Paaden pitäjään, vaan kattaa laajemmankin ”verkoston” aina toimialoille jonka Paaden pöljät totesivat kannattomaksi vaikka kannatti ja muut tahkoavat nyt sillä omaisuuksia.
Paaden kassasta kuluu huomattavia summia Simoniin selvityksiin, selvityksiin jotka olisi ollut vältettävissä hyväksymällä kriittinenkin keskustelu ja tekemällä päätökset säädetyssä järjestyksessä. Tämä tietysti ei olisi ollut Simoniin etujen mukaista ja siksi kaikista asioista riidellään ja sitä vartenhan Paadessa on Martta, joka kärttyilee kaikille, jotka ovat vähänkin kyseenalaistamassa kotikiusattujen ja Martan toimintatapoja.
Oikeuden puolesta käydyt oppitunnit ovat Simoniillä jääneet väliin ja Kuiskaaja on ollut vain niillä luennoilla joissa opeteltiin kiertämään totuutta ja kurvaamaan laittomuuden puolelle harmaan alueen kautta, tukahduttamalla omistajien oikeudentunto massiivisella laskutuksella ja vahtimalla toisinajattelijoita heidän omilla rahoillaan.
Kuiskaajahan ei ole mikään ruudinkeksijä, asema vain on sellainen, että siinä pärjää jopa keskinkertaisuuskin. Paasi on paalutettu kotikiusattujen, Martan ja alistetun neuvoston verkostoon, jota siis vartioi Kuiskaaja Kerberos koiran tavoin. Kerberos koirallekin kävi kalpaten kun Herakles talutti sen yksiselitteisesti vain piilopaikastaan pihalle. Tässäkin historia voi toistaa itseään. Kuiskaajahan on jo nyt panta kaulassa ja talutus lieassa, taluttaja kyllä ajan kanssa löytyy. Oikeudenpalvelijat vain ovat nyt kovin vähässä ja nämä Simoniit tulevat varomattomiksi ja entistä röyhkeimmiksi.
Paasihan elää aivan kuten reaalimaailmakin, jossa jopa valtakunnan korkein oikeudenpalvelija on kuuntelemassa aikaansaannoksiaan. Nähtäväksi jää kuinka kauaksi ja syvälle verkosto suojelee omiaan. Kuka uhrataan ensimmäisenä ja kenenkä varpaat kastuvat seuraavaksi.
Virtuaalimailmassa ja tarinoissa on hyvä katsella asioita värittömien lasien takaa, vain mielikuvitus on rajana mielikuvitus olennoille.

Nuijamies T. Pölkky
Timperiä tästä vasaranheiluttajasta ei olisi koskaan voinut tulla, sen verran holtitonta on ollut tuo työkalun heilutus.
Pölkky istutettiin Kotikiusattujen sanansaattajien johdatuksella jakkaralleen. Lojaalisuus kotikiusatuille oli vannotettu jo useampana ajankohtana. Täytettyään vaatimuksen reppauskurssien jälkeen Pölkky asteli Paaden kokoukseen ja hengästyksissään ähisi ja puhuisi, suki pikkukiharoitaan ja luuli ilmiselvästi olevansa uransa huipulla. Tosiasiassa pohjalla.
Neuvostolaiset ohitettiin istunnoissa alituiseen ja tämä Pöllkky kirjautti pöytäkirjaan satuja ja tarinoita. Samanlaista satua kuin tämä koko tarina on.
Paadessa on tapana tyhmin istuttaa johdateltavaksi ja takomaan kotikiusattujen ja Martan päämääriä pöydänkanteen. Jos jokin asia päätetään vastoin kotikiusattujen tahtoa niin T.Pölkky kirjaa kuitenkin paragraaffiin kiusattujen tahdon, ei tehtyä päätöstä. Pölkkyhän vartioitsee paragraaffia ja tarkastajat ovat vain muodollisuus puumerkkeineen. Tarkastajatkin on tietysti ”uskottuja miehiä”.
Tämä kouluja käymätön on jalostunut huonoksi aivan omia aikojaan. Järjen jättiläisestä ei siis ole kysymys. Pölkky piiloutuu aina muiden selän taakse ja kuikuilee sieltä muiden ohjeiden mukaisesti. Omaa päätään on ehdottomasti kielletty käyttämästä, kielto on jokseenkin turha koska ei ole mitä käyttää.
T. Pölkyllä on ehdoton kielto ottaa kantaa omistajien asioihin muuten kuin Kuiskaajan opastuksella ja kotikiusattujen kautta, silloinkin vain mahdollisimman niukasti. kun se kyky diskuteerata on niin huono.
Pölkyn käskyttäjät on aikanaan päättäneet manipuloida osakemarkkinoita. Aina silloin tällöin ostetaan joitain Paaden osakkeita ja pidetään markkinahinta näin vääristyneenä. Todellisia jälkimarkkinoita ei siis ole Paaden papereilla. Pölkky ei kyllä ymmärrä asiasta mitään eikä tarvitsekaan ymmärtää. Oikeasti kapasiteetti ei vain riitä ja siksihän hän on istumassa siellä edessä ähinöineen ja kopsuttelee sillä vasarallaan vain komennetulla tahdilla. Edellämainitustahan Pölkylle maksetaankin, ei osaamisesta vaan osaamattomuudesta. Rytmihäiriöitä ei sallita. Muuten saa kyllä elehtiä sen kun ressukka taitaa. Kukkoilla silti tämä rohjake kyllä koittaa lämpiöissä, pullistelee ja oikoo jäseniään kun on veltostunut saamattomuuttaan.
Omia töitäkään tämä ”työmies” ei saa tehtyä, vaan nekin on ulkoistettu ulkolaisen työvoiman turvin yhteiskunnan maksettavaksi. Illalla kyllä huseeraaja lyö kahta kintasta yhteen ja kehuu päivän olleen raskas ja olevansa ihan kaikki ja haalaa itsensä ruokapöytään.
Pölkky on romuluinen ja olemuksensa liikkeelle saamiseksi hänen on ponnisteltava ja pinnisteltävä kaikki pelissä. Ähinä ja puhina käy kun Pölkky siirtelee itseään paikasta toiseen. Kankean ja jäykistyneen fysiikan johdosta hiki tulee otsalle jo katselialla ja kuuntelijallakin kun tuo ruppi pyrkii liikkumaan.
Kaikki tällä ähkijällä ei kuitenkaan ole jäykkänä, tärkein on kovinkin lerpallaan ja ripuksisa.
Pölkky leikkii kovaa naistenmiestä mutta todellisuudessa sillä vain kruttaa. Parempi olisi vain suutarin pysyä lestissään ja hoidella nautojaan muualla kuin rahan edestä paaden palavereissä.
Yksinkertaiseksi tietävät olevan tämän sätkynuken, jota on sovittu käytettäväksi niin kauan kuin tomppeli ei sitä itse tajua tulleensa hyväksikäytetyksi.
Virkapaikkoja on jaettu useitakin kun on pulaa oikeista osaajista ja oman tiensä kulkijoista. Tämä ukko haalataan aina paikkaan jossa tarvitaan tyhmyyttä ja tietämättömyyttä, jotta saadaan vallasväen asiat rullaamaan näiden lakeijoiden kautta toivottuun suuntaan. Takapiruthan eivät halua polttaa näppejään, niin polttakoot Pölkyt koko käpälänsä.
Aikaa hoitaa näitä holtittomia kokouksia ei pitäisi olla koska sama ukko mainoo työpäivänsä venyvän 24/7 mittaisiksi ja sitten vielä pitäisi kulkea muiden talutettavana väenkokouksesta väenkokoukseen ja symposiumista symposiumiin. Tietysti tämä romuluinen holhokki on käsi ojossa joka paikassa ja aina ensimmäisten joukossa ruokapöydässä. Kuuluu maistuvan väkijuomatkin kun vain omistajien pussi on käytettävissä. Sekaisinhan kaverin pään saakin kovin vähällä kun syöttövesi on jo kaiken aikaa korkealla.

Voi nyt vittu !

Mitä helevetin avohoito-tapauksia täällä palstalla oikein pyörii ????!!! Jumalauta, jutut on niin vatipäisiä ettei niistä ota pirukaan selvää. Jos teillä helvetin vajakeilla on jotakin epäselvää tuon PPO-koijauksen kanssa, tehkää vaikka rikosilmoitus mutta lopettakaa nyt saatanan älykääpiöt tämä loputon paskanjauhaminen. Raahe-palsta on yhtä hiljainen ja kuollut kuin kylä itsekkin, ja kun sitä kerrankin vilkaisee että olisiko jotain uutta, niin MITÄ VITTUA ??!!, ainoa mikä on uutta, niin tälle samalle paska palstalle on ulostettu lisää samaa sontaa mitä täällä on jo monta sataa viestiä. Kun muutamat helvetin vajakit ei saa kerralla sanottua sanottavaansa vaan jankkaavat kuin autistiset apinat päivästä ja viikosta toiseen samaa. Vittu, kaupasta saa idiootit narua ja rasvaa rahaa vastaan, ja joillekin siellä myydään jopa aseita ja niihin panoksiakin, hankkikaa niitä ja päästäkää itsenne kärsimyksistä, helvetin tampiot !

" " jutut on niin vatipäisiä ettei niistä ota pirukaan selvää. Jos teillä helvetin vajakeilla on jotakin epäselvää tuon PPO-koijauksen kanssa, " " sinäpä sen sanot, koijaus on koijaus, PPO:taa ei saanut myydä Elisalle, meni kuidut ja nyt takkuaa mobiilit. Kun PPO tj ja hallitus ja hallintoneuvosto pitää päänsä ja tuhlaa osakkaiden rahat niin ei tämä keskustelu lopu ennekuin ne rahat on loppu, eli hop hop vauhtia tuhlaamiseen eli maakunnan yritysten tukemiseen muka.

Pikkujoulutunnelmia odotellessa.
Paadessa on tapana pitää neuvostolaisille ja kotikiusatuille perinteinen symposiumi aina ennen joulua. Siellä Martta jakelee rihkamat osallistujille. Käydään läpi ne asiat, jotka ovat menneet kiusattujen tahdon mukaisesti, kehutaan tietysti Marttaa uskollisuudesta ja siitä, että pystyy riitelemään omistajien ja muidenkin kanssa vuosikausia. Siitähän jo annettiin palkankorotuskin.

Vielä ei ole tiedossa missä tämä omistajien rahojen tärväys tapahtuu. Neuvostolaiset kuitenkin jo lankkaavat pyhäpatiinejaan, jotta voivat syödä ja juoda kuormasta mitä siellä vielä on. Vähällä ostetaan neuvostolaisten sielu. Tietysti valikointi on tehty jo aikaisemmin, eikä ”harakoihin” näin ollen tarvitse tuhlata ruutia kovinkaan paljon.
Valikointi tapahtuu jo väenkokouksissa valjastamalla ATK toiminnot oikeaan genreen. Kaikki jotka ilmoittavat tulostaan kokoukseen listataan ja rekisteröidään. On A- omistajat ja B- jäsenet. Vuoden tärkeimpiä tehtävä on silloin käsillä. Valtakirjoja on riittävästi Martan käsveskassa. Onhan hän taajonut pitkin pitäjiä kerjäämässä onnettomilta allekirjoituksia. Onneksi on sitten vielä koululaisia, jotka voidaan ostaa ja haalata hallinnon selän taakse ja jakamalla valtakirjat lapsukaisille ja neuvomalla mitä tanssia on tarkoitus tanssia.
Martta pönöttää salin ovella ja joutuu toivottamaan A:t tervetulleiksi syöminkeihin. Tämä takatyvinen ei kuitenkaan voi kuin aavistella ketkä ovat ne, jotka ovat kuitenkin B jäseniä. Linja on pitänyt ja näyttäisi pitävän edelleenkin. Vain lujimmat pärjäävät tässä leikissä. Martan maha on sekaisin, kun joutuu pälyilemään alituiseen, ettei vain lipsu varomattomuuttaan paljastamaan todellista tilannetta. Onhan Martta muninut aikaisemminkin mutta asiat on painettu villaisella, asia on kuitenkin tiedossa esson paarissa, hyvinkin tarkasti. Pöydän antimien ahmiminen on hankalaa kun vatta on jännityksissä ja ripulointi alituiseen uhkana.
Symposiumissa kuitenkin aloitetaan hommat kertomalla ne samat ”sadut ja tarinat” kuin joka vuosi. Eihän toimintatavatkaan ole muuttuneet siltä osin siis jopa paikkansapitävääkin.
Kehutaan kulunut vuosi erinomaiseksi ja kuinka glopaalit markkinat ovat vaarassa vaikuttaa jopa paaden takapajulaankin. Kassassa on kuitenkin vielä kikkailuille varaa, onhan aikojen alussa osaavammat koonneet varallisuutta pahanpäivän varalle. Martta kasteli vielä vaippansa normaalisti noina aikoina, nyt se tena liottuu muista syistä. Sen minkä isät saavat kasaan sen näemmä nämä lapsukaiset tärväävät.
Juhlatunnelmaa tämä ei kuitenkaan tule latistamaan. Akkaväki kopottelee röyhelöissään ulko-ovista sisään, oikovat ryysyjään ja peruukkejaan. Kemikaaleilla yritetään peitellä sen mikä on koi jo syönyt. Hienolta kuitenkin yritetään näyttää, onhan pyhäkamppeet otettu koipallojen seasta ja käyty kampaajalla tuukaamassa harvenneita hapsia. Jollakin on jopa vaihdettu kolorit koko kuontaloon.
Ukot kukkoilevat virttyneissä puvuissaan pikkutakki auki ja helssailevat toinen toisiaan. On tultu kimppakyyteillä ja jokunen aivan omallakin. Juhla on kuitenkin sen verran merkittävä, että jokainen laskuttaa kilometrit, vaikka ei ole ajanut metriäkään. Ukot selvittelevät, tai ovat selvittävinään kulunutta vuotta ja sitä kuinka yhteistyö sujuu oikein hyvin, koska valtakirjojakin kuuluu olevan vielä Martalla niin paljon, että homma jatkuu ja eväs maistuu katetuista pöydistä. Haju on kuitenkin poissa, se Sapen haju, puuttuuhan joukosta joitain muitakin, jotka ovat viivattu yli. Olisivat kuitenkin aivan hyvin voineet olla mukana maaliin asti, joukko-opillisestikin.
Mitä nämä juhlijat sitten tietävät tilanteesta, ei kait oikeastaan mitään. Onhan tiedossa, että kaikki päätökset on salattu ja niiden perään ei saa kysellä. Pitää nyt vain tyytyä pöydän antimiin ja matkakorvauksiin, se riittäköön.
Mahahan täyttyykin näiden ressukoiden toimesta kun maksaja on eri kuin itse. Kukaan ei kyseenalaista toimintaa kun on oma lehmä ojassa. Hehän yrittävät parhaan kykynsä mukaan puohata ”yhteistä”etua. Jokainen tietää mitä se yhteinen etu on, eivät toki ole niin pöljiä. Onhan oma suu lähempänä kuin kontin suu.
Martta lausuu omat liirum laarumit ja Pölkky käy läpi istunnot joista on saanut palkkiot ja matkarahat. Se mitä oikeastaan vuosi on vienyt mennessään ei kerrota. Onhan massi keventynyt miljoonilla mutta se ei tämän seurueen mielestä ole heidän vikansa. B:t tuumailevat mielessään mitenkä on mahdollista, että takana on monioita vuosia jyrkkää nousua markkinoilla. Nyt markkinat ovat saavuttaneet huippunsa. Miten käy Martan ja kiusattujen kun graaffit luisuvat jyrkästi alaviistoon. Nousu jäi kuitenkin hyödyntämättä ja rahat ovat huvenneet pelkkään ”yrittämiseen”.
Kivaa tarinaa kuitenkin ovat pyörittäneet niin Martta, kiusatut kuin neuvostolaiset.
On toki kassassa vielä pelimerkkejä sen verran, että voidaan syödä mahat täyteen, kulkea matkat virman piikkiin ja maksella muhkeita konsulttipalkkioita Kuiskaajalle ja muillekin. Jospa vielä löydettäisiin joku lisähenkilökin virmaan, jotta tarpeen vaatiessa voidaan tehdä siitä syntipukki. Paadessahan on käytetty tätä kikkaa jo aikaisemmin, oikein joukkokanteella.
B:henkilöiden silmät seuraavat tätä teatteria pieni hymynkare suupielessä. Seurue kietoutuu omiin sotkuihinsa yhä enemmän. Pikkujoulussa ei kuitenkaan ketään huoleta tuleva, paitsi niitä, jotka ovat B silmillä- ja mielellä mukana seuraamassa holtittomien touhuja.

Paaden hallinnoinnin anastus omistajilta ja palkattujen työntekijöiden lojaalisuus omistajille tai omistajia vastaan.
Paaden valtaus aloitettiin jo vuosikymmen sitten Tussun toimesta. Tussu hallitsi kuin diktaattori ikään. Kaikki uudistava ja tuottava aloitteellisuus tapettiin ja peliin astui vain perseen nuolenta ja hyvä veli verkosto. Verkosto, joka jähmetytti ja mädännytti koko organisaation sekä toiminnan.
Tussun ajatuksena oli nousta paadenpitäjän kuninkaaksi ja jopa laajemmaltikin. Poloisen taidot kuitenkin riittivät vain pilakauppojen tekoon. Ostettiin ja myytiin turskaa pitkin aikaa ja kiusatut ja neuvostolaiset seurasivat neuvottomina sivusta puuttumatta koheltajan touhuiluun, eivät siis käyttäneet isännän ääntä. Eivät kuunnelleet myöskään omistajia mitenkään.
Tussu kompastui kuitenkin isompiensa, oikeitten herrojen jämäkkyyteen. Tussulla oli unelmanaan tulla valtakunnan kansleriksi äänitorveen ja sitä kautta saada saappaisiinsa useampi numero kokoa lisää.
Kanslerin puuhastelu kangistui kuitenkin ennen starttia ja monojen numerot tippuivat lastenkenkien kokoihin. Ainut kaveri oli ulosottomies vallanhaluisen Tussun taluttajana.
Tussu kehuskeli vielä räjähdyksen aattonakin tukka pystössä, kuinka nyt on aparaatti iskussa.
Aparaatti kellahti ja siinä samassa kellahti kassasta kymmeniä miljoonia omistajien omaisuutta. Tussu sai jäädä ulkoovien ulkopuolelle ja Martta jatkoi tussun lastenkengissä, niissä kopokengisä.
Martalla on pahanlaatuinen narsismi ja pomosyndrooma. Kotikiusatut eivät puutu toimintatapoihin, eikä neuvostolaiset saa puuttua sen uloslennon uhalla. Kokoukset on samantyyppisiä kuin jossain kommunistisissa maissa, joissa on vain yksi aate ja muut piestään tai teloitetaan. Martan tehtävänä ei ole kartuttaa yhteistä hyvää, tai ainakaan se ei ole karttunut vaan huvennut, hivenen eri lailla kuin Tussun pamauksessa. Martta syö kuormasta pikkuhiljaa. Pitäähän työpaikasta pitää huoli. Jospa joku heittäisi tätin kartanolle, jota ei kyllä ole näköpiirissä, kun koko konkkaronkka syö enempi kuin tienaa.
Martalla on lauma lakeijoita jotka hääräävät puoskarin pillin mukaan ja vain sen takia, että palkkapussi on tärkeä. Kaikki toiminta tähtää vain virassa pysymisen eikä perustu vähääkään osaamisen, vaan osaamattomuuteen.
Päivätyökseen Martta ja hallinto tilailee Kuiskaajalta palveluksia ja kuittailee kuiskaajan muiden perskärpästen laskuja. Kilpailutustahan ei ole koska silloin pakka menísi sekaisin ja joku ulkopuolinen pääsisi piiriin.
Kiusatut ja Martta siis vuorovetoisesti hallinnoivat menttaliteelilla, ettei kukaan pääse ravistelemaan hölmöyksiä pois. Neuvostolaisten asema on vain nauttia ne kokouksien pöydän armopalat, joita Martta tilailee näiden typerysten massuttaa.
Kiusatut tietysti valvoo neuvostolaisten jokaista liikettä ja sanaa. Kukaan ei saa esittää mitään omaa tai ulkopuolista kannanottoa, yhteisöllisyys on siis aivan 100 prosenttinen, joskin menetelmät ovat henkisesti väkivaltaiset ja länsimaailmaan kuulumattomat.
Näillä menetelmillä kuitenkin turvataan Martan ja kiusattujen asema. Lisäksi on huudatettu laissa, että omistajat eivät saa haastaa hallintoa leivättömän pöydän ääreen. Oikeudenpalvelijat haluavat kuulua siihen ryhmään jossa voi käyttää maakunnan massia. Paaden konsulteille maksamat kalakaanit ovatkin järkyttävän suuret ja paisuva menoerä. Lisäksi Kontuurilla on henkilöitä joidenka ei ole tiedetty tehneen koskaan mitään, onneksi, koska vaarana olisi se, että tekemällä jotain koituisi suunnattomia kustannuksia. Tekeehän Martta, kotikiusatut ja neuvosto jo piisalle paljon mutta sellaista, joka ei kartuta yhteistä hyvää.
Verkosto turvaa luotettavin lainkiertäjien palvelut. Palvelu ulotuu aina nimismiehen alaisista ylemmällekin tasolle. Onhan syyttäjänkin pysyttävä ruodussa jos meinaa nauttia ”kansalaisluottamusta”. Mikä on sitten omistajien rooli. Se, että muutamat täysjärkiset istuvat väenkokouksissa ja koittavat selvittää asioiden oikeata laitta.
Paaden hallinto on melkoinen sirkus, jossa maksajan paikalla istuu maakuntien miehet/naiset.

Rahalla on semmoinen kumma rauhoittava vaikutus. Silloin kun sitä on. Ahneudella kuuluu olevan paskainen loppu, mutta invalassahan sontakärryjä piisaa.

Risehti Askotin pahoinvointiin ja tautin karkotukseen, ei vaati tautivuoteella makkaamista. Annostusohjeet saa purkin kyliestä ja tepsii pahoinvointiisi takuuvarmasti. Martta voi ajella DKW fapriikkiin neuottelemaan jälleenmyynistä, sijoitusmielessä ei ole tervetullut kuppaamaan.

Ota syxyllä keskinkertainen wanha kettu, kuin se on lihawimmallansa, nylje, perkaa suolet ja sisällyxet rawasta ja loasta ; tuki ne jälle sisälle, rusenna kirwespohjalla luut, että ydin paremmin ulos lähtee ; keitä sitten koko raato kattilasa wedesä, johon pane 1/2 tuoppia Puum-öljyä ja 6 luodia Luttrattua Saltpietaria, kuin se nijn on hywän hetken kiehunut, pannaan sijhen tygö Salwian lehtiä, Rosenmarijniä, Tilliä, Meiramia ja Katajan marjoja kourallinen kumpiaan, ja 2 lusikallista Hunajata.
Nämät keitetään ketun kansa nijn kauwwan että liha luista hywin liukuaapi ; sitten sijwitään kaikki toiseen astiaan, josa öljy päällepäin nousee, joka kauhalla ammunnetaan, ja päälle sidottuna tallelle pannaan ettei hijret ja rotat siihen pääsisi.

Näyttää siltä, että asian ydin on unohdettu, pari sekopäätä vittuilee toisilleen.

https://www.youtube.com/watch?v=7iZ9C1RUzGQ
Kotkaniemi = Raahe
Otteluvalvoja = nivala
https://www.youtube.com/watch?v=UMCO8ddQJA4
K-Vantaa päävalmentaja = Raahe
Otteluvalvoja = nivala

Tautivuoteeseen jouduit, mutta ei hätää lääkkeet löytyy. Noudata vain ohjeita.

Ota uusi Iso kruuku, kaada wähä waille wettä täyteen, pane tulelle, kiehuttaa, ota tulelta, ja hämmennä sijhen sammuttamatointa kalkkia täyteen, anna seisoa koskemata 8 eli 12 tiimaa, nijn paxu kijldäwä nahka päälle kohuaa, joka lusikalla poisotetaan klasi pönttöön : klasi kaataan sitten täyteen wettä, johonka pannaan jotain punasta Sandelia ; nijn se on walmis.
Sen nauttiminen ja hyödytys
Se auttaa ja parantaa wanhoja Sääri haawoja waikka ne olisit monta wuotta auki olleet : poispoista kawin ja syyhyn käsistä ja ruumilta.

Ota 1 naula Waxia, ja saman werta Colophoniumia eli Hartsia, 1/2 tuoppia Puum-öljyä, 6 luodia Mönjaa ja 4 luodia Storax Calamita.
Sitten kuin Waxi hartsin kansa on sulannut, kaataan Puum-öljy sijhen, ja sitten Mönja hämmennetään wähittäin sekaan, annetaan hiljoxeen kiehua, sixi kuin se tulee pruunixi, sitten surwotaan Storaxi ja sekoitetaan sijhen, wiriästi hämmennetään puikolla.
Kuin sijtä jotain weteen heitetään ja ylösottaisa ei tartu sormijn, nijn on se kyllä kiehunut.
Tämä plaastari on hywä kaikkiin awoimijn haawoin ja ajoxijn, kuin ne reijälle tulewat.

Martta kuuluu pitävän puheen kun on niin kovasti kaivattu.

..mimi käkä on to.to.tot ta.. va,va ha ha on vä vä hä nänä Ky ky poi jaat he her moi lee kukun kon sul tti onon tär.tär keäm missä koi nauksissa ..vis siin hep hep pa jut jut tuja ?
Mikä olisi se keino jolla saadaan jäsenien ääni kuulumaan myös päätöksissä joita hallinto tekee. Nyt ne ei todellakaan ole missään yhteydessä olleet sellaisia joilla aikoinaan jäseniltä kerätty omaisuus karttuisi, vaan se pienenee ja sitä kulutetaan joka vuosi epäonnistuneesti "sijoituksiin". Tuotto josta pieni siivu on jäänyt jaettavaksi on tullut ihan muusta kuin näiden itseään sijoitusmestareiksi kutsuvien toimista. Kaikki mihin rahaa annettu ei valitettavasti tule tuottamaan jaettavaa osuuskorkoa kuten oli lupaukset vaan on jo menetettykin ensimmäisten sijoitusten osalta jaettu raha. Miksi asioita ei kerrota niiden oikeilla nimillä vaan yritetään pimittää faktat kehuskelujen taakse. Kertokaa joskus tottakin.

Martta puhe kansalaisille.
Martta päätti pitää puheen kansalaisille,koska julkisuudessa on liikkunut hänen kehnoista tavoista hoitaa Paaden tointa, sekä arvosteltu hänen hoviaan typeryydrdtä ja kyvyttömyydestä puuttua hänen taitamattomuuteensa.
Olen parhaan kykyni mukaan hoitanut kiusattujen asiaa ja he ovat vakuuttaneet, että paikkani on pysyvä (vakituinen) jos noudatan heidän käskytystään. Kaikki on ollut pelissä, jopa reveleihin käyminen. Olenkin saanut kiitosta ja ylitsevuotavia kehuja kiusatuilta ja neuvostolaisilta. Omistajathan eivät saa olla yhteydessä johtoon, eikä haastaa hallintoa. Uskoisin kuitenkin ja minulle on vakuutettu, että kansalaiset ovat erittäin tyytyväisiä toimintatapoihini ja ovat ylistäneet ammattitaitoani. Itse en halua olla rahvaan kanssa missään tekemisessä. CV:ni on suomen huippua, onhan Tussu ollut menttorinani. Puolestani puhuu myös se seikka, että neuvostolaiset ovat nostaneet kuukausipalkkaani huomattavan paljon. En panisi pahaksen vaikka kevättapaamisessani sitä vielä tarkistettaisiin ylöspäin, sen verran lujalla olen ollut. Olen DKV:lläni huristellut pitkin pitäjiä tupailloissa ja keplutellut valtakirjojakin vaaditun määrän. Työtaakkani on ollut niin raskas, että kiusatut antoivat lisävahvistuksia kontuurille, sekin edellyttäisi jo palkankorotusta. Uusille käsiparille ei ole vielä nyt käyttöä mutta liian kanssahan pärjää. Nythän palkkani on peräti vaatimaton, vain noin 8000€/kk,tuleehan tuohon sitten luottokortti ja DKW:ni pidän yllä kilometrikorvauksilla. Lounasedusta olen erityisen kiitollinen vaikka se etu näkyy jo takatyvisyytenä, jota ilkeämieliset ja pahansuovat omistajat jo käyttävät pilkkalauluissaan Esson paarisa ja jopa kylän raiteilla. Ihmiset ovat kovin häikäilemättömiä kun eivät ymmärrä, että asioita on jonkun ajettava heidän puolestaan ja oltava kiusattujen vyöliinana.
Järjestettiinhän myös erityisen laaja kansalaiskysely, johon valikoitiin vastaajat tarkan siivilän läpi ja kysymykset helpoiksi vastata ammattitaitoni toteamiseksi ja hyväksi havaitsemiseksi. Kyselyn tulos oli aivan selvä luottamuslause kyvyilleni hoitaa työtäni taidolla. Vain omistajat, joilla ei ole valtaa, kyseenalaistivat ammattitaitoni tiedoilla, joita heillä ei edes pitäisi olla. Rikollista toimintaa kun käytetään salaisia tietoja jotka loukkaavat minun etuani ainakin korkeampaan tulotasoon. Lisäksi totean vielä senkin, että eihän kukaan ole seppä syntyessään. Enhän ole tottunut kuin toteuttamaan omia fantasioitani ja ne eivät ole samat mitä omistajien typerät päätelmät siitä, että tase on puoliintunut ja laskee alituiseen. Pyyteettä olen tehnyt sen minkä osaan ja valintanihan on tehnyt itse Tussu, jonka senkin pitäisi puhua jo puolestaan. Voihan olla vielä niinkin, että joskus onnistun tekemään jotain muidenkin eteen ja kartuttamaan kansalaisten omaisuutta. Se on kuitenkin hankalaa kun nuo pelkät talouden termit on niin vaikeita, että tarvitsen jatkuvasti Kuiskaajan apua.
Olen työskennellyt paaden hyväksi jo vuosia ja saanut paljon aikaan. Onhan se tullut maksamaankin kymmeniä miljoonia mutta eteenpäin on mentävä, näin meidän rakkikoirakin on vakuuttanut, tämä Askotti. Lisäksi on käsittämätöntä ja törkeää varojen haaskausta kun väenkokouksissa pitää olla suolaiset alkupalat ja toppakahvit vielä päälle. Käsittämättömiä vaatimuksia kansalaisilla. Klopaalin talouden aikana pitää jokaista euro koittaa varjella, eikä syytää niitä jonninjoutaviin tarjoiluihin väenkokouksissa. Riittää kun minä Martta, kiusatut ja neuvostolaiset ovat hyvissä sielun ja ruumiin voimissa. Onhan linjakkokyyditkin lapsukaisille tullut jo kovin kalliiksi mutta niillä on kuitenkin saatu kiusattujen linja pidettyä. Lapset ovat aina olleet lähellä sydäntäni ja olenkin valikoinut nämä rakkauten hetelmät tarkoin, näyrästi he ovat painaneet ”nappia” kun on viitottu. Tämäkin asia on siis hoidettu asianmukaisesti ja kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Eihän omistajat ole moittineet mitään, lukuunottamatta joitakin neuvostolaisia, jotka heitettiin kartanolle. Varoitukseksi lausunkin neuvostolaisille, että älkää ruvetko pullistelemaan, meillä on keinot teidän aisoissa pitämiseen.
Minulta on vaadittu erityisen paljon. Olen joutunut myymään kuin huora paaden rahoja ympäri pitäjiä. Aina on sellaisia jotka eivät maksa vaikka ovat saaneet. Sanoihan Rakkikoirakin, että rapatessa roiskuu. Voin kuitenkin taata, että seuraavassa väenkokouksessa tase ei ole laskenut kuin 10 miljoonaa, se on erittäin hyvä saavutus kun väkipakolla joutuu tietämättömänä tulevaisuudesta tekemään ”tulosta”. Olen paikkani ja palkkani ansainnut onhan kassassa vielä rahaa, kaikkien pitäisi siis olla tyytyväisiä.
Lausuu Martta
kiusattujen ja neuvostolaisten nöyrä palvelija.

Kansalaisten avoin kirje Martalle
Esitämme syvän paheksuntamme kannanottosi johdosta kirjeessäsi meille omistajille. Kinuat lisää palkkaa ja et ole pystynyt teoillasi osittamaan sitä millä kauppasit itseäsi Paaden tirehtöörin jakkaralle.
Sinulle oli pöytä katettuna ja sinä aloitit heti ja jopa aikaisemminkin omistajien kanssa riitelemisen ja kuiskaajan kautta keskustelut. Röyhkeytesi on ennenkuulumaton ja erittäin vastemielistä. Olemme menettäneet omaisuudestamme jo puolet sinun ajellessasi sillä DKW:si ympäri maakuntia ja jopa sen ulkopuolellakin. Kaiken tämän olet tehnyt meidän omistajien laskuun, saamatta yhtenäkään vuotena omaisuuttamme karttumaan. Sen mitä hiluja olet tilittänyt omistajille, on nekin rahat näköjään hävinneet taseesta, kovien korkojen kera. Olemme lisäksi siellä esson paarissa kuulleet eräiltä neuvostolaisilta, että tilitykset omistajille olisivat vielä entuudestakin vähenemässä. Onhan nytkin menty alamäkeä tämän asian suhteen vuositolkulla, vaikka talousmaailma on mennyt eteenpäin kovaa juoksuvauhtia. Olet ilmeisesti pudonnut kyydistä jo alkumetreillä. Itse tunnustit sen, että pelkän termistön hallitseminen on vaikeaa ja et ole oppinut siitä kuin muutamia sanoja. Näyttäisi myös siltä, että et ymmärrä vielä niidenkään sanojen sisältöä. Sekoita perusasiat, puheesi on ristiriitaista ja tietosi tosiasioista olemattomat. Joku on kyllä maininnut, että tiettesi olet tietämätön ja se vain pahentaa epäluottamusta. Uhkailet omistajia Kuiskaajalla, viisot sen paksua kirjaa, josta madonlukuja Kuiskaaja suoltaa. Sillähän on avoin valtakirja hoitaa asioitasi laskua vastaan omistajien omilla rahoilla omistajia vastaan.
Koko kautesi ajan olet myös riidellyt omistajien kanssa ja tappelunnujakat ovat äityneet jopa käsirysyksi asti. Asiakkaitten kanssa on ollut myös sama juttu, asioista ei ole sovittu vaan suu vaahdossa huudettu ja paukutettu pöydän kantta.
Toimintasi on agressiivistä ja sairaaloisen narsistista. Olet alituiseen selkä seinää vasten ja keskustelet omistajien kanssa kuiskaajan välityksellä. Iäkkäämmät omistajat ovat takiasi menettäneet huomattavia summia vääristellessäsi asioita ja tulkitsemalla niitä alituiseen omistajien vastaisesti.
Kuiskaaja on lisäksi estänyt omistajien vaikutusmahdollisuudet paksun kirjansa kanssa. Omistajien tahto estetään jakkaroiden puutteella väenkokouksissa. Väenkokouksiin ajatat laskuumme lapsukaisia pitkin pitäjää. Nämä ymmärtämättömät istuvat jakkaroillamme, joissa pitäisi olla meidän vanhemmat jäsenet, aivan kunniajäseninä. Poodiumilla on heilunut milloin minkäkinlainen pölvästi huitomassa nuijallaan kuin holtiton helppoheikki. Tällaisia sirkuksia on tullut kokouksistamme.
Bulvaanina käytät ymmärtämättömiä höppänöitä, jotka hourivat lehdistöä myöden lorujansa. Sepustuksesi pölvästin piirtämä on lähinnä naurettavaa. Pulvaanisi on ollut jo kiertokulussa erittäin kehno luvunlaskussa ja kirjoitustaidoiltaan jäänyt puolitiehen.
Sekoilee termiesi kanssa. Työtulot ja pääomatulot sekoittuvat lahjakkaasti, samoin omaisuutemme arvo on milloin mitäkin. Huomionarvoista on myöskin osakelajien täydellinen ymmärtämättömyys. Veroasioissa paljastuu myöskin huomattavat vajavaisuudet. Tämä Kaaleppi tekee laskelmiaan erilaisista tuotoista mutta ne eivät perustu reaalitalouteen vaan taidoiltaan kykenemätön luvunlaskuun. Lisäksi bulvaanisi hourii joistain massimiehistä jotka olisivat halunneet rahat heti jakoon, näin ette olisi päässeet niitä tärväämään. Kaikesta paistaa bulvaanin tietämättömyys ja ymmärtämättömyys omistajien tahtotilasta.
Et sanallakaan mainitse eikä bulvaanisikaan, että omaisuutemme arvo on tippunut kehuistasi huolimatta alle puoleen toimikautesi aikana. Markkinat hinnoittelevat vielä karummaksi tilanteen. Ohuista jälkimarkkinoista käy ilmi, että markkinahinta on enää alle kolmasosan startista. Minkäänlaista parannusta tilanteeseen ei ole näköpiirissä. Markkinoiden laskiessa tilanteesta tulee kestämätön kun jo kovassa nousussakin luisutaan jyrkkää alamäkeä.
Olemmehan me omistajat satsanneet yhtiöömme huomattavia rahasummia ja nyt puhut bulvaanisi kautta joistain satasista. Satsaukset on tehty jo kun sinä vielä pyöriskelit kapaloissa ja imit tuttia.

Oikaisu Martan panetteluun.
Liikemiehet eivät ole muuta kuin halunneet rahansa pois Paaden puulaakista, samalla olisi luotu mahdollisuus perustajajäsenten ja heidän jälkeläistensä realisoida heti omaisuutensa itsensä hallinnoitavaksi.
Luottamusta emme nähneet Paaden toimintamalliin. Hallinto oli asiantuntematon, ylikansoitettu ja YT- neuvotteluja ei aloitettu pyynnöistämme huolimatta, on vain lisätty väkeä ja saatu turhia kuluja aikaiseksi. Väenkokoukset olivat lähinnä vitsi puulaakin hoidossa. Omistajien vaikutusmahdollisuudet evättiin milloin mihinkäkin typeryyteen vedoten.
Korkeasuhdanteen aikana olisimme pystyneet sijoittamaan omat varamme huomattavasti pienemmillä kuluilla ja tuottavasti, jos virheitä olisi sattunut, niin ne olisivat olleet silloin henkilökohtaisia. Nyt me maksamme paaden toimitusjohtajan ja kiusattujen virheistä. Onhan omaisuudestamme haihtunut taivaan tuuliin 2/3 osaa. Näiden vuosien aikana on talous ollut huomattavassa myötätuulessa ja mahdollisuudet omaisuuden kartuttamiseen erityisen hyvät. Nyt kuitenkin on menetetty noususuhdanne tyystin ja lasku edessä. Mitä jää jäljelle muuta kuin massiivinen hallinto. Puulaakin tirehtöörin pitäisi itse osata tehdä omat johtopäätöksensä ja hakeutua tehtäviin joihin on pätevä, ei liian korkealle johon ei panokset riitä. On siis peiliin katsomisen paikka.
On myös julkisuudessa jatkuvasti ollut esillä riitely omistajien kanssa, joka ei missään tapauksessa ole julkisuuskuvan kannalta positiivista. Kuuluu menneen jopa käsirysyksi kun omistajat ovat ponnekkaasti vaatineet oikeuksiaan väenkokouksissa.
Kummalista on myös sekin, että puulaakissa on joku tolvana joka päivätöikseen haukkuu, panettelee omistajia köyhiksi, tietämättömiksi ja haistattelee. Millaisen kuvan tämmöinen toimintatapa antaa Paaden hallinnosta. Jatkuvat riidat ja asioiden ratkomiset pitkän pöydän ääressä.
Kriittinen keskustelu tulee sallia ja hallinto pitää rukata niin, että siellä voi esittää mielipiteensä joutumatta painostuksen alaiseksi. Hierarkia muutettava sellaiseksi, että omistajat käyttävät päätäntävaltaa ja valvovat neuvostoa, joka taasen syynää kiusattuja ja tirehtööriä. Nythän näyttäisi valta olevan juuri toisin päin. Omistajat täysin vallattomia ja kriittinen keskustelu ehdottomasti kielletty.
Odotammekin, että Sinä Martta ja kiusatut esitätte jotain kättä pidempää asioiden saattamiseksi sellaiseen kuntoon, että me ”rahamiehetkin” saisimme omaisuutemme karttumaan ja pääsisimme vaikuttamaan itse omaisuuteemme väenkokouksissa.
Asioita ei salattaisi ja meille annettaisiin mahdollisuus tentata niin sinua Martta, kuin kotikiusattuja ja neuvostolaisia.
Lisäksi toivoisimme, että neuvostolaiset olisivat omistajiin aktiivisesti yhteydessä ja ilmaisisivat asiansa selvästi, jotta voisimme arvioida heidän kykyjään hoitaa rahojamme kunniakkaasti. Nythän kielletään yhteydenpito hallinnon ja omistajien välillä, siitä on huhuja kuulunut, että jopa rangaistaan, kuiskaajan lukiessa sitä paksua kirjaansa.
Kuten huomaat Martta toimintasi ei ole kantanut hedelmää ja taitosi eivät riitä, saappaat ovat liian isot. Suutarin olisi pysyttävä lestissään. Sinun olisi syytä hakeutua käskettäväksi ei käskijäksi. Asenteen on myös muututtava, omistajia on kunnioitettava ja heitä pitää kuunnella herkällä korvalla.

Kaaleppi Pöpiperkilä ja muut rahamiehet

Pikkujoulua odotellessa.
Martta on hiki hatussa koittanut järjestellä kiusatuille ja neuvostolaisille pikkujoulua. Päivärähahommia onkin tehty urakalla, pitäähän edes jotkut asiat hoitaa kunnolla.
Martta on käynyt kuikuilemassa pitkin pitäjää kapakoissa saamassa vaikutteita. On syöty, juotu ja ajettu pirssiautolla. Takatyvi vain laajenee kun istuu toppatuoleilla aamutunneille asti toisten laskuun.
Kiusatut jo tietävät missä on Martan faförit istuntosali, neuvostolaisille postitetaan kirjekuori lähipäivinä.
Kuluneen vuoden numeroita ei Martta saanut räknättyä onhan luvunlasku hänelle ylittämätön este. Konsultti tilattiin tekemään tuokin homma. Ahteri vaahdossa on Martta sitten koittanut opiskella protokollaa ulkoa ja opettajana on toiminut vanha tuttu ja turvallinen avustaja joka kyllääntyi Martan yksinkertaisuuteen ja otti loparit.
Ja niinhän siinä sitten kävi kuitenkin, että asistentti joutuu neuvostolaisille tekemään sen luvunlaskun. Martta on vain esittelijänä ja luovuttaa puheenvuoron asistentille kun mennään varsinaiseen asiaan.
Puheen vuorojen vaihto tehdään niin taitavasti, kuin on opeteltu, eihän tuo neuvostolaisten lauma ymmärrä kun sotketaan selvä asia. Neuvostolaisethan vain odottavat milloin päästään kukkuraisten pöytien ääreen, kehumaan pöydän antimia ja keskustelemaan siitä, että omistajat ovat ovien ulkopuolella, vai ovatko.
Kiusatut selventävät asistentin lukuja ja muodon vuoksi kysytään, ”esittäkää kysymyksiä, me vastaamme.” Edes Juudas ei kysy enää mitään, eihän ole enää Laman ratasta kuvioissa veivattavana.
Lopuksi Martta selostaa paikallisen toiminnan olevan kärkihankkeena ja sijoitusten tuoton pitkällä aikajänteellä oikein hyvä. Rahoja on kaupattu onnettomille, kauppa vain ei ole oikein käynyt muuta kuin heikoissa hapessa oleville.
Onhan Martta sentään yrittänyt, tulos nähdään sitten kun hänen kaivoksensa vuosikymmenien päästä lopettavat rahantarpeensa, toivottavasti ei ulosottomiehen komennukseen. No, silloinhan Martta on jo tirehtöörinä jossain muussa, onnettomia johtamassa.
Nykyään ei pärjää edes onnella saatikka onnettomana. Pitää osatakin jotain ja koko ajan oppia, ei jäädä heti ensimmäiselle luokalle.
Seurue kuitenkin ruokaille ja ryyppii väkijuomia ja kaikki, ainakin melkein kaikki ovat sillä tuulella, että taputellaan toisia olkapäille. Kehutaan osaamista ja sitä, että ollaan saatu vielä isommat hävikit kassassa estettyä. On kasvettu siihen uskoon vuosien varrella, että näinhän asioiden pitääkin olla. Aivopesu on olut erittäin tehokasta, tämä seurue pitää omistajien varallisuutta jo omanaan ja paheksuu jos omistajille joutuu jotain tilittämään. Kevään väenkokouksessa onkin omistajien pussiin kilisemässä vain vähenevässä määrin hiluja. Koeäänestyksissä pikku kännissä olevat heiluttelivat handujaan siihen malliin, että Pölkky kirjautti päätöksen olevan yksimielinen. Päätös sai hyvä huutoja kaikumaan ulos kapinetin seinienkin.
Juhlallisuudet jatkuivat kunnianosoitusten jaolla.
Askotti kutsuttiin kokousväen eteen ja palkittiin kultaisella pannalla, olihan hän haukkunut, panetellut ja haistatellut kansalaisia oikein urakalla. Kusut jopa vähävaraisten kintuille niin kuin piskin kuuluukin tehdä.
Martalle taputettiin käsiä koska oli pysynyt budjetissa ja taseesta oli kadonnut vain 10 miljoonaa. Hyvä Martta huudot lopuksi martta poloisen kunniaksi.
Pölkky istui poodiumilla ja luuli saavansa myös palkinnon kun on estänyt omistajien sisäänpääsyn puulaakin päätöksentekoon. Huomionosoituksia ei tälle Pälkylle tullut. Ähisi, puhkui ja ähkyi kun ulkokäymälässä ulostaessa, huomiota ei kuitenkaan tullut.
Naama krutusa pälyili kun jäi palkitsematta, eikä saanut muutakaan huomiota. Miten käy Pölkylle kun tukkakin oli noin sekaisin pikkukiharoiden törröttäessä ylt ympäriinsä.
Joutuu karjakoksi kuitenkin sinne ulkolaisten sekaan.
Mutta kuka oli Joulupukki, sitä ei edes Askotti tiennyt, eikä muukaan tonttulauma. Askotti nyt ei mitään tiedäkään sehän on paha sinänsä. Kuuluu olevan lukukursseilla, luvunlasku ei oikein onnistunut eikä näy tuo lukeminenkaan oikein käyvän. Ymmärrystähän tällä pölvästillä ei ole rahtuakaan. Eihän koira osaa kuin haukkua. Poloinen kulkee polvihousuissa pitkin talvea ja uikuttaa. Sukurasite polisella pahalla kun Aatukin vei veljien kassan, aina toisten taskuilla.
Mutta kuka oli se pukki, siinäpä Martalle on ja aisankanattaja Askotille on miettimistä, piirin pukki se ei ollut. Valepukki tälläkin kertaa mutta kuka.

Köyhyys on kauhia tauti. Nivalassakin.

Askotin vaalikoneisto.
Askotti on valjastanut vaalikoneistonsa ja satsannut oikein olan takaa kansalaisten omaisuutta kiertueeseensa. Musta pomppa on kaivettu henkarista ja koipallot varisteltu pois. Harjoituksia on tehty viikkoja ennen kuin Kaliffi saapuu paaden platformulle.
Verkosto on kysellytkin kannattajiltaan kannatusprosentteja ja saatiin samantapaisia lukuja kuin entisessä neuvostoliitossa ja nykyisessä Pohjois koreassa.
Askotin naama on kalpea ja posket roikkuvat pitkin suupieliä. Aivan niin kuin jollain puldokilla oikeastikin. Askotti on opetellutkin lausumaankin Kaliffin tapaisestikin asioitakin. Onhan hän harrastanutkin oikolukuakin jo pidemmänkin aikaakin, kun on ruikuttanutkin omistajienkin asioistakin.
Hyvähän se on, että tekee jotakin leipänsä eteen. Sitä vain ei ole kertonut miten kansantalous karttuu kun palttoo päälläkin liehuaa pitkin radanvarsiakin.
Lisäksi mainoo kaliffiaan koko paaden pormestariksi vaikka edustaakin vain kykyä. Maalaisliittolaisten luulisi jo kohottelevan kulmakarvojaan kun alueella häärää vieras ukkokin.
Askotti kuitenkin puuhastelle kun siitä saa maakunnan rahoja ja kassa saadaan kohdaltaan näyttämään parempaa kuin oikeasti onkaan.
Askotti on aina valmis ”hommiin” missä vain on löysä raha tarjolla. Onhan hän mainonut itseään upporikkaaksi ja halveeraa tavallisia kansalaisia. Paaden pitäjän pikku kunnan kansalaiset ovat erityisesti Askotin hampaissa. Köyhiä kuulema kaikki ja ymmärtämättömiä. Eivät kuulu antavan ääntänsä tälle lerppaposkelle ja sekös saa Askotin paheksumaan. Kuitenkaan tämä Askotti ei jaa sitä oma ymmärrystä missään vaiheessa, eikä osoita minkäänlaisia kykyjä käsitellä asioita. Ainut mitä osaa on kadehtiminen jo köyhiäkin.
Tämä meuhkaaja on ollut monissa paadenvaaleissa mutta menestys on ollut lähinnä takarivin taavina. Viisaaksi mieheksi tätä lärviensä levittäjää ei siis voi sanoa. Aika rientää ja poloinen kyntää samaa sarkaa vuosi vuodelta ja koittaa kuikuilla aina missä vähänkin julkisuutta saisi.
Mitään saavutuksia ei ole tälle kehuskelijalle merkitty. Aikaansaannoksista tätä jakojäännöstä ei siis tunneta. Ainut mistä ihmiset tämän pellen tunnistaa on ne polvihousut ja kulunut julkisuuskuva. Tuoreutta ei tuosta naamavärkistä löydä hakemallakaan, siksi pitää kovasti ponnistella köyhien kukkarolla. Jostain syystä tämä tyhjätasku huutelee kylänraitilla kyvyn propagandaa mutta aineellisesti kuuluu alimpaan kastiin henkisesti ei edes sinnekään.
Vaalikarja seuraa ja taputtaa käsiään tälle nukkavierulle kuuhkailijalle. Väentilaisuuksiin tulee kuitenkin vain sellaiset jotka eivät tiedä mistään mitään, eivät ota selvää mutta kuuntelevat mestariaan autuaan tietämättöminä.
Näin tämä pikkunilkki kannattelee itseään julkisuudessa ja väki seuraa tilannetta lähinnä huvittuneena.
Vaaleja tulee ja vaaleja menee mutta yksi on varmaa Askotti on aina jäänyt rannalle. Paden pitäjässä on kuitenkin jonkinlaista ryhtiä vaikka Askotti kuinka solvaa Paaden asukkaita.

Askotin vitutus.
Askotti on vuositolkulla ilmaisut kärsivänsä tuosta katalasta taudista. Tietämystä kamppeesta, joka häntä niin kolottaa ei ole askotilla ollut, eikä ilmeisesti tule olemaankaan.
Askottihan pukeutuu kuin joku ransiitti ja kulkee muutenkin kuin parempien piirien poikaparit. Onhan kaikkien tiedossa, että nykyään pitää olla kiintiöt pienemissäkin puulaakeissa kuin Paasi.
Askotti katselee ja lukee lehtiä ja kirjoja jo käymälässäkin, pytyn takana on pino lehtiä joissa on sivut kovasti kuluneet. Aineistossa on kuvia ja tekstejä jotka näyttävät ihmisen anatomiaa herkimmistäkin paikoista.
Askotti koittaa lääkitä vitutustaan lukemalla aineistoa ja oikea käsi vispaa haarojensa välissä ees takaisin ja vasemman käden peukalo persereijä päällä. Syy tähän on se, että Askotti on kokemuksesta huomannut, että aikansa vispatessaan tikkunekusta tupsahtaa höyryt pihalle ja samalla peräpääkin puhaltaa riemuhuudon yhtäaikaisesti. Peukalo estää pahemman vihellykset takalistosta. Omin käsin onneen hän kuitenkin vatkaa alituiseen ja vielä siitä toitottaa airueet edellä pitkin pitäjiä. Syytä tähän yhtäaikaieen vihellykseen ei Asotti tiedä mutta peukalolle on käyttöä ja yksikätisenä etupuolella jatkaa venytyksiään. Vitutus kuitenkin takoo takaraivossa ja sitä hän mainoo pitkin paaden yleisöosastoja.
Milloin vain joku ottaa kantaa paaden kohelluksiin Askottia alkaa heti vituttamaan ja käsi vispaamaan.
Tauti on pahentunut aikain saatossa ja Paaden sukupuolitautilääkäri Varpu Hontelo on toivoton kun ei saa Askotti normaaliasentoon.
Sitä tikkunekkuaan vain tarmokkaasti koeajaa mutta varsinaiselle ei pysty mitään. Vinoutunut on Askotin miehisyys kun vain katselee kuvakirjoja mutta ei opi ”lukemaan”. Pelkojensa orjana Askotti punastelee kun ei muuta osaa. Aina sama juttu kun joku jotain sanoo, niin alkaa se tauti vaivata ja käsi vatkata.
Askotti kirjaa vatkaamiset aina sitten palstoille ja vieläpä rehentelee niillä. Makean päälle ei kuitenkaan ymmärrä vaan pukkii vain hylsyjä hätäpäissään ja toppuutellee peukalollaan peräpäätä.
Neuvoista tämä vatkaaja ei ota vaaria vaan tinkoo vain vitutustaan ja ei meinaakaan hoitaa hommia luomun tapaan.
Kamalaa kun on tuollainen ongelma joka vaatii hillitöntä käsityötä ja venttiilin sulkemista manuaalisesti käsipelin. Askotin mielestä tämä on sitä nykyaikaa. Oman kehon hallinta on hänelle arka paikka. Ilmeisesti hän on nyt se sukupuolineutraali, vai miksi niitä nykyään mainitaan. Hyvää on kuitenkin se, että ei sinä vastakkainen sukupuoli menetä mitään vaikka tämä vispaaja vituttaja onkin perehtynyt vain omiin haaroihinsa.

Paaden kokous viikolla 50.
Saihan ne neuvostolaiset mahansa täyteen ruokaa omistajien maksamista kukkuraisista pöydistä. Paaden ovi on käynyt tiheään aina on ulosmenijöitä ja joku poloinen astuu sisään ja kohta taasen kävelee kartanolle.
Kukaan osaava ihminen ei pysty olemaan paaden kontuurilla kun martta jää tiedoiltaan ja taidoiltaan aina alimmaiseksi. Martta ei siedä sitä, että palkataan taloon joku oikeasti tietävä työntekijä. Onhan se noloa kun tirehtööri on huonoin porukasta.
Lennu Vesiperän tilanne vain on tukala kun on näivettynyt sinne kontuurille puhelinvastaajaksi ja omistajien pompottajaksi. Muualle ei pääse, oltava silloin vain Martan alaisuudessa ja nieltävä se paska mitä sieltä lentää. Lennu Vesiperä on mieluisa työntekijä kun Martta saa kekkuloida Lennu Vesiperä yläpuolella tietäen, että Lennu Vesiperällä ei ole uutta säilytyspaikkaa enää mahdollisuus saada. Kuka vanhaa akkaa enää palkkaa hoteisiinsa varsinkaan kun on CV:ssä paaden leima.
Käytiinhän siellä törsöökeissä sitten budjettiakin läpi. Kukaan ei vain tiedä mihin se perustui. Vaikealta näyttää Martan touhut. Lompsa laihtuu ja ämmä paisuu.
Numeroita levitellään ja kehutaan mutta miksi kuitenkin alamäkeä lasketellaan. Milloin neuvostolaiset ottavat sen vallan joka niille kuuluu. Ensimmäiseksi pitäisi tietysti kantaa Maertta jakkaroineen kartanolle ja kiusatut perässä. Omistajien käsityksen mukaan koeaika on jo mennyt monioita kertoja umpeen. Neuvostossa on ilmeisesti vain vellihousuja pyrkyreitä jotka istuvat perseellään ja kuuluvat milloin mihinkin komiteaan, josta saa jonkun euron toisten rahoja. Porukasta ei löytyne enää yhtäkään hyvätasoista miestä, joka aukaisisi sanaisen arkkunsa ja antaisi tuolle leikkimiselle sellaista kyytiä, että Martan ripuloiva vatta päästelisi sellaisia tuskankiljahduksia ja heittelisi räiskeitään pitkin ja poikin käymälää.
Kontuuri tyhjäksi kalusteita myöjen ja lukot vaihtoon.
Toimintaa pitää jatkaa mutta terveeltä ohjalta ja osaavilla ihmisillä. Kuunnella Paaden asukkaita ja omistajajäseniä. Hyväksyä kriittinen keskustelu. Antaa mahdollisuus väenkokouksissa väelle käyttää sitä valtaa joka omistajille kuuluu. Puheenjohtajaksi ei saa kutsua sellaisia pölvästejä jotka nyttemmin on olleet poodiumilla. Naama punaisena ähistään ja tavataan Kuiskaajan kirjaa ja silti menee pieleen.
Neuvostolaisiakin pitää tuuletta. Menkööt Pölkky sinne missä on ukrainalaiset talonpojat jauhavat hänelle yhteiskunnan jauhoista tulosta. Pelon valta pitää lopettaa neuvostossa ja rohkaista valittuja kuulemaan äänestäjiään ja koko omistajakuntaa.
Riidat omistajia vastaan ovat Martan parasta osaamista ja sitä ei tarvita edes Paaaden toiminnassa, eikä Paaden pitäjässä.

Röyhkeää vuotta 2018 ja korskeaa sijoitusvuotta !5vuotta sitten PPO:n arvo oli 174 milj. €. Nyt PPO:n markkinaarvo 57,55 milj. €, Tasearvo noin 100 milj. €. Luvattu tuplata 10 vuodessa, nyt mennyt 5 vuotta ja laskenut 70 milj. €. Tukiostoilla saatu markkinaarvo pysymään juuri ja juuri 700€/osuus. Jälkimarkkinoita ei ole olemassa, kukaan sijoitaja ei ole kiinostunut sijoittamisesta kun ei saa rahalleen vastinetta, eikä äänivaltaa. 8% tuottokin on jäänyt noista edellä mainituista luvuista johtuen lähinnä pannukakuksi. Silti hallintoneuvosto istuu perseellään ja kaivaa nenäänsä mutta ovat vain nyökyttelemässä kun hallitus häärää toimitusjohtajan kanssa omiaan.

Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto, paitsi Vörskotilla, jolle
vanhojen ihmisten lantit eivät anna rauhaa.
"Aika juoksee ja minusta ei tullutkaan senaattoria, vaikka me
(voimasana) niin sovittiin." Pauliankka lupasi minulle puolet
valtakunnasta ja paikan oikealla puolellaan istumassa kolmi
yhteisessä maailmassa, eli Itse-ensin, omaetu ja toisten taskut.
Lakimies U-u-te-la ei enää vastaa puhelimeen, vaikka lupasi,
että kaikki on ok. Ok, .....Ei kyllä ole. Tämä PPO:n kupru kyllä
meni päin sitä yleissanaa, jolla myös tuheroa viitataan.
Eihän tämän näin pitänyt käydä?
"(voimasana)" kaveritkaan ei enää moikkaa. Vit**!!

Askotin sanoma tai oikeammin sanomatta jättäminen.
Askotti meuhkaa kylillä ja liehuaa sen kinnin liivinsä kanssa. Mitä sitten on askotin sanoma. Raamit ympärillä kertovat vain vitutuksesta ja invalan köyhistä, näillä on askotin sanoma kehystetty. Mitä tämä paha sinänsä sitten oikein sanoo taulun raamien sisäpuolella, ei mitään. Poloinen ei pysty minkäänlaiseen dialogiin. Tyhjä on taulu näiltä osin. Ei tosin yllättävää.

Kun tarkemmin tutkin ja perehdyin Osuuskunta PPO: n ja sen sidos-omistusyhtiöiden tilinpäätöksiin ja kirjanpitotietoihin niin tulin siihen tulokseen, että jäsenille voidaan palauttaa 16 439 000 € joka on vapaata sitoutumatonta pääomaa kuten kaikki tarkastus ja selvitysinstanssit ovat lausunnoissaan julkituoneet. Milloin teemme ao. päätöksen asiassa saadaksemme yhden kaikkia jäseniä tyydyttävän ratkaisun toteutettua ?

Niin ne PPO:n omistajien rahat häviää, kuin pieru Saharaan.
Mitään näkyvää niistä ei ole syntynyt, eikä synny.
Kiitos vain koplaajille.

Suomalaisella klubilla kertoivat että nyt on valtakunnan tason viranomainen ottanut tiukan otteen osuuskunnan muunneltua totuutta esittävien edustajien ja palkollisten toimintaan. Enää ei mene läpi heinähatuille kelpaavat selitykset vaan asiat on esitettävä virallisesti ja juridisesti oikein. Alkaa likasanko kaatua ja tulla päälle silotellun kermavaahdon alta sinne piilotettu sonta esille. Siinä voi moni hallintovastaavakin joutua puollustelulinjalle mutta ei auta enää .. en minä tiennyt esitykset..

Sullahan ei ole edes pääsyä ko. klubille...

Onhan tämä hommaa, tuottava IT-alan yritys muutetaan sijoitusosuuskunnaksi,
jolla ei ole suuntaa, eikä päämäärää. Tappiota nakuttaa joka päivä.
Tämä on kyllä varsinaisen sairaan mielikuvituksen tuote.

Kuksi sanotaan sellaista henkilöä, joka nilkuttaa kolmannella jalallaan?

Kuiskaaja Simonii.
Kuiskaajalla on oma paikkansa Paaden kontuurilla aivan siinä Martan jakkaran tuntumassa. Martta kun on taitamaton asiassa kuin asiassa niin pitää olla kuiskaaja joka oikeasti johtaa Paaden puulaakia. Marttaa odottaa vaikeat ajat kun suhdanne on nyt korkeimmillaan ja Martan sijoitukset alimmillaan. Käyrät sojottavat alaspäin ja viranomaiset hätistelevät. Kuiskaaja työllistyy ja työllistää itseään. Kuiskaajahan oikein ryhdistäytyi ja otti jo tuomiovallankin itselleen, näin Esson paarissa tiedettiin kertoa, huhuna mutta huhuissa on useasti perää. Tätäkään huhuaa ei ole kumottu vaan kuuluu olevan kohillaan.
Paaden kevätkokousta valmistellaan ja paikkaa katsastetaan sinne tuttuun ja turvalliseen Periferiaan jossa kommunistitkin ovat käsi kädessä kyvyn kanssa, jopa Raahen viisaskin on porukoissa mukana.
Kuiskaaja on jo etu käteen sopinut kiusattujen ja Martan kanssa, että jäsenet saavat ainoastaan kuunnella mitä sanoja Pölkylle on pistetty paperille. Sitten Martta antaa parempiensa selvittää talouden olevan hyvässä mallissa vaikka käppyrät roikkuvat kuin vanhan miehen vehkeet velttona.
Kiusatut esittävät kiitoksensa valtakirjain antajille ja Martta saa vielä jatkaa tointansa koska hommia on ilmaantunut niin paljon.
Tietysti kauhan varteen on haalittu joku järjestelmän ja verkoston aisankannattaja joka niska punaisena mutta häpeämättömänä käy puolustamaan Marttaa ja kiusattuja, neuvostolaisista ei ole väliä. Niitähän vaihdetaan sitä mukaa kun joku viisastuu ja silloin ovi käy ulospäin. Kritiikkiä näitä veijareita vastaan ei saa esittää.
Laulukuoro on haravoitu maakunnista ja valtakirjojen jako tapahtuu suljetuin ovin.
Varsinaisille omistajille on se pufee sitten ainut paikka missä saa rahoilleen vastinetta joskin kovin vaatimaton verrattuna hallintoherrojen kokouksiin joissa on kukkuraiset pöydät syömistä jo jokunen viinaryyppykin palan painikkeeksi.
Uudet neuvostolaiset on valittu jo paljon ennen kokousta, valintatilanne näin vain pitkittää turhaan ihmisten aikaa tässä teatteriesityksessä jossa virallisena valvojana toimii Kuiskaaja Simonii sen paksun kirjansa kanssa.
Reppana on lueskellut annetun tekstin perinpohjin läpi ja pistää leimasimella puumerkkinsä alle . Reppanan mielestä kaikki on valmisteltu ja hoidettu niin kuin tämäntyyppisessä puulaakissa on tapanakin. Reppanahan on tuskaillut kun sitä hiillostetaan, vaikka kuinka yrittää parastaan pistää ja lausua vääränkin oikeaksi. Jättää varsinaisen pois ja keskittyy siihen oleelliseen, elikkä naamioimaan holtittomuudet. Siinä on jo yhdelle munattomalle miehelle tarpeeksi tekemistä. Siihen ei kaipaa enää mitään virallisia selvityksiä.
Martalla on vaikeuksia tietävät siellä Esson paarissa. Tukiostoilla voidaan vielä hämätä erilaisia arvostuksia mutta virallinen valvoja on terästäytynyt ja papistokaan ei ole enää suojana, puhumattakaan verkoston merestä.
Mitä Martta höpisee väenkokouksessa tiedetään mutta kumma kuulla se sen omasta suusta. Hampaat on takulla tiukalla ja kihinä melkoinen. Miten pahansuopa narsisti hillitsee itsensä, karistaako kenenkään reveleihin. Jos reveleihin tryykää, niin vastarinta on nyt eri tasolla kuin aikaisemmin. Meneekö painiksi nähtäväksi jää.
Esson paarisa kuitenkin livenä seurataan ja reaaliaikaista neuvontaa jaetaan.

Nyt ois taas tullut hynää patsashankkeeseen jos raahen viisas ois ollut viisas mutta kun tyhmä ja mielestään ahkera (lue ahne) niin ehtiipä sitä saada paljon pahaa aikaan . Nytkin elisan oskkeista tulisi osinkoa 1,65 €/kpl ja niitähän oliko 5 M-kpl ? Ne myytiin hädissään ja menetettiin nyt 8,25 M€-verot..jota niin hirveästi pelättiin.. no kykypoikien tahdon mukaan jäsenet maksaakin osuuskoroistaan niitä veroja..on niin "orpo" olo että !

Paaden vehkeilyn tärkein tapahtuma lähestyy.
Paadessa on meneillään oikein pikku kiire kun väenkokous lähestyy ja paikka pitää varata taasen kerran sieltä tutusta ja turvallisesta paikasta jossa kommunistitkin istuvat samassa pöydässä kokkareiden kanssa.
Martta on aivan kaikki ja paaden sanomissa huohottaa valonnäyttäjää toimilleen. Valonnäyttäjän koulutustausta pitää olla melkein kuiskaajan tasoa ja yhteistyökyky puliveivaajien kanssa pitää ulottua 10 vuoden taakse. Sukujuuret tarkastetaan aina 3:n ja 4:n sukupolveen asti.
Paikka tulisi olemaan vakituinen apulaistoimitusjohtaja. Martalta kun puuttuu koulutustausta käytännössä kaikilta toimialoilta, joita nyt vaaditaan. Martta jää nyt CV.sä osalta kaikeist huonoimmaksi. Se pistää sapen kiehumaan narsistin suonissa, hän voi kehua vain riitelemisensä taidoilla.
Martan puuhahenkilöt ovat Martan lisäksi keräilleet valtakirjoja entisten lisäksi kasapäin. Pitää varmistaa, että Kuiskaaja Simoniin ei tarvitse ponnistella sen paksun kirjansa kanssa äärimmilleen.
Kuiskaaja Simoniilla on vuoden aikana ollutkin paljon konsultaatioita Paaden konttuurissa. On käyty oikeutta perinteiseen tapaan ja uutta juttua pukkaa päntiönään.
Simonii onkin rässännyt ne upslaakihousunsa ja koittanut saada polvipusit ruotuun, jotta näyttäisi punaposkiselta ja pullukalta kuiskaajalta. Vyö on tinkiällä niin kuin Askotin liivit Paaden kunnan asemalaiturilla. Kiimakenät on lankattu ja putsattu.
Kotikiusatut on valinneet jo ennakkoon neuvostolaiset, jotta väenkokouksen ei tarvitse tuonkaan asian kanssa painia ja äänestellä selvässä asiassa.
Neuvostolaisiksi on valittu vain sellaisia henkilöitä jotka sitten nyökyttelevät kotikiusatuille kun se aika koittaa. Ensi viikolla kuitenkin neuvostolaiset käyvät kuulemassa mitä kotikiusatut määräävät ja teettävät seuraavana vuonna. Pullikointia ei sallita. Onhan rakkikoirana Askotti jo teroitellut hampaitaan ja pyörittänyt rusamasiinaansa jotta kokousmateriaali saadaan kiusattujen tahdon mukaisesti neuvostolaisille.
Kiusatut ovat tarkoin harkinneet omistajille annettavat armopalat mutta edellytyksenä on, että kukaan ei tee jäsenaloitteita tai muutenkaan edes sipisemällä esitä paheksuntaa Martalle, kiusatuille taikka neuvostolaisille.
Talouden pitkä ylämäki on vain ollut kovin raskas kulkea Martan. Poloinen ei ole tässä talouden ylämäessä saanut pääomia karttumaan ja on niin hengästynyt, että tarvitsee sen uuden sihteerin rinnalleen kun omat pauhut ovat loppu, vaikkei niitä alkujaankaan ollut nimeksikään.
Mutta miten käy Martalle kun kuu kiertää joitain kertoja.

Köyhi taas wituttaa....

Sitä on sitä sanojata. Joko pittää pyytää tukia ylhäältäki. Eikös se enviikolla tuu oikein sädekehä pään päälle kun kastatta ihtennä sielä kiven louhoksesa ja russautatta vielä niitä atomeja säekehäksi pään päälle. Pimiäsäki omistajat näkevät missä se piru liikkuu kun silimät kiiluu atomin voimasta.

Viimeinen voitelu.
Kuviteltu tarina muovaintuu aina kun vuodenvaihteet ja vaihdevuodet alkavat vaivaamaan Martan ja hengenheimolaisten kujanjuoksua. Onneksi tämä tarina on vain tarina, olisi kamalaa jos totuuskin olisi tämän näköinen.
Tulevan viikon alkupuolella pidetään sitten viimeinen voitelu neuvostolaisille oikein neuvostoliiton maaperällä atomiajasa. Mennään louhokselle syömään, juomaan ja tarkalla korvalla kuulemaan mitä kotikiusatuilla on sanottavaa.
Neuvostolaiset ei saa itse tehä muuta kuin kuunnella mitä sanotaan ja komennetaan. Atomeista otetaan irti kaikki oikein enerkia tornisa.
Kokouspaikka väenkokoukselle on päätetty ja ilmoitetaan siitä neuvostolaisille, joskin salaisena. Pöydän antimet on tällätty niin, että neuvostolaiset voivat aterioinnin jälkeen röyhtäillä täysillä mahoilla ja tuntea olevansa ”ytimesä”.
Kuiskaaja Simonii on valmistellut kiusatuille selkeäsanaisesti työjärjestyksen sekaannusten välttämiseksi. Väenkokouksessa ei saa antaa mitään mahdollisuutta väen ottaa kantaa mihinkään, eikä tehdä aloitteita. Jos joku intaantuu vaatimaan jotakin, niin häpäistäköön ja nolattakoon hänet ensiksi sen punaniska puheenjohtajan taholta ja sitten kiusatut luovat paheksuvia katseita omistajajäseneen. Sitten vain punaniska paukuttaa sitä nuijaansa, pyytää siirtymään työjärjestykseen.
Martalla on selittelemistä kun pitää saada uusi valonnäyttäjä kun ei edellisillekään löydy työtä. Koko konklaavin vahvuus on niin ankara, että piilopaikkoja pitää olla paljon ja kontuuria laajennettava puolella. Tätä ei pistetä työjärjestykseen.
Martan kiihko on kova,kannattaisi kokeilla sen kestävyyttä karistaako jonkin kimppuun kun pikkuisen leukailtaisi ja pomppisi pystöön alituiseen, pyytäen puheenvuoroja väenkokouksessa. Martalla on tästä toiminasta hyvä referenssi, kun on narsistin perikuva, niin hupia on odotettavissa. Viisaallekin pitäisi näin saada näytön paikka. Onhan pörssiyhtiöidenkin kokous rumpa käynnissä, mennytkin jo. Kvarttaaleja kuitenkin iloisena ilmoitetaan omistajille.
Martan kvartaalit ja tilinpäätökset ovat kuitenkin vaikeita selittää ja sen saakin tehdä assistentti ja lopuksi silotella Reppana, housunpuntit tutisten.
Paaden kyhäelmästä ei tullut Viisaalle minkäänlaista monumenttia, jäi torsoksi, rapamontuksi ja pilaamaan kommunistien ja kykymiesten mainetta. Demoveljistä ja maalaisliittolaisista ei ole niin väliä. Se pikkutakkinen pöhnässä oleva ostajapoika kyllä pettyy kun tuli hankittua se förkkeli aivan turhaan. Siis se osuuksien ostajapoju jolla ei ole rahaa ostaa mutta aikoi ostaa mutta ei ostanutkaan, vaikka aikoi.
Taisi Raahen Viisas jäädä tämänkin väenkokouksen jälkeen ilman paaden monumenttia. Huuli lerpallaan saa kuikuilla vain siellä työväenluokan seassa, ruiskutella 4711 aineita pieluksiinsa, että ei työmiesten haju tartu.
Aidata pitäisi moinen paadenmonumentin rumilus, onhan paaden ympärilläkin oikein sähköaita. Ei pääse omistajat vaikuttamaan ja sotkemaan kiusattujen tuuminkeja. Vahtina toimii Kuiskaaja Simonii paksun kirjansa kanssa.
Martan asema vaikeutuu kun haetaan uusi tirehtööri jolla koulutaustakin on lähes Simoniin luokkaa jopa ylikin. Tiedä häntä, käytetäänkö tätä kerbeeros koiraa sen jälkeen konsulttina enää niin paljon kuin nyt. Tämä kerbeeros koira on vuosien varrella lihottanut itsensä omistajien rahoilla omistajia vastaan pulloposkiseksi. Keskinkertaisuudetkin pärjäävät kun saa käydä omistajia vastaan omistajien rahoilla.
Väki tuumailee ja esson paarisaki käy kuhina, että onko Martalla palanut pohojaan vielä viime metreillä.
Vaikea ottaa selvää kun on ollut takatyvinen tallaaja alusta alkaen.

Neuvostolaiset olivat kuunteluoppilaina.
Tämä lammaslauma körötteli ydinvoimalamonttuun kyhätylle sädetystornille oikein sankoin joukoin. Tietysti omistajat maksoivat kulkemiset ja syömiset.
Porukka repi saamiaan kirjekuoria auki kokouksen alussa ja hypisteli saamaansa A4 nippua tietämättömänä mistä on kysymys ja mitä niisä proopuskoissa oli painettuna.
Kyllä siinä käteltiin, taputeltiin ja vaihdettiin niitä kuivia kuulumisia. Kehuttiin kuinka rauhallista on ollut ja kaippa ne kiusatut vetävät kokkouksen tahtonsa mukaan ja onhan niillä ollut tukenaan se Simonii, se kuiskaaja joka pitää huolen, että saamma jatkaa väenkokouksenkin jälkeen. Lautakunta on ohjeistettu nimien kanssa ja tavarantarkastajat ovat pistäneet papereihin puumerkkinsä. Tavarantarkastajathan muka siunaavat kiusattujen työn. Oikeasti se on niin, että tavarantarkastajat vain leimaavat asian kuin asian aivan kiusattujen tahdon mukaisesti.
Paperiasiat olit siis kunnossa. Uutta virkaa esiteltiin tarpeellisena koska Martan paukut eivät riitä kun ylämäki on ollut niin kova, jopa lopaaleilla markkinoilla. Rekrytointiosastolla onkin ollut kiire kun ovi käy tiheään. Ainut mitä on paadessa jouduttu tekemään, on jatkuva henkilövirta kun toiminta on ”paisunut” mutta tase laskenut puoleen. Henkilöstöpuolella vahvuutta kuitenkin lisätään, jotta saadaan Martalle lisää alaisia ja voihan olla, että ovikin käy edelleen ulospäin. Töitä paaden konttuurilla ei ole ollut aikoihin mutta onhan siellä ollut sitten riitojen selvittelyä ja uusien esilletuloa aivan päntiönään.
Kauppaa oli tehty mutta epäselväksi jäi, paljonko kaupoilla oli saatu tienestiä. Väkiä on kyllä ollut niin paljon, että olisi pitänyt saada paperille jotain selväkielistäkin tekstiä ja numeroita.
Liikevaihto oli kutistunut kait siksi, että kauppa ei ollut kannattanut ja vanhat korkotuotot saatiin näin näyttämään muhkeilta vaikka toelisuuesa tuottoja ei ollut juuri ollenkaan.
Oli myyty ja ostettu joitakin kummajaisia. Myyneistä oli vain maininta, että saatto jottain tulla jollekin tai sitten olla tulematta. Ostoja kehuttiin jämäkämmin. Ne oli kuulema ”vuorenvarmoja” valtauksia, niin kuin aina kullankaivajat ja taivaanrannan maalarit tuumailevat.
Nousukausi on kuitenkin lusittu ja tulos on se, että tasearvoaan on lasketeltu puoleen ja markkinahintakin on nipin napin puolet tasearvosta, muuten on mennyt kuulema oikein hyvin.
Kiusatut oli kuitenkin päättänyt jakaa omistajille murusia kun ei muuta ollut jaettavissa. Väenkokous pidetään edelleen siellä jossakin jossa kommarit ja kekuloijat käyvät käsi kädessä kun on yhteinen etu ajettavana, oma kukkaro.
Ensi vuodelle ei ole odotettavissa enää murusiakaan omistajille mutta onhan silti homma hanskassa ja väkiäkin lisätää ja jos ei tuo väenlisäys riitä, niin pittää kuuluttaa lissää. Pitäähän Martalla olla alaisia, eihän martta muuten näytä oikialta johtajalta ja tärkiältä tirehtööriltä.
Onhan toimitusjohtajan täkein työ simonitsata silimälasin sankoja ja riidellä omistajien kanssa.
Uusia tuulia ei siis ole tulemassa mutta vanhat puhaltavat vankasti.
Seuraillaan Esson paarisa tätä näytelmää huvittuneena ja heitellään pikku täkyjä Askotille ja muillekin raakkujille.

Paaden vihkimisseremonia siirtyy. Ei ole löytynyt hyväksyttyä rakentajaa vaan on jouduttu ulkoistamaan " henkilökohtaisista syistä" arkkitehdin yksi apulainen. Tilalle on nimitetty kirjanpitoon vilialisoitunut isompaan kaupunkiin paennut misukka jotta on myös hamepuolen suojamuuri löysien lahje-heinähattujen lisäksi pääpukarilla odotettavien tulevien vuosien huonojen tulosten takia.

Häntä heiluttaa koiraa ja kuormasta syönti jatkuu suurilla kuluilla höystettynä.

Paaden kokous sääntöjä ja lakia noudattamatta.
Paaden kokous on loogisesti taasen periferiassa siellä jossakin. Osallistuminenkin on estetty parhaalla mahdollisella tavalla. Työssä käyvät eliminoidaan viikonpäivällä ja kellonajalla. Vanhempi väestö erkaannutetaan sillä, että paikka on siellä jossakin jumalan selän takan. Paikkahan pitäisi olla Paaden kotinurkassa mutta kotikiusatut ovat perinteisesti viis veisanneet laeista tai säännöistä.
Ne jotka pääsevät osallistumaan väenkokoukseen eivät saa suutaan aukaista. Omia aloitteita ei oteta käsittelyyn, siitä pitää huolen se punaniskainen nilkki siellä poodiumilla.
Sääntöjä rukataan siihen malliin, että kiusattujen on helpompi hallita hupenevaa kassa. Työjärjestys on hyvin valmisteltu ja Kuiskaaja on käynyt sen läpi jonkun neuvoksen kanssa moneen kertaan, että voi sitten välillisessä oikeudessa sanoa välimiehelle, että näinhän me sovittiin ja käteltiin oikein palkkioiden kera.
Ovi onkin käynyt tiuhaan kiusattujen kinkereillä. Kaukana ovat jo ajat jolloin Sappi hönkäili kokouksessa tulenkatkuisia toilauksia. Viisas on kumaraselkäinen ukko joka ei pysty enää siihenkään mihin aikaisemmin, elikkä puhumaan paskaa. Askotti on harmaantunut ja kulkee niissä kummallisissa tamineissaan aulassa ja laskeskelee Martan kanssa milloinka linjakot tuovat valtakirjat käräjätupaan. Nyökyttelevät aulassa olijoille vaikka kukaan ei välitä tuosta rakkikoirasta ja Marttakaan ei taida nauttia kenenkään suosiota, kiertävät mokoman kaukaa.
Marttahan mainoo sitä, että omistajia kuunnellaan ja toimitaan avoimesti. Niinhän on tosiaan tehty, avoimesti oltu sulkeutuneita ja tieto piilotettu liikesalaisuuksien taakse.
Mihail Törppö on poistunut takavasemmalle. Poissa on Lättykangas ja Tussu. Poissa on myös moni muu entisaikojen ketkuilija.
Juuda on kuitenkin paikalla ja se toinenkin takinkääntäjä. Istuuhan tuolla Kaarnalakin pystyä, vaikka suunnitelmat meni monelta osalta myttyyn. Ei tullut kanslerin paikkaa ei. Ei riittänyt kielen pituus nuoleskella maalaisliittolaisten ahteria, ei saanut edes jalkaansa oven väliin. Haalaripääliset eivät huoli ja maalaisliittoon ei pääse kun on liian lyhyt kieli.
Kuiskaaja on kuitenkin paljon vartijana ja paikalla ainakin kun puhutaan laskutuksesta 250€ ALV.
T.Pölkky on harjoitettu hänelle kirjoitettua puhetta jo viikkotolkulla niin, että loistaa pääknupin läpi muukin kuin tyhmyys. Liekö sädettynyt siellä Hanahikivellä.
Martta pyörii tapansa mukkaan käytävillä ja koitta näyttää viisaammalta kuin onkaan. Silmälasin sangat on simonitsattu ja naama on kuin kissanpojalla jonka nokka on kastettu siihen omaan paskaläjään. Kokousväki on varovainen ja pitelee papereistaan kiinni kaksin käsin kun tämä kotka lähestyy. Parempi on pitää varansa, ettei se kehno vie papereita kourasta ja lymyä pulpettinsa taakse niitä tavaamaan ja ähisemään.
Onhan se Askoti saanutkin kiertokirjeellään melkoisen nivaskan noita valtakirjoja. Nykyisin demokratia toimii näin Paaden väenkokouksissa. Askotti on monessa seurassa mukana ja kiertelee kuin korppikotka kokouksissa ruinaamassa Paadelle kannatusta. Marttahan ei moiseen pysty kun hampaat irvessä on aina riitelemässä. Askotti taasen on koulutettu räksyttämään ja käymään omistajien lahkeeseen kiinni.
Omistajajäsen ei saa antaa valtuutusta edes omille lapsilleen, saatikka sitten jollekkin luottohenkilölle.
Nyt kuitenkin väenkokous alkaa ja lähtölaukausta odotellaan.
Pölkyn housunpuntit tutisee kun se perkaa kurkkuaan ja koittaa saada äänensä kuuluviin. Lipreton kirjoittajat odotavat jännittyneenä miten tuo tollo selviää. Hikikarpaloita näyttäisi olevan Pölkyn otsalla. Eipä ole ukko tottunut kovaan työntekoon kun hien pukkaa jo kun joutuu suunsa avaamaan.
Jäämme kuuntelemaan mitä tuo tumpelo ähkyjä koittaa selvittä.

Tunnelma tulee olemaan Raahen valtakunnansalissa sama, kuin kuplahallissa
josta on ilmat pihalla. Hei vaan. Tervetuloa äänestämään mistä sattuukin.
Paaden pohjatyö kun on kestämätön, miten näille perustuksille voisi mitään
kestävää rakentaa. Turhaa unelmaa.

Paaden kokouskin oli jo mutta pitää kiiruhtaa näin keväällä osuuskuntakokkoukseen.
Palataan asiaan paaden osalta kun saadaan kiireet pois

Esson paarin hupi ilta.
Väki kokoontui vapaamuotoisesti esson paariin keskustelemaan Paaden asioista.
Ihmeteltiin sitä Paaden kunnassa olevaa rapamonttua jossa seisoo laudoitukset kyljillään ja osittain piikattu jalusta jolle piti tehdä viisaalle monumentti.
Nyt tuohon rytöläjän keskelle on pystytetty masto ja ympärille on tallaantunut maasto polku, jossa voi harjoittaa voimistelusalin tapaista vetkuttelua ja ajankulua. Mastokin on kellahtamaisillaan savikkoon ja sitä onkin pönkitetty jos jonkinlaisella ruiskeella, injektoitu ja kammettu vuosittain mutta silti tuo hökötys kallistuu aina vaan. Ei auttanut vaikka kävivät herrat sädettämäsä itsensä siellä hanahikiven loukossa. Ei tullut paadelle ruisketta siitäkään.
Esson paarisa kurisillaan pidettiin lukua siitä kuinka moni on lentänyt ulos paaden touhuista ja kuinka moni on pakotettu poistumaan. Martta kuuluu kulkevan kopokengissään vaikka kannattaisi laittaa kahluusaappaat jalkaan kun monttu vain näin keväällä on kovin löysäpohjainen, varsinkin takatyvisen liikuskella.
Kiusatut kokeilevat lakejaan muutella, josko ne auttaisivat paaden jaloilleen, eikä mentäisi alle puoleen markkinahinnalla mitattuna. Laskua kuitenkin joka kerta kun mitataan.
Koitetaan kuulema vaihtaa sijoitustoiminta ja teletoiminta paikkaansa ja sitten saada asiat paremmin vastaamaan nykyistä kohellusta. Siitä veisteltiin kumpi olisi parempi osaamisalue ja todettiin, että ei kait kumpaankaan ole osaamista tätä nykyä.
Nimikin pitää tietojen mukaan vaihtaa, että eivät omistajat ilvehtisisi tuolla jo kertaalleen myydyllä nimellä alituiseen.
Simoniin on nähty paiskivan ilta myöhälle hommia, jotta asiat saadaan näyttämään lailliselta vaikka ne eivät sitä olekaan. Sormia lie heristellään muualtakin.
Tämä kuiskaaja Simonii on pitäjän kovimpia kieroilijoita, jonka tehtävä on ollut ja on kiertää omistajien pääsy vaikuttamaan Paaden tervehdyttämiseen.
Viisaan monumentti kuitenkin kellautti anturat nurin ja Viisaan koko elämänaikainen haave makaa nyt vieraiden hallussa maaäitiä vasten. Voimistelusali vielä pyörii mutta ei kauaa sekään. Saa kohta liisatut kamppeet ja maksamattomat laskut kiikuttaa sinne minne ne kuuluvatkin, elikkä mappi ööhö:n.
Paljon on vahinkoa saanut aikaan kiusatut, lisää on tulossa ja loppua ei näy. Ei auta vaikka kuinka pönkittää seinien rakentamista, kun entiset aina mätänee alta pois.
Ei ole kyllä tämä kovempienkaan aineiden kaivaminen kaksisissa käsissä. Sinnekin kinutaan alituiseen uutta rahaa ja nämä pölvästit kantavat sitä sinne repuillaan aina kun vain käsky käy.
Onhan onnistuttukin, karkottamaan omistajat pois kokoussaleista. No mitäpä tuonne meneekään katsomaan sitä piirileikkiä mitä kiusatut nytkyttävät.
Yksi kaivaa nenäänsä toinen, toinen pilkkaa vähäisiä omistajia, kolmas on tietävinään pykälät ja nuijamies päättää kokouksen puolesta. Martta haalaa kehoaan poodiumilla, niin että lattia tömisee ja niskat notkuvat.
Pölkky seisoo milloin milläkin ovella ja koittaa saada huomiota, maha on kuin riisitautisella korkein kohta kehosta ja remmi tiukalla vattan alapuolelta. Tussukin käyskentelee aina vain ja viisas kuikuilee mutta nyt vaihteeksi takarivistä.
Paasi on kuitenii nyt pilassa ja värkit sen mukana. Martta kyllä uskottelee edelleen kaiken olevan paremmin kuin hyvässä jamassa ja onhan Pölkkykin kehunut ja kiitellyt.
Simonii vain tulee kalliiksi kun Martta riitelee ja Kuiskaaja Simonii kiertelee pykäliä ja laskuttaa suoraan. Sitä jo vähän paheksutaan mutta kuulema välillisessä oikeudessa pysytään kaiken varalta, että ei valta lipsu. Ei sitä huonokaan noin vain kaapata Martan sanoin ilmaistuna, tulisihan sitten Martallekin lakin otto naulakosta, avaimien pöydälle jättö, valojen sammuttaminen ja oven sulkeminen. Martallahan ei ole muuta mahdollisuutta kuin kiikkua kiinni paaden touhuissa, muualle ei ole asiaa vaikka vaihtaa luukkiaan tummiin päin.

Varsinainen
Päästiinhän sitä sitten varsinaiseen tilaisuuteen. Kartanolla viittelöi vanhoja ukkoja muutamien ajoneuvojen saapuessa Paaden pitäjän kerhohuoneelle. Hiljaiselta näytti
Autot ajatettiin pitkin savipeltoa, mieleen tuli heti tuo Viisaan monumentin rojahtaminen, jestas sentään jos vielä voimistelusalikin kupsahtaa kuntopiireineen mätipuoli ylöspäin, silloin Raahen viisas veren pieree, saa poloinen mennä apteekkiin kiiruusti, että ei käy kalapaten. Dosettia on täytettävä viisaan kiihtyvällä tahdilla.
Aulasa istuskeli kiusattujen paikalle kutsumia valtakijain käyttäjiä jo kymmenittäin, tais olla yksi teoin laskettuja jo lähes sata ja lisää köpötteli tyytyväisenä hallituksen aisankannatukseen. Onhan se köyhälle mieltä ylentävää kun vallasväki pyytää puolelleen ja tarjoaa suurta vastuuta valtakirjan muodossa. Tarkoin on silloin elettävä asian suhteen. Nämä poloiset eivät kuitenkaan halua ikääntyneemmän väestön mahdollisuutta osallistua paaden kokouksiin. Onhan kiusattujen viesti ollut aivan selvä ja perusteltu. Noilla tempuilla kommunistitkin ovat valmiita syömään vallasväen pöydässä aivan sovussa. Helposti on ostettavissa yksinkertainen ihminen.
Siitä kun suuntasi sitten puffettiin, niin pöytä oli katettu kovastikin alakanttiin, varsinkin kun Martta oli jo rummuttanut pitkin vuotta erinomaisuuttaan. Kuiskaajakin tepasteli tavanomainen vitunkerihtiän hymy naamallaan kättelemässä omiaan. Paikalle kiiruhti myös Tussu ja Viisas.
Tussu hamuili paikkaa aivan eturivin tuntumasta. Viisas pysyi taaempana, olihan patsaskin kellahtanut ja kalakaanit sen mukana, siivouksesta maksetaan vielä ensi vuonnakin. Armottoman kallis parivaljakko on tämä Tussu ja Viisas.
Pölky toliotti ovenraossa ja koitti ähistä, puhkua ja puhista kiusattujen valtakirjanhaltijoille. Tuon ukon pitäisi käydä Norjalaisten hiihtoleirillä saadakseen tukkoiset röörit auki ja hengen kulkemaan ilman ähkymistä.
Sitä humalassa hihhuloivaa pikkutakkimiestä ei kuiten näkynyt permannolla, jos lie oli vielä ostamassa osuuksia, sen minkä oli vuosia jo luvannut.
Kuikuilessa valtanunnan pyhimpää oli jakkaroita pistetty esille maltillisesti. Lehterit oli kokonaan eristetty. Koroke näille kiusatuille oli tällätty etuosille ja siihen jottain elktroniikkaa. Pitäähän Pölkyn avaussanat kuulua vaikka ei niitä kukaan erityisemmin kaipaa, paitsi martta jota pitää muodon vuoksi kehua tähtisijoittajaksi, vaikka oikeasti osaakin vain riidellä ja siinäkin on vain keskinkertaisuus.
Jokivarresta oli porvaristo saapunut paikalle useamman miehen voimin. Rahvas loisti kuitenkin poissaolollaan. Tietysti Askotti kiersi kaikki silmäätekevät kättelemässä ja suuntasi myös kulkunsa jokilaakson porvareiden jakkaroille, jossa käteltiin ja nyökyteltiin. Tekopitäjän pojat koplaavat täällä omat itressipiirinsä.
Sali oli kuitenkin melkoisen autio ja väki loisti poissaolollaan. Vain muutamia omistajia oli vielä vaivaantunut paikalle.
Nuijamiehenä pidettiin tietysti kiusattujen oikeudenpalvelija. Kyllä siitä ukosta kuului jotkut lausuvan, että tuolta äijältä en ostaisi käytettyä autoa, sen verran paistoi asenne ukon olemuksesta läpi. Lausujat olivatkin oikeassa kun ukko pääsi vauhtiin, ei ollut omistajilla sen jälkeen muuta tekemistä kuin istua paikallaan ja kuunnella mitä tuo samainen ukko päätti. Olihan se kuitenkin kuulema joku herra ja hidalkho, tuotu kuulema jostakin pohjoisen perukoilta ja verkoston jäsen.
Voisiko tämä tarina olla tosi vai voiko tilanteet olla vielä tarua todellisimpiakin.