Itsemurha nuorena?!

Yritä saada itsesi mielenterveyspolille tai laita vaikka ystäväsi soittamaan sinulle sinne aika.. Et sinä halua kuolla nuorena, usko pois! Tulet olemaan vielä onnellinen, vaikka nyt oletkin todella surullinen ja väsynyt.

Haluat puhua, mutta et sittenkään halua ottaa vastaan sitä apua ammattilaiselta. Mene nyt sitten puhumaan sinne psykologille.

Voi rakas Emiliaku

Sinusta tuntuu nyt toivottoman pahalta. Niin kurjalta, että haluaisit kaiken päättyvän. Koet olevasi arvoton roska ja olet jo satuttanut itseäsi viiltelemällä.
Tarvitset nyt pikaista apua. Onko vanhemmillasi aavistustakaan siitä, kuinka huono olosi on? Koeta puhua heille, mutta jos se on mahdotonta, niin anna ystäväsi auttaa sinua. Psykan luona käyminen on alku sille, että asiasi alkavat parantua. Apua on siis saatavilla kun vaan annat muoden auttaa itseäsi. En tiedä ikääsi, mutta olet vielä tosi nuori. Olet elänyt vasta vähän aikaa. Vaikka nyt tuntuisi kamalalta, ei se tarkoita, että loppu ikäsi olisi yhtä tuskaa. Asioista pääsee eteenpäin, elämällesi löytyy suunta ja tarkoitus.
Ole siis rohkea ja tee itsellesi hyvä teko. Anna kaverisi auttaa sinua psykan juttusille tai puhu vanhemmillesi jo tänään.

Kirjoittele myös tänne, mekin tahdomme auttaa sinua.
Olet hieno nuori ihminen, jonka elämä on mittaamattoman arvokas. Tulet vielä kokemaan onnellisuutta ja hyvää oloa. Ethän luovuta?

Lämmöllä,
pappi Elisabet

Elämä huutolaispoikana n. 80 vuotta sitten oli lievästi ilmaisten 'tvelvettiä'. Äiditön - isätön - kukaan ei auttanut . - Läpi olen tullut , kuten tulet sinänkin .- Nyt helpottaa - ainakin välillä ,kun aatostelen , että maan alla olen turvassa .
Sitä on PAKKO tulla esiin itsenään , eikä miettiä mielessään aina samaa rataa: OLEN ROSKA - OLEN ROSKA. --- MITÄS NE MUUT OVAT -- 'KULISSIEN' TAKANA KAIKKI TUNTUU KAATUVAN PÄÄLLE. --- MINÄKIN OLIN MUIDEN SEURASSA TOSI HUPIVEIKKO ,VAIKKA SISÄLMYKSIÄ RAASTOI .
NEUVONI ASTU ESIIN "ROSKA" MUIDEN ROSKIEN SEKAAN. - EIVÄT NE KULISSIEN TAKANA OLE SEN ONNELLISEMPIA - TUNTEVAT SAMALLA TAVALLA OLEVANSA "PELKÄÄ ROSKAA" -- MEITÄ ON TÄÄLLÄ VÄKEÄ JO YLI 7 MILJARDIA ' ROSKAA' . LUULEN , ETTÄ SINULLA ON JONKINLAISTA RUOKAA JOKA PÄIVÄ - JA JONKINLAINEN LÄMMIN YÖSIJA.
MINÄ AIKOINAAN LÄHES TOTTA :" SIISTI KOTI - EI LEIVÄN MURUAKAAN ." - RUISLEIVÄN PALASIA PURESKELIN - JOSKUS OLI KEITETYT PERUNUT -- JA VOITA -- AJATTELE SAA LAITTAA LEIVÄN PÄÄLLE VOITA . - UUDET PERUNAT KEITTELIN ITSE - EIKÄ SIINÄ TARVITTU MITÄÄN VOITA (EI OLLUT) - JA PERUNAT OLIVAT HYVIÄ.
ELO HUUTOLAISPOJAN OLI "JONKINLAISTA HERKKUA".- EI LIHAVUUSKAAN VAIVANNUT.
KUN SINULLA ON RUOKAA LAUTASELLA JA PIIMÄÄ LASISSA. OLETKO SINÄ "ROSKA" ?

Hei aloittaja
Sanoit, että et oikein uskalla puhua ongelmistasi avoimesti oikein kenellekään.

Se, että uskallat puhua ongelmistasi "tyhmällä nimimerkillä netissä", ei ole ollenkaan huono asia. On olemassa sellainen kuin www.tukinet.net
Siellä on mahdollista kirjoitella anonyymisti vapaaehtoisen tukihenkilön kanssa. Tämä tukihenkilö osaa auttaa sinua missä ikinä apua tarvitsetkin. Tai jos ei osaa, niin ainakin hän osaa ohjata sinut oikeaan paikkaan.

Vaikka tukinet ei ole mikään virallinen hoito, jo keskustelu voi auttaa jonkin verran. Lisäksi jos vaikka huomaisit, että pystyt avautumaan netissä ongelmistasi, ei siitä ole pitkä matka siihen, että voi kirjoittaa lopulta jollekin ammattilaisellekin.

Nykyään on niin monia masennuksen hoitomuotoja, että löydät varmasti sellaisen hoidon, joka sopii juuri sinulle. Jos keskustelu esimerkiksi psykologin kanssa tuntuu vaikealta, osaa psykologi tai lääkäri ehdottaa sinulle jotain muuta.

Hae apua paikoista mitkä nuo muut mainitsivatkin jo.
Lisäksi terveellinen ruokavalio on erittäin tärkeä. Jätä pois karkki, pullamössöt, vehnä, kahvit ja sokerit. Tilalle kasviksia, kala, kanaa, tummaa riisiä, lihaa(tai maksalaatikkoa puolukkahillolla silloin tällöin. Siitä saa tärkeätä mielenterveys vitamiinia)
Mieliala kohenee kun saat jutteluapua ja syöt hyvin. Uni ja liikuntakin on tärkeitä.

Kaikki lässyttää että asiat järjestyy yms. mutta itse olen kärsinyt masennuksesta jo 12-vuotiaana ja nyt olen jo 20 enkä koe että asiat olisivat menneet parempaan päin vaan päinvastoin. Olen nykyään aivan erakko ja kaupassa pystyn juuri ja juuri käymään vaikka ahdistaa niin paljon että tunnen kuinka sydän hakkaa rinnassa, avuista huolimatta. Pitääkö tälläistä "elämää" vielä pitkäänkin kestää? Ei tätä voi kutsua elämäksi missään nimessä.

Joo mutta elämäsi voi joskus olla paremmin. Saat talon, koiran ja jonku ukon katsomaan perääsi. Jumalan mielestä et ole arvoton vaa tärkeä. Koita matkii ystäviäsi että miten he selviävät. Piirrä esim pelkosi paperille ja lähetä kuva vaikka hevoshullu lehteen tai johonki vastaavaan. En usko että vanhempasi inhoovat sua he vain ovat väsyneitä. Keksi sulle joku hauska tekeminen missä voit olla omassa maailmassa välillä esim kirjojen luku. Älä liikaa käytä nettiä kun se voi lisätä ahdistusta. Monet täällä ovat ajattelemattomia eikä tajuu et lapsetki lukee näitä palstoja. Sun ei tarvi kaikest huolehtii yksin.

Nuoren sitä ei tajuu, et kaikki menee ohi. Tai se on ainoo, joka pelastaa aina. Aika. Ku kenenkää elämäs ei voi olla pelkkää schaissee, ku pää ei toimi nii. Se on heiluri ja siihe ei vaikuta hirvee paljoo se, et mite sul reaalisestiottae menee, koska sama tilanne voi olla toiselle aivan epätoivonen ja toiselle jokapäiväinen.

Jos ajattelet mitä tahansa tunnetilaa, joka sul oli vuos sit, ni se meni ohi. Samal taval tää tunnetila, joka sul nyt on, menee ohi. Kipu menee ohi, ahdistus menee ohi ja suru menee ohi. Viiltelyki menee ohi. Itsemurha on tavallaa hassu ajatus, ku yhtähyvi voi vaa makaa tekemät mitää, jos pysyy hengis. Ain on se mahollisuus, et yhtenä aamuna vaa heräät ja sua ei enää ahdista. Yhten aamun vaa heräät ja suhu ei enää satu. Se vaa katoo. Se voi ain tapahtuu ja et ikinä tiedä huomisesta. Jos me nähtäis ajan läpi ni kaikki näyttäis nii erilaiselt. On niit ihme pitkäl aikavälil vaikuttavii juttui, et kaikkee tottuu ja mikää ei sit enää ahista. Se luku, jotka oikeesti tekee sen itsarin sitä joskus ajattelevist on todella pieni. Taitaa olla alle 1/1000, jote kaikki tilastot on sun puolel, et elät ja selviit tästä. Aika menee eteenpäin, totut ja sun pää mukautuu. Mikään yksittäinen tunnetila kute ahdistus tai surullisuus ei kestä loputtomii. Ei voi kestää. Kaikki menee ohi ja yhten aamun heräät ilma sun murheit

Olet 12 vuotias. En halua sanoa, että kyllä se elämä siitä paremmaksi muuttuu. Ei se noin vain muutu. Mutta en halua sanoa myöskään, ettei se muutu mihinkään. Vähän niin kuin urheilijat kehittyvät vain harjoittelun kautta, myös masennuksesta ja itsemurha-ajatuksista voi päästä irti "harjoittelemalla".

Masennuksesta ei parannuta vain ja ainoastaan lääkärin, lääkkeen, psykologin tai jonkun hoidon tuloksena. Tarkoitan sitä, että ammattilaisten apu on monesti ensiarvoisen tärkeää, mutta se ei ole ainoa vaikuttava tekijä. Kaikki se mitä tapahtuu 24 tunnin aikana vaikuttaa.

Masennuksesta paranemista ei oikeastaan kannata ajatella tahdonvoimalla tapahtuvaksi. Masentuneella ei kauheasti tahdonvoimaa ole, joten tämän yrittäminen on oikeastaan turhaa. Ylipäätänsä kun ajatukset on negatiivisiin, niin se ei paljoa motivoi tekemään mitään järkevää. Vaikka masennus näkyy nimenomaan ajatuksen tasolla, ei se tarkoita sitä, että ajatuksia pitäisi muuttaa heti. Se, että ei itse jaksa, ei haittaa. Siksi on toiset ihmiset, jotka voivat auttaa.

Ihminen on kliseisesti sanottuna kokonaisuus. Siksi on mahdollista saada ihminen tuntemaan parempaa oloa vaikka ei edes pohdittaisi ajatuksia sen kummemmin. Kaikki mikä on terveydelle hyväksi on hyväksi myös mielenterveydelle. Toisin sanoen liikunta, uni, ruoka, toisten ihmisten seura ja mielekäs tekeminen. Näihin pystyy panostamaan ilmankin ammattiapua.

Tätä kokonaisuutta hoidettaessa keskitytään usein vain yhteen kohteeseen. Jos murtaa jalkansa, niin jalka hoidetaan. Jos pää särkee niin otetaan kipulääkettä joka vaikuttaa päässä. Mutta masennuksessa ei tarvitse hoitaa vain suoraan aivoja ja ajatuksia, jotta hyvään lopputulokseen päästään. Mitä masentunut ihminen sitten saattaisi kaivata?
-kosketusta, halauksia,
-tunteen siitä, että joku välittää,
-sen pienen hetken kun ei tarvitse ajatella omaa surkeaa oloaan (esimerkiksi liikkuminen ja kiinnostavat harrasteet kuten musiikin soittaminen tai kuuntelu vievät ajatukset muualle)
-kamalien muistojen ja suuren surun unohtamista (sitä varten on psykoterapeutit)
-onnistumisen kokemuksia
-hyödyllisyyden tunnetta (masentunut voi esimerkiksi ruveta auttamaan toisia ihmisiä, vaikka arkijärjellä ajateltuna se pitäisi olla niin päin, että masentunutta autetaan. Muiden auttaminen on kuitenkin erittäin tehokasta mielenterveyden edistämisen kannalta)
-tiedon siitä, että itsellä on mahdollisuuksia elää tulevaisuudessa (ammattilaiset ja vertaisryhmät)

Tietysti kaikkein tärkein on huomata se, mistä juuri oma masennus on saanut alkunsa. Onko taustalla ehkä joitain vaikeita kokemuksia tai tapahtumia elämässä, jotka kaivelevat mieltä vai onko elämässä niin paljon painetta ettei vain jaksa? Mikä ikinä se sitten onkin, niin se on hyvä selvittää. Tehokkain masennuslääkityskin on hyödytön ja taitavin psykoterapeutti on arvoton, jos ei huomata sitä mistä masennus kumpuaa. Vaikka potilasta kuinka hoidettaisiin ja hän itse tekisi kaikkensa, voi olla, että pitäisi muuttaa jotain myös normaalissa arjessa ja lähiympäristössä.

Haluan vielä sanoa, ettö masennus ei ole mikään kummallinen sairaus tai poikkeama aivoissa. Se on ihmisen tapa reagoida kohtaamiinsa asioihin elämässä. Kun jatkuvasti altistuu paineille, surulle, epätoivolle ja muille, niin ei oke ihmekään, että keho ja aivot muuttavat toimintaansa ja muuttuvat fyysisesti. Sehän on oppimisen ja ihmisen selvitymisen ydin. Ihminen sopeutuu siihen ympäristöön missä kasvaa. Ja jos on muuttunut tiettyyn suuntaan joidenkin asioiden vuoksi, niin tietysti myös toiseen, siihen parempaan suuntaan voi kulkea.

Tästä tuli pitkä. Mutta toivottavasti tää selkeyttää jotain.

Joo itsekkin haluan pois täältä paskalta planeetalta!!!!

Tota jos jotaa kiinnostaa tulkaa kikkii juttelee emiliaku_

Et helvetissä tapa itteees!!Etkö ymmärrä, että se että lopetat itses, on tuskaa kaikille muille!! Sä pääset pois, mutta kaikki muut kärsii, sulla on helvetti elämä edessäs!! Usko pois, mä tiedän miltä tuntuu, kun läheinen taappaa itsensä, siinä ei oo vaan surullinen, siinä tulee vihaseksi ja katkeraksi!!

Jos muu ei auta, ni mä ryhdyn sun ystäväksi, koita ymmärtää että itsensä tappaminen, on itsekäs ja epätoivoinen teko, sä ET halua sun läheistes kokevan sitä paskaa, minkä oman käden kautta tuva kuolema aiheuttaa!!!