Escortteja käyttäneet miehet?

Kiitos kommentistasi. Ymmärän oikeni hyvin tuon autoihin ja trollailuun rajoittuneen käsitemaailmasi, osanottoni siitä ;-)

Podet ilmeisiä tekstin sisäistämisen ongelmia. Nyt ei ollut kysymys siitä kertooko joku historiikistaan, vaan siitä mitä naiset periaatetasolla ajattelevat ko. historiikin omaavista. Huomaatko eron?

Kysymys oli myös kakisosainen, eli mitä eroa pohjimmiltaan yhdenyön suhteilla vs. tarifoutu hetki.

Toisaalta logiikallasi toimivat myös kumppaninsa pettäjät, eli kakki hyvin niin kauan kuin petetty ei ole tietoinen asiasta. Myös valehdella voi niin kauan kuin siitä ei jää kiinni.

Sitten on hypoteesi kokonaan erikseen kertooko henkilö ko. tarfoitujen kohtaamisien taustoistaan tai kulkeutuuko se jotakin toista tietä naisen tietoisuuteen.

Sitten edelleen voidaan pohtia ja polemikoida sitä tuleeko vakavemmin seurustelevien tuntea kuink apaljon tai kaikki toisistaan, vaikka varsinasiin yksityiskohtiin ei tavitsekaan mennä, eli mikä on toistensa todellisen tuntemisen, suhteen avoimuuden ja rehellisyyden aste.

Tunnetaanko kuppani todella vai eletäänkö puolivalheessa ja osin ihmissuhde kulisseissa. Nykyisyyttä henkilönä ei ole ilman menneisyyttään.

Mikäli on paljonkin salaisuuksia ja tabuja, niin kertooko se sitten omaa kieltään sekin, eli henkilöt omaavat asioita joiden kanssa eivät itsekään ole sinut.

Ihmistä kun ei ole koskaan mahdollisuutta tuntea kokonaan - ei edes olemalla itse itsensä - niin tällöin se että tunteeko toisen kokonaan onkin täysin irrelevanttia.

"Halu jakaa itsensä täysin" tai "halu tuntea toinen täysin" on pohjimmiltaan ihmisen hedelmätön pyrkimys kontrolloida ympäristöään, saavuttaa varmuustila. Jos kumppaniehdokas on kovin epävarma - ja tätä ei voi verifioida pohjimmiltaan etukäteen - niin silloin turvallisin yhteisen hyödyn ratkaisu on todellakin pimittää tämäkin asia.

"Tarve jakaa itsensä täysin" on mielestäni holtitonta jo siltäkin kannalta että ihminen tarvii oman yksityisen soppensa jonne kumppanillakaan ei ole asiaa. Tämä itseyden tyyssija on erittäin oleellinen osa ihmisyyttä - ja väitänkin että ihmiset jotka "haluavat tulla hyväksytyksi kokonaan, kaikkinensa" ovat tietyllä tapaa viallisia - juuri siitä syystä että he yrittävät kontrolloda ympäristöään ja päätyä ympäristön kautta jonkinlaiseen turvallisuudentilaan. Vaikka se on mahdotonta.

Enemmän luonnollista on pystyä diilailemaan näiden epävarmuustekijöiden kanssa sekä aivan suoraan pystyä sanomaan että tässä on asia jota ei tarvi jakaa ja jonka jakamisesta ei ole konkreettista hyötyä kenellekään. Teoriassa hieno juttu, suhde-esteettisesti toki kovin kaunis ajatus - mutta kyse on epätäydellisisitä ihmisistä joten konkretia toimii sen tasolla.

Minun ei tarvi teitää kumppanini historiaa koska se mikä merkitsee on kumppanin tämä hetki. Hänen salaisuutensa ovat hänen omiaan, minä en niitä tarvi. Ainoa mitä tarvin on oma luottamukseni ja pohjimmiltaan sitä ei voi sitoa mihinkään toisesta tulevaan - vaan periluottamus on itsessä, se on oma valinta pohjimmiltaan.

Tämän takia myös historiansa pimittävään on mahdollista luottaa täysin ja se luottamus ei ole hedelmätöntä.

Konkretiatasolla ainoa kysymys on : Miten se vaikuttaa nykyhetkeen? Jos se ei vaikuta - ei oikeasti - niin sitten asialla ei ole väliä ja se kannattaa organisoida rakentavasti tämän hetken kannalta.

Maksullisissa käyvät miehet ovat usein sellaisia että eivät muuten naista saa, joten prostituoitu on ainut oljenkorsi.

Heikkoa sekin... Jo 15 v sitten Amsterdamin katutyöt pyydystelivät asiakkaita iltaisin, mutta kukaan ei yrittänyt minua. Tosin se yksi mulatti edes vähän vilkaisi...