Aika ulalla olen

Ei se vaan noin aina ole että jokikinen kykenee hallitsemaan itseään. On ihmisiä jotka ei todellakaan pysty hillitsemään käytöstään ja itseään. He on niitä joilla vaan päässä jotakin "naksahtaa" kun ja jos jotakin tapahtuu tai sanoo jota he ei pysty käsittelemään. Saattaa olla kysymys sairaudestakin. Puoliso tietää parhaiten jos on jo kauemmin joutunut näitä tapauksia näkemään. Hän voi alkaa kunnioittamaan itseään ja vaatimaan muutosta. Ellei sitä tapahdu, on parempi elää erossa.

Sorry, mutta minulla sai niskakarvat pystyyn lausahduksesi: toinen voi vaatia kunnioittamaan itseään ja vaatimaan muutosta. Et taida ymmärtää aloituksessa kuvaamisistani ihmisistä mitään. On ihmisiä, jotka eivät pahuuttaan ja ilkeyttään toimi noin vaan heillä on oikeasti joku henkinen häiriö tai osaamattomuus asiaan. Ei siinä silloin auta toisen vaatimiset kunnioittamisesta mitään. He eivät osaa toimia toisin vaikka haluaisivatkin. Kusipäiset ja ilkeät ihmiset on eri asia, mutta miksi suhteessa olisikaan sellaisen ihmisen kanssa. Minusta terveen ihmisen ei tarvitse koetella rajoja niin että toisen pitäisi vaatia kunnioitusta toiselta, senhän pitäisi olla automaattista on sitten kyseessä kuka tahansa ihminen.
Vastaukset ketjussa ovat monet hienoja ja varmaan tuo mitä monet on kirjoittaneet, että ei ihminen tuosta helpolla muutu ja on vain ajankysymys, koska kyllästyä lopullisesti ja jättää suhde.

aloittajalta kirjoitti:

Sorry, mutta minulla sai niskakarvat pystyyn lausahduksesi: toinen voi vaatia kunnioittamaan itseään ja vaatimaan muutosta. Et taida ymmärtää aloituksessa kuvaamisistani ihmisistä mitään. On ihmisiä, jotka eivät pahuuttaan ja ilkeyttään toimi noin vaan heillä on oikeasti joku henkinen häiriö tai osaamattomuus asiaan. Ei siinä silloin auta toisen vaatimiset kunnioittamisesta mitään. He eivät osaa toimia toisin vaikka haluaisivatkin. Kusipäiset ja ilkeät ihmiset on eri asia, mutta miksi suhteessa olisikaan sellaisen ihmisen kanssa. Minusta terveen ihmisen ei tarvitse koetella rajoja niin että toisen pitäisi vaatia kunnioitusta toiselta, senhän pitäisi olla automaattista on sitten kyseessä kuka tahansa ihminen.
Vastaukset ketjussa ovat monet hienoja ja varmaan tuo mitä monet on kirjoittaneet, että ei ihminen tuosta helpolla muutu ja on vain ajankysymys, koska kyllästyä lopullisesti ja jättää suhde.

Lue lisää

Juuri noin. Kumppanin kunnioituksen pitää olla automaattista. Mikäli se puuttuu, ollaan suurissa vaikeuksissa. Normaalissa parisuhteessa ongelmat selvitetään ja vaikeuksista päästään yhteisymmärryksellä yli. Mutta jos parisuhde ei toimi toisen haitallisen käytöksen vuoksi, niin ongelmissa jäädään jumiin paikalleen, ja ne paisuvat yli äyräiden, ellei toinen millään tajua käytöksensä ja toimintansa haitallisuutta läheisille.

Usein ajatellaan (kuten myös Oppeliini1), että kaikki mahdolliset parisuhteen ongelmat ovat ratkaistavissa ja asiat sovittavissa, kunhan on siihen halua. Näin ei kuitenkaan ole. Tarvitaan halun lisäksi konkreettisia keinoja ja toimintaa. Ja tätä nimenomaan tarvitaan siltä, joka räyhää.

Minusta opeliini kirjoitti hyvin ja herätti ajatuksia ja oli oikeassakin. On totta varmaankin, että suurin osa pystyy toimintaa muuttamaan, mutta tahto täytyy olla kova ja voi viedä aika älyttömän kauan aikaa jota ei oikeasti vuosikausia jaksa odottaa.

aloittajalta kirjoitti:

Minusta opeliini kirjoitti hyvin ja herätti ajatuksia ja oli oikeassakin. On totta varmaankin, että suurin osa pystyy toimintaa muuttamaan, mutta tahto täytyy olla kova ja voi viedä aika älyttömän kauan aikaa jota ei oikeasti vuosikausia jaksa odottaa.

Lue lisää

Minä puolestani olen pannut merkille, että suurin osa EI pysty muuttamaan toimintaansa, ei mitään sinnepäinkään. Haitalliset käyttäytymismallit piintyvät ihmiseen kuin täi tervaan. Vaikka ihminen tiedostaisikin ongelmansa, niin muutosten toteuttaminen on aivan liian hidasta. Tyyliin yksi askel eteenpäin, kaksi taaksepäin. Vuosien kuluttua ollaan paljon huonommassa tilanteessa kuin siinä mistä lähdettiin "parantamaan".

Usein ihmisen jatkuva äkkipikainen ja hyökkäävä/aggressiivinen käytös johtuu mielenterveysongelmista. Valitettavasti juuri niistä ei pääse oikein millään eroon. Ehkä pitkä terapia auttaisi, ehkä ei. Mielenterveysongelmat myös kulkevat aikamoisen käsikädessä riippuvuuksien kanssa. Vasta kun jo pitkään toinen on puhunut erosta, niin kumppani "herää". Ja silloin on jo liian myöhäistä. Juna meni jo.

Olen samaa mieltä hyvistä kommenteista, kiitos todellakin. Hyvin järkeviä kommentteja. Itseäni on hieman suivaannuttanutkin mutta enemmän ehkä ihmetyttänyt se, että läheiset aikuiset eivät ole mitn neuvoneet eivätkä ylipäätn sanoneet. Kaikki ei toki tiedäkään, ei näistä helpolla puhuta vaan mielummin vaietaan ja itsekin jopa vähätellään. Mutta tarkoitan niitä joille edes varovaisesti on puhuttu. Eikö ihmiset oikeasti välitä enää kuin omista asioistaan ja vaikka näkisikin asioita niin ei puhuta vaan jotkut jopa vitsailee tai sitten uskoo, että ne tuosta itsestn ratkeaa. Aika yksin tällaisten asioiden kanss kyllä saa olla, olen pettynyt.

ajatustenpurkua kirjoitti:

Olen samaa mieltä hyvistä kommenteista, kiitos todellakin. Hyvin järkeviä kommentteja. Itseäni on hieman suivaannuttanutkin mutta enemmän ehkä ihmetyttänyt se, että läheiset aikuiset eivät ole mitn neuvoneet eivätkä ylipäätn sanoneet. Kaikki ei toki tiedäkään, ei näistä helpolla puhuta vaan mielummin vaietaan ja itsekin jopa vähätellään. Mutta tarkoitan niitä joille edes varovaisesti on puhuttu. Eikö ihmiset oikeasti välitä enää kuin omista asioistaan ja vaikka näkisikin asioita niin ei puhuta vaan jotkut jopa vitsailee tai sitten uskoo, että ne tuosta itsestn ratkeaa. Aika yksin tällaisten asioiden kanss kyllä saa olla, olen pettynyt.

Lue lisää

Ehkä ihmiset todellakin uskovat, että osaat itse arvioda tilanteen ja ratkaista ongelmat joita parisuhteessasi kohtaat. Ehkä olet vaikuttanut heidän silmissään tarpeeksi vahvalta siihen.

Ja toisaalta, jos et ole suoraan kysynyt neuvoa tai mielipidettä ulkopuolisilta, useimpien voi olla vaikea jaella ohjeita niinkin yksityiseen asiaan kuin toisten parisuhde.

Vaikean tilanteen avaaminen on haastavaa jopa ihan läheisille ihmisille. Tiedän kokemuksesta. Mutta jos sinulla on paha olla miehen käytöksen takia, niin miksipä sinun tulisi hänen käytöstään piilotella ja häntä sillä tavalla suojella, ja vielä omalla kustannuksellasi.

On tietysti selvää etteivät kaikki lähellä olevat ihmiset tämmöisestä tiedä eivätkä mielellään ota edes puheeksi, mutta tarkoitin sellaisia jopa sukuun tai perhepiiriin kuuluvia, jotka huomaakin asioita. Lisäksi harva meistä on aina vahva ja minusta ihmisellä pitäisi olla oikeus olla välillä heikko. Minulla kun aiemmin rämmin todella alhaalla totesi asiantuntija, että kuulut siihen ihmisryhmään ettei todellakaan pysty ulospäin näkemään kuinka huonolta tuntuu. Itse kyllä muutenkin ihmettelen ihmisiä, jotka purkaa pahanolonsa esimerkiksi työpaikoilla muille.

ajatustenpurkua kirjoitti:

On tietysti selvää etteivät kaikki lähellä olevat ihmiset tämmöisestä tiedä eivätkä mielellään ota edes puheeksi, mutta tarkoitin sellaisia jopa sukuun tai perhepiiriin kuuluvia, jotka huomaakin asioita. Lisäksi harva meistä on aina vahva ja minusta ihmisellä pitäisi olla oikeus olla välillä heikko. Minulla kun aiemmin rämmin todella alhaalla totesi asiantuntija, että kuulut siihen ihmisryhmään ettei todellakaan pysty ulospäin näkemään kuinka huonolta tuntuu. Itse kyllä muutenkin ihmettelen ihmisiä, jotka purkaa pahanolonsa esimerkiksi työpaikoilla muille.

Lue lisää

Sinun pitää tehdä ratkaisusi luottaen tunteisiisi ja järkeesi. Ja mielestäni juuri alireagoit omiin tunteisiisi miettimällä ylireagoitko miehesi käytökseen. Eikö menekin niin, että vaikka mies sanoisi mitä tahansa, mikä sinusta tuntuu kurjalta, sinä otat sen vastaan, ja vain siedät/sopeudut. Välillä mietit miksi on niin vaikea sietää sellaista mitä et siedä ja ahdistut ;). Hautaat ikävän tilanteen maton alle, taputtelet ja toivot sen pysyvän siellä..., kunnes tulee seuraava tilanne, jolle suoritat saman prosessin. Eikö näin? Kun näin on tapahtunut tarpeeksi pitkään, suhde on pystyyn kuollut, aitoa henkistä yhteyttä ei ole. Eikä siinä auta enää mikään. Ero olisi varmasti paras ratkaisu.

Miksi kysyisin mitään, jos en miettisi muuta. Mistä ihmeen sairaudesta höpiset ja miksi tarve ilkeillä?

Ei panemisen tai panemisen puutteen vuoksi tarvitse erota eli en kirjoittanut aloitusta sillä. Sitäpaitsi miten sinä voit määritellä kunnolla munaa. Tarkoitatko ettei liian pientä eikä liian suurta, ei erektio-ongelmia tai toisaalta liian nopeaa tulemista? Vai mitä tarkoitat? Jos yhdessä ollaan pelkän panemisen takia niin aika moni äijä voidaan lempata esimerkiksi noiden syiden vuoksi. Itse olen sitä mieltä, että jos seksi ei toimi tai sitä ei suhteessa ole niin toisella pitää olla oikeus pettää, tai eihän se silloin pettämistä edes ole (olen muuten kumppaninikin kanssa tästä puhunut). Itselläni tosin ajatukset vielä sellaisia etten pystyisi, mutta ehkä siihenkin kypsyy. Minun mielestä suhteessa pitää siis toiselle ainakin välillä antaa, jos kimpassa on muutoin pitää olla oikeus muihin kumppaneihin. Naisten on tietysti helpompi antaa vaikkei huvittaisikaan, mutta eiköhän miehetkin tarvittaessa pysty tai antaa sitten homman jollekin muulle.
Mutta niin itselleni suhde on muutakin kuin panemista aina. Eron jälkeen myöskään tinderit ja muut pisteytys ja panosovellukse ei tunnu omilta.

Onnistuneen eron jälkeen ihminen on yhteiskunnalle ja työyhteisölle taloudellisesti kannattavampi. Ylipäätään suuret tunteet voivat estää tehokasta työskentelyä tai voihan ne boostata energiaa, mutta hillitysti vaan.