Eroasioissa painiskelevana minua mietityttää tulevaisuudessa eräs seikka. Itse terapiassa käyneenä ja suhdetaitoja opetelleenakin haluaisi tietysti tulevaisuudessa jossain vaiheessa löytää jonkun elämää jakamaan. Se kuitenkin näytt melko peikolta syystä, että useiden eronneiden kanssa jutellessa tulee näkyviin melko minä-minä keskeinen ajatus ja uudet suhteet mitä monet ovat perustaneet ovat vähän niinkuin tapaillaan nyt hän tuota ihmistä, kummallakin osapuolella on omat elämät ja toista nähdään jos omilta kiireiltä ehditään ja monella on kokoajan haku päällä, josko löytäyisi parempaa. Ymmärrän, että ihmisillä on kiireet ja asumismuodot voi olla hyvinkin erilaisia, mutta jotenkin näy että useista noista suhteista puuttuu sitoutuminen? Olenko minä täysin väärässä? Ja onko vielä sellaisia perinteisempiä suhteita muodostunut erojen jälkeen? Miehistä olen (joistakin) tosin havainnut, että heistä on tullut jopa nössykämpiä ja paljon kiltimpiä ja määräiltävämpiä eron jälkeen (ei hyvä sekään mielesni). Onko tämä itsenäisyyden arvostaminen ja korostaminen siis enempi sellainen naisten juttu eron jälkeen? Ja niin, itse uskon tasa-arvoiseen suhteeseen.
Suhde-elämän muutoksia
48
686
Vastaukset
- lissukkavaan
Itselläni erosta puoli vuotta. Ei kiirettä uuteen suhteeseen mutta ei myöskään ehdoton ei jos kohdalle sattuu. 30 vuotisessa avioliitossa ei syrjähyppyjä. Jotkut vaan on vapaamielisempiä tyyppejä jotka vaihtaa partneria kuin paitaa eivätkä osaa/ halua/pysty sitoutua parisuhteeseen. Kaikkea -lue kaikkia- kokeiltava mitä voi.
Eikö paras olisi luotettava, hitaasti kypsynyt seurustelusuhde? Varsinkin jos molemmilla lapsia. Olisi omaa aikaa harrastuksille yms, yhteistä aikaa ja kummallakin aikaa omalle jälkikasvulle. Sitoutua voi suhteeseen vaikkei saman katon alla asukaan. Se luottamus toiseen.. Kuitenkin tyydyttävä suhde ja herätä joskus saman peiton alta. No, aika näyttää.- iltapuhde
Vastauksesi kuulostaa ihan hyvältä, mutta haavetta. Eli kaipaisin faktatietoa kokeneilta ihmisiltä. Yleensähän nämä eronneiden uudet suhteet ja uusioperheet tms.kuviot toimivat vielä heikommin eli ero on todennäköisempi (yli 50% päätyy eroon).
- robo_tti
"Eikö paras olisi luotettava, hitaasti kypsynyt seurustelusuhde? "
Ja mitäköhän tarkoitat "hitaasti kypsyneellä"? Itse erosin exästä niin pihkatun kauan, kaikkiaan eroon meni viisi vuotta, eli aivan liikaa käytännön asioita ajatellessa. Silti exän mielestä hain lopulta eroa "hetken mielijohteesta": Eipä muuten osannut vastata miten viiden vuoden kokonaisuus, josta kaksi vuotta puhutaan erosta lähes päivittäin, voi olla "hetken mielijohteesta". Hänestä silti tuntui siltä. Siksi en oikein perustaisi miehestä, jonka kanssa suhdetta kypsyteltäisiin vuosia ennen kuin päästäisiin kunnolla alkuun. Siinähän menisi taas elämää hukkaan oikein huolella, jos rupeaisi odottelemaan miehen tunteiden kypsymistä. Eikö? - iltapuhde
Joillakin ihmisillä tuntuu tosiaan menevän elämä hukkaan, jos kaikki ei tapahdu just nyt ja heti. Sillä tavoin tulee sitten katumisia suhdeasioissa. Harvemmin ihminen, jolla on lapsia pystyy eroamaan tosta noin vaan käden käänteessä, paitsi tietty silloin jos on eroa jo pitkn miettinyt mielessään. Sehän nyt on ihan se ja sama, jos joku on eroa miettinyt viisi vuotta ja puolisokin tästä tietää ja vaikka terapiassa käyty, että puolison mielestä ero olisi yllätys. Tuskinpa. Ja kyllä uudet suhteetkin pitää omasta mielestäni tuolloin aloittaa varovasti, ei ehkä tunnepuolella ja sitoutumisessa, mutta esimerkiksi siinä koska esitelln lapsille ym. Suhteen pitää olla senverta vahva, että suhteen osapuolet kykenee olemaan toistensa kanssa samalla puolella, jos lapset yrittää erottaa tms. Äääh, nämäkin ovat siis omaa kuvvitelmaani. Kaipasin kokeneilta kommentteja.
- sesamataas
robo_tti kirjoitti:
"Eikö paras olisi luotettava, hitaasti kypsynyt seurustelusuhde? "
Ja mitäköhän tarkoitat "hitaasti kypsyneellä"? Itse erosin exästä niin pihkatun kauan, kaikkiaan eroon meni viisi vuotta, eli aivan liikaa käytännön asioita ajatellessa. Silti exän mielestä hain lopulta eroa "hetken mielijohteesta": Eipä muuten osannut vastata miten viiden vuoden kokonaisuus, josta kaksi vuotta puhutaan erosta lähes päivittäin, voi olla "hetken mielijohteesta". Hänestä silti tuntui siltä. Siksi en oikein perustaisi miehestä, jonka kanssa suhdetta kypsyteltäisiin vuosia ennen kuin päästäisiin kunnolla alkuun. Siinähän menisi taas elämää hukkaan oikein huolella, jos rupeaisi odottelemaan miehen tunteiden kypsymistä. Eikö?Ajan kanssa toiseen ja toisen arkisiin tapoihin tutustumista, niiden yhteen sopivuutta omien kanssa, yhteistä arjenpyöritystä jne. Ihan kuin teininä seurusteluaikana, ei siinäkään suinpäin kylmiltään mennä avo- tai avioliittoon. Kyllä aika ja tunteet sanovat jos on parempi olla ja asua yhdessä kuin erillään. Silti voi olla toimiva parisuhde ilman avo- tai avioliittoa. Luottamus on kaiken A&O. Tunteita ei kypsytellä mutta kaikkea muuta voi. Toisen poissaollessa ikäväkin kertoo jotain...
Sitä tarkoitin.
- Juakkima66
Ap on aika hyvin kärryillä nykymenosta, näin se suurinpiirtein menee.
Itse sain nähdä ja kokea kaiken tuon edellisessä suhteessa.
Nainen oli femakkosuvakki ja suotakoon se kenelle vaan, tosin tervettä lähestymistä parisuhteeseen tuollaiselta on turha odottaa.
Femakoilla kuten myös sovinistisioilla on narsistiset piirteensä hyvin edustettuna, tällaisen henkilön puolisoksi sopii lähinnä Sauli-tossu.
Nyky-yhteiskunta ajaa vanhat parisuhdearvot uudelleen arvioitavaksi, miestä ei enää tarvita oikeastaan muuhun kuin naimaan, kaiken muun voi tilata netistä.
Usein mies hommataankin laastariksi eli kesä-Esaksi, nussimaan.
Kun sitten Esa tyhmyyksissään erehtyy vihjaamaan sitoutumisesta, reppana lentää karmit kaulassa syystuulien piiskattavaksi, voi toista.
Tässä vaiheessa valveutunut nainen, joka seuraa urakehityksen ohella aikaansa, napsauttaa läppärin päälle ja sopii treffit seuraavan jonossa olevan Esan kanssa.
Naisen pikkuhousut lentävät kaaressa lattialle, ennenkuin se sateeseen joutunut reppana on kerennyt vuokrayksiöönsä lämmittelemään.
Tässä lyhykäisesti nykyajan evoluutioteoria :)- iltapuhde
Vastasitko kysymykseeni? Eli sinä olet ollut pitkään naimisissa ja eron jälkeen suhteesi ovat muuttuneet tuollaisiksi ja sinä olet muuttunut tuollaiseksi.
- Juakkima66
Vastasin, tai yritin vastata. Olen ollut pitkään naimisissa ja uudet suhteet ovat olleet lyhyitä. Itse en ole lähtenyt suhteeseen kevein perustein, tosin alkaa hiljakseen mieli muuttua. Ei kai se pakko ole vuosikausia samaa naamaa katsoa, yksinkin on hyvä elää.
Itselläni on vaan taipumus ihastumisen ohessa kiintyä ihmiseen, tämä on mielestäni normaalia mutta nykyisin tulkitaan usein mielenterveysongelmaksi.
Tästä kiintymyksen tunteesta yritän kovasti päästä eroon.
Eli juu, käyn vain pikaisesti nussimassa jos aikaa on, ja äkkiä takaisin omiin oloihin.
- pässionkin
naiset näin saa miehen koukkuun, eli eräs keino tämäkin ja mies kulkee kuin pässi narussa..
- Juakkima66
Ap:lle lisäyksenä:
Oon seurannut nyt näiden naisten ajatusmaailmaa, jotka siis itsekin eronneet ja lapsia on.
He ovat olleet pahasti päähän potkittuna, erilaisia ongelmia edellisten kumppaneiden kanssa (joillain lukuisia), tästä syystä sisuuntuneet eivätkä päästä ketään lähelleen.
Nykynainen pärjää aivan mainiosti ilman miestä, hän ei tarvitse miestä mihinkään muuhun kuin....no tiedät kyllä mihin.
Tämän vuoksi miehet usein muuttuvat kuvaamasi nössöiksi, myötäillään ja mongerrellaan kuin lierot että saataisiin pillua joka edellisessä pitkässä liitossa oli mennyt umpeen tai muuten vaan kyllästytty.
Tästä alkaa kissahiiri-leikki, kuvaamasi kaltainen sitoutumiskammoisten makaaberi näytelmä.- iltapuhde
Ajatuksissasi varmasti perääkin, mutta sinä syyttelet naisia toiminnastaan, huomaatko. Näetko omassa ajattelussasi mitään erikoista. Lisäksi naiset kyllä arvostavat miehessä montaa muutakin juttua kuin sitä. Omasta mielestäni miesten kanssa pystyy tekemään melkein kaikkia samoja juttuja kuin naistenkin kanssa. Mutta ehkä ero tosiaan muuttaa tuota ajatusmaailmaa.
- Juakkima66
Kerrotko vielä missä kohtaa syytän ketään, jos totuus on mielestäsi syyttelyä niin siinä tapauksessa kyllä.
Kerrothan myös minulle mitä erikoista tekstistäni löydät?
Voin kertoa kokemuksesta että on myös kuvaamani kaltaisia eronneita naisia, jotka toimivat ja käyttäytyvät kirjoittamallani tavalla, arvostus miehen tekemisiin on suurta näytelmää. Elämä on kolhinut jo niin pahasti ettei mikään tunnu enää miltään. Ja todella, ero muuttaa ajatusmaailmaa. - iltapuhde
Sinähän esität naisten haluavan miehiltä vain yhtä juttua ja miesten kelpaavan vain siihen ja samalla itse kerrot vain etsiväsi pilluja. Eli sinä kerrot vain omista ajatuksistasi ja tulkinnoistasi.
- Juakkima66
Mä en esitä mitään vaan kerron kokemuksesta, en myöskään etsi pilluja....hitto mua naurattaa miten kujalla sä olet :)
Eli minä kerroin kokemuksesta, se on hiukan eri asia kuin tulkinta.
Koita jäsentää tämä :)
- robo_tti
Mietityttää tulevaisuudessa? Hmm, eikö se ole sitkuelämää pahimmillaan?
Itse erosin ex-miehestä juuri sen vuoksi, että hänelle kaikki oli minä-minä ja muut saa sopeutua hänen ajatuksiinsa ja juoniinsa. Tosin oli siinä mielenterveysongelmaa sun muutakin ongelmaa hänellä.
No, joka tapauksessa uutta kumppania "huhuillessani" en törmännyt minä -ongelmaisiin miehiin. Tietysti miehellä pitääkin olla niin vahva minä, että se kestää parisuhdetta, eli olla vuorovaikutuksessa. Sehän se on suhteen perusedellytys. Sellaiset "emmätiiä" miehet ei oikein sytytä. Vaikka aluksi mietin uutta suhdetta nimenomaan "asutaan yhdessä" -suhteena, niin tulinkin pian toisiin aatoksiin. Nimittäin kun tarpeeksi kauan on elänyt toisen ehdoilla, huolehtien kaikesta ja vähän päälle, niin ajattelinpa, että minulle sopivin mies on sellainen, joka pärjää ja viihtyykin itsekseen, ei tarvitse itselleen "piikaa", hoitaa raha-asiansa ym. mallikkaasti (oli rahaa tai ei niinkään paljon). Vaikka asumme eri osoitteissa, niin se ei estä sitoutumasta, vaan pikemmin päinvastoin. Aikaa on enemmän itse parisuhteelle, kun kaikenlainen arjen vääntäminen ja riesat jää vähemmälle.- Juakkima66
Itsehän et sorru kirjoittelemaan tai ajattelemaan minä-minä-tyyppisesti, ethän??? Toivottavasti sinä ja Sinulle sopiva mussukka viihdytte toistenne seurassa, tietysti silloin kun se sinulle parhaiten sopii :)
- kukukuruu
Juakkima66 kirjoitti:
Itsehän et sorru kirjoittelemaan tai ajattelemaan minä-minä-tyyppisesti, ethän??? Toivottavasti sinä ja Sinulle sopiva mussukka viihdytte toistenne seurassa, tietysti silloin kun se sinulle parhaiten sopii :)
Jospa Juakkima66 miettisit vähän vuorovaikutustaitoja?
Sillä jokaisessa parisuhteessa kuin muissakin ihmissuhteissa on mietittävä MYÖS minää, itseä. Mitä minä haluan, tarvitsen, kaipaan. Se on hyvin tärkeää. Miksi ikinä haluaisin suhdetta, jossa ei ole mitään sellaista mitä itse kaipaa? Eikä itseilmaisu suinkaan estä minua kuuntelemasta mitä kumppani haluaa, tarvitsee, kaipaa. Tämäkin on hyvin tärkeää. Miksi ikinä kumppani ´haluaisi kanssani suhdetta, jos en tarjoa hänelle mitään sellaista jota hän kaipaa?
Näin, ihan vaan jutskaamalla, keskustelemalla syntyy vuorovaikutus kahden ihmisen välille. Yksinkertaista, eikö totta? Niin, ja olen varma, ettei kukaan viihdy toisen kanssa, ellei molemmat halua viettää aikaa toistensa kanssa. Juuri silloin kuin heille parhaiten sopii. Yhteisestä ajasta voi sopia yhdessä :D.
- iltapuhde
Sinkut palstalta taisikin löytyä vastaukset kysymyksiini eli jos lapsettomien sinkkujenkin parisuhteen läytyminen on vaikeaa ja sitten olisi vielä eronneista kyse niin aika hyvä tuuri täytyisi olla, että mitään sopivaa löytyisi. Varsinkin kun ei ole mikään miljoonaperija ja ihan taviksen näköinenkin. Ehkä sitä siinä tilanteessa olisi sitten vaan pakko elää nykyajan mukaisesti varattujen ja pettävien treffipalstoilla seuraa etsivien mukaan. Saako hyvyydestä muka jonkun kruunun. Ei vaan yksinäisyyden ilmeisimmin.
- Juakkima66
Aina kannattaa yleistää ja tehdä omia tulkintoja. Niistä syntyy yleensä hyviä olettamuksia :D
- rentouttapeliin
Miksi synkistelet jo etukäteen mahdollisesti eteen tulevilla ongelmilla? Toki kannattaa pitää terve järki mukana kaikessa, mutta ehkä h i e m a n enemmän "Huomisella on omat huolensa" asennetta. Innostunutta odotusta ja kutinaa, mitä kaikkea huominen ja uusi ihmisuhde tuokaan tullessaan.
- iltapuhde
Kuten edellinen kirjoittaja kirjoittaakin ja voimme olla aivan hyvin eri mieltä asioista niinhän ihmiset monestikin ovat.
- yjy
Voi hyvä iltapuhde. Olet kyllä ihan kateissa itseltäsi parisuhdeasioissa. Ei millään pahalla.
Kumppanin löytää parhaiten, suorastaan helposti, jos itse tietää minkälaista kumppania etsii ja millainen itse on. Moni nimittäin ajattelee vain puolet asiasta, jos miettii ainoastaan minkälainen kumppani minulle sopisi. Täytyy ajatella tarkoin myös millaiselle ihmiselle juuri MINÄ olisin hyvä kumppani.
"aika hyvä tuuri täytyisi olla, että mitään sopivaa löytyisi. Varsinkin kun ei ole mikään miljoonaperija ja ihan taviksen näköinenkin"
Tuo on ihan "ounou"! Tuurista ei kumppanin löytyminen ole kiinni ollenkaan, vaan omasta itsetuntemuksesta, ajatuksista, mielenmaailmasta, persoonasta, jne. Ei rahasta tai muusta mammonasta, tai kunniasta ja kuuluisuudesta.
Hyvyydestä ei saa "kruunua", mutta itselleen hyvä mielen. Jos taas miettii hyvyytensä menevänsä hukkaan parisuhteessa, täytyy erota tai etsi oikeanlainen parisuhde.
- totuusonkaunis
Oli tyttö kaunis, niin kaunis, että ei tarvinnut opintietä polkea kun rikas vanhempi mies polki. Miehellä talot, mersu ja mökit lapissa ja etelässä. Kerran kaunis kyllästyi vanhan veltoon ja sitten astui nuori koiras, sitten kolmas ja neljäskin. Kämpistä viides ja kuudes ja sitten viestit cu46. Nyt kauniin naamassa ryppyjä, seksi ei luista, hienot talot muistoja, kerrostalosssa kuuntelee naapureiden ääniä. Edelleen mielestään ylivertainen. Oppinut sellaiseksi. Saa raivareita pienistäkin syistä... ja ilman syitäkin. Nuoret ei jahtaa eikä vanhat.
- keskitysinäkinitseesi
AP. Tuntuu siltä, ettei terapia ole auttanut sinua riittävästi, kun mietit täysin turhia juttuja.
Mitä väliä sinulle sillä on mitä joku toinen eronnut tekee uuden kumppaninsa kanssa, millainen heidän suhteensa on?
Keskittyisit sinäkin enemmän omaan itseesi ja siihen mitä sinä haluat loppuelämältäsi ja mahdolliselta uudelta parisuhteelta. Ei sinun elämää voi elää kukaan toinen.- iltapuhde
Tuota terapiassa olen juurikin huomannut, että parisuhteessa on aina kaksi osapuolta. Näin ollen se, että keskity vain itseesi on mielestäni kömpelö kommentti ja eiköhän se juurikin kuvaa sen olennaisen huolenaiheeni. On tärkeä tietää mikä itselle on tärkeää ja omat rajat, mutta toinenkin tulee huomioida ja kompromisseja tehdä.
Se on ainakin varmaa, että itselle rakastuminen tunteellisena ihmisenä on senverta harvinaista, että siinä en miettisi onko sopiva aika tai paikka, jos sellainen kohdekin niin ajattelisi ja parisuhteen kanssani haluaisi. Tiedän, että on tuomitsijoita, mutta tässä on minun elämäni asia vahvistunut. Muut ajatelkoot mitä ajattelee. Avoimin silmin jatkan kulkua ja terapiasta on todellakin minulle ollut paljonkin hyötyä. - yjy
iltapuhde kirjoitti:
Tuota terapiassa olen juurikin huomannut, että parisuhteessa on aina kaksi osapuolta. Näin ollen se, että keskity vain itseesi on mielestäni kömpelö kommentti ja eiköhän se juurikin kuvaa sen olennaisen huolenaiheeni. On tärkeä tietää mikä itselle on tärkeää ja omat rajat, mutta toinenkin tulee huomioida ja kompromisseja tehdä.
Se on ainakin varmaa, että itselle rakastuminen tunteellisena ihmisenä on senverta harvinaista, että siinä en miettisi onko sopiva aika tai paikka, jos sellainen kohdekin niin ajattelisi ja parisuhteen kanssani haluaisi. Tiedän, että on tuomitsijoita, mutta tässä on minun elämäni asia vahvistunut. Muut ajatelkoot mitä ajattelee. Avoimin silmin jatkan kulkua ja terapiasta on todellakin minulle ollut paljonkin hyötyä.Joo-o. Parisuhteessa on kaksi osapuolta, hyvä. Mutta sinulla ei käsittääkseni ole nyt parisuhdetta eikä sitä toista osapuolta, eikö? Joten pelkästään siksi huolenaiheesi on täysin turha. Jos sinulla olisi parisuhde, niin toisten ihmisten parisuhteiden tarkkailu, ihmettely tai arvostelu ei auta sinua yhtään omassa parisuhteessasi. Tai vaikket miettisi parisuhteessa ollessasi toisten suhteita pätkääkään, keskittyisit arvioimaan vain omaa kumppaniasi... niin eipä sekään oikein toimisi. Siksi sanon myös kuten edellä; sinun elämää ei voi elää kukaan toinen. Parisuhteessakin voit elää vain omaa elämääsi, toisen ihmisen elämän rinnalla.
- iltapuhde
Minä en ylipäätään puhunut toisten ihmisten parisuhteista vaan lukekaapa aloitus ja koittakaa ymmärtää mitä siinä sanoin. Toki voin olla huono ilmaisemaan itseäni, mutta josko jotain selvää saatte. Puhuin eronneista tms. ihmisistä ja miten se vaikuttaa heihin ja suhteeseen sitoutumiseen. En todellakaan tunteellisena ihmisenä halua sydänsuruja tunteettomien, pelkkiä hyviä hetkiä ja himoja etsivistä ihmisistä, enkä todellakaan halua päästää lähelleni epäilyttän oloisia ihmisiä. Ja kyllä olen jopa hiukka kateellinen ydinliitossa eläville ihmisille, jotka muistavat siitä vielä kehua. Puolison kuolemalle et voi mitään, mutta eroon vaikuttavat kummatkin osapuolet vaikka sitten niin että olipa ylipäätn paska valinta. Kiitos, anteeksi ja näkemiin. Puhuminen kelle tahansa on ylimainostettua.
- edkorjaillen
Ylipäätään paska valinta siis alunpitäen.
- lkjljk
iltapuhde kirjoitti:
Minä en ylipäätään puhunut toisten ihmisten parisuhteista vaan lukekaapa aloitus ja koittakaa ymmärtää mitä siinä sanoin. Toki voin olla huono ilmaisemaan itseäni, mutta josko jotain selvää saatte. Puhuin eronneista tms. ihmisistä ja miten se vaikuttaa heihin ja suhteeseen sitoutumiseen. En todellakaan tunteellisena ihmisenä halua sydänsuruja tunteettomien, pelkkiä hyviä hetkiä ja himoja etsivistä ihmisistä, enkä todellakaan halua päästää lähelleni epäilyttän oloisia ihmisiä. Ja kyllä olen jopa hiukka kateellinen ydinliitossa eläville ihmisille, jotka muistavat siitä vielä kehua. Puolison kuolemalle et voi mitään, mutta eroon vaikuttavat kummatkin osapuolet vaikka sitten niin että olipa ylipäätn paska valinta. Kiitos, anteeksi ja näkemiin. Puhuminen kelle tahansa on ylimainostettua.
" Puhuin eronneista tms. ihmisistä ja miten se vaikuttaa heihin ja suhteeseen sitoutumiseen."
Miksiköhän niputat kaikki eronneet samaan, oman pääsi sisäiseen, nippuun?
"En todellakaan tunteellisena ihmisenä halua sydänsuruja tunteettomien, pelkkiä hyviä hetkiä ja himoja etsivistä ihmisistä, enkä todellakaan halua päästää lähelleni epäilyttän oloisia ihmisiä."
Miksi pitäisi hakeutua seuraan, joka ei miellytä? Liikutko ihan väärissä piireissä? Ihmiset ovat kuitenkin harvoin tunteettomia. Kyllä heillä tunteita on, mutta ei niistä kaikille puhuta.
"Puolison kuolemalle et voi mitään, mutta eroon vaikuttavat kummatkin osapuolet vaikka sitten niin että olipa ylipäätn paska valinta."
Juu, vaikuttaa eroon molemmat osapuolet - mutta sittenkään erittäin usein toinen heistä EI haluaisi erota. Silti jos toisesta tuntuu, että erota pitää, niin sitten erotaan. Pakkohan liittoa ei ole jatkaa vastentahtoisesti. Luojan kiitos! Parisuhdetta ei oikeasti edes ole, jos molemmat eivät ole siinä mukana. Yksin ei parisuhde onnistu. Ja todellakin, on ainoastaan hyvä, ettei ex-puolisoni kuollut! Eikä hän jätettynäkään toivonut kuolemaani! Vaikka hän oli/on hankala, silti hyväntahtoinen ja järki päässä.
Harvemmin kai kukaan vuosien liiton jälkeen sanoo "olipa paska valinta" (ja jos sanoo, niin siitähän voi halutessaan syyttää vain itseään. Mutta miksi haluta syyttää?). Sillä silloin, vuosia sitten asiat olivat hyvinkin eri tolalla. Elämässä tulee yllättäviä käänteitä, parin osapuolet muuttuu, jopa vastakohdakseen, kaikki muuttuu. Itse sanon "se oli hyvää niin kauan kuin se kesti". - iltapuhde
Kiitos, sinulla oli hyviä pointteja. En kyllä missään vaiheessa sanonut, että olisin toivonut puolison kuolemaa, ylipäätään kenenkään kuolemaa. Lauseen voi lukea uudelleen. Sensijaan sitä onko puolisosi toivonut sinun kuolemaa sitä et voi tietää, ei kenestäkään ajatuksistaan voi tietää, harvoin kuitenkaan ehkä tosissaan.
- torstaissatoivoa
iltapuhde kirjoitti:
Kiitos, sinulla oli hyviä pointteja. En kyllä missään vaiheessa sanonut, että olisin toivonut puolison kuolemaa, ylipäätään kenenkään kuolemaa. Lauseen voi lukea uudelleen. Sensijaan sitä onko puolisosi toivonut sinun kuolemaa sitä et voi tietää, ei kenestäkään ajatuksistaan voi tietää, harvoin kuitenkaan ehkä tosissaan.
Tuo on aika ihmeellistä, että kuolema saadaan usein ahdattua samaan sarjaan eron kanssa. Vaikka ne ovat täydellisen eri asioita. Ihmisen psyykessä on jotain pahasti vinksallaan, jos toivoo toisen kuolemaa. Erittäin epätervettä narsismia.
- yjy
Siis? Ihmiset ovat erilaisia. Jotkut hakevat (eronneena uudelta) parisuhteeltaan ihan eri juttuja kuin toiset. Mikä siinä on niin ihmeellistä?
Siksi toiseksi parisuhteessa on kaksi minää, ja kaksi sinää. Voin aika helposti kuvitella, että minä minä puolisostaan eronnut ei halua uutta minä minä puolisoa. Siis sellaista puolisoa, jolle ei ole ollenkaan "sinää". Tai jolle "sinä" merkitsee jotain negatiivista, pakollista. - samoillalinjoilla
Jos ap haluaa viettää päivänsä muiden elämää ihmetellen ja arvostellen, ihan vapaasti, kuluuhan se aika silleenkin.
Minä kuulun näihin minä-ihmisiin, elän mieluummin mukavassa parisuhteessa kuin kyttään muiden juttuja. - Työmies38v
"Ymmärrän, että ihmisillä on kiireet ja asumismuodot voi olla hyvinkin erilaisia, mutta jotenkin näy että useista noista suhteista puuttuu sitoutuminen? Olenko minä täysin väärässä? Ja onko vielä sellaisia perinteisempiä suhteita muodostunut erojen jälkeen?"
Olen hakenut ensimmäistä osaa ja tosiaan vaikuttaisi eronneiden naisten keskuudessa olevan yleistä (tai no, enhän niin montaa ole tapaillut) nuo ylisuuret odotukset eli mies "tilataan" johonkin hommiin (seksi, kokkaus, rempat) paikalle.
En tiedä kiinnostaako hirveästi tämmöinen, pystyn vielä palata vaimon kanssa yhteen vaikka tiettyjä ongelmia löytyy. Lapsettomista voisi löytyä ehkä jotain parempaa materiaalia- Juakkima66
Paneminen mainittu :) Näin se vaan ikävä kyllä menee, kaiken muun voi tilata netistä mutta kun välillä tekee mieli paneskella. Fuckbuddy service here we go!
- Sinisetajatuksetmielessä
Ensin valitat tai selität miten muut eronneet tuttavasi/tuntemasi ihmiset elävät minäminää, selostavat haluavat uudelta parisuhteelta parempaa, tapailevat yhtä tai kahta ja samalla katsevat löytyisikö joku sopivampi.
Sitten sanot että sinä et puhu muiden suhteista. No mitä tuo aloituksesi on jos ei sitä?
Minä erosin 7 vuotta sitten ikävästä parisuhteesta. Meillä on 2 lasta, mies ei osannut tehdä tyttäriensä kanssa yhtään mitään, eikä ole pitänyt heihin yhteyksiä eron jälkeen kuin kaksi kertaa vuodessa synttäri/joululahjan verran. Lupaa monesti että menevät lomalla hänen vanhempiensa luokse, mutta eipä tuo koskaan pidä lupauksiaan, työ on hänelle numero 1 ikuisesti ja aina, perhe, vaimo, lapset ei niin mitään väliä. Nyt kun tytöt ovat jo kohta aikuisia, eivät he enää odota isältään yhtään mitään. Nuorin sanoi tässä kerran että hän ei tunne isäänsä kohtaan enää edes vihaa eikä pettymystä. Isä on hänelle täysin vieras ihminen, hän on elänyt isättömänä koko elämänsä.
Minä päätin jo silloin erovaiheessa, että jos minä joskus tapaan jonkun miehen johon rakastun, kaverissa täytyy olla jotain muutakin inhimillistä kuin ulkonäkö ja järki.
Olen seurustellut kaksi kertaa eron jälkeen noin vuoden verran kummankin kanssa. Ensimmäinen mies oli hirvittävän mustasukkainen, toinen joi liikaa. Ei todellakaan käynyt pienessä mielessäkään, että hyppään suoraan uuteen parisuhteeseen kummankaan kanssa. En katsellut siinä rinnalla ketään muuta, mutta minä en pistä omaa elämääni, lapsiani, enkä ystäviäni jäihin sen takia että seurustelen.
Ja se on täysin 100% varmaa, etten muuta asumaan kenenkään kanssa tuosta noin vaan enää ikinä. Mieluummin katselen sitä uutta kumppania pidempään omasta kodistani käsin kuin kadun. - Juakkima66
Noin vuoden verran tulee kestämään tulevatkin suhteesi, joskus jopa vähemmän. Olet stereotyyppi eronneesta naisesta jota elämä on kolhinut liikaa, ei teille vaan osaa olla mieliksi. Mikään ei enää kelpaa, mikään ei tunnu enää miltään, kaikki on nähty. Noh, omapa on toki elämäsi.
Toivottavasti kohdalleni ei osu enää yhtäkään vastaavaa, hyvä kun tuli tämä esiin, siitä voi jokainen miespolo lukea mitä on tarjolla. Voi voi.- lkjljk
Hm. Mielestäni ap ei ole ollenkaan eronneen naisen stereotyyppi.
Nainen eroaa miehestään, etenkin pitkästä suhteesta, usein vain jos se on aivan välttämätöntä. Itse tunnen liudan naisia (kuten myös miehiä!), jotka tasan tarkkaan eroavat syistä, jotka hyvin tiedostavat, sekä itsessään että suhteessaan. Ap, näin käsitin, on vasta erottuaan alkanut itsetutkiskelun. Tosin hän keskittää ajatuksiaan liikaa toisten eronneiden tutkiskeluun itsensä sijaan. Vaikka itselläni on varsin laaja, ja heterogeeninen ystävä- ja tuttavapiiri, ap:n kaltaiset eronneet puuttuvat siitä kokonaan.
Hätäisen arvioni mukaan ap:n ongelma on huono itsetunto itsetuntemus itsetiedostaminen yms. ja siitä syntynyt tarve elää omaa elämäänsä parisuhteen kautta. Eron jälkeen hän näkee toiset eronneet ihmisinä, jotka eivät osaa elää kuten ap toivoo ja haluaa. Hän etsii miestä, johon haluaisi ripustaa elämänsä. Miehet puolestaan etsivät hurjan usein vaikka ja minkälaista naista, mutta ei naista, joka haluaa ripustautua. Epäilen myös, että sitoutumisella ap tarkoittaa ripustautumista, sillä se sopii kuin nenä päähän tähän " noista suhteista puuttuu sitoutuminen". Eli ap:n mielestä puuttuu ripustautuminen. Juuri se mikä pitkääkin terveestä suhteesta puuttua. - iltapuhde
Aika metsään menit monessa asiassa.Hyvää itsetuntoa ja itsetuntemusta ei ole se, että ei kykene sitoutumaan. Ripustautujaa et saa minusta kirveelläkään, mutta kuten joku aiemmin tuolla totesi, että sitoutuminen ja luottamus ovat tärkeitä juttuja. Ja elämässä kolhuja saaneena tiedostan heikot kohtani ja pystyn ne myöntämäänkin toiselle ja toki näin ymmärrystä ja tukeakin näille jutuille. Aivan samoin kun tietysti sitä toista osapuolta ymmärtäisin ja koittaisin tukea. En ehkä tosiaan kyllä ymmärrä miksi enää viitsin näihin trollivastauksiin kirjoitella tai ylipäätään asioita pohdiskella täällä, kun mentaliteetti täällä tuntuu olevan, että ilkeillään ja lyödään maanrakoon jos joku ajattelee toisella tapaa. Saman olen havainnut muiden aloittienkin ketjuissa käyvän tällä palstalla. Helpointa olisi vaan kirjoitella noita huumoripläjäyksiä jonnekin ja joskus ja jouluna.
- sinisetajatuksetmielessä
Voi olla, mutta mieluummin olen yksin kuin sinunkaltaistesi kanssa, jotka eivät ymmärrä että nainen ei ole heidän piikansa eikä itsestään selvyys parisuhteessa.
Kun olet noin viisas, ja tiedät minusta kaiken, niin voin sanoa sinulle, että minä aidosti rakastin miestäni, paljon enemmän kuin hän minua koskaan.
Kerropa minulle, miksi minun olisi pitänyt loppuelämäkseni sitoa itseni sellaiseen ihmiseen joka ei muista tulla kotiin moneen päivään, jää työpaikalleen nukkumaan kun tutkimus on niin mielenkiintoisessa vaiheessa, eikä edes soita ja ilmoita, minun pitää kysyä, ja hän totesi ai jaa, en ehdi tulla. Oman ignooraamiseni olisin voinut ehkä kestää, mutta se että isä ei tule kotiin edes lapsiensa syntymäpäivinä, eikä viitsi silloinkaan mitään ilmoittaa, se oli liikaa!
Ex-mieheni on mitä on, olen kiitollinen hänelle lapsistani, ihania ovat, mutta häntä ei ole enää yhtään ikävä. Enkä usko että hän on sekuntiakaan minun perään haikaillut, hänen elämässään ei ole mitään muuta kuin työ.
Ja näihin seurusteluihin mennäkseni: miksi minun olisi pitänyt sitoutua sellaiseen mieheen joka katsoo salaa puhelimestani kun olen vessassa kenen numeroita sinne on tallennettu, selvittää numerotiedustelusta kuka kukin on ja jopa soittaa tarkistussoittoja näihin numeroihin. Ja illat tenttaa kuka tämä Matti, Mikko, Esko on, missä olen heihin tutustunut jne. Nämä kyselysessiot kestivät lopulta pahimmillaan jopa koko illan. Ei kiitos.
Ja kerropa vielä miksi minun olisi pitänyt sitoutua alkoholiongelmaiseen?
Kyllä minä ymmärrän hilpeän hiprakan ja sen että ottaa vaikka punaviiniä ruuan kanssa tai saunaoluen tai pari silloin tällöin, mutta jos miehen pitää vetää parissa tunnissa mäyräkoiran verran keppanaa putkeen tuosta noin vaan ja sammua omaan oksennukseensa ja kusta housuihinsa sammuneena toistuvasti, niin sitä en ymmärrä.
Onko väärin toivoa rinnalleen miestä joka rakastaa, joka huomaa minun olemassaoloni, miehen joka ei pyri hallitsemaan eikä pidä minua lattiamattonaan eikä terapeuttinaan?
Onko väärin toivoa sellaista parisuhdetta missä voitaisiin vaan olla onnellisia, kulkea käsikädessä ja pussailla ja nauraa, olla iloisia ilman jotain helvetin angsteja ja mielenterveysongelmia?- 242424324324
"Onko väärin toivoa sellaista parisuhdetta missä voitaisiin vaan olla onnellisia, kulkea käsikädessä ja pussailla ja nauraa, olla iloisia ilman jotain helvetin angsteja ja mielenterveysongelmia? "
Eipä ole kyllä tullut tällaista vastaan, oletko itse täydellisen iloinen henkilö koko ajan? - torstaissatoivoa
sinisetajatukset...
Miksiköhän minä en ikinä ole törmännyt noin dorkiin miehiin? Vaikuttaa selvästi siltä, että ns. pelisilmässäsi on kehittämistä, vedät puoleesi häiriöisiä miehiä. Johtuisikohan se siitä, että etsit miestä, jollaista ei ole? Kukaan ei ole täydellinen, aina iloinen. Et sinäkään.
- iltapuhde
Kun kerta niin paaaaljon kivoja vastauksia laitoitte niin tuumin tässä, että ehkä tuo rakkaus kannattaa kohdistaa ennemmin eläimiin. Monet naisethan on varsin eläinrakkaita, että josko ottaisin koiran. Koira pitää kuitenkin olla hyvin koulutettu niin ettei se riuhdo kaikkien hajujen perään, kulkee kiltisti panta löysällä talutusnarussa. Sisäsiisti pitää olla ja melko hiljainen eikä kuolata kaikkia paikkoja. Toisaalta minua kohtaan uhkaavasti käyttäytyvät ihmiset saavat olla sille haukkumisen arvoiset. Minusta koirassa pitää olla kokoa ja näköä. Saa siis olla kookas, mutta ei mikään plösö vaan jäntevä ja sellainen, jonka kanssa on kiva tehdä pidempiäkin lenkkejä.
P.s. kiitos niille, jotka oikeasti vastasi fiksusti. Lisääkin fiksuja vastauksia olisi kiva saada.- koiratonkissa
Suosittelen koiran hankkimista. Se voisi tehdä hyvää. Oletuksena tietysti, että löydät jostain sinun vaatimustasosi koiran. Se voi olla vaikeaa.
- iltapuhde
Rotukoira maksaa hieman enemmän kuin tavis, tiedetään. Toisaalta sellainen helppoluonteinen koira on myös helpommin koulutettavissa. Mutta koira on melko pitkäaikainen sijoitus kuitenkin. Olishan se ihana tulla töistäkin kotiin, kun joku ensimmäisenä antaisi pusun ja nuolisi naaman märäksi.
- torstaissatoivoa
iltapuhde kirjoitti:
Rotukoira maksaa hieman enemmän kuin tavis, tiedetään. Toisaalta sellainen helppoluonteinen koira on myös helpommin koulutettavissa. Mutta koira on melko pitkäaikainen sijoitus kuitenkin. Olishan se ihana tulla töistäkin kotiin, kun joku ensimmäisenä antaisi pusun ja nuolisi naaman märäksi.
Koira on sinulle ehdottomasti parempi ratkaisu kuin ihmissuhde. Se tekee hyvin usein kuten haluat, eikä ole juurikaan eri mieltä. Ihmissuhteet ovat kaikin puolin vaativampia.
- iltapuhde
Tiedätkö mitä arvostan luotettavuuden, sitoutumisen ja toisen kunnioittamisen lisäksi parisuhteessa, aivan huumorintajua.
- torstaissatoivoa
Suhteessa pitääkin olla molempien puolelta minä-minä, sinä-sinä, minä-sinä, sinä-minä. Joku viisas onkin sanonut että parisuhteessa on vähintään neljä suhdetta; eli juuri nuo luettelemani (minun suhde minuun, sinun suhde sinuun...).
"useista noista suhteista puuttuu sitoutuminen? Olenko minä täysin väärässä?"
Saatat hyvinkin olla täysin väärässä. Sillä ethän voi tietää miten jotkut toiset suhteensa itse kokevat ja mitä se sinulle kuuluukaan. Sitoutumisessa on nimenomaan tärkeää, että suhde omaan itseensä, ja toisen erilaisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen on hallussa. Eri ihmisille sitoutumiseen kuuluu erilaisia asioita.
Jos kovasti ja kärkkäästi keskityt arvostelemaan toisten sitoutumista heidän parisuhteessaan, niin hyvin todennäköisesti sitoutuminen on sinulle itsellesi ongelma.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1482301- 271958
Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha231918Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.851720Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?641514Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se201286Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo381190- 111178
Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan371173Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k101157