Trombosyytit ja leukosyytit

Jos lääkäri on sanonut, että kaikki on kunnossa, älä murehdi ! Viitearvot on viitearvoja, jos joku arvo on niitten ulkopuolella, niinkuin suurella osalla ihmisistä on, se ei välttämättä merkitse sairautta. Eikös leukosyytit voi helposti nousta 20:eenkin, jos on vaikka pieni tulehdus, flunssa yms.
Luonnossa liikkuminen rauhoittaa stressiä ja laihduttaakin. Kävelylle siis luontoon ja ota iisisti ! Stressaantunut ihminen alkaa helposti tarkkailla aivan liikaa olotilojaan, parempi vaikka "painua metsäpoluille" tarkkailemaan luonnon elämää tai mitä vain muuta kuin oma kroppaasi ja sen vaarattomia oireita koko ajan !
Keksi tekemistä, "unohda" itsesi joskus ! Keskity muuhun !

Leukosyytit
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=snk03034
Trombosyytit
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=snk03035

Ymmärrän, paniikkihäiriö on vaikea pitää kurissa, ja kuten tiedät varmaan itsekin, se aiheuttaa sen, että suhteellisuudentaju häviää enemmän tai vähemmän…. eli on koko ajan huolissaan vaikka sairauksista ja koska pelkää lähes kaikkea, pelkää sairauksiakin.
Eikö niin ?
Olisiko parempi, jos ottaisit jotain lääkettä vähän tarvittaessa rauhoittaaksesi paniikkihäiriöitäsi, vaikka siinäkin on taas huonot puolensa, mutta voisi edes joskus elää hetken peloista vapaampaa elämää.
Ei sinun leukosyyttisi ole "suuret", kuten kirjoitin pieni flunssakin voi ne nostaa 20:een.
Usko lääkäriä ! Äläkä tuijota viitearvoihin liikaa, minulla on huonommat kuin sinulla (hammastulehduksen takia) ja kaikki on ok ! Trombosyyttini ovat tuskin viitearvojen alareunalla. Sekin on ok. En ole huolissani, arvot muuttuvat jonkun verran eri aikoina eri syistä ilman, että on sairaus.
Relax !

On ihan järkevää seurata terveyttään, mutta omasta kokemuksesta tiedän, että paniikkihäiriöisellä se ei useinkaan ole enää järkevää. Sen kyllä itsekin tietää, mutta ei voi sille mitään, se kuuluu taudinkuvaan :) Elämä on rimpuilua peloissa ja kauhussa.
Joudun turvautumaan lääkkeeseen aika usein. Yritän kaikkeni, etten säännöllisesti joutuisi ottamaan ja koukuttuisi, koska on todennäköistä, että koukuttuu.
Olen onneksi rauhoittunut sairauksieni suhteen ja olen todella ollut vakavasti sairas.
Että ole onnellinen ja rauhallinen, jos sinulla ei todellakaan ole todettu edes mitään sairautta. Jos lääkäri epäilisi, hän olisi sinut laittanut jatkotutkimuksiin.
Viitearvot aiheuttaa ahdistusta monille ihmisille. Viitearvo on vain tilastollinen luku, jonka sisällä useimmiten ihmisten arvot ovat. Ihmisiä, joitten viitearvot eivät ole tilastollisten viitearvojen sisällä on vaikka kuinka paljon. Muutenhan sairaiksi luokiteltavia olisi suuri osa kansasta !
Jos haluat ja voit, kerro suurinpiirtein, mikä mielestäsi on aiheuttanut paniikkihäiriösi.
Sen asian purkaminen voisi helpottaa oireita.
Omat oireeni alkoivat erään ihmisten vuosikausia minuun kohdistuneesta aiheettomasta vihamielisestä käytöksestä ja myöhemmin tulleista muista vaikeista elämäntilanteista.
En ole päässyt kuiville asiasta, mutta joten kuten sinnittelen.
Tiedän, miten vaikea paniikkihäiriö on. Melkein vihaan se otetta minusta.
Sitä ei voi järkeillä pois päästään.
Se johtuu autonomisen hermoston "hyökkäyksistä", niitä ei voi pitää kurissa oikein millään. Terapia kai auttaisi, mutta on kallista. Kunnallisesti on melkein mahdoton päästä. Onko terapia sinua auttanut, jos olet ollut ?

Etköhän epäile ihan turhia ?! Eikös leukemiassa ole yleensä anemia oireena ? Sinullahan ei ole ongelmaa ainakaan verihiutaletuotannossa, trombosyyteissä.
Paljonko hemoglobiiniarvosi on ? Eli Hb.

Hb taisi olla 146. Paniikkiin sairastuin siis viitisen vuotta sitten, kahden mulle läheisen ihmisen sairastuttua vakavasti. Toinen henkisesti ja toinen fyysisesti. Jaksoin puolisen vuotta esittää urheaa muille (joka yö itseni uneen kuitenkin itkien) kunnes romahdin. Terapiasta oli jonkin verran apua.. En muista/tiedä miksi asiat jäi puolitiehen. Siitä lähtien olen tutkinut itseäni, kuulostellut oireitani, googlettanut.. "sairastanut" kaikki taudot aivokasvaimesta ms-tautiin... Ravannut lääkärillä milloin missäkin tutkimuksissa. On ollut parempiakin hetkiä.. Mutta heti kun stressaan esim ihmissuhteita, alkaa tämä oireiden etsiminen ja googlettaminen. Rankkaa :/ en toivoisi tätä kenellekkään.

Hei "helokkinen" ! Ensiksikin, Hb-arvosi on loistava, sinulla ei voi olla leukemiaa !
Stressi on asia, joka voi myös heilauttaa arvoja. Mitä enemmän stressiä, sitä enemmän arvot voivat nousta tai heittelehtiä.
Urhean esittäminen on aika tyypillistä alkua paniikkioireiden syntymiseen. Ihminen vaatii itseltään liikaa. Ajan mittaan stressaantuu, kun alkaa pelätä, ettei jaksa enää ja pitää suoriutua urakasta, joka alkaa tuntua mahdottomalta. Samalla ehkä suree lähimmäistensä kohtaloa kuten sinä ? Joutuu tukahduttamaan omia tunteitaankin, sekin ahdistaa. Ei sitä rumbaa jaksa kukaan loputtomiin.
Paniikkihäiriö on tunnollisen Ihmisen tauti, ihmisen jolla on voimakas velvollisuudentunto. Pitäisi olla höllätä vähän, mutta helpommin sanottu kuin tehty !
Kun ihminen voi henkisesti hyvin, hän ei muistakaan kroppaansa !
Mutta kun henkinen terveys alkaa horjua, tuntuu että joka puolelta kolottaa, särkee ja sattuu. Sitten alkaa hermostuksissaan googlettaa sairauksia, jotka sopivat oireisiin.
Ja niitähän löytyy ! :) Kuten tiedät. Minullakin on oireita ainakin sataan sairauteen (hahhah), mutta jotenkin ihmeellisesti olen saanut sen asian aisoihin omaksi ihmetyksekseni, vaikka se vei kyllä kauan.
Vertaistukea saat täältä toivottavasti vähän ! Minäkin olen romahtanut kahden omaiseni vuoksi (sairaus ja kuolema) ja oman vakavan sairauteni takia, josta parannuin.
Voit uskoa, että ymmärrän sinua oikein hyvin, kun luen mitä kirjoitat.
Melkein kuin lukisin omaa tarinaani.
Muista sellainen asia, että kun olet kerran tutkituttanut itseäsi (monestakin luulemastasi sairaudesta ehkä) ja saanut niistä terveen paperit, niin pistä piste asialle.
Lopullisesti. Joitakin asioita on suljettava pois elämästä, kun ne kerran on tulleet kuntoon ! Usko lääkäreihin ! He ovat asiantuntijoita !
Usko myös itseesi, luota itseesi ja siihen, ettei maailma joka hetki kaadu !
itse yritän tehdä mitä vaan mahdollisimman paljon ja usein, mitä hyvänsä toimintaa, se pitää ajatukset paremmin poissa omasta itsestä.
Tapaatko kavereita, muita ihmisiä ? Onko sinulla aikaa ja mahdollisuuksia siihen ?
En itse oikein tarpeeksi pysty paniikkini takia, mutta yritän sitkeästi olla "ihmisten ilmoilla" edes joskus, koska se tekee hyvää.
Mitä enemmän jää yksin, kotiin, sen pahemmaksi menee minun kohdallani.
Monesti ajattelen, että tämä tauti on ihan hullu ja järjetön ! Alkaa pelätä ihmisiäkin, jotka eivät minulle mitään tee !
Onko samanlaisia tuntemuksia ? Jokaisen tauti on kai omansalainen ja on vähemmin hyviä ja parempia jaksoja.
Toivotan sinulle enenevästi parempia jaksoja !

Vielä lisään, että omalla kohdalla lisäksi tämä aikaisemmin kertomani yksi vihamielinen ihminen, joka kohdistaa minuun henkistä väkivaltaa, saa minut joka kerran tolaltani, kun joudun hänen kanssaan tekemisiin, jos vähänkin olen juuri pystynyt rauhoittamaan itseni. Monta tekijää aiheuttavat oireitani.
Hyvä "helokkinen", autat minua aika paljon, kun kerrot omaa tarinaasi. Kiitos sinulle !
Tuntuu, että joku ymmärtää ! Se helpottaa ! Tämä tautihan on sellainen, jota ei voi kukaan tajuta, millaista se on oikeasti kokea, jollei itsellä ole samoja oireita.
Ei tulla hulluksi :) vaikka usein tuntuu siltä ! Ainakin minusta. Minulla on ehkä pahempi paniikkihäiriö….
Palataan asiaan, eikö…?

Eri tyyppisiä leukemioita on.. Oon tutkinut. Just et nousee noi mitkä mulla on ja hemoglobiini korkea myös. Luulin että toi mun luku on suuri? Tällä hetkellä en oikein ystävilleni enää edes kehtaa puhua huolistani
. Tuntuu että he pitävät mua täysin hulluna... "koko ajan muka jotain" "ei sulla mikään oo" yleisimmät kommentit. "ravaat turhaan lääkärissä". Täytyisi pystyä rentoutumaan mutta kun en pysty :/ lupaan itselleni että "enään en tutki itseäni" ja montakohan "kyhmyä" tässä viime aikoina oon käynyt näyttämässä. Tuntuu välillä että tulen hulluksi! Ja pelkään sitä myös.. Koska sekoan lopullisesti?! Sulla Teikitiisi on täysin samoja fiiliksiä kun mulla!! Kuin lukisi omaa tekstiä myös. Tuntuu että tukijoukkoja ei ole. Täytyy selvitä yksin. Ihan kuten tähänkin asti. Esitin liian vahvaa.. Nyt hajoilen vähän väliä.. Itken ja pelkään. Tuntuu että mieheni alkaa olee täynnä tätä vaikka koittaakin omalla tavallaan tukea. Kyllä tää on ja elämää...

Sepä se, paniikkihäiriö on kaikinpuolinen kierre. Ei voi jatkuvasti rasittaa läheisiäänkään, muuten lähtee mies ja ystävät (ne, joita enää on jäljellä…) lätkimään, mutta kuitenkin täytyis saada puhua ahdistuksistaan. Jos ei saa puhua, ahdistus senkun lisääntyy.
Joku ulkopuolinen ihminen/ammattiauttaja olisi hyvä, läheisten hermot eivät joutuisi niin kireälle. Kävin terveyskeskuksen erikoissairaanhoitajan/psykiatrian sairaanhoitajan kanssa keskustelemassa monta kertaa, mutta heidän ammattitaitonsa ei todellakaan riitä, ei ainakaan tämän kyseisen. Hoitaja on hoitaja, lääkäri on lääkäri on lääkäri (psykiatri/psykologi). Ei se auttanut yhtään mitään, mutta menin, koska lääkäri ehdotti ja toivoin oikeasti saavani edes vähän helpotusta. Ehkä joku toinen vastaava hoitaja voi olla parempi. Se on henkilökysymyskin. Uskon kyllä, että hyvät ystävät on hoitajia parempi apu. Ei vaan voi rasittaa jatkuvasti ystäviä. Kuka jaksaa kuunnella "luulosairasta", senhän leiman saa helposti. Kysymys on kuitenkin muusta, vaikka jonkun trauman/traumojen aiheuttamasta pelko- ja ahdistustilasta, joka "jää päälle", luulen mun tapauksessa ja siitä, että tunsin, että minulta odotettiin enemmän kuin mihin mitenkään pystyin. Tai sitten vaadin itse itseltäni liikaa. Uuvuinkin totaalisesti. Traumojen jälkeen tuli myös turvattomuudentunnetta ja hätää, joka ruokkii kaikenlaisia ajatuksia. Sitten tuli eka paha paniikkikohtaus, luulin, että kuolen sydäninfarktiin, se oli niin raju. Siitä jäi sekoamisen ja äkkikuolemanpelkokin.

Ihan varmaan itsekin ymmärrät kuitenkin, että ihmisen labra-arvot voi vaihdella, mutta et vaan usko, että ne on ihan ok ?! Sairailla on ihan eri luokkaa labra-arvot kuin sinulla, usko huvikses nyt ! :) Sehän on kai niin, että jos paniikkihäiriöisen murehtijan saisi uskomaan, että sillä ei ole jotain sairautta, se löytäisi jonkun muun sairauden, jota epäilisi. Tai viisi muuta…? On totta, että myös stressi vaikuttaa arvoihin eli hellitä vähän, jos mitenkään voit, toivottavasti voit !
Neuvon itseäni pitämään murehtimistauon, joka harvoin onnistuu kuitenkaan, koska aivoja ei saa off-asentoon, valitettavasti...
Jos itse voisin pitää, hankkisin koiran, tykkään paljon niistä ja eläimen läheisyys ja hoito on todettu auttavan terapeuttisesti monenlaisissa sairauksissa ja oireissa.
Voisi keskittyä sen hyvinvointiin ja ulkoilla, ei aina ajattelisi itseään !
Voin lisäksi kertoa, että olisin onnellinen, jos minulla olisi noin hyvät labra-arvot kuin sinulla !
Yritämme nukkua hyvin….eikös vaan…?
Huomenna on uusi päivä, annetaan itsellemme mahdollisuus olla rauhallisempia,
ei maailma yöllä kaadu eikä huomennakaan, ei meidänkään, vaikka pelkäisimme !
Rohkeutta !

Hb nousee jos syö paljon rautapitoista ruokaa.
Mulla on Hb vaan 110. Lääkäri suositteli syömään terveellisemmin ja ruokaa joka sisältää rautaa.
Fineli.fi:stä voi tsekata mikä sisältää mitä.

Ei ole syytä alkaa syödä "huonomminkaan", jos arvot ovat noin hienot, vain siksi, että saisi rauta-arvot/Hb:n alas. Ruoan sisältämät ravintoaineet, vitamiinit ja hivenaineet kuitenkin vaikuttavat joihinkin arvoihin ja terveyteen yleensä ja laihdutuskuuri pitkällä juoksulla huonosti, jos ei laihduta oikein eli jos ei syö oikein.
Aloittaja ilmeisesti laihduttaa oikein, hänen arvonsa ovat hyvät.

Syön kasan vitamiineja omega 3 kapselit... Vaikuttaako ne jotenkin kun noi trombosyytitkin joka kerta suurenee? Enntiiä hitto, tuntuu että tuun hulluksi. Tai taidan olla jo. Ja AINA kun saan yhden sairauden pois mielestä, seuraava siellä mielessä ja kehossa jo kummittelee. Pyysin ottamaan uudet verikokeet. Silloin kun multa siis viimeksi otettiin verikoe.. Mulla oli ollut palan tunnetta kurkussa oikealla puolella. Se kesti muutaman kuukauden. Menin kaulan alueen ultraan ja oikealla leukakulman alla oli reaktiivinen imusolmukesuurentuma reilu 2cm kooltaan. Sekin siinä vieläkin ollamöllöttää mutta on se kai pienentynyt. Painelen sitä kyllä vähän väliä... Sittenhän mulla tietysti oli imusolmukesyöpä... Nyt kun sain verikokeiden tulokset ja arvot on suuremmat, sairastan leukemiaa... Mikä seuraavaksi? :/ ja siis tulehdusarvot ovat olleet kunnossa koko ajan että ainakaan tulehduksesta ei ollut kyse :(

Ja tuohon laihduttamiseen... Mulla todellakin on vielä yli 20kg pudotettavaa... Syön silti monipuolisesti, minulle räätälöityjen ohjeiden mukaan. Olen pudottanut jo liki 19kg.

Hei "Helokkinen" ! Miten on päivä alkanut ?
Onnittelut ensiksikin loistavasta laihdutustuloksesta !
Minkälainen on se "kasa vitamiineja", joita syöt ja miksi ?
Saathan jo ruoastakin niitä ! Elimistö pystyy itsekin valmistamaan joitakin vitamiineja ja takaamaan niiden riittävyyden.
Olen itsekin joskus syönyt vitamiineja ja hivenaineita, mutta lopettanut, koska totesin, että normaalin monipuolisella ruoalla lopputulos on ihan sama. En huomannut olotiloissani mitään eroa.
Aloin miettiä, että ne naamani heittämäni "viisaat omalääkitys"-vitamiinit ym. saattavat ehkä päinvastoin sekoittaa elimistön omaa tasapainoa.
Talvisin syön kuurin D-vitamiinia ja joka toinen päivä suunnilleen B12-vitamiinia
(B-vitamiini-yhdistelmä). B12-vitamiinia saa vain lihasta, jota en pysty syömään ollenkaan vatsakatarrini takia, tulee mahakipuja.
Omega 3:n jätin kokonaan pois, koska syön kalaa (keitettynä) aika usein ja omega 3:n haittavaikutuksena voi tulla vatsavaivoja ja suurina annoksina omega 3 voi hidastaa veren hyytymistä. Omega 3:a en söisi jatkuvasti ainakaan ja vain hyvin pieninä annoksina.
Kuinka usein olet käynyt labrassa ?
Millä aikavälillä muutokset arvoissa ovat tulleet ?
Jos ei ravitsemusneuvoja ei ole syystä tai toisesta suositellut "vitamiiniarsenaalia" ja Omega 3:a sinulle, mitä arvelet, kannattaisko kokeilla olla ilman niitä seuraavaan labraan asti ja katsoa mitä tuloksille käy ? Voit yllättyä iloisesti ?
Mitkään muutokset ei kai kovin nopeasti näy labrakokeissa.
Onko sinulla suunnitelmissa mennä labraan ? Tai siis tietysti on :) Ainahan sitä on projekti menossa :)
Innokkaana googlaajana olet varmaan googlannut:
Vitamiinien yliannostus Terveyskirjasto Duodecim

Kivaa päivää ja rauhoittavia fiiliksiä sinulle "Helokkinen" !

Tässä jännitän kun lääkäri iltapäivästä soittaa PVK:n tuloksia. Kuukausi sitten multa viimeksi otettiin (noi mistä olen huolestunut) ja vuoden aikana olen käynyt monesti ja aina vaan noi trombosyytit kohoaa. Ja viimeksi tosiaan noi leukosyytitkin :( Erään dietin ohjeissa oli (joita siis käytän) aamuisin 2 möllerin omega kapselia, 1 magnesium tabletti, 1 tabletti monivitamiini hivenaine, 1 D-vitamiini purtava.

Toivottavasti saat hyviä uutisia !
Eihän tuo sinun satsisi kovin iso ole, jos määrät on kohtuulliset, ettei ole ylivahvoja annoksia.
Itse en syö enää ikinä omega 3:sia. Olen lukenut lääkärien juttuja, miten se vaikuttaa yliannoksina veren hyytymistekijöihin. Mikä on kenenkin yliannos, se on jokaisen arvioitava itse tai lääkärin. Minulla on alhainen P-TT eli veren hyytymisarvo. Jos söisin omegaa, se alenisi entisestään. Se voisi aiheuttaa ongelmia esimerkiksi leikkaustilanteissa.
On tullutkin jo pieni ongelma: Hampaan poiston jälkeen veri vuoti 10 tuntia, ei meinannut hyytyä. En tiennyt asiasta, muuten hammaslääkäri olisi voinut laittaa "hyydyttävää" ainetta poistetun hampaan "monttuun".

Oma kuvani on, että E-Epa on tervellisempi kuin kalanmaksasta tehty öljy.
Maksaan kertyy kaikenlaisia aineita.
Siis ihan oma päätelmäni :)
E-EPA:sta on tislattu haitalliset aineet pois ja se on tehty kalan rustolihasta.
Kuinka vahva on yksi Möllerin kapselisi ?

Hei Helokkinen, olkoon kuka mitä mieltä vaan meistä "luulosairaista", mutta on tärkeää, että saat terveyteesi liittyviä asioita selvitetyksi. Se on tärkeää mielenrauhankin takia. Älä anna muitten "ei sulla mitään oo"-kommenttien häiritä itseäsi. Terveytesi on sinun omasi ja sinun asiasi.

Kalanmaksaöljy sisältää A ja D-vitamiinia. Syöt 2 päivässä plus D-vitamiinia.
Riittäisikö vain 1 kalanmaksaöljykapseli ? A ja D-vitamiini varastoituvat, niillä on yliannoksina haittavaikutuksiakin.

Lääkäri soitti ja HUH!!! Nämä minua häirinneet arvot ovat laskeneet. Leukosyytit 5, jotain en tarkalleen muista ja trombosyytit 380. Liekö ollut joku virus päällä kuukausi sitten kun oli se kurkku juttu yms. Sanoi että puolenn vuoden päästä voidaan tromboja taas katsella mutta kaikki siis kunnossa. Nyt kun saan sen iskostettua päähäni!! Hmm
. Paljonkohan niissä möllereissä on vahvuutta.. Yritin googlettaa mutta enntajunnut siitä mitään :D sen ja sen verran jotain ja jotain.

Maanantaina siis aloitan taas psykiatrilla käynnin. Toivottavasti saan apua pelkoihini. Olisi kiva jakaa ajatuksia vielä jatkossakin, teikitiisi? Kerrankin joku joka ymmärtää :)

Ihana kuulla, että ne sinua häirinneet arvot on laskeneet ! Olen onnellinen puolestasi ! Voit olla huojentunut ! Unohda todella koko juttu nyt ! Kuten sanottu, joku pieni tulehdus voi aiheuttaa sellaista ja leukosyytit voi nousta enemmänkin eikä huolta, jos on tulehdus yms.
Eikö sinun Mölleripurkin päällä lue paljonko yhdessä kapselissa on äljyä, joku mg-määrä ?
Huomasin muuten, että klo 19 TV1:ltä tulee tänään Prisma ohjelma: Veren salat:
Miten veri suojelee meitä infektioilta (ne leukosyytit ?), parantaa haavamme ja antaa meille elinvoimaa.
Aion katsoa sen, jospa se lisäisi ymmärrystäni… Prisma on hyvä asiaohjelma, jossa ei ole mitään, minkä katsomisesta tarvitsisi pyörtyä, jotkut kai ei kestä nähdä edes pisaraa verta…

Olen itsekin harkinnut psykiatria/terapiaa, jos jostain löytyisi joku sopiva ihminen, mutta en tiedä, jaksanko. Siinä ilmeisesti käydään läpi elämän vaiheita, joita on jo päässään jauhanut vuositolkulla. Tällä hetkellä olen jotenkin aika henkisesti väsynyt, että vaikka oletan sen terapian auttavan, ei tahdo löytyä potkua saada aikaiseksi tilata aika.
Olen lukenut paljon psykologiaa ja psykiatriaa ja todennut, että ahdistuneisuudelle ja paniikkihäiriöille altistuu usein jo lapsena. Jos lapsuus on epävarmaa, ahdistavaa ja alistavaa, että joutuu tukahduttamaan itseään ja tunteitaan, on alttiimpi aikuisiällä
sairastumaan mielenterveyshäiriöihin, eritoten ahdistumaan ja paniikkihäiriöön.
Se olis mun kohdalla totta.

Tavataan tällä palstalla vaikka päivittäin, onhan tämä meille kummallekin jo
terapiaa :) Tosi kiva on ollut vaihtaa kanssasi ajatuksia !
Ei me tähän lopeteta !!!

PS. Muista Prisma-ohjelma !

Pistäpä tämmönen teksti googleen:
HS:Omega-3-valmiste on riski leikkauspöydällä

Se on Helsingin Sanomat/Ilta-Sanomien artikkeli (lääkärien mielipiteitä) ja hakutuloksia tulee paljon muitakin, nimittäin luontaistuotevalmistajat yrittävät todistaa päinvastaista kuin mitä lääkärit sanovat, että saisivat kalaöljyä kaupaksi. Se on merkittävä rahantuoja luontaistuotekaupoille (vaikka myydäänhän sitä apteekissakin)

Ihmisellä, jolla ei ole ollut suht' henkisesti turvallinen lapsuus, joutuu ahdistustaan pitämään sisällään. Siitä jäänee jonkunlainen "tunnemuistijälki" aivoihin.
Kun myöhemmin on minkä hyvänsälaisessa ahdistavassa tilanteessa, se muistuttaa entisistä tilanteista ja ahdistus voi lyödä päälle kerta kerralta voimakkaampana.
Näin tuntui minusta.
Sitten tuli lyhyessä ajassa monta "pommia", sairauksia ja kuolemia ja samaan aikaan työpaikalla organisaatiomuutoksia, sai pelätä vielä työttömyyttäkin eikä siinäkään kaikki.
Niin pamahti stressihäiriö päälle, kun en ehtinyt edellisestä "pommista" henkisesti selvitä, kun tuli jo uusia perä perään. Sen jälkeen paniikkihäiriö alkoi vainota minua.
Pelko, miten selviän tästä ja kaikesta.
En ole eroon päässyt. Pääseeköhän siitä kukaan eroon tai edes saisi hallintaan sen ?
Ja miten ? En haluaisi lääkkeitä syödä lopun elämää, niilläkin on omat epämiellyttävät vaikutuksensa.
Tunnen suurta myötätuntoa, Helokkinen, sinua ja kaikkia samoista vaikeuksista kärsiviä. Kaikki eivät ymmärrä kuinka hauras ihmisen mieli voi olla.

Sulla on todellakin järkeviä ajatuksia ja osaat pukea sanoiksi se minkä ajattelen. Kumma juttu :D Paniikkikohtaukset oon saanut hallintaan koska osaan tunnistaa kun sellainen on tulossa.. Jotenkin psyykkaan itseni rauhoittumaan. Ja kohtaus jää täten lieväksi. Verrattuna ensimmäiseen jonka sain joitakin vuosia sitten.. Kuten mainitsit, olin itsekkin varma että se oli sydänkohtaus.. Viiletin taksilla sairaalaan. Hyi, se oli kamalaa :( mutta miten saisi tämän yleisen ahdistuksen, stressin ja pelot rauhoittumaan.. Siihen en ole keksinyt vastausta. Tottahan tämä päivä ja tulokset lääkäriltä sai rauhottumaan... Kunnes taas löydän jonkun uuden vaivan!?

Tervehdys ! Oli ihan hyvä Prisma-ohjelma, joka auttoi eniten ymmärtämään sen, miksi en olisi päässyt lääketieteelliseen :)
Katsoin kuitenkin koko ohjelman, koska kokonaisuus auttaa ymmärtämään pienempiä osia. Mm. se leukosyyttijuttu (valkosolut) selvisi, miksi ne lisääntyy. Selvisikö sinulle ? Katsoitko ? Huomiseen ! Lääketieteen opiskelut uuvutti minut tältä päivältä (nauran itselleni)
Prisma uusitaan varmaan ainakin kolme kertaa, ykkösellä tai Teemalla.

Hei ! Olin ymmärtävinäni niin, että valkosolut (leukosyytit) ovat elimistön (veren) "puolustussoluja". Kun tulehdus iskee, ne käyvät "taistoon" tulehdusta vastaan lisääntyen kun on tarvis eli leukosyyttiarvo nousee. Miksi silloin myös trombosyyttiarvo nousee, jäi mietityttämään. Ehkä sekin on joku luonnollinen tapahtuma, samassa verisolussahan ne kaikki on (kai?) ja onhan se hyvä, että uusia verihiutaleita (trombosyyttejä) syntyy kiihtyvällä tahdilla, eikä ala vähenemään, jos elimistössä on "häiriötila".
Mitään suoria vastauksia ohjelman ei ollut tarkoituskaan antaa tietenkään, sai noukkia hyödyllistä tietoa, sikäli kun ymmärtää...
Monet arvot nousevat tai laskevat monista eri syistä, jos onkin yhdessä asiassa hitusen"valaistunut" en ollenkaan luule, että kaikenkattavasti olisin sitäkään hitusta ymmärtänyt :)
Tällainen ohjelma aina pistää tajuamaan kuinka vähän tajuaa ja kuinka tavallaan turhaa on googlaamalla yrittää diagnosoida (hermostuttaa) itseään.
Toivottavasti päiväsi meni hyvin !

Facebookissa on ryhmä Hypokondria-sairauden pelko. Kannattaa sinne men niin löytää kohtalotovereita