Olen 36-v nainen ja nyt noin vuoden pyörinyt samanikäisen miehen kanssa, jonka seurassa viihdyn erinomaisesti ja intohimoa löytyy. Ongelma on vain se, että yhteistä aikaa ei tunnu järjestyvän millään. Asumme noin 50 km päässä toisistamme omissa kodeissamme, eikä yhteen muutto ole näköpiirissä töiden ja kummankin omien lasten takia.
Mies tekee hyvin epätyypilliseen aikaan työpäivänsä, ja vielä pitkiä sellaisia. Ja vaikka välillä vapaa-aikaa olisi, meidän tapaamisten edelle menevät hänen lukuisat harrastuksensa ja tietysti lapsensa. Myös kavereita pitää nähdä. Olen suhtautunut näihin tähän asti hyvin ymmärtäväisesti, mutta kun nyt tapaamiset vain vähenee ja vähenee. Nähdään noin kerran/kaksi viikossa niin, että vietetään yksi yhteinen yö/vko ja noin 1krt/vko tavataan ilta-aikaan pari tuntia (nyt ei enää nämäkään aina toteudu). Mitään viikonloppuja, lomia tms. ei koskaan vietetä yhdessä. Mies soittelee kyllä ahkerasti, useita kertoja päivässä aina esim. kun on autolla siirtymässä paikasta toiseen.
Välillä on tunne, että olen ns. toinen nainen, jolle jää vain ne jämäajat. Jos sitten yritän keskustella aiheesta, onnistuu hän aina kääntämään aiheen siihen, miten yritän rajoittaa hänen harrastuksiaan. Jos taas itse yritän räpistellä itseni eroon suhteesta, on hän vähän aikaa todella ihana ja lupaa järjestää yhteistä aikaa enemmän (mitä ei sitten kuitenkaan koskaan tapahdu).
Kovasti nyt mietin, kannattaako tätä itsensä kiusaamista jatkaa? Eikö normaaliin parisuhteeseen kuulu yhteiset vapaapäivät ja lomat? Ja vaikka kavereiden tapaaminen yhdessä?
Kannattaako jatkaa?
28
626
Vastaukset
- 231212122
Vähän samanlaisen ongelman kanssa pyörinyt. Tuntuu ettei sitä aikaa kai niin mahdoton olisi järjestää, mutta tuntuu vain olevan.
- 123vsasa
Juuri näin. On minullakin lapset, harrastukset ja työt, mutta kyllä minä pystyn järjestämään aikaa näkemiseen. Itselläni parisuhde kun menee esim. harrastusten edelle, ainakin edes silloin tällöin...
- Jormakka68
Itselläni yksi suhde ajautui karille tällaisten seikkojen vuoksi, naiselle työ ja omat lapset olivat suhdetta tärkeämpiä. Idiootti kehtasi vielä itkua vääntäen kysyä mitä teki väärin.
- jenniina11111
No lasten kuuluukin olla suhdetta tärkeämpiä. Muut asiat pitäisi pystyä sovittelemaan, jos halua suhteeseen on. Mutta koska en tapauksestanne mitään tiedä, niin eipä tässä enempää.
- Yuhk
Ehdottomasti ei kannata jatkaa! Jätä se. Et ole miehelle tärkeä. Tuollainen pitää suhdetta vain pikkuisena sivujuonteena elämässään. Työ, kaverit, harrastukset ovat tärkeämpiä.
Hän rakastaa elämäänsä juuri tuollaisena eikä häntä saa vaatia muuttamaan sitä toisenlaiseksi. Hänellä on oikeus viettää juuri sellaista elämää kuin haluaa, se on hänen elämäänsä.
Ja myös sinulla on oikeus omaan elämääsi ja oikeus reagoida hänen valintoihinsa haluamallasi tavalla.- 123vsasa
Yuhk, juuri näinkin itse ajattelen. Mutta aina kun päätän, että jatkan omaa elämääni ja hän jatkakoon omaansa, niin silloin esiin nousee hetkeksi täydellinen mies, joka ei missään nimessä halua lupua minusta. Ja vaikka kuinka yritän kysyä, miksi ei sitten koskaan löydä aikaa minulle, hän lupaa parantaa tilannetta. Ja nyt tosiaan vuosi mennyt, ja sama jatkuu aina lupauksista huolimatta.
Eli vinkkejä, miten saan itseni suhteesta irti, kun tuntuu että aina haksahdan näihin lupauksiin. Vaikka järki sanoo, että ei kannata... - Jormakka68
Eli vinkkejä? Lakkaa takomasta päätäsi puuhun, ota järki käteesi ja mene eteenpäin hyvä ihminen.
Vinkki, ok: Imuroi kämppäsi, tee hyvää ruokaa, ota huikka ystävänpäivän kunniaksi samalla kun ilmoitat tyypille että homma on paketissa, move on. Hajaantukaa! - Parempaajatkoasulle
123vsasa kirjoitti:
Yuhk, juuri näinkin itse ajattelen. Mutta aina kun päätän, että jatkan omaa elämääni ja hän jatkakoon omaansa, niin silloin esiin nousee hetkeksi täydellinen mies, joka ei missään nimessä halua lupua minusta. Ja vaikka kuinka yritän kysyä, miksi ei sitten koskaan löydä aikaa minulle, hän lupaa parantaa tilannetta. Ja nyt tosiaan vuosi mennyt, ja sama jatkuu aina lupauksista huolimatta.
Eli vinkkejä, miten saan itseni suhteesta irti, kun tuntuu että aina haksahdan näihin lupauksiin. Vaikka järki sanoo, että ei kannata...Kerro vain asiallisesti, mihin olet suhteessanne pettynyt eli lupausten pitämättömyyteen ja minkä vuoksi et halua jatkaa suhdetta eli mitä itse olisit suhteeltanne halunnut siis yhteistä aikaa paljon enemmän sekä lopeta yhteydenpito. Pidä päätöksestäsi tosiaankin kiinni järjestämällä elämääsi muuta tekemistä tilalle, hänen yhteydenottojensa sijaan. Vaikuttaa tosiaan siltä ettei hän laita rikkaa ristiin suhteenne eteen kuin vain sen verran, että saa tyydytettyä pimpsan tarpeensa silloin, kun se hänelle sopii. Kyllä sellainen aidosti välittävä ihminen käyttäytyy aivan toisin ja haluaa tehdä asioita suhteen eteen eikä päinvastoin.
- Erosin
123vsasa kirjoitti:
Yuhk, juuri näinkin itse ajattelen. Mutta aina kun päätän, että jatkan omaa elämääni ja hän jatkakoon omaansa, niin silloin esiin nousee hetkeksi täydellinen mies, joka ei missään nimessä halua lupua minusta. Ja vaikka kuinka yritän kysyä, miksi ei sitten koskaan löydä aikaa minulle, hän lupaa parantaa tilannetta. Ja nyt tosiaan vuosi mennyt, ja sama jatkuu aina lupauksista huolimatta.
Eli vinkkejä, miten saan itseni suhteesta irti, kun tuntuu että aina haksahdan näihin lupauksiin. Vaikka järki sanoo, että ei kannata...Minä irottauduin järjestämällä itselleni muita kiireitä. Kun teki mieli soittaa miehelle mietin kenelle muulle voisi soitta. Mietin mitä haluan tehdä kaikkein eniten ja tein sitä itsekseni. Rakensin elämääni toisaalle ja halusin päästä eroon miehestä, vaikka hän oli kuin huumetta. Kun lopulta kerroin asian miehelle, olimme molemmat jo kypsytelleet sitä niin, että se onnistui.
- kannattaajatkaa
Ei vapaata vangita voi, me kumpikin tiesimme sen. Jotkut naiset ne vain muuttuu takiaiseksi ja kuvittelevat omistavansa miehen jos niille vähän kikulia antaa. Olisivat tyytyväisiä osaansa että edes jotakin saavat.
- Aiettäkunaurattaa
Ehkä sunkin vain kannattaisi kertoa totuus ettet halua muuta kuin pimpsaa, niin kukaan ei edes yrittäisi yhtään mitään kanssasi, pysyisit ikuisesti poikamiehenä:)
- Oppeliini1
Vietä aikaasi muiden ystäviesi seurassa , kenties sieltä kehkeytyy erikoisystävä.
Todellakin, on parasta että juttelet vain tuolle " puhelinystävällesi" jahänen vihdoin järjestäessään arvokasta aikaansa sinulle, sinulla on aina juuri silloin muuta tekemistä. Kuten päivällinen ystäviesi kanssa tai vanhempien kokous lastesi opettajien kanssa jne.
Eiköhän viesti tuota kautta mene parhaiten jakeluun. On epäreilua kaikkia kohtaan sinun istua kotona, katsoa kun sammal kasvaa ja vain odottaa milloin herra ylhäisyys suvaitsee saapua. - mekkk
Miehellä voi olla montakin naista kierroksessa ja sinulle jää se aika mitä jää ja kerrot seuraavan kerran mitä halaut suhteelta ja kuinka plajon yhteistä aikaa pitää olla ja yhteisiä reissuja ja jos ei kuukaudessa totetusu niin sanot että nyt riittää.
Hei 123vsasa
Oletkin saanut pohdinttasi jo vastauksia. Itse ajattelen kysymystäsi siltä pohjalta, että parisuhteen sitoutumiseen tarvitaan aina kahden erillisen ihmisen vapaaehtoinen halu luoda suhdetta yhdessä. Eri parit voivat päätyä hyvinkin erilaisiin johtopäätöksiin siitä, millainen tapaamistiheys on ok etäsuhteessa, eli mitään yhtä ainoaa oikeaa vastausta ei ole, kunhan sopimuksessa otetaan huomioon kummankin tarpeet. Nyt vaikuttaa kertomasi perusteella, että teidän tarpeenne ja toiveenne tapaamistiheydestä eivät kohtaa. Koet jääneesi kakkossijalle kumppanisi ajankäytössä.
Mietin, millä tavalla olette asiasta keskustelleet. Ovatko toiveenne koskaan tuntuneet olevan samansuuntaiset ajanvieton suhteen, vai kärjistyvätkö kaikki keskustelut siihen, että mies kokee sinun rajoittavan häntä? Millä lailla olet voinut ilmaista sitä, mikä sinun kokemuksesi mukaan on 'minimi' että voit kokea sitoutuvasi suhteeseen?
Ajattelen, että sinun täytyy käydä se keskustelu myös itsesi kanssa. Et välttämättä voi muuttaa miehen mieltä ja elämäntapaa. Joko sinä hyväksyt, että tapaatte vain hänelle sopivina aikoina, tilanne jatkuu entisellään. Jos koet, että tämä ei riitä, tarvitsette tilanteeseen muutoksen. Se, että riittämättömyyden tunnetta jatketaan jatkuvasti, ei lupaa hyvää suhteelle. Suhteesta muodostuu helposti kissa-hiiri-leikki, jossa toinen pakenee, toinen jahtaa ja sellainen vie voimia kummaltakin ja keikauttaa tasaveroisuutta valtapeliksi. Voitteko vielä yhdessä, vuorotellen toisianne kuunnellen kartoittaa, mitä ja millaista suhdetta kumpikin toivoo. Jos toiveet yhdessäololle ovat kovin erilaisia, joudut miettimään, mikä sinulle riittää ja mikä nakertaa liikaa. Uskon, että avoimesti puhumalla ja omia tunteitaan tutkailemalla pääsette selville siitä, oletteko sitoutuneet samantapaiseen parisuhteeseen, vai ovatko päämäärät liian erilaiset.
Merja, diakoni- 123vsasa
Kiitos Merja vastauksestasi.
Mielestäni mies kyllä ymmärtää tuskani ja myöntää itsekin, että aika harvoin pystytään tapaamaan. Mutta silti käytännön tasolla mikään ei muutu. Aina kun esim. töiden puolesta olisi aikaa olla yhdessä, silloin hän joka ikinen kerta järjestää jotain muuta, välillä tuntuu että ihan tarkoituksella.
Suhteessamme on kyllä muitakin ongelmia. En esim. ole koskaan tämän vuoden aikana tavannut hänen lapsiaan/ystäviään, eikä hän ole halunnut tavata minun ystäviäni. Eli kun tapaamme, olemme aina joko kaksin tai minun lasteni kanssa. Tämäkin tuntuu omituiselta, ja aina kun asiasta kysyn, hän vetoaa siihen, ettei aikaa löydy...
Yhdessä kun olemme, meillä on todella mukavaa ja nautin hänen seurastaan kovin. Ja tunne on, että hänkin viihtyy kanssani. Mutta luulen silti, että tämä suhde tulee kohta päättymään; minun on vain pyristeltävä itseni tästä eroon. - ukkomiesvedättääsua
123vsasa kirjoitti:
Kiitos Merja vastauksestasi.
Mielestäni mies kyllä ymmärtää tuskani ja myöntää itsekin, että aika harvoin pystytään tapaamaan. Mutta silti käytännön tasolla mikään ei muutu. Aina kun esim. töiden puolesta olisi aikaa olla yhdessä, silloin hän joka ikinen kerta järjestää jotain muuta, välillä tuntuu että ihan tarkoituksella.
Suhteessamme on kyllä muitakin ongelmia. En esim. ole koskaan tämän vuoden aikana tavannut hänen lapsiaan/ystäviään, eikä hän ole halunnut tavata minun ystäviäni. Eli kun tapaamme, olemme aina joko kaksin tai minun lasteni kanssa. Tämäkin tuntuu omituiselta, ja aina kun asiasta kysyn, hän vetoaa siihen, ettei aikaa löydy...
Yhdessä kun olemme, meillä on todella mukavaa ja nautin hänen seurastaan kovin. Ja tunne on, että hänkin viihtyy kanssani. Mutta luulen silti, että tämä suhde tulee kohta päättymään; minun on vain pyristeltävä itseni tästä eroon.Onko sulle tullut koskaan mieleen, että mies on varattu? Ei ole esitellyt sua ystävilleen, ei lapsilleen eikä halua tavata sun ystäviäsi. Tapaatteko aina sinun luonasi? Oletko koskaan käynyt miehen kodissa?
Sua viedään nyt kuin pässiä narussa. Ukkomies käyttää sua hyväkseen saadakseen seksiä. Ihan selvät merkit. Itse juoksisin karkuun ja heti. 123vsasa kirjoitti:
Kiitos Merja vastauksestasi.
Mielestäni mies kyllä ymmärtää tuskani ja myöntää itsekin, että aika harvoin pystytään tapaamaan. Mutta silti käytännön tasolla mikään ei muutu. Aina kun esim. töiden puolesta olisi aikaa olla yhdessä, silloin hän joka ikinen kerta järjestää jotain muuta, välillä tuntuu että ihan tarkoituksella.
Suhteessamme on kyllä muitakin ongelmia. En esim. ole koskaan tämän vuoden aikana tavannut hänen lapsiaan/ystäviään, eikä hän ole halunnut tavata minun ystäviäni. Eli kun tapaamme, olemme aina joko kaksin tai minun lasteni kanssa. Tämäkin tuntuu omituiselta, ja aina kun asiasta kysyn, hän vetoaa siihen, ettei aikaa löydy...
Yhdessä kun olemme, meillä on todella mukavaa ja nautin hänen seurastaan kovin. Ja tunne on, että hänkin viihtyy kanssani. Mutta luulen silti, että tämä suhde tulee kohta päättymään; minun on vain pyristeltävä itseni tästä eroon.Juuri tuollaista minullakin oli. Mukavaa yhdessä, mutta aina menossa ja parin vuoden seurusteluaikana ei lomia vietetty koskaan yhdessä. Hänkin soitteli ahkerasti, toivotti aamulla hyvää huomenta ja illalla hyvää yötä ja muutama puhelu siinä välissä. Kun työpaikalla tai lasten kanssa tapahtui jotain erityisen kivaa/hankalaa, puhelu heti minulle. Kahdesti otin asian puheeksi ja kerroin vakavissani toiveistani. Mieluummin halusin nähdä harvemmin, mutta pidemmän aikaa kerralla. Oli rasittavaa, kun hän oli koko aika lähdössä. Joskus olimme hänen luonaan, joten mistään ihmissuhdekakkosesta ei ollut kysymys. En esittänyt vaatimuksia, sillä halusin hänen saavan olla niin kuin haluaa. Kyllä se asia on niin, että jos viihtyy oikeasti toisen kanssa ja saa siitä paukkuja, kyllä silloin automaattisesti on etusijalla ajankäytössä.
Älä tuhlaa aikaa, kuten minä olen muissakin samankaltaisissa suhteissa tehnyt. Löydät vielä jonkun, joka on kiinnostunut oikeasti seurastasi, sinusta itsestäsi ja nauttii siitä niin paljon, että ei voi olla luotasi poissa.
- kokeileelämää
Voisiko noista asioista jutella eikä kirjoitella ja hakea täältä palstoilta ihmisten mielipiteitä elämästä?
- Abababbababa
Aiemmat oli huonoja neuvoja, tässä ohje mikä toimii:
Älä näe miestä seuraavaan kuukauteen. Älä ota häneen yhteyttä itse. Älä vastaa seuraaviin ensimmäisiin puheluihin tai viesteihin ollenkaa, vastaa muutaman päivän kuluttua jos yhteydenotto vielä tulee ja ilmoita olleesi hyvin kiireinen. Lopeta puhelu tai viesti lyhyeen. Sano että pitää mennä. Älä ole inhottava, anna itsestäsi vain kiireinen kuva. Sinullakin on elämässäsi muuta kuin tämä mies.
Todennäköisesti hän pian anelee sinua takaisin, kunet hetkeen osoita huomiota. Älä missään vaiheessa paljasta olleesi tahallaan ottamatta yhteyttä.- 354444
Voi myös olla niin että miestä ei loppujen lopuksi kiinnosta kauheasti ja homma kuivuu kasaan
- miesonvarattu
Mun mielestä mies on varattu.
- tilulilut
Pari määrittelee itse mitä suhteeseen kuuluu.
Vietämme aikaa miesystäväni kanssa viikonloppuisin, yleensä la-su, jommankumman, yleensä minun, luona. Soittelemme viikolla pari kertaa. Minulle ei sopisi ollenkaan, jos mies soittelisi monta kertaa päivässä. Jäisi vastaamatta. Luonnollisesti töissä en puhu puhelimessa, ja iltaisin olen lähes aina harrastuksissani, tai ystävillä. Yhteisillä lomilla tietysti myös olemme yhdessä! Mutta erillisillä lomilla erikseen... Ystävät meillä, samoin pelkästään minullakin, ovat täysin eri planeetoilta. Tapaamme vain muutamaa ystävää silloin tällöin.
No, se suhteestani. Minusta tuntuu kuitenkin, että sinun miehesi salaa jotain, ellei hän ole pienten lastensa yksinhuoltaja tai vuoroviikkohuoltaja. Ainoastaan siinä tapauksessa ymmärtäisin, ettei miehellä oikein ole aikaa. - fffdrtt
Hmm...mikä on mielestäsi normaali parisuhde? Nykypäivänä variaatioita on satoja ja näihin sisältyy exiä, lapsia, kotipaikkakuntia, töitä, hyviä ystäviä, entisten elämien tapoja jne. Minusta peruslähtökohta on teidän ikäisten parisuhteessa on se, että teillä on molemmilla jo elämä, joka tulee ihmisen mukana. Miksi pitäisi luopua jostain, mikä on tärkeää, sen takia että toinen sitä haluaa. Kaikki, mikä tehdään toisen halusta omaa halua vastaan, murentaa parisuhdetta ja ennakoi, niin, sitä että parisuhde ei kestä.
- Parempaajatkoasulle
Ongelma hänellä on ollut vain siinä ettei toisella osapuolella ollut halua tai taitoakaan sovitella menojaan siten, että sitä yhteistä aikaa olisi ollut enemmän eli toinen osapuoli ei kokenut ap:ta niin tärkeäksi, että olisi edes jotain muutakin vaivautunut tekemään suhteen eteen. Suhteessa pitää osata joustaa, sovitella ja puhaltaa yhteen hiileen, tehdä omien menojenkin suhteen kompromisseja toisen hyväksi ja antaa tietenkin tilaa puolin toisin, mikäli todella haluaa olla yhdessä. Jos mitään siihen suuntaan ei tapahdu ja asiat parisuhteen etenemisen suhteen junnaa vain lupausasteella, niin eihän sellaista katsele kukaan montaa vuotta. Silloin kannattaa elellä ihan itsekseen, jos ei kykene mistään luopumaan ja jos oma elämä on niin täynnä kaikkea ettei ole edes aikaa seurustelulle.
- Kevättähtimö
Ongelma ei liene ajan vähyys vaan se, että tunnet jääväsi kaikessa toiseksi. Haluaisit olla tärkeämpi. Niin - mikä sinulle riittää, sen tiedät vain itse. En neuvoisi pelaamaan mitään pelejä ja leikkimään vaikeasti tavoiteltavaa, jos oikeasti haluaa juuri päinvastaista. On hieman outoa, ettei mies halua sinun tapaavan lapsiasi tai ettette tapaa toistenne ystäviä, mutta voihan olla niinkin, että mies haluaa viettää senkin ajan sinun kanssasi.
Ovatko vaihtoehdot sinulle kaikki tai ei mitään? Jos mies ei ole valmis enempään, voitko tyytyä siihen, mitä saat? Elän nähdäkseni normaalissa parisuhteessa, mutta yhteisiä vapaapäiviä on vähän, nekin satunnaisia, yksittäisiä arkipäiviä. Lomalla olemme osan aikaa yhdessä, osan erikseen, vaikka molemmilla olisi loma samaan aikaan. Meillä on enemmän omia kuin yhteisiä kavereita.- omiaajatuksia
Tämä oli hyvä kirjoitus. Minunkin mielestä sinun pitäisi keskustella siitä, jos tunnet jääväsi kakkoseksi ja mitä asialle voisi tehdä. Puhumattomuus on aina ongelma, toisaalta osa ihmisistä ei halua/kykene puhumaan, en tiedä millainen sinun kumppanisi on. Jos olet tärkeä toiselle niin kyllä hän haluaa sinutkin huomioida. Toki, jos on lapsia ja muuta niin sekin pitää huomoida.
- poiupgiu
Teillä on 50 km välimatkaa, näette viikossa kerran tai kaksi, vietätte yhden yön yhdessä. Eikä tämä riitä sinulle. Mikä riittäisi? Mistä itse repisit tapaamisiin aikaa? Kuinka paljon on "yksi yö"? Onko se yksi vuorokausi vai vähemmän? Mies soittelee sinulle useita kertojakin päivässä. Mikset sinä soita hänelle? Vai eikö hän vastaa?
Itselläni on kovin vaikea kuvitella, että haluaisin tavata miestäni muuten kuin viikonloppuisin. Silloin on aikaa. Viikolla työt, näen ystäviä ja harrastan. Jos tai kun aikuiset lapseni tulevat viikonloppuvisiitille, on vain hyvä, että miesystäväni lähtee silloin pitkälle lenkille tai kotiin (jos on sunnuntai-iltapäivä). - testattuon
Varasta sen lapset ja kiristä niillä
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
eerikäinen novassa sanoi ei kukaan enää aja manuaalivaihteilla
meillä on 3 autoa talissa ja kaikissa manuaalilaatikot, on meillä vielä tämmöiset vaikka toisin puhutaan.1601754Ilo, joka nousee silmiisi saakka
kun katseemme kohtaavat. Olet energinen, aito, ihana. Välillä tuijotat suoraan silmiini - enkä hämmenny, katson takaisin671636Jokaisella on omat syntinsä
Minä olisin niin mielelläni sinun. Ehkä joskus viittasitkin siihen. Olet nainen ajatuksissani jatkuvasti ja taidat tietä761404En oikeasti
Tiennyt että sinulla on ollut vaikeuksia ja huonoja aikoja. Olen oikeasti pahoillani, ja olisin myös toiminut eritavoin1311312- 461208
90-luvulla maa syöksyi lamaan, ja silloinkin oli syypäinä samat tahot kuin nyt
Laman aiheuttajat olivat demarivetoinen virheellinen finanssipolitiikka, sekä ay-liikkeen taipumattomuus tilanteessa mik104982- 173977
Vakava varoitus perussuomalaisista!
Keskustan Annika Saarikolta veret seisauttavaa tekstiä, lukekaa uutinen kokonaisuudessaan, tässä siitä maistiainen: ”Ke184782Mä olisin niin iloinen
Jos vielä joskus nähtäis.. Ollaanko tulkittu mies toisiamme väärin?. Kumpikin luuli ettei toinen tykkää, vaikka molemmat60764Olisitko ihminen minulle. Ihan ihminen vain.
Tiedätkö, että saan kyyneleet silmiini, niin syvästi sinua kaipaan. Meidän välillä on jotain todella syvää, kaunista ja42717