Hiljaista satua

En lopeta koskaan, haaveilen elämäni loppuun saakka.. Jos jonkun miehen matkallani löydän, pelkään että hän palaa..
En halua särkeä sydämiä, siksi en voi kenenkään toisen kainaloon painautua, vain yhden..

Voiko tämä olla rakkautta..

Samoin aatoksin, on se.. Juuri sitä

Jos sen rakkauden edessä on paljon tuulimyllyjä ja odotusta niin mistä se kertoo?Hiljaisuus ei ole tahallista...

..myrskyssä.
Puhelu on katkennut.
Tilasin paremmat piuhat jotka ei ihan pienestä myrskystä katkeile.

... ei suuretkaan myrskyt...
ja ehkä se kertoo väärästä ajasta, mutta en ole varma.
Se kai selviää, aikanaan.

Sillä minusta tuntuu siltä että usko lähti, toivo jätti ja rakkaus on ikuista.

Yksi ihminen saa minut tekemään asioita joita en tiennyt itsessäni olevankaan, en tiennyt että olen niin rohkea ja pelokas, hyvin herkkä mutta vahva..
En tiennyt että pystyn tällaiseen.
Mutta niin pystyin ja jään vaikka rakkaus on ainoa mitä mulla on.
Se on aika paljon tuollaisen pyörityksen jälkeen.. Koska jos joku olisi ollut lääkityksen tarpeessa niin minä. Mutta, valitsin elämän..
En pidättele tunteita enää.
Teatteri on melko hyvä harrastus tunteiden ilmaisuun.. Vaikka olenkin katsojana, saan nautintoa kaikista tunteista.. Ihanaa!
Vähän tekis mieli mennä kokeilemaan itse. :D

Piuhojen uusiminen on paikallaan aika ajoin.Parantaa kuuluvuutta myrskyn jälkeen....
Tuulimyllyillä ja odotuksella tarkoitin vastoinkäymisiä.Niistä ystäväni sanoi aikoinaan,että ne on luotu voitettaviksi.Silloin en vielä tiennyt mitä ne voivat merkitä myöhemmin....

Usko,toivo ja rakkaus pysyvät aina.
Kun uskon se lohduttaa.
Kun toivon se antaa aavistuksen huomisesta.
Kun rakastan niin tunnen hellyyttä ja
syvää sielunkumppanuutta.
Rauha löytyy sieltä,missä sielulla on tilaa levittää siipensä(lainaus)

Tiedätkö,
Rakkaudella on uskomaton voima?
On olemassa rakkaani jonka kautta olen saanut mielettömästi energiaa ja hyvää mieltä.Olen niin ihmeissäni saamastani.Muistan häntä rakkaudella.
Usein herkkyys ja vahvuus löytyvät samasta ihmisestä.Monet näyttelijät omaavat näitä piirteitä.Ei siis ihme,että sinustakin on niitä löytynyt kun olet teatterista niin innostunut.Sehän on todellista pyöritystä.Siinä joutuu näyttelemään,mutta saa ihmeellisellä tavalla tuoda julki tunteitaan.Ihana,että saat ilmaista itseäsi.Olen iloinen puolestasi.
Rakkaus on se jonka antaa voimaa tehdä asioita.Sinä olet sen kokenut.
Minäkin uskon rakkauteen.Ja uskon siihen että kaikella mitä elämässämme tapahtuu on merkitystä.

Vielä tämä.
Minä rakastan häntä.
Hänessä on jotain.

Avaako kohtalo portit?
Onko tämän tarkoituskaan muuttua kosketeltavaksi?
Katson ystäväni facebook päivityksiä, hän oli samassa tilanteessa ja keskustelimme tapahtuneista silloin kun he eivät vielä olleet he. (Tuskin ihan sama mutta kuitenkin), hän kuitenkin joutui laitokseen rakkaudesta hulluudesta..
Nyt hän on saanut hänet, rakkautensa josta syntyi..
Mutta, voin vannoa jos saisin hänet iholleni, ei ensimmäisenä mieleen tulisi napata kuvia ja laittaa niitä seinälle.. Olisi liian kiire keskittyä häneen.
Päivityksiä ilmaantuu muutama kerta päivittäin.. Ihania kuvia, suukkoja, hymyä, kauniita maisemia, halailevat rakkaat. Olen onnellinen heidän puolestaan, super onnellinen..
Mietin..
Miten kohtalo oikein järkkää nää asiat,
miksi mun sydämen täytyy vuotaa, vieläkin ja onko tarinan loppu yhtä onnellinen kuin heillä, se on omanlaisensa varmasti.
Mutta varmaa se on että rakastan häntä. Aina
Tällä hetkellä postaan juttuja koska olen yksinäinen, kännykkäni on elämänkumppanini ja lemmikkini..
Hoidan sillä myös bisneksiä, ja kerron sille huoleni.
Saan myös tekaistua välittämistä, tunnustuksia, mulle avaudutaan ja tunnen aitoja tunteita kun vähän juttelee, tuntemattomien kanssa :)

SäteilyVaara kirjoitti:

Avaako kohtalo portit?
Onko tämän tarkoituskaan muuttua kosketeltavaksi?
Katson ystäväni facebook päivityksiä, hän oli samassa tilanteessa ja keskustelimme tapahtuneista silloin kun he eivät vielä olleet he. (Tuskin ihan sama mutta kuitenkin), hän kuitenkin joutui laitokseen rakkaudesta hulluudesta..
Nyt hän on saanut hänet, rakkautensa josta syntyi..
Mutta, voin vannoa jos saisin hänet iholleni, ei ensimmäisenä mieleen tulisi napata kuvia ja laittaa niitä seinälle.. Olisi liian kiire keskittyä häneen.
Päivityksiä ilmaantuu muutama kerta päivittäin.. Ihania kuvia, suukkoja, hymyä, kauniita maisemia, halailevat rakkaat. Olen onnellinen heidän puolestaan, super onnellinen..
Mietin..
Miten kohtalo oikein järkkää nää asiat,
miksi mun sydämen täytyy vuotaa, vieläkin ja onko tarinan loppu yhtä onnellinen kuin heillä, se on omanlaisensa varmasti.
Mutta varmaa se on että rakastan häntä. Aina
Tällä hetkellä postaan juttuja koska olen yksinäinen, kännykkäni on elämänkumppanini ja lemmikkini..
Hoidan sillä myös bisneksiä, ja kerron sille huoleni.
Saan myös tekaistua välittämistä, tunnustuksia, mulle avaudutaan ja tunnen aitoja tunteita kun vähän juttelee, tuntemattomien kanssa :)

Lue lisää

Ihminen on hauras. Elämä henkäys.

Mun elämässä on odotettavissa muutoksia, lähikuukausina..
Pääsen takaisin sinne mistä lähdin, sinne missä mun rakkaus on.. Osa sitä, eheydyn osittain entiselleni.
Olen voittamassa taistelun..
Toivottavasti kaikki järjestyy ja siltä näyttää.
Olen huomannut että kun tarpeeksi toivoo ja jotain todella kaihoaa..
Asiat tapahtuvat, eli tähdenlennolta ja pikkulinnuilta kannattaa toivoa :)
Toiveet eivät toteudu yhdessä yössä, ne tuntuvat jopa jo niin ahdistavilta ja toivottomilta että melkein jo luovuttaa..
Kunnes jotain tapahtuu, ihme.
Hän oli ihme..
Kärsivällisyys

Elämästä on vaikea tietää mitä kohtalo tai Kaikkivaltias on piirtänyt siihen.Mikä on oma tahtoni tämän kaiken keskellä.Ihminen on niin pieni.
Ystävällesi on loppujen lopuksi käynyt hyvin.Heidän tarinallaan on onnellinen loppu tai sanoisinko yhteisen elämän alku.

Sinunkin kohdallasi elämäsi järjestyy.
Iloitsen puolestasi.Olet voittamassa taisteluasi ja saat eheytyä elämässäsi.Voiko sen kauniimpaa olla.Tiedätkö,olen aina iloinnut siitä kun ihminen saa kokemuksen eheytymisestä ja rakkaudesta.Siinä on jotain niin oikeaa ja puhuttelevaa.
Elämä kantaa.Siihen saa luottaa vaikka pelottaisikin ja tuntisi itsensä keskeneräiseksi.Keskeneräisyys kuuluu ihmisenä olemiseen.Saa olla rosoinen ja arpinen. Kaikkein tärkeintä on,että olet matkalla kotiin.

Voi kumpa hän joka joka antaa enemmän kuin kukaan muu.. Vaikka ei anna mitään konkreettista, antaa kuitenkin enemmän iloa, onnea, riemua, ja kyljen johon painautua..enemmän kuin kukaan muu ja haluaisi sitä minultakin..
Kenen kanssa irtautua hetkeksi tuulimyllystä, hän kenen kanssa asiat olisi kevyemmin kestettävissä..
Mutta ei ole..
Murskautunut sydän.

Läpä lää lässynlää sulle pelkät känsät käteen tuhoistas jää

En töki..
Nostan sen jätkän seinälle ja vaadin..
Kun on sen aika ja jos tarvetta on.

SäteilyVaara kirjoitti:

Voi kumpa hän joka joka antaa enemmän kuin kukaan muu.. Vaikka ei anna mitään konkreettista, antaa kuitenkin enemmän iloa, onnea, riemua, ja kyljen johon painautua..enemmän kuin kukaan muu ja haluaisi sitä minultakin..
Kenen kanssa irtautua hetkeksi tuulimyllystä, hän kenen kanssa asiat olisi kevyemmin kestettävissä..
Mutta ei ole..
Murskautunut sydän.

Lue lisää

Tunnistin kirjoituksestasi jotain samaa mitä olen kokenut suhteessa kaipaamani ihmisen kanssa.Toki sinä,minä,hän ja sinun omasi olemme eri ihmisiä,sen ymmärrän.Tuo samankaltaisuus vain puhuttelee minua.
Tunnistan myös kokemasi yksinäisyyden.Se on tuttua minulle myös.
Kirjoitit muutoksista elämässäsi ja pääsystä takaisin mistä olet lähtenyt.Samanaikaisesti puhut matkasta ja hänen etsimisestään.Tuo kaikki on ristiriitaista.Ainakin minulle.Tosin tärkeintähän on,että sinä itse tiedät mitä elämässäsi tapahtuu.Sen minä tiedän oman elämäni kokemuksesta,että keskeneräiset asiat jäävät mielen päälle.Niiden selvittäminen auttaa jatkamaan eteenpäin.Rakkaus,sen kohtaaminen ja saaminen omalle kohdalleen,on aina lahja.Sen kokeminen kauempaakin ajatuksen tasolla,on kuin siunaava sade.

Ne eivät ole ristiriidassa vaikka palaan mutta etsin hänet.. Sillä olen vapaa.. Mutta kotona..
Hän (toinen) luovutti kuten toivoin.. Minä en, tärkeän hänen suhteen.

SäteilyVaara kirjoitti:

En töki..
Nostan sen jätkän seinälle ja vaadin..
Kun on sen aika ja jos tarvetta on.

Taattua tähtipälylaatua....

oot_seko kirjoitti:

Taattua tähtipälylaatua....

Joo, näillä tiedoilla mitä annoin vaikuttaa varmasti siltä.
Lyhyesti..
Rakastuin, erosin, jätin lapset isänsä luokse.. Muutin yksin, olin yksin.. En saanut kultaani.
Halusin eroon sairaasta tunteettomasta suhteesta..
Nyt exäni luovuttaa, muuttaa pois.. Ei hän jaksa pyörittää sitä rumbaa..
On löytänyt uuden rakkaan, muuttaa hänen luokseen ehkä..Pääsen takaisin kotiin, lasten luokse.
Sinne minne kuulunkin.
❤️
Ihan tiedoksi teille tuntemattomille, olen ehkä hullu, mutta teen mitä vaan rakkauden eteen.. Jopa luovun kalleimmistani ja kärsin.

Mutta olen yksin ja näen lapsiani silloin tällöin, ennemmin kuin alistavan, itsekeskeisen, lapsellisen, pihin, raivoavan, väkivaltaisen mielipuolen kanssa..
Aikoinaan tapahtui asioita joita en vaan voinut koskaan unohtaa, olen antanut anteeksi mutta pysyvä vaurio on tapahtunut.

On varaa laittaa omiin harrastuksiin ja baariin, pitkövetoihin satoja euroja kuukaudessa mutta ei ole varaa ostaa lapsille uusia kenkiä.. Tai sain hirveät huudot ostamastani paidasta, kirpputorita... Kympillä..
Vietin vapaa aikaani kotona lasten kanssa 99,5% , hän oli kotona vapaa ajastaan vain nukkumassa tai syömässä, puhe ei auttanut ei kyyneleet silmissäni..
No tossa parikymppiä siihen paitaan.. Ja taas sama jatkui..

Älkää tuntemattomat välittäkö, teillä on asiat hyvin :)

Tein päätöksen itseäni ajatellen ja se toi ehkä rauhan, mutta ei mielelle.
Eikä se tuonut onnea, vaan surua..
Eniten sattuu se että ihminen jota ajattelen, johon olen ollut yhteydessä ja jota rakastan.. Ei välitä, eikä halua sanoa mitään.. Ei mitään.
Niinä iltoina kun itkin exäni touhuja ja sattui sydämeeni ja toivoin että tapahtuisi ihme ja pääsen tästä, ihme tuli ja tapahtui, rakastuin.
Mutta siitä päivästä lähtien kun kaipaamani lakkasi pitämästä yhteyttä, olen itkenyt joka päivä..
Se kipu ei ole hellittänyt.
Ja toivon jälleen ihmettä.

Rakkautta, minulle.. Haluan rakkautta..
Miltäköhän se mahtaisi tuntua, jos saisin edes vähän..

Luota siihen,että elämä kantaa.
Usko ja toivo.Rakkaus tulee kun sen aika on.Se löytää sinut.Ja saat sitä osaksesi.

Tiedän kyllä että kaikelle on oma aikansa... Ottamiselle ja antamiselle.
Jokainen saa mitä ansaitsee, yleensä.
Kaikki mitä elämässä vastaa tulee on otettava vastaan, ottaminenkin on antamista jollain tapaa..
Jostain luovut saat jotain tilalle ainakin hiljaisuuden.
Kiitos

Ei kukaan oikeasti ansaise kuraa niskaan koko ajan, ei..
En tarkoittanut ihan niin..

Jokainen makaa kuten petaa..
Mutta joskus elämä on joillekkin turhan ankara, heitä pitää auttaa..
Oikeastaan asiat on loppujen lopuksi mulla ihan hyvin... Nyt kun aloin miettimään vähän laajemmin.

Ihmisiä tullut elämässäni vastaan, jutellut heidän kanssaan ja tehnyt mitä pystyn..
On rakkaushuolet pieniä, heidän huoliin verrattuna..
Ja yksikään ei ole ansainnut sitä paskaa..
Ei vaikka olisi murhamies..tai nainen

On, hiljaisuus.

Hiljaisuus on myrkkyä..

Ja yrittää murtautua toisten ihmisten tietoihin päivät pitkät silloin kun ei oksentele tänne

Tiedätkö,jokainen meistä on
keskeneräinen.Sellaisia me ollaan.
Ihana,että saat kaivatustasi voimaa.
Se vie eteenpäin.
Samaistuin ajatuksiisi.
Siitä syystä tämä.

Ja jatkuu ja jatkuu vaan...
Vähän vielä kun tökkii ja jatkaa..

kyllähän läskipää jaksaa kylähullun kiertävää teatteria jatkaa

Älä lue viestejä tai ketjuja, kuka pakottaa?
Puran ajatuksiani juuri niin paljon kun haluan, ja kirjoitan tänne jos haluan.
Yritä kestää.
Päivästä toiseen, vuodet vierii..
10vuoden päästä olen saattanut jopa palstankin käyttäjät hulluuden partaalle..
Sama jankutus.. Vielä kuolinvuoteella lähetän viimeisen kaipauksen henkäyksen.. Tänne.. Aivan varmasti..

Ei ne ota mua hoitoon, rakkauteen ei ole lääkettä sanovat..
Oishan se kiva kun vois tilata yhden rakkauden poiston :)

Miten täällä on päivän aikana kaikki muuttunut näin synkäksi?
Älä ole surullinen.Me ollaan elossa.
Aina on toivoa elämässä.

Teillä ei ole toivoa!

Niin, kiitos sanoistasi..
Mutta kun ensimmäistä kertaa elämässäni kohtaan jotain mitä en ole ennen tuntenut, ja sellaista mikä on jotain mikä tavallaan pelottaakin.
On mahdotonta ajatella että saisin vastaavaa tunnetta kenestäkään muusta.
Katseen täytyy olla sellainen jota tekisi mieli katsoa ikuisesti, mutta tavallaan tekisi mieli juosta karkuun..
Silmistä täytyy säkenöidä kipinöitä kun hän nauraa..
Läheisyyden täytyy saada perhosia vatsaan, äänen täytyy kuulostaa täydelliseltä, puhetyylin on oltava pehmeä ja kutsuva.. Tuoksun hurmaava, voisin nuuskia loputtomasti..kosketuksen hellä ja lämmin.
Halusin että hän haluaisi, mutta hän haluaa olla yksin tai ei ainakaan minua..
Miten musertavaa..
Olen iloinen mitä saat häneltä, hienoa miten osaat käsitellä asiaa noin rauhallisesti ja iisisti.
Kaipaako hän sinua? Mitä luulet?

Juttelen teille koska hänelle en voi..
Ehkä mä kuvittelen tämän jotenkin helpottavan oloa..
Toisaalta pitkitän vain tätä prosessin käsittelyä jankkaamalla samoja ja vellon niissä ihanissa tunteissa edelleen ja kuvittelen hänen läheisyytensä tähän..
No, todellisuudessa olen hänelle lirkutellutkin mutta se sai tyrmäyksen..
Ja tässä mä olen, lirkuttelemassa lirkuttelujani.. Tuntemattomille.
Huhhuh..

Tiedätkö,kun luin tekstisi niin ajattelin,että sinulla on valtavan suuret odotukset rakastettuasi/kaivattuasi kohtaan.Miten kukaan kuolevainen voisi ikinä täyttää odotuksiasi?Anteeksi kun kirjoitan näin,mutta sellaiselta minusta tuntuu.Hänen pitäisi olla miltei jumalolento ja tiedäthän ettei sellaisia ole olemassa.

Rakkaus on ihana asia ja ymmärrän,että sen kokeminen ja siihen liittyvät voimakkaat tunteet myös pelottavat.Minua ainakin pelottaisi,että hyväksyisikö toinen minua sellaisena kuin olen.Riittäisinkö minä hänelle.Olisiko meillä sellaista yhteistä mistä voisi rakentua meidän rakkaustarinamme joka kestäisi.

Omassa tilanteessani minä kyllä haluaisin hänet elämääni,mutta se ei ole yksinkertaista.On olemassa tuulimyllyjä joihin en nyt pysähdy.

Tietäisitpä mitä kaikkea olen kaivattuni myötä kokenut.Jos nyt osaan käsitellä tätä rauhallisesti niin se johtuu siitä,että olen käynyt tätä läpi tosi pitkän aikaa.Myös ammattiavussa.Tämä ei ole ollut eikä ole mitään iisiä.Näin voimakkaita tunteita ja rakkautta en muista kokeneeni elämäni aikana.Tunteet ovat säilyneet pitkään.
Kysyit kaipauksesta.
Minusta tuntuu,että hän kaipaa minua.Minä kaipaan häntä.Kaivattuni on ajatuksissani joka päivä.Minusta on hyvä,että sinä voit purkaa tuntojasi palstalla.Joskus tärkeää asiaa on puitava pitkään.Se kannattaa ja selkiinnyttää omia ajatuksia ja tunteita.

Mua vähän nauratti tuo jumalaolentoon vertaus. Ei nyt sentään..
:) Kovin hyvältä hän vain tuntui, ei suinkaan jumalalliselta.
Hän tuntui sopivalta ja oikealta.
Enemmän kuin kukaan ikinä..

Noh,ei se haittaa vaikka nauratti.Nyt muakin naurattaa.Ja vielä enemmän naurattaa kun katson kuinka pitkästi tilitin tätä sulle.Älä huoli.Se kertonee kuinka tärkeältä hän tuntuu.Ei ollut tarkoitus tehdä mitään eeposta.

Ps.Se oli j u m a l o l e n t o ei jumala..
Kuulostaa jo vitsiltä!

No kyllä hänessä jotain maagista on vaikka onkin ihan tavallinen ihminen, hmm.. Ehkä ;)
Virheineen, mitä niitä nyt onkaan..
Tai heikkouksineen, arpineen..
Maaginen
Tiedän, mutta silti.
Verrataan sitten jumalolentoon, koska kerran sai mut koukkuun josta en pääse irti.. Joku voima hänellä oli koska sai minut lumoihinsa näin voimakkaasti.. Tuntuu että katsoisin iseäni kun katson häntä.
Olet hyvä tyyppi :)

Yksi valokuva on hänestä, kun hän istuu ilman paitaa..
Näen komean miehen, mutta näen puolikkaani, näen itseni..
Miespuolisen vastakappaleeni..
Sellaisen kenen ihon alle haluan päästä, hänen ajatuksensa haluan tietää mutta musta tuntuu että tiedänkin,
Ilman sanojakin.
Tai sit kuvittelen vaan..
En usko omia juttujani että sellaista on, mutta leikittelen asialla ja toivon että sellaista olisi.. Mutta eihän se selviä todellisuudessa.. Puhetta puuttuu..Haluisin oppia hänet kokonaan :)

On surullista..
Miten ihminen voi takertua tunteeseen, yksin..
Ymmärtäisi paremmin jos olisi jotain toivoa. Ymmärtäisi paremmin jos tosissaan olisi yhteys.
Surullista ovat asiat jotka jäävät selvittämättä ja jäävät kaivertamaan..
Eikä niistä pääse irti..
Miksi asiat jäivät selvittämättä?
Eivät ainakaan hiljaisuudestani, vaan hänen tahdosta.. Hänellä ei ollut sanottavaa ja oli mitä ilmeisimmin pettynyt että tunnen näin..
Mutta ymmärsin hänen tykkäävän minusta, ymmärsin hänen haluavan minua, ymmärsin hänen halunsa olla yksin. Mutta onko hän edelleen vapaa, vai vankina.
Onko hänellä asioita joista ei halua puhua, jotka estää rakkauden..
Onko hänellä pelkoja?
Mitä?
Miksi hän antoi ja otti?
Miksi hän kylmeni..
Mitä olin tehnyt?
Hän jätti..
Pussasinko toista miestä? Kyllä
Annoinko ruumiini toiselle? Kyllä
Tein ne särkyneestä sydämestä..
Putosin epätoivoon, ja rommipulloon..
Niin, särki meni ja järki
Tragedia..
Mutta todellisuudessa huomasin tekoni jälkeen asian laidan.
Ja hiljaisuus laskeutui maailmani ylle.

Kirjoitit kaivatustasi tosi kauniisti päivällä.Tuntuu kuin kirjoittaisit minun ajatuksillani ja tunteillani.Tosin minulla ei ole kuvaa hänestä,mutta olen nähnyt kuitenkin pari kuvaa hänestä.
Tuo samankaltaisuus on jännä juttu.Tykkääkö ihminen oikeesti sellaisesta ihmisestä joka muistuttaa häntä itseään.Siinähän aivankuin toteutuisi se rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.Kun rakastat kaivattuasi niin rakastat samalla itseäsi.Onko liian sekoa tähän yhteyteen?Taitaapa olla...

Vaikutat tosi surulliselta.Miten voisin auttaa sinua?Voitko saada puheyhteyden kaivattuusi?Puhuminen auttaisi ihan varmasti.
Minusta on tosi jäätävää,että sinulla ja minulla on samanlainen tilanne.Meilläkään ei ole puheyhteyttä ja kaikki jäi selvittämättä.Olen vain koittanut selvitä yksin.Eihän se korvaa sitä että puhuisimme kahdestaan.Kaipaan sitä yhteyttä häneen.

Mitähän mahdat tarkoittaa tuolla etteivät asiat jääneet teillä selvittämättä johtuen sinun hiljaisuudestasi vaan hänen tahdostaan?
Voisinpa olla avuksi sinulle.
Minusta sinäkin vaikutat hyvältä tyypiltä.Tunnut kuin sielun sisarelta minulle.

Ymmärrän ihan kaiken mitä kerrot.
Todella ymmärrän.
En pelkästään ymmärrä vaan elän sitä.
Juuri noin..
Kiitos
Tarkoitan että hän vain lopetti yhteydenpidon.. Ei enää vastannut..
Muutakin kautta yritin.
Hän katosi.

Tuo on tosi rankkaa.Olen pahoillani puolestasi.Minä itse yritin vielä tekstiviestillä pari kertaa tavoittaa.Ei kuulunut mitään.Ehkä numero oli muuttunut,en tiedä.
Jälkeenpäin en ole enää yrittänyt.
Halusin kirjoittaa kirjeen,mutta
en tehnyt sitäkään kun en ollut
varma enää osoitteesta.

Voit auttaa kyllä, kun näet naisen joka katsoo lasittuneilla suurilla silmillään eteensä kaukaisuuteen ja kyyneleitä valuu poskelle hänen niitä koettaen ehtiä pyyhkiä niiden tulviessa, ilmeettömin elein, ei pihahdustakaan..
Niin ota olkapäästä kiinni, ja sano hei! Ja hymyile..
Mistä sellaiset kyyneleet tulee?

Kirjoitat kuin minusta oman
suruni ja kaipaukseni keskellä.
Tietäisitpä kuinka paljon olen
itkenyt.
Kyyneleet kertovat aidosta kohtaamisesta ja välittämisestä
ainakin minulle.Kyyneleet kertovat tunteista.

Olet itkenyt, olet kaivannut, olet ikävöinyt, hän ei jätä sinua rauhaan kuten salaisesti toivoit..
Mutta hän jättää sinut itkemään, kaipaamaan ja ikävöimään.. Sellaisen ihmisen kanssa haluaisit mitä?
Olen miettinyt tätä, mitä haluan..
Haluanko rehellisyyttä, avoimuutta, jota kautta on helppoa tutustua sellaisena kuin hän on..
Haluanko yhteydenpitoa ja tietää missä mennään?
Haluanko lämpöä ja välittämistä?
Mitä minä haluan?
Mitä sinä haluat?
Haluanko ihmisen joka tietää mitä koen ja tietää olevansa tärkeä.
Mutta ei välitä, ei edes sanomalla jätä mut rauhaan..

Jäin miettimään tuota mitä minä haluan.Minä haluaisin tavata hänet.Jutella ja selvittää asioita.Kertoa oman tilanteeni avoimesti ja rehellisesti.Aikoinaan kirjoitin hänelle aina kirjeen kun halusin kertoa olostani ja tunteistani.
Olen pitänyt yllä toivetta,että tapaisimme.
Yhteytemme oli hyvin rikkonaista ja koin paljon hylkäämistä.Se itku oli pettymystä ja ikävää.Tunnetta siitä,että on toiselle joku pelleilyn kohde.Kiinnyin niin paljon häneen.
Koskaan ei elämässä voi tietää kenestä tulee tärkeä ja rakas sinulle.
Sen tiedän,että tämä ihminen on koskettanut minua.Enkä minä koskaan unohda häntä.

Oon kelannut tätä juttua kohta kolme vuotta.Unohtanut en ole.Helpottanut vähän ajan kanssa.
Jos me ei koskaan nähdä hänen kanssaan niin minusta se olisi surullisinta mitä tiedän.

Onko rakastuminen ja halu olla toiselle tarpeellinen, pyytää apua, tarvita toista. Heikkoutta?
Ei, mielestäni sen antaminen ja saaminen on voimaa ja pitää uskaltaa ottaa sitä vastaan.
Välillä mennään rikki, välillä noustaan jaloillemme, teemme sen yksin tai yhdessä.. Kun on ystäviä, se on onni..
Ei tarvitse selvitä yksin.

Se olisi enemmän kuin mitä osaan todellisessa elämässä unelmoida.. Puheyhteys
Mutta haaveissani olen tehnyt hänen kanssa jo vaikka mitä.

Ajattele miten mahtavia haaveet ja unelmat voivat olla.Ne tulevat lohduksi ja iloksi silloin kun ei vielä ole oikeaa yhteyttä.
Mielikuvitus; Mieli kuvittelee..aivankuin pieni lapsi omassa mielikuvitusmaailmassaan saa seikkailla ja kuvitella.

Tuo puheyhteys on tärkeä.
Elän samaa unelmaa kanssasi,ystäväni.

Todellisuudessa tiedän että hän halusi päästää irti.. Silloin ei ole tunteita.
Niin, mielikuvitus..
Ristiriidassa kun ei tiedä ja ainoastaan tulkitsee hiljaisuutta..Omia tunteita
Ne omat ajatuksia joiden varassa elän elämääni ja teen päätökseni..
Miltä tuntuu, kuka on hyvä ja kuka ei.

Tiedät ilmeisesti omalta ja hänen, sinun kaivattusi kohdalta.
Minä tiedän vain itsestäni ja omista tunteistani.En hänestä.Hän ei niistä juuri puhunut.Sekin on kalvanut helvetillisesti.

Ihmisten elämäntarinat ovat erilaisia.Joskus voi tulla jotain samankaltaista kohdalle kuten meillä,sinulla ja minulla.
Minä olen kertonut kaipaamalleni tunteistani ja olostani viime kesänä.
Kirjoitin hänelle kirjeen joten kyllä hän jotain tietää tunteistani.

Itse olen jo tosi uupunut omaan tilanteeseeni.Tätä on jatkunut niin kauan.Tilanne on vaikuttanut psyykkiseen jaksamiseeni tosi paljon.Ehkä palstalla kirjoittaminen on sitä hyvästelyä.Lopullista sellaista joka minulla on vielä tekemättä.
Ajatusten vaihtaminen kanssasi on lohduttanut minua.Kiitos sinulle.

Niin olemme siis aika samanlaisessa tilanteessa..
Molemmat olemme kertoneet tunteistamme kaivatuillemme.
Kumpikin olemme epätietoisuudessa, eikä saada vastauksia..
Kuules, jotenkin tuntuu että ansaitset parempaa..

Olen miettinyt,että olisiko parempi elää elämää jotenkin järjellä eikä sydämellään ja tunteillaan.Jos eläisi sillä tavalla niin,olisiko se helpompaa.

En tiedä mitä ansaitsen.Toivoisin vain selvyyttä ja puheyhteyttä.Tänään olen ollut kovin väsynyt.Tämä kirjoittaminen ja asioiden miettiminen voi tehdä sen.

"Kuuntele sydäntäsi sano sille: kyllä.
Se ohjaa sinut sinne minne järki ei yllä" (lainaus)

Joskus aiemmin puhuin parille läheisimmälle ystävälleni.He ovat nähneet miten syvissä vesissä olen ollut. Enää en juurikaan puhu tästä. Kannan sitä yksin. Aikoinaan terapiassa kävin tätä pitkään läpi.Se auttoi ymmärtämään itseäni.

Se on totta ettei oikein mikään auta.Tykkään ulkoilla ja kävellä,se rauhoittaa mieltä ja hoitaa nuppiakin, mutta mikä auttaa sydänsärkyyn tai suruun?

Hitto sun unia.Varsinkin tuo ensimmäinen.Minkähän analyysin tuosta saisi:) Toisessa unessa menittekin jo selvemmillä vesillä..

Minä toivon myös,että sinä saat sen mitä toivot. Puheyhteyden.Tapaamisen.
Vastarakkauden.
Olen ajatellut,että jollen tapaa kaipaamaani koskaan niin olen silti kiitollinen,että sain kokea nämä tunteet mitkä hän minussa herätti.
Ystäväsi<3

Kuvailisitko kaivattuasi hiukan?
Millainen hän on? Luonne ja ulkonäkö :)

Huomaatkos kuinka pitkä keskustelu, eikä kukaan enää puutu.. :)

Ja tämäkin hetki, hiljaisuuden vallitessa on osa häntä.. Hänen tapojaan..

Kirjoitan sinulle myöhemmin.
Haluan vastata ajan ja ajatuksen kanssa.

Sinulle ystäväni,

Unennäkijä on oman unensa paras tulkitsija.Tulkintasi kuulosti hyvältä.
Partaahan pidetään myös hillittömyyden symbolina.Olit kiihkeä ja halusit edetä nopeasti..

Kysyt kaivatustani.Mitähän sanoisin hänestä..Hän on hyvin monipuolinen ja muuntautumiskykyinen ihminen.Osaa olla kuin murrosikäinen pojankloppi ja yht'äkkiä kiihkeä rakastaja..jotain maagista ja maanista hänessä on.
Herkkä sielu joka omaa kirjoittamisen lahjan,on musikaalinen ja tuntee musiikkia laaja-alaisesti.Omapäisyydessään jäärä,kuin kallio.
Tässä hänestä jotain näin meidän kahden kesken suomi24 palstalla..:)

Tuo miten kuvaat rakkautta kuulostaa jälleen tutulta.Paljon samankaltaista mitä minäkin ajattelen.Lohdutuksen sanoma sinulta minulle.
Voisin kirjoittaa kanssasi tuntikausia.
On vain välillä käytävä muualla.
Ihanaa päivää myös sinulle.
Upeaa löytää palstalta kaltaisesi <3

Tämä vielä.
Kaivattuni on hyvin syvällinen mies.

Kuvailit samalla minun häntä..
Hän todella osaa kosketti musiikilla.
Elää musiikista
❤️

Äh.. Koskettaa :)

Mun tyylini oli lähinnä ...

https://onsizzle.com/i/i-dont-know-how-to-flirt-im-going-to-stare-6096513

Mutta...

https://www.google.fi/search?q=why is it easier to text than talk&rlz=1CDGOYI_enFI651FI651&hl=fi&prmd=ivn&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwjW66WQhprSAhUBECwKHbnVBiIQ_AUIBygB&biw=375&bih=591#imgrc=Mo_2huTx65nKYM:

Ja jos olisin saanut rohkeutta...

Päivä meni mukavasti oli isä, äiti, sisko, veljiä, veljen vaimoa, siskon miestä, heidän lapsiaan ja minun..
Kokoonnuimme ja söimme :)
Valmistin kalakeittoa ja valkosipulipatonkia..
Jälkkäriksi vaniljajäätelöä ja suklaamuruja..
Mukava läheispäivä.
Heitä on aina ihana nähdä.

Hmm, en ole koskaan salaillut asioitani.. Olen kovin helposti avautuva ihminen, kun aistin että toinen on kiinnostunut ja haluaa kuulla ja jutella..
Ihan tuikituntemattomien ihmisten kanssa on helppo jutella, ja tykkään siitä oli vanha tai nuori ja jokaisessa ikäryhmässä on tylyjä ja koppavia henkilöitä.
En juorua muista tai muiden asioista.. En osallistu selän takana puhumiseen, ja saatan näpäyttää..
Kuten kerran töissä..
Oli kahden henkilön välillä jotain kismaa ja toinen heistä haukkui toista minulle.. Sanoin tämän kolmannen henkilön läsnä ollessa tälle haukkujalle että tässä haukkumassasi ihmisessä ei ole mitään vikaa, mene ja sano asiasi hänelle suoraan.. Mä en tuu sun kieroiluun häntä vastaan.
Saatan myös leikitellä tuntemattomien lasten kanssa, heidän hämmästynyt iloinen hymy on parasta..
Täti meni piiloon :)
Useimmiten vanhemmat eivät edes huomaa kun leikin heidän lasten kanssa, ovat vain kännykällään tai keskittyvät kaikkeen muuhun kuin lapsiinsa.

Mutta, sulla oli ihana päivä ja luonnossa kävely ja raikkaan ilman hengittäminen on ihanaa, rentouttavaa.
Toivon että voisin mennä vaeltamaan metsään rakkaani kanssa vain puut, hän ja minä.. Ja tietysti nuotio ja purtavaa, teltta tai laavu.
Se olisi täydellistä.
En kaipaa timantteja tai materiaa.. Olen nainen joka arvostaa muuta.

Ihmettelin vaivautuneisuuttani hänen läsnäollessaan, menin aivan mykäksi.
Unohdin jatkuvasti asioita ja olin ihan outo. Kaikkea muuta kuin oma itseni..
Tai olin oma itseni ja menin lukkoon..
Koska koin niin voimakkaita tunteita ja ilmeisesti sitten käyttäydyn noin kun tunnen aidosti ja olen epävarma hänestä ja siitä että mitä hän ajattelee. Olin aidoimmillani.

Hmm, miksei vaikka noihin kaikkiin..
Toiset ei tykkää mutta yleensä lapsetkin ottavat vanhemmistaan mallia.. Jos vanhemmat on että jees, Niin lapsetkin ottavat relaa..
Mun puolesta voisi soida vaikka kirkossa. Toisaalta miksei häissäkin :)
Jotkut saattavat ottaa nenäänsä ja valittaa mutta heidän tapansa yleensä onkin valittaa ihan kaikesta.
En näe syytä miksei kävisi :)
Pimpelipom...

Päivän levollisuus ja rauha vaihtui illan myötä apeuteen ja ahdistukseen.Niin tyypillistä minua.Itkua tuhertanut nojatuolissa ja katsonut tv:tä näkemättä yhtään mitään.

Kaipaus vaan raastaa.Luin palstaa ja kuuntelin musaketjua.
Kaikki puhumaton ja selvittämätön jyllää päässä.Tähänkö minä olen juuttunut.Kaipaamaan ihmistä joka ei ole ollut koskaan minun.Korkeintaan ajatuksissani.

Pitäisikö minun kuitenkin yrittää vielä etsiä yhteyttä häneen.Kertoa hänelle minkälaisia minun tuulimyllyni ovat.Että hän ymmärtäisi.Miksi hänen pitäisi ymmärtää?En tiedä.Se tuntuu vain niin tärkeältä.Jos se auttaisi häntä eteenpäin,jollei hän ole jo mennytkin.Minä kun en tiedä sitäkään.

Jos sinä kaivattuni luet tätä niin tiedäthän että olet minulle tosi rakas.Minä niin sinua yhä ja aina vaan.Jos tämä olisi ollut vain minusta kiinni olisin käynyt luonasi.Puhumassa kaiken kanssasi.
Ajanut tuon pitkän matkan.
Tuntuu kamalalta jos ajattelet tämän olleen minulle helppoa ja että olisin jättänyt sinut jotenkin taakseni.
Enhän minä ole pystynyt sitä tekemään vieläkään..Ymmärräthän...
Viimeiset kolme vuotta ovat olleet elämäni vaikeimmat vuodet.
Halusin vielä kirjoittaa tämän sinulle.
Kun muuta yhteyttä ei enää ole.

Voi sinua :(
Ehkä on aika päästää irti..
Kolme vuotta olet ikävöinyt..
Voi että :(
Ehkä toivonut että hän ottaisi yhteyttä..
En usko että hän tekee sitä..
Enkä usko omalla kohdallakkaan että näin tapahtuu vaikka olen kaivannut 7kuukautta tai silloin näin hänet viimeksi. Puheyhteytemme lakkasi elokuussa..
En usko että hän ottaa yhteyttä, olen viimeisen viestin laittanut jokunen viikko sitten ja hän ei vastaa.
Ei hän vastaa. En odota sitä tapahtuvaksi.
Elämäni on muita asioita varten, ei hänen odottamistaan.
Ehkä joku päivä tiedän mitä mun pitää sanoa tai tehdä, ehkä valaistun ja koen ahaa elämyksen ja kaikki valkenee.
Mutta ulkomuotoni hurmaa miehen kuin miehen ja henkinen puoleni kaipaa vastinetta ja sisin on ainoa asia millä on merkitystä.
Enkä saa sitä häneltä..
Kaikki aistit avoimina ja löydetään jotain.. Herkkää, syvällistä.. kemiaa
Kun sen aika on, hän se saapuu elämääsi ja huomaat että tämä aarre on minun.
Ehkä sain häneltä ripauksen sitä mitä miehestä etsin, ehkä hän olisi minulle hyvä.. Mutta ehkä hän ei halua..
Rakkaus on kahden ihmisen haluamista.
Ei riitä että yksin rakastaa.

Hän ei tarvitse minua, eikä halua minua.
Eikä hän saanut minulta sitä mitä etsi.
Mutta toivon että hän löytää sen mitä minä koin hänen kauttaan, sitten hänkin löytää rauhan..
Sitten voin sanoa että peli on menetetty osaltani ja toivon että se tapahtuu helposti.. Ei näin kuin minulle.. Toivon hänelle rakkautta

Voimia ystävä..
Tiedätkö, mulla ei ole paha olla.
Olet auttanut minua, kiitos.
Hyväksyn..
Rakastan häntä niin paljon että toivon hänen löytävän rakkauden ja saman tunteen jotain kohtaan, koska tämä on kaunista vaikka sattuukin.
Enkä minä ole oikeutettu vaatimaan sitä itselleni, se tulee jos on tullakseen.. Se on jotain suurta, niin suurta että mitä kovemmin sitä vaadit ja haluat sitä kauemmas se katoaa.. Etkä saa sitä koskaan.
Kyllä joku voi rakastaa minua ja rakastaakin tiedän sen, mutta se ei vedä vertoja millään tasolla tälle mitä tunnen.. Siksi olen sokea muiden rakkaudelle.
Ehkäpä hän onkin jo tuntenut joskus samoin jotain kohtaan, ja hänen sydämensä on muualla.. Ehkäpä hän tietää mitä koen ja ehkä hän itkee juuri nyt jotain toista.. Kuka tietää

Tiimalasini ei ole käännettävissä, hiekkani valuu hitaasti viimeiseen jyvään..
Uusi aika on toisella puolen.

Kun kohtaan ihmisen joka koskettaa en jää enää tuijottamaan.
En pelkää tunteita..
Olen jo kokenut jättämisen tuskan ja kestäisin sen uudelleen..
Elämä todellakin jatkuu..
❤️

Kuulostaa itsekkäältä tuo,että tarvitsen häntä.En tarkoita sitä niin.
Hän tuntuu niin tärkeältä.

Oma rakkaani on sanonut, ettei rakasta eikä himoitse, tykkää vain. Arvostan hänen rehellisyyttään enemmän kuin yhtäkään kaunista valetta kenenkään suusta. Olen saanut luvan tehdä hänen vartalolleen mitä vain tahdon, mutta on vaikeaa edes hyväillä, kun sanat ovat mielessäni.

Ei olisi pitänyt taas tulla lukemaan, en pääse ikinä kaipauksesta.. Kaipaan samoin, asioiden sopimista ja puhumista avoimesti ja niin että hän on tässä, vieressäni.
Tuntuu pahalta ja se kipristää sydämessä joka päivä.
Entä jos hän ei halua, eikä hänen mielestään ole selvitettävää?
Hyvin mahdollista..
Onko hiljaisuus sama kuin ettei väliä, ihan sama ja olankohautus..
Se voi olla, koska yritin.. Varovasti

Samanlainen tarina en ole kokenut vanhempieni riitoja tai sovittuja riitoja. Olin yksinhuoltajaisän kasvatti.
Olihan niitä tyttöystäviä, en nähnyt oikein ihmeempiä riitoja, kuin kerran.. Ja sovinto oli ilmeisesti tehty kun toinen istui onnellisen näköisenä isäni sylissä.
Jotenkin tuntuu kuitenkin siltä että yliarvioin meidän juttumme koska mulla on tunteet, hänestä en tiedä.
Mutta jotenkin koen itseni merkityksettömäksi hänelle ja mietin myös että aina kun kirjoitin hänelle tai kerroin juttujani ne olivat kai enemmin naurun asia ja viihdettä kuin todellisia asioita.
Ettei hän ottanut tosissaan, koska ei ollut tunteita jotka kertoisivat kiintymyksestä ja pysyvyydestä.
Noh, elämä tuo ja elämä vie..
Kyllä olkapää johon nojautua ja tietää että tykkää on aika kallisarvoista..
Ja sellainen olisi ollut kiva..
Tykkäisin