Miten tulla toimeen vaikean inva-vanhuksen kanssa

Tilanne on se, että noin 140 kiloa painava miesvanhus sairastaa MS-tautia ja kaikenlaista muuta. Hän ei kykene liikkumaan itse mihinkään paitsi sähköpyörätuolin avulla. Sänkyyn ei pääse itse, vaan hänet pitää hilata sinne sähköisen telineen avulla. Tietysti sänky on moottoroitu.
Viime aikoina ollut erittäin kärttyinen ja hakee riitaa selvästi. Itse en ole koulutukseltani alalta, vaan teen keikkatyötä ostopalvelufirman kautta. Sain lyhyen koulutuksen telineen käyttöön ja erikseen koulutuksen ulostevaipan vaihtoon. Tiedän MS-taudista lähipiirin kautta kuitenkin melko paljon, mm. hermoston kannalta.

Viimeksi pari päivää sitten ärisi ja alkoi nimitellä. Itse halunnut palvelutaloasuntonsa sisustettavan omilla huonekaluillaan siten, että pelivaraa telineen kanssa on vain pari senttiä kun häntä nostaa telineen avulla nojatuolistaan ja lähtee siirtämään makuuhuoneeseen. On todella ahdasta. Jos telineen pyörät kääntyvät hieman väärään suuntaan, on pakko peruuttaa ja ottaa uusi suuntima. Huutelee, että hei mitä sinä nyt teet, ei taaksepäin vaan eteenpäin. En enää yritä selittää hänelle juuri mitään, kun ei tunnu käsittävän telineen pyörien kääntymisestä mitään. Se osa telineestä on siis manuaalinen. Yritin siirtää nojatuoliansa, joka pitää olla jostain syystä yön ajan samalla paikalla. Karjuu - siis todella karjuu - että älä siirrä sitä tuolia.

Seinissä on jälkiä jo edellisten roudaajien yrityksistä saada tämä ihminen sänkyyn. Ilmeisesti seinien läpi kulkukin sopisi, koska hän alkaa tuossa vaiheessa aina karjua että nopeasti. En tiedä miksi on niin kiire sinne sänkyyn. Minä en hidastele, mutta en pysty mahdottomuuksiin niissä tiloissa. Alkaa sitten tiuskia että häneltä tulee paskat. On tullutkin pari kertaa ja sen siivoaminen kestää. Kyse lihavasta ja painavasta miehestä, jolla tietysti pukamat ja muut.

Aina jokin menee hänen mielestään pieleen, vaikka olen saanut hänet sänkyyn ja taljan pois ja sängyn asennon sopivaksi ja kaiken siten kuin haluaa. Tätä ennen jo väittää sanoneensa jotakin jostakin, jota ei ole sanonut. Minä olen aina väärässä enkä nähtävästi ymmärrä suomenkieltä.

Nyt viimeksi häneltä paloi jostain pinna ja alkoi haukkua minua mähläriksi. Kysyin, että minuako tarkoitat. Sanoin etten ole väittänyt olevani ammattilainen jne., siis en alkanut hänelle huutaa. Näki kuitenkin loukkaantumiseni ilmeisesti vaikkei siitä välitäkään. Sanoin vain että pianhan tänne tulee toisia siirtäjiä kun oma sopimukseni loppuu helmikuun lopussa.

Alkaa sitten pariinkin kertaa höpistä että hyvinhän minä olen oppinut. Juurikin näin. Siitä sitten palkkioksi aletaan ilmeisesti nimitellä rumasti.

Olen pitänyt seuraa tämän kanssa ja jutellut niitä näitä ja ilmeisesti nyt potilas omistaa minut.

Aluksi jo sanoi että olen kuin pikkutyttö puhelimeni kanssa. Ikää minulla on 59 ja jouduin tosiaan käyttämään 2 minuuttia omaa aikaani viestimiseen ennen kuin työaikani alkoi. Pyysin anteeksi tietysti. Erehdyin vilkaisemaan puhelinta 10 minuutin päästä kun kuulin viestiäänen. En siis todellakaan

Miten tällaiseen voi nyt suhtautua jatkossa? Minun on pakko olla siellä hänen seuranaan tunnin verran ennen kuin sänkyyn laitto alkaa.
Minulla ei ole mitään muuta tekemistä siellä kuin istua pöydän ääressä kun hän katsoo telkkaria. Tähän asti tosiaan juttelimme, mutta nyt hävisivät minulta jutteluhalut.

En ottanut pomooni yhteyttä. Olen asiakkaan kanssa loppusuoralla. Ajattelin, että pakkohan minun on vain pitää suuni kiinni eikä enää puhua tai keskustellakaan mistään. Täytyy siis vain siirtyä ahaa, joojoo kylläkyllä eiei vai niin jaaha -linjalle. Ja ottaa syyt niskoilleen kaikesta mitä jätti sanomatta tai sanoi.

Ajattelin tosin sitäkin, että pyydän häntä käyttäytymään asiallisesti jatkossa ja lopettamaan nimittelyn. En tiedä maksaako vaivan. Kyse on perusjäärätyyppisestä köriläästä. Hän saa mielestään kai nimitellä ja tehdä/sanoa mitä vain.
Ymmärrän että kyse on turhautumisesta eikä hän kai minuun muuten kohdistaisi mutta kun olen ainoa siinä paikalla.
Miten tällaisessa tilanteessa pitää jatkaa?